Tiedon janoa

Kirjastolaiset verkostoissa -saagamme on ehtinyt nyt viimeiseen osaansa. Tällä kertaa avautuvat yhteistyökuviot käyttäjäkeskeisestä kehittämisestä ja e-aineistomaailmasta. Kertauksena vielä yhteiset kysymykset:   Kerro lyhyesti verkostostasi. Mitä teette? Kuinka kauan olet osallistunut toimintaan? Mikä on mielestäsi parasta verkostossa toimimisessa? Entä vaikeinta? Mikä on erikoisin tehtävä, mikä on tullut vastaasi verkostossa?   Päivi Ylitalo-Kallio, Oppiva kirjasto -verkosto   1. Oppiva Kirjasto -verkosto on kirjastolaisten verkosto, jonka kantava ajatus on kehittää kirjastoja käyttäjien eli asiakkaitten kanssa. Verkoston tavoite on tukea kirjastopalvelujen kehittämistä jakamalla kokemuksia ja ideoita käyttäjäkeskeisistä ja -lähtöisistä menetelmistä. Tavoitteena on myös osallistua ja vaikuttaa erilaisissa muissa verkostoissa. Verkosto on avoin kaikille, jotka ovat kiinnostuneita hyödyntämään käyttäjäkeskeisiä ja -lähtöisiä menetelmiä kirjaston kehittämisessä. Olen ollut OK:n toiminnassa mukana alusta alkaen eli vuodesta 2011.    2. Yhteistyö muissa organisaatiossa toimivien kollegojen kanssa on ehdottomasti parasta antia. OK-verkoston toimintaan on kuulunut järjestää nk. Oppiva Kirjasto -päiviä ympäri maata, viimeisin oli tammikuussa Mikkelissä. Päivät järjestetään aina yhteistyössä paikallisten kirjastojen kanssa. On ollut erittäin antoisaa tehdä yhteistyötä eri puolilla maata ja eri kirjastosektoreilla työskentelevien kirjastolaisten kanssa. Niin myös oma ammatillinen verkosto laajenee!    3. Vaikeinta on varmaankin juuri nyt, kun on meneillään digitarinakirjaprojekti, ja pitäisi keksiä, miten kirja olisi järkevintä julkaista. Se siis julkaistaan verkossa. Vinkkejä otetaan vastaan!    4. Jaa… Onko se nyt sitten niin kovin erikoista, mutta olen saanut olla pitämässä OK-verkoston ständiä muutamissa tilaisuuksissa. Olen aina varustautunut hirmuisella määrällä tavaraa: käyttäjäkeskeisen suunnittelun ja palvelumuotoilun kirjoja sekä perustyöpajailuvälineitä eli legoja, petshop-hahmoja sekä kaikenlaisia menetelmä- ja kuvakortteja. Legot ja petshopit tuovat heti vähän kevyempää fiilistä tekemiseen. :)   Lisää Oppiva Kirjasto -verkostosta: https://wiki.metropolia.fi/display/oppivakirjasto/Oppiva+kirjasto   Kaija Kivikoski / FinELib, hankinnan pääyhteyshenkilö   1. FinELib on suomalaisten yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yleisten kirjastojen muodostama konsortio, joka hankkii keskitetysti elektronisia aineistoja jäsenorganisaatioilleen. FinELib hoitaa jäsentensä puolesta lisenssineuvottelut. Olen ollut toiminnassa mukana jo verkoston perustamisesta saakka.   Metropoliassa olen e-aineistotiimin vetäjänä päävastuussa Metropolialle hankittavista sähköisistä aineistoista. E-aineistotiimissä sitten teemme ehdotuksia uusista aineistoista lisenssineuvotteluja varten ja äänestämme neuvotteluihin kelpuutettavista aineistoista oman organisaation puolesta. Teen lisenssineuvottelujen jälkeen Metropolian tarpeiden ja budjetin puitteissa ns. vakavia ilmoittautumisia uusiin ja uusittaviin aineistoihin. Tietopalvelupäällikkömme tekee sitovat ilmoittautumiset.   FinElib myös järjestää koulutusta mm. lisensoinnista sekä seminaareja, tapaamisia jne. Vuosittain järjestetään keväällä FinElib-aineistopäivä. FinElib-toiminnasta vastaa Kansalliskirjasto. Sen vastuulla on myös elektronisten aineistojen Nelli-portaalin toiminta.  Nämä toiminnot kytkeytyvät yhteen varsin olennaisesti.   2. Yhteistyö erilaisten organisaatioiden kanssa, yhdessä tekeminen ja kokemusten jakaminen. Apu erilaisiin pulmiin löytyy toisen tai oman organisaation kollegalta nopeasti. Metropolia saa myös e-aineistoja käyttöönsä huomattavasti halvemmalla kuin ns. suoraostoina. Aineistohankinnassa noudatetaan aina FinELib-konsortion lisensiointiperiaatteita.   3. En puhuisi vaikeuksista vaan haasteita. Haastavaa on se, että sähköiset aineistot eivät aina toimi niin kuin pitäisi. Yhteistyöverkostolla on sähköposti yhteydenpitoa varten ja usein ongelmat tai haasteet ratkeavat eri organisaatioissa työskentelevien kesken viestitellen. Usein ns. ”helpdesk”-apua saa ihan tutuilta kollegoilta eri puolella Suomea. Etäkäyttöongelmatkin huomataan monesti siitä, kun joku laittaa viestin ongelmatilanteesta. Tilanteet myös korjautuvat melko nopeasti yhteistyöllä.   4. Olemme e-aineistotiimissä yhteistyöhenkilöitä FinELibin ja oman organisaation välillä. Tehtävät liittyvät siis omassa organisaatiossa tehtävään työhön ja ne ovat varsin rutiininomaisia.   Mitä jää viivan alle?   Nyt alkaa olla paketissa kolme blogijuttua  ja niissä kuusi näkökulmaa kirjastoverkostoihin - kuinka näiden sisällön tiivistäisi? Ainakin niistä välittyy vahvasti nämä asiat yhteistyöstä: monipuolisuus: verkostot liittyvät lähes kaikkeen kirjastotyöhön viestinnästä tiedonhaun ohjaamiseen. tarpeellisuus: yhdessä saadaan enemmän aikaa niin aineistojen hankinnassa kuin niiden kuvaamisessa asiakkaille. vahva kehittämisote: kaikki verkostot vievät omaa aluettaan eteenpäin, eivät vain varmista nykyisten palvelujen toimivuutta. osallistujan työn rikastuminen: kontaktit kollegoihin erilaisissa organisaatioissa avaavat näkökulmia omaan työhön. Vertaistuki on kullanarvoista erikoistuneissa tehtävissä.    Kiitos vielä kaikille verkostokokemuksiaan jakaneille! - Raisa  

  Viime jutussa aloitettu teema, työmme verkottuminen oman talon sisällä ja sen ulkopuolelle, jatkuu. Kaksi asiantuntijaamme vastaa myös tänään neljään kysymykseen:   Kerro lyhyesti verkostostasi. Mitä teette? Mikä on mielestäsi parasta verkostossa toimimisessa? Entä vaikeinta? Mikä on erikoisin tehtävä, mikä on tullut vastaasi verkostossa?     Päivi Kumar / Metropolian viestintäverkosto   1. Viestintäverkosto on Metropolian viestintäyksikön perustama. Se on tarkoitettu ihmisille, jotka ovat kiinnostuneet viestinnästä ja haluavat jakaa aiheeseen liittyviä ajatuksia ja kokemuksia. Verkostolla on vuosittain kolme tai neljä puolen päivän tilaisuutta ja joskus myös koulutuksia. Olen ollut mukana vuodesta 2011.   2. Kaikkein parasta on se, että saa uusinta tietoa Metropolian viestinnästä ja myös strategiasta. Kuulen missä mennään ja saan käyttökelpoisia ideoita kirjaston viestinnän kehittämiseen. Viestinnästä kiinnostuneiden ihmisten parissa on myös mukavaa: heillä on kyky dialogiin ja yhdessä ideoimiseen.   3. Vaikeinta on joskus sovittaa omat kiireet niin, että löytää aikaa osallistumiseen.   4. Kerran minua pyydettiin kertomaan verkoston tilaisuudessa kirjaston some-viestinnästä. Tarkoitus oli kannustaa ihmisiä sosiaaliseen mediaan. Päätin kertoa omasta matkastani someen ja sen vaikutuksista identiteettiini työssä ja vapaa-ajalla. Näin henkilökohtaisesta aiheesta kertominen pelotti, mutta olin lopulta tyytyväinen siihen, etten rajannut aihetta kirjaston erilaisten somepalveluiden esittelyyn. Minusta sosiaaliseen mediaan meneminen on aina henkilökohtainen prosessi, jota on vaikea ulkoapäin ohjailla. Oman prosessin avaaminen voi saada jonkun miettimään omaa suhtautumistaan asiaan ja ehkä sitä kautta innostaa menemään mukaan.   Anna Kanerva Lamppu / Kansallinen musiikin luettelointi- ja sisällönkuvailuryhmä Luumu   1. Luumu-ryhmä on perustettu toimimaan kansallisena musiikin luetteloinnin ja sisällönkuvailun kehittämisen ja ongelmanratkaisun ryhmänä. Se keskittyy nyttemmin erityisesti musiikin asiasanastoihin, ontologioihin ja YKL-luokitukseen sekä henkilöiden, yhteisöjen ja teosten ohjeellisiin nimimuotoihin.   Ryhmässä käsitellään musiikinluetteloinnissa esiin nousseita hankalia nimenmuotoja ja päätökset kirjataan ohjeluetteloon. Lisäksi käsitellään Musaan ehdotettuja asiasanoja ja luokituksen muutostarpeita.   Ryhmä osallistuu tällä hetkellä myös RDA-kuvailusääntöjen käyttöönoton valmisteluun. Musiikkiteosten kuvailun osalta käymme läpi kansallisia linjauksia ja edessä on vielä suomalaisten esimerkkien laatiminen.   2. Parasta on se, että ryhmässä pääsee keskustelemaan kuvailusta yli organisaatiorajojen. Ryhmässä on jäseniä Kansalliskirjastosta, yliopistokirjastoista, AMK-kirjastosta, yleisistä kirjastoista, BTJ:stä ja Yleisradion levystöstä. Ryhmässä on paljon työstään syvästi innostuneita ja kiinnostuneita ihmisiä ja se inspiroi itseänikin.   3. Vaikeudet liittyvät vahvuuksiin. Näkökulmat vaihtelevat ryhmässä ja välillä on vaikeaa löytää konsensusta, kun järjestelmät ja kuvailun tarpeet eri organisaatioissa ovat erilaisia.   4. Koko ajan tulee vastaan kaikkea mielenkiintoista ja yleissivistys kasvaa. On hauskaa perehtyä musiikin uusiin virtauksiin ja esim. yrittää määritellä harvinaisia soittimia.   Kiitos taas vastaajille! Edellinen osa sai aikaan sen, että vielä muutama verkostolainen innostui kertomaan - eli jatkamme teemaa vielä seuraavalla kerralla.   -Raisa      

    Eräs tämän blogin tärkeä tavoite on tuoda esille sitä työtämme, joka ei suoraan näy asiakkaillemme. Sellaista on esim. osallistuminen ammatillisiin verkostoihin: moni työntekijämme kuuluu erilaisiin ryhmiin kirjaston ja Metropolian ulkopuolella. Tämä on itse asiassa varsin yleistä kirjastoalalla Suomessa - töitä tehdään ja kehitetään yhdessä laajasti yli organisaatiorajojen. Seuraavassa kaksi heistä kertoo kokemuksistaan neljän kysymyksen kautta.  Kysymykset Kerro lyhyesti verkostostasi. Mitä teette? Mikä on mielestäsi parasta verkostossa toimimisessa? Entä vaikeinta? Mikä on erikoisin tehtävä, mikä on tullut vastaasi verkostossa?   Kaisu Sallasmaa / Suomen tieteellinen kirjastoseura (STKS), Informaatiolukutaito-ryhmä   1. Kuulun Suomen tieteellisen kirjastoseuran Informaatiolukutaito-ryhmään. Pääsin mukaan vuonna 2011 AMK-kirjastojen edustajaksi. Vuodesta 2012 olen toiminut IL-ryhmän puheenjohtajana. Järjestämme joka vuosi IL-seminaarin, joka on perinteisesti pidetty marraskuussa. Lisäksi olemme kokousten yhteydessä tehneet vierailuja kirjastoihin, keskustelemme paljon IL:stä, kirjaston opetuksista yms. Suurin osa ajastamme menee seminaarin järjestämiseen.   2. Parasta ovat ryhmän jäsenet ja keskustelut heidän kanssaan. Olen saanut tutustua opetus- ja ohjaustyöstä innostuneihin kollegoihin muissa kirjastoissa. Tällä hetkellä ryhmässä on jäseniä Eduskunnan kirjastosta sekä yliopistojen kirjastoista (Helsinki, Jyväskylä, Tampere, Turku, Oulu, Vaasa, Itä-Suomi). Parasta on myös se, että meidän ei tarvitse keskustella arkisista työkuvioista. Kun tapaamme, puhumme paljon kirjaston opetuksista sekä omien kirjastojemme ja organisaatioidemme kuulumisista.  Tämä on kiinnostavaa ja innostavaa!   On ollut myöskin kiva oppia järjestämään seminaaria, tietämään mitä kaikkea tulee ottaa huomioon, että seminaari saadaan pystyyn.   3. Vaikeinta on yleensä yhteisen kokousajan löytäminen. Pidämme vuoden mittaan 2-3 kokousta, joissa tapaamme oikeasti. Nämä kokoukset kestävät koko päivän. Lisäksi meillä on lyhyitä AC-kokouksia. Toisinaan myös puhujien saaminen seminaareihin on haastavaa. Välillä tulee raha vastaan, hyvillä ja kiinnostavilla puhujilla on joskus ollut liian korkeita palkkiopyyntöjä, joita stks ei pysty maksamaan. Tämä on tylsää ja sitten alkaa jonkun muun puhujan kova metsästäminen.   4. Välillä pidämme kokouksia Eduskunnan kirjaston tiloissa ja kerran kävimme myöhäisellä lounaalla Eduskuntatalon ravintolassa. Se on ihana tila, valkoiset liinat pöydillä. Muita ihmisiä oli aika vähän, mutta joitakin kansanedustajia taisi olla myös syömässä. Lounaan jälkeen teimme kierroksen koko talossa Sirkka-Liisa Korkeilan opastamana ja mm. otimme kuvia toisistamme tyhjässä täysistuntosalissa. Seminaareissa on yleensä aina kaikenlaista pientä säätämistä, mistä osallistujat eivät välttämättä tiedä mitään. Usein nämä ovat liittyneet myöhässä oleviin juniin. Pääpuhujan juna oli kerran useamman tunnin myöhässä ja kesken seminaarin ryhdyimme sumplimaan esiintymisjärjestystä uusiksi. Puhuja lähetteli junasta tilanneilmoituksia ja ehti onneksi paikalle ja saimme kuulla hänen puheenvuoronsa. Itse asiassa useammankin kerran ohjelmaa on pitänyt laittaa uusiksi junien takia.     Hellevi Hakala / AMKIT-konsortio   1.  Olen osallistunut toimintaan niin kauan kuin olen ollut nykyisessä työssäni Metropoliassa, koska olen Metropolian virallinen edustaja konsortiossa. Verkosto on ammattikorkeakoulujen kirjastojen yhteistyöverkosto, joka alkujaan syntyi Voyager-kirjastojärjestelmän hankinnan ja käyttöönoton ympärille. Vuosien kuluessa yhteistyömuotoja on tullut paljon lisää. Konsortio koordinoi AMK-kirjastojen yhteistyötä ja yhteisiä hankkeita. Vaikutamme alan toimintaan ja kehitykseen työryhmien kautta ja työskentelemme kirjastoalan ajankohtaisten asioiden parissa. Tällä hetkellä olen konsortiossa pelkkä rivijäsen, olen ollut aikaisemmin vuoden konsortion johtoryhmän sihteerinä.   2. Vertaistuki muilta kirjaston esimiestehtävissä toimivilta ja isojen asioiden (kuten kirjastojärjestelmä) yhdessä tekeminen.   3. Toisinaan hidas päätöksenteko   4. En osaa sanoa.     Vastauksia eri verkostoissa toimivilta kollegoiltani tuli niin runsaasti, että yhden blogijutun sijasta niistä syntyikin yllättäen kaksi. Jatkamme seuraavalla kerralla siis samasta teemasta.   - Raisa  

  Maaliskuussa 2013 kirjoitin blogijutun saksalaisesta työharjoittelijastamme. Tarina jatkuu! Viime syksynä Yvonne palasi Helsinkiin. Tällä kertaa hän tuli keräämään aineistoa opinnäytetyöhönsä.   Opinnäytetyön aiheena ovat kirjastokahvilat. Tarkastelun kohteena on seitsemän kahvilaa Suomessa ja Saksassa: kolme kaupunginkirjaston ja kaksi yliopiston kirjaston kahvilaa. Kussakin kahvilassa Yvonne haastatteli 30 asiakasta. Mainiona kuriositeettina mukana on lisäksi The Exhibitionist -kirjakahvila ja Erzählcafe-toiminta.   Helsingin yliopiston Gaudeamus Kirja & Kahvi -kirjakauppakahvilaan Yvonne ihastui jo työharjoittelunsa aikana, kun kävimme porukalla vierailulla yliopiston kirjastossa. Asiakkaat olivat tyytyväisiä kahvilaan.  Jotain toivomuksia silti löytyi: enemmän pistorasioita, toisenlaisia valoja, hiljaista aluetta, halvempia hintoja, lisää ruokavaihtoehtoja, ilmaista santsikuppia sekä lisää tilaa, koska erityisesti keskipäivän aikaan kahvilassa on täyttä. Yli puolet haastatelluista asiakkaista kertoi mielellään opiskelevansa kahvilassa. Suurin osa oli menossa kahvilakäynnin yhteydessä myös kirjastoon (69%).   Myöskin Tübingenin yliopiston kirjaston kahvilan asiakkaat toivoivat osin samoja asioita: lisää pistorasioita ja tilaa sekä halvempia hintoja. Lisäksi he toivoivat, että pöytiä pyyhittäisi useammin ja tarjolla olisi myös soijamaitoa ja vegaaniruokaa. Sen sijaan toisin kuin Helsingissä suurin osa heistä oli tullut vain kahvilaan, noin kolmasosa aikoi samalla käydä myös kirjastossa (27%). Haastatelluista lähes puolet opiskeli mielellään kahvilassa.     Münchenin kaupunginkirjastossa toimii StaBi-kahvila. Täällä olisi ihanaa käydä herkuttelemassa! Kahvilatoiminnasta vastaa kondiittori, joten tarjolla on leipomon omia leivonnaisia ja jäätelöä. Kirjastokahvilasta löytyy kaksi houkuttelevaa tilaa: Lounge, jossa asiakkaat saavat syödä myös omia eväitään sekä katettu ulkoterassi.   Öhringenin kaupunginkirjastosta löytyy kahvinurkkaus ”Kaffeeecke”. Kirjaston lehtihyllyjen luona on pieni pöytä, jossa on kahvinkeitin, kuppeja yms. Asiakkaat saavat itse keittää kupillisen kahvia. Tämä kirjastokahvila toimii omakustannusperiaatteella, kupillisen hinta on 50 senttiä ja kirjasto hoitaa kahvinurkkausta. Lähellä on myös lasten nurkkaus, joten aikuisilla on mahdollisuus juoda kahvia, lukea lehtiä ja pitää samalla silmällä lapsiaan. Nurkkaus sai alkunsa kirjastonjohtajan ideasta ja se on ilahduttanut asiakkaita viitisen vuotta. Haastatellut asiakkaat olivat hyvin tyytyväisiä. Muutamia toiveita kuitenkin oli: ostettavaksi myös muita juomia sekä syötävää.         Lehtikahvila Hermann Kesten toimii Nürnbergin kaupunginkirjastossa. Tämäkin kirjastokahvila toimii omakustannusperiaatteella. Kirjasto ei kuitenkaan pyöritä kahvilan toimintaa, vaan suomalaisittain sanottuna kahvilan työntekijät ovat tukityöllistettyjä. Tilaa myös vuokrataan ulkopuolisten tilaisuuksiin. Kahvila toimii peruskorjatussa entisessä Pyhän Katariinan luostarissa. Luostarin vanhat ikkunankaaret luovat tunnelmaa. Samoin kuin pariisilaistyylinen sisustus ja saksalaisen kirjailijan Hermann Kestenin patsaat, jonka mukaan kahvila on nimetty. Kuinka monta kirjailijan nimeä kantavaa kahvilaa Suomesta löytyy? Onko meillä vaikkapa Minna Canth tai Aleksis Kivi -kahvilaa?     Kirjastokahviloiden lisäksi Yvonne esittelee Erzählcafe-toimintaa. Erzählcafe on yleensä julkinen, kaikille avoin tilaisuus. Ensimmäiset Erzählcafe-tilaisuudet järjestettiin vuonna 1987 Berliinin muurin murtumisen jälkeen ja tavoitteena oli itä- ja länsisaksalaisten tutustuminen toisiinsa. Tarjolla on aina kahvia, teetä, keksejä ja leivonnaisia.  Paikalla on puhuja, joka kertoo tietystä teemasta, josta kuulijoilla on useimmiten omakohtaisia kokemuksia tai he ovat muuten kiinnostuneet aiheesta. Puheenvuoron jälkeen on aikaa keskustella. Erzählcafe-tilaisuuksien tavoitteena on, että jokainen voi tuntea olonsa mukavaksi. Näin ollen tilalla ja ilmapiirillä on suuri merkitys. Esimerkiksi Traunsteinin kaupunginkirjastossa toimii säännöllisesti Erzählcafe, jonka mottona on ”Daran erinnere ich mich gern…” / ”Muistan sen kun…”. Yvonne toteaa, että Erzählcafe voisi olla yksi mahdollisuus järjestää kahvilatoimintaa niissä kirjastoissa, joissa ei ole pysyvää, omaa kahvilaa.   Viimeisenä vielä silmäys The Exhibitionist -kirjakahvilaan. Se sijaitsi vuoteen 2014 asti Helsingin Töölössä, mutta on nyt valitettavasti lopettanut toimintansa.  Kahvilassa oli tarjolla noin 500 kirjaa, joita sai lukea, ostaa ja jopa lainata. Suurin osa kirjoista löytyi tiskin alla olevista kaapeista kuten kuvasta näkyy. Kirjat toimivat myös kahvilan sisustuselementtinä. Kirjoja kuitenkin myytiin enemmän kuin lainattiin. Kahden vuoden aikana noin 100 ihmistä oli lainannut kirjoja. Tässä paikassa kirjat ja kahvi todella kuuluivat yhteen!     Yvonne toteaa opinnäytetyönsä lopuksi: ” Abschließend kann man sagen, Cafés in Bibliotheken immer wichtiger werden und sich das Bibliothekscafé weiterentwickeln wird.” Kahvilat ovat yhä tärkeämpiä kirjastoissa ja kirjastokahvilatoimintaa on syytä kehittää edelleen.   Kaisu   Lähde:  Yvonne Drotleff. Cafés in Bibliotheken. Bachelorarbeit im Studiengang Bibliotheks- und Informationsmanagement. Stuttgart, Deutschland: Hochschule der Medien Stuttgart; 2014.   Kuvat: Yvonne Drotleff  

  Innovaatioprojektit Metropoliassa   Innovaatioprojekti kuuluu Metropoliassa jokaisen perustutkinto-opiskelijan opintovaatimuksiin. Projektin laajuus on 15 opintopistettä (270 työtuntia), mistään ihan pienestä työstä ei siis ole kyse.   Metropolian verkkosivujen mukaan “Innovaatioprojektit ovat merkittävä osa Metropolian toimintaa ja yksi keskeisistä tavoista toteuttaa työelämäyhteistyötä. Monialaisilla, työelämäyhteistyössä tehtävillä innovaatioprojekteilla vastataan aluekehittämishaasteeseen ja integroidaan tutkimus- ja kehittämistyötä opetukseen. Innovaatioprojektit voivat olla monenlaisia ja monipuolisia, myös kansainvälisiä. Yhteistä innovaatioprojekteilla on palvelujen, toimintatapojen, menetelmien tai tuotteiden uudistaminen ja kehittäminen yhteistyössä työelämäkumppaneiden kanssa.”   Katso Metropolian innovaatiopedagogiikka -video Youtubessa.   Mikä MetCat 2.0?   MetCat 2.0 on Finnan paikallinen toteutus. Finna puolestaan on Kansallinen Digitaalinen Kirjasto -hankkeessa rakennettu asiakaskäyttöliittymä, jonka taustalla pyörii avoimen lähdekoodin VuFind -ohjelmisto.   MetCat 2.0:n on ollut marraskuusta 2014 lähtien verkossa vapaasti käytettävissä beta-versiona. Sen on jossain vaiheessa tarkoitus korvata kokonaan Voyager-kirjastojärjestelmän oma verkkokäyttöliittymä MetCat, johon viittaamme nykyisin usein vanhana MetCatina.     MetCat 2.0 innovaatioprojektina   Metropolian Finnan käyttöönottoprojekti toteutettiin syksyllä 2014 innovaatioprojektina opiskelijavoimin. Aloite projektiin tuli Kansalliskirjastosta. Ja meidän mielestämme ajatus oli tietysti loistava! Meillä oli jo ennestään ihan hyviä kokemuksia parista innovaatioprojektivoimin toteutetusta kirjaston esittelyvideosta.   Innovaatioprojektiryhmä koostui viidestä tietotekniikan opiskelijasta, ryhmää ohjasi yliopettaja Auvo Häkkinen. Yhteistyö ryhmän kanssa sujui mallikkaasti. Työ organisoitiin ketterästi, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että työ tehtiin parin viikon kehitysjaksoissa. Kokoonnuimme joka toinen viikko käymään läpi edellisen jakson työt sekä valikoimme seuraavan jakson kehityskohteet.   Kehitystyö jatkuu Vaikka MetCat 2.0:n kehittäminen innovaatioprojektina päättyi joulukuussa 2014, ei käyttöliittymän kehittäminen tietenkään päättynyt. Paljon on vielä tehtävä työtä, että esimerkiksi e-aineistot löytyisivät hyvin ja käyttö olisi mahdollisimman vaivatonta. Toivomme, että MetCat otettaisiin laajasti käyttöön ja käyttökokemuksista myös lähetettäisiin meille palautetta. Palautteen antaminen on pyritty tekemään mahdollisimman helpoksi: palautelomake löytyy MetCat 2.0:sta monesta kohdasta.   Tutustu ja anna palautetta!   Päivi Ylitalo-Kallio   MetCat 2.0 Finna.fi - Finnan kansallinen näkymä KDK-hanke MINNO - Metropolian Innovaatioprojektit  

Olin Erasmus-vaihdossa Kööpenhaminassa Professionshøjskolen Metropolin järjestämällä Staff weekillä 10.-14.11.2014. Kirjastoon tutustujia oli yhteensä 6: Suomesta, Norjasta, Liettuasta, Itävallasta ja Espanjasta. Jo heidän tapaamisensa oli mielenkiintoista ja antoi perspektiiviä omaan tekemiseen. Miten erilaiset ovat näkemykset kirjastotyön ytimestä, miten erilaisissa vaiheissa ollaan verkkopalveluiden kehittämisessä ja millaisissa työkulttuureissa eletään.   Metropolissa koulutetaan sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, opiskelijoita on kaikkiaan 11 000. Kampuksia on eri puolilla Kööpenhaminaa, mutta rakenteellinen keskittäminen on jo vähentänyt kirjastojen määrän kahdeksasta neljään. Määrä tulee vielä vähenemään, kun terveysravitsemuksen koulutus yhdistetään isompaan yksikköön.     Teemana e-learning   Staff weekin teemana oli e-learning - palveluiden ja aineistojen digitalisointi onkin yksi koulun keskeisistä strategisista tavoitteista. Kurssiaineistoja digitoidaan paikallisen Kopioston kanssa tehdyn sopimuksen luvalla. LibGuides-oppaat ovat käytössä, opiskelijoiden kanssa tehdään yhdessä opastusvideoita ja kirjastoon pääsee 24/7. Kirjastotyön fokus on vahvasti siirtymässä kirjoista e-aineistoihin ja opastukseen. Talon johdolle on kehitetty organisaation intranettiin uusi palvelu, jonne informaatikko kuratoi politiikkaan, opetukseen ja terveydenhoitoon liittyviä uutisia.   Kirjaston palveluiden sähköistetään tiiviissä yhteistyössä Metropolin tietohallinnon kanssa. Tietohallinnon päällikkö pohti esityksessään uusissa oppimisympäristöissä tarvittavaa uutta pedagogiikkaa ja opiskelun tehostamista. Miten saadaan opiskelijat oikeasti opiskelemaan 40 h viikossa? Millainen ylipäätään on tulevaisuuden kampus? Erittäin tärkeänä hän piti digitaalisen lukutaidon edistämistä - tässä kirjastolla on merkittävä rooli. Digitaalinen lukutaito ei ole vain kykyä etsiä, arvioida ja käyttää sähköisessä muodossa olevaa tietoa. Siihen liittyy oleellisesti myös kyky käyttää sähköisen median välineitä, tuottaa sisältöjä verkkoon sekä luoda ja ylläpitää omaa digitaalista identiteettiä.   Palveluiden digitalisoituminen on vahva trendi koko tanskalaisessa yhteiskunnassa. Juuri vierailumme alla oli tehty päätös, että kaikki valtion ja kuntien hallinnolliset palvelut ovat saatavilla vain verkossa, ellei kansalaisella ole erityisen painavaa syytä toimittaa asiaansa vanhaan malliin paperilla. Sanoisin että tämä on aika radikaali muutos ja se herättikin kysymyksiä ja keskustelua isäntiemme parissa.       Tutkijapalvelut kehitteillä   Kirjastossa kehittämistyön alla olivat myös ns. tutkijapalvelut. Metropolin tavoitteena on, että koko henkilöstöstä puolella on tohtorin tutkinto. Kirjastonjohtajan mukaan tämä tuo lisävaatimuksia kirjastotyölle. Siitä ei vielä ollut tarkkaa näkemystä, mitä kaikkea se käytännössä tarkoittaa. Toinen näkökulma tutkijapalveluihin on se, millaisia palveluita kirjastossa on Metropolissa tehtäville tutkimushankkeille. Oli hienoa kuulla ja ehkä myös aiheutti pienen kateuden piston, että kirjasto on partnerina tutkimus- ja kehittämishankkeissa. Informaatikoilla on tiedekunnan johtajien kanssa kokouksia, joissa saadaan tietoa tulevista hankkeista. Hankkeiden rahoitushakemuksissa tulee olla mukana pieni kirjallisuuskatsaus, jonka tekee kirjasto. Mm. näin kirjasto saa tietoa hankkeista ja voi itsekin aktiivisesti markkinoida palveluitaan ja aineistojaan hankkeisiin.       Lähiökirjaston uusi konsepti     Virallisen ohjelman ulkopuolella kävin tutustumassa Ørestadin lähiössä olevaan uuteen kaupunginkirjaston yksikköön. Siellä on hienosti otettu käyttöön kirjastokonsepti, joka on uuden kirjasto-ohjelman mukainen. Ørestadin kirjasto on n. 10 vuotta vanhan lähiön keskeinen kulttuurikeskus, jossa toimintaa on lähdetty kehittämään tilakäsitteen kautta. Niin fyysisillä kuin virtuaalisilla tiloilla edistetään asiakkaan kokemuksellisuutta, voimaantumista, luovuutta ja osallisuuden tunnetta. Kirjasto tekee tiivistä yhteistyötä alueen koulujen ja asukkaiden kanssa. Voit lukea tästä lisää Kreodin jutusta ”Yhteistyö ja elämykset – uuden kirjastotyön ytimessä”.   Kaikkiaan Erasmus-vaihto oli mielenkiintoinen, ammatillisesti kehittävä ja virkistävä. Suosittelen kaikille rohkeasti matkaan lähtemistä.   Hellevi    

Työtehtävien moninaisuus on mielestäni kirjastoalalla työskentelyn suola ja sokeri. Siksi ei tuntunut hetkeäkään vieraalta ajatukselta vaihtaa yhdeksi päiväksi viikossa toiseen toimipisteeseen, kun minua tähän kysyttiin. Olin (ja olen yhä) innoissani. Työn monipuolistuminen, monialaisuus, hiljaisen tiedon jakaminen, työhyvinvointi. Nämä asiat nousivat mieleeni, kun ryhdyin pohtimaan kulunutta syksyä, jonka olen jakanut Myyrmäen ja Leppävaaran toimipisteiden välillä.   Eroavaisuudet perustehtävissä ovat luonnollisesti hyvin vähäisiä, yhtä kirjastoa kun ollaan vaikka toimipisteitä onkin monta. Alusta asti uusia tehtäviä minulle ei siis tullut opeteltavaksi. Asiakkaiden tiedontarpeet ja sen myötä kokoelman painopisteet ovat kuitenkin erilaiset. Leppävaarassa keskitytään tekniikan eri alueisiin, Myyrmäessä liiketalous on suurin.     Uutta sisältöä työhön   Työskentely kahdessa toimipisteessä on antanut paljon sisältöä työhöni. Tärkeimmät tässä:   1. Äärimmäisen arvokasta hiljaista tietoa Kun on työskennellyt kirjastoalalla vasta muutaman vuoden, kokeneemmat kollegat ovat minulle aarrearkkuja.   2. Kokonaiskuvan hahmottaminen Isoa kuva isosta organisaatiosta ei ole helppo saada, mutta tänä syksynä sekin on avautunut paremmin. Kun pystyy yhdistämään eri alojen opiskelijoiden ja opettajien tiedontarpeita,  on lopputuloksena sujuvampaa asiakaspalvelua.   3. Laajempi aineistojen tuntemus Monien e-aineistojen sisällöt ovat tulleet tutummiksi. Lisäksi liiketalouden aineistoja käytetään hyvin monella eri koulutusalalla ja niistä saatu syvempi tuntemus palvelee varmasti jatkossa.   4. Ihania lähityökavereita Ilman rentoa työympäristöä ja työkavereita joilta voi aina kysyä neuvoa, ei hommista tulisi mitään.   5. Uusi työmatka Tämä ei ehkä kuulosta merkittävältä, mutta pienet muutokset rutiineissa tekevät ihmiselle hyvää :).   Toivottavasti tällaisia mahdollisuuksia tarjoutuu myöhemminkin. Kiinnostavaa olisi päästä kokeilemaan myös sote- ja kulttuuripuolen kirjastojen asiakaspalvelussa työskentelyä.   Annika J.

  Peliala on Suomessa nyt erityisen suosittua, mistä todistaa alan liikevaihdon ja työllistävyyden kasvu vuosina 2004-2013. Erityisesti suomalaisen pelitoimialan osaamisen ja liiketoiminnan kasvuun vaikutti Rovion vuonna 2009 julkaisema Angry Birds-peli. Se lisäsi myös tietoisuutta alan kasvupotentiaalista (Peliteollisuus 2014, 7-44).   Myös Metropolia Ammattikorkeakoulu on kouluttanut lisää pelialan osaajia ja osallistunut mm. Game Cluster-hankkeeseen. Keväästä 2012 kesään 2014 kestäneessä hankkeessa kehitettiin ja innovoitiin pelituotantoa ja sen kansainvälisiä liiketoimintaedellytyksiä. Lisäksi siinä rakennettiin pelialan kehitys- ja koulutusympäristöjä sekä tuotettiin viestintä- ja markkinointimateriaalia peliklusterille (Etelä-Suomen EAKR-ohjelma 2007-2013 teemahankkeet, s. 4). Hankkeeseen osallistunut Metropolian opettaja tarvitsi hankkeen loppuraporttiin taustatietoa pelialan opinnäytetöistä ja niiden määrän kehityksestä viime vuosina ammattikorkeakoulusektorilla ja erityisesti Metropoliassa. Apua ongelmaan löytyi kirjastosta.   Pelialan opinnäytteiden määrä kasvussa?   Tällainen opettajalta saatu tiedonhaun aihe oli mielenkiintoinen. Näkyisikö pelialan suosion kasvu ja innostus pelialaan myös ammattikorkeakouluissa tehtyjen opinnäytteiden määrässä? Olisiko vuoden 2009 jälkeen nähtävissä Angry Birdsin hypetyksen vaikutusta? Paljonko Metropoliassa on tehty pelialaan tai pelaamiseen liittyviä opinnäytteitä ja onko niiden määrässä tapahtunut nousua? Entä mikä oli tilanne muissa ammattikorkeakouluissa?   Päätin tutkia asiaa pääasiassa Metropolian kirjaston MetCat -tietokannan ja valtakunnallisen Theseus-tietokannan kautta. Theseus sisältää Suomen ammattikorkeakoulujen opinnäytteet elektronisessa muodossa. MetCatista löytyy tiedot opinnäytteistä ennen vuotta 2008. Sen jälkeen opiskelijoita on ohjattu syöttämään työnsä Theseukseen. Vuodesta 2010 lähtien Metropoliassa on pyritty siihen, että kaikki työt talletetaan Theseukseen. Muiden ammattikorkeakoulukirjastojen linjausta opinnäytteiden sähköiseen tallentamiseen en lähtenyt selvittämään, vaan tyydyin tutkimaan muiden ammattikorkeakoulujen pelialan opinnäytteitä pelkästään Theseuksesta.   Pelittääkö Theseus?   Rajasin hakutulostani siten, että opinnäytteen kosketuspinnan peleihin piti olla tekninen tai liittyä esim. pelaamisen terveysvaikutuksiin tai pelien markkinointiin. MetCatista löytyi ensimmäinen opinnäyte vuodelta 1997, joka koski peliprojektin kehitysprosessia. Sen jälkeen pelialan opinnäytteitä oli tehty Metropoliassa (tai Metropolian edeltäjäorganisaatioissa) keskimäärin muutama kappale vuodessa. Vuonna 2007 niitä tehtiin jo 10 kappaletta. Yhteensä suomen- tai englanninkielisiä opinnäytteitä löytyi MetCatista 180 kappaletta vuosilta 1997-2014.  Allaolevassa kuvassa on nähtävissä MetCatista ja Theseuksesta löytyneet Metropolian pelialan opinnäytteiden määrät vuosittain. Theseuksesta pelialan opinnäytteitä vuosilta 2008-2014 löytyi 563 kappaletta, joista suurin osuus oli Metropoliassa julkaistuja (23% ,129 kpl). Toiseksi eniten oli julkaissut Tampere (63 kpl) ja kolmantena Kajaani (46 kpl). Kuvassa on mukana kymmenen eniten pelialan opinnäytetöitä Theseuksessa julkaissutta ammattikorkeakoulua.     Kuvasta on nähtävissä, että pelialan opinnäytteitä tehdään koko ajan enemmän tai ainakin niiden sähköinen julkaiseminen on lisääntynyt. Metropoliassa niiden määrä on kasvanut vuodesta 2011 puolella ja sama tilanne on Tampereella, Turussa ja Mikkelissä. Opinnäytteiden määrän kasvu huipentuu vuoteen 2013, jolloin niitä julkaistiin eniten. Tosin määrän kasvu näyttää jatkuvan vuonna 2014 Metropoliassa, Kymenlaakson sekä Karelia-ammattikorkeakouluissa. Peliala kiinnostaa opiskelijoita siis edelleen. Alan koulutukseen on Metropoliassakin panostettu vuodesta 2012 lähtien lisäämällä sen kurssitarjontaa huomattavasti (Metropolia panostaa pelikoulutukseen). Ehkäpä Metropolian osalta on tulevaisuudessa odotettavissa vieläkin enemmän pelialan opinnäytteitä ja pelialan osaajia.   Uusimmassa Focus-lehdessä käsitellään myös pelialaa Metropoliassa: http://www.e-julkaisu.fi/metropolia/focus_1_2014/   Saija