Masterminds – Maisteriainesta

Ylemmän ammattikorkeakoulutuksen ytimessä

Avainsana: ylempi AMK

Mielenterveyshoitotyön osaamistarpeet ensihoidossa
http://Ambulanssin%20kylki,%20jossa%20näkyy%20puhelinnumero%20112.
4.11.2024
Mika Käpynen ja Jukka Kesänen

Mielenterveysongelmat lisääntyvät maailmanlaajuisesti. Ensihoidossa kohdataan yhä useammin mielenterveysongelmia (1). Mielenterveysongelmien lisääntyminen ensihoidossa näkyy tehtävämäärän kasvuna (2). Ensihoitajat ovat usein psyykkisesti sairastuneen ensimmäinen kontakti. Ensihoitajilla ei kuitenkaan välttämättä ole riittävästi tietoa eikä taitoja hoitaa psyykkisesti sairaita potilaita (3). Tarvittua tietoa aiheesta tuo esille Metropoliassa laadittu YAMK-opinnäytetyö, jossa kartoitettiin kirjallisuuskatsauksen avulla mielenterveyshoitotyön osaamistarpeita ensihoidossa. Psykiatrisen ensihoitoyksikön pilotti Pirkanmaalla Psykiatrisen ensihoitoyksikön pilotti alkoi Pirkanmaalla ympärivuorokautisena 1.10.2023. Ympärivuorokautinen pilotti kesti puoli vuotta (4). Puolen vuoden pilotin aikana yksikkö ajoi 1300 tehtävää, näistä oli 1020 mielenterveystehtävää. Yksikköä hälytettiin myös kiireellisille tehtäville lähimpänä yksikkönä (5). Ensimmäisen kerran psykiatrista ensihoitoyksikköä pilotoitiin keväällä 2022. Silloin pilotti toimi 12 tuntia vuorokaudessa kuukauden ajan. Pirkanmaalla on vuosittain n. 4500 mielenterveystehtävää, joista noin puolet jätetään kuljettamatta (4). Pilotin aikana potilasryhminä olivat ahdistuneisuus, itsetuhoisuus, lapset ja nuoret, muistisairauksien aiheuttamat ongelmat, sosiaaliset hätätilanteet, päihteiden aiheuttamat ongelmat ja kärjistyneet mielenterveyden haasteet (6). Potilaiden kanssa voitiin viettää enemmän aikaa psykiatrisessa ensihoitoyksikössä, kun normaalissa ensihoitoyksikössä (4). Kuljettamatta jätetyt potilaat saivat hoitoon ohjausta tai ohjausta omien hoitokontaktiensa piiriin (5). Pirkanmaalla toimineen psykiatrisen ensihoitoyksikön pilottia varten tarvittiin tietoa ensihoitajan mielenterveyshoitotyön osaamistarpeista. Pirkanmaan hyvinvointialueen ensihoitopalvelut tilasi YAMK-opinnäytetyön aiheesta. Opinnäytetyön työn toteutti Mika Käpynen ja työn ohjaajana toimi Jukka Kesänen. Ensihoitajien mielenterveyshoitotyön osaamistarpeet ensihoidossa Lisätäkseen ymmärrystä mielenterveyshoitotyön osaamistarpeista Käpynen toteutti opinnäytetyössään (2024) kirjallisuuskatsauksen. Käpynen löysi scoping-katsauksena toteutettussa kirjallisuuskatsauksessa tietokantahaulla ja manuaalisella haulla 20 englanninkielistä tutkimusartikkelia, jotka hän analysoi sisällönanalyysilla. Suomalaisia tutkimuksia aiheesta ei löytynyt. Kansainväliset tutkimukset käsittelivät ensihoitajien asenteita ja kokemuksia mielenterveyspotilaan hoidosta ensihoidossa. Lisäksi tutkimusartikkeleissa kuvattiin potilaiden kokemuksia saamastaan hoidosta ensihoidossa. Mielenterveyshoitotyön osaamistarpeet muodostettiin tutkimusartikkeleissa tiedonantajina toimineiden ensihoitajien, psykiatrisessa ensihoitoyksikössä työskentelevien psykiatristen sairaanhoitajien ja kolmen psykiatrisessa päivystyksessä työskentelevän sairaanhoitajan työssään kohtaamien haasteiden ja kokemuksien perusteelta. Lisäksi osaamistarpeita muodostettiin myös tutkimusartikkeleissa ilmi tulleiden potilaiden, sekä yhden läheisen kokemuksista saamastaan hoidosta ensihoidossa. Tiedot, taidot ja asenteet Käpysen opinnäytetyön (2024) perusteella ensihoitajien osaamistarpeet kohdistuivat tietoihin, taitoihin ja asenteisin. Ensihoitaja tarvitsee tietoa psyykkisistä sairauksista ja mielenterveysongelmista, sekä psykiatrisen potilaan hoitamisesta. Psykiatrisen potilaan hoitamisesta tulisi tietää mm. hoitovaihtoehdoista ja hoitopaikoista sekä ikäihmisten psykiatrisesta ja psykososiaalisesta hoitamisesta. Lisäksi tarvitaan tietoa psykiatrisen potilaan arvioinnista ja mielenterveyslainsäädännöstä. Arvioinnissa tulee huomioida psykiatrisen potilaan hoidon protokolla. Ensihoidossa tarvittavat ensihoitajien taidot olivat erittäin moninaiset, sillä kirjallisuudesta tunnistettiin lähes viisikymmentä yksittäistä taitoa. Taidoista tarpeellisia ovat vuorovaikutustaidot, hoidon tarpeen arviointitaidot, turvallisuustaidot, yhteistyötaidot, ohjaustaidot, tunteidenhallintataidot, ensihoidon interventiot, kirjaamis- ja raportointitaidot, päätöksentekotaidot sekä osaamisen kehittämisen ja työkyvystä huolehtimisentaidot. Vuorovaikutustaitoihin kuuluu mm. luottamuksen luominen, kommunikointi ja vahvat ihmissuhdetaidot. Kommunikointiin liittyy esimerkiksi ajan käyttäminen potilaan kohtaamiseen, empaattinen suhtautuminen, kuunteleminen sekä keskustelutaidot. Yleiskuvan muodostaminen potilaan tilanteesta ja arviointityökalun käyttäminen potilaan tilan arvioinnissa ovat esimerkkejä hoidon tarpeen arviointitaidoista. Mielenterveyspotilaan ensihoidossa tulee varautua esimerkiksi potilaan odottamattomiin reaktioihin ja estää tilanteiden kärjistyminen sekä huomioida henkilökohtainen turvallisuus. Ensihoidossa tehdään yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa, potilaan ja hänen läheistensä sekä työparin kanssa. Mielenterveystehtävillä potilaalle annetaan kuljettamatta jättämisen yhteydessä hoito-ohjeita ja hoitoon ohjausta. Ensihoitajien tunteidenhallintataitoihin liittyy muutoksiin sopeutuminen stressaavissa tilanteissa ja turhautumisen välttäminen mielenterveyspotilaita kohtaan sekä tunteiden hallinta selviytymismekanismien avulla, joita ovat esimerkiksi huumori. Ensihoidon interventioita ovat mm. selkeiden rajojen asettaminen ja omaisten osallistaminen sekä mielenterveyspotilaan oloa helpottavien asioiden ehdottaminen. Mielenterveyspotilaan kohdalla kirjaamis- ja raportointitaitoja ovat esimerkiksi selkeä viestintä päivystyksen henkilökunnalle potilasta hoitoon luovutettaessa ja itsemurha-ajatusten dokumentointi. Potilaan päätöksentekoon osallistumisen mahdollistaminen ja itsetuhoisten potilaiden hoitoa koskeva päätöksenteko sekä lääkärin arvion käyttäminen itsetuhoisen potilaan kuljetuspäätöksen teossa kuuluvat päätöksentekotaitoihin. Osaamista tulee kehittää kouluttautumalla ja työkyvystä huolehtia pyytämällä jälkipuintia tarvittaessa. Asennetasolla ensihoidossa olennaisia ovat ensihoitajien ennakkokäsitykset, mielenterveysongelmiin ja psyykkisiin sairauksiin suhtautuminen, sekä mielenterveys- ja päihdepotilaisiin suhtautuminen. Ensihoitajien ennakkokäsitykset saattavat vaikuttaa negatiivisesti potilaskohtaamisiin, joten ne on tärkeää tiedostaa ja varmistaa, että ne eivät vaikuta hoitotyössä. Mielenterveystehtävät ovat osa ensihoitoa ja mielenterveyspotilaita kuuluu pitää tasavertaisina muihin potilaisiin nähden. Kunnioittava suhtautuminen psyykkisesti sairaita potilaita kohtaan on ensiarvoisen tärkeää. Mielenterveyshoitotyön lisäkoulutus ja jatkotutkimus on tarpeen ensihoidossa Mielenterveyshoitotyön osaamistarpeet ensihoidossa sisältävät useita laaja-alaisia tietoihin, taitoihin sekä asenteisiin liittyviä tarpeita. Ensihoidon johtamisessa on tarpeen kiinnittää huomiota mielenterveyshoitotyön koulutuksen lisäämiseen. Tämä edellyttää myös, että ensihoitoon kohdennetaan riittävästi resursseja. Ensihoidossa mielenterveyshoitotyön lisäkoulutus on tärkeää, jolloin potilaiden hoitokin on laadukkaampaa. Näin mielenterveysongelmaisia voidaan ohjata tarkoituksen mukaisiin hoitopaikkoihin ja myös päivystyksen työkuorma vähenee (7). Psykiatrisen ensihoitoyksikön toiminnan avulla olisi mahdollista kehittää osaamista ja varmistaa potilaan laadukas hoito. Tärkeitä jatkotutkimusaiheita olisi selvittää, kyselytutkimuksella ja haastattelemalla millaista mielenterveyshoitotyön osaamista Suomessa toimivilla ensihoitajilla on tietojen, taitojen ja asenteiden osalta. Kannattaisi myös tutkia, miten mielenterveyshoitotyön tietoja, taitoja ja asenteita voidaan parantaa ensihoidossa. Kirjoittajat Mika Käpynen ensihoitaja ylempi AMK työskentelee Pirkanmaan hyvinvointialueen ensihoitopalveluissa hoitotason ensihoitajana. Kiinnostuksen kohteena hänellä on mielenterveyshoitotyö ensihoidossa, joten opinnäytetyön aihe on hänelle merkityksellinen. Hän toimi ensihoitajana psykiatrisen ensihoitoyksikön pilotissa ja tunnisti siinä toimiessaan mielenterveyshoitotyön osaamistarpeiden laajuuden, toteaa opinnäytetyössään mielenterveyshoitotyön osaamistarpeita ensihoidossa tutkinut Käpynen. Opinnäytetyö Ensihoitajan mielenterveyshoitotyön osaamistarpeet ensihoidossa on luettavissa Theseus tietokannassa osoitteessa https://www.theseus.fi/handle/10024/865800 Jukka Kesänen toimii lehtorina Terveyden osaamisalueella ja ohjaa YAMK-opinnäytetöitä. Hän on toiminut Mikan opinnäytetyön ohjaajana. Lähteet Rolfe, Ursula & Pope, Catherine & Crouch, Robert 2020. Paramedic performance when managing patients experiencing mental health issues – Exploring paramedics’ Presentation of Self. International Emergency Nursing 49 (3). Hankaniemi, Anu Leena 2022. Mielenterveysongelmaa hoitamaan voidaan nyt lähettää erikoisambulanssi. Saatavana osoitteessa: https://yle.fi/a/74-20001058. Viitattu 12.6.2024. Berry, Martin 2014. College of Paramedics evidence into mental health care and policing. Journal of Paramedic Practice 6 (10). 539–540. Partanen, Marko 2023. Oma yksikkö 785-tehtäville Pirkanmaalla. Saatavana osoitteessa: https://pelastustieto.fi/systole/kenttatyo/oma-yksikko-785-tehtaville-pirkanmaalla/#ad3550e0. Viitattu 27.8.2023. Partanen, Marko 2023. Pirkanmaan psykiatrisen ensihoitoyksikön vaikuttavuutta selvitetään. Saatavana osoitteessa: https://pelastustieto.fi/pelastustoiminta/ensihoito/pirkanmaan-psykiatrisen-ensihoitoyksikon-vaikuttavuutta-selvitetaan/#ad3550e0. Viitattu 27.8.2024. Backman, Henri 2023. Psykiatriset potilaat ensihoidossa. Saatavana osoitteessa: https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&opi=89978449&url=https://rednet.punainenristi.fi/system/files/page/Psykiatrinen%2520ensihoitoyksikko%25CC%2588%252027.2.pdf&ved=2ahUKEwihi7DQ-JSIAxXRPhAIHRSPDnsQFnoECCIQAQ&usg=AOvVaw0XZ4FVn0zv9UEo9zZmW8yz. Viitattu 27.8.2024. Sarka, Eemeli 2023. Mielenterveysambulanssi vähentää päivystysten kuormitusta ja tuo potilaille kohdennettua apua. Saatavana osoitteessa: https://pelastusalan.ammattilainen.fi/pirkanmaan-mielenterveysambulanssi/. Viitattu 20.7.2024.

Lue lisää

Terveyserot uhka kuntien hyvinvoinnille
4.6.2020
Katariina Ijäs & Arja Liinamo

Terveys on elämän voimavara. Terveyserot asettavat ihmiset eriarvoiseen asemaan tämän voimavaran suhteen.Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on kuntien keskeinen tehtävä. Hyvinvointikertomus on työväline, joka kuvaa hyvinvointia ja terveyttä sekä niiden edistämistä kunnassa. Metropolia Ammattikorkeakoulussa selvitimme, miten terveyserojen kaventaminen ilmeni hyvinvointityötä ohjaavissa kahdeksan kunnan hyvinvointikertomuksissa.Tulokset osoittivat, että terveyserojen taustatekijöitä tunnistettiin, mutta tavoitteita tai konkreettisia toimia terveyserojen kaventamiseksi ilmeni hyvin niukasti. Hyvinvoinnin edistämiseen tähtääviä tavoitteita kuvattiin laajalti, mutta näitä tavoitteita ei perusteltu terveyserojen kaventamisella. (1) Terveyserojen kaventamisen keinot Hyvinvointikertomus on työväline, jolla tuetaan kunnan tiedolla johtamista ja päätöksentekoa. Terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä tuetaan kansallisesti tuottamalla: kuntakohtaista tietoa väestön terveydestä ja hyvinvoinnista työkaluja terveyden edistämisen toiminnan seuraamiseen (2) ja työkaluja hyvinvointisuunnitelmien/-kertomusten laatimiseen (3). Terveyseroihin vaikuttavat elinolot ja moninaiset sosiaaliset tekijät. Vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi lapsuuden kokemukset, asumisolot, koulutus, sosiaalinen tuki, tulotaso, työllisyystilanne, yhteisö ja terveyspalvelut. Näin pelkästään sosiaali- ja terveysalan toiminta ei riitä, vaan terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen edellyttää poikkisektoraalista ja monialaista vaikuttamista. Terveyserojen kaventamisen toimintamallien kehittämisessä tulisi ymmärtää yksilöiden toimijuuden ja yhteiskunnan rakenteiden välisen vuorovaikutuksen merkitys hyvinvoinnille ja terveydelle. (4) Hyvinvointikertomuksissa terveyserot, niiden tunnistaminen ja kohdennetut toimet terveyserojen kaventamiseksi näkyivät niukasti (vain 13 % analysoidusta aineistosta). Vain kolmessa kunnassa oli tehty toimenpiteitä puhtaasti terveyserojen kaventamiseksi. Näitä toimia olivat: toimenpiteiden keskittäminen kaupunginosaan, jossa ilmeni muita enemmän huono-osaisuutta ja sosiaalisia ongelmia kaupunkikeskusten kehittäminen epäsuotuisan eriytymiskehityksen vähentämiseksi liikuntapalveluiden kohdentaminen kotoutumisvaiheessa oleville maahanmuuttajille Monissa kunnissa kohdennettiin eri asukasryhmille (nuoret, aikuiset tai seniorit) kehitettyjä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen toimintamalleja ja –palveluita. Näitä palveluita ei kuvattu varsinaisesti terveyserojen kaventamisen toimina. (1) Hyvinvointityö on kunnan kaikkien toimialojen tehtävä Hyvinvointityö ei rajoitu vain sosiaali- ja terveydenhuollon toimialaan. Terveys kaikissa politiikoissa -periaate (Health In All Policies) korostaa, että terveysnäkökohdat tulisi aina ottaa huomioon kaikessa poliittisessa päätöksenteossa. Tämä periaate tiedostetaan kunnissa. Se näyttäytyy infrastruktuurin ja rakennetun ympäristön, asuntopolitiikan, kuntalaisten osallisuuden vahvistamisen sekä kulttuurin hyvinvointivaikutusten ymmärryksenä. Terveyden monimuotoisuus näyttäytyi hyvinvointikertomuksissa seuraavasti: terveyteen vaikuttavat monitasoiset osatekijät pyrittiin pääsääntöisesti ottamaan huomioon ja kunnissa pyrittiin vaikuttamaan moniin terveyttä tukeviin ja ylläpitäviin tekijöihin. Näiden tekijöiden osuus koko analysoidusta aineistosta oli 12%.(1) Ympäristö- ja elinolosuhdetekijöiden tunnistamisessa osaksi hyvinvointityötä oli suurta vaihtelua kuntien kesken. Joissakin kunnissa kulttuurin merkitys hyvinvoinnille oli kirjattu hyvinvointikertomukseen laajasti ja kulttuuriin panostaminen nähtiin tulevaisuuden säästöinä terveyttä edistävien vaikutusten takia. Kulttuurin merkitys ilmeni hyvinvointikertomuksissa moninaisesti. Kulttuurin yhteydessä saatettiin kuvata kirjastoa, mutta laajimmillaan kulttuuri käsitti opiskelun, kuvataiteet, musiikin, esittävän taiteen kuin myös erilaiset tapahtumat. Eräässä hyvinvointikertomuksessa kulttuuri nähtiin myös osallisuuden kokemuksia lisäävänä tekijänä. (1) Kansalaisten osallisuus nähtiin tärkeänä osana hyvinvointia, se kuvattiin lähes kaikissa kertomuksissa. (1) Osallisuus on yksi terveyttä edistävä tekijä ja terveyden ja tasa-arvon edellytys. Osallisuutta pyritään vahvistamaan erilaisin toimin, esimerkiksi yksinäisyyden poistamisella, vaikuttamismahdollisuuksien luomisella sekä yhteisöllisyyden tukemisella ja sosiaalisen pääoman lisäämisellä. (5) Terveyserojen kaventamisen osa-alueet Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on jäsentänyt hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisen osa-alueita. Näitä ovat tieto, seuranta ja arviointi, tavoitteen asettelu, tiedosta toimintaan siirtyminen ja yhteistyö eri toimijoiden kanssa. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Terveyserojen kaventaminen tulee asettaa tavoitteeksi kaikilla päätöksenteon tasoilla. Terveyserojen syytekijöihin puuttuminen edellyttää kaikkien hallinnonalojen toimia. Yhteistyö eriarvoisuuden vähentämiseksi lisää myös ymmärrystä itse ilmiöstä ja sen ratkaisun mahdollisuuksista. Lisäksi tarvitaan yhteistyötä kolmannen sektorin ja vapaaehtoisten kanssa. On tärkeää saada eri toimijat ja koko yhteiskuntapolitiikka tukemaan terveyttä ja hyvinvointia siten, että heikommassa sosiaalisessa asemassa olevien väestöryhmien hyvinvointi ja suhteellinen asema paranevat. On siirryttävä tiedosta toimintaan. Monimuotoinen sosiaalinen eriarvoisuus on ilmiö. Sen vähentämiseksi kaavaillut toimenpiteet pitää muotoilla konkreettisiksi tehtäviksi. Näitä toimia ovat esimerkiksi arjen päätöksentekotilanteet, vakiintuneet yksittäiset työkalut ja työmenetelmät eri aloille, ohjelmat, hankkeet ja päätösten ennakkoarviointi. (6) Terveyseroihin on mahdollista vaikuttaa Ympäristö- ja elinolosuhdetekijöiden huomioon ottaminen ja erityisesti kuntalaisten osallisuuden kokemisen vahvistaminen tarjoavat mahdollisuuden myös terveyserojen kaventamiseen. Terveysero-näkökulman ottaminen huomioon sekä hyvinvointityön tavoitteiden asettelussa, toimien suunnittelussa ja toteutuksessa sekä vaikuttavuuden arvioinnissa voisi tuoda tehdyt toimet näkyvämmiksi ja siten myös helpommin arvioitaviksi. Osallisuuden lisäämiseksi kunnat voisivat myös hyödyntää entistä monipuolisemmin kokemusasiantuntijoita sekä hyvinvointitiedon tuottamisessa mutta myös hyvinvointikertomuksen laatimisessa. Vaikuttamisen seuranta edellyttää arviointia. Kuntien hyvinvointikertomuksissa ei juurikaan kuvattu toimien arviointia tai seurantaa. Niissä ei myöskään ollut konkreettisia tietoja käytetyistä mittareista eikä saavutettuja tuloksia esitetty. Vaikuttavuuden mittaamisen ja arvioinnin osaamisen kehittäminen kunnissa on selvityksen tulosten perusteella edelleen tarpeen. (1) Terveyden edistämisen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyössä selvitettiin yhteistyössä THL:n Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen yksikön kanssa, miten terveyserojen kaventaminen ilmenee hyvinvointityötä ohjaavissa dokumenteissa kahdeksan kunnan hyvinvointikertomuksessa. Raportti on kokonaisuudessaan luettavissa täältä (Theseus). Lähteet Ijäs, Katariina. 2020. Sosioekonomiset terveyserot kuntien hyvinvointikertomuksissa. Opinnäytetyö ylempi (AMK). Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelma. Metropolia Ammattikorkeakoulu. (PDF) THL. 2020. TEAviisari. Verkkodokumentti. Julkaistu: 20.11.2015. Päivitetty: 21.11.2018. HL. 2019. Kunnan hyvinvointikertomus. Verkkodokumentti. Päivitetty: 28.4.2020 Tilles-Tirkkonen, Tanja – Lappi, Jenni – Karhunen, Leila – Harjumaa, Marja – Absetz, Pilvikki – Pihlajamäki, Jussi. 2018. Sosioekonomisesti heikommassa asemassaolevien kiinnostus ja mahdollisuudet digitaalisten terveyspalveluiden käyttöön. Yhteiskuntapolitiikka 83:3. 317 – 323. (PDF). Maunu, Antti – Katainen, Anu – Perälä, Riikka – Ojajärvi, Anni. 2016. Terveys ja sosiaaliset erot: mitä on tutkittu ja mitä tarvitsee vielä tutkia? Sosiaalilääketieteen aikakausilehti. No. 53. 189 – 201. (PDF). THL. 2019. Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisen osa-alueet. Kirjoittajat Katariina Ijäs, terveydenhoitaja (ylempi AMK), on valmistunut Metropolia Ammattikorkeakoulun terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmasta. Hän työskentelee Vantaalla perusterveydenhuollossa terveydenhoitajana. Terveyden edistäminen on hänellä lähellä sydäntä ja erityisenä kiinnostuksen kohteena on sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen ja eriarvoisuuden vähentämiseen liittyvien ilmiöiden tarkastelu. Arja Liinamo, Th, TtT, on Terveyden edistämisen yliopettaja, tutkintovastaava (Terveyden edistäminen, YAMK) ja projektipäällikkö Metropolia ammattikorkeakoulussa. Hänellä on hyvin pitkä työkokemus terveyden edistämisen asiantuntija- ja tutkimustehtävissä. Tällä hetkellä kiinnostuksen kohteen on erityisesti monialaisen terveyden edistämisen osaamisen ja toiminnan kehittäminen. Kuvalähteet: Kuva 1 Kuva 2 Kuva 3

Lue lisää

Itseohjautuvuuskin tarvitsee johtajuutta!
21.1.2020
Jaana Saarela

Itseohjautuvuus puhuttaa ja monessa yrityksessä mietitään, pitäisikö siihen siirtyä. Joissain yrityksissä on jopa hankkiuduttu esimiehistä kokonaan eroon muutosprosessissa. Esimiehet, älkää kuitenkaan vapisko. Teillä on tärkeä rooli itseohjautuvuudessa. Mitä on itseohjautuvuus? Itseohjautuvuus pohjautuu motivaatioteoriaan, joka kehitettiin jo vuonna 1969. Edward Deci ja Richard Ryan kyseenalaistivat ihmisen motivoitumisen ainoastaan oman edun tavoittelijana, jonka motivoitumiseen vaikuttavat lähinnä ulkopuolelta tulevat palkkiot. Tutkijat huomasivat, että ihmisen motivaatioon vaikuttavat vahvasti myös sisäiset tekijät. Sisäinen motivaatio syntyy aidosta kiinnostuksesta, sen kontrasti on kontrolloitu motivaatio, jolloin palkitaan. Suoritus, hyvinvointi ja sitoutuminen ovat kaikki suurempia sisäisessä motivaatiossa. Usein työelämässä työntekijöitä pyritään motivoimaan erilaisilla ulkoisilla keinoilla, kuten bonuksilla. Itseohjautuvuudella tarkoitetaan yksilön kykyä toimia oma-aloitteisesti ilman ohjausta. Tämän toteutumiseksi tarvitaan kuitenkin selkeä päämäärä, jotta sitä voi tavoitella itsenäisesti ja johtaa itseään. Ryhmän tasolla puhutaan itseorganisoitumisesta. Itseorganisoitumisessa ryhmän toimintatavat muokkautuvat tarpeen ja tilanteen mukaan. (Martela & Jarenko 2017, 80.) Johtaminen ilmenee eri muodoissa työelämässä. Toisessa ääripäässä esimies sanelee mitä tehdään, miten ja milloin tehdään ja täysin itseohjautuvassa organisaatiossa esimiestä ei edes ole. Miksi itseohjautuvuus on nyt ajankohtaista? Miksi itseohjautuvuus on nousemassa niin vahvaksi trendiksi juuri nyt? Syynä tähän on yritysten toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset, kuten globalisaatio, tiedonkulun nopeutuminen, automatisaatio ja ilmastonmuutos. Maailma on muuttunut kompleksisemmaksi ja tällaisessa ympäristössä perinteinen ja jäykkä yritysrakenne ei toimi enää. Tutkimukset osoittavat, että organisaatioiden johtamiskäytäntöjä uudistamalla pystytään vastaamaan paremmin nykyisen työelämän haasteisiin. Organisaatio tulisi nähdä sen ihmisistä muodostuvana kokonaisuutena ja antamalla valtaa ja vastuuta enemmän työntekijöille. (Martela & Jarenko 2017, 188 & 197.) Miksi muuttaa toimintaa itseorganisoituvaksi? Itseorganisoituvissa yrityksissä työntekijät ovat tyytyväisimpiä. Työ on mielekkäämpää, kun autonomian ja merkityksellisyyden kokemus kasvaa. Tämä nostaa myös työnantajabrändinä yrityksen arvoa ja yritys saa alan parhaat työntekijät. Organisaation muutoskyvykkyys paranee, kun ihmiset haluavat aidosti kehittää toimintaa ja omaa osaamistaan. Organisaation tehokkuus paranee, kun yrityksen hierarkia madaltuu ja hyväksyttämisketjut lyhenevät (Jarenko 2019). On kolme määriteltyä syytä, jotka selkeästi puoltavat itseohjautuvuutta vs. hierarkkinen johtajuus. Ensimmäinen on se, että henkilökunnan asiantuntemusta ei hyödynnetä. Päätökset tehdään pienellä porukalle useimmiten johdossa. Henkilökunnan asiantuntemus jää hyödyntämättä. Toiseksi, organisaation hierarkia ja hyväksymisketjut estävät hyvien ideoiden käyttöönottoa, kun niiden toteuttamiseksi vaaditaan useamman ihmisen hyväksyntä. Kolmanneksi, byrokraattisen organisaation ongelma on hitaus. Itseorganisoituvassa organisaatiossa muutokseen olisi voinut reagoida heti. (Martela & Jarenko 2017, 19.) Mihin esimiestä tarvitaan, jos kaikki itseohjautuvat? Esimiehen rooli on olennainen osa itseohjautuvuuden rakentamisessa. Esimies on muutosagentti, roolimalli ja tiimin tukipilari. Esimiehellä on paras kokonaiskuva ja hän tuntee ihmiset. Esimies osaa arvioida ihmistuntemuksen kautta millaista tukea kukin tarvitsee. Esimiehen tulee osata luopua omasta vallastaan ja tehdä itsestään mahdollisimman tarpeeton. Esimiehen tulee koko ajan viedä itseohjautuvuutta eteenpäin, miettimällä jokaisen lauseenkin. Jos esimies ei vedä itseohjautuvuutta, se ei etene. Odotukset esimiestä kohtaan ovat olleet aikaisemmin todella suuret. Esimiehiltä on odotettu paljon erilaisia taitoja. Itseohjautuvuudessa esimiehen asema muuttuu valmentavammaksi ja palvelevammaksi. Itseohjautuvuus nojautuu johtamistavan muutokseen. (Sinkkonen 2019). Itseohjautuvuus johtajuuden näkökulmasta Tutkittuani itseohjautuvuutta omassa ylemmän ammattikorkeakoulun kehittämistutkimuksessani ja luettuani opiskelijakollegani opinnäytetyön samasta aiheesta, vahvistui käsitykseni siitä, että kyllä johtajia tarvitaan itseohjautuvuudessakin. Ilman johtajuutta ei ole itseohjautuvuutta. Kyseessä on enemmänkin johtajuuden tyylimuutos, jossa johtaja muuttuu sparraavaksi mahdollistajaksi. Esimiehet eivät häviä, vaan heitä tarvitaan luomaan raamit itseohjautuvuudelle. Miten muuten vedetään itseohjautuvuudelle rajat? Jokaisen työntekijän pitäisi olla tietoinen siitä, missä raameissa saa itseohjautua ts. missä asioissa saa tehdä itsenäisiä päätöksiä ja mitkä asiat pitää hyväksyttää tiimillä tai esimiehellä. Esimiestä tarvitaan myös tunnistamaan tuen tarpeet tiimissä, sillä hän tuntee ihmiset parhaiten. Emme ole samasta puusta veistettyjä. Joku haluaa enemmän omaa päätösvaltaa ja joku toinen taas karttaa liian itsenäistä työskentelytapaa. Lopputulos on kuitenkin selvä, itseohjautuvuus(kin) tarvitsee johtajuutta! Kirjoittaja Jaana Saarela, tradenomi (ylempi AMK), on valmistunut Metropolia Ammattikorkeakoulun Liiketoiminnan kehittämisen tutkinto-ohjelmasta. Hän toimii myyntitehtävissä kotimaisen kosmetiikan parissa. Jaanalla on pitkä kokemus myynnin, markkinoinnin ja asiakaspalvelun tehtävistä. Nykyiset esimiestehtävät ja opinnot herättivät kiinnostuksen työhyvinvointiin liittyviin asioihin. Jaana innostuu uuden oppimisesta, uusien toimivampien ratkaisujen kehittämisestä ja muiden kanssa tekemisestä. Elämään sisältöä antavat perhe, liikunta ja laulaminen. Käytetyt lähteet Jarenko, Katariina 2019. Luento. Kunteko ja Filosofian Akatemia yhteinen Itseohjautuvuus-seminaari ja webinaari 10.5.2019. Martela, Frank & Jarenko, Karoliina 2017, Itseohjautuvuus - miten organisoitua tulevaisuudessa? Sinkkonen, Johanna 2019. Luento. Kunteko ja Filosofian Akatemia yhteinen Itseohjautuvuus-seminaari ja webinaari 10.5.2019.

Lue lisää

Toimintatutkimus opinnäytetöissä
27.11.2019
Pirjo Koski ja Marjatta Kelo

Sopiiko toimintatutkimus ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetöiden lähestymistavaksi? osa 2/2 Tämä on toinen osa postaussarjasta, jossa käsittelemme toimintatutkimusta. Ensimmäisessä osassa tarkastelimme toimintatutkimusta tutkimuksen muotona ylipäänsä. Tässä toisessa postauksessa syvennymme siihen, miten toimintatutkimusta on käytetty ylemmän ammattikorkeakoulututkintojen (YAMK) opinnäytetöissä. Tarkastelemme aihetta satunnaisotannalla valitsemiemme opinnäytetöiden kautta. Työt on tehty liiketalouden ja terveysalan ylempiin ammattikorkeakoulututkintoihin (YAMK), useassa eri ammattikorkeakoulussa, eri vuosina ja niissä kaikissa menetelmänä on käytetty tai sovellettu toimintatutkimusta*. Tavoitteenamme kuvata ja antaa esimerkkejä, miten toimintatutkimusta on opinnäytetöissä käytetty ja millaista kehittämistyötä menetelmällä on toteutettu. Näin tuotamme ideoita ja vinkkejä toimintatutkimuksen hyödyntämisestä opiskelijoille ja ohjaajille. Opinnäytetöitä tarkastellessamme etsimme vastauksia alla olevaan kysymykseen Miten opinnäytetöissä määriteltiin toimintatutkimusta opinnäytetyön lähestymistapana? Miten opinnäytetöissä kuvattiin kehittämisen tarkoitus ja tavoite? Miten opinnäytetöissä tutkittiin todellisuutta? Miten opinnäytetöissä kuvataan opinnäytetyön tekijän positio? Miten opinnäytetöissä määriteltiin toimintatutkimus? Opinnäytetöitä kuvattiin tutkimuksellisiksi kehittämistöiksi, joissa käytettiin toimintatutkimuksellista lähestymistapaa (5 työtä). Kahdessa opinnäytetyössä nimettiin menetelmä osallistavaksi toimintatutkimukseksi. Lisäksi kahdessa opinnäytetyössä kuvattiin, että opinnäytetyö toteutettiin toimintatutkimuksena. Yksi opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena toimintatutkimuksen keinoin. Kuudessa opinnäytetyössä kuvattiin prosessin etenevän syklisesti suunnittelun ja toiminnan syklinä tai useampien vaiheiden kautta. Kaikista toimintatutkimuksen määritelmistä nousee esille osallistujien voimaannuttaminen, yhteistoiminta osallistujien kanssa, tutkimuksellisuus ja muutokseen pyrkiminen. Miten opinnäytetöissä kuvattiin kehittämisen tarkoitus ja tavoite? Kaikissa opinnäytetöissä kuvattiin työn tarkoitus ja tavoitteet. Opinnäytetöiden tarkoituksena oli vahvistaa, kehittää, parantaa ja päivittää toimintaa, työtapaa, osaamista tai johtamista. Kehittämistyön tarkoitusta kuvattiin tarkastelemissamme töissä seuraavasti: vahvistaa työntekijöiden ymmärrystä asiakaslähtöisyydestä lähiesimiesten työn voimavaroja sekä kohtuullistaa työn vaatimuksia työelämän muutoksissa kehittää hoitotyön opettajan opetustyön toimintatapoja, toimintayksikön hyviä käytäntöjä, hoivakodin lyhytaikaishoidon toimintaa, nuorten työpajojen ohjauskäytäntöjä, vuodeosaston hoitotyön rakenteista kirjaamista, kehittää organisaatiolle missio yhdessä henkilöstön kanssa parantaa opetusjärjestelyjen suunnitteluprosessia ja lukujärjestyksen laadintaa sekä lukujärjestysten laatua päivittää kuntoutuskeskuksen laatukäsikirja ja asiakasprosessit sekä ottaa käyttöön vuosikello laadun johtamisen tueksi ja arvioida laadunhallinnan tilaa. Aina opinnäytetyön tarkoituksen ja tavoitteiden ero ei ole kovin selkeä, vaan ne kietoutuvat toisiinsa. Toimintatutkimuksellisten opinnäytetöiden tavoitteena oli tarkastelemissamme töissä: vahvistaa työntekijöiden asiakaslähtöisyyttä 1 yhdenmukaistaa ja selkeyttää opiskelijan työssäoppimisprosessiin liittyviä opettajien työkäytäntöjä 2 vahvistaa lähiesimiesten työn voimavaroja sekä kohtuullistaa työn vaatimuksia 3 lisätä työntekijöiden työhyvinvointia 4 lisätä ikäihmisen kuntoutukseen osallistumista 5 tuottaa kuvaus nuorten sosiaalista vahvistumista edistävistä ohjauskäytännöistä 6 parantaa asiakaslähtöisen kirjaamisen laatua, vahvistaa henkilöstön osaamista sekä lisätä kirjaamisen yhdenmukaisuutta ja hoidon jatkuvuutta 7 luoda organisaatiolle missio, joka olisi osa jokaisen työntekijän arkea ja valintojen ohjaaja 8 kehittää koulutuksen toteutuksen suunnitteluprosessia, yhtenäistää lukujärjestyksen laadinnan periaatteita, parantaa lukujärjestysten laatua ja varmistaa resurssien tehokas käyttö 9 yhtenäistää laatuajattelua osaksi arjen työtä 10 Miten opinnäytetöissä tutkittiin todellisuutta, jotta sitä voitaisiin muuttaa? Opinnäytetöissä käytettiin useimmiten kahta erilaista aineistonkeruu- tai kehittämismenetelmää. Menetelmistä ainakin toinen oli työyhteisön toimijoita ja/tai asiakkaita osallistava. Osallistavina menetelminä näissä tarkastelluissa töissä toimivat yhteissuunnittelu tai -kehittely ryhmätyönä (6 työssä), Learning cafe (4 työssä), työ-, inno- tai kehittämistyöpaja (3 työssä) sekä aivoriihityöskentely 6-3-5-menetelmällä tai tulevaisuusverstaana (2 työssä). Opinnäytetöissä aineistoa kerättiin myös kyselyillä (3 työssä) ja työntekijät pääsivät myös äänestämällä vaikuttamaan organisaation missioon (1 työssä). Monessa opinnäytetyössä aineisto oli laadullista ja se analysoitiin aineistolähtöisellä (6 työssä) tai teorialähtöisellä (1 työssä) sisällön analyysilla sekä teemoittelemalla (2 työssä). Kvantitatiivisten kyselyjen aineistojen analyysissa käytettiin frekvenssejä (2 työssä), ristiintaulukointia (1 työssä) ja kysymyskohtaisia tai kokonaiskeskiarvoja (1 työssä). Miten opinnäytetöissä kuvataan opinnäytetyön tekijän positio? Toimintatutkimuksessa opinnäyte työntekijä voi olla kehittämisessä aktiivinen toimija ja mukana tavoittelemassa muutosta. Tästä syystä hänen tulee pohtia omaa positiotaan, muun muassa tiedonintressiään ja tiedostamattomia motiiveita tai tutkimusmenetelmiä. Kaikissa tarkastelun kohteena olleissa töissä tätä ei selkeästi kuvattu. Opinnäytetyön raportteja lukiessamme saimme kuitenkin sen kuvan, että kahdeksassa työssä opiskelija työskenteli itse siinä organisaatiossa, jonka toimintaa opinnäytetyössä kehitettiin. Näin tekijä oli kehittämisen aikana sisäpiiriläinen eli oli kehittämässä omaa työyhteisöään. Kahdessa tapauksessa hän saattoi olla työyhteisön ulkopuolinen henkilö. Kaikissa kehittämistöissä opinnäytetyöntekijä toimi yhteistyössä työyhteisön edustajien kanssa. Ensimmäisessä tilanteessa tiedon intressi oli noussut kokemuksen kautta omasta työyhteisöstä. Jälkimmäisessä tapauksessa tiedonintressiä perusteltiin esimerkiksi kirjallisuuskatsauksen avulla. Muita huomioita opinnäytetöistä Kaikissa tarkastelluissa opinnäytetöissä kuvattiin toimintatutkimuksen teoriaa melko suppean kirjallisuuden avulla. Tämä saattoi osaltaan vaikuttaa myös toimintatutkimuksen etenemisen kuvauksiin. Ajoittain opinnäytetöissä oli vaikea hahmottaa, miten kehittämistyötä ja siihen liittyvää tutkimuksellisuutta yhdistettiin ja miten kehittämisprosessi eteni. Kaikissa lukemissamme opinnäytetöissä ei kuvattu selkeästi toimintatutkimuksen lähestymistapaa, mutta mielestämme niissä oli kyseessä emansipatorinen toimintatutkimus, jolla tarkoitetaan tasa-arvoisia käytänteitä kehittävää ja toiminnan muutokseen pyrkivää lähestymistapaa. Niissä kehitettiin käytänteitä osallistamalla ja tukemalla osallistujien kriittistä tietoisuutta sekä kannustamalla käytännön toimintaan muutoksen saavuttamiseksi. Vinkkejä opinnäytetyön tekijälle Toimintatutkimuksen lähestymistapa sopii hyvin opinnäytetyön viitekehykseksi YAMK:n opinnäytetöissä. Kannustamme opiskelijoita perehtymään riittävästi toimintatutkimuksen menetelmäkirjallisuuteen, artikkeleihin ja väitöskirjoihin. YAMK:n tasoisissa opinnäytetöissä opiskelijan kannattaa panostaa etenkin tutkimusmenetelmien, kehittämistyön etenemisen sekä osallistamisen ja ”tutkijan” position kuvaamiseen. Toimintatutkimuksellisen opinnäytetyön kautta opiskelija saa valmiuksia toimia työelämän kehittäjänä vaativissa asiantuntija- ja johtamistehtävissä. Hän oppii valmiudet seurata ja hyödyntää tutkimustietoa ja ammattikäytäntöjen kehitystä sekä kehittämään omaa ammattitaitoaan. Samalla opiskelijan viestintä- ja yhteistyötaidot kehittyvät. (vrt. Asetus 1129/2014.) Muistilista toimintatutkimuksellisen opinnäytetyön tekijälle YAMK-opinnot kulkevat vahvasti käsi kädessä aidon työelämän kehittämisen kanssa. Siksi toimintatutkimuksellinen lähestymistapa sopii hyvin opinnäytetyön viitekehykseksi YAMK:n opinnäytetöissä, kuten tämäkin tekemämme selvitys osoittaa. Kun lähdet tekemään opinnäytetyötä toimintatutkimuksellisella otteella, muista ainakin nämä asiat: Muista, että toimintatutkimuksessa sekä tutkitaan että yritetään muuttaa työelämän käytäntöjä. Mieti yhdessä työelämän edustajien kanssa kehittämisen aihe, tavoite ja tarkoitus. Valitse kehittämistyön eri vaiheisiin sopivat menetelmät ja muista osallistaa työyhteisön edustajia kehittämiseen. Etene kehittämisessä syklisesti ja dokumentoi työtäsi järjestelmällisesti. Huomioi, että jokaisessa syklissä vuorottelee suunnittelu, toiminta, havainnointi ja arviointi. Mieti oma positiosi osana kehittämistyötä, sanoita se ja keskustele siitä tarvittaessa tilaajan ja ohjaavan opettajan kanssa. Muista, että toimintatutkimuksessa korostuu käytännön ja teorian ja samalla toiminnan ja ajattelun välinen vuorovaikutussuhde. Hyödynnä substanssikirjallisuuden ja tutkimusten lisäksi riittävästi myös toimintatutkimusta kuvaavaa menetelmäkirjallisuutta. Panosta sekä prosessin että tulosten kuvaamiseen ja työn onnistumisen arviointiin - miten kehittäminen onnistui, mitä työn aikana opittiin, mitä voidaan tulevaisuudessa kehittää? * Tarkastelun kohteeksi valitut opinnäytetyöt oli tehty Metropolia Ammattikorkeakoulussa (4 kpl), Mikkelin ammattikorkeakoulussa (2 kpl), Kajaanin ammattikorkeakoulussa (1 kpl), Lahden ammattikorkeakoulussa (1 kpl), Laurea-ammattikorkeakoulussa (1 kpl) ja Satakunnan ammattikorkeakoulussa (1 kpl). Opinnäytetyöt oli tehty viidessä YAMK-tutkinto-/koulutusohjelmassa: kuntoutuksen, sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen, vanhustyön, liiketalouden ja yrittäjyyden sekä yrityksen kasvun ja johtamisen ohjelmissa. Tarkastelun kohteena olleet opinnäytetyöt Pitkänen, E. 2018. Treffipisteen (Treffi.) asiakas- ja palveluohjauksen kehittäminen osana ikääntyneiden palveluita Sipoossa : Asiakaslähtöisyyttä vahvistamassa. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Vanhustyö ylempi AMK. (Luettu 5.7.2019.) Kiljo-Leinonen, H. 2017. Opiskelijan työssäoppimisprosessin kehittäminen Kainuun ammattiopiston sosiaali- ja terveysalalla. Kajaanin ammattikorkeakoulu. Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala. Kehittämisen ja johtamisen koulutusohjelma. (Luettu 5.7.2019.) Aalto, M. & Lintukangas, H. 2013. Lähiesimiesten työn voimavarojen vahvistaminen ja vaatimusten kohtuullistaminen työelämän muutoksissa. Lahden ammattikorkeakoulu. Sosiaali-ja terveysala, YAMK. Kehittämisen ja johtamisen koulutusohjelma. (Luettu 5.7.2019.) Engstrand, A. 2017. Työn hallinnan hyvät käytännöt. Metropolia ammattikorkeakoulu. Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma. (Luettu 5.7.2019.) Myllymaa, A. 2018. Ikäihmisen kuntoutukseen osallistumista vahvistavien toimintatapojen kehittäminen lyhytaikaishoitoon. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma. (Luettu 5.7.2019.) Seppälä, M. 2018. Nuorten sosiaalista vahvistumista edistävät ohjauskäytännöt työpajatoiminnassa. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma. (Luettu 5.7.2019.) Korpela, J. 2019. Rakenteisen hoitotyön yhteenvedon kirjaamisen kehittäminen osaksi potilaan hoidon jatkuvuuden turvaamista. Satakunnan ammattikorkeakoulu. Vanhustyön koulutusohjelma. (Luettu 5.7.2019.) Hytönen, M. 2019. Monikulttuurisen asiantuntijaorganisaation mission luominen vuorovaikutuksessa henkilöstön kanssa. Laurean ammattikorkeakoulu. Yrityksen kasvuun johtaminen Liiketalouden YAMK. (Luettu 6.7.2019.) Vihanta, U. 2014. Opintojen suunnittelusta opetusjärjestelyjen toteutukseen. Mikkelin ammattikorkeakoulu. Yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen koulutusohjelma. (Luettu 6.7.2019.) Hirvonen, M. 2014. Kohti yhtenevää laatuajattelua: Laadun kehittämishanke Herttuan Kuntoutuskeskuksessa. Mikkelin ammattikorkeakoulu. Sosiaali-ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen, YAMK. (Luettu 6.7.2019.) Kirjoittajat Pirjo Koski toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa hoitotyön lehtorina sekä TKI-toiminnan yhteyshenkilönä kätilötyön tutkinnossa, jossa muun muassa ohjaa opinnäytetöitä sekä opettaa terveyden edistämistä ja tutkimus- ja kehitystyön menetelmiä. Kosken väitöskirja aiheesta “Somaliperheiden perhevalmennuksen kehittäminen toimintatutkimuksen keinoin Suomessa” valmistui vuonna 2014. Marjatta Kelo toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa YAMK-tutkintojen kehityspäällikkönä. Hänen työnkuvaansa kuuluu kehittää YAMK-tutkintoja opiskelijalähtöisesti, edistää YAMK-tutkintojen tunnettuutta sekä YAMK-tutkintojen ja tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan välistä yhteistyötä. Hän luo myös edellytykset Metropolia Master’s verkoston monimuotoiselle yhteistyölle.

Lue lisää

Lisää laatua itsearvioinnilla
1.4.2019
Marjatta Kelo & Katriina Rantala-Nenonen

Laatu ja sen arviointi ovat tärkeä osa ammattikorkeakoulun toimintaa. Metropolian sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinto-ohjelman opettajat toteuttivat viime vuonna tutkinnon itsearvioinnin, joka osoittautui mielekkääksi tavaksi tunnistaa kehittämistarpeita ja muistuttaa vahvuuksista. Työkaluksi arviointiin valittiin EU:n rahoittamassa hankkeessa kehitetty Self-Evaluation Handbook. Itsearvioinnin työkalu sisälsi 10 arvioitavaa aluetta, joita olivat muun muassa tutkinto-ohjelman perusta ja filosofia, oppiminen ja opetus, arviointi ja palaute, taitojen kehittyminen ja työllistyminen, tutkimus ja arviointi, opiskelijakeskeisyys sekä opetushenkilöstön kehittäminen. Kokeilu osoitti, että itsearvioinnissa on mahdollista saada kuuluviin niin opettajien, opiskelijoiden kuin sidosryhmienkin ääni. Sosiaalialan ylemmän tutkinnon opettajatiimi koki arvioinnin tekemisen hyvänä tapana tarkastella sekä tutkinnon että opiskelijoiden asiantuntijuuden kehittymisen kannalta tärkeitä ja keskeisiä asioita. Oli mielenkiintoista pysähtyä keskustelemaan kollegoiden kanssa tutkinnon perustasta, opiskelijakeskeisyydestä, arviointi- ja palautekäytännöistä sekä mahdollisuudesta oman työn ja osaamisen kehittämiseen. Opettajien tekemän arvioinnin perusteella eri osa-alueet olivat tutkinnossa pääsääntöisesti hyvää - osittain myös kiitettävää - tasoa. Opiskelijoiden havainnot ja kirjallinen palaute olivat yhdensuuntaisia opettajien tekemän arvioinnin kanssa. Itsearvioinnin toteuttaminen mahdollisti vuosien kehittämistyön äärelle pysähtymisen ja tehtyjen valintojen arvioimisen. Itsearviointi ohjaa kiinnittämään huomiota oleellisiin kehittämistarpeisiin sekä tunnistamaan tutkinnon vahvuudet. Lisää itsearvioinnin työkalun käyttämisestä täältä: Lisää laatua itsearvioinnilla Kirjoittajat: Marjatta Kelo & Katriina Rantala-Nenonen

Lue lisää

Aurinkosähkö kiinnostaa kiinteistön omistajia
22.11.2018
Metropolia Master's bloggers

Kiinteistökohtainen aurinkosähkön tuotanto ei yksin pysäytä ilmastonmuutosta. Se voi olla osa ratkaisua, kun aurinkosähkön tuotannon arvioidaan lisääntyvän kiinteistöillä voimakkaasti lähivuosina ja 2020-luvulla. Kiinteistöillä suuri rooli aurinkosähkön tuotannossa Suomea velvoittavat EU:n tavoitteet uusiutuvan energian tuotannon lisäämisestä. Rakennusten katoilla on potentiaalia tuottaa aurinkosähköä eivätkä katot kilpaile maankäytöstä esimerkiksi ruoantuotannon kanssa. Voisiko kiinteistöillä siis olla merkittävä osuus ilmastotavoitteiden saavuttamisessa? Avainasemassa ovat luonnollisesti investointipäätöksiä tekevät kiinteistönomistajat. Metropolia Ammattikorkeakoulun talotekniikan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnoissani keskitytään pitkälti energiatehokkuuteen ja uusiutuvan energian tuotantoon. Selvitin opinnäytetyössäni kiinteistönomistajien suhtautumista aurinkosähkön tuotantoon ja arvioin kiinteistöjen aurinkosähköpotentiaaleja. Kiinteistöt olivat kaupallisessa käytössä eli esimerkiksi toimitiloja ja logistiikkarakennuksia. Mukana oli myös muutama institutionaalinen vuokra-asuntosijoittaja, muttei asunto-osakeyhtiöitä. Asunto-osakeyhtiöiden edustajien näkemyksiä on selvittänyt Kiinteistöliitto ja raportin voi lukea täältä. Suomen rakennusten kattojen aurinkosähköpotentiaalista on tehty joitain karkeita arvioita. Defaix ym. (2012) arvioivat potentiaaliksi 7 prosenttia ja Pöyry Management Consulting (2017) 14 prosenttia Suomen vuotuisesta sähkönkulutuksesta vuonna 2030. Potentiaalin hyödyntämistä rajoittaa kuitenkin se, että suurilla kiinteistöillä, joilla on tuotantoon erinomaisesti soveltuvat katot, ei aina ole riittävää kulutusta sähkön hyödyntämiseksi kiinteistöllä. Suuren rakennuksen aurinkosähköpotentiaali voi olla lähemmäs gigawattitunnin vuodessa ja laitoksen nimellisteho megawatin luokkaa. Sähkön varastoiminen akkuun ja varsinkaan sähkön myyminen verkkoon taas eivät ole taloudellisesti kannattavia vaihtoehtoja. Ympäristöystävällisyys houkuttaa aurinkosähkön tuottamiseen Aurinkosähkön tuotanto kiinnostaa kiinteistönomistajia laajasti. Kyselyyni vastanneista kiinteistönomistajien edustajista 86 prosenttia on kiinnostunut aurinkosähköntuotannosta edustamillaan kiinteistöillä. Noin puolet olisi valmis tekemään investointipäätöksen tämän tai ensi vuoden aikana. Aurinkosähköstä on ilmeisen myönteisiä kokemuksia, sillä kaikki ne vastaajat, joiden kiinteistöllä on jo aurinkovoimala, ovat valmiita hankkimaan uudenkin voimalan lähivuosina. Aurinkosähkön hinta laskee koko ajan eikä kalliimman sähkön maissa tarvita enää tukiaisia, jotta tuotanto olisi kannattavaa (Vimpari & Junnila 2017; Lang ym. 2016). Samaa tilannetta lähestytään Suomessa. Taloudellinen kannattavuus ei kuitenkaan ole ainoa syy investointipäätöksen tekemisessä. Kiinteistönomistajat mainitsivat muiksi syiksi yleisimmin tuotannon ympäristöystävällisyyden ja toisiksi yleisimmin kiinteistön vuokrattavuuden ja/tai imagon. Vuokralaisilla on omia ympäristöohjelmia ja -tavoitteita, jotka vaikuttavat myös toimitilojen valintaan. Omistajat ovat huomanneet, että energiatehokkuus ja uusiutuvan energian tuottaminen parantavat kiinteistön vuokrattavuutta ja nostavat siten sen arvoa. Kolmannes niistäkin vastaajista, jotka pitivät aurinkosähkön tuotantoa kannattamattomana, voisi silti asennuttaa voimalan kiinteistölleen jo lähivuosina. Vuokralaisilla on mahdollisuus vaikuttaa aurinkosähkön tuotannon yleistymiseen muutenkin kuin valitsemalla kiinteistön, jolla jo on aurinkovoimala. Noin puolet kiinteistönomistajista suhtautuu vuokralaisen omaan tai vuokralaisen ja omistajan yhteiseen aurinkosähköhankkeeseen myönteisesti ja viidennes harkitsee asiaa tapauskohtaisesti. Kielteisen kannan heti kättelyssä ottavia on vain viidennes. Loput eivät osanneet tai halunneet kertoa kantaansa. Essi Kuikka Talotekniikan opiskelija, ylempi amk Lähteet: Defaix, P. R., van Sark, W. G. J. H. M., Worrel, E. ja de Wisser, E. 2012. Technical potential for photovoltaics on buildings in the EU-27. Solar Energy 86, s. 2644–2653 Hajautetun uusiutuvan energiantuotannon potentiaali, kannattavuus ja tulevaisuuden näkymät Suomessa 2017. Verkkoaineisto. Pöyry Management Consulting Oy. https://vnk.fi/documents/10616/3866814/5_2017_Hajautetun+uusiutuvan+energiantuotannon+potentiaali%2C+kannattavuus+ja+tulevaisuuden+n%C3%A4kym%C3%A4t+Suomessa/f7fa0126-2880-452d-954b-f52ea5f0a9a0?version=1.0. Luettu 10.10.2018. Lang, T., Ammann, D. ja Girod, B. 2016. Profitability in absence of subsidies: A techno-economic analysis of rooftop photovoltaic self-consumption in residential and commercial buildings. Renewable Energy 87, s. 77–87. Vimpari ja Junnila 2017. Evaluating decentralized energy investments: Spatial value of on-site PV electricity. Renewable and Sustainable Energy Reviews 70, s. 1217–1222.

Lue lisää

Terveyden edistämisen osaamista tulee vahvistaa
9.10.2018
Arja Liinamo ja Kaija Matinheikki-Kokko

Väestöryhmien terveyserojen kaventaminen, ongelmien ja syrjäytymisen ehkäisy, varhainen tunnistaminen ja väestön itsehoitovalmiuksien lisääminen ovat isoja yhteiskunnallisia haasteita. Ne edellyttävät sote-alan työntekijöiltä nykyistä vahvempaa osaamista, työmenetelmien uudistamista ja niiden käyttöönottoa sekä monialaista yhteistyötä. Terveyden edistämisessä tulevaisuuden osaamistarpeen kärkinä tulevat olemaan muutoksen mahdollistaminen, terveyden edistämisen laaja-alainen tietoperusta sekä viestintä. Ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa keskitytään juuri tällaisten työelämäosaamisten vahvistamiseen. Siksi tänä syksynä käynnistyykin Metropolia Ammattikorkeakoulussa Terveyden edistämisen YAMK -tutkinto-ohjelma, jossa opiskelun aloittaa 24 jonkin sote-alan aiemman tutkinnon omaavaa ammattilaista. Terveyden edistäminen on monitieteinen asiantuntijuusalue Terveyden edistämisellä tarkoitetaan yksilön tai yhteisöjen vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä heidän oman terveytensä määrittämiseen ja kohentamiseen. Se on tavoitteellista ja välineellistä toimintaa hyvinvoinnin aikaansaamiseksi ja sairauksien ehkäisemiseksi. Terveyden edistäminen käsittää sosiaalisia, taloudellisia, ympäristöllisiä ja yksilöllisiä tekijöitä, jotka edistävät terveyttä. Terveyden edistäminen on kehittynyt tieteenalana vuoden 1986 WHO:n Ottawan asiakirjan julkaisusta lähtien. Alan asiantuntijuuden tulee nojata tieteenalan kehittyneisiin teorioihin, malleihin ja näyttöön terveyden edistämisen hyvistä käytännöistä. (Thompson, Watson & Tilford 2018.) Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen hyviä ja näyttöön perustuvia käytäntöjä tulee kehittää ja tuoda käytännön toimintatavoiksi ja työmenetelmiksi. Avain laadukkaaseen ja vaikuttavaan terveyden edistämiseen ja sen kehittämiseen on pätevän työvoiman kouluttaminen sekä kehittäminen. Millaista osaamista terveyden edistämisen asiantuntija tarvitsee? Terveyden edistämisen kompetensseja ja koulutusta tulee kehittää näyttöön perustuvasti. Ydinkompetenssit ja ammatilliset standardit on määritelty vuosina 2009-2012 toteutetussa EU-projektissa  24 Euroopan maan sekä kansainvälisen Terveyden edistämisen järjestön (IUHPE) ammattilais- ja asiantuntijaryhmien toimesta (Barry, Battel-Kirk & Davison ym. 2012; IUHPE 2016). Ydinkompetenssit ja ammatilliset standardit pohjautuvat terveyden edistämisen toiminta-alueisiin, periaatteisiin ja arvioihin sekä näyttöön perustuvasta tieteenalasta johdettuihin teorioihin ja strategioihin, jotka määrittävät vaikuttavia terveyden edistämisen käytäntöjä (IUHPE 2016; Kuvio 1). Kompetenssimäärittelyt tarjoavat yhteisen vision vaikuttavan terveyden edistämisen osaamisesta ja kriteerejä on sovellettu useissa maissa koulutuksen ja osaamisen kehittämiseen. Kansainväliset terveyden edistämisen ydinkompetenssit ja ammatillisten standardien määrittelyt sovellettuna Suomen palvelujärjestelmään ja toimintakulttuuriin antavat hyvät lähtökohdat kehittää terveyden edistämisen asiantuntijan YAMK-tutkintokoulutusta. Kaikissa ydinkompetenssialueissa painottuu eri tieteenaloilta nouseva tietoperusta, monialainen yhteistyö, verkosto- ja yhteistyötaidot, näyttöön perustuvuus ja vaikuttavuus sekä kulttuurisensitiivisyys. Koulutuksen myötä vahvistuva terveyden edistämisen asiantuntijuusosaaminen on edellytys tulevaisuuden terveyden edistämisen haasteisiin vastaamiseksi. Tulevaisuuden osaamisen kärjet Metropolia ammattikorkeakoulu toteuttaa yhteistyössä Tallinnan yliopiston (Haapsalu College) kanssa EU Central Baltic -ohjelman rahoittamaa HPP -tutkimus- ja kehittämisprojektia (Health Promotion Programme 2016-2019), joka rakentuu IUHPE Terveyden edistämisen kompetenssimäärittelyiden ja molempien maiden ammattilaisten ja asiantuntijoiden näkemyksiin tulevaisuuden terveyden edistämisen osaamisesta. Projektissa toteutetun kyselyn tulosten mukaan sekä suomalaiset että virolaiset vastaajat pitivät olennaisimpina kompetenssialueina tulevaisuudessa muutoksen mahdollistamista, terveyden edistämisen tietoperustaa ja viestintää  (Matinheikki-Kokko & Liinamo 2017; Liinamo, Haarala & Matinheikki-Kokko 2018). Terveyden edistämisen YAMK-ohjelmassa pilotoidaankin parhaillaan hankkeessa kehitettyjä opintokokonaisuuksia, joilla vastataan tutkimuksen esiin nostamiin tulevaisuuden osaamistarpeisiin. Terveyttä tuotetaan lähes kaikessa yhteiskunnan toiminnassa. Laaja-alaisen terveyden edistämisen osaamisen tulee vastata monialaisesti terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen haasteisiin. Ammattilaisten terveyden edistämisen osaaminen mahdollistaa terveyspotentiaalien käyttöön saamista. Vahvistuvat terveyden edistämisen kompetenssit voivat toimia terveyden edistämisen muutosajureina yhteiskunnassa.   Kirjoittajat: Arja Liinamo, yliopettaja, tutkintovastaava (Terveyden edistäminen, YAMK), TtT, Th, Sosiaali- ja terveysala, Metropolia Ammattikorkeakeakoulu, Helsinki Kaija Matinheikki-Kokko, yliopettaja, PST, Sosiaali- ja terveysala, Metropolia Ammattikorkeakeakoulu, Helsinki Lähteet: Barry, M., Battel-Kirk, B., Davison, H., Dempsey, C., Parish, R., Schipperen, M., Speller, V., Zan-den, van der, G. & Zilnyk, A. on behalf of the CompHP Partners (2012). The CompHP Project Handbooks. International Union for Health Promotion and Education (IUHPE), Paris. Retrieved April 2016 from: http://www.iuhpe.org/images/PROJECTS/ACCREDITATION/CompHP_Pro-ject_Handbooks.pdf IUHPE 2016. Core Competencies and Professional Standards for Health Promotion Full version. International Union for Health Promotion and Health Education. April 2016. http://www.ukphr.org/wp-content/uploads/2017/02/Core_Competencies_Standards_linkE.pdf Liinamo, A., Haarala, P. & Matinheikki-Kokko, K. 2018. Osaamisella voimavaroja terveyden edistämiseen. Terveydenhoitaja 2/2018. Matinheikki-Kokko, K. & Liinamo, A. (2017). Terveyden edistämisen osaamisvaatimukset tulevaisuudessa. HPP – Health Promotion Programme HPP Survey. http://hpp.tlu.ee/fi/the-future-com-petence-demands-for-health-promotion/ Thompson S., Watson M. & Tilford S. (2018). The Ottawa Charter 30 years on: still an important standard for health promotion, International Journal of Health Promotion and Education, 56:2, 73-84, DOI: 10.1080/14635240.2017.1415765 Lisätietoa Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtaminen -sivustolla  

Lue lisää

Kansainvälistä keskustelua maailmankansalaisuudesta ja kasvatuksesta
14.8.2017
Metropolia Master's bloggers

Sosiaalialan ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa koulutetaan sosiaalialan ja hyvinvoinnin laaja-alaisia asiantuntijoita, jotka osaavat uudistaa ja johtaa asiakastyötä sekä kehittää sosiaalialan toimintakäytäntöjä ja palveluja yhteistyössä asiakkaiden, monialaisten verkostojen ja yhteisöjen kanssa. Kesäkuussa 2017 sosiaalialan opiskelijoita ja opettajia osallistui Artevelde University Collegen järjestämälle varhaiskasvatuksen kansainväliselle viikolle Gentissä Belgiassa. Viikon teemana tänä vuonna oli ”Education for Global Citizenship.” Vierailu sisälsi muun muassa workshop -työskentelyä (mukaan lukien opiskelijoiden oma workshop) ja tutustumiskäyntejä paikallisiin päiväkoteihin ja kouluihin. Kansainväliselle viikolle osallistuivat lastentarhanopettajat ja sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijat Tiina Lallukka, Saara Salo, Päivi Benjaminsson ja Outi Kakkonen, sekä lehtorit Saila Nevanen, Anna-Riitta Mäkitalo ja Sylvia Tast. Viikon keskeinen yhteinen kysymys oli, miten varhaiskasvatuksessa voidaan sisäistää sellaisia maailmankansalaisuuteen liittyviä teemoja kuten ilmastonmuutos, muuttoliikkeet, kansalaisuus, kestävyys, solidaarisuus tai rauha. Tapahtumaan osallistui varhaiskasvatuksen asiantuntijoita ja korkeakouluopettajia Belgian lisäksi Tanskasta, Saksasta, Hollannista, Sveitsistä, Englannista, Kreikasta, Ecuadorista ja Yhdysvalloista. Luennoilla ja workshopeissa käsiteltiin muun muassa varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa, kulttuurien välisiä kompetensseja, lasten oikeuksia, lapsiperheiden köyhyyttä sekä kestävää kehitystä varhaiskasvatuksessa. Katse kohti sosiaalisesti kestävää kehitystä varhaiskasvatuksessa Metropolian sosiaalialan opiskelijoiden workshopissa ”Building Social Sustainability in Finnish ECEC” opiskelijat esittelivät suomalaista koulutusjärjestelmää sekä varhaiskasvatusta ja sen tavoitteita varhaiskasvatuslain ja uusien varhaiskasvatussuunnitelmien (otettiin käyttöön 1.8.2017) näkökulmista. Kestävän sosiaalisen kehityksen osalta on oleellista painottaa kasvatuksessa ja opetuksessa sitä, että yhä useammilla ihmisillä – taustastaan riippumatta - olisi mahdollisuus osallisuuteen ja omaan ainutlaatuiseen elämään. Ihmisoikeudet ovat siinä keskeisessä asemassa. Workshopissa opiskelijat keskusteluttivatkin osallistujia lasten oikeuksien toteutumisesta arjessa. Lisäksi pohdittiin, minkälaista tietoa, taitoa ja asenteita opettajalta edellytetään sosiaalisesti kestävän kehityksen opetuksessa, ja miten lapsia voi konkreettisesti ohjata ja opettaa osallisuuteen ja aktiiviseen kansalaisuuteen. Esimerkkeinä kestävän kehityksen huomioimisesta suomalaisessa varhaiskasvatuksessa opiskelijat tarkastelivat Vihreä lippu -ohjelmaa sekä Aikamatkalla -projektia. Vihreä Lippu -ohjelma on päiväkotien, koulujen, oppilaitosten sekä lasten ja nuorten vapaa-ajan toimijoiden kestävän kehityksen ohjelma, ja se on osa kansainvälistä Eco-Schools -ohjelmaa. Aikamatkalla -projektin tavoitteena on lisätä lapsen ja perheen sosiaalista hyvinvointia omia juuria ja identiteettiä vahvistavan työskentelyn avulla. Projekti on osa Lastensuojelun Keskusliiton koordinoimaa Emma & Elias – ohjelmaa, ja sitä toteutetaan päiväkotien kanssa. Workshopin kansainvälistä yleisöä kiinnostikin sukupolvien välisen vuorovaikutuksen huomioiminen varhaiskasvatuksessa. Yhteisiä kysymyksiä, erilaisia lähtökohtia Kansainvälisellä viikolla vieraat pääsivät tutustumaan myös kolmeen belgialaiseen päiväkotiin/kouluun, joissa oli 1-7 -vuotiaita lapsia. Vierailujen aikana oli mahdollista perehtyä belgialaiseen päivähoitoon ja käydä keskustelua sen pedagogiikasta ja toiminnasta. ”Opintomatka oli erittäin antoisa, ja workshopin pitäminen vahvisti luottoa omaan osaamiseen. Ohjelma oli mielenkiintoinen ja kansainvälinen. Matkan parasta antia olivat myös keskustelut opiskelukavereiden/kollegoiden kanssa, kokemusten jakaminen ja reflektointi. Keskusteluista sai paljon ajattelemisen aihetta, esimerkiksi miten eri tavoin globaalissa maailmassa lapsuuden käsitys ja arvostus näyttäytyvät”, pohtivat opiskelijat opintomatkan antia. Opiskelijoista oli mielenkiintoista havaita, että eri puolella maailmaa olemme samojen asioiden äärellä, mutta hyvin erilaisista lähtökohdista. Kasvatuksessa ja opetuksessa on tärkeää huomioida, että päätökset joita teemme, vaikuttavat globaalisti. Miten opetamme lapsiamme huomioimaan toiset ja elämään sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävästi, jotta maapallo säilyy myös tuleville sukupolville.   Katriina Rantala-Nenonen Sosiaalialan lehtori, tutkintovastaava (sosiaalialan ylempi AMK-tutkinto)

Lue lisää

Poimintoja Metropolia Master’sin keväästä
19.6.2017
Metropolia Master's bloggers

Metropolian ylempien ammattikorkeakoulututkintojen tarjonta ja koulutusvienti laajenee. Kuntoutuksen ylempi ammattikorkeakoulututkinto on saanut tunnustusta erinomaisesta laatutyöstä. Näin se voi toimia hyvien käytäntöjen jakajana kansallisesti ja kansainvälisesti. Alunmi-tapahtuma kokoaa yhteen Metropoliassa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnan suorittaneita.  Metropolia Master's-tutkinnoista Kesän kynnyksellä pysähdyn tarkastelemaan Metropolian ylempien ammattikorkeakoulututkintojen ja Master’s -kehittämisverkoston kevättä. Monialaiseen ylempien ammattikorkeakoulututkintojen joukkoon on tullut kolme uutta tutkinto-ohjelmaa Ajoneuvotekniikka, Muotoilu ja Vanhustyö. Lisäksi Informaatioteknologia - Information Technology -tutkinto-ohjelmaan on tullut uutena syventymiskohteena terveysteknologia. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opintojen tavoitteena on tuottaa työelämän kehittäjiä vaativiin asiantuntija- ja johtamistehtäviin. Kevään 2017 aikana Metropoliasta on valmistunut yli 200 maisteritason tutkinnon osaajaa. Onnea tutkinnon suorittaneille! Uutena avauksena on Master's-tason Health Business Management -tutkinnon vieminen Sri Lankaan. Alussa Metropolian osuus koulutuksen toteuttamisesta on laajempi, mutta vähitellen vetovastuu siirtyy Sri Lankan kouluttajalle. Opetus toteutetaan sekä lähiopetuksena että verkko-opetuksena. Tunnustusta Kuntoutuksen YAMK:lle Alkuvuodesta 2017 Metropolia sai Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen toteuttamassa auditoinnissa laatuleiman, joka osoittaa Metropolian laatujärjestelmän sisältävän eurooppalaisten korkeakoulujen laadunhallinnan periaatteet ja suositukset. Auditointikohteista Kuntoutuksen YAMK-tutkinto-ohjelma sai kansainväliseltä auditointiryhmältä parhaan mahdollisen arvosanan. Tutkinnossa on erinomaisesti kehitetty opetussuunnitelmaa yhteistyössä työelämän toimijoiden, tutkinto-ohjelman opiskelijoiden ja heidän työyhteisöidensä sekä TKI-toiminnan kanssa. Opetuksessa hyödynnetään moninaisia menetelmiä ja oppimisympäristöjä. Yhteiskehittely on pedagoginen ratkaisu, jossa opiskelijoiden osallisuus on vahvasti mukana. Laajemmin auditoinnin tuloksia on kuvattu raportissa KARVI_0517. Kuntoutuksen ylempi ammattikorkeakoulututkinto nostettiin esiin myös Kevan Podcast-keskustelussa, joka käsitteli kompleksisuutta oppimisessa ja työn muutoksessa. Kuntoutuksen YAMK:ssa oppimisen ja koulutuksen keskiössä on yhteiskunnallinen haaste: kuntoutuja toimijana. Oppiminen rakentuu tämän haasteen ympärillä olevista erilaisista tekijöistä, joilla opiskelija ja saa välineitä työelämän uudistamiseen ja kehittämiseen. Katse tulevaan syksyyn Vuonna 2015 järjestettiin ensimmäinen Metropolia Master’s -alumnitapahtuma. Nyt Suomi 100 -juhlavuonna juhlistamme työelämäläheistä maisteritasoista korkeakoulutusta ja sen alumneja järjestämällä 2.10.2017 seuraavan Masterminds - Metropolia Master's Alumni -tapahtuman. Lue tapahtumasta lisää Tapahtumat-sivuiltamme tai Facebookista.   Marjatta Kelo kehityspäällikkö, Metropolia Master’s Kirjoittaja on toiminut tammikuusta 2017 alkaen Metropolian ylempien AMK-tutkintojen kehityspäällikkönä ja Metropolia Master’s-kehittämisverkoston vetäjänä.

Lue lisää

Kohtaamisia kulttuurituotannon kehittämistöiden äärellä
7.6.2017
Metropolia Master's bloggers

Huhtikuussa 2017 Helsingissä pidettiin seminaari, jossa Metropolian ja Humanistisen ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suorittavat opiskelijat esittelivät valmistuneita opinnäytetöitään. Seminaarin nimenä oli ”Kulttuurikohtaamisia”. Nimeen sisältyvä ajatus kulttuurin tekijöiden ja kokijoiden, yleisön vuorovaikutuksesta kuvastaa hyvin esitelmiin ja kyseisiin töihin sisältyvää tavoitetta ja arvolatausta. Onhan kulttuurituottajan tehtävänä huolehtia kulttuurin ja taiteen asemasta yhteiskunnassa ja vahvistaa sekä kehittää niitä toimenpiteitä, joiden avulla kulttuurisia kohtaamisia rikastutetaan, syvennetään ja laajennetaan. Kulttuurituotannon ylemmän tutkinnon opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa uutta osaamista sekä kehittää työelämää ja alaa innovatiivisella tavalla. Tavoitteet ovat haastavia, mutta onnistuessaan työ palkitsee niin tekijänsä kuin tilaajansa. Tutkimuksellisen kehittämisen työotetta soveltaessaan opiskelija hyödyntää ammatillista osaamistaan vaativassa asiantuntijatyössä. Kulttuurituotannon opinnäytetöissä näkyy se, mitä kulttuuri ja taide merkitsevät tänään ja miltä pohjalta se muotoutuu tulevaisuudessa. Huhtikuun kaksipäiväisessä seminaarissa kuultiin asiantuntijaesityksiä monista keskeisistä nykytilaa määrittävistä haasteista. Yritys- ja verkostoyhteistyötä, uusien yleisöjen osallistamista ja kokeilukulttuuria lähestyttiin niin teattereiden, museoiden, festivaalien kuin varhaiskasvatuksenkin tarpeista. Kehittämistöiden aiheet käsittelivät erityisryhmille, maahanmuuttajille, lapsille ja aikuisillekin suunnattuja kulttuuripalveluita. Kehittämiskohteina olivat myös yksityisellä, kolmannella tai julkisella sektorilla toimivat erikokoiset organisaatiot ja säätiöt. Työn kärki ulottui rahoituslähteiden, markkinoinnin, yhteistyömallien ja -verkostojen kehittämisestä tulevaisuusorientoituneeseen organisaation strategiseen työhön. ”Kehittämistyö oli YAMK-opintojen isoin ponnistus, jonka toteuttaminen antoi mahdollisuuden (ja toisaalta velvollisuuden) tarkastella syvästi, laajasti ja analyyttisesti oman työni aiheita. Kulttuurikohtaamisia-tilaisuudessa oli hienoa kuulla YAMK-opiskelijoiden tekemiä loistavia kehittämistöitä ja nähdä kaikkien opiskelijoiden puolentoista vuoden aikana tekemä työ. Alun hämäristä aihioista oli tässä ajassa syntynyt kirkkaita ja teräviä kokonaisuuksia. Jokainen sai osaltaan kehitettyä opinnäytetyöprosessissaan jotain uutta ja kiinnostavaa oman työkenttänsä puitteissa”, kuvailee Metropoliasta keväällä 2017 valmistunut kulttuurituottaja (YAMK) Ia Pellinen. Seminaarissa kuullut puheenvuorot ja niiden taustalta löytyvät tutkimukselliset kehittämistyöt osoittavat sen, miten keskeisesti ja laaja-alaisesti kulttuurituotannon ammattilaiset ovat osaltaan vaikuttamassa yhteiskuntaan sen taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia rakenteita myöten. Kulttuurituottaja on yhä useammin se taho, jonka välittämänä moni ilmiö konkretisoituu ja ihmiset löytävät toisensa. Seminaarin nimen sisältämä näkemys vuorovaikutuksen tärkeydestä peilautuu kulttuurituottajan ammattikuvaan ja sen myötä meitä ympäröivään ja muotoutumassa olevaan todellisuuteen. Kohtaamisen tematiikkaa jatkaa myös Metropolian ja Humakin tuore yhteisjulkaisu Kulttuurituotannosta kirjoitettua 2017, jossa on sekä laajempia tutkimuksellisia näkökulmia valottavia, opinnäytetöihin pohjautuvia artikkeleita että lyhempiä ja tiiviitä katsauksia kirjoittajien omiin aiheisiin. Pia Strandman, kulttuurituotannon lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu Pekka Vartiainen, kulttuurituotannon yliopettaja, Humanistinen ammattikorkeakoulu Kulttuurituottaja (YAMK) opinnot ovat haussa syksyn 2017 yhteishaussa 5.9.-20.9.2017

Lue lisää
Vanhemmat postaukset