Rehablogi

Kuntoutuksen ja terveydenhuollon hyviä käytänteitä kehittämässä

Avainsana: kuntoutus

Monipuolinen arki edistää nuoren aikuisen työelämävalmiuksia
14.11.2017
vierailija

Polku työelämään voi mutkistua monesta syystä, eikä haaveammatissa tai ylipäätään työelämässä toimiminen ole tänä päivänä itsestään selvää. Nuorten aikuisten työelämään pääsyä pyritään tukemaan monin eri keinoin myös ammatillisella kuntoutuksella. On työelämään siirtymisen, työhön kiinnittymisen ja työelämässä toimimisen edellytys, että työelämävalmiudet ovat kunnossa. Työelämästä ja opinnoista sivuun jääminen voi rapauttaa jo olemassa olevaa osaamista ja heikentää yleistä työkykyä. Työkyvyn heikentyminen on huomioitu myös nykyhallituksen kärkihankkeessa, ja osatyökykyisiä pyritään aktiivisesti eri keinoin tukemaan työssä, mutta myös pääsemään kiinni työelämään. Työelämävalmiuksilla voidaan tarkoittaa niitä tietoja, taitoja ja henkilökohtaisia valmiuksia, joita yleisesti työelämässä tarvitaan. Työelämätaidot ovat käsitteenä yleisempi ja käytössä laajasti koulutuksen kentällä. Kuntoutuksen näkökulmasta on kuitenkin oleellista huomioida työelämätaitojen lisäksi työkyky ja sen vaikutukset työhön kiinnittymiseen ja työssä selviytymiseen. Työelämän kulttuurinen muutos tässä ajassa vaatii yksilöä pitämään huolta sekä osaamisestaan, taidoistaan sekä työkyvystään. Olisikin aika tomuttaa työkyvyn käsitettä ja miettiä työkykyä suhteessa laajempaan kokonaisuuteen kuin vain yksittäisestä työtehtävästä suoriutumiseen. Haastattelin tutkimuksellista kehittämistyötäni varten nuoria aikuisia pyrkien selvittämään, mikä heidän näkökulmasta edistää työelämävalmiuksia. Haastateltavat osallistuivat Kelan ammatilliseen avomuotoiseen kuntoutukseen Kiipulassa joko kuntoutuskurssille, työkokeiluun tai työhönvalmennukseen, ja olivat näin ollen osatyökykyisinä hakeutumassa työelämään ammatillisen kuntoutuksen tuella. Haastatteluun osallistui neljä nuorta aikuista, kaksi miestä ja kaksi naista. Haastattelussa käytiin läpi työhön liittyviä kokemuksia sekä pohdittiin, mikä arjessa voisi palvella työelämässä toimimista. Teemat käsittelivät elämänhallintaa, vuorovaikutustaitoja, ihmisten ja tehtävien johtamisen taitoja, muutososaamista sekä työkykyä. Nuoret aikuiset kokivat arjessaan olevan useita työelämävalmiuksia tukevia tekijöitä. Joillakin tekijöillä tunnistettiin olevan sekä työkykyä edistäviä että rajoittavia vaikutuksia. Nuoret aikuiset myös kuvasivat joillakin arjen tekijöillä olevan vaikutus useampaan työelämävalmiuksien osa-alueeseen. Omasta työkyvystään huolehtiminen oli nuorten aikuisten mielestä tärkeää taitojen ja omien vahvuuksien ylläpitämisen lisäksi. Työtä tai opiskelupaikkaa vailla olemisella on nuoriin aikuisiin moninaisia vaikutuksia, jotka saatavat heijastua pitkälle. Monipuolisen arjen tukeminen on ehkä ensimmäinen, pieni, mutta merkityksellinen askel nuoren työelämävalmiuksien edistämiselle. Tämän päivän työelämässä korostuvat sosiaaliset taidot ja vuorovaikutustaidot, mutta myös omasta työkyvystä ja osaamisesta huolehtiminen, joten näiden vahvistaminen myös kuntoutuksessa on tärkeää. Kaisu Nurmikolu, opiskelija Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK) Kirjoitus pohjautuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön ”Nuorten aikuisten työelämävalmiuksia tukevat arjen tekijät”. Kehittämistyö julkaistaan Theseus-tietokannassa marraskuussa 2017.  

Lue lisää

Kuntoutuja keskiössä – koulutusta kehittäen
25.10.2017
vierailija

Valtakunnallinen kuntoutusalan osaamiskeskittymän käynnisti toimintansa vuoden 2017 alusta idealla kehittää kuntoutuksen osaamistarpeita yhteistyössä eri ammattikorkeakoulujen kanssa. Erityisesti on ollut ideana varmistaa yhteisiä kuntoutuksen koulutuksen laatutyön käytänteitä ja levittää verkostolle hyviä käytänteitä. Osaaminen keskiössä on varmasti teema, joka on kaikkien koulutusorganisaatioiden samoin kuin Opetusministeriön agendalla. Mitä sitten on vahva ja tulevaisuuteen suuntautunut kuntoutuksen osaaminen? Onko se monialaisuutta vai moniammatillisuutta, voi kysyä.  Keskiössä on varmasti pohdinta, mitä on eri ammattien oma ja toisaalta kuntoutusalan yhteinen osaaminen. Työntekijän ja kuntoutujan suhde ja positio vaikuttavat varmasti, miten asia näyttäytyy. Yhteistä on toimintakyvyn edistäminen ja toimijuuden vahvistaminen. Tulevaisuuden kehityskohteina on tunnistettu asiakaslähtöisyys, palvelumuotoilu-, verkosto- ja yhteistyö osaaminen. Teknologia-, digi-, yrittäjyys- ja konsultaatio-osaaminen ovat alueita, joiden tarve tulee tulevaisuudessa korostumaan. Kun uudistuvaa sote työtä tehdään, niin eettisen osaamisen tarvetta ei voi unohtaa.  Julkisuudessa on voimallisesti tuotu esille palveluohjausta ja siihen liittyvää osaamista, joka on varmaan kaikkien sosiaali- ja terveysalalla toimivien yhteinen haaste. Monialaisuuden lisäämisen ja tärkeyden varmasti jokainen allekirjoittaa, on vain haaste lähteä sitä aidosti ja systemaattisesti koulutuksen aikana toteuttamaan, kun opiskelijan silmissä on arvokasta oman ammattialan substanssiosaaminen, se ainoa oikea osaaminen. Varmaan voi kysyä, että pystytäänkö näillä osaamisen alueilla vastaamaan sote uudistuksen tavoitteisiin hyvinvointi ja terveyserojen kaventamisesta ja kustannusten hallinnasta, niin että kuntoutuksen palvelut olisivat osa koko palvelukokonaisuutta moninaisessa rakenteessa. Jännittyneinä odotamme Kuntoutusalan uudistamiskomitean työn tulosta, joka pitäisi näinä päivinä tulla julkiseksi. Korkeakoulujen yhteistyötä ja yhteistä työskentely haastaa Korkeakoulujen visiotyö 2030, jonka tavoitteena on osaajien tuottaminen, uudenlainen osaaminen, saavutettava koulutus ja kilpailukyvyn tuottaminen globaaliin maailmaan. Visiotyö haastaa vahvasti rakentamaan joustavaa liikkumista korkeakoulujen välillä sekä tuottamaan digitaalisin välinein osaamista yhdessä. Kuntoutuksen koulutuksen avaaminen kansainvälistymisen suuntaan on kovaa vauhtia menossa. Kuntoutusalan osaamiskeskittymällä onkin siis haasteelliset ajat monien muutosten keskellä. Yhteistyötä tulisi suunnata myös toisen asteen ja yliopiston suuntaan. Ajassa jossa toisen asteen reformi on menossa, eikä vielä tiedetä, millaista osaamista tullaan tulevaisuudessa tuottamaan. Kun tähän kaikkeen työskentelyyn lisätään tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan kehittäminen ja volyymin kasvattaminen, ei voi kuin todeta, että vauhtia ja haasteita riittää.   Johanna Holvikivi Kehityspäällikkö, Kuntoutusalan osaamiskeskittymä Metropolia Ammattikorkeakoulu OsKu osaamista kuntoutukseen

Lue lisää

Hyvän etsiminen toisesta tekee onnelliseksi
5.10.2017
vierailija

Metropolia Master’s Alumni Event osallistui Nordic Business Forum -liveen 2.10.2017 ja saimme kuulla miljardööri Sir Richard Bransonin maanläheisen ja avaruuteen ulottuvan esityksen vastuullisuudesta, tarkoituksesta ja johtamisesta. Branson kuvasi menestyksensä moottoriksi uuden oppimisen, uudet haasteet ja uudet ihmiset. Hänelle saa pitchattua ideansa, jos osoittaa positiivisuutta ja halua nähdä hyvää –  ”look best from the people”. Idea, jolla toisen ihmisen elämä tehdään paremmaksi, on bisnesidea, Branson totesi. Bransonin ajatukset sopivat erinomaisesti kuntoutumisen ytimeen, yksilön ja ympäristön väliseen muutos-, oppimisprosessiin hyvän elämän tavoittelussa. Siinä yhteistoiminnan rakentuminen perustuu hyvän tahtomiseen toiselle (ks. Harra 2014: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-772-8). Saimme kuntoutusalalla olla ylpeitä, kun alumnitapahtumassa palkittiin parhaita Metropolia Master’s opinnäytetöitä ja yksi palkinnon saajista oli Taina Tolonen. Tainan työ ”Tsemppasi vieressä pikkuhiljaa eteenpäin”: osallisuutta mahdollistava nuorten aikuisten palvelu Nurmeksessa, löytyy verkkojulkaisuna: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112918107. Tainan työ ja puhe ilmensi alumnitapahtuman ydinviestiä toista ihmistä arvostavasta kohtaamisesta. Tapahtuman keynote-puhuja, kestävän hyvinvoinnin asiantuntija Arto O. Salonen korosti sitä, että merkityksellisyys yksilölle syntyy aina suhteessa ympäristöön. Arto kysyikin esityksessään, onko kukoistavan yhteisön idea siinä, että paras meistä saa muut loistamaan ja yltämään omaan parhaaseensa? Toivon, että kuntoutuksen koulutuksen tulevaisuudessa innostumme uuden oppimisesta kuten Branson, ja kuntoutumisen käytännöissä toimimme yhdessä kuten Litmanen, joka Arton esityksen mukaan pelaa muiden erinomaisuudet esiin. Taitaakin olla niin, että onnen hetket kohtaa, kun huomaa auttaneensa toista ihmistä hänelle tärkeissä asioissa – kiitän Tainaa tästä. Ja kiitos innostavan tapahtuman järjestäjille – nähdään ensi vuonna uudestaan! Salla Sipari FT, yliopettaja Kuntoutus ylempi amk tutkinto-ohjelma Kuvassa: Taina Tolonen pitämässä puhetta, Metropolian tukisäätiön hallituksen puheenjohtaja Yrjö Blåfield ja Metropolian YAMK-tutkintojen kehityspäällikkö Marjatta Kelo kuulijoina.

Lue lisää

Kongressimatka Skotlantiin
17.8.2017
vierailija

European Forum for Research in Rehabilitation (EFRR) 2017 järjestettiin Glasgow`ssa Skotlannissa 24.5.2017 – 27.5.2017 (toukokuussa 2017). Ajatus osallistumisesta syntyi kongressin teemasta, joka oli ”working in partnership across boundaries”. Teema tuntui sopivalta ajatellen omaa tutkimuksellista kehittämistyötä, joka käsitteli kuntoutujan ja ammattilaisen välille rakentuvaa kumppanuutta. Teema tuntui myös herkulliselta opinnoista (Kuntoutuksen YAMK) lähteneen kolmikon yhteistyön näkökulmasta. Monet hedelmälliset keskustelut saivat konkreettisen kohteen, johon lähdimme koostamaan näkemyksiämme kumppanuuden rakentumiseksi kehittämistöidemme näkökulmista. Esitellessäni kahta kumppanuudesta kertovaa ja kumpuavaa posteria Skotlannissa, ajattelin, kuinka työelämän kehittämiseen suunnatut opinnäytetyöt sopivat hyvin kuntoutuksen tutkimuksen kentälle yhdistäen arvokasta tietoa läheltä käytäntöjä. Helteinen Glasgow ja Glasgow Caledonian University loivat hyvät puitteet järjestyksessään 14. kongressille, johon osallistui 260 delegaattia ympäri maailman. Suomalaiset tutkimukset olivat edustettuina sekä postereina että suullisina esityksinä. Posterit vaihtuivat kongressin puolivälissä teemojen mukaan, jotka loivat mielenkiintoisen kokonaisuuden suullisten esityksen kanssa. Antoisia keskusteluja käytiin osallistujien kesken kuntoutuksen järjestäytymisestä eri maissa ja kuntoutujan roolista Suomessa. Ne antoivat myös vertailukohtaa kuntoutuksen käytäntöihin ja tutkimuksiin, joita tehdään Euroopassa ja muualla maailmassa mm. Australiassa. Posterit, ”Shared understanding about rehabilitation is built on partnership” ja ” Building partnerships between clients and professionals”, herättivät mielenkiintoa kongressin kävijöissä. Posterit tarjosivat konkreettisia esimerkkejä kumppanuuden rakentumiseksi kuntoutujan ja ammattilaisen välille. Tavoitteena postereilla oli esittää kehittämistöiden johtopäätöksiä ja käytettyjä menetelmiä käytäntöjen kehittämisen tueksi pelkän informaation tarjoamisen sijasta. Tähän ylempien ammattikorkeakoulututkintojen kehittämistyöt antoivat hyvät valmiudet. Osallistuminen kongressiin antoi ennen kaikkea ymmärryksen siitä, että välillä täytyy lähteä kauemmaksi, jotta näkisi paremmin lähelle. Kehittämisterveisiä Kiipulasta toivottaa, Niina Henttonen, alumni Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK)

Lue lisää

Tiedon lähteillä
30.3.2017
vierailija

Kuinka monta tuntia olet käyttänyt ammattitaitosi kehittämiseen erilaisissa koulutuksissa tänä vuonna? Kuntoutuksen alalla oman ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen kouluttautumalla on tarpeellista ja useimmille meistä ihan itsestään selvää. Nykymaailmassa ei enää voi kouluttautua ammattiin ja ahertaa kerran oppimillaan tiedoilla eläkeikään asti, liekö kuntoutuksen alalla näin koskaan ajateltukaan. Itse tiedonkin käsite on muuttunut – enää ei tavoitella yhtä absoluuttisen oikeaa tietoa, vaan ymmärretään, että työssä tarvittavat tieto ja osaaminen ovat kehittyviä ja joskus tilannekohtaisiakin. Tutkimustietoa sekä näyttöön perustuvia menetelmiä ja käytäntöjä pidetään tärkeinä, mutta kiire ja ajan puute ovat yleisimpiä niiden etsimisen ja käyttöön ottamisen esteitä. Asiakaskäynnit ja kaikki niihin liittyvät järjestelyt vievät työajan, sillä niistähän meille maksetaan. Tietokantojen käyttö ja artikkeleiden kriittinen arviointi koetaan myös hankalaksi. Omien työskentelyrutiinien muuttaminen on työlästä ja vaatii päättäväisyyttä – niin kuin mikä tahansa muutos. Mitä jos ajattelisit tiedon etsimiseen käyttämääsi aikaa kouluttautumisena? Yhtä tärkeänä kuin ammatillisiin koulutuksiin osallistumisen? Vastatessasi alussa esittämääni kysymykseen, laskitko myös tiedon etsimiseen käyttämäsi ajan? Jos laskit (ja tunteja kertyi) – hyvä sinä! Jos olet samassa tilanteessa kuin tutkimusten mukaan valtaosa fysioterapeuteista, eikä tutkimustiedon etsimiseen ja lukemiseen yksinkertaisesti tunnu löytyvän aikaa, liikenisikö sinulta aikaa ammattitaitosi kehittämiseen? Tunti viikossa tehokasta ammattitaidon kehittämistä (=tiedonhakuaikaa) voisi olla hyvä alku, eikö? Keskustellessani työyhteisössäni löytämästäni tutkimuksesta ja sen sisältämistä konkreettisista ideoista näyttöön perustuvan tiedon hyödyntämiseksi käytännön työssä, sain huomata, että kaikki työyhteisön jäsenet kokivat hankaluutta tiedonhakuun liittyen. Tietokannat, hakusanat ja englannin kieli tuntuivat haastavilta osalle, osa koki tiedon arvioinnin ja ajan löytämisen haastavammaksi. Mutta käytännön ideoita ja tietoa tutkimusten hyödyntämiseksi kaipasi jokainen. Käytännönläheisiä vinkkejä tiedonhaun helpottamiseksi ja mahduttamiseksi omaan kalenteriin: työyhteisö on loistava paikka jakaa tietoa ajankohtaisista tutkimuksista ja artikkeleista. Tehkää tieto näkyväksi - jättäkää post it -lappuja vinkiksi muille tai käyttäkää osa palaveriajasta pienryhmätyöskentelyyn, jossa mietitään ratkaisuja konkreettisiin ongelmiin ja etsitään tutkimustietoa. Tai jakakaa osaamisenne tietokantojen käytöstä; mitä tietokantoja ja hakusanoja käyttää, miten arvioida tiedon luotettavuutta? yhteistyö pienyritysten kesken niin, että hankitaan yhteinen käyttölisenssi tietokantaan henkilökunnan tiedon haun mahdollistamiseksi yhteistyö työpaikkojen ja oppilaitosten/opiskelijoiden välillä niin, että opiskelijat tekevät tiedonhakua osana opintojaan/työharjoitteluaan työyhteisön tarvitsemista aiheista ja esittelevät tulokset jos tiedon laadunarviointi tuntuu haastavalta, käytä tietokantaa, jonka artikkelit ovat valmiiksi arvioituja (fysioterapeuteille esim. PEDro) Älä siis jää poteroosi voivottelemaan ajan riittämättömyyttä ja tiedonhaun vaikeutta! Muut kokevat samoja hankaluuksia, joten tehkää yhteistyötä ja auttakaa toisianne. Kyllä se Lontoon kielikin alkaa palautua mieleen ja hakusanat muotoutua, kun uskaltautuu kokeilemaan ja kysymään neuvoa! Annu Huisman, opiskelija Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK) (Tiedon) Lähteet: Fruth, S.; Van Veld, R.; Despos, C.; Martin, R.; Hecker, A.; Sincroft, E. 2010. The influence of a topic-specific, research-based presentation on physical therapists’ beliefs and practices regarding evidence-based practice. Physiotherapy Theory and Practice, 26(8):537–557, 2010 www.suomenfysioterapeutit.fi/index.php/fysioterapian-tutkimus/tietokantoja

Lue lisää

Työyhteisöviestintä – kuntoutuksen osaamistako?
2.3.2017
vierailija

Organisaatiomuutokset ovat tätä päivää. Muutoksen tavoitteena on työyhteisön toiminnan parantaminen, mutta usein se herättää myös huolta, kuten huolen siitä, miten jatkossa saan ajantasaisen tiedon ja joudunko kokonaan ulkopuoliseksi asioissa, joissa minulla olisi annettavaa. Mitä siis pitäisi tehdä ja kenen vastuulla asia on? Ainakaan sähköpostia kukaan ei halua yhtään enempää. Ennen kuin palaan johdannon kysymykseen, perustelen, miksi tiimien välinen viestintä on tärkeä asia myös kuntoutujan näkökulmasta, koska ilman sitä aiheen tarkastelu ei ole perusteltua tällä foorumilla. Miksi parantaa työyhteisöviestintää, jos työn tulos on kuitenkin jatkuvasti hyvä, kuntoutujat saavuttavat tavoitteensa ja enemmänkin? Pitäisikö jokaisen kuitenkin keskittyä vain omaan perustehtäväänsä ja olla tyytyväinen? Olisihan se mukavaa levätä laakereillaan, mutta. Maailma muuttuu, kuntoutujien tarpeet muuttuvat ja uusiin haasteisiin täytyy kehittää uusia ratkaisuja. Kuntoutujan näkökulmasta toimiva työyhteisöviestintä tarkoittaa ajassa pysyviä, monipuolisia ja helposti saavutettavia palveluita.  Ilman toimivaa sisäistä viestintää kunkin asiantuntijan tai tiimin oppimiskokemusten, kehittämistyön ja sen tulosten hyödyntäminen jäävät irrallisiksi, eivätkä hyödytä kuntoutujia laajemmin. Nopeasti muuttuvassa maailmassa työyhteisöviestinnän tulisi tämän takia kuulua jokaisen kuntoutuksen asiantuntijan osaamiseen. Mikä sitten herättää huolen sisäisen viestinnän toimivuudesta? Elisa Juholinin tutkimusraportissa Työyhteisöviestinnän uusi agenda (2010) tarkastellaan, mitä viestintä on tietoperäisissä työyhteisöissä. Raportin mukaan viestinnän paradigma on muutoksessa, ja työyhteisöissä elää erilaisia ajattelutapoja siitä, mitä viestintä on, kenelle se kuuluu ja missä viestintä tapahtuu. Ajattelu on muuttumassa siihen suuntaan, että työyhteisöviestintä ei ole tiedottamista, joka on vain esimiehen vastuulla, vaan yhdessä oppimista ja kehittämistä, elimellinen osa toimintaa, joka on kuin organisaation verenkierto tai hengitys. Viestintävastuu kuuluu kaikille. Tutkimuksen mukaan tiimien sisäinen ja tiimien välinen viestintä koettiin parhaimmillaan jatkuvana ja avoimena virtana tietoa, ideoita, näkemyksiä, kysymyksiä ja kommentteja, kannustusta ja ”sparrausta”. Näin ymmärrettynä viestintä tapahtuu viestintäkanavien sijaan foorumeilla, joista ilmeisin on fyysinen työtila. Omassa työyhteisössäni huoli viestinnästä on sikäli aiheellinen, että työyhteisöllä ei ole yhteistä fyysistä työtilaa. Organisaatiomuutoksen myötä myös palaverit, joissa kaikki kuntoutuksen asiantuntijat ovat läsnä, vähenevät. Tähän yhteisesti jaettuun huoleen lähdin etsimään tutkittua tietoa, jonka hyödyllisyyttä arvioimme vanhan tiimin päättäjäisissä Journal club -menetelmää käyttäen. Juholinin tutkimusraportissa kuvailtiin tuttuja ilmiöitä. Päädyimme kokeilemaan sosiaalista intranettia korvaamaan palavereja, fyysistä työtilaa ja sähköpostia. Ensimmäiset kokemukset ovat lupaavia. Ajankohtaisia asioita on ollut mahdollista kommentoida oman kiinnostuksen mukaan yli tiimirajojen. Eri aiheisiin liittyvä tieto ja keskustelu on helppo koota yhteen niin että se on jokaisen saatavilla. Sosiaalisessa intranetissa on mahdollista luoda myös ryhmiä, joihin kutsutaan yhteistyökumppaneita ja kuntoutuksen kohderyhmään kuuluvia ihmisiä osallistumaan tulevan toiminnan suunnitteluun. Toimiva sähköinen viestintäfoorumi voi siis toimia yhteisenä työtilana myös organisaation rajoja ylittäen. Innostava mahdollisuus sairastuneiden osallistamiseen. Kuntoutuksen osaamistako – kyllä!   Iiris Ahlgren, opiskelija Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK)

Lue lisää

Apuvälineitä ja osaamista/ NOK- seminaari Islannissa
3.2.2016
Nea Vänskä

Kirjoittajat: Salla Sipari, Kuntoutuksen yliopettaja Nea Vänskä fysioterapian opettaja Tomi Nurminen, apuvälinetekniikan lehtori Nordisk Ortopedteknisk konferens (NOK) järjestettiin kymmenennen kerran Reykjavikissa 1.-3. lokakuuta. NOK kokosi yhteen pohjoismaiden apuvälinetekniikan ammattilaisia Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Islannista sekä pienellä joukolla myös Suomesta. NOK-konferenssi avaus oli yllättävä ja viihdyttävä. Puhujaksi oli valittu työpaikoilla toteutuvasta huumorista tutkimuksen tehnyt näyttelijä Edda Björgvinsdottir, joka riemastutti yleisöä kertomalla faktoja siitä, että nauraminen vaikuttaa hyvinvointiin enemmän kuin lääkärin määräykset. Konfrenssissa oli Key note -puhujina kokeneita konkareita. Randal Alley (USA) havainnollisti huipputeknologiaa ja sen saavutukisa protetiikassa http://www.biodesigns.com/hifi.html Andrew Boulton (USA) esitti maailmanlaajuisesti näkymiä diabeteksen vahingoittamista alaraajoista ja niiden hoidosta.  Alustukset olivat huolella valmisteltu ja tieteellisesti perusteltu, mutta säilyttivät silti humoristisen otteen, mikä sävyttikin koko konferenssia ja sen miesvoittoista sakkia. Uusia mielenkiintoisia innovaatioita esiteltiin mm. biomekaniikan ja ajattelun kontrollin saralla; Henkilö, jolla on alaraaja-amputaatio, voi liikuttaa proteesin nilkkaniveltä ajatuksenvoimalla langattoman myoelektronisten implementoitavien sensorien avulla. Tämä toimii myös äärimmäisen herkästi, sillä henkilö voi samalla keskittyä esimerkiksi keskusteluun jostakin toisesta aiheesta.  Tämä Porvaldur Ingvarssonnin (Össur) esittämä uusi tekniikka on vielä kehitteillä eikä siten vielä saatavilla. Ruotsalaiset esittelivät www.socialstyrelsen/oppnajamfrelsen.se sivuilta vaikuttavaa dataa maan hoitotilastoista, joita on jo muutaman vuoden voinut hyödyntää.  Esimerkiksi lääneittäin pystyy vertailemaan erilaisten amputaatioiden määriä mm. sukupuolen ja iän mukaisesti. Tilastoista ilmenikin hämmästyttävän suuria eroja alueiden välillä. Ruotsalaiset ovat tilastojen avulla myös pystyneet tavoittamaan merkittäviä lukuja kuten sen, että ortotiikkaan ja protetiikkaan kuluu vuodessa 980 miljoonaa (SEK). Tällaista tilastointia todella kaivattaisiin myös Suomeen, joiden avulla voisi kartoittaa tilannetta valtakunnallisesti ja suunnatta palvelujen kehittämistä. Konferenssin yhteyteen oli järjestetty vierailu Össurin tehtaalle. Tehtaaseen tutustuessa ei jäänyt epäselväksi huippuosaaminen ja – teknologia mitä sinne oli keskittynyt. Proteesiteknologian kehitys ja faktaluvut, joita esittelijä kertoi tehdaskierrolla (mm. käytetyn titaanin määrän ja proteesien osien suhteen, joita on proteesissa jopa yli 600 osaa), oli vaikuttavaa. Yhtenä ideana ja kotiin viemisenä tehtaalta jäi myös ajatus kuinka Össurin historia oli kuvattu aikajanalle näkyviin. Siinä oli työn tulosten ja vaikutusten lisäksi kuvattu tehtaan arvomaailma ja sitoutuminen tiettyihin periaatteisiin. Tehdasvierailun ja koko konferenssin vieraanvaraisuus piti linjan koko konferenssin keston ajan. Ilmeisesti Islantilaiset ja konferenssin järjestäjät uskovat myös siihen, että nauramisen lisäksi myös hyvä ruoka ja juoma erittäin useasti tarjoiltuna tuottavat hyvinvointia, hyviä tuloksia ja verkostoitumista. Emme väitä tässä vastaan. NOK- seminaarissa konkretisoitui se, että ortotiikka ja protetiikka ovat huiman nopeasti kehittyviä aloja ja huipputeknologiaa, jota valmistetaan hienoissa tehtaissa, mutta se on myös mitä suurimmassa määrin äärimmäistä käsityön taidonnäytettä. Se on tarkkuutta ja taitoa vaativaa toimintaa sekä ihmisten kohtaamista positiivisessa, toivoa herättävässä hengessä. Ensimmäisen päivän päätössessiossa sokerina pohjalla oli Metropolia Ammattikoreakoulun VATA-hankkeen esittely. Esityksessä kuvattiin mm. miten kehittämisessä on onnistuttu yhdistämään yksilöllisen toimintakyvyn (ICF), asiakaslähtöisen palvelun ja näyttöön perustuvan toiminnan näkökulmat. Esityksen lopussa kutsuimme NOK- seminaarin järjestettäväksi Suomeen. Konferenssin taso oli korkea, ja se toisi varmasti lisäarvoa ja näkyvyyttä ortotiikan ja protetiikan osaamiseen. Soisi kyllä useamman suolaisen pääsevän jakamaan ja vastaanottamaan tätä antia. Konferenssissa sai runsaan vesisateen ja geotermisten ulkoaltaiden lisäksi myös mukavasti kielikylpyjä, kun kieli vaihtui sujuvasti englannista ruotsiksi ja välillä tanskaksi ja norjaksi. Kielet ja tyylit sekoittuivat myös upealla gaaladinnerillä merenrannalla konserttitalolla, jossa norjalaisia lauluja esitettiin Lordi-tyylillä ja Europen Countdown espanjalaisittain maustettuna. NOK- seminaari toteutuu seuraavan kerran Tanskassa, mutta kenties 2021 olisi Suomen vuoro.

Lue lisää

Vaikuttavat tavat verkostossa! Ennakointia, avoimuutta ja vastuuta yhteistoimintaan
13.1.2016
Nea Vänskä

Artikkelin kirjoittajat: Salla Sipari, yliopettaja Maria Kruus-Niemelä, osaamisaluepäällikkö Kuvassa vas. Mika Määttänen, Pia Yli-Kankahila ja Pekka Anttila Valtakunnallisessa VATA-hankkeessa (2014- 2015) kehitettiin näyttöön perustuvaa toimintaa ja alueellisia verkostoja toimintakykyosaamisen vahvistamiseksi sosiaali- ja terveysalalla. Hanketta rahoitti opetus- ja kulttuuriministeriö ja koordinoi Arcada ammattikorkeakoulu. Metropolian VATA-osahanke keskittyi alaraaja-amputaation jälkeisiin kuntoutus- ja apuvälinepalveluihin sekä yksilöllisiin pohjallisiin diabetekseen liittyen. Metropoliassa esiteltiin 4.11.2015 hankkeen seminaarissa keskeisiä tuloksia asiantuntijoiden alustusten lomassa. Monialaiseen seminaariin osallistui apuväline-, terveydenhuolto-, ja kuntoutusalan ammattilaisia, opiskelijoita, kouluttajia ja kehittäjiä, yhteensä 110 osallistujaa. Pia Yli-Kankahila, joka työskenteli HUS apuvälinekeskuksessa, esitteli aamupäivällä apuvälineiden luovutusperusteiden kehittämisprojektia HUS Erva -alueella. Luovutusperusteita tarkasteltiin monipuolisesti valtakunnallisten lakien ja ohjeiden, paikallisten käytäntöjen, ammattilaisten osaamisen ja kuntoutujan näkökulmista. Yhtenäisille ja eri näkökulmat yhdistäville käytännöille on suuri tarve, jotta kuntoutujat saisivat tarvettaan vastaavan, sopivan ja käyttökelpoisen apuvälineen. Pia totesikin, että "kallein apuväline on käyttämätön apuväline". Pian esitys kirvoitti yleisön kommentoimaan nykyisiä käytäntöjä. Esille tuotiin huolia ja hyviä käytäntöjä. Tämän hetken käytännöt apuvälineiden luovutuksessa perustuvat pikemminkin pyyntöihin kuin toimintakyvyn laaja-alaiseen arviointiin. Lisäksi yleisöstä muistutettiin siitä, että osa apuvälineistä on maksullisia ja palvelusetelikäytäntö voi tulevaisuudessa hankaloittaa näiden apuvälineiden saantia. Vantaalla toteutetaan aina hyvää käytäntöä, joka edellyttää kuntoutujalle annettavia kirjallisia käyttöohjeita apuvälineisiin. Yleisöstä kerrottiin myös uudesta hyväksi koetusta käytännöstä, joka mahdollistaa apuvälineen koekäytön (1-3kk). Koekäytön aikana arvioidaan apuvälineen toimivuutta ja käytettävyyttä kuntoutujan arjessa ja omassa elinympäristössä. Mika Määttänen, Össur Finland Oy.stä, korosti alaraaja-amputoitujen kuntoutumisessa oikea-aikaisuutta, oikea-aikaisuutta ja oikea-aikaisuutta. Oikea-aikaisuuteen liittyy useita ajoituksen kysymyksiä kuntoutumisprosessin eri vaiheissa. Ketkä osallistuvat kuntoutumisprosessiin eri vaiheissa? Missä vaiheessa arvioidaan ja mitä? Milloin ja miten seuranta ja verkostoituminen järjestetään? Mitä tekee, oppii kuntoutuja ja milloin? Mikan esityksessä toistui myös riskitekijät. Riskien tunnistaminen, systemaattinen analyysi, riskien minimointi ja ennakointiosaaminen ovatkin asioita, mihin on syytä tulevaisuudessa keskittyä. " Mika esitteli todella selkeästi alaraaja-amputaation kuntoutumisprosessin vaiheet. Prosessissa on kuvattu mitä tehdään ja mitä asioita prosessin eri vaiheisiin kuuluu. Prosessin ytimessä on kuntoutujan harjoittelu ja oppiminen. Prosessin rinnalle olisi tärkeää tuottaa viitekehys siitä, MITEN kuntoutujan yksilöllinen oppinen toteutuu ja miten kuntoutustyöntekijä tätä oppimista mahdollistaa ja tukee. Tästä herääkin kysymys, tarvitaanko koulutukseen ja opetussuunnitelmiin entistä enemmän "kuntoutumispedagogista" osaamista? Tutkittua tietoa tukipohjallisista jakoi Metropolian jalkaterapian lehtori Pekka Anttila. Viimeisten vuosien aikana tukipohjallisten vaikutuksia osoittavaa tietoa on karttunut valtavasti lisää. Tutkimusten mukaan tukipohjallisista on erityisesti hyötyä, kun kipuilun syynä on ollut korkeakaarinen jalka, vaivasenluu tai reuma. Kun tukipohjallisten avulla jaetaan alaraajan painetta tasaisemmaksi, pystytään vaikuttamaan myös diabeettisten haavojen uusiutumiseen. Paineen jakautumisen tutkimisessa on huomioitava, että liikkumisen aikainen plantaarinen paine eroaa suuresti seisoma-asennon plantaarisesta paineesta. Siksi paineen jakautumista jalkineen sisällä tuleekin mitata jalkineen sisälle laitettavalla painemittarilla. Lisää tutkimustietoa aiheesta tarvitaan. Diabeetikon jalkinevalintaan apua antoi Jaana Huhtanen Diabetesliitosta. Hän korosti sopivan jalkineen merkitystä mm. haavojen ennaltaehkäisyssä ja konkretisoi tämä epäonnistuneen case-esimerkin avulla. Jaana esitteli ostojalkineen ja yksilöllisen jalkineen toimivuuksia. Jaana haastoi osallistujia pohtimaan mistä kertoo ammattialisten kommentti: "mutta kun kuntoutuja ei ole motivoitunut käyttämään...". Miksi kuntoutuja ei ole motivoitunut, mitä asian taustalla on? Vai onko kyseessä kuntoutujan motivaatio vai jokin muu asia kuten pystyvyys, biomekaaniset lähtökohdat taikka sairauden tuomat mahdottomuudet? "Kyllä sun täytyy sitä pitää, kun se on kerta maksettu", ei riitä perusteluksi. Auttajan tehtävä on mahdollistaa motivaation syttyminen ja ymmärtää apuvälineen käyttöä mahdollistavia ja estäviä tekijöitä kuntoutujan arjessa. Alaraaja-amputoitujen kuntoutuspolkua Vantaalla Katriinan sairaalassa esitteli Niina Sohlsten. Katriinassa on kehitetty kuntoutuspolkua, jotta proteesi todella hyödyttäisi kuntoutujaa ja epäonnistumisilta vältyttäisiin. Toimintakyvyn arviointi ja siinä käytettävät mittarit sekä kuntoutujan kanssa käytävä perustelukeskustelu ovat merkityksellisiä onnistuneessa kuntoutuspolun kulkemisessa. Kuntoutujalle on tärkeä kertoa miksi-kysymyksiin vastauksia, vaikka hän ei niitä itse automaattisesti esittäisi. Katriinan sairaalan esitys herätti keskustelua siitä pitäisikö alaraaja-amputaation protetisointi- ja kuntoutuspalveluosaamista keskittää. Seminaarin iltapäiväsessioissa tuotiin näkyväksi Metropolian VATA-hankkeen osatuloksia ja toteutettiin liikelaboratoriodemo. Osatulokset keskittyivät mm. siihen miten alaraaja-amputoidun kuntoutujan toimintakykyä voidaan kuvata ICF-luokituksen (kansainvälinen toimintakyvyn, toiminnanvajauksen ja terveyden -luokitus) kautta jäsennettynä kirjallisuuskatsauksen perusteella. Myös Vantaan kaupungin työntekijä Minna Roine kuvasi maisterityönsä kautta amputaatiopotilaan elämänlaatua ICF-viitekehyksessä. Elämänlaatua arvioidaan vielä valitettavan harvoin alaraaja-amputaation kuntoutuksessa. Kuvassa Anu Valtonen ja Pekka Anttila Liikelaboratorion demo kokosi kolmisenkymmentä osallistujaa tutkailemaan kävelyanalyysiä. VATA-hankkeen tulosten valossa liikelaboratorion mahdollisuudet näyttäytyivät moninaisina. Mittarein ja mittaamisen lisäksi asiakaspalveluun kuuluu haastattelu, keskustelu ja laboratoriotoiminnan yhdistäminen asiakkaan kuntoutuskokonaisuuteen. Liikelaboratoriota voidaan hyödyntää moniammatillisesti ja asiakkaan tarpeista rakentuen. Liikelaboratoriota kannattaakin tulevaisuudessa käyttää osana alueellisia palveluverkostoja ja -kokonaisuuksia. Paikallisen moniammatillisen yhteistyön mallinnusta on rakennettu koulutuksen ja työelämän yhteisestä näkökulmasta Metropolian hyvinvointipalveluissa Positiassa. Ajatuksena on se, että Positia voisi tarjota näyttöön perustuvaa jatkuvuutta kuntoutujan polulle. Monialainen opiskelijatiimi tuottaa uusia palveluja kuntoutujan tarpeisiin vastaten. Metropolian hanketoimijat lehtorit Teija Leminen ja Tomi Nurminen konkretisoivat mahdollisuuksia fiktiivisen case-esimerkin avulla. Projektipäällikkö Nea Vänskä esitteli päivän päätteeksi yhteenvetoa VATA-hankkeen tuloksista ja mitä kaikkea hankkeen aikana on opittu. Tulokset on luettavissa kevään aikana julkaistavassa VATA-hankkeen julkaisussa. Tuloksissa ja seminaarikeskustelussa ilmeni useita kehittämiskohteita. Näitä ovat yhtäältä kuntoutujan yksilöllisyys ja toisaalta yhteiset kuntoutuspolut ja vastuut niissä. Kehittämisen kohteeksi mainittiin seminaarikeskustelussa myös kuntoutussuunnitelman laadinta, jossa edellisten asioiden tulisi yhdistyä. VATA-hankkeen hengessä Metropolian osahankkeen vastaava tutkija, fysioterapian yliopettaja Anu Valtonen kuvasi tieteelliseen tutkimus näyttöön perustuvan toiminnan ulottuvuudet. Seminaarissa oli huikea edustus ammattilaisten käytännön osaamista, mausteena tutkittu ja teoreettinen tieto, posterinäyttely ja toiminnan esittelyt, sekä ennen kaikkea oppijoiden into kehittää uusia verkostoja ja hyviä käytäntöjä. Päällimmäinen tunnelma VATA-seminaarissa oli asioiden, ihmisten ja osaamisen moninainen yhdistelytaito kuntoutujien parhaaksi! Nea lopettikin seminaarin hyvien käytänteiden kehittämisen ja toteuttamisen pullataikinareseptiin, joka toimii toivottavasti kaikkien kohdalla – kädet taikinaan ja leipomaan!

Lue lisää
Uudemmat postaukset