Tiedon janoa

  Olemme saaneet Metropolian kirjastolle uuden mediatekniikan opiskelijoiden projektiopintojaksolla tekemän promootiovideon. Viime vuonna opiskelijoiden tekemä ensimmäinen kirjastovideo sai paljon myönteistä huomiota. Projekti oli hauska ja opettavainen, joten lähdimme erittäin mielellämme mukaan uudestaan.   Alkuun päästiin ideoimalla yhdessä   Ensin ideoimme uutta videota kirjaston viestintäihmisten kanssa. Pohdimme, että meidän mielestämme kirjasto on opintoja edesauttava paikka paikka jossa pystyy keskittymään viihtyisä sosiaalisten kohtaamisten paikka kaikkialla (mobiili, verkko, fyysinen tila)   Käyttäjän ääni kuuluviin   Uudessa videossa halusimme aitojen kirjastonkäyttäjien äänen kuuluviin. Toivoimme myös, että saisimme haastatteluvideon avulla esiin erilaisia tapoja käyttää kirjaston palveluita. Metropolian kirjaston päätehtävä on auttaa opiskelijaa menestymään opinnoissaan ja siten myös tulevaisuuden työssään. Meille on tärkeää kuunnella asiakkaitamme ja muokata palveluitamme heidän toiveidensa ja tarpeidensa mukaisiksi.   Tekijät löytyivät ja projekti käynnistyy   Esittelimme idean kirjastovideosta opiskelijoille ja saimme tekijöiksi Velipekka Rahkolan, Rami Pulkan ja Niklas Törnblomin. Kirjastosta oli mukana itseni lisäksi Päivi Ylitalo-Kallio. Aloituspalaverissa sovimme, että haastattelut voisivat olla joko oikeita haastatteluja tai oikeiden haastattelujen pohjalta käsikirjoitettuja henkilökuvauksia.   Tekijät kävivät eri kirjastotoimipisteissä kuvaamassa ja haastattelemassa asiakkaita ja kirjaston henkilökuntaa. He saivat käyttöönsä myös asiakaskyselyjen tuloksia erilaisten kirjastonkäyttäjien profiloimiseksi.   Meistä oli tärkeää, että tekijät saivat tehdä videosta omannäköisensä. Luotimme siihen, että heidän visionsa ja osaamisensa kantaisi - olivathan he myös meidän kirjastomme käyttäjiä. Opiskelijat hankkivat itse haastateltavat ja näyttelijät sekä suunnittelivat kuvauspaikat ja videon kulun. Tapasimme syksyn mittaan säännöllisissä palavereissa, joissa käytiin läpi suunnitelmien ja videon etenemistä.   Valmista tuli   Viimein hieman ennen joulua video esitettiin kurssin päätöstapahtumassa ja nyt se on julkaistu sekä Metropolian, että kirjaston Youtube-kanavalla. Tässäkin projektissa oli ilo olla mukana. Pääsin tutustumaan mediatekniikan opetuksen sisältöihin ja opettajiin. Opin paljon myös projektinhallinnasta ja sain oivalluksia jota voin soveltaa omassa työssäni informaatikkona ja kirjaston viestintäkoordinaattorina.     Voit katsoa videon tästä:     Päivi Kumar

  Olimme maanantaina 27.1. pienellä porukalla Helsingin kaupunginkirjastossa Pasilassa tutustumassa Kokeilupisteeseen.   Kokeilupiste on Helsingin kaupunginkirjaston Huomisen arki -hankkeen toteuttama näyttelykonsepti. Sitä on sovellettu jo 17 kirjastossa Uudellamaalla ja kiiinnostusta se on herättänyt muuallakin Suomessa.   Kokeilupisteessä voi perehtyä uusiin arkea helpottaviin ratkaisuihin, palveluihin ja keksintöihin tutustumalla ja kokeilemalla. Kaikki esiteltävät ratkaisut liittyvät johonkin kolmesta päätemasta: kestävä kehitys ja ympäristö, terveys ja hyvinvointi sekä uudet yhteiskuntapalvelut. Kokeilupisteessa voi myös kertoa mielipiteensä esillä olevista projekteista tai tuotteista. Tähän on olemassa erilliset laitteet, joilla voi jättää mielipiteen mistä tahansa näytteillä olevasta konseptista. Kokeilupisteen tavoite on auttaa kansalaisia löytämään ja kokeilemaan uusia ratkaisuja arjen haasteisiin. Palvelujen ja tuotteiden kehittäjille kokeilupiste tarjoaa mahdollisuuden aikaisen vaiheen kokeiluihin ja niistä saadun palautteen hyödyntämiseen jatkokehityksessä. Pasilassa oli esillä muun muassa sisäilmaa puhdistava viherseinä, kitaransoiton opetuspeli sekä kännykän laturina toimiva, aurinkokennolla varustettu reppu. Esiteltävät ideat ja tuotteet voivat olla vielä tuotekehittelyvaiheessa tai jo kuluttajien käytössä, suomalaisia tai kansainvälisiä. Ammattikorkeakoulujen näkökulmasta Kokeilupisteen konsepti on mielenkiintoinen. Kokeilupisteisiin voisi laittaa testiin myös kaikenlaisia ammattikorkeakouluissa kehitettäviä ideoita ja konsepteja, riittää että on jonkinlainen prototyyppi, jota voi testata.   Raisa & Päivi Y-K   Lisätietoa: http://huomisenarki.wordpress.com/

  Metropolian lipputangoissa liehuvat liput vaihtuivat uusiin, kun Metropolian visuaalinen ilme uudistettiin. Kirjastolaisten luovissa aivoissa virisi ajatus: ehkäpä vanhoille lipuille löytyisi uusiokäyttöä?   Kysyin Metropolian viestintäyksiköstä, onko vanhan ilmeen mukaisia lippuja enää tallessa ja olisiko niitä voinut kierrättää. Kirjasto tarvitsi kirjojen kuljetukseen soveltuvia laukkuja/pusseja ja olimme saaneet idean, että niitä voisi teettää vanhoista lipuista. Kierrätysmateriaaleista teettämällä tukisimme kestävää kehitystä ja säästäisimme rahaa. Tähän asti varatut ja palautetut kirjat ovat kulkeneet toimipisteestä toiseen paperipusseissa. Pussit eivät ole kovin kestäviä ja ne suljetaan niiteillä, joihin henkilökunta repii sormensa pusseja aukoessaan.   Valitsimme pussien tekijäksi kierrätysmateriaaleja hyödyntävät Uusix-verstaat. Uusix on käsityöpajojen yhteisö, joka järjestää kuntouttavaa työtoimintaa työttömille helsinkiläisille. Uusix on osa Helsingin kaupungin Sosiaali- ja terveysviraston työhönkuntoutusta. Kuntoutujien lisäksi verstailla työskentelee työkokeilijoita, työharjoittelijoita ja tukityöllistettyjä. Verstaiden vieressä Kyläsaaressa on Uusix kauppa, jossa myydään kierrätysmateriaaleista tehtyjä uniikkituotteita.   Mittailimme käyttämiämme paperipusseja ja postinkuljetuslaatikoita sekä neuvottelimme vahtimestareiden kanssa heidän toiveistaan kuljetuspussien suhteen. Pussien piti mahtua Itellan muovisiin kuljetuslaatikoihin ja olla helposti suljettavia. Lopulta sovin tapaamisen Uusix-verstaaseen ja pakkasin Metropolian vanhat liput matkaani. Verstaalla kävimme vielä läpi yksityiskohdat ja sovimme, että pussit tehdään kuntouttavana työtoimintana. Valmistus tapahtuu huolellisesti mutta hitaasti, koska kaikille ompelijoille opetetaan työvaiheet ja huolehditaan, että laadusta tulee tasaista.    Kaikkiaan Metropolian vanhoista lipuista tulee noin 90 postituspussia. Olemme saaneet ensimmäisen erän pusseja käyttöömme ja aika näyttää miten ne soveltuvat tehtävään. Tuntuu mukavalta, kun kirjastomme on pystynyt pidentämään käytöstä poistettujen lippujen käyttöikää ja on ollut mukana edistämässä kuntouttavaa työtoimintaa.   Tietoa Uusix-verstaista: http://uusix.fi/   Päivi Kumar

  Turkulaiset kirjastot ja Oppiva Kirjasto -verkosto järjestivät yhteistyössä Villisti ideoimaan - käyttäjät mukaan suunnitteluun -päivän Turun kaupunginkirjastossa 21.11.2013. Aamupäivän aikana kuultiin esityksiä yritysmaailmasta sekä innovatiivisesta ajattelusta ja tutustuttiin Turun alueen kirjastoissa jo toteutuneisiin käyttäjälähtöisiin projekteihin. Iltapäivän ohjelma rakentui työpajatyöskentelystä, jossa sai itse kokeilla kolmea erilaista kehittämismenetelmää: eläytymismenetelmää, tilasuunnittelua legojen kanssa sekä fokusryhmiä.   Storify-kooste päivän twiiteistä:   http://storify.com/paiviyk/villisti-ideoimaan-turussa-21-11-2013   Seminaarin järjesti Oppiva Kirjasto -verkosto yhteistyössä Turun kaupunginkirjaston, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen, Åbo Akademin, Turun ammattikorkeakoulun, Yrkeshögskolan Novian sekä Humakin kanssa.   Oppiva Kirjasto -verkoston wikiin >> Oppiva Kirjasto Facebookissa >> Oppiva Kirjasto Twitterissä >>   Päivi Ylitalo-Kallio   P.S. Storify-kooste näkyy parhaiten Firefoxilla. Voit myös käydä katsomassa sen Storifyssä.    

Opiskelijoista liikkuu monenlaisia urbaanilegendoja: Opiskelijat ovat diginatiiveja, jonka ansiosta he rakentavat taitavasti tietoa teksteistä, äänistä ja kuvista. Opiskelijat ovat multitaskaajia. He kykenevät tekemään monta asiaa yhtä aikaa. Opiskelijat kouluttavat itse itsensä, koska kaikki tieto löytyy netistä.   Onko näin? Olin kuuntelemassa kasvatustieteilijä Carita Kiilin esitelmää  ”Lukiolaisten tiedonhankintataidot nettimaailmassa”. Kiili vertasi diginatiiveja perhosiin, jotka pyrähtelevät informaatiosta toiseen. He reagoivat nopeasti aina uuteen eteen ilmestyvään ”kukkaan”. Näin ollen näillä perhosilla on hauras tietorakenne, koska he eivät malta pysähtyä, vaan siirtyvät koko ajan tiedosta toiseen.   Taitava multitaskaaja pystyy siirtymään sujuvasti mediasta tai tehtävästä toiseen. Mutta vaativien ajatteluprosessien kanssa on toisin. Kenenkään aivot eivät kykene suorittamaan useita vaativia ajatteluprosesseja yhtä aikaa.   Opiskelijat viettävät aikaa niiden asioiden parissa, joista he pitävät ja näissä asioissa voidaan sanoa, että kouluttavat itse itsensä. Mutta mikä on heille parasta ja hyödyllisintä? Opiskelijoilla ei ole asiantuntemusta päättää siitä, mitä he eivät tiedä ja mitä heidän pitäisi oppia.   Mikä avuksi?   Miten opiskelijat sitten saadaan pysähtymään tiedon äärelle? Kiili totesi, että nettisukupolvi tarvitsee tukea internetlukemisessa. Hän ehdottaa seuraavanlaisia keinoja, joilla internetlukemista voisi ohjata.   Tehtävien tulisi haastaa opiskelijoita ajattelemaan. Opiskelijoille pitäisi antaa esimerkiksi seuraavanlaisia tehtäviä: kiistanalaisen aiheen tutkiminen, ongelmanratkaisutehtävät, päätöksentekoa vaativat tehtävät sekä erityyppisten ja eri näkökulmista kirjoitettujen internetsivustojen sisältöjen vertailu.   Tehtävien tulisi ohjata syvälliseen informaation työstämiseen. Muuten käy niin, että opiskelijat vain toistavat löytämäänsä tietoa. Hyödyllisimpiä ovat tehtävät, joissa edellytetään useiden internetlähteiden yhdistämistä: tekstin, äänen, kuvan ja liikkuvan kuvan sekä lisäksi löydetyn yhdistämistä omaan aikaisempaan tietoon. Tärkeää olisi siis laatia sellaisia tehtäviä, joihin ratkaisu ei löydy yhdestä lähteestä.   Tehtävien tulisi myös rohkaista opiskelijoita kehittelemään ajatuksiaan yhdessä muiden kanssa. Kiilin tutkimuksen mukaan yhdessä lukeminen tuki syvällistä sisältöjen tarkastelua. Opiskelijoiden yhdessä lukemisen tavat kuitenkin vaihtelivat: Osa rakensi tietoa aktiivisesti yhdessä. Osa taas suosi yksilöllisempää lukemistapaa, jopa hiljaa lukemista.   Myös kirjaston koulutuksissa ja tiedonhankinnan ohjaamisessa olisi hyödyllistä tehdä internetlukemisen vaatimuksia näkyväksi. Onneksi internetlukemisesta on tulossa lisätietoa. Carita Kiili on kirjoittamassa aiheesta kirjaa yhdessä Leena Laurisen kanssa.   Kaisu

Työskentelen kirjastossa. Se ei ole sattumaa. Niin - olen lukutoukka, kuten kunnon kirjastoihmisen kuuluu ollakin. Ja mitä näitä kliseitä nyt onkaan muun muassa silmälaseihin, nutturoihin ja penseään luonteenlaatuun liittyen. Informaatikon työssä yksi mieluisimmista asioista on minulle se, että pääsen välittämään tieteen ja taiteen hengentuotteita niitä etsiville käyttäjille. Edellinen korkealentoinen lause pitää käytännössä sisällään julkaisukentän seuraamista, asiakkaiden tiedontarpeiden tunnistamista ja ennakointia, aineiston valikoimista ja hankintaa sekä teosten luetteloimista kirjastotietokantaan. Ennen käyttöön ottamista painettuihin kirjoihin pitää lisäksi laittaa leimat, hälyttimet sekä viivakoodi- ja selkätarrat. Työvaiheita siis riittää ennen kuin kirja on päätynyt kirjakaupasta tai kustantajalta kirjaston hyllyyn.   Ei kuulosta jännittävältä, vai? Vaikka kokoelmien siirtymä painetusta elektroniseen vähentää huomattavasti rutiininomaista manuaalista työtä, en silti toivoisi täydellistä sähköistymistä. Painettu kirja on nimittäin hyvin viehättävä kapistus. Etenkin, jos siinä on kuvia. Kirjoja käsitellessä saa hyvän käsityksen paitsi oman työpaikkansa kokoelmista, myös siitä, mitä yleensä tutkitaan ja mistä kirjoitetaan. Kauniisti kuvitettuja kirjoja on mukava katsella ja toisinaan napata jokin kirja mukaan kotiin luettavaksi. Selailtavuus, konkreettisuus ja esinemäisyys ovat painetun kirjan ominaisuuksia, jotka viehättävät ainakin tätä kuluttajaa.   Kun puhutaan elektronisista aineistoista, kuulostaa joskus siltä kuin käyttötarkoitus olisi unohdettu kokonaan. Aineistot eivät ole homogeeninen massa, vaan erilaiset aineistot palvelevat eri käyttötarkoituksia. Elektronisten lehtien yleistyminen on parantanut tieteellisten tutkimusartikkeleiden saatavuutta ja lisännyt käyttöä. Myös kirjastohenkilökunta kiittää, kun fyysisille lehdille ei tarvitse enää loihtia loppumattomasti varastointitilaa. Samaten olisi pelkästään järkevää, että kurssikirjat hankittaisiin elektronisessa muodossa. Niitä käytetään paljon ja ne kuluvat. Paperikirjoja ei koskaan pystytä hankkimaan niin paljon, että jokainen kurssille osallistuva opiskelija saisi oman kappaleensa. Kenties tulevaisuudessa vielä näemme lisensiointimallin, joka mahdollistaa e-kurssikirjojen yhtäaikaisen käytön sadoille opiskelijoille.   Sen sijaan ainakin kaunokirjallisuudessa ja populaarissa tietokirjallisuudessa painetulla kirjalla tulee uskoakseni olemaan kysyntää vielä pitkään. Kirjastojen asiakastutkimukset puhuvat sen puolesta, että valtaosa asiakkaista valitsee mieluummin painetun kuin elektronisen version kirjasta. Toki asiakaskunnan mieltymyksissä on eroja esimerkiksi ikäryhmittäin, mutta painettu versio koetaan usein elektronista versiota käyttäjäystävällisemmäksi. Satoja sivuja sisältävä teos on mukavampi lukea paperilta kuin näytöltä, eikä teknisiä ongelmia tarvitse pelätä. Painetun kirjan ja kirjastojen kuolemasta on puhuttu jo pitkään, elämmehän teknologiauskovaista aikaa. Kovin radikaaleja muutoksia ei kuitenkaan näytä tapahtuneen. Kirjan käyttöliittymä keksittiin pari tuhatta vuotta sitten, ja se toimii edelleen.   Metropolian kirjastojen herkullisia uutuuksia voi bongata osoitteesta: http://www.pinterest.com/metropolialib   Anna-Sofia

  Mielipidekyselyissä kirjaston palveluihin ollaan yleisesti ottaen aika tyytyväisiä. Aukioloajat kuitenkin kuuluvat risujen kestosuosikkeihin: niitä halutaan pidemmiksi. Tähän haasteeseen päätettiin Leiritien kirjastossa vastata kokeilemalla itsepalveluaukioloa.   Kokeilu alkoi lokakuun alussa ja jatkuu vuoden loppuun. Kirjastossa voi arkisin jatkaa työskentelyä iltakahdeksaan saakka. Lauantaisin kirjastoon pääsee yhdeksän ja kolmen välillä. Asiakaspalvelupiste suljetaan kuten ennenkin: maanantaisin ja keskiviikkoisin klo 18.30, tiistaisin ja torstaisin klo 17 sekä perjantaisin klo 15. Kirjastossa voi jatkaa työskentelyä, vaikka henkilökunta poistuu- kätevää, eikö? Itsepalveluaikoina kirjastoon pääsee kulkutunnisteella. Toistaiseksi pääsy on rajattu Leiritien opiskelijoihin ja henkilökuntaan.   Kirjasto päivitettiin keväällä RFID-aikaan, mikä osaltaan mahdollisti kokeilun aloittamisen. Kirjastossa on automaatti, jolla voi sekä lainata että palauttaa. Varausten nouto muutettiin itsepalveluksi jo muutama vuosi sitten. Ovessa on sähkölukko ja opiskelijoilla kulkukortit, joten siltäkin osin oli homma kunnossa. Valvontakameratkin oli jo asennettuina. Ja RFID:n avulla saamme selville hälyporttien hälytysten syyn sekä voimme vaikka seurata hälytyksiä etänä.   Itsepalvelu on lähtenyt käyntiin mukavasti, suuria ongelmia emme ole kohdanneet. Kun kirjasto on itsepalvelulla, asiakaspalvelupisteen eteen laitetaan seinämä, johon on koottu itsepalveluun liittyvää informaatiota. Itsepalveluaikoina kirjastossa voi Lainata ja palauttaa automaatilla Noutaa varauksia Käyttää kirjaston laitteita ja  tiloja Ensituntumalta vaikuttaa siltä, että eniten itsepalveluaikoina käytetään kirjaston tiloja, erityisesti kirjastossa olevia tietokoneita. Itsepalvelusta toivotaan palautetta. Sitä varten asiakaspalvelupisteelle laitetaan aina palautelaatikko ja siihen viereen valmis lomake, jolla palautetta voi antaa. Ja totta kai palautetta saa antaa myös vapaamuotoisesti! Palautetta ei ole vielä juurikaan tullut, joten ehkä voimme olettaa itsepalvelun sujuvan hyvin. Hiljaisuus kertoo tyytyväisyydestä?   Päivi Ylitalo-Kallio  

    Tulevaisuudessa Finna-hakupalvelu korvaa Metropolian kirjaston MetCatin ja Nelli -tiedonhakuportaalin. Finna otetaan käyttöön vaiheittain ja Metropolian kirjastossa valmistaudutaan paraikaa pystyttämään omaa käyttöliittymää.   Kansalliskirjaston tiedote 15.10.2013:   Finna kokoaa arkistojen, kirjastojen ja museoiden aarteet yhteen   Finna-hakupalvelu kokoaa Suomen arkistojen, kirjastojen ja museoiden aineistot ensimmäistä kertaa yhteen. Finnasta saa tiedon käytettävissä olevista aineistoista. Osaan digitoidusta sisällöstä Finna tarjoaa suoran pääsyn.   Finna on tarkoitettu kaikille tietoa tarvitseville ja elämyksiä etsiville. Palvelusta löytyy sekä kokoelmien helmiä että uusimpia tutkimustuloksia. Museoesineiden ja taideteosten kuvia, digitaalisia asiakirjoja, kirjoja, karttoja ja viitetietoja voi tutkailla vaivattomasti juuri silloin, kun se itselle parhaiten sopii. Hakupalvelun tieto on luotettavaa ja ajantasaista, mistä pitävät huolen arkistojen, kirjastojen ja museoiden asiantuntijat. Finna toimii myös mobiililaitteilla.   Lokakuussa 2013 Finnassa on mukana kymmeniä arkistoja, kirjastoja ja museoita aineistoineen ja osa myös verkkopalveluineen. Uusia organisaatioita tulee mukaan Finna-palveluun vaiheittain, eli tulevaisuudessa voi tehdä hakuja nykyistä laajemmasta aineistosta.   Suomen arkistot, kirjastot ja museot ovat suunnitelleet Finnan yhteistyönä, ja hakupalvelun toiminnallisuudet ja hakuominaisuudet on tehty vastaamaan käyttäjien tarpeita. Kansalliskirjasto on hyödyntänyt avoimen lähdekoodin ohjelmistoja teknisessä toteutuksessa ja jatkaa Finnan kehittämistä käyttäjien palautetta kuunnellen.   Finna on osa opetus- ja kulttuuriministeriön Kansallinen digitaalinen kirjasto -hanketta.   Lisätietoja   Tietoa Finnasta -sivu Finna-hakupalvelussa: www.finna.fi   Jyväskylän yliopiston kirjaston beta-versio: https://jyu.finna.fi/   Päivi

  Uusi lukuvuosi, uudet opiskelijat! Opintojen alussa uudet opiskelijat perehdytetään monenlaisiin Metropolian palveluihin ja käytäntöihin ja tähän perehdytysohjelmaan kuuluu myös tutustuminen kirjastoon.   Perehdytysten ajankohta ja sisältö vaihtelevat hieman toimipisteittäin, mutta kaikkialla opiskelijat tutustuvat kirjastoon ensimmäisten opiskeluviikkojen aikana ja kaikkialla opiskelijoille esitellään kirjaston tilat ja palvelut.           Aralis-kirjastokeskuksessa palvellaan Metropolian Hämeentien ja Arabiankadun opiskelijoita. Aralis on sateenvarjo, jonka alla toimivat Helsingin kaupunginkirjaston Arabianrannan kirjasto Aalto-yliopiston Arabian kampuskirjasto Metropolian pop/jazz-koulutusohjelman ja Pop & Jazz Konservatorion kirjasto Metropolian Hämeentien koulutusohjelmien kirjastopalvelut   Kaupunginkirjasto ja ns. taidekirjastot toimivat vierekkäin ja kirjastosta toiseen on helppo siirtyä. Taidekirjastot toimivat yhteisissä tiloissa ja lähes kaikki aineistot ovat kaikkien asiakkaitten lainattavissa. Taidekirjastojen tiloihin on sijoitettu myös Suomen Sarjakuvaseuran kokoelma. Kaupunginkirjaston kautta opiskelijat voivat tilata kaikki pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastojen aineistot lähelle omaa oppilaitostaan.   Metropolian opiskelijoitten ja toki myös henkilökunnan kirjastopalveluihin keskittyy kolme taidekirjastojen työntekijää: Leena Rantamäki (Hämeentien koulutusohjelmat), Anna Kanerva Tommola (Arabiankatu) ja Kalle Tiitinen (Arabiankatu ja Hämeentie). Kirjaston asiakaspalvelussa opiskelijat kohtaavat paljon muitakin työntekijöitämme.   Tänä syksynä Hämeentien uudet opiskelijat tutustuivat kirjastoon heti opintojen alussa 23.-28.8. Neljän tehokkaan päivän aikana Kalle tutustutti kirjastoon yhdeksän opiskelijaryhmää, yhteensä 100 opiskelijaa. Jokaiselle ryhmälle oli varattu aikaa puolitoista tuntia. Suhteellisen pienen ryhmän kanssa oli helppo kiertää tilat tarkasti.     Kalle tapasi opiskelijat aina Arabiakeskuksen ala-aulassa, jossa on mukava mainita tässä samassa talossa sijaitsevat kaupat, ruokailumahdollisuudet ja muut palvelut. Kirjastokierroksella tutustutaan taidekirjastojen puoleen, mutta kaupunginkirjastonkin sijainti näytetään. Opiskelijat oppivat, missä on kirjaston palvelupiste, kuinka aineistot on järjestetty hyllyihin, missä on lainaus- ja palautusautomaatti, missä kopiokoneet ja tulostus, skanneri ja lukusali, missä Metropolian verkossa olevat työasemat, levyjen kuuntelupisteet ja missä Eero Aarnion pallotuoli.   Päämääränä on ennen kaikkea osoittaa opiskelijoille, että kirjasto on viihtyisä paikka lähellä heitä ja että henkilökunnalta saa aina apua aineistojen ja tiedon etsimisessä. Eräs opiskelija oli hyvin vaikuttunut suurista kirjamääristämme ja totesi, että onpas täällä valtavasti tietoa.   Kirjastokierroksen jälkeen Kalle vei opiskelijat tietokoneluokkaan, missä hän esitteli kirjaston palvelut nettisivujen www.aralis.fi/metropolia ja www.metropolia.fi/kirjasto kautta. Hämeentien ja Arabiankadun opiskelijoiden kurssikirjat ja muu hyödyllinen aineisto löytyvät Arsca-tietokannasta https://arsca.linneanet.fi, jonka käyttö käytiin läpi: kuinka teoksia haetaan, kuinka niitä varataan ja kuinka omat lainat uusitaan. Opiskelijat saivat kirjaston käyttösäännöt ja heille kerrottiin, kuinka asiakkaaksi voi ilmoittautua nettisivun kautta.   Kalle oli valmistanut kaikille opiskelijoille tehtäväpaperin, jossa oli runsaasti kysymyksiä. Osaan löytyi vastaus käyttösäännöistä tai kirjaston nettisivulta, osaan Arsca-tietokannasta. Opiskelijat saivat hakea Arscasta omaan koulutusalaansa liittyviä kirjoja ja saivat samalla vinkkejä siitä, mitä kirjastosta löytyy juuri heille.     Opiskelijat tekijät harjoitustehtävät hyvällä asenteella ja kyselivät aktiivisesti neuvoja, jos jokin kohta oli hankalampi. Lopuksi kaikki tehtävät käytiin yhdessä läpi, jotta mikään asia ei jäisi epäselväksi. Kalle totesi, että oli hurjan mukavaa tavata kaikki opiskelijat, ja kun perjantain viimeiseksi ryhmäksi osui esittävän taiteen ryhmä, heidän aplodiensa saattelemana viikonloppu alkoi iloisissa merkeissä.   Leena ja Kalle

  Metropolian kirjastopalvelut keskitettiin kesällä Bulevardin kirjastoon. Olimme aikaisemmin saaneet palautetta, että kirjastoista on vaikea tavoittaa ketään kesän aikana, ja siksi kokeilimme yhden kirjaston aukioloa juhannuksesta elokuun toiseen viikkoon arkipäivisin klo 10-15.   Bulevardin kirjasto valittiin päivystäväksi kirjastoksi sen keskeisen sijainnin vuoksi. Kesän aikana kaikki kirjastoille tulleet puhelut ohjautuivat Bulevardin kirjastoon ja muista toimipisteistämme tilatut kirjat saatiin lopulta kulkemaan moitteetta. Päivystäjiksi löytyi halukkaita kirjastolaisia omasta ja muista toimipisteistä.   Kesän aikana kävijöitä riitti tasaisesti joka päivälle (n. 20 asiakasta/pv) niin, että koko kesäpäivystyksen kävijämäärä oli n. 800. Asiakkailta saatiin hyvää palautetta: ’Kiva juttu, että kirjasto on auki’.   Suosituimmat kirjastopalvelut olivat lainaus ja tulostus. Eri toimipisteiden asiakkaat löysivät tiensä päivystävään kirjastoon, kun he olivat valinneet varatun kirjan noutopaikaksi Bulevardin kirjaston. Ilman tätä varattu kirja olisi ollut noudettavissa vasta elokuun 2. viikolla. Myös Metropolian muiden kirjastojen kirjoja palautettiin runsaasti kesän aikana. Tulostus- ja skannauspalveluita kysyttiin lähes päivittäin.   Heinäkuun lopulla Metropoliaan valitut uudet opiskelijat käyttivät kirjaston kopiopalveluita ahkerasti toimittaakseen todistusjäljennöksiä alakerrassa sijaitsevaan hakutoimistoon. Uudet opiskelijat olivat kirjastossa poiketessaan kiinnostuneita palveluista ja kyselivät jo tietoa syksyn kurssikirjoista. Kirjastoa hyödynnettiin kesän aikana myös hiljaisena lukutilana ja opinnäytetyön tekemisessä tiedonhakuineen.   Kirjastorakennuksen paksut seinät ja Bulevardin lehmukset viilensivät sisätiloja heinäkuun kuumimpina päivinä.     Marjatta