Vuosi: 2016
Anonyymit asiantuntijat
"Asiantuntija" on yksi Suomen tyypillisimmistä ammateista. Tittelin alle mahtuu joka alan edustajia, taustoja ja urapolkuja. Asiantuntijoiden nippuun liitettävien yksittäisten ammattilaisten kirjo on laaja. Erottuminen oman alansa edustajana vaatii työtä. Kilpailu jokaisesta työpaikasta on kovaa. Silti työorganisaatioissamme toimii asiantuntijoita tai spesialisteja, jotka piiloutuvat harmaaseen massaan. He tekevät asiantuntijatyönsä jämäkällä otteella, rakkaudella ja vahvalla ammattietiikalla. Mutta alan asiantuntijoita etsittäessä, hakukoneet eivät löydä heitä. Eivät he ole huonompia asiantuntijoita kuin toisetkaan alansa edustajat, he vain valitsevat keskittyä olennaiseen - omaan asiantuntijatyöhönsä. Globaalin kilpailun aikakaudella omaan työhön keskittyminen ei joka tilanteessa enää riitä, ei palvele tarkoitustaan. Harmaiden asiantuntijoiden työn tulokset on helppo sivuuttaa päätöksenteossa, vaikka he tietäisivät kaikki oikeat vastaukset kaikkiin alansa kiperiin kysymyksiin ja suorittaisivat työnsä oikein. Asiantuntijat tekevät tärkeänä pitämää työtänsä, raportoivat tekemisestään organisaationsa sisällä, ja luovat omalla työllään suuntaviivoja oman organisaationsa tai jopa kansakunnan tulevaisuudelle. Joka alalle mahtuu yksi tai muutama asiantuntijaa, joiden nimet tulevat ensimmäisenä mieleen, kun kyseisen alan edustajaa tarvitaan antamaan asiantuntijalausuntoa medialle. Ovatko he aina parhaita alallaan ja eniten oikeassa? Tuskin. Asiantuntija on anonyymi, kunnes hänestä tulee brändi. Valta on medialla. Sosiaalisella tai perinteisellä. Kansalaiset eivät juuri minkään alan asiantuntijatyötä sen vivahteikkaitten nyanssien kautta ymmärrä, eivätkä sitä siksi arvosta, ennen kuin median kautta asiantuntijan erityisalana oleva ilmiö nousee yleisesti tunnetuksi puheenaiheeksi. Mitä, jos ei olekaan itse samaa mieltä oman alansa eniten mediassa esillä olevien asiantuntijoiden kanssa? Kuka muokkaa median ja sen välityksellä koko kansan mielipiteitä? Eikö mukana keskustelussa tulisi olla se vaihtoehtoinen, kriittinen ääni? Ei siksi, että joku kokee tarvetta ilmaista olevansa itse enemmän oikeassa, vaan siksi, että se oma ala voisi saada puhtia kehittymiselle siitä, että muitakin ääniä valikoituisi kuultavaksi, kuin vain se julkisuudessa eniten käytetty? Moni asiantuntija kavahtaa itsensä brändäämistä, mutta ehkä sekin ymmärretään usein liian vakavasti. Jokin digitaalinen jalanjälki on luultavasti uran varrella kertynyt joka tapauksessa. Mikset ottaisi omaa verkkopreesensiäsi omiin hyppysiisi? Harjoituksena; Googlaa itsesi. Mitä löytyy? Kelpaavatko tulokset? Jos ne eivät miellytä, on hyvä pohtia, miten tilannetta voisi parantaa Ehdotuksena; bloggaa, tubeta, tee podcasteja, kirjoita kolumni paikallislehteen. Ole esillä niissä kanavissa ja foorumeilla, joissa alasi ihmiset muutenkin ovat. Kerro tekemästäsi työstä tekstein, kuvin, videoin. Jokaiselle löytyy jokin sopiva itseilmaisumuoto Huomio; mitä useampi alansa asiantuntija esittää omia näkemyksiään julkisesti, se kehittää myös osaltaan niin alasi kollegoiden kuin suuren yleisön ymmärrystä alastasi
Varainhankinta on taidetta
Korkeakoulujen varainhankinta ja sen kehittäminen olivat Lontoossa Development for Academic Leaders -seminaarissa keskustelunaiheena marraskuussa. Paikalla oli kolmisenkymmentä osallistujaa, joista valtaosa UK:n yliopistoista. Manner-Euroopasta paikalle olivat saapuneet alumnisuhdetoiminnasta vastaavat edustajat eli minä sekä ruotsalainen ja hollantilainen kollegani. Päivän pääpuhuja oli kanadalainen Lorna Somers, Vice President McMasters University Foundation & Director of Development (artikkelikuvassa). Hän on uransa aikana kerännyt kymmeniä, jopa satoja miljoonia edustamalleen yliopistolle. Keskustelu varainhankinnasta kymmenien tai satojen miljoonien mittakaavassa kuulostaa suomalaisen ammattikorkeakoulun edustajalle utopistiselta ja etäiseltä. Alumnisuhdetoiminnan yhteydessä on totuttu näkemään alumnit lahjoittajina siten, että usealta alumnilta saatava pienikin lahjoitus tekee mukavan pesämunan, Metropolian kohdalla ensisijaisesti Metropolian tukisäätiön ylläpitämään opiskelijoiden stipendirahastoon. Kaikkia seminaaripäivän aikana kuultuja vinkkejä, ideoita ja neuvoja voi soveltaa mielestäni Suomenkin olosuhteisiin - pienemmässä mittakaavassa. Meillä ei ole lähtökohtaisesti lahjoittamisen kulttuuria, eikä multimiljonäärejäkään tuhatpäin. Isossa maailmassa kalatkin ovat isompia. Kaiken lahjoittamisen taustalla ovat kuitenkin motiivit - niin lahjan antajan kuin sen pyytäjän. Seminaarissa nimenomaisesti puhuttiin pyytämisestä, ei saamisesta. Saadakseen lahjoituksia, on aktiivisesti työskenneltävä potentiaalisten lahjoittajien parissa. Kyse on pohjimmiltaan taidokkaasta suhdetyöstä. Lorna Somersin luennoinnin aikana on helppo nyökytellä; näinhän ne asiat pitäisi hoitaa. Kyllä, kaikki perustuu suhdetoimintaan! Suhteita tulee vaalia, rakentaa ja kehittää määrätietoisesti. Huomioita keskustelusta: Suhteita tulee rakentaa määrätietoisesti Suhdetoiminta on määrätietoista ja jatkuvaa työtä Suhteita ei voi kääntää päälle ja pois tarvittaessa; ne joko ovat olemassa tai eivät ole. Jos suhteita ei vielä ole, on tunnistettava potentiaaliset lahjoittajat ja luotava ohjelma heidän tavoittamisekseen. Lahjoittajien motivaatiot on tunnistettava Superrikkaat, säännölliset ja pienet lahjoittajat toimivat kukin eri lähtökohdista Pyritäänkö lahjoitusvaroin vaikuttamaan esimerkiksi tutkimusohjelmiin Lahjoittajien kanssa voi ja pitää neuvotella, "mitä voimme saada aikaiseksi yhdessä" Lahjoituksen jälkeen on toimittava Kun lahjoitus on saatu, sillä odotetaan myös olevan vaikutusta. Varat tulee käyttää siihen tarkoitukseen, mihin ne on lahjoitettu. On sovittava, miten lahjoittajalle raportoidaan varojen käytöstä. On hyvä selvittää jo ennalta, miten lahjoittaja haluaa neuvotella, jos jokin oleellisesti muuttuu sovitusta. Rehellinen ja avoin kommunikaatio vahvistaa luottamussuhdetta. Yhteistyötä voi kehittää Ihmiset suunnittelevat entistä nuorempina, keille lahjoittavat ja millä aikataululla Enää ei tarvitse odottaa yllättäviä testamenttauksia Hyväntekeväisyysjärjestöt häviävät yliopistoille ja tutkimuslaitoksille Pyytäminen ja antaminen eivät ole epämiellyttäviä kokemuksia, vaan neuvotteluja Kun lahjoitusaie on tunnistettu, tulee käynnistää keskustelu, mitä kaikkea voidaan saada aikaiseksi vielä suuremmalla lahjoituksella Ihmisistä tuntuu hyvältä tehdä hyvää Kasvokkaiset tapaamiset potentiaalisten lahjoittajien kanssa kasvattavat lahjoitussummia Tutkimuksen tai kehittämistyön tekijöiden ja lahjoittajien kohtaamiset voivat avata lahjoittajan ymmärrystä alakohtaisesta kehittämis- tai tutkimustyöstä saada tämän puolestapuhujaksi tärkeäksi kokemalleen aihepiirille Lahjoittajien kiittämisestä ja muistamisesta on sovittava loppuun saatettu projekti on hyvä syy yhteiseen juhlaan Lisää tapahtumanjärjestäjästä: CASE - Council for Advancement and Support of Education
Osteopatian osaamista alumnien osuuskunnassa
Tasan vuosi sitten Osteopatiakeskus Valo avasi ovensa Helsingin Hietalahdessa. Osteopatiakeskus Valo on osuuskunta, jonka perusti yhdeksän Metropolia Ammattikorkeakoulusta samalta vuosikurssilta keväällä 2015 valmistunutta osteopaattia. Keskuksen vastaava osteopaatti on Sandra Rinne, joka toimii myös osteopatian koulutusohjelman tutkintovastaavana Metropoliassa. Ajatus yhteisestä keskuksesta virisi viimeisen opintovuoden aikana. Alkuun tarvittiin lukuisia palavereja, suunnittelua, lakipykälien selvittelyä ja yhteisten tavoitteiden hahmottelua. Osuuskunta perustettiin alkukesästä ja toimilupa saatiin syksyn korvilla. "Vain reilu vuosi sitten moni asia oli vasta mahdollisuuksia, haaveita ja kysymyksiä. Ensimmäisen vuoden tarkastelua leimaa tyytyväisyys, jaettu sellainen. Koko porukka on puhaltanut yhteen hiileen ja mennyt kohti tavoitteita yhdessä. Ei tunnu liian itsestäänselvältä, että tämä kaikki on saatu aikaan. Luonnolliselta kylläkin, ja onnekkaalta", kertoo toiminnasta koko osuuskunnan puolesta Laura Lee Kamppila. Valon osteopaatit ovat taustoiltaan hyvin erilaisia, ja tämä on koettu toiminnan rikkautena. Pitkä yhteinen historia on taannut sen, ettei yllätyksiä kollegoiden toimintatavoissa ole ilmaantunut. "Yhdessä tekeminen tuo turvaa, helpottaa käytännön tekemistä ja inspiroi. Ammatillinen tuki ja osteopatiasta puhuminen, kokemusten jakaminen ja ongelmien pohtiminen on rikastuttanut tätä kulunutta vuotta suunnattoman paljon. Jaamme upean, uniikin ammatin. Se, että jaamme fyysisen tilan lisäksi yhteisen ajatusmaailman on ihana rikkaus ja vahvuus", Laura kuvailee. Tuhannen uuden asiakkaan raja rikkoutui kesäkuussa ja yksittäisiä hoitoja on ollut moninkertaisesti enemmän. "On ilo, että Valo on löydetty ja että täällä viihdytään. "Kuluneen vuoden aikana asiakastyön lisäksi keskuksemme on näkynyt messuilla, kuulunut radiossa, toiminut osana työterveysholtoa ja esitellyt toimintaa eri yhteisöille ja yrityksille. Tästä on hyvä jatkaa, kohti valoisalta näyttävää tulevaisuutta", summaa Laura.
Alumnin uratarina – Niko Ekholm, laboratorioanalyytikko
Niko Ekholm työskentelee tällä hetkellä tutkimuskemistinä Thermo Fisher Scientificillä. Työ on käytännössä laboratoriotöitä ja niihin liittyvää menetelmänkehitystä. ”Meillä on aika tiivis tiimi, toki jokaisella on omia työtehtäviä. Jokaisella on pieni pala kakkua siitä kaikesta. Meillä on tosi hyvä tiimihenki!” Miten päädyit töihin Thermo Fisher Scientificille? Aloitin siellä syyskuun 2015 alusta tutkimusteknikkona, ja matkan varrella nimike muuttui tutkimuskemistiksi vastaamaan suorittamaani ylempää korkeakoulututkintoa. Päädyin sinne tavallaan kahta kautta: LinkedInissä huomasin heidän rekrytointi-ilmoituksen ja sitten on Suomen Massaspektriaseura, jonka sähköpostilistan ilmoituksien kautta sain myös saman ilmoituksen ja päätin hakea. Mitä teit ennen nykyistä tehtäviä? Kemistiksi täydensin erillisvalinnan kautta, tein gradua, kesätöitä ja sellaista. Metropolian jälkeen hain erillisvalinnassa yliopistolle, mutta päädyin välissä vuodeksi kokopäivätöihin, ja parin vuoden ajan olinkin sitten sekä osa-aikaisesti kaksissa töissä ja suoritin opintoja. Oli aika rankkaa. Mitä jäi käteen Metropolian opinnoista? Käytännön labrakokemus oli arvokasta. Yliopistossa saa kyllä teoriapuolen tiedot, labroja siellä on tosi vähän ja kuitenkin monesti pitäisi mennä käytännön labratyöhön tai olla ainakin käsitys myös käytännössä. Hyvin harva haluaa kemian kandidaattia yliopistolta rekrytoida, juuri puuttuvan käytännönkokemuksen vuoksi. Laboratorioanalyytikkoja koulutetaan Metropoliassa, mutta monet työnantajat eivät tunnista tätä vieläkin suhteellisen uutta AMK-tutkintoa. Ilmeisesti monessa ammattikorkeakoulussa se on valitettavasti lakkautettu tai mennyt insinööripuolen opinnoiksi. Työnantajien ymmärrys laboratorioanalyytikon osaamisesta ja sen kautta arvostus vaihtelee. Kun haetaan laboranttia, usein mieluummin kuitenkin otetaan laboratorioanalyytikko. Miten neuvoisit valmistumassa olevia työelämään siirtymisessä? Itsellä on tarkoitus tietysti edetä uralla, mutta ihan hetkeen en aio kokonaisia tutkintoja tehdä tämän opintoputken jälkeen. Jos työnantaja haluaa, että käyn jotain kursseja osaamista päivittämässä. Sehän on ihan virkistävää. Uralle siirtymisessä auttaa, kun verkostoituminen aloittaa heti opintojen alussa. Se ei välttämättä tarkoita muuta, kuin että juttelee ihmisten kanssa ja heille jää naama mieleen. Ekan opiskeluvuoden jälkeen kannattaa heti rohkeasti hakea kesätöitä vaikka olisi epävarma, että saako juuri sen työn. En tiedä, onko tämä tyypillinen suomalainen ongelma, mutta moni itse karsii itsensä jo ennen hakuja pois. Itse olen ainakin hakenut kaikkiin hommiin, mitkä vähänkään kiinnostaa. Ei ole minun ongelma hakuvaiheessa, jos en täytä aivan kaikkia työnantajan ilmoitukseen listaamia vaatimuksia. Voihan se olla, että jos en hae, joku toinen saa sen homman, vaikka hänellä on minua vähemmän täytettyjä vaatimuksia. Kaikkeen on mahdotonta valmistautua. Oma LinkedIn -profiili kannattaa perustaa heti opiskelujen alussa ja alkaa kerätä hiljalleen verkostoa sinne. Projektityöskentelytaitoja on hyvä harjoitella, niitä tarvitaan melkein joka työssä. Ja jos englanti tuntuu vaikealta, pitää sitä heti ryhtyä parantamaan. Tärkeää on myös hankkia esiintymiskokemusta ja -varmuutta. Rekrytointeja tehdään nykyisin myös videohaastatteluina. Sosiaalisesta luonteesta huolimattavideolle puhuminen ei tuntunut itselle luontevalta, mutta sain silti paikan! Treenata voi vaikka vloggaamalla. Pitää olla valmis menemään omalle epämukavuusalueelle. Olen ollut erilaisissa töissä, nykyään tehdään kaikkialla kovalla paineella, kiireiset deadlinet on joka paikassa. Toisille se sopii paremmin kuin toisille. Ylipäänsä oma aktiivisuus vaikuttaa työnsaantiin eniten. Pitää tutustua ihmisiin. Myös erilaiset yhdistykset ja seurat on hyviä paikkoja tavata alan ihmisiä. Nykyisin tosin osassa niistä on aika vähän nuoria mukana. Kannattaa kokeilla sitä kauttakin.
Alumnin uratarina – Olli-Pekka Kursi, reportterin ääni YLEn aalloilla
Olli-Pekka Kursi toimii YLEssä Radio Suomen Helsinki-toimituksen toimittajana. "Käytännössä olen reportteri eli kiidän ympäri Uuttamaatta mielenkiintoisten aiheiden ja ihmisten perässä, ja teen pääsääntöisesti suoria haastatteluja. Aloitin Ylellä ensin Yle Kioskissa, ja Yle Helsingin –radiotoimitukseen siirryin tammikuun lopussa.” Olli-Pekan opiskelu- ja työhistoria ei ole ollut yksiviivainen. "Aiemmin olen opiskellut sosionomiksi ja valmistuin 2005. Sen jälkeen päädyin pariksi vuodeksi Ateneumin museon kahvilavastaavaksi. Siellä touhutessa sain ajatuksen, että nyt haluan radioon. Teinistä asti olin halunnut radioon töihin. Silloinen kämppikseni sanoikin, että NYT haet sinne, olin silloin jotain 27-vuotias, kun hain Laajasaloon. Vuonna 2008 pääsin opiskelemaan Radio- ja TV-linjalle Metropoliaan. Opintojeni aikana työskentelin suurimmissa mediataloissa freelencer-toimittajana." Tutuiksi tulivat mm. Metroradioiden ja myöhemmin Nelonen Media radiokanavat, kuten MetroFM, GrooveFM ja Loop. "Välillä työskentelin The Voice –kanavalla juontajana ja verkkotoimituksessa kirjoittavana toimittajana. Televisiotuotannot tulivat tutuiksi mm. Big Brother –ohjelman ansiosta. Katselin BB-talon toimintaa muutamien kuukausien ajan kahtena peräkkäisenä syksynä nettitoimittajan ominaisuudessa 2010-luvun alkupuolella. Se oli myös aika ennakkoluulotonta somen tekemistä, johon muualla on taivuttu vasta vuosia myöhemmin. Olen sitten saanut jalan useamman mediatalon oven väliin ammattitaitoni, mutta myös sosiaalisen verkostoni avulla. Onhan se ihan totta, että sillä kenet tuntee on merkitystä. Uran alussa, mutta tietysti myös kaikissa vaiheissa, on osaamisesta, oppimisen halusta ja vuorovaikutustaidoista varmasti hyötyä." Teknologian kehitys ja median murros näkyvät media-alan työssä kaikella mahdollisella tavalla. Ei pelkkää radiota tai pelkkää nettiä enää tehdä missään, vaan ne kulkevat käsi kädessä. Työhön kuuluu, että tehdään videoita someen, verkkojuttuja, ja -uutisia. Mediamaailma on muuttunut valtavasti siitä, kun aloitin opinnot Metropoliassa. Jos olisin arvannut, että videosta tulee niin merkittävä ilmaisun muoto, olisin keskittynyt siihen hommaan vähän tarkemmin! Olli-Pekan tavanomainen työpäivä sisältää paljon ihmisten tapaamisia ja haastatteluja. "Esimerkiksi eilen tein kolme juttua eli haastattelua päivän aikana. Yhden aamupäivällä, jonka tulin leikkaamaan valmiiksi toimitukseen, sitten riensin seuraavaan haastatteluun ja kolmas juttu oli suora lähetys Kalliosta. Päivät tosin vähän vaihtelevat – välillä on toki valmistelevia päiviä, jolloin miettitään juttuaiheita. Alumnikollegoita on YLEssa töissä useitakin, joten entiset opiskelukaverit ovat myös lähellä arjessa. Onko Olli-Pekka nyt tyytyväinen työtilanteeseensa? "Teen nyt just sitä, mistä haaveilin pitkään. Jännää on huomata, että aika monta mutkaa mahtuu matkalle. Kaikki hommat ovat olleet älyttömän opettavaisia ja nyt sitten tehdään tätä työtä. Tällä hetkellä on töitä, ja siitä olen älyttömän onnellinen! Uskoisin, että vaatii sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä, että saavuttaa sen mistä haaveilee. Hakijoita riittää media-alan töihin paljon. täytyyhän sitä valmistautua siihen, että yrittää näyttää itsestään parhaat puolet joka tilanteessa!"
Alumnin uratarina – Matti Laukko, tuottaja Helsinki Coffee Festivalin takana
Matti Laukko päätyi tuottamaan tapahtumia, kun kulttuurituotantoa opiskellessaan, kansainvälisessä opiskelijavaihdossa Espanjassa Madridin kulttuuri-instituutissa ollessaan sai soiton Suomesta ystäviltään. Ruisrockiin tarvittiin tekijää. Vaikka Matti oli jo ajatellut jäädä Espanjaan pysyvästi, hän päätti lähteä Ruisrockiin töihin neljän päivän varoitusajalla. Sillä tiellä hän on ollut jo yhdentoista vuoden ajan. Nyt Matti kumppaneineen tuottaa jo toista vuotta Helsingin Coffee Festivalia. Matin ura ei kuitenkaan keskity ympäri vuoden yhteen isoon festivaalituotantoon. Hän on työskennellyt freelancer/yrittäjä -statuksella useiden muidenkin tapahtumien parissa. Näin työskentyyn syntyy mielekästä vaihtelua. "Kyllähän mä uran alussa olin kuskina ja roudarina. Ei sitä koulusta valmistuta suoraan tuottajan paikalle." Miten Helsinki Coffee Festival syntyi ja mistä siinä on kyse? "Vuosi sitten järjestettiin ensi kertaa kahvifestivaali Kattilahallissa Suvilahdessa. Me saatiin idea tähän kahden mun kaverin, Maijan ja Tommin kanssa siitä vielä vuosi taaksepäin. Ruvettiin vaan ideoimaan, mitä voitaisiin tehdä yhdessä. Keksittiin sitten yhtenä iltana, ettei sellaista ole Suomessa tai lähimaillakaan tehty. Noin vuoden aikana saatiin kasaan se ensimmäinen. Päätettiin jatkaa, koska se osoittautui hyväksi tapahtumaksi ja selkeästi sille oli tilausta. Sen verran tilausta, että siirrettiin saman tien isompiin tiloihin. Sekin osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Näytteilleasettajia on nyt kolmen viikon kuluttua Kaapelitehtaalle tulossa 35-40." "Tapahtuman ideana on tehdä kahvi tutuksi kävijöille. Oikeasti tutuksi. Miltä hyvä kahvi maistuu ja miten se tehdään." Minkälaisia riskejä HCF:n tuottamiseen liittyy? "Ollaan minimoitu riskit. Ekana vuonna tehtiin päätös, että jos ei saada tarpeeksi myytyä paikkoja, täytyy harkita tapahtuman tekemistä. lipunmyyntiriskillä ei haluttu tehdä tapahtumaa. Ei siis taloudellisesti kovin suuria riskejä." Ammattilaispäivä - mitä siellä tapahtuu ja onko siellä restonomeille jotain? "Tapahtumassa ovat alan firmat paikalla, uusimmat trendit, kahvilaadut, koneet esittelyssä. Uutta ja tuoretta tietoa, ellei sitten ole jo valmiiksi kahvialan täysinoppinut ammattilainen. Puhujat ovat ammattilaispäivänä valittu hieman eri kulmalla kuin muille päiville, tietysti." Ammattilaiset myös kisaavat tapahtumassa, mistä siinä on kysymys? "Kilpailujen karsinnat järjestää SCAE ja tapahtumamme HCF toimii finaaliareenana. Lauantaina on Suomen Brewer's Cup eli kuka keittää parhaat suodatinkahvit. Sunnuntaina puolestaan kisataan SM-baristan tittelistä. Voittaja lähtee baristojen MM-kilpailuihin." Tapahtumassa saa maistella kahveja aamu- tai iltapäiväsessioissa. Onko neuvoja kävijälle, miten välttyä kofeiinin yliannostuksesta? "Olisi hyvä syödä välissä. Tapahtumassa toki on tarjolla erinomaista ruokaa foodtruckista myytynä." Itse en ole kokeillut, mutta niin on sanottu, että banaani on hyvä tasoittaja kahvikupillisten jälkeen. Sitä kannattaa kokeilla. Tai syödä jotain muuta. Mitä yleisöjä tapahtuma tavoittelee? "Tavoite on laajapohjainen yleisö. Lähdetään siitä, että kahdeksankymppisistä alaspäin kaikki tulisi tutustumaan kahviin. Viime vuonna haasteena oli, että meidän kävijä oli tyypillisen kaupunkilainen, 25-40 -vuotias. Toivomme, että myös neljästäkympistä ylöspäin olisi tulijoita, siellähän on paljon kahvinkuluttajia. Esimerkiksi vein viime vuonna omille vanhemmilleni uudet myllyt, keittimet ja tutustutin papuihin. Nythän siellä ei keskustellakaan muusta kuin hyvistä kahvilaaduista. Kyllähän kahvi teemana aika hyvin uppoaa kaikkiin; jos miettii, miksi tulla, itse aloitan usein esimerkiksi ajatuksesta, että jos kipristelee vatsaa, kannattaisi tutkia ja tutustua, mitä kahvia juo ja miten sitä keittelee. Tapahtuma on laajentunut myös sillä, että kahvin kylkeen kuuluu tee. Nyt tapahtumassa on tarjolla myös salathéhuone, jossa pidetään teeseremonia. Se on vetänyt yleisöä niin, että seremoniapaikat on jo lähes loppuunmyyty." Miten rakas kahvi on juomana sinulle itsellesi? "En ole itse mikään himojuoja. Juon mieluiten yhden hyvän kahvin päivässä."
Periscope on helppo väline
Olen ollut kiinnostunut Periscopen hyötykäytöstä. Olen scopettanut kokeilumielessä syksyllä muutaman opiskelijapuheenvuoron, tarjotakseni satunnaisille katselijoille tuoreita sisältöjä. Samalla kunnianhimo sisällöntuotantoon on kasvanut. Halusin lähteä haastamaan ammattikorkeakoulun innovaatiotoiminnan parissa työskenteleviä tekemään omaa työtään läpinäkyvämmäksi. Onnekseni kollegani Juha Järvinen ja Heikki Santti ovat pelottomia kokeilijoita, joten ehdotin heille Periscope-livelähetystä ammatillisista asioista. Valitsimme pääaiheeksi innovaatiot ja lähetyspaikaksi luonnollisesti Vantaan Aviapoliksessa toimivat yrityshautomo Turbiinin, jossa työskentelevä alumnimme Hannes Jesar oli heti innokkaasti mukana. Lähetys sai nimen "Silicon Vantaa: asiaa innovaatioista". Näillä pääsee alkuun: Hanki haastateltavat (meillä oli all-male -paneeli, olemme tietoisia tästä). Kirjoita haastattelun runko ja kysymykset. Lähetä kysymykset haastateltaville. He voivat nähdä ja kommentoida kysymyksiä etukäteen. Näin vältetään "jäätyminen" livelähetyksen aikana. Hanki älylaite, jossa Periscope toimii ja lataa app siihen. Se linkittyy Twitter-tiliisi. Käyttämäni tili on @MetropoliAlumni Mainosta striimausta ennakkoon muissa viestintäkanavissa, jotka ovat käytössäsi. Itse perustin Metropolian alumnien Facebook-sivun alle erillisen tapahtuman. Olisin voinut levittää sanomaa tätäkin enemmän ja tuottaa myös esimerkiksi puhujaesittely tapahtuman yhteyteen. Ensi kerralla sitten... Striimaa ennakkoon Periscopeen tiisereitä. Tuotin yhden. Se jäi näkyviin Twitter-tililleni, ja siksi otsikkoon oli tärkeää muistaa laittaa varsinaisen lähetyksen päivämäärä. Tiisereiden systemaattinen käyttö vaatii asianmukaista käsikirjoittamista. Siksi en tehnyt tällä kertaa useampaa. Valitse hyvä paikka livelähetykselle. Käytimme Turbiinin neuvotteluhuonetta. Huomioi ainakin ääni- ja valotilanne. Hiljainen ympäristö ja mieluiten luonnonvalon lähde toimivat parhaiten. Lavasta lähetyspaikka ja asettele laitteesi valmiiksi ajoissa (minulla oma android-käyttöliittymällä toimiva älypuhelimeni). Käytä laitteellesi jonkinlaista vankkaa jalustaa. Tärisevä kuva on ärsyttävä. Koska minulla ei ollut puhelimelle jalustaa, käytin valurautaista lautasliinatelinettä. Tee testiajo. Me teimme sen niin, että lähetimme yksityisesti #MetropoliAlumnin tililtä striimiä #Turbiinitweetsin tilille. Näin saimme tarkistettua äänen ja kuvan toimivuuden. Olin varautunut ulkoiseen mikrofoniin, mutta puhelimen oma mikrofoni riitti hyvin, kun tila oli rauhoitettu taustahälyltä. Haastateltavia pitäisi myös muistuttaa, ettei kannata tuottaa taustahälyä lähetyksen aikana. Toimistotuolilla rullaaminen, pöydän heiluttaminen, kahvikupin iskeminen kovaa pintaa vasten aiheuttavat kaikki häiriötä. Niin toki haastattelijan yskänkohtauskin. Yritä saada haastateltavat / puhujat rentoutumaan. Onneksi jutun edetessä meilläkin rento fiilis levisi huoneeseen. Tee livelähetys ennaltamainittuna ajankohtana. Käytä Periscopessa asiaa kuvaavaa otsikkoa. Näin käyttäjät näkevät nimestä, mistä aiheesta ja millä kielellä lähetys on. Varaudu yllätyksiin, etenkin teknisiin. Lähetyksemme katkesi 20 minuutin jälkeen kuin seinään. Selvyyttä sen syystä ei tullut. Päätimme sitten vain lopettaa. Kerää mielipiteitä yleisöltä. Meillä ei ollut livelähetyksessä yhtään chat-kommenttia, mikä oli harmillista. Olimme varautuneet kuitenkin ottamaan yleisökysymykset huomioon lähetyksen aikana. Nyt vuorovaikutusta yleisön kanssa ei syntynyt. Livelähetystämme seurasi jopa 6 katsojaa. Koska kyseessä oli pilotti, lukumäärä oli kuusinkertaisesti enemmän kuin mitä uskalsin odottaa. Käy palautekeskustelu tiimin kanssa. Meillä oli niin mukavaa, että päätimme tehdä jatkossakin lähetyksiä. Joskin ne tulevat olemaan hieman kompaktimpia, noin 10-15 -minuuttisia. Suunnittele tulevat lähetykset ennakkoon ja hyödynnä toiston voimaa. Kuten blogikirjoitustenkin osalta, aiheet, julkaisun säännönmukaisuus ja sisällön laatu / mielenkiintoisuus ratkaisevat yleisömäärän. Analysoi yleisömääriä ja pohdi keinoja sitouttaa heitä. Jos ajankohta oli huono tai aihe tylsä, muuta aikaa tai näkökulmaa. Muista, että lähetyksen tallenne katoaa Periscopesta 24 tunnin jälkeen eikä siten ole enää katsottavissa. Onnekseni kollegani Tiina Niskanen muistutti minua #katchme -palvelusta, joten sain lähetyksen tallennettua pysyvästi uudelleenkatseltavaksi, vaikken ollut perustanut tiliä ennen striimausta. Ohjeet tähän löytyivät palvelun FAQista. Jotta Katch.me toistaisi livelähetykset oikein päin, pitää jatkossa muistaa kuvata pystyasennossa. Kolmen miehen haastattelun aikana vaakatason kamerakulma tuntui houkuttelevammalta, mutta ei kannata. Eilisen pilottilähetyksen jälkeen päätimme, että ensi viikon tiistaina Turbiini lähettää seuraavan striimauksen. Aion itse mennä tekemään striimausta heidän striimauksestaan "making of" -hengessä. Siitä tulee lystiä. Voit katsella pilottilähetyksen linkin takaa katch.me/MetropoliAlumni PS: you may find this text in English from my LinkedIn posts.
Alumnien uratarina: opiskelijatiimistä suoraan start-up -yrittäjiksi
Practigamen tarina alkoi Metropolian opiskelijoiden osallistumisesta Electrian projektiin opiskeluaikana. Lehtorin idean pohjalta tiimi lähti rakentamaan hoitotyön opetuspeliä. Tietotekniikan, 3D-animoinnin ja muotoilun osaajat tiimiytyivät. Nyt he ovat tuoreita alumneja ja start-up -yrittäjiä. Practigamen osakkaina käyttöliittymäsuunnittelija Saku Nylund, 3D-artisti Anna-Saida Koskiluoma ja koodari Tuomas Louhelainen muodostavat toimivan tiimin, jossa kaikilla oman osaamisalueen mukaiset työt. Miten päädyitte yrittäjiksi? Tuomas: ”Kun tulin Electrialle duuniin, heti alussa projektipäällikkö Sampo Nurmentaus puhui, että projektista olisi mahdollisuus spinnata firma. Ite oon aina tiennyt, että haluan jossain vaiheessa pistää firman pystyyn. Toisaalta luulin, että menisin ensin johonkin firmaan duuniin. En tiedä, ajatteliko kukaan että oikeesti näin tehdään, mutta oli kuitenkin tiedossa se mahdollisuus”. Anna-Saida: ”Oli se tiedossa, että jossain vaiheessa firma pystyy, mutta vähän epävarmaa alkuun. Sitten tilaisuus tuli ja siihen tartuttiin. Projektin aikana saatiin hommat käyntiin ja tiesi että saman tiimin kanssa jatkaisi, oli aika hyvä fiilis, kun tiesi että kommunikaaito pelaa ja sillä lailla hyvä tehdä töitä yhdessä.” Electria sijaitsee Vantaan Technopoliksessa, kasvavalla Aviapoliksen alueella. Start-up -toimintaa on voitu tukea tarjoamalla hyvä vuokrasopimus toimitiloihin määräajaksi. Muutakin tukea entinen opinahjo tarjoaa päivittäin: ”Metropolian ja Turbiinin väkeä tapaa toimitiloissa päivittäin. Heiltä saa tukea ja konsultaatiota tarvittaessa, tulee tervehdittyä, spesifimpääkin voi keltä vain kysyä. Tosi positiivista”, Tuomas kertoo. Vastavalmistuneiden budjetista ei välttämättä löydy isoja varoja investoida yritystoimintaan, onneksi nytkään ei ole tarvinnut. Yritystoiminta on käynnistetty starttirahalla ja Practigamen toimitusjohtaja Jaana-Maija Koivistolta löytyi rahoitus tarpeellisiin laitehankintoihin. ”Kyllähän ”oikeissa töissä” voisi tienata neljäkin kertaa enemmän, eli sikäli riskillä ollaan mukana”, Tuomas huomauttaa. Anna-Saida jatkaa: ”Starttirahalla yritetään. Taloudellinen tilanne voisi olla parempi, mutta tekeminen on nyt mielenkiintoista ja mielekästä: Lisäksi yrittäjän alkutaipale ja opiskelijan taloudellinen tilanne ei eroa paljoakaan toisistaan, joten oli helppoa jatkaa niukalla ansiotasolla suoraan valmistumisen jälkeen.” ”Kynnys on matalampi, kun ei ole ehtinyt olla töissä tienaamassa ”liikaa”. Lisäksi kellään tiimistä ei ole isompia taloudellisia perhe- tai taloussitoumuksia”, Saku muistuttaa. Start-up -yrittäjien aika keskittyy tuotekehityksen ympärille. Tuote on selainpohjainen opetuspeli sairaanhoidon eli hoitotyön alalle. Tuote vaatii jatkuvaa testausta, ennen kuin se on myyntivalmis koulutusorganisaatioille ja myöhemmin myös kuluttajille. Ohjelmiston testaamisessa mukana ovat aidot käyttäjät, eli Saku suuntaa protojen kanssa testaamaan peliä opiskelijoilla ja alan ammattilaisilla muun muassa Metropoliasta, Turun AMKista, HUSista. Kerätty käyttäjäpalaute vaikuttaa ratkaisuihin suoraan. Pelin yksinkertainen tehtävänanto kuuluu: hoida potilasta! Peli toimii webissä ja siinä on täysi muunneltavuus. Pelistä on tarkoitus tulla opiskelijoille motivoiva oppimistyökalu. Ohjaajalla on mahdollisuus seurata osaamisen kehittymistä ja jättää palautetta oppijalle. Opettaja voi tehdä omia ryhmiä ja potilastapauksia voi muokata täysin oman mielen mukaan. Opettaja voi saada tiedon, mikä asia on ollut koko ryhmälle vaikeinta. Pelituote muokkautuu globaaleille markkinoille kieliversioiden ansiosta. 3D-artistille riittää töitä, koska markkinoille mentäessä hahmojakin täytyy jonkin verran kohdistaa. ”Naishahmoa ja nuorempaa potilasta on toivottu ja toki naiselle tehdään sairaaloissa eri toimenpiteitäkin kuin miehille”, Anna-Saida huomauttaa. Peli ei ole syntynyt yhdessä yössä. Matka ideasta valmiiksi tuotteeksi on pitkä. ”Ensimmäisten versioiden testausvaiheessa ymmärtää tehneensä jotain huonoja ratkaisuja, jos joutuu demonstroidessa koko ajan selittämään, mitä on tekemässä”, Saku naurahtaa. Entäpä alumnien tulevaisuudensuunnitelmat? ”Aion olla jatkossakin yrittäjänä, tässä tai jossain muualla. Yrittäjyydessä on niin monta plussaa, kuten työtahti ja itse päätetyt työajat. Joskin Electria sijaitsee paikassa, josta ei pääse yöllä pois…”, Tuomas aprikoi ja toiset räjähtävät nauruun. ”Practigame on pieni organisaatio, mutta koko ajan tässä syntyy ymmärrystä, joka auttaa sopeutumaan isompaakin organisaatioon. Yrittäjänä toimiminen edistää kokonaisvaltaista liiketoiminnan hahmottamista. Siirryn varmaan jossain vaiheessa perustyöntekijäpuolelle johonkin isompaan yritykseen. Siitä voi olla hyötyä, jos hyppää takaisin yrittäjyyteen”, Anna-Saida kaavailee. ”Tähän on nyt sitouduttu. Täytyy luoda yksi peli kerrallaan alusta loppuun, mutta opetuspelejä voisi muillekin aloille tehdä. Tämä on nopeasti kehittyvä toimiala. Ei tiedetä, minkälaisia tulevaisuuden pelit voivat olla”, Saku kiteyttää. Tutustu yritykseen http://practigame.com
Alumnin uratarina – Lasse Parkkila on kitaristi, musiikkipedagogi ja yrittäjä
Lassella oli ensin bändi, sitten kiinnostus muusikon uraan. Soitonopettajaksi Lasse päätyi sattumalta “periessään” ystävältään kitaraoppilaita. Tie vei Järvenpäästä Kotkan kautta Helsinkiin ammattikorkeakouluun, kitaran ja musiikkipedagogin opintoihin. Muutama vuosi myöhemmin hän on Metropolian alumni, kitaransoitonopettaja ja osa-aikayrittäjä. Tilanne kuulostaa tämän päivän silpputyöläisen arjelta: bändikeikkaa, musiikin opetusta, yrittäjyyttä. Miten tähän on tultu? Lasse perusti yrityksen jo konservatoriossa opiskellessaan. ”Se oli helppoa. Netti on pullollaan sivustoja, joista saa kaiken tarvittavan tiedon toiminimen perustamiseksi. Toiminimi ei poista opiskelijalta opintotukea tai asumislisää, kunhan tulorajat eivät ylity.” Lassella pyörittää toiminimensä kautta myös laskutuspalvelua. Se on laskutusyritys, jonka asiakkaita ovat keikkailevat muusikot. Laskutuspalvelujen tarjoaminen alkoi puolivahingossa ystävien bändejä auttaen. Lassella ei ole kaupallisen alan koulutusta. Hän kritisoi omien opintojensa osana olleiden yrittäjyysaiheisten luentojen laatua. ”Luennoitsija ei tuntenut musiikkialaa. Tunneilla keskityttiin muusikoille tyypillisen yritysmuodon sijasta epäoleellisuuksiin. Tuntien aikana ja niiden jälkeen sainkin vastata muiden opiskelijoiden kysymyksiin toiminimen koukeroiden ollessa jo melko hyvin hallussa”, Lasse toteaa. Verottaja ja muutkin tahot ovat tarjonneet Lassen mielestä hyvää, ilmaista neuvontaa. Kirjanpito sivutoimisella toiminimellä onnistuu hyvin alkeellisilla Excel-taidoilla. Lasse on itseoppinut, mutta on välttänyt yrittäjän pahimmat karikot. Yritystoimintaa suunnitellessa täytyy huomioida riskit. Lassen mukaan niistä vakavin on toiminimen perustaneelle se, että osa- aikayrittäjänäkin vastaa itse henkilökohtaisesti kaikesta. ”Toiminimellä yrittäminen on todella yksinkertaista niin kauan kun kyseessä on vain omien palkkioiden laskuttaminen. Jos haluaa pystyä maksamaan palkkoja myös muille, on asioista otettava huomattavasti laajemmin selvää. Myöskään yrittäjä-statukseen kerran siirryttyään on vaikea päästä siitä pois eli yhteiskunnan tukiverkostot katoavat yrittäjän ympäriltä.” Muusikko on usein yrittäjä tai freelancer. Friikkujenkin tulisi ymmärtää tulonmuodostuksen päälle. ”Muusikon keikkojen kohdalla puhutaan usein laskutussummista. Ja tämähän ei todellakaan ole se mitä käteen jää. Jokaisen freelancerin tulisi ymmärtää mistä palkka koostuu”, Lasse huomauttaa. Asia on yksinkertainen, mutta ei aina oikein ymmärretty. Freelancereiden asemasta on käynnissä lainmuutos ja siitä seurannut huolestunut keskustelu. Lasse nostaa esiin, että tällä hetkellä aiheesta vallitsee suuri epätietoisuus eivätkä esim. TE-keskukset osaa soveltaa lakia. Lassen mielestä onkin ikävä ajatus, jos esimerkiksi kaikki muusikot pakotettaisiin yrittäjiksi: ”Kaikista ei todellakaan ole yrittäjäksi eikä tarvitsekaan olla. Freelancereiden tulisi tarpeen vaatiessa jatkossakin voida laskuttaa keikkansa laskutuspalveluiden kautta.” Vaikka Lassella on yrityksen suhteen kasvuhaluja, hän nauttii myös bändin keikkailusta ohjelmatoimiston välityksellä, sekä opetustyöstään, josta saa vakituista tuloa. Tuottelias mies on laatimassa kitaransoiton opasta aloittelijoille ja suunnittelee hakeutumista jatko-opintoihin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon saadakseen. Tutustu yritykseen http://keikkalasku.fi
Rakas ura
Lauantaina 6.2. minulla tulee täyteen kymmenen vuotta Metropolian (ja sitä edeltävän laitoksen) palveluksessa. Haluan siksi kirjoittaa lämpimän onnittelukirjeen uralleni. Kymmenen vuotta voi olla lyhyt tai pitkä aika. Itselleni se on yli 25% koko eliniästäni, joten pitäisin ajanjaksoa kohtalaisen merkittävän mittaisena. Aikamääreistä viis - sisältöhän uran merkityksellisyyden ratkaisee! Omani on ollut tähän saakka hyvin monivaiheinen ja rikas. Olen saanut kokea alumnikoordinaattorin, kansainvälisten asioiden koordinaattorin, hanketiedottajan, projektipäällikön ja koulutuspäällikön tehtävät esimiesvastuineen. Olen myös luennoinut ja kehitellyt opintojaksoja, mutta pedagogi en ole. Tehtävieni ytimessä ovat kehittäminen, verkostoituminen, ongelmanratkaisu ja projektinhallintataidot. Aina, kun on luullut vakiintuneensa johonkin tehtävään, on nurkan takaa iskenyt muutos. Tehtävät, yksikkö, esimies tai organisaation rakenne on muuttunut. Työkaverit ovat vaihtuneet tasaiseen tahtiin. Osaamista on saanut päivittää. Se on pitänyt mielen kirkkaana. Kaikki työ on ollut minulle tärkeää, jopa rakasta. Mutta itselleni mielekkäintä urallani on jatkuvan oppimisen vaatimus. Kontaktiverkostot ovat avain menestykseen tehtävässä kuin tehtävässä. Verkostoissa toimiessa fokuksen on oltava ihmisissä. Ihmisten kanssa työskennellessä tärkeintä ovat kunnioitus ja kiittäminen. Heitä, jotka kiitoksen ansaitsevat, ei aina kiitetä riittävästi. Kiitos kaikille kollegoille ja asiakkaille! Asiat voivat riidellä, mutta suhdetoiminnassa pitää jäädä mahdollisimman hyvä jälkimaku. Toisten ihmisten tekemisiin ei voi itse vaikuttaa, olipa esimies tai ei. Luonteenpiirteet, persoonallisuudet ja maailmankatsomukset ovat jokaisella omansa. Ihmisten parissa työskennellessä yhteentörmäyksiltä ei aina voi välttyä. Ura on kymmenessä vuodessa opettanut paljon, mutta kasvattanut vielä enemmän. Kymmenen vuoden aikana olen kolmesti törmännyt aidosti hankalaan tilanteeseen. Ne ovat olleet vaativimmat ja nöyrimmät hetket. Olen aina osannut myöntää virheeni. Olen pyytänyt anteeksi mokia ja ottanut niistä opiksi. Olen urallani ehtinyt käydä burn-outin partaallakin. Työkuormat ovat olleet pahimmat, kun on määräaikaisessa roolissa pyrkinyt osoittamaan olevansa korvaamaton ja seuraavan määräaikaisen pätkän arvoinen. Eräänä vuonna tein kolmea määräaikaista tehtävää yhtä aikaa. Selvisin siitäkin, mutten suosittele herkemmille. Seitsemän vuotta määräaikaisuuksia tahkottuani pääsin työelämän munkkipossukerhoon ja sain toistaiseksi voimassa olevan työntekijän pestin. Vakituisena työntekijänä omaksuu nopeasti pitemmälle tähtäävän näkökulman työhön. Täytyy katsoa laajoja kokonaisuuksia. Kolmen vuoden aikana esimies ja työyksikkö ovat vaihtuneet vasta kolme kertaa, ja tehtävätkin ovat taas muuttumassa. Uutta tulee koko ajan, ei pääse jämähtämään paikoilleen. Työstä murehtiminen on stressaavaa. Työ muuttaa muotoaan, mutta ei se lopu mihinkään. Tulevaisuudesta ei varmuudella tiedä, siihen on vain sopeuduttava. Kaikenlainen tulevaisuuden, tuntemattoman tai hallitsemattoman pelko on inhimillistä, mutta älytöntä ja siksi turhaa. Epävarmuudensietokyvyn kasvattaminen on nuorelle ammattilaiselle tärkein lahja, jonka voi itselleen ojentaa. Nostankin kahvikupposen uralleni ja kaikille sen aikana tapaamilleni ihmisille - huraa, ilman teitä ei olisi minua! Jatkukoon yhteistyömme eläväisenä ja alati opettavaisena tulevinakin vuosina!
alumni alumni career paths alumnikoordinaattori alumnisuhdetoiminta alumnisuhteet ammattikorkeakoulu career flow-tila Huolinta-alan merkitys ulkomaankaupassa Huolinta-alan tunnettuus Huolinta- ja logistiikka-ala Metropoliassa Huolinta- ja logistiikkalan yritykset hyrinä insinööri kokemus kulttuurituottaja lahjoitukset Logistiikka-alan houkuttelevuus merkitys metropolia Metropolia Ammattikorkeakoulu Metropolian printtimedian sivuaine Metropolia UAS Opintotajonta Metropoliassa opiskelija Painotekniikan ja -tuotteiden modernit sovellukseten painosovellusten Painovoimaa! Printtimedian sivuaine rekrytointi rekrytointiprosessi soveltuvuusarviointi suunnitelma Talotekniikan ja kiinteistötiedon hyödyntäminen tavoitteet testit tutkimus työelämä työllistyminen työnhaku ura uratarina varainhankinta verkostot yhteistyö yrittäjyys
