Rehablogi

Kuntoutuksen ja terveydenhuollon hyviä käytänteitä kehittämässä Tilaa RSS-syöte

Kuntoutumisen polku ja tukiseinä on rakennettu, mutta jotain on jäänyt uupumaan
12.5.2017
vierailija

Lievästä tai keskivaikeasta aivoverenkiertohäiriöstä (AVH) selvinneiden kotona tapahtuvasta kuntoutuksesta on tehty vain vähän tutkimuksia. On kuitenkin todettu, että vaikka sairastuneet ovatkin kuntoutuneet itsenäisiksi päivittäisissä toimissaan ja arjessaan, kokemus toipumisesta on jäänyt vajaaksi - jotain on jäänyt saavuttamatta kuntoutumisessa. Tähän liittyvää keskustelua olemme käyneet useammin kuin kerran fysioterapeuttikollegojeni kanssa kahvipöytäkeskusteluissa. Mitä meidän kuntoutuksen ammattilaisina tulisi ottaa huomioon tukiessamme lievää AVH -tapahtumasta selvinneen kuntoutumisen tukemisessa? Norjassa vuonna 2014 tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin lievästä tai keskivaikeasta aivoinfarktista selviytyneiden kokemuksia viiden viikon ajan kotona tapahtuvasta kuntoutuksesta varhaisen ja tuetun sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Tärkeäksi koettiin se, että ammattilaiset pystyisivät tukemaan sairastunutta niissä tunnereaktioissa, joita aivoinfarktista johtuva muuttunut keho ja sen toiminnan rajoittuminen aiheuttavat. Tutkimukseen osallistujat kaipasivat tukea siihen, miten toimia uudessa tilanteessa, jossa mieli ja keho eivät toimikaan enää yhteen. Miten saada jonkinlaista kontrollia muuttuneeseen elämään? Ammattilaisten kommunikaatiokyvyt ja kyky paneutua yksilön tarpeisiin koettiin erittäin tärkeäksi. Parantunut kehon toiminta ja yksilön tarpeiden mukaisten toiveiden toteutuminen kuntoutustoimien suhteen, esimerkiksi liittyen harrastuksiin tai muuhun tarkoituksen mukaiseen toimintaan, koettiin myös merkityksellisenä. Tarkoituksenmukaisen toiminnan mahdollistamista ja ammattilaisen kiinnostusta yksilön sosiaalisen elämän osa-alueisiin arvostettiin. Toivon ylläpysyminen koettiin myös motivoivana tekijänä kuntoutumisessa. Tämä vaatii kuitenkin ammattilaiselta kykyä tukea yksilön toivoa realistisella tavalla. Tutkimuksen tulosten mukaan kotona tapahtunut kuntoutus ei pystynyt vastaamaan riittävän hyvin esille tulleisiin tarpeisiin.  Ammattilaisten toimintaan tarvitaankin joustavampaa ja yksilöllisemmin räätälöityä palvelua, joka huomioisi paremmin sairastuneen muuttuneesta tilanteesta johtuvan emotionaalisen prosessin ja yksilön sosiaaliset tarpeet. Voisiko juuri tuo muuttunut mielen ja kehon yhteistoiminta ja tarve saada tukea juuri siihen mihin yksilö kokee tarvitsevansa tukea, olla se kuntoutumisesta uupumaan jäänyt osa, johon meidän kuntoutuksen ammattilaisten tulee kiinnittää enemmän huomiota tukiessamme AVH -tapahtumasta selvinneen kuntoutumista? Jaana Lindlöf, opiskelija Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK)   Lähde: Taule, T., Strand, L.V., Skouen J.S., Råheim, M. 2014: Striving for a life worth living: stroke survivors’ experiences of home rehabilitation.

Lue lisää

Yhdessä uuden rakentaminen – kohtaamisen mahdollisuudet nuoren kuntoutuksessa
3.5.2017
vierailija

Nuoren omien toiveiden ja tavoitteiden selvittäminen nuoren kuntoutumisen edistämiseksi vaatii sellaisia vuorovaikutustaitoja, jotka mahdollistavat nuoren omaa elämän suunnittelua. Kuntoutuminen on nuoren näkökulmasta todennäköisesti jotain aivan muuta kuin mitä kuntoutuksen ammattilainen sen ajattelee olevan. Ammattilaisena joutuu pohtimaan sitä, miten voisi tukea edessään olevan nuoren kuntoutumista tai miten saisi nuoren itsensä asettamaan tavoitteita kuntoutukselleen.  Entä mitä ovat ne tekijät, joilla nuoren kuntoutumista tavoitellaan. Miten ne yhdistyvät nuoren elämään niin, että kuntoutuksella voidaan rehellisesti sanoa tavoiteltavan nuoren kuntoutumista. Dialogisuus kuntoutuksen vuorovaikutustilanteessa määrittää siinä mukana olevien nuoren ja kuntoutuksen ammattilaisen keskinäisen suhteen luonnetta ja sitä mitä heidän välisensä vuorovaikutuksen aikana tapahtuu. Dialogisuus ei ole menetelmä, jonka voi ottaa esiin työpöydän laatikosta nuoren tullessa vastaanotolle. Se on syvällistä sisäistämistä vaativa ajattelutapa olla nuoren kanssa ja kohdata hänet avoimen arvostavasti ilman ennakko-olettamuksia Tutkimuksellisessa kehittämistyössäni selvitin neljän pitkäaikaisessa kuntoutuksessa olleen nuoren teemahaastatteluista saadun aineiston analyysillä, mitkä tekijät nuoren kuntoutuksessa nuoren näkökulmasta tukevat ja rajoittavat dialogisuutta sekä miten dialogisuus kuntoutuksessa vahvistaa nuoren osallisuutta nuorelle itselle tärkeissä asioissa. Tulosten pohjalta tehtiin kahden nuoren kanssa yhteiskehittelynä kuvaus dialogisuudesta nuoren kuntoutuksessa. Nuorten mielestä oleellisinta kuntoutuksen vuorovaikutuksessa ovat kuntoutuksen ammattilaisen osoittama arvostus, aitous sekä nuoren kohteleminen tasavertaisena kumppanina. Nuoret aistivat herkästi haluaako ammattilainen aidosti työskennellä heidän kanssaan ja onko tämä kiinnostunut nuoresta sekä tämän kuntoutuksen ulkopuolisesta elämästä. Nuoren kuunteleminen ja mielipiteen huomioiminen herättää nuoressa luottamusta, mikä mahdollistaa keskustelun nuorelle tärkeistä asioista. Nuorelle on tärkeää, että hänelle kerrotaan asioista ja niitä perustellaan. Nuori kokee turvallisena sen, että myös hänen verkostonsa on vuorovaikutuksessa keskenään ja ymmärtää toisiaan. Tämä mahdollistaa nuorelle yhdessä ammattilaisen kanssa uuden rakentamisen; muutoksen tai muutokseen tähtäävän kuntoutumisen rakentamisen. Nuorten mielestä oli itsestään selvää, että kuntoutuksen vuorovaikutuksen tulisi olla tällaista. Heidän mielestään kuntoutuksen vuorovaikutus on kuitenkin usein ongelma- ja asiantuntijakeskeistä ja nuoren mielipide kyllä kuullaan, mutta sillä ei ole vaikutusta nuoren asioihin. Nuoren asioiden kuunteleminen sen sijaan tekee niistä tärkeitä ja merkittäviä nuoren kuntoutuksessa. Nuoren luottamusta herättää se, jos ammattilainen myöntää olevansa tietämätön ja asioita pohditaan sekä ihmetellään yhdessä. Turhan usein nuoret joutuvat kokemaan arvostuksen puutetta tai kuntoutuksen ammattilaisella on liian vähän aikaa paneutua nuoren asioihin. Nuorten mielestä dialogisuus kuntoutuksessa mahdollistaa nuoren osallisuuden kehittymisen, kuntoutumisen, nuorelle itselle tärkeissä asioissa. Tämä ilmenee tulosten mukaan erityisesti nuoren voimavarojen lisääntymisenä ja toimijuuden vahvistumisena. Nuoren voimavarat lisääntyvät, kun dialogisuus kuntoutuksessa mahdollistaa mm. nuoren elämänhallinnan ja myönteisen itsetunnon kehittymisen. Nuoren toimijuuden vahvistuminen tapahtui tulosten mukaan erityisesti oman kyky- ja pystyvyysuskomuksen lisääntymisen myötä. Nuoren rohkeutta tehdä muutoksia, tavoitteita ja päätöksiä voidaan hyvin vahvistaa kuntoutuksen dialogisuuden avulla. Kunhan sille annetaan kuntoutuksessa aikaa. Työntekijän kiireellä voi olla kauaskantoiset vaikutukset nuoren elämässä. Tarja Ranta, opiskelija Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK) Kirjoitus pohjautuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön Dialogisuus kuntoutuksessa nuoren osallisuutta vahvistavana tekijänä nuorelle itselle tärkeissä asioissa

Lue lisää

Työn muutokset haastavat työkyvynarvioinnin toteuttamisen ja toteutumisen
12.4.2017
vierailija

Työelämä on jatkuvassa muutoksessa, jossa työntekijöiltä vaaditaan yhä monipuolisempaa osaamista ja kykyä mukautua nopeasti kehittyviin työnkuviin. Tarjolla on valtavasti monimuotoisia ja joustavasti toteuttavia täydennys- ja lisäkoulutuksia. Työelämän kehittyminen mahdollistaa työn toteuttamisen yhä joustavammin ja monipuolisemmin. Mahdollisuuksien varjoon jää kuitenkin iso ryhmä ihmisiä, jotka haluaisivat olla mukana työelämässä, mutta eivät heikentyneen toimintakykynsä vuoksi siihen pysty. Työelämän muutoksissa mukana pysyminen vaatii joustavuutta ja kykyä vastata työpaikkojen muuttuviin tarpeisiin, mutta entä jos työntekijä ei toimintarajoitteen vuoksi pysty vastaamaan näihin olosuhteisiin? Työkyvyn arviointiosaaminen muuttuvissa työnkuvissa haastaa työkyvyn arviointia tekevät ammattilaiset. Monien arviointivälineiden joukosta tulisi osata löytää se, joka vastaa asiakkaan ja työpaikan tarpeisiin. Nykypäivänä tarvitaan moniammatillisia arviointivälineitä, jotka pystyvät tasapainottamaan henkilön psykososiaalisen työkyvyn sekä työpaikan tarpeet. Kehittämistyöni vei minut täysin mukanaan tutkimaan, kuinka 90-luvulla kehitetyn psykososiaalista työkykyä arvioivan arviointivälineen koulutusta voidaan päivittää vastaamaan nykypäivän tarpeeseen. Pystyykö 90-luvulla kehitetty Melba ja 2010-luvun vauhdilla kehittyvä työelämä kohtaamaan toisensa? Kehittämistyö toteutettiin yhteistyössä Vammaisten lasten-ja nuorten tukisäätiön (VAMLAS) kanssa, joka kouluttaa ammattilaisia Melba-välineen käyttöön. Koulutuksen siirtovaikutuksen teorian sekä kuntoutuksen koulutuksen tulevaisuuden tarpeiden kautta peilattuna, Melba- koulutuksen kehittäminen vastaa asiakkaan sekä työkyvyn arviointia toteuttavien ammattilaisten tarpeisiin. Kehittämistyön tulokset syntyivät yhteiskehittelyn periaatteita mukaillen Melba-koulutuksen käyneiden ammattilaisten, asiakkaiden sekä kehittäjätyöryhmän näkemyksistä. Keskeisiksi Melba-koulutuksen kehittämisen kohteiksi nousivat asiakaskeskeisyys, vuorovaikutus työyhteisöihin ja koulutukseen osallistuvien ammattilaisten oppimista tukevan vuorovaikutuksen tukeminen. Asiakaskeskeisyyden huomioiminen noudattaa nykypäivän- ja tulevaisuuden kuntoutuksen tarpeita, jossa asiakas tulee huomioida aktiivisena toimijana omassa kuntoutusprosessissaan. Asiakaskeskeisen arvioinnin keinoja kehittämällä, voidaan nyt – ja tulevaisuudessa vastata kuntoutuksen ajankohtaisiin tarpeisiin. Kun ammattilaisella on osaaminen hyödyntää erilaisia vuorovaikutuksen menetelmiä, mahdollistuu asiakkaan aito kohtaaminen. Asiakkaan osallistaminen mukaan omaan arviointiprosessiin voi parhaimmillaan nostaa esille täysin uusia kykyjä, joita arviointiin osallistuva asiakas ei ole osannut aiemmin huomioida. Melba-arvioinnin tuottama tieto sekä koulutuksen tarpeellisuus eivät läheskään aina välity arviointityötä tekevän ammattilaisen työpaikalle. Tämän vuoksi koulutuksen vieminen yhä tehokkaammin työpaikoille, mahdollistaa työnantajan sekä ammattilaisen yhteisen ymmärryksen syntymistä Melba-arvioinnin tärkeydestä. Yhteinen pohdinta työpaikoilla edistää ammattilaisten keskinäistä vuorovaikutusta ja mahdollistaa asiantuntijuuden kehittymistä kohti kuntoutuksen keskiössä olevan asiakkaan tarpeita. Lisäksi teknologia sekä digitalisaatio luovat uusia mahdollisuuksia ammattilaisten väliseen yhteistyöhön. Tulevaisuuden kuntoutuksen rakentuessa yhä vahvemmin verkostomaiseen työskentelyyn, Melba-koulutuksen kannalta onkin merkittävää pohtia, kuinka verkostoja hyödyntämällä voidaan tukea koulutuksen käyneiden vertaistukea. Melba-koulutuksen kehittäminen yhdistää yhteiskunnan, Vammaisten lasten-ja nuorten tukisäätiön, ammattilaisten - sekä asiakkaiden tarpeet, jossa kaiken keskiössä on työn mahdollistaminen yhä useammalle ihmiselle. Työkyvyn ja työpaikan vaativuuden onnistunut yhteensovittaminen luo parhaimmillaan puitteet, jossa työntekijöiden erilaisuus nähdään mahdollisuutena rakentaa yhä monimuotoisempaa työelämää. Tulevaisuuden kuntoutus huomioi asiakkaan oman elämänsä asiantuntijana, onko myös työelämä valmis tähän ajatteluun? Työelämä ja kuntoutus kulkevat käsikädessä, ja onnistuessaan ne luovat työelämään keinoja yhä joustavampaan, mahdollisuuksia täynnä olevaan työntekoon. Sannamari Männikkö, opiskelija Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK) Kirjoitus pohjautuu tutkimuksellisen kehittämistyöhön Melba-koulutuksen kehittäminen - Työkyvyn arviointiosaamisen rakentuminen käyttäjälähtöisesti  

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset