Vuosi: 2014
Uutta Metropoliaa Myllypuroon
Hybridikampus -hankkeen päätöstapahtumassa perjantaina 21.11. alumnit ja opiskelijat tekivät Metropoliaa näkyväksi paikallisesti. Käyttäjälähtöinen hybridikampus -hanke tukee Metropolian uusien kampusten suunnittelua. Osallistavan suunnittelun menetelmillä kootaan yhdessä Myllypuron ja myöhemmin Arabianrannan asukkaiden, alueen yrittäjien, muiden palveluntarjoajien sekä opiskelijoiden kanssa tarpeita ja ideoita kampussuunnittelun tueksi. Tilaisuuteen poikkesi myös paikallisia asukkaita.
Elävää alumniyhteistyötä
Metropolian ensimmäisen lukuvuoden opiskelijat ja kokeneet alumnit kohtasivat tiedonvaihdon merkeissä, työelämästä keskustellen. Leppävaaran kampuksella lehtori Ilkka Kylmäniemi oli sisällyttänyt mediatekniikan insinööriopiskelijoiden koodausopintoihin työpaikkavierailun EVTEKistä samalle alalle valmistuneen alumni Jani Tiihosen toimistolle. MTV Oy:n Katsomo-palvelun vastaavana tuottajana toimiva Tiihonen oli vain yhden Skype-puhelun päässä Pasilassa. Parinkymmenen minuutin mittainen vierailu sisälsi mielenkiintoisen piipahduksen Maikkarin studioilla webbikameran välityksellä. Osallistujat kävelytettiin läpi televisiostudioiden ja ajankohtaistoimituksen, esiteltiin studioiden robottikameroille ja lopulta iloisen tervehdyksensä vilkutteli säämies Pekka Pouta. Tiihonen kertoi urastaan nettividoiden maailmassa. Nykyistä työtä ovat edeltäneet monipuolinen työkokemus erilaisista media-alaa ja verkkojakelua yhdistäneistä tehtävistä. Sekä lukio- että ammattikorkeakouluopinnot ovat vieneet kohti omia urasuunnitelmia, mutta kiinnostus ja harrastuneisuus av-tuotantoon ja nettivideoihin on syntynyt jo lapsuudessa. Tiihonen kokee, että hänellä on vielä ammatillisia ambitioita toteuttamatta. Suurimpana niistä elokuvan ohjaaminen. Opiskelijoille Tiihonen vakuuttaa, että koulut kannattaa käydä. Ei välttämättä arvosanojen ja papereiden vuoksi, vaan siksi, että koulusta saa valmiuksia oman osaamisen kehittämiseen. Tiihonen olisi itse kiinnostunut palaamaan opiskelijaksi, koska hän haluaisi nähdä, mihin suuntaan teknologia ja oma ala ovat kehittymässä. Etäyhteyden järjestäminen vaikutti vaivattomalta, kun molemmissa päissä oltiin tottuneita Skypenkäyttäjiä. Opiskelijat eivät keksineet paljonkaan kysyttävää, ehkä siksikin, että Tiihosen esitys oli sangen kattava. Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille kysymys saattoi olla vielä etäinen, mutta heille vakuutettiin, että työllistyminen on mahdollista, jos on hyvä tyyppi. Se puolestaan puntaroidaan työhaastattelussa. Haastatteluun pääsemiseksi toki CV:n on hyvä olla kunnossa, mutta asenne ratkaisee. Muutama tunti myöhemmin, Arabianrannan kampuksella. Stadiasta valmistunut alumni Nuppu Stenros ja Metropolian alumnikoordinaattori, yhteistyössä kulttuurituotannon opiskelijakunnan Kutu OK:n kanssa, ovat järjestäneet ensimmäisen vuoden opiskelijoille mahdollisuuden keskustella työelämästä ja työllistymisestä. Stenros on kulttuurituottaja, jolla on kymmenen vuoden ajalta monipuolinen työkokemus. Toimittuaan syksyllä Metropoliassa järjestetyn työelämätapahtuma Bootcampin panelistina hän koki, että oman alan opiskelijoille pitäisi päästä kertomaan vielä lähemmin tuottajan uran menestystekijöistä ja valamaan myönteistä asennetta nuoriin. Paikalla Tuottamolla oli viisitoista aiheesta kiinnostunutta. Stenros kertoi omista näkemyksistään, kulttuurituottajan työllistymisen monipuolisista mahdollisuuksista ja urakehityksen ongelmakohdista, sekä keskustelutti paikalla olleita teemoista. Puolentoista tunnin kasvokkaistapaaminen pienryhmässä toimi epävirallisena mentorointihetkenä, jolloin valmistunut ammattilainen ja vasta alaa opiskelevat ovat samalla tasolla, oppimassa toinen toisiltaan. Keskustelut ovat rehellisiä, mikään kysymys tai vastaus ei ole liian hölmö. Ryhmässä purskahdetaan monta kertaa nauruun. Tilanne koetaan vapautuneena ja antoisana. Se kirvoittaa lopuksi kommentin osallistujalta: "Tällaisia tilaisuuksia lisää!"
Verkostoitumisen vinkkilista
Olen toiminut Metropoliassa useissa projekteissa ja yksiköissä. Viimeisin projektityöryhmäni, jonka kanssa toimin ennen alumnikoordinaattorin tehtäviin siirtymistä, ojensi minulle Vuoden verkostoituja -diplominkin. Se hymyilyttää yhä. Projektiluontoiset työt ovat usein eri organisaatioista syntyvien verkostojen yhteisiä ponnistuksia. On luontevaa, että projekteista jää siinä työskenneille ihmisille kontakteja. Siirryttyäni alumnikoordinaattorin tehtävään olen aprikoinut, miten verkostoitumista eri tahojen kanssa niin talon sisällä kuin alumnien kesken voisi käynnistää luontevasti. Alumnisuhdetoiminnan kehittäminen oppilaitoksessa ei etene suunnitelmista käytännön toteutukseen pelkästään yhden naisen höyrymoottorilla. Vanhat verkostot kannattelevat pitkään, jos niistä muistaa pitää huolen. Tapaan entisiä kollegoja säännönmukaisesti, pidän yhteyttä. Kyselen heiltä mielipidettä omiin ammatillisiin tilanteisiin, olen apuna heidän työssään, jos suinkin pystyn. Verkostoissa on hyvä pysyä selvillä edes pintapuolisesti toisten ihmisten tai organisaatioiden kuulumisista. Jossain vaiheessa voi löytyä jälleen yhteisiä intressejä, syy palata jälleen tekemään yhteistyötä hyväksi havaitun kumppanin kanssa. Itselläni oli eilen ilo toimia NoNoobNetworks -tapahtuman juontajana, kun pyydettiin apuun. Kuulin seminaaripäivän aikana tuoreita näkökulmia toimialoista, joiden parissa en ole varsinaisesti työskennellyt. Tapahtuman yhteydessä ehdin tutustua muutamiin puhujiin ja yleisössä istuneisiin ihmisiin hieman paremmin. Tänään olen lähettänyt tapaamilleni henkilöille kontaktipyynnön LinkedIn -palvelussa. Nyt minulla on LI-verkostossani yhdeksän uutta kontaktia, ja jokunen saattaa vielä tulla lisää. He edustavat yrityksiä tai toimialoja, joista minulla ei ennen tapahtumaa ollut kovin vahvaa otetta. Mitä hyötyä uusista kontakteista on? Koskaan ei tiedä, ennen kuin se hetki tulee kohdalle. Olisin voinut toki kieltäytyä poikkeuksellisesta työtehtävästä. Tai olisin voinut käydä juontamassa ja kuitata päivän työn olankohautuksella. Onneksi en kuitenkaan tehnyt niin. Puhujien joukosta löytyi muutama alumnikin. Oli hauska huomata, miten laajalle Metropolia on lonkeronsa levittänyt. Vinkkilistani verkostoitumiseen ytimekkäästi: Ole yhteistyökykyinen Tartu tilaisuuksiin Pysy avoimena
Kiihkottomasti
Sähköiset ympäristöt tuottavat jatkuvasti uusia impulsseja, joihin tekee mieli tarttua. Nettikeskusteluissa trollataan ja lollataan. Lyhytjännitteistä, alati uutta tietoa ja bittiherkkua etsivää mieltä ruokitaan netissä videoklipeillä ja klikkijournalismilla. "Minä en usko voivani koskaan rauhoittua", puuskahti ystäväni turhautuneena. "Liikaa mielenkiintoisia tapahtumia kaikkialla, pakko reagoida." Samaan aikaan toisaalla, ihmisiä kannustetaan etsimään mielenrauhaa mindfulnessista ja retriiteistä. Multitaskaus ei enää ole päivän sana. Hillitty ulosanti ja hallittu ulkomuoto muodostavat uskottavan vaikutelman. Viilipytty suhtautuu asioihin asioina, kiihkottomasti. Sen sijaan hän henkii lämpöä, rauhaa ja empatiaa asiakkaidensa suuntaan. Nämä ovat tunnusmerkkejä ammattilaiselle, joka haluaa kiihkeätahtisessa työelämässä erottua edukseen. Mihin meiltä vähemmän viileiltä on kadonnut aikuisen ihmisen tunnusmerkki, kiihkoton harkitsevaisuus? Onko se hukkunut sähköisten ympäristöjen argumentointiin, jossa sarkastisia reunahuomautuksia jakeleva nokkela sanansäilän heiluttaja saa parhaat pisteet, pelissä, jonka säännöt ovat epäreilut heille, jotka eivät ymmärrä konteksteja? Pitäisikö sähköisten ympäristöjen käyttöä vähentää tai vaihtoehtoisesti meditaatioharjoituksia lisätä? Ehkä sitä voisi kokeilla, ainakin jos hetken malttaisi. Ja kauanko minä harkitsin tämän blogimerkinnän julkaisemista? Tasan kymmenen minuuttia. Saman ajan, mitä sen kirjoittaminen minulta vei. Paljon on vielä opittavaa elontiellä.
Katse silmiin
Kesä oli harvinaisen aurinkoinen. Käytin aurinkolaseja kuuden viikon ajan lähes tauotta. Totuin aurinkolaseihin, liiaksikin. Yhtenä päivänä ihmettelin kaupan kassan nuivaa tervehdystä. Luulin ottavani ystävällistä katsekontaktia kassaan aurinkolasit päässä. Sitten tulivat harmaammat päivät. Aurinkolasit vaihtuivat silmälaseihin. Jatkoin touhuamista kuten ennenkin. Ihmettelin vain, mikä minussa on erilaista. Miksi muut ihmiset tuijottivat minua aiempaa pidempään. Pitäisikö olla imarreltu vai huolissaan? Ei. Mikään minussa ei ollut muuttunut. Toiset vain näkivät silmälasien takaa silmäni. Sain luotua toisiin ihmisiin suoran katsekontaktin. Minä olin se, joka tuijotti ventovieraita takaisin silmiin häiritsevän pitkään. Tämän hoksaaminen vei aikaa ja sai ajattelemaan. Liian pitkä, liian lyhyt tai katsekontaktin täydellinen välttely voidaan käsittää väärin. Silmiin katsomisen sanatonta viestintää on hyvä harjoitella, jotta siitä tulee luonteva osa ihmistenvälistä kanssakäymistä. On hyvä olla tietoinen muutenkin omasta tavasta käyttää niin kehonkieltä kuin äänenpainojaan. Asiakaspalvelutehtävissä, myynnissä ja muissa ihmisten kohtaamista vaativissa töissä ammattilaiset pyrkivät usein mukautumaan vastapuolen taajuudelle; he pehmentävät vai vahvistavat ääntään, rentoutuvat tai ryhdistävät asentoaan, käyvät innostamaan tai rauhoittamaan tilannetta eleillään ja ilmeillään, saadakseen kohtaamansa ihmisen avautumaan omalle sanomalleen. Kyse ei kuitenkaan ole ainoastaan myötäsyntyisestä kyvystä tulla toimeen muiden ihmisten kanssa, vaan taitoa voi myös harjoitella. Vuorovaikutustaitoja ja sosiaalista kanssakäymistä voi opetella, ilmaisutaitoon saa valmennusta. Kehittyä voi vain ja ainoastaan olemalla vuorovaikutuksessa muidenkin kuin oman peilikuvansa kanssa.
Älä stressaa, ammattikirjallisuus auttaa
Kesälomani viimeisenä päivänä pistäydyin pitkästä aikaa kirjakaupassa. Menin etsimään harrastekirjallisuutta. Hakemani teokset sijaitsivat tietokirjallisuus-osastolla, joten silmäilin lävitse myös ammattikirjallisuutta: viestintää, organisaatioita, johtamista, työnhakuoppaita. Sosiaalinen media, itsensä johtaminen ja itsensä brändääminen näyttivät olevan ajankohtaisia ilmiöitä. Ammattikirjallisuus on mielenkiintoista. Lukematta enempää kuin teoksen otsikon ja takakannen, ei voi välttämättä päätellä, onko kirja oikeasti hyödyllinen luettava. Kirjan kannessa olevien kirjoittajien tunnettuus saattaa ohjata valintaa, tuleeko kirjaan edes tartuttua. Sisällysluettelo usein määrittää, kannattaako lukea alkua pidemmälle, löytyykö revittelevän otsikon alta oikeaa asiaa. Moni asiantuntija on brändännyt itsensä huippuasiantuntijaksi kirjoittamalla omasta erityisosaamisalueestaan oppaan. Moni heistä kirjoittaa sujuvasti ja paljastaa oikeasti hyödyllisiä ammattiniksejä. Usein mukana on lähdeviitteitä tutkimuksiin tai alalla tunnustettujen julkaisuihin, perusteoksiin. Itse arvostan tällaista kombinaatiota. Nopeasykkeisessä maailmassa ajankohtaiset ilmiöt myyvät ilman pitkällistä tutkimustakin. Ammattikirjallisuudessa käytännön kokemukset ovat keskiössä. Tiede ei pysy alati muuttuvan arjen perässä. Monissa työelämään liittyvissä ilmiöissä ei koskaan olla yhden, vaan monen tieteenalan piirissä. Työelämässä on kysymys paitsi siitä "omasta alasta", myös ihmisistä ja organisaatioista. Niistä sitten riittääkin mielipiteitä yhtä monta kuin on alalla toimivaa ihmistäkin. Sen kummemmin tieto- ja ammattikirjallisuutta julkaisevien kustantamojen toimintaan syventymättä uskallan väittää, että kustannusbisneksessäkin tarjonta luo kysyntää. Suomenkielinen kirjallisuus on hankalaa kustannettavaa, sillä markkina-alue on pieni. Meillä tuotetaan tietokirjallisuutta harkitummin kuin esimerkiksi englanninkielisillä markkinoilla. Onneksi suomenkielistä tietokirjallisuutta on yhä tarjolla. Paikallisuus tuntuu ja maistuu. Meille tutut ilmiöt tulevat selitetyiksi. Hyvässä kirjassa kaikki tieto on kompaktisti samojen kansien välissä. Painettu kirja tuntuu usein uskottavammalta kuin netistä löydetyt tietolähteet. Tärkeintä on muistaa lähdekritiikki. Objektiivista informaatiota ajankohtaisista ilmiöistä on lähes mahdotonta saada. Olipa asiantuntija kirjoittanut blogiinsa tai kirjaan, asiantuntijan artikkeli on kaikista arvokkaista lähdeviitteistä huolimatta hänen omien kokemusten ja pyrkimysten silmälasien läpi värittynyttä.Siksi kriittisen lukijan hyvä tutustua useamman asiantuntijan käsityksiin aiheesta. Esimerkiksi, mitä on hyvä johtajuus. Siitä riittää kirjallisuutta hyllymetreittäin. Tänään ja tulevaisuudessa. Kirjoihin on vuodatettu asiantuntijoiden valistuneet arviot, mielipiteet, opit, neuvot ja niksit. Kun niitä otetaan käyttöön, alkaa kirjan sisältö elää todellisuutta. Se on asiantuntijuuden viimeinen koettelemus: toimivatko kirjan sivuille painetut viisaudet ja neuvot käytännössä? Miten tietoa voi soveltaa eri tilanteisiin? Tuleeko taikinasta pannukakku vai tuulihattu, kuten kirjassa luvattiin? Jos ei tule tuulihattua, onko vastuu reseptin laatijassa, yhden tekstirivin epähuomiossa pois editoineessa kustannustoimittajassa vai ohjeita väärin tulkinneessa kotikokissa?
Soveltuvuusarvioinnit rekrytointiprosessin osana
Miten ammattikorkeakoulusta valmistuva pääsee työuran alkuun, kun kilpailu kovenee ja työpaikat ovat entistä tiukemmassa? Tapasin Adeccon seniorikonsultit Tiina Hakokorven ja Heidi Granqvistin, jotka kertovat rekrytointiprosesseista ja soveltuvuusarvioinneista. Mistä hakija tunnistaa asiantuntevan rekrytointikonsultin? "Meillä uusille konsulteille annetaan kattava perehdytys. Jatkuvalla lisäkoulutuksella varmistamme konsulttien ammatillisen osaamisen pysymisen ajan tasalla. Konsulttimme tietävät, miten työtä tehdään työnhakijoita kunnioittaen ja mm. henkilötietolain puitteissa sekä eettisen ohjeistuksen mukaisesti. Myös HPL:n auktorisointi määrittää hyvän toimintatavan." Työnantajien ydinosaaminen on yleensä muualla kuin rekrytoinnissa. "Jotkut työnantajat pitävät siitä, että pääsevät välillä rekrytoimaan, mutta heillä on paljon muutakin työpöydällä. Rekrytointiin ei ole antaa sitä aikainvestointia, mitä sen käyminen huolella läpi vaatisi. Siksi prosessi on hyvä osittain tai kokonaan ulkoistaa. Lopullisen valinnan tekee aina asiakasyrityksen esimies. Konsulteilla on asiantuntemusta, joka liittyy mm. hakijoiden osaamisen arviointiin. Lisäksi he tietävät, mistä kanavista sopivia hakijoita voisi löytää." Miksi soveltuvuusarvioinnit ovat lisääntyneet myös suorittavan tason tehtäviin haettaessa? "Avainhenkilöt ja johtotason henkilöt on hyvä arvioida mahdollisimman hyvin. Siihen onkin panostettu eli tehty investointia jo pitkään. Mutta varsinkin nyt, kun useat yritykset ovat tehneet henkilöstövähennyksiä, on ymmärretty suorittavan tason työntekijöiden tärkeä rooli yrityksen toiminnassa. On siis hyvä varmistaa myös heidän soveltuvuuteensa. Ajat ovat muuttuneet, enää ei vain kävellä suoraan tehtaalle kysymään töitä. Tehokkuusvaatimukset sekä sääntöjen ja turvallisuusmääräysten noudattaminen operatiivisella tasolla korostuvat aiempaa enemmän." Mistä puhutaan, kun arvioidaan soveltuvuutta? "Menetelmät valitaan aina tapauskohtaisesti riippuen tehtävästä, johon henkilö hakee. Hakijan ominaisuuksia peilataan haettavan tehtävän vaatimuksiin. Meitä ohjaa lainsäädäntö sekä Suomen Psykologiliiton ohjeistus arviointien tekemiseen. Menetelmien on oltava tarkoituksenmukaisia ja annettava relevanttia tietoa haettavaan tehtävään liittyen. Yleensä mitataan henkilön toimintatapaa, motivaatiotekijöitä ja kykypotentiaalia esim. erilaisilla päättelytehtävillä. Lisäksi voidaan teettää työnäyte, jonka myös tulee korreloida haettavan tehtävän kanssa." Soveltuvuusarviointi on yleisesti ottaen laaja käsite ja se herättää ihmisissä erilaisia mielikuvia. "Yhden menetelmän pohjalta ei johtopäätöksiä henkilöstä tehdä, vaan käytössä on aina useampi menetelmä. Tulokset käydään arvioitavan henkilön kanssa läpi henkilökohtaisessa tapaamisessa. Laadimme kirjallisen arviointilausunnon, joka annetaan myös henkilölle itselleen. On hyvä muistaa, että samankaltainen rooli eri yrityksessä voi vaatia eri ominaisuuksia. Arvioinnissamme todettu kehittämiskohde ei välttämättä tarkoita, etteikö henkilö soveltuisi esim. johonkin toiseen tehtävään." Arviointitulosten tulkitseminen ei ole niin mustavalkoista kuin voisi kuvitella. "Jossain tilanteissa ja rooleissa esimerkiksi tarvitaan sosiaalisuutta, muttei sillä kaikissa tehtävissä ole merkitystä. Ei ole vain yhdenlaista oikeaa henkilöä, vaan kaikilla on aina joitain kehittymiskohteita ja vahvuuksia haettavan tehtävän kannalta. Etsimme kokonaisnäkemystä siitä, kuka arvioiduista henkilöitä on soveltuvin juuri tähän tehtävään ja työympäristöön." Työnantaja saa myös johtamiseen tarvittavia välineitä, kun hänelle annetaan rekrytoitavasta jo etukäteen tietoa vahvuuksiin ja kehittymisalueisiin liittyen. Näin myös perehdytyksessä voidaan suoraan korostaa oikeita asioita. Takaavatko testit kuitenkaan, että tehtävään on saatu rekrytoitua sopiva henkilö? "Sataprosenttista ennustetta ei voida antaa rekrytoiville esimiehille eikä hakijoille. Aina on mahdollisuus pieneen virhemarginaaliin. Sekin vaikuttaa, millaisia työympäristö, kollegat ja tehtävät ovat. Ihmiset käyttäytyvät eri lailla eri tilanteissa, joten arvioinnissa ilmenneet ominaisuudet eivät välttämättä näy tyypillisenä toimintatapana yksi yhteen käytännön työssä. Arvioinnissa voi tulla ilmi motivaatiotekijöitä, joiden vaikutusta on tiettyyn pisteeseen asti voitu ennustaa, mutta on haastavaa arvioida, milloin tietty ”raja” ylittyy ja esim. motivaatio kääntyy laskuun. Mitä enemmän tietoa työnhakijasta on, sitä todennäköisemmin löytyy oikea tekijä, joka viihtyy ja menestyy työssään. On hyvä muistaa, että tässä haetaan myös hakijan näkökulmasta unelmatyöpaikkaa." Lopuksi vielä vinkkejä työnhakuun. "Kokemuksen kartuttaminen on tärkeää. Opintojen aikana kannattaa rakentaa omaa verkostoaan esimerkiksi harjoittelujaksoilla." "Kaikille ei ole kristallinkirkasta, mitä heistä isona tulee. Se ei ole niin suoraviivaista ja uran suunta voi myös muuttua. Silmät kannattaa pitää auki ja suhtautua avoimin mielin eri vaihtoehtoihin. Useita eri polkuja pitkin voi päästä kohti unelmatehtäväänsä."
Tiukkoina aikoina suhdeverkostot ratkaisevat
Metropolia Ammattikorkeakoulusta valmistuneet työllistyvät erinomaisesti. Vuosi valmistumisen jälkeen työttömänä on ilmoittanut olevansa vain 3%. Valmistuneet sijoittuvat myös pääsääntöisesti koulutustasoaan vastaaviin tehtäviin, vain 8 % ilmoittaa nykyisen työn vaativuuden olevan koulutustasoa selvästi alhaisempi. Tiedot ovat kyselytutkimuksesta, joka on tehty Metropoliasta vuonna 2012 valmistuneille vuosi amk-tason tutkinnon suorittamisen jälkeen. Sijoittumisseurantakyselyn avulla selvitettiin valmistuneiden eli alumnien sijoittumista työelämään ja heidän näkemyksiään koulutuksen vastaavuudesta työelämän tarpeisiin. Tutkimuksilla voidaan hahmottaa todellisuutta vain rajallisesti. Tähän kyselyyn vastasivat vuonna 2012 Metropoliassa tutkinnon suorittaneista (2510 henkilöä) syksyllä 2013 kohtalaisen suuri joukko, 45 % kyselyn saaneista. Työmarkkinatilanteen laskusuhdanne näkyy vastauksissa. Jonkin aikaa työttömänä oli ollut valmistumisen jälkeen keskimäärin 24%, edellisellä tutkimuskierroksella eli vuotta aikaisemmin, vain 17% vastaajista. Alakohtaisia eroja tietysti on. Vastaajista työttöminä ilmoittivat olevansa kyselyhetkellä, noin vuosi valmistumisensa jälkeen: tekniikan ja liikenteen alalta kuusi prosenttia (6 %) sosiaali- ja terveysalalta yksi prosentti (1 %) liiketalouden alalta neljä prosenttia (4 %) kulttuuri- ja luovalta alalta neljä prosenttia (4 %) Työllistymistä vaikeuttavista tekijöistä korostuvat aiempia kyselyitä enemmän kaikilla aloilla heikko työmarkkinatilanne ja alueellinen työmarkkinatilanne, puutteelliset suhdeverkostot ja työkokemuksen puute. Nämä tekijät yhdistivät kaikkien alojen vastaajia. Alakohtaisia eroja työllistymistä vaikeuttavien tekijöiden osalta on hyvä myös nostaa esiin. Liiketalouden alalla hankaluudeksi koettiin epävarmuus omasta osaamisesta ja tutkinnon heikko arvostus. Kulttuurialaa vaivasivat katkot määräaikaisissa työsuhteissa sekä tutkinnon arvostuksen puute. Sosiaali- ja terveysalalla sekä tekniikan ja liikenteen alalla molemmissa haasteeksi koettiin epävarmuus omasta osaamisesta ja huono valmistumisajankohta. Työllistymistä merkittävimmin edistävä opiskeluaikainen tekijä kaikkien vastaajien mielestä oli työharjoittelujakso. Lisäksi, tiedon nykyisestä työpaikasta 28% oli saanut suhdeverkostojensa kautta (edellisellä kierroksella 23%). Entistä useammalle (nyt 15 %, edellisellä kierroksella 13 %) työnantaja oli ilmoittanut suoraan avoinna olevasta tehtävästä. Kontaktit, verkostot ja suhteet siis helpottavat työllistymistä. Tutkinnolla, kokemuksella ja osaamisellakin on oma sijansa.
Moninaisuuden ymmärtäminen työyhteisössä
Osallistuin luennolle, jonka tarkoitus oli avata moninaisuuden käsitettä työyhteisössä. Luennolla käsiteltiin persoonien kirjoa enneagrammi-menetelmällä. Oma asennoitumiseni mihin tahansa "ihmisiä lokeroivaan" menetelmään on hieman skeptinen. Useinkaan en tunnu itse soljahtavan täsmälleen siihen "kategoriaan", joka minulle tarjoillaan. En myöskään pidä ajatuksesta, että minun pitäisi heti ensivaikutelman perusteella tehdä kiveenhakatut johtopäätökset toisesta, itselleni uudesta ihmisestä. Joskus on kuitenkin hauskaa analysoida itseään. Samalla voi oppia, miten omat luonteenpiirteet voivat vaikuttaa toimintatapoihimme, "energian suuntautumiseen" eli siihen, mihin kiinnitämme huomion. Millainen minä olen? Lähdin kuitenkin enneagrammi-leikkiin mukaan. Kyseisessä metodissa on tyypiteltynä 9 erilaista luonnetta, joilla on erilaisia piirteitä ja joiden huomio kohdistuu tämän perusteella eri asioihin. Tämä selittää sitten sen, minkä vuoksi työyhteisöissä tai elämässä yleensä voi kohdata henkilöitä, joiden toimintatavat tuntuvat itselle "oudoilta". Luennolle osallistuvat saivat valita kolme kuvausta, jotka mielestämme olivat lähinnä juuri meitä itseämme. Jokaisesta yhdeksästä kuvauksesta saattoi löytää yksittäisen, omasta mielestään itselleen sopivan piirteen. Kokonaisuus kuitenkin ratkaisi. Ensimmäinen vaihtoehto kolahti minulle heti. Se oli numero kahdeksan, johtaja. Mitä sitten piilee tuon numeron takana? Kahdeksikkoa kuvaavat sanat vaikuttaja, varma, vahva, suojelija, haastaja, hallitsija, vastuuhenkilö. Johtajien perusarvoihin kuuluu oikeudenmukaisuus ja sen puolustaminen. "Kahdeksikot etsivät totuutta ja haluavat pitää tilanteet kontrollissa. He tahtovat saada tärkeitä asioita aikaan ja pyrkivät kätkemään haavoittuvuutensa ja heikkoutensa", luennoitsija kertoi. Onko persoonallisuuksien luokittelulla merkitystä työyhteisöjen toiminnassa? Itselle luennon sisältö harjoituksineen oli muistutus siitä, miten monin eri tavoin yksilöt pyrkivät mallintamaan ympäröivää todellisuuttaan. Erilaiset arvostukset vaikuttavat työyhteisöissä siihen, miten yksilöt niissä toimivat ja mikä heitä motivoi. Tämän kannalta muistutus oli tarpeen. Enneagrammiajattelun pohjalta David Danielsin on rakentanut viiden A:n mallin, jonka avulla moninaisuus yhteisöissä voi rakentua: 1. Awareness / Erilaisuuden tiedostaminen: tunnistaminen ja kuvaaminen jollakin neutraalilla tavalla 2. Acceptance / Erilaisuuden hyväksyminen 3. Appreciation / Erilaisuuden arvostaminen 4. Action / Erilaisuuden huomioiminen käytännössä 5. Adherence / Erilaisuusajattelun jatkuva harjoittaminen Ristiriidat työyhteisöissä syntyvät useimmiten kommunikaatiovaikeuksista. Ne puolestaan syntyvät siitä, ettei yhteisön jäsenten moninaisuutta muisteta tai osata huomioida työn arjessa tai päätöksenteossa. Välillä tulee oletettua liiaksi. Esimerkiksi, että kaikki muutkin maailman ihmiset toimisivat juuri minun persoonalleni rakentuneiden toimintamallien kautta. Kaikki lähtee yksilöistä, heidän kyvyistään olla osana moninaista yhteisöä. Siksi sen pohtimiseen on hyvä käyttää aikaa.
Henkilöarvioinnit työnhaussa konsultin silmin
Valmistuttuaan Metropoliasta tuore ammattilainen siirtyy suoraan työelämään tai työnhakijaksi. Enää ei riitä hakemus ja haastattelu. Miksi työnhausta on tullut niin monimutkaista? Tapasin konsulttina toimivan Saara Karhulan Cubiksista, jolta sain arvokasta tietoa rekrytoinneissa käytettävien henkilöarviointien maailmasta. Cubiks on kansainvälinen konsultointiyritys, joka tuottaa palveluja henkilöstön arviointiin ja kehittämiseen. Yritys toimii kansainvälisesti 12 eri maassa. "Meitä on yhteensä 150 konsulttia, paikallistoimistot ovat tyypillisesti pieniä. Leimallista on, että meidän toiminnassa yhdistyvät psykologinen ja HR osaaminen sekä IT-osaaminen. UK:ssa toimii Cubicksin tuotekehitys- ja tutkimusyksikkö eli arviointi- ja konsultointityön lisäksi meillä on myös tuotteita, joita käytetään henkilöarvioinneissa ja henkilöstön kehittämisessä. Soveltuvuusarviointeja toteuttavia tahoja on Suomessa monta." Miten työnantajat käyttävät palveluitanne rekrytointitilanteessa? "Jotkut yritykset ostavat tuotteitamme, niin että myymme ne kyseiselle organisaatiolle ja koulutamme heidät käyttämään niitä. Rekrytoitavat saattavat tällä tavoin olla tekemisissä tuotteidemme kanssa. Teemme myös itse henkilöarviointeja, joissa on mukana tyypillisesti kaksi-kolme viimeistä kärkivaiheen hakijaa. Henkilöarviointipäivä on tavallisesti työpäivän mittainen ja se tapahtuu toimistollamme. Arvioitavat tekevät haettavasta tehtävästä riippuen erilaisia kykytehtäviä, työelämän simulaatioita ja itsearviointitehtäviä. Tavoitteena on saada tietoa mm. henkilön työmotivaatiosta, työskentelytavasta, yhteistyötyylistä sekä oppimisvalmiuksista. Päivän aikana on myös konsultin haastattelu, jossa käydään läpi henkilön työhistoriaa ja taustaa, mutta eniten keskitytään tehtävän kannalta keskeisiin kompetensseihin." Mitä kompetensseilla tarkoitetaan? "Kompetensseilla tarkoitetaan henkilön toimintatapaa ja käyttäytymisen piirteitä erilaisissa tilanteissa. Kompetensseihin vaikuttavat mm. henkilön persoonallisuus, osaamiset ja taidot, kokemus, motivaatio ja asenteet. Työnantajia voivat kiinnostaa esimerkiksi henkilön yhteistyö-ja neuvottelutaidot-, johtamistaidot, paineensietokyky, tai jotkin muut työtehtävään oleellisesti liittyvät asiat." Miksi jo "suorittavan tason" tehtäviin tekijää valittaessa tehdään henkilöarviointeja? "Rekrytointiin panostetaan nykyisin entistä enemmän, koska tehtävät ovat muuttuneet paljon monimutkaisemmiksi ja tiedon määrä on valtava. Ns suorittavan tasonkaan töissä ei pärjää pelkällä ammattiosaamisella vaan esimerkiksi vuorovaikutustaitojen merkitys korostuu yhä enemmän. Ehkä siksi entistä varhaisemmassa vaiheessa rekrytointiprosessia otetaan valintamenetelmiä avuksi. Toki sekin on hyvä huomioida, että rekrytointi vie sekä aikaa että rahaa ja siksi ns. virherekrytointeihin ei ole yrityksissä varaa. Työnantajan kannalta itse rekrytoinnin toteuttaminen sekä henkilön perehdyttäminen on tärkeä prosessi ja siihen halutaan panostaa. Myös työntekijän näkökulmasta ammattitaitoisesti toteutettu rekrytointiprosessi on etu, se mahdollistaa mm. motivaatioon, urasuunnitelmiin ja työskentelytapoihin liittyvän pohdinnan ja harkinnan. Ymmärrän kyllä, että moni kyseenalaistaa arviointeja ja se voi tuntua vieraalta, jos ei ymmärrä, mitä niillä haetaan takaa. Kun tapaan työnhakijoita, pyrin korostamaan, että tämähän on myös heidän etunsa. Pääsee miettimään, onko tämäntyyppinen työ oma juttu. Parhaassa tapauksessa hakija voi saada tästä itselleen vinkkejä omista vahvuuksista ja kehittymiskohteista ja tunnistaa, minkälaisiin asioihin voisi kiinnittää enemmän huomiota.” Minkälaista mielestänne on tämänhetkinen suomalaisten työnantajien rekrytointiosaaminen? "Osaaminen vaihtelee varmasti organisaatioittain. Erilaisissa organisaatioissa on varmasti erilaiset resurssit ja variaatio on uskoakseni laaja, joten vaikea antaa yksiselitteistä vastausta. Sen ymmärrän, että tuntuu kurjalta, jos lähettämäänsä hakemukseen ei saa vastausta. Ymmärrän kuitenkin myös sitä henkilöä, joka saa ne kaksisataa hakemusta eteensä ja yrittää niiden joukosta etsiä sopivimman henkilön. En usko, että lähtökohtaisesti työnantajat haluaisivat antaa käsityksen, etteivät he olisi kiinnostuneita henkilöistä, joita kiinnostaisi työskennellä yrityksessä. On kuitenkin hyvä muistaa, että rekrytointitarve voi vaihdella paljonkin yrityksissä ja yksittäiselle esimiehelle rekrytointitarve ei tule kovin usein vastaan, joten on hyvä, että on kaltaisiamme organisaatioita, joilta saa tarvittaessa apua ja tukea." Entäpä rekrytointikonsultteina toimivien osaaminen? "Koska käytämme arvioinneissa omia tuotteitamme, koulutamme ja sertifioimme kaikki niitä käyttävät konsultit. Samoin toimimme niiden yritysten kanssa, jotka käyttävät meidän tuotteitamme. Jokaiseen tuotteeseemme liittyy oma sertifiointi, joka voi olla päivän tai useamman päivän kestävä koulutus. On todella tärkeää, että arviointia tehdään monimenetelmäisesti, sillä yhden menetelmän perusteella ei voi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Siksi rekrytointiprosessiin ja arviointipäiviin liittyykin tyypillisesti haastattelun lisäksi muita tehtäviä ja menetelmiä. Rekrytointipäätöksen tekee viime kädessä aina palkkaava yritys ja erilaisilla henkilöarviointimenetelmillä ja testeillä saadaan tukea tämän päätöksen tekemiseen." Mitä, jos se testipäivä ei olekaan itselle paras mahdollinen? "Monesti hakija miettii, oliko kyseessä paras mahdollinen päivä. Tärkeintä on tulla ja toimia omana itsenään, niin saa parhaan ja totuudenmukaisen arvioinnin. Arviointipäivään en kuitenkaan suosittelisi tulemaan esimerkiksi sairaana tai muusta syystä ei-työkykyisenä.” Voiko testivastauksia manipuloida? Esimerkiksi vastaamalla niin kuin luulee, että kannattaisi vastata? "No periaatteessa esimerkiksi itsearviointitehtävissä näin voisi tehdä vaikka vastaamalla täysin sattumanvaraisesti kysymyksiin, mutta en suosittelisi sitä kenellekään. Se ei anna henkilöstä oikeaa kuvaa eikä hyödytä henkilöä itseäänkään, koska itsearviointien rinnalla painoarvoa on myös toisten havainnoilla ja vaikutelmilla henkilön käyttäytymisestä. Onhan sekin hyvä tietää, että monesti itsearviointitesteissä on ominaisuuksia, joilla varmistetaan, ettei vastausten manipulointi olisi mahdollista. Näkisin, että se on asennekysymyksin - pitää olla ymmärrystä siihen, että kaikissa ihmisissä on vahvuuksia, mutta myös kehittämistarpeita. Ei ole olemassa täydellistä ihmistä ja omien kehittymisalueiden tunteminen vahvuuksien rinnalla on hyödyllistä " Olisiko vielä vinkkejä AMK-tutkintoon valmistuneelle, miten suhtautua arviointiin työtä hakiessa? "Peräänkuulutan ennakkoluulotonta asennetta ja avointa mieltä. On sellainen kun on. Kannattaa miettiä työpaikkaa hakiessaan, onko hakemassa itselleen sopivaa roolia. Ymmärrän, että paineita saada työpaikka on ja hakemuksia tulee laitettua joka paikkaan, mutta jokaisen olisi hyvä miettiä ja omata näkemystä siitä, minkätyyppisessä tehtävässä voisi onnistua ja viihtyä. Siitähän henkilöarvioinnissakin on viime kädessä kyse." -- Kiinnostuneille lisäinfoa tuotteista (linkin takana PDF-tiedote): Cubiks_PAPI_Tuotekuvaus_Press -- Oletko samaa mieltä Saaran kanssa? Jätä kommenttisi, niin pähkäillään lisää yhdessä! //