Avainsana: tapahtumatuotanto
Palvelumuotoilu tapahtumatuottajan työkaluna
Tapahtumatuottajalla on käytössään erilaisia työkaluja, ja jo opintojen alusta asti meille Metropolian kulttuurituottajille on puhuttu tapahtumatuottajan työkalupakista. Työkalupakki sisältää paljon tuottajalle tärkeitä asioita, jotka auttavat rakentamaan onnistuneen tapahtuman. Haluaisin lisätä tähän työkalupakkiin yhden uuden asian: nimittäin palvelumuotoilun. Palvelumuotoilu on yksinkertaisuudessaan asiakaskokemuksen tarkastelua ja parantamista. Apuna voidaan käyttää esimerkiksi palvelupolkua, johon merkitään kaikki mahdolliset kontaktipisteet, eli hetket, jolloin asiakas on suoraan tekemisissä tapahtuman kanssa. Kontaktipisteiden kohdalla voidaan pohtia, miten tätä kohtaamista voidaan tehdä asiakkaalle esimerkiksi helposti lähestyttävämmäksi, helpommin ymmärrettäväksi, tai helpommin löydettäväksi. Palvelumuotoilu toimi isona apuna oman itsenäisen projektini kanssa. Tuotin Ernubileet-nimisen tapahtuman yhteistyössä Tiivistämön kanssa. Tapahtumassa soitettiin japanilaista rock-musiikkia sekä kävijöille tarjottiin teemaa sopivaa aktiviteettia esimerkiksi pukukisan ja cover-bändin muodossa. Bändi soitti genren tunnettuja kappaleita. Projektissani keskeisenä ideana toimi valmiin tapahtumaidean kehittäminen. Oli oleellista miettiä, mitä aikaisemmista tapahtumista voitaisiin oppia ja miten asiakaskokemusta voitaisiin parantaa. Olin itse ollut kävijänä aikaisemmissa tapahtumissa, joten minulla oli valmiiksi itselläni selkeä kävijän näkökulma siitä, mitä olin jäänyt kaipaamaan lisää, mutta myös siitä, mikä tapahtumassa oli onnistunutta. Aloitin tapahtuman rakentamisen pohtimalla, mitä aikaisemmista tapahtumista oli jäänyt mieleen niin hyvässä kuin pahassa. Tapahtumaa työstäessä pyrin pitämään mielessäni sen, miten tapahtuma olisi mahdollisimman kävijäystävällinen, oli sitten kyse viestinnästä, tapahtuman aikataulusta tai pienistä asioista, kuten tapahtuman drinkkilistasta. Kesäopintoina käymäni kurssi palvelumuotoilusta toimi hyvänä apuna yleisellä tasolla, sillä se oli tarjonnut minulle lisätietoa palvelumuotoilusta. Sieltä saatu tieto tuli vaan soveltaa tapahtumatuotantoon sopivaksi. Pidin mielessä palvelupolun rakenteen. Pohdin kaikkia mahdollisia tapoja, miten potentiaalinen asiakas tulisi olemaan tekemisissä tapahtuman kanssa. Mietin myös sitä, miten tapahtumasta voisi tehdä mahdollisimman houkuttelevan. Tapahtuma oli mielestäni koronan aiheuttamiin olosuhteisiin nähden hyvin onnistunut. Uskon että asiakaslähtöisyyden korostaminen auttoi suunnittelussa paljon. Haluankin kannustaa muita tuottajia tutustumaan palvelumuotoiluun –perustasonkin tietämys aiheesta voi viedä pitkälle. Vaikka asiakaslähtöisyys voi tuntua itsestään selvältä asialta pitää mielessä, asian syvempi pohtiminen esimerkiksi palvelupolun avulla voi tuoda esiin asioita, jotka eivät olisi muuten välttämättä nousseet puheenaiheeksi.
Lasten paloturvallisuusosaamista voidaan kasvattaa tapahtumilla
Eikö se olekin ihan parasta, kun on niin kivaa tekemistä, että huomaamattaan oppii uusia tietoja ja taitoja? Tai kun innostuu jostain asiasta niin paljon, että haluaa tehdä siitä itselleen harrastuksen? Tapahtumien ja muun elämyksellisen toiminnan kautta meillä kulttuurituottajilla on mahdollisuus tehdä hyvää ja aidosti vaikuttaa niin lasten kuin aikuistenkin elämään. Tehokasta oppimista elämysten parissa Elävää tulta, pelastajia, paloautoja, tehtävärasteja, pääsy kurkkaamaan paloasemalle, jonne tavallisesti ei ole pääsyä… Kyllähän sellainen kiinnostaa ja innostaa niin lapsia kuin vähän isompiakin henkilöitä. Tapahtumakonseptin ei tarvitse olla monimutkainen, jotta siellä syntyvä oppimiskokemus olisi tehokas. Pääasia on, että se on jotakin erilaista, joka esimerkiksi yllättävyydellään nousee arjen yläpuolelle ja saa unohtamaan muut asiat. Tapahtumasta jäänyt muistijälki voi kestää jopa koko elämän. Muistan, kuinka minulle lapsena opetettiin paloturvallisuusasioita varoittavien ja jopa dramaattisten esimerkkien kautta. En varmasti ole ainoa, jolla on tällaisia, jopa pelottelun kokemuksia. Tapahtumien kautta tätä viestintää voidaan keventää ja tuoda se lähestyttävämmäksi osaksi ihmisten elämää. Liian rajut esimerkit voivat aiheuttaa ihmisissä vastareaktion, jolloin koko asialta halutaan vain sulkea silmät ja korvat. Silloin oppimista ei tapahdu. Tapahtumien kautta voidaan edistää niin yksittäisten henkilöiden kuin erilaisten yhteisöjenkin turvallisuutta. Isossa kuvassa tämä parantaa myös koko yhteiskunnan turvallisuutta. Kun ihmisten omatoimisuus ja osaaminen lisääntyy, onnettomuudet ja uhkatilanteet vähenevät, ja ihmiset myös osaavat toimia vahinkotilanteissa oikein. Pitkässä juoksussa sillä voi olla vaikutusta jopa pelastusalan työmäärään. Lasten oikeuksia edistämässä Blogitekstiä kirjoittaessani katson ulos ikkunasta ja näen, kuinka Suomen lippu liehuu tuulessa lasten oikeuksien päivän kunniaksi. Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen elämään, ja yksi osa turvallisuutta on paloturvallisuus. Tapahtumien kautta lapsille voidaan antaa eväitä, joilla ehkäistä tulipaloja sekä toimia mahdollisissa tulipalotilanteissa oikein. Jokaisella lapsella soisi myös olevan jonkinlaisen harrastuksen. Palokuntatoiminta on hyvä vaihtoehto, sillä se on ilmaista, yhteisöllistä ja monimuotoista toimintaa, josta löytyy jokaiselle ikään, kokoon ja kuntoon sopivaa tekemistä. Palokuntatoiminta myös tarjoaa mahdollisuuden harrastamisen ohella kehittyä vapaaehtoiseksi palokuntalaiseksi tai jopa ammattilaiseksi. Kuka tietää, mihin jossakin tapahtumassa lapsena saatu kipinä voikaan ajan saatossa johtaa? Marjo Rinne on kulttuurituottaja, jolle ihmisten auttaminen sekä heidän osaamisensa edistäminen tapahtumien kautta on sydämen asia. Viimeiset kaksi vuotta Rinne on työskennellyt kampanjakoordinaattorina Suomen Pelastusalan Keskusjärjestössä Päivä Paloasemalla -tapahtuman parissa. Opinnäytetyö löytyy kokonaisuudessaan täältä: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021112020779
Luovan alan työaikaresursointiin uusi malli
Opinnäytetyössäni rakensin erään yrityksen yhden työryhmän työaikaresursointia kehittävän mallin osallistavilla menetelmillä. Työssä syntyi työntekijöiden itselleen muotoilema optimaalisen työaikaresursoinnin malli, sekä erinäisiä kehitysehdotuksia. Työaikaresursointi räätälöityy organisaatiokohtaisesti Kartoitin kehitystyössäni kolmen eri tahon tiettyjen työryhmien työaikaresursointimalleja. Valikoin tahoiksi kehitettävän yrityksen, eli Sun Effectsin tuotantotiimin, Tavastian ravintolatoiminnan kesäkiertueen, sekä Suomen Kansallisooppera & Baletin lavastamon. Järjestin kyseisten tahojen kanssa tiedonantohaastattelut, joissa kartoitimme työpajahengessä heidän työryhmien mallinsa graafiseen muotoon. Opinnäytetyön esittelytilanteessa minulta kysyttiin haastava kysymys: kuinka työn tulos, eli optimaalinen työaikaresursoinnin malli olisi siirrettävissä muille alan yrityksille. Vastasin empimättä, että tulos ei ole suoraan sovellettavissa muihin organisaatioihin, sillä malli on rakennettu tietyn tarpeen mukaan. Optimaalisen työaikaresursointimallin siirtämisessä toiseen organisaatioon on mielestäni jotain samaa kuin elektronin siirtymisessä ulommille radoille. Mitä kauemmas keskuksesta elektroni siirtyy, sitä enemmän energiaa siirtymään tarvitaan. Epäilen mallin rakentuneen kartoittamissani työryhmissä hyvin orgaanisesti ja se on evolutiivisesti mukautunut vallitseviin olosuhteisiin. Moniäänisyydestä kohti yhteistä mallia Annoin fasilitoijana haasteltaville lähes vapaat kädet hahmotella omaa työaikaresursoinnin prosessiaan. Painotin kuitenkin haastattelutilanteen alussa, että tarkoituksenamme on luoda kronologinen malli, jotta se on seurattavissa. Toimin myös haastattelutilanteessa ”piirtäjänä”, joten minun visuaalinen näkemys saattoi vaikuttaa mallien monimuotoisuuteen. Haastateltavat kuitenkin tekivät mallit itsensä näköiseksi. Yksi jakoi mallin kolmeen vaiheeseen, yhdellä kolme mallia lomittui keskenään aikajänteiden mukaan ja yksi kuvaili kiinteää projektimallia, jolla tehdään kaikki sesongin projektit. Löysin näistä kolmesta kartoitetusta prosessista jotain suhteellisen selkeitä yhteneväisyyksiä. Kaikissa resursointiprosesseissa oli jonkinlainen lähtötilanteen selvitys / tarvekartoitus, kommunikaatiota työryhmän kesken, toteutusvaihe, sekä tiedonkeruu. Avaimia oman mallin rakentamiseen Kartoittamissani malleissa jokainen taho kuvaili yksityiskohtaisesti ja omalla kiellellään vaiheiden sisältöjä. Esimerkiksi Oopperan lavastamo teki tarvekartoitusvaiheessa erittäin monipuolista analyysiä tulevista tarpeista ja kokonaisuudesta. Kun taas Tavastian ei tarvinnut tehdä niin monipuolista analyysiä tässä vaiheessa vaan he pystyivät suoraan soveltamaan mennyttä kokemustaan siihen, että resursointiprosessi saatiin alkuun. Tämä ei kerro mielestäni yrityksen kokemustasosta vaan se kertoo tarpeiden monimuotoisuudesta: Lavastamon tarve tämän aiheen suhteen on mahdollisesti monimutkaisempi ja siksi kyseiseen vaiheeseen tarvitaan tarkempaa analyysiä. Yhteinen runko hahmottuu tuloksista haaleasti. Runkoon on hahmoteltu se osa, minkä malleista voidaan mielstäni siirtää ulkopuoliselle taholle ilman suurta ponnistelua. Ulkopuolinen taho joutuu kuitenkin täyttämään rungon omalla sisällöllään omien tarpeidensa mukaan. Lue lisää resursointiprosessista luovissa organisaatioista Tanelin opinäytetyöstä. Taneli Kainulainen ammatiltaan päätoiminen tapahtumatuottaja. Hän on toiminut useiden tapahtumien vastaavana tuottajana ja hän on erikoistunut erityisesti tapahtuman aluetuotantoon ja suunnitteluun. Tapahtumatuotantojen lisäksi hän toimii mielellään projektipäällikkönä kaikenlaisissa tempauksissa ja projekteissa.
Kansainvälisiä demotouhuja UNESCO’n vuosikokouksessa
Marraskuussa 2019 pääsin osalliseksi erittäin mielenkiintoista kansainvälistä tapahtumaa, kun Pariisissa järjestettiin UNESCO’n 40. vuosikokous. Kokouksessa oli erillinen Game Zone -alue, missä demonstroitiin pelaamisen positiivisia vaikutuksia lapsen kehitykselle ja oppimiskyvylle. Game Zone -alueen yksi käytännön esimerkeistä oli Hatch Kids -sovellus. Sovellus oli Hatch Entertainment Oy:n kehittämä lapsille suunnattu pelien suoratoistopalvelu, jonka tarkoitus oli mahdollistaa pelien turvallinen pelaaminen. Projektin tavoitteena oli vahvistaa Hatchin ja UNESCO’n välistä yhteistyötä, luoda uusia kontakteja sekä tuoda Hatch Kids -sovellus laajemman yleisön tietoisuuteen. Monipuolisiin, tapahtumaa edeltäviin, työtehtäviini lukeutui suunnittelutyön ja palaverien ohella aktiivista vuorovaikutusta eri osapuolten välillä sekä budjetin seurantaa, aikataulujen laatimista ja matkavarauksien tekoa. Olin paikan päällä avustamassa demonurkkauksen rakennuksessa ja varmistamassa, että demoyhteydet toimivat ja nurkkaus on suunnitelmien mukaisesti toteutettu. Paikan päällä asiakaspalvelun lisäksi valokuvasin ja avustin viestinnällisissä tehtävissä. Projektin suurimpia haasteita olivat alueen tiukat visuaaliset ja ekologiset rajoitukset, jotka eivät jättäneet paljoa liikkumisvaraa oman brändätyn lisämateriaalin esille asettamiseen. Toinen huomionarvoinen, tapahtuman aikana esiin noussut, asia oli se, että kansainvälisestä ympäristöstä huolimatta joukossa oli monia sellaisia henkilöitä, jotka eivät odotusten vastaisesti puhuneet lainkaan englantia vaan odottivat voivansa käydä keskustelut ranskaksi. Eli vinkkinä, jos joskus olet järjestämässä mitä tahansa tapahtumaa Ranskassa: varmista, että seurueessa on edes yksi, joka puhuu sujuvasti Ranskaa! Näin vältät oudoksuvat katseet ja varmistat, että sanomasi tavoittaa osallistujia paremmin. Kokonaisuudessaan projekti oli onnistunut ja sitä oli todella miellyttävää olla mukana toteuttamassa. Pitkäksi venyneet päivät ja hotellihuoneen homeen aiheuttama äänen lähtö ei haitannut tai hidastanut menoa, kun sai tehdä töitä kansainvälisessä ympäristössä ja positiivisen hengen omaavassa työryhmässä, jonka kaikki jäsenet olivat ammattitaitoisia ja mukavia.
Liikkeellä marraskuussa 2020 – yksi vuoden ainoista livefestivaaleista
Liikkeellä marraskuussa on yksi Suomen merkittävimmistä tanssifestivaaleista, joka vuonna 2020 päätti rajoituksista huolimatta järjestää livetapahtuman. Taiteellinen johto oli ehdoton siinä, ettei tapahtumasta tulisi tehdä virtuaalista, joten reilu kuukausi aikaisemmin alettiin toteuttaa vaihtoehtoista suunnitelmaa, jotta saataisiin luotua mahdollisimman turvallinen mutta eheä festivaalikokemus. Suoritin festivaalin tuottajana opiskeluun liittyvän itsenäisen projektin, näkökulmana tapahtumatuotanto poikkeusaikana. Festivaali osoittautui loistavaksi näköalapaikaksi aiheelleni. Se osoitti, että tapahtumia voi järjestää vastuullisesti ja turvallisesti, sekä kuinka elintärkeää ihmisille on päästä kokemaan yhdessä. Kapasiteetin pienennyksillä, maskeilla, käsideseillä ja karanteeneilla saatiin aikaan aito festivaalin tuntuinen kokonaisuus aikana, jona festivaaleista tehtiin lähes mahdottomia. Pandemian luoma kolaus kulttuurin kentälle on luonut paljon keskustelua ja herättänyt tunteita. On sääli, ettei päättäjätasolla nähdä kuinka kulttuuritapahtumia voidaan järjestää turvallisesti. Mediassa on ollut paljon hälinää alan toimijoiden keskuudessa siitä, kuinka ei nähdä miten montaa tämä ala työllistää. Syystäkin hälistään. Ymmärrän, että helposti tapahtumat näyttäytyvät suurena riskinä taudin leviämiselle ja ihmisjoukkojen kohtaaminen kuulostaa ensi hätään pahimmalta uhkalta pandemian näkökulmasta. Ja sitä se on, jos tapahtumia ei järjestetä asianmukaisella tavalla. Tapahtumien kieltäminen on päättäjille varmasti helppo keino osoittaa, että asian eteen toimitaan. Valitettavasti kyse on kuitenkin satojen tuhansien ihmisten elinkeinosta. Kulttuuritoimijat ovat pystyneet osoittamaan vastuullisuutensa ja kykynsä järjestää onnistuneita ja turvallisia tapahtumia. Uskaltaisin väittää tapahtumien vahvistaneen ihmisten hyvinvointia ja mahdollistaneen normaalin kaltaisia kokemuksia epävarmuuden keskellä. Kokemuksia, jotka vahvistavat meidän yhteyttämme kanssakulkijoina ja tarjonneet mahdollisuuksia kohtaamisille ja keskustelulle. Liikkeellä marraskuussa oli tästä oiva osoitus. Hartain toiveeni tulevaisuudelle olisi, että yhteiskunnassa nähtäisiin kulttuurin ja tapahtumien merkittävä vaikutus niin ihmisten hyvinvointiin kuin myös kansantalouteen. Toivon, että jo alkanut voimakas mediapuhe kulttuurin ja taiteen kärsimyksestä koronan keskellä, herättäisi kokonaisvaltaisesti keskustelun siitä, kuinka näkymättömänä päättäjien ja valtion tasolla alaamme pidetään. On se sitä jo hieman aloittanut, mutta toivon, että alan toimijat jaksavat pitää äänensä kuuluvissa, jotta se kantautuisi mahdollisimman monelle. Toiveikkaana, Heidi Kulttuurituottaja -18
Tuotantoassistenttina Warnerilla
Työskentely edes jollain tapaa musiikin parissa on ollut tavoitteeni opintojeni alusta asti. Aikaisempien projektien ja työharjoittelun jatkoksi sain ajatuksilleni lopullisen vahvistuksen: sain paikan tuotantoassistenttiharjoittelijana Warner Music Livellä. Ja kyllä – musiikki on juttuni! Warner Music Live on ohjelmatoimisto, jonka listoilla on noin kuusikymmentä kotimaista artistia. Ohjelmatoimisto hoitaa näiden artistien live-keikkojen tuotantoa; muun muassa yhteydenpitoa keikkapaikkojen kanssa, ja erilaisten järjestelyiden kuten esimerkiksi majoitusten hoitamista. Artistien genret vaihtelevat aina rockista poppiin, iskelmään ja danceen. Warner Music Live on vahvassa yhteistyössä levy-yhtiö Warner Music Finlandin kanssa, ja nämä ovat osa kansainvälistä Warner Music Groupia. Tuotantoassistenttina toimin tuottajien apuna erilaisten tehtävien parissa. Tähän kuului muun muassa yhteydenpitoa ja asioiden selvittelyä keikkapaikkojen kanssa, majoitusten ja kulkuvälineiden varaamista, ja esimerkiksi julisteiden valmistelua ja postittamista. Pääsin näkemään, miten suuri tapahtumatoimisto toimii. Opin paljon talon sisäisestä toiminnasta, millaista yhteistyötä livepuoli tekee levypuolen kanssa, miten talon toiminta näkyy talon ulkopuolelle ja mitä kaikkia liikkuvia osia keikan toteutumiseen kuuluu. Tämä on ollut erittäin mielenkiintoista, opettavaista ja olen saanut tästä erittäin arvokasta kokemusta. Luin projektiini liittyen itsensä johtamisen teoriaa. Ajanhallinta ja priorisointi olivat ja ovat ehdottomasti tärkeimpien itsensä johtamisen piirteiden joukossa. Oli mielenkiintoista seurata, oppisinko itsestäni vielä jotain uusia puolia, vai vahvistuvatko jo huomaamani piirteet entisestään. En löytänyt itsestäni uusia puolia, mutta olen yhä varmempi vahvuuksista ja heikkouksista, mitä minulta löytyy tuottajana. Syksyn mittaan sain vahvistuksen sille, että olen oikealla alalla. Olen varmempi myös siitä, että olen valmis valmistumaan keväällä, ja siirtymään työelämään. // Riina Koponen
Solstice Festival – matka tunturin huipulle
Vaatii aikamoista rohkeutta lähteä tuotantopäälliköksi festivaalille joka järjestetään ensimmäistä kertaa, uuden tapahtumakonseptin ympärille, uuden työryhmän kanssa ja ennen kaikkea - tunturin huipulle. Solstice Festival - maailman pohjoisin elektronisen musiikin ja modernin taiteen festivaali, järjestettiin ensimmäisen kerran juhannuksena 2019. Kolmipäiväinen festivaali kokosi Rukan uniikin luonnon äärelle 30 kotimaisen ja kansainvälisen artistin musiikkiohjelmiston sekä 7 visuaalisen artistin installaatiot. Työryhmän tavoite oli tuottaa klubimusiikkiin keskittyviä tapahtumia ennennäkemättömissä ja yllättävissä tapahtumapaikoissa. Samalla Ruka-Kuusamon alueella saatiin kehitettyä matkailualueen toimintaympäristöä sekä lisättyä alueen kansainvälistä ja kansallista vetovoimaisuutta ja tunnettavuutta. Päädyttiin tuomaan teknoa tunturin huipulle - ja sehän toimi. Harvoilla elektronisen musiikin festivaaleilla sitä saa syödäkseen poron käristystä. Tunturimaisemaan rakennettu festivaalikylä tarjosi taide- ja musiikkikattauksen lisäksi yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa laadukkaita ravintolapalveluita. Festivaalipäivien päätteeksi ei suinkaan tarvinnut kömpiä telttaan yöksi, vaan lämmittää sauna ja kutsua vaikkapa naapurimökin porukka kylään. Mökit ja huoneistot Rukatunturin läheisyydessä tarjosivat suuren ja monipuolisen majoituskapasiteetin. Festivaalin markkinointi keskitettiin Suomen lisäksi muualle Eurooppaan – erityisesti Englantiin, Saksaan, Hollantiin, Ruotsiin ja Italiaan. Juhannusyön aurinkoa ihmettelemään saapuikin festivaalikävijöitä yli kymmenestä eri maasta sekä kaikkialta Suomesta. Itselleni hyvän pohjan tekemiselle antoi kokemus muista festivaalituotannoista. Olin Solstice Festivalia ennen työskennellyt muun muassa Provinssin ja Flow Festivalin riveissä jo muutaman vuoden ajan. Kun yhtäkkiä käsissä on kokonaisen tuotannon ja työryhmän ohjat, muodostui yhtä merkittäväksi tuotannollisen osaamisen rinnalle johtamisen taidot. Perehdyin projektissa itseni johtamiseen. Se on kokemukseni mukaan kaikkein vaikeinta ja samalla tärkeintä esimiehen työssä. Oppimisen kannalta Solstice Festival oli loistava. Aloitin työni tekemällä etätöitä eri maasta käsin kuin muu työryhmä. Näin Minulle tarjoutui mainio tilaisuus tarkastella vahvasti sitä, miten johtaa omaa työskentelyä ilman tarkkoja parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Muutettuani takaisin Suomeen, muuttui tekeminen itseni johtamisesta esimiestyöksi. Vastuullani oli tuotannon kokonaisvaltainen luotsaaminen, koko tiimin kannustaminen ja työn etenemisen seuraaminen. Itseni johtaminen ja ryhmän johtaminen kulkivatkin käsi kädessä. Katsoessani keskellä yötä tunturin huipulta loppumatonta auringonpaistetta, ihmisiä tanssimassa kolmella eri tanssilattialla ja henkeäsalpaavaa maisemaa, en olisi voinut olla ylpeämpi itsestäni ja tiimistämme. Saimme aikaan jotain ainutlaatuista mitä kukaan ei aiemmin ollut tehnyt. Se vaati satoja työtunteja ja useiden ihmisten uskomattomia ponnistuksia, mutta lopputulos oli ehdottomasti kaiken vaivannäön arvoinen. Kokonaisen festivaalituotannon onnistunut johtaminen antoi minulle valtavan määrän itsevarmuutta, sekä syvensi ammattitaitoani. Osaamista karttui myös yllättävistä asioista - nyt tiedän, että porot eivät väistä vaikka kuinka kovaa tööttäisit, on vain odotettava.
Tuotantoharjoittelijana klassisen musiikin juhlassa
Halusin tehdä projektin klassisen musiikin parissa ja googlailin alan tapahtumia. ”Kauniaisten musiikkijuhlat olisi kuukauden päästä…” Laitoin viestiä ja nappas! Viiteen viikkoon mahtui 180 työtuntia ja uusia ystäviä. Kauniaisten musiikkijuhlat on Kauniaisten musiikkijuhlat yhdistys ry:n järjestämä koko perheenklassisen musiikin tapahtuma, joka järjestettiin kymmenettä kertaa 25.10.-3.11.2019 Espoossa ja Helsingissä. Tapahtuma on valtakunnallisesti tunnettu kulttuuritapahtuma ja se on hyväksytty vuonna 2018 Finland Festivalsin jäseneksi. Tapahtuman keskeisenä tavoitteena on kehittää nuorten ja seniorien, suomen- ja ruotsinkielisten osallistujien sekä suomalaisten ja kansainvälisten taiteilijoiden vuorovaikutusta. Musiikkijuhla tarjoaa monipuolista ja korkeatasoista tiedettä ja taidetta yhdistelevää ohjelmaa, joka koostuu kotimaisista ja kansainvälisistä taiteilijoista, sekä kiinnostavista tulevaisuuden lupauksista. Projektissa näkökulmani oli klassisen musiikin juhlan yleisötyö, oman osaamisen syventäminen sosiaalisen median markkinoinnissa ja sen kautta yleisötyöhön vaikuttaminen. Tavoitteenani oli päästä tutkimaan, ketä ovat Kauniaisten musiikkijuhlien yleisö, mitä keinoja yleisötyössä käytettiin ja mitä mahdollisuuksia yleisötyön kehittämiseksi nähdään tulevaisuudessa. Minua kiinnosti tapahtuman poikkeuksellinen ajankohta, erityisesti alan tapahtumien välisen kilpailun ja haasteellisen vuodenajan asettamien olosuhteiden näkökulmasta. Yksi tärkeimmistä tehtävistäni oli suunnitella ja toteuttaa Indesign-ohjelmalla tarvittavat printtituotteet kuten käsiohjelmat, mainokset, salin pohjakartat ja opasteet. Pyrin mahdollisimman yleisöystävälliseen ja saavutettavuutta parantavaan visuaaliseen viestintään. Lisäksi työtehtäviini kuului lipunmyynti ennen tapahtumaa, tapahtuman aikana catering, esitteiden jakelu ja sosiaalisen median markkinointi. Virallisesti kaksikielisen tapahtuman parissa sain myös tehokkaan ruotsin kielen kielikylvyn. Työlistani kasvoi äkisti useiden vapaaehtoisten sairastuessa. Pienellä mutta jouhevasti yhteen toimivalla tiimillä onnistuimme juhlan toteutuksessa ansiokkaasti. Kauniaisten musiikkijuhlat oli onnistunut valinta viimeiseksi itsenäiseksi projektikseni. Pääsin työskentelemään ammattilaisten kanssa alalla, joka on minulle intohimo. Sain tutustua ja verkostoitua alan toimijoihin. Opin ymmärtämään paremmin klassisen musiikin organisaatioiden ideologiaa ja rakennetta. Kauniaisten musiikkijuhlat oli projektina konkreettinen katsaus yleisötyön teorian tueksi. Tästä on hyvä jatkaa opinnäytetyöhön ja viimeiseen työharjoitteluun Suomen Kansallisooppera & -baletin yleisötyön tiimissä.
Vapaaehtoisten johtamista vihreämmän tapahtuman eteen
Tapahtumien ekologisuus on ollut viime vuosina kulttuurituotannon kentällä vahvasti pinnalla. Monet suuret tuotannot ovat ottaneet askeleita vihreämpään suuntaan - niin myös Helsinki International Horse Show (HIHS). Helsingin Jäähallilla vuosittain järjestettävä viisipäiväinen ratsastustapahtuma on kehittänyt ekologisuutensa ympärille oman Jumps Green -ympäristöohjelman. Ohjelman avulla HIHS pyrkii huomioimaan ekologisuuden kaikilla tapahtuman osa-alueilla, kannustaen samalla myös muita tapahtumassa ja ratsastusyhteisössä toimivia ympäristöystävällisempään toimintaan. Vuonna 2019 ohjelman teemaksi valikoitui Zero Waste. Tavoitteena oli kierrättää mahdollisimman tehokkaasti ja minimoida tapahtumassa kertyvän sekajätteen määrä. Tavoitteen saavuttamiseksi tapahtuma sai ensimmäistä kertaa oman Jumps Green -vapaaehtoisryhmän. Tapahtumassa useamman vuoden työskennelleenä ja ekologisuudesta innostuneena päädyin itse ryhmän johtajaksi. Tehtävänämme oli pitää huoli, että kierrätys toteutuu tapahtumassa suunnitelmien mukaisesti. Yhdessä rakensimme kierrätyspisteet kaikille tapahtuman osapuolille, valvoimme niiden toimintaa tapahtuman aikana ja purimme tapahtuman jälkeen. Olimme myös valmiina auttamaan yleisöä, toimihenkilöitä, näytteilleasettajia ja osallistujia kierrätykseen sekä tapahtuman ekologisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Viime hetkellä kasattu ryhmä jäi melko pieneksi, mutta suoriuduimme kuitenkin meille osoitetuista tehtävistä kiitettävästi. Ryhmässä vallitsi alusta asti hyvä henki ja tekemisen meininki. Kirkkaat ja kunnianhimoiset tavoitteet tekivät työstä merkityksellistä ja ryhmää oli helppo johtaa niitä kohti. Ryhmäläiset olivat myös lähtökohtaisesti kiinnostuneita ekologisuudesta, joka auttoi vapaaehtoisten motivoinnissa. Vapaaehtoisten johtamisen lisäksi opin projektin aikana bonuksena valtavasti tapahtumien ekologisuudesta. Työskentelimme ahkerasti vihreämmän tapahtuman eteen yhdessä onnistuen. Kierrätys toteutui tänä vuonna tapahtumassa paremmin kuin koskaan - kiitos upean ryhmäni! Lisää HIHSin ekologisuudesta ja Jumps Green -ympäristöohjelmasta voit lukea tästä. Ainu, kulttuurituotannon opiskelija, kutu15
Tapahtumatuotannon yrittäjäksi
Opinnollistin itsenäisen projektin muodossa tapahtumien tekniseen tuotantoon keskittyvän yrityksen perustamisen. Yrityksen perustaminen voi kuulostaa pelottavalta, ja sitä se oli minullekin. Olin pitkään sitä mieltä, että en missään nimessä ryhtyisi yrittäjäksi, koska yrittäjyyteen liittyy paljon riskejä. Samaan aikaan siihen liittyy myös paljon työtä ja velvollisuuksia. Olen kuitenkin onnistunut työllistymään opintojeni aikana tapahtumakentällä niin, että koen yritystoiminnan antavan minulle paljon vapauksia ja mahdollisuuden tehdä juuri sitä, mitä haluan. Yrityksen perustamiseen ja yritystoiminnan perustamiseen liittyy toki paljon työtä, mutta tänä päivänä apua ja neuvoja on helppo löytää internetistä. Esimerkiksi NewCo Helsingin kaltaisista yritysneuvonta-palveluista on helppo saada tietoa ja neuvoja. Kun riskit ja mahdollisuudet konkretisoi itselleen ja muille, ja panostaa liiketoiminta-idean ja –suunnitelman hiomiseen, on myös helpompi ja turvallisempi ryhtyä yrittämään. Oma intohimoni ja pääasiallinen työkenttäni on konemusiikki, sekä siihen liittyvät tapahtumat, tekninen tuotanto ja valosuunnittelu- ja operointi. Kenttä ei varsinkaan Suomessa ole kovin suuri ja tapahtumat ovat lähtökohtaisesti pieniä tai keskisuuria. Yritystä ajatellen tiedostan, että alalla ei liiku suuria rahoja ja koska piirit ovat pienet. Siksi onkin ollut erityisen tärkeää verkostoitua muiden tekijöiden kanssa. Lisäksi omien vahvuuksien ja taitojen kehittäminen on tärkeää, koska kilpailu on kovaa. Tällä hetkellä työskentelen freelancer-valoteknikkona, sekä vastaan Helsingissä sijaitsevien Ääniwallin ja Kaikun teknisestä tuotannosta. Yrityksen perustaminen helpottaisi erityisesti freelancer-töitäni, joita tulee myös tulevaisuudessa olemaan yhä enemmän ulkomailla. Kun harkitsee yrityksen perustamista, on syytä miettiä omia vahvuuksia ja kilpailuvalttiaan kentällä, sekä kuinka erottua joukosta, ja mitä oikeastaan haluaa tarjota ja kenelle. Lisäksi luotettava yhtiökumppani, tai -kumppanit, saattavat helpottaa päätöstä lähteä yrittäjäksi, kun asioiden kanssa ei tarvitse painia yksin. Itselleen ei kannata eikä tarvitse olla liian kriittinen, eikä heti tarvitse olla paras kaikessa.. Neuvoja ja vinkkejä kannattaa ehdottomasti kysellä myös muilta yrittäjiltä ja miltä tuntuu työllistää itsensä. Oma vinkkini on, että yrittäjyyttä ei tarvitse pelätä. Valmistelut kannattaa tehdä huolella, ja hyödyntää kaikkia mahdollisia alustoja, kirjallisuutta ja neuvontapalveluita, mitä suinkin keksii. Lopputuloksena on vähintäänkin hyvä yritys.
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 kutu18 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku