Rehablogi

Kuntoutuksen ja terveydenhuollon hyviä käytänteitä kehittämässä Tilaa RSS-syöte

Tiedon lähteillä
30.3.2017
vierailija

Kuinka monta tuntia olet käyttänyt ammattitaitosi kehittämiseen erilaisissa koulutuksissa tänä vuonna? Kuntoutuksen alalla oman ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen kouluttautumalla on tarpeellista ja useimmille meistä ihan itsestään selvää. Nykymaailmassa ei enää voi kouluttautua ammattiin ja ahertaa kerran oppimillaan tiedoilla eläkeikään asti, liekö kuntoutuksen alalla näin koskaan ajateltukaan. Itse tiedonkin käsite on muuttunut – enää ei tavoitella yhtä absoluuttisen oikeaa tietoa, vaan ymmärretään, että työssä tarvittavat tieto ja osaaminen ovat kehittyviä ja joskus tilannekohtaisiakin. Tutkimustietoa sekä näyttöön perustuvia menetelmiä ja käytäntöjä pidetään tärkeinä, mutta kiire ja ajan puute ovat yleisimpiä niiden etsimisen ja käyttöön ottamisen esteitä. Asiakaskäynnit ja kaikki niihin liittyvät järjestelyt vievät työajan, sillä niistähän meille maksetaan. Tietokantojen käyttö ja artikkeleiden kriittinen arviointi koetaan myös hankalaksi. Omien työskentelyrutiinien muuttaminen on työlästä ja vaatii päättäväisyyttä – niin kuin mikä tahansa muutos. Mitä jos ajattelisit tiedon etsimiseen käyttämääsi aikaa kouluttautumisena? Yhtä tärkeänä kuin ammatillisiin koulutuksiin osallistumisen? Vastatessasi alussa esittämääni kysymykseen, laskitko myös tiedon etsimiseen käyttämäsi ajan? Jos laskit (ja tunteja kertyi) – hyvä sinä! Jos olet samassa tilanteessa kuin tutkimusten mukaan valtaosa fysioterapeuteista, eikä tutkimustiedon etsimiseen ja lukemiseen yksinkertaisesti tunnu löytyvän aikaa, liikenisikö sinulta aikaa ammattitaitosi kehittämiseen? Tunti viikossa tehokasta ammattitaidon kehittämistä (=tiedonhakuaikaa) voisi olla hyvä alku, eikö? Keskustellessani työyhteisössäni löytämästäni tutkimuksesta ja sen sisältämistä konkreettisista ideoista näyttöön perustuvan tiedon hyödyntämiseksi käytännön työssä, sain huomata, että kaikki työyhteisön jäsenet kokivat hankaluutta tiedonhakuun liittyen. Tietokannat, hakusanat ja englannin kieli tuntuivat haastavilta osalle, osa koki tiedon arvioinnin ja ajan löytämisen haastavammaksi. Mutta käytännön ideoita ja tietoa tutkimusten hyödyntämiseksi kaipasi jokainen. Käytännönläheisiä vinkkejä tiedonhaun helpottamiseksi ja mahduttamiseksi omaan kalenteriin: työyhteisö on loistava paikka jakaa tietoa ajankohtaisista tutkimuksista ja artikkeleista. Tehkää tieto näkyväksi - jättäkää post it -lappuja vinkiksi muille tai käyttäkää osa palaveriajasta pienryhmätyöskentelyyn, jossa mietitään ratkaisuja konkreettisiin ongelmiin ja etsitään tutkimustietoa. Tai jakakaa osaamisenne tietokantojen käytöstä; mitä tietokantoja ja hakusanoja käyttää, miten arvioida tiedon luotettavuutta? yhteistyö pienyritysten kesken niin, että hankitaan yhteinen käyttölisenssi tietokantaan henkilökunnan tiedon haun mahdollistamiseksi yhteistyö työpaikkojen ja oppilaitosten/opiskelijoiden välillä niin, että opiskelijat tekevät tiedonhakua osana opintojaan/työharjoitteluaan työyhteisön tarvitsemista aiheista ja esittelevät tulokset jos tiedon laadunarviointi tuntuu haastavalta, käytä tietokantaa, jonka artikkelit ovat valmiiksi arvioituja (fysioterapeuteille esim. PEDro) Älä siis jää poteroosi voivottelemaan ajan riittämättömyyttä ja tiedonhaun vaikeutta! Muut kokevat samoja hankaluuksia, joten tehkää yhteistyötä ja auttakaa toisianne. Kyllä se Lontoon kielikin alkaa palautua mieleen ja hakusanat muotoutua, kun uskaltautuu kokeilemaan ja kysymään neuvoa! Annu Huisman, opiskelija Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK) (Tiedon) Lähteet: Fruth, S.; Van Veld, R.; Despos, C.; Martin, R.; Hecker, A.; Sincroft, E. 2010. The influence of a topic-specific, research-based presentation on physical therapists’ beliefs and practices regarding evidence-based practice. Physiotherapy Theory and Practice, 26(8):537–557, 2010 www.suomenfysioterapeutit.fi/index.php/fysioterapian-tutkimus/tietokantoja

Lue lisää

Sinä ja minä = me yhdessä
15.3.2017
vierailija

Omaishoitajuus on ainutlaatuista ja yksilöllistä jokaisen omaishoitajaperheen kohdalla. Suomalaisten omaishoitajien keski-ikä on 58 vuotta, tosin ikäjakauma on 29-90 vuotta. Suurin osa omaishoitajista on naisia, 75 %, joista eläkkeellä on 44 %. Suurin osa omaishoitajista arvio oman terveydentilansa olevan hyvä 55 % tai keskitasolla 33 %. Kuuden kuukauden seurannassa tässä ei juuri näkynyt muutosta. Näin siis kun katsotaan lukuja tilastollisesti. Omaishoitajuus koetaan suurimmaksi osaksi kannattavaksi ja suurella osalla omaishoitajista on hyvä suhde hoidettavaan ja he kokivat pärjäävänsä hyvin omaishoitajana. Yli puolet 56 % koki, että omaishoitajuudessa ei ollut negatiivisia vaikutuksia heidän tunne-elämään ja 74 % koki, että omaishoitajuudella ei ollut negatiivisia vaikutuksia heidän psyykkiseen hyvinvointiin. Omaishoitajuudesta ei myöskään koettu olevan suurimmalle osalle taloudellisia vaikeuksia. Mutta vaakakupin toisella puolella 47 % koki, että omaishoitajuus oli usein tai melko usein liian vaativaa. Lisäksi iso osa omaishoitajista koki, että ei ole hyötynyt heille kohdennetuista palveluista. Tutkimuksen mukaan omaishoitajuuden positiiviseen kokemukseen vaikutti omaishoitajan oma arvostus tehtävää kohtaan ja heidän selviytymisensä tässä tehtävässä. Omaishoitajan oma terveys ja heidän perheensä tarjoama tuki olivat tärkeä voimavara. Mistä ottaa koppia? Koska omaishoitajuus on aina ainutlaatuinen ja yksilöllinen, on alkukartoituksessa kiinnitettävä huomiota perheen kokonaistilanteeseen ja tarjottavien palveluiden muokattavuuteen ja oikeaan ajoitukseen kunkin omaishoitoperheen kohdalla, tästä esille nousee kysymys, että onko palvelutarpeen arviointi riittävän monipuolista ja kattavaa. Omaishoitajan terveyden- ja hyvinvoinnin tukemiseen kannattaa satsata, sillä saavutetaan hyviä tuloksia jaksamisen ja kotona pärjäämisen näkökulmasta. Työntekijöiden monipuolinen osaaminen ja palveluiden monipuolisuus haastaa tulevaisuudessa. Tunnenko minä asiakkaani kunnolla? Pystytäänkö palveluita räätälöimään tarpeen mukaan? Lähtökohtana on ainutlaatuisen tilanteen tunnistaminen, monipuolinen toimintakyvyn arviointi, riittävä palveluvalikoima niin kunnan, yksityisten palveluntuottajien kuin kolmannen sektorin puolelta ja näiden palveluiden oikea aikainen kohdentaminen. Tärkeää on keskittyä tukemaan voimavaroja, sillä näin pystytään suojelemaan omaishoitajuuden negatiivisilta vaikutuksilta. Näiden valossa keskitetty palveluohjaus ja siinä riittävän monipuolinen palvelutarpeen arviointi sekä tukimuotojen yksilöllinen räätälöinti ja riittävä tilanteen seuranta ovat avain asemassa omaishoitoperheen tukemisessa. Palveluvalikoima on rakennettava niin, että siinä ovat yhteistyössä kuntasektorin eri alueet, yksityisen palveluntuottajat ja kolmas sektori. Avainasemassa ovat palvelunohjaajat, jotka useimmiten ovat omaishoitajien ensikontakti. Tietämys toimintakyvystä ja sen monipuolisesta tuntemisesta sekä palveluiden räätälöinnistä ovatkin palvelunohjauksen kulmakiviä. Sari Häkkinen, opiskelija Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK) Lähde: Toljamo, Maisa – Perälä, Marja-Leena – Laukkala, Helena 2011. Impact of caregiving on Finnish family caregivers. Scandinavian Journal of Caring Sciences 26 (2). 211-218.

Lue lisää

Työyhteisöviestintä – kuntoutuksen osaamistako?
2.3.2017
vierailija

Organisaatiomuutokset ovat tätä päivää. Muutoksen tavoitteena on työyhteisön toiminnan parantaminen, mutta usein se herättää myös huolta, kuten huolen siitä, miten jatkossa saan ajantasaisen tiedon ja joudunko kokonaan ulkopuoliseksi asioissa, joissa minulla olisi annettavaa. Mitä siis pitäisi tehdä ja kenen vastuulla asia on? Ainakaan sähköpostia kukaan ei halua yhtään enempää. Ennen kuin palaan johdannon kysymykseen, perustelen, miksi tiimien välinen viestintä on tärkeä asia myös kuntoutujan näkökulmasta, koska ilman sitä aiheen tarkastelu ei ole perusteltua tällä foorumilla. Miksi parantaa työyhteisöviestintää, jos työn tulos on kuitenkin jatkuvasti hyvä, kuntoutujat saavuttavat tavoitteensa ja enemmänkin? Pitäisikö jokaisen kuitenkin keskittyä vain omaan perustehtäväänsä ja olla tyytyväinen? Olisihan se mukavaa levätä laakereillaan, mutta. Maailma muuttuu, kuntoutujien tarpeet muuttuvat ja uusiin haasteisiin täytyy kehittää uusia ratkaisuja. Kuntoutujan näkökulmasta toimiva työyhteisöviestintä tarkoittaa ajassa pysyviä, monipuolisia ja helposti saavutettavia palveluita.  Ilman toimivaa sisäistä viestintää kunkin asiantuntijan tai tiimin oppimiskokemusten, kehittämistyön ja sen tulosten hyödyntäminen jäävät irrallisiksi, eivätkä hyödytä kuntoutujia laajemmin. Nopeasti muuttuvassa maailmassa työyhteisöviestinnän tulisi tämän takia kuulua jokaisen kuntoutuksen asiantuntijan osaamiseen. Mikä sitten herättää huolen sisäisen viestinnän toimivuudesta? Elisa Juholinin tutkimusraportissa Työyhteisöviestinnän uusi agenda (2010) tarkastellaan, mitä viestintä on tietoperäisissä työyhteisöissä. Raportin mukaan viestinnän paradigma on muutoksessa, ja työyhteisöissä elää erilaisia ajattelutapoja siitä, mitä viestintä on, kenelle se kuuluu ja missä viestintä tapahtuu. Ajattelu on muuttumassa siihen suuntaan, että työyhteisöviestintä ei ole tiedottamista, joka on vain esimiehen vastuulla, vaan yhdessä oppimista ja kehittämistä, elimellinen osa toimintaa, joka on kuin organisaation verenkierto tai hengitys. Viestintävastuu kuuluu kaikille. Tutkimuksen mukaan tiimien sisäinen ja tiimien välinen viestintä koettiin parhaimmillaan jatkuvana ja avoimena virtana tietoa, ideoita, näkemyksiä, kysymyksiä ja kommentteja, kannustusta ja ”sparrausta”. Näin ymmärrettynä viestintä tapahtuu viestintäkanavien sijaan foorumeilla, joista ilmeisin on fyysinen työtila. Omassa työyhteisössäni huoli viestinnästä on sikäli aiheellinen, että työyhteisöllä ei ole yhteistä fyysistä työtilaa. Organisaatiomuutoksen myötä myös palaverit, joissa kaikki kuntoutuksen asiantuntijat ovat läsnä, vähenevät. Tähän yhteisesti jaettuun huoleen lähdin etsimään tutkittua tietoa, jonka hyödyllisyyttä arvioimme vanhan tiimin päättäjäisissä Journal club -menetelmää käyttäen. Juholinin tutkimusraportissa kuvailtiin tuttuja ilmiöitä. Päädyimme kokeilemaan sosiaalista intranettia korvaamaan palavereja, fyysistä työtilaa ja sähköpostia. Ensimmäiset kokemukset ovat lupaavia. Ajankohtaisia asioita on ollut mahdollista kommentoida oman kiinnostuksen mukaan yli tiimirajojen. Eri aiheisiin liittyvä tieto ja keskustelu on helppo koota yhteen niin että se on jokaisen saatavilla. Sosiaalisessa intranetissa on mahdollista luoda myös ryhmiä, joihin kutsutaan yhteistyökumppaneita ja kuntoutuksen kohderyhmään kuuluvia ihmisiä osallistumaan tulevan toiminnan suunnitteluun. Toimiva sähköinen viestintäfoorumi voi siis toimia yhteisenä työtilana myös organisaation rajoja ylittäen. Innostava mahdollisuus sairastuneiden osallistamiseen. Kuntoutuksen osaamistako – kyllä!   Iiris Ahlgren, opiskelija Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK)

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset