Avainsana: projektityö
Vaikuttavaa nykyteatteria
Baltic Circle on Q-teatteri ry:n järjestämä kansainvälinen nykyteatterifestivaali. Se järjestetään joka marraskuu Helsingissä vaihtuvissa tapahtumapaikoissa. Se on kantaaottava festivaali, jonka ohjelmisto pyrkii herättämään keskustelua yhteiskunnallisista ja vaikeistakin aiheista. Emilia Kokon “how to host something as a cloud…”, esityspaikkana oli vanha autokauppa Vantaalla. Kuva: Tani Simberg Esitykset ovat pääosin nykyteatteria ja -tanssia, performansseja, ja mukaan mahtuu myös paneelikeskusteluja ja klubeja. Ohjelmisto on korkealaatuista. Yleisö koostuu niin taiteen alojen ammattilaisista kuin tavallisista taiteen ja kulttuurin kuluttajista. Näin ollen Baltic Circle luo oivan verkostoitumisalustan taiteesta ja teatterista kiinnostuneille ja kentällä toimiville. Minulla itselläni on Baltic Circlen kanssa nelivuotinen historia. Olen ollut siellä pari kertaa vapaaehtoisena, suoritin työharjoittelun viestintä- ja tuotantoassistenttina ja nyt viimeisimpänä 2019, olin tuotantoharjoittelija. Tällä kertaa tavoitteinani oli verkostoitua ja oppia enemmän festivaalin tuotannosta. Masi Tiitan ”La Mer” esitettiin Diakonissalaitoksen kirkossa. Kuva: Tani Simberg Kokemukseni vuoksi perehdyttämistä ei tarvittu, vaan pääsin heti asiaan. Toimin festivaaliviikon alkupuoliskon tuotannon apuna monipuolisissa työtehtävissä. Autoin Töölössä sijaitsevan toimiston ylläpidossa, ohjasin vapaaehtoisia, testasin simultaanitulkkauslaitteistoja, hain lentokentältä taiteilijoita, tein tervetulopakkauksia taiteilijoille ja hain kaupasta kaikkea spraymaaleista kahvikuppeihin. Koko viikon ajan vastuullani oli myös ”festival hotline”. Se oli puhelinnumero, johon festarikävijät ja sidosryhmät saivat matalalla kynnyksellä soittaa, mikäli jossain asiassa oli epäselvyyksiä. Lisäksi tämä numero toimi nk. ”maksa mitä haluat” -lippujen päivystyslinjana. Loppuviikon olin festivaaliklubituottajan oikea käsi, kun rakensimme kaksipäiväisen klubin Cirkon Maneesiin tyhjästä. Jo perinteeksi muodostunut Love Me in November -klubi oli menestys. Esityksinä nähtiin mm. drag showta ja runoutta. Loppuyönä DJ:n soittaessa Maneesin lattia ei viilennyt hetkeksikään. Peilipalloja festivaaliklubin somistuksena. Kuva: Tani Simberg Päivät olivat pitkiä, mutta antoisia. Oli mielenkiintoista päästä syventymään festivaalin tuottamiseen hyvässä porukassa. Suosittelen lämpimästi Baltic Circleä harjoittelu- tai projektipaikaksi, mikäli pienet, mutta vaikuttavat taidefestivaalit on se juttu ja kaipaat lempeää ilmapiiriä hektisen työn tueksi! Hanna, kutu16 www.balticcircle.fi FB: Baltic Circle IG: balticcircle
Varrelle virran!
Kulttuurimatkaillen Järvi-Suomeen: autotapahtuman ideointi ja suunnittelu Ajat kolmatta tuntia edellisen jaloittelun ja jäätelötauon jälkeen. Viikon mittainen matka Euroopan halki kohti Suomea on loppusuoralla. Vaientamattomassa takaluukussa ryskyttää hiekkatien kuopat ja radiossa soi takavuosien iskelmät. Matka on hikinen ja metsätie keskellä ei mitään tuntuu loputtoman pitkältä. Viimeisten tuntien aikana olet nähnyt aimo katsauksen Järvi-Suomesta; metsän täydeltä puita ja ajoittain puiden lomassa kimmeltävän järven pintaa. Pääsisipä pian uimaan! Mutkainen tie kaventuu ja saavut hotellin pihapiiriin. Tien ylle ripustettu kyltti toivottaa tervetulleeksi vuosittaiseen kansainväliseen autoharrastajien kokoontumiseen. Matkan päämäärä aukeaa vihdoin silmissä. Sisäpihalle asettautuneet autorivistöt toisensa jälkeen saattelevat sinut vuosikymmen vuosikymmeneltä kohti viikonlopun mittaista lomaa moottorien maailmaan uppoutuen. Hyväntuulinen vastaantulija viittilöi ajamaan eteenpäin ja osoittaa autollenne varatun paikan antamienne esitietojen mukaan oikean aikakauden kujalta. Parkkeerattuanne hän toivottaa ryhmänne tervetulleeksi kehoittaen käymään taloksi. Tässä välissä on hyvää aikaa kirjautua sisään hotelliin ja purkaa matkatavarat. Päivä on vasta nuori ja paikalla ollaan ajoissa. Ympäröivien tiluksien tutustumiseen on hyvin aikaa ennen yhteisen ohjelmanumeron alkamista. Viimeinen opiskeluprojektini oli Club Peugeot ry:n autoharrastajien kansainvälisen viikonlopputapahtuman ideointi ja suunnittelu. Tapahtuma järjestetään kesällä 2022 ja siihen odotetaan osallistuvan sata autokuntaa: menneiden vuosikymmenien Peugeot-autoilla saapuvia harrastajia Suomesta ja eri puolilta Eurooppaa. Tämä tarkoittaa noin kolmeasataa eri-ikäistä ja -taustaista osallistujaa. Heitä yhdistää intohimo autoihin, vanhoihin autoihin ja valmius matkustaa harrastuksen perässä tapaamaan samanhenkisiä ihmisiä. Kokoontuminen järjestetään nyt kolmatta kertaa Suomessa. Aiemmin täällä on järjestetty kaksi kansainvälistä Peugeot-kokoontumista: vuonna 1998 Helsingissä ja vuonna 2008 Naantalissa. Toinen päivä kesäisen harrasteviikonlopun vietossa vehreissä järvimaisemissa Tampereen seudulla on alkanut. Lämmin rantakallio kuivaa Näsijärven aallokoissa virkistäytynyttä juhlijaa. Keskipäivän auringonsäteet hellivät kasvoja ja kevyt tuulenvire väreilee koivikossa. Lokki kirkaisee. Mielessäsi häilähtää epäilys, koristaisiko valkea läikkä pian lierihattuasi vai puunatun autosi konepeltiä. Savusaunan tuoksu sekoittuu grillissä valmistuvien herkkujen tuoksuihin. Kauempaa kuuluu rauhoittava diesel-moottorin jyrinä ja rentoutunut, iloinen puheensorina. Laineet liplattavat, järvivesi kastelee varpaat ohiajavan moottoriveneen nostattaessa rantaan kipuavia aaltoja. Havahdut megafonista kajahtavaan kutsuun lähteä seuraamaan alkavaa ohjelmaa. Tapahtuma toimii oivallisena tilaisuutena nostaa Suomen Club Peugeot ry:n profiilia. Tampereella erottaudutaan muista Euroopan toimijoista omannäköisellä, modernilla perisuomalaisella tapahtumaviikonlopulla. Viikonlopputapahtuma tuo yhteen kiireisten metropolien asukkaat yhdessäolon ja yhteisen harrastuksen pariin luonnonrauhaan. Tapahtuman markkinointi kohdistuu ainaostaan kansainvälisten kerhojen jäsenistöihin ja osallistujat vahvistavat saapumisensa hyvissä ajoin ennakkoon. Yksityinen harrastajatapahtuma on satunnaiskävijöiltä suljettu. Teemaviikonloppua vietetään pääosin ulkoilmassa myös suomalaisen kulttuurin helmistä nauttien. Mukana on luontoaktiviteetteja, lähiruokaa ja kauden herkkuja. Lämmintä keskikesän iltaa vietetään suomalaisen kansanmusiikin parissa, ensin konsertista nauttien ja tanssin rytmittäessä kiireetöntä tunnelmaa. Illan kääntyessä yöhön osa vetäytyy nukkumaan. Tunnelmalliset valoketjut valaisevat ulkoilma-autonäyttelyä hämärtyneessä kesäyössä. Autojen parissa viipyillään, joku on intoutunut tunnelmointiin, virittänyt pienen paviljongin istumaryhmineen autonsa eteen. Toisten vieraiden keskuudessa herää kiinnostus kesäyön valoisuuteen ja yhteisellä musisoinnilla ikivihreiden parissa nautitaan yhdessäolosta nuotiolla makkaraa paistaen. Seuraavana päivänä ohjelmassa on yhteenkokoavia ohjelmanumeroita ennen kuin vieraat vähitellen hajaantuvat omille teilleen kohti Eurooppaa. Projekti toi kaipaamani täysin uudenlaisen näkökulman tuottamiseen. Pääsin tutustumaan autoharrastajien tiiviiseen yhteisöön ja alan tapahtumien toimintakulttuuriin. Tämä oli viimeinen projektini Metropolia Ammattikorkeakoulun kulttuurituottajaopiskelijana ennen valmistumistani. Sain mahdollisuuden reflektoida osaamistani ja nivoa intensiivisesti yhteen kaiken tutkinnon aikana opitun. Projekti toimi minulle henkilökohtaisesti siirtymänä opiskelijaelämästä valmistuneen maailmaan. - Katianna Kauppinen, KUTU16
Solstice Festival – matka tunturin huipulle
Vaatii aikamoista rohkeutta lähteä tuotantopäälliköksi festivaalille joka järjestetään ensimmäistä kertaa, uuden tapahtumakonseptin ympärille, uuden työryhmän kanssa ja ennen kaikkea - tunturin huipulle. Solstice Festival - maailman pohjoisin elektronisen musiikin ja modernin taiteen festivaali, järjestettiin ensimmäisen kerran juhannuksena 2019. Kolmipäiväinen festivaali kokosi Rukan uniikin luonnon äärelle 30 kotimaisen ja kansainvälisen artistin musiikkiohjelmiston sekä 7 visuaalisen artistin installaatiot. Työryhmän tavoite oli tuottaa klubimusiikkiin keskittyviä tapahtumia ennennäkemättömissä ja yllättävissä tapahtumapaikoissa. Samalla Ruka-Kuusamon alueella saatiin kehitettyä matkailualueen toimintaympäristöä sekä lisättyä alueen kansainvälistä ja kansallista vetovoimaisuutta ja tunnettavuutta. Päädyttiin tuomaan teknoa tunturin huipulle - ja sehän toimi. Harvoilla elektronisen musiikin festivaaleilla sitä saa syödäkseen poron käristystä. Tunturimaisemaan rakennettu festivaalikylä tarjosi taide- ja musiikkikattauksen lisäksi yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa laadukkaita ravintolapalveluita. Festivaalipäivien päätteeksi ei suinkaan tarvinnut kömpiä telttaan yöksi, vaan lämmittää sauna ja kutsua vaikkapa naapurimökin porukka kylään. Mökit ja huoneistot Rukatunturin läheisyydessä tarjosivat suuren ja monipuolisen majoituskapasiteetin. Festivaalin markkinointi keskitettiin Suomen lisäksi muualle Eurooppaan – erityisesti Englantiin, Saksaan, Hollantiin, Ruotsiin ja Italiaan. Juhannusyön aurinkoa ihmettelemään saapuikin festivaalikävijöitä yli kymmenestä eri maasta sekä kaikkialta Suomesta. Itselleni hyvän pohjan tekemiselle antoi kokemus muista festivaalituotannoista. Olin Solstice Festivalia ennen työskennellyt muun muassa Provinssin ja Flow Festivalin riveissä jo muutaman vuoden ajan. Kun yhtäkkiä käsissä on kokonaisen tuotannon ja työryhmän ohjat, muodostui yhtä merkittäväksi tuotannollisen osaamisen rinnalle johtamisen taidot. Perehdyin projektissa itseni johtamiseen. Se on kokemukseni mukaan kaikkein vaikeinta ja samalla tärkeintä esimiehen työssä. Oppimisen kannalta Solstice Festival oli loistava. Aloitin työni tekemällä etätöitä eri maasta käsin kuin muu työryhmä. Näin Minulle tarjoutui mainio tilaisuus tarkastella vahvasti sitä, miten johtaa omaa työskentelyä ilman tarkkoja parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Muutettuani takaisin Suomeen, muuttui tekeminen itseni johtamisesta esimiestyöksi. Vastuullani oli tuotannon kokonaisvaltainen luotsaaminen, koko tiimin kannustaminen ja työn etenemisen seuraaminen. Itseni johtaminen ja ryhmän johtaminen kulkivatkin käsi kädessä. Katsoessani keskellä yötä tunturin huipulta loppumatonta auringonpaistetta, ihmisiä tanssimassa kolmella eri tanssilattialla ja henkeäsalpaavaa maisemaa, en olisi voinut olla ylpeämpi itsestäni ja tiimistämme. Saimme aikaan jotain ainutlaatuista mitä kukaan ei aiemmin ollut tehnyt. Se vaati satoja työtunteja ja useiden ihmisten uskomattomia ponnistuksia, mutta lopputulos oli ehdottomasti kaiken vaivannäön arvoinen. Kokonaisen festivaalituotannon onnistunut johtaminen antoi minulle valtavan määrän itsevarmuutta, sekä syvensi ammattitaitoani. Osaamista karttui myös yllättävistä asioista - nyt tiedän, että porot eivät väistä vaikka kuinka kovaa tööttäisit, on vain odotettava.
Tuotantoharjoittelijana klassisen musiikin juhlassa
Halusin tehdä projektin klassisen musiikin parissa ja googlailin alan tapahtumia. ”Kauniaisten musiikkijuhlat olisi kuukauden päästä…” Laitoin viestiä ja nappas! Viiteen viikkoon mahtui 180 työtuntia ja uusia ystäviä. Kauniaisten musiikkijuhlat on Kauniaisten musiikkijuhlat yhdistys ry:n järjestämä koko perheenklassisen musiikin tapahtuma, joka järjestettiin kymmenettä kertaa 25.10.-3.11.2019 Espoossa ja Helsingissä. Tapahtuma on valtakunnallisesti tunnettu kulttuuritapahtuma ja se on hyväksytty vuonna 2018 Finland Festivalsin jäseneksi. Tapahtuman keskeisenä tavoitteena on kehittää nuorten ja seniorien, suomen- ja ruotsinkielisten osallistujien sekä suomalaisten ja kansainvälisten taiteilijoiden vuorovaikutusta. Musiikkijuhla tarjoaa monipuolista ja korkeatasoista tiedettä ja taidetta yhdistelevää ohjelmaa, joka koostuu kotimaisista ja kansainvälisistä taiteilijoista, sekä kiinnostavista tulevaisuuden lupauksista. Projektissa näkökulmani oli klassisen musiikin juhlan yleisötyö, oman osaamisen syventäminen sosiaalisen median markkinoinnissa ja sen kautta yleisötyöhön vaikuttaminen. Tavoitteenani oli päästä tutkimaan, ketä ovat Kauniaisten musiikkijuhlien yleisö, mitä keinoja yleisötyössä käytettiin ja mitä mahdollisuuksia yleisötyön kehittämiseksi nähdään tulevaisuudessa. Minua kiinnosti tapahtuman poikkeuksellinen ajankohta, erityisesti alan tapahtumien välisen kilpailun ja haasteellisen vuodenajan asettamien olosuhteiden näkökulmasta. Yksi tärkeimmistä tehtävistäni oli suunnitella ja toteuttaa Indesign-ohjelmalla tarvittavat printtituotteet kuten käsiohjelmat, mainokset, salin pohjakartat ja opasteet. Pyrin mahdollisimman yleisöystävälliseen ja saavutettavuutta parantavaan visuaaliseen viestintään. Lisäksi työtehtäviini kuului lipunmyynti ennen tapahtumaa, tapahtuman aikana catering, esitteiden jakelu ja sosiaalisen median markkinointi. Virallisesti kaksikielisen tapahtuman parissa sain myös tehokkaan ruotsin kielen kielikylvyn. Työlistani kasvoi äkisti useiden vapaaehtoisten sairastuessa. Pienellä mutta jouhevasti yhteen toimivalla tiimillä onnistuimme juhlan toteutuksessa ansiokkaasti. Kauniaisten musiikkijuhlat oli onnistunut valinta viimeiseksi itsenäiseksi projektikseni. Pääsin työskentelemään ammattilaisten kanssa alalla, joka on minulle intohimo. Sain tutustua ja verkostoitua alan toimijoihin. Opin ymmärtämään paremmin klassisen musiikin organisaatioiden ideologiaa ja rakennetta. Kauniaisten musiikkijuhlat oli projektina konkreettinen katsaus yleisötyön teorian tueksi. Tästä on hyvä jatkaa opinnäytetyöhön ja viimeiseen työharjoitteluun Suomen Kansallisooppera & -baletin yleisötyön tiimissä.
Kasetilla maailmankartalle
Viimeinen itsenäinen projektini liittyi edustamani yhtyeen promotointiin. Projektissa oli kaksi osaa: loppuvuodesta 2018 keväälle 2019 kasetin äänitys, julkaisu ja promotointi sekä syksyllä 2019 promokuvien ja musiikkivideon tuotanto. Soitan rumpuja Juhlat-nimisessä yhtyeessä, joka perustettiin kevättalvella 2018. Saman vuoden syksyllä, kun materiaalia alkoi olla kasassa jo melko paljon, aloimme miettiä lähitulevaisuuden askelmerkkejä. Päätimme perustaa treenikämpälle studion ja äänittää olemassa olevat kappaleet itse. Loppuvuodesta vietimme studiolla pari päivää ja purkitimme yhdeksän laulua. Keikkojen yhteydessä ja muutenkin oli ehtinyt jo tulla paljon kyselyitä julkaistun materiaalin perään. Jossain vaiheessa syntyi ajatus kappaleiden julkaisemisesta kasetilla, joka palvelisi kyselijöitä ja samalla toimisi jonkinlaisena käyntikorttina esimerkiksi levy-yhtiöiden suuntaan. Jotain omakustannealbumin ja demonauhan väliltä. Keväällä teetätimme UCT Tapes -nimisellä pienellä yrityksellä 80 kappaleen painoksen c-kasettia. Omalla vastuullani oli kasetin julkaisuun liittyvä käytännön työ ja promotointi. Hoidin kasetin painatuksen, tein kasettiin liittyvää sisältöä yhtyeen sosiaalisen median tileille ja loin tunnukset Bandcamp-sivustolle, johon musiikkia vai julkaista suoratoistettavaksi ja ladattavaksi. Näiden lisäksi vastasin muun muassa levynjulkaisukeikan järjestämisestä Tenho Restobarissa Helsingin Alppiharjussa. Kasetin julkaiseminen tuntui sopivan typerältä ajatukselta. Tiedostimme, ettei juuri kellään potentiaalisesta yleisöstä (käytännössä siis meidän kavereista) ole laitetta, jolla kasetteja voisi kuunnella. Toisaalta oletimme, ettei esimerkiksi CD-soittimia ole sen enempää. Meille oli tärkeää saada käsiimme fyysinen tuotos, joten päädyimme edulliseen ja kompaktiin kasettiin. Kasetin mukana tuli latauslipuke, jolla pääsi käsiksi mp3-tiedostoihin kaikista kappaleista. Kasetti julkaistiin ja julkkarikeikka soitettiin 9.5.2019.. Kolme kappaletta kasetilta julkaistiin jokunen viikko aiemmin digitaalisesti yhtyeen Bandcamp-sivustolla (juhlat.bandcamp.com). Julkkarikeikalla kasettipainoksesta myytiin neljännes, ja tätä kirjoittaessa painos on myyty loppuun. Kasetin julkaisun jälkeen soitimme kourallisen keikkoja ympäri Etelä-Suomea kesällä 2019. Kun keikkailutahti syksyä kohden tyrehtyi, päätimme uudistaa yhtyeen visuaalista ilmettä ja käydä ottamassa uudet promokuvat sekä kuvata musiikkivideon. Promokuvat otti valokuvaaja Ida Stenros, jonka ammattitaiton olimme luottaneet ennenkin. Halusimme, että bändin nimen hengessä kuvissa olisi juhlat ja päätimme lavastaa kuviin tympeän ala-asteen naamiaisdiskon. Tajusimme, että ensiarvoisen tärkeää ala-astemiljöön luomisessa on puolapuut, joten metsästimme tovin paikkaa, josta sellaiset löytyisivät. Lopulta kävi ilmi, että äitini työpaikalla Kärpäsen peruskoulussa Lahdessa on tarpeisiimme sopiva liikuntasali, ja otimme kuvat siellä. Musiikkivideon kuvaajaksi pestattiin valo- ja videokuvaaja Pekka Rousi. Kehittelimme käsikirjoituksen suuntaviivoja yhdessä Rousin kanssa ja Rousi keräsi luottomiehistään kuvausryhmän, joka suhtautui projektiin asiaan kuuluvalla pieteetillä. Video kuvattiin Rousin studiolla Hernesaarella, ja tätä kirjoittaessani se on vielä leikkauspöydällä. Kuvaukset onnistuivat todella hyvin, ja raakaversion nähneenä uskallan jo sanoa että lopputulos ylittää kaikkien odotukset. Kokonaisbudjetti videolle oli noin 500 euroa, mikä on todella vähän kun ottaa huomioon, että kuvausryhmä koostui kolmesta alan ammattilaisesta, minkä lisäksi saimme mukaan vielä erittäin ansioituneen lavastajan. Avustajia saimme houkuteltua olut- ja pizzapalkalla riittämiin. Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että projekti oli oikein onnistunut. Olemme itse tyytyväisiä kasettiin, ja siitä saatu palaute on ollut hyvää kautta linjan. Toivottavasti kasetteja kuunnellaan ja Juhlien musiikki puhuttelee. Vaikka varsinaista välitöntä hyötyä esimerkiksi talous- tai julkisuusmielessä ei oltaisikaan julkaisulla saavutettu, oli kasetin kanssa puuhastelu erittäin mukavaa. Samaa voi sanoa myös promokuvista sekä musiikkivideosta. Ammatillisessa mielessä projekti oli itselleni antoisa, koska indie-musiikin kentällä lähellä ruohonjuuritasoa työskentely kiinnostaa minua paljon. Uskon, että kaikesta vuoden sisällä oppimastani on minulle paljon hyötyä.
Vapaaehtoisten johtamista vihreämmän tapahtuman eteen
Tapahtumien ekologisuus on ollut viime vuosina kulttuurituotannon kentällä vahvasti pinnalla. Monet suuret tuotannot ovat ottaneet askeleita vihreämpään suuntaan - niin myös Helsinki International Horse Show (HIHS). Helsingin Jäähallilla vuosittain järjestettävä viisipäiväinen ratsastustapahtuma on kehittänyt ekologisuutensa ympärille oman Jumps Green -ympäristöohjelman. Ohjelman avulla HIHS pyrkii huomioimaan ekologisuuden kaikilla tapahtuman osa-alueilla, kannustaen samalla myös muita tapahtumassa ja ratsastusyhteisössä toimivia ympäristöystävällisempään toimintaan. Vuonna 2019 ohjelman teemaksi valikoitui Zero Waste. Tavoitteena oli kierrättää mahdollisimman tehokkaasti ja minimoida tapahtumassa kertyvän sekajätteen määrä. Tavoitteen saavuttamiseksi tapahtuma sai ensimmäistä kertaa oman Jumps Green -vapaaehtoisryhmän. Tapahtumassa useamman vuoden työskennelleenä ja ekologisuudesta innostuneena päädyin itse ryhmän johtajaksi. Tehtävänämme oli pitää huoli, että kierrätys toteutuu tapahtumassa suunnitelmien mukaisesti. Yhdessä rakensimme kierrätyspisteet kaikille tapahtuman osapuolille, valvoimme niiden toimintaa tapahtuman aikana ja purimme tapahtuman jälkeen. Olimme myös valmiina auttamaan yleisöä, toimihenkilöitä, näytteilleasettajia ja osallistujia kierrätykseen sekä tapahtuman ekologisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Viime hetkellä kasattu ryhmä jäi melko pieneksi, mutta suoriuduimme kuitenkin meille osoitetuista tehtävistä kiitettävästi. Ryhmässä vallitsi alusta asti hyvä henki ja tekemisen meininki. Kirkkaat ja kunnianhimoiset tavoitteet tekivät työstä merkityksellistä ja ryhmää oli helppo johtaa niitä kohti. Ryhmäläiset olivat myös lähtökohtaisesti kiinnostuneita ekologisuudesta, joka auttoi vapaaehtoisten motivoinnissa. Vapaaehtoisten johtamisen lisäksi opin projektin aikana bonuksena valtavasti tapahtumien ekologisuudesta. Työskentelimme ahkerasti vihreämmän tapahtuman eteen yhdessä onnistuen. Kierrätys toteutui tänä vuonna tapahtumassa paremmin kuin koskaan - kiitos upean ryhmäni! Lisää HIHSin ekologisuudesta ja Jumps Green -ympäristöohjelmasta voit lukea tästä. Ainu, kulttuurituotannon opiskelija, kutu15
Projektina verkkosivut henkilöbrändille
Olen kolmannen vuoden kulttuurituotannon opiskelija Metropoliassa. Sain juuri valmiiksi projektin, jonka tein itselleni. Projekti koostui oman henkilöbrändin luomisesta sekä sen seuraksi rakensin verkkosivut. Tarkoituksena oli saada projekti valmiiksi kahdessa kuukaudessa kesän yli, mutta työ ei syntynytkään hetkessä vaan vei puoli vuotta. Projektin tavoitteet olivat kehittää omaa ammatti-identiteettiäni ja erottua kilpailijoista työnhakutilanteissa. Tavoitteena oli myös tuoda vahvimmat taitoni esille helpolla ja nykyaikaisella tavalla. Ennen projektin alkua, en tiennyt olisiko minulla työpaikkaa, joten tästä syystä projektin idea syntyi. Olen nykyään töissä projektipäällikkönä markkinointitoimistossa, joten vaikken tarvitsekaan henkilöbrändiä työnhakutilanteisiin, on oma brändi mainio tapa tuoda esiin ammattitaitojani asiakkailleni. Aloitin työt erilaisten verkkosivualustojen tutkimisella; hinta, laatu ja helppous edellä. Nopeasti selvisi, että wordpress.org tarjosi toivomani työkalut ja mahdollisuudet sivuston rakentamiselle, sillä ne mahdollistivat myös koodausta. Sanoisin, että suurin haaste sekä onnistumisen tunne tuli aina kun sain koodinpätkän toimimaan sivustolla. HMTL- ja CSS-koodaus ei ole entuudestaan tuttua, joten näiden alkeellinen opetteleminen ja onnistuminen antoi paljon itsevarmuutta. Seuraavaksi loin itselleni visuaalisen identiteetin, joka koostui väriteemoista, logosta, valokuvista ja fonteista. Tein myös listan millaisia alasivuja verkkosivuilla tulisi olla perustuen ydinosaamisiini. Etusivulla tulisi olla selkeää mistä ja kenestä on kyse ja yhteydenottomahdollisuus, ansioluettelosivulla työkokemukseni ja koulutukseni, portfoliossa luovan puolen osaamiseni. Verkkosivun lisäksi loin Instagram-tilin, jonka tarkoitus on tukea brändiäni sekä valokuvaustani. LinkedIn-tili minulla on ollut jo ennestään, joten sen liittäminen brändiini oli helppoa. Kun verkkosivujen rakenteet olivat pystyssä, suunnittelin äänensävyn ja tekstisisällön sekä mobiilioptimoin sivut. Päätin rakentaa sivut englannin kielellä, sillä se tuntui luontevimmalta. Tarkoituksena on kääntää ne myös suomeksi ja ruotsiksi myöhemmin. Lopputulos on näkyvillä osoitteessa: www.lindaviljanen.com. Projekti onnistui hyvin, vaikka uudenlainen haaste olikin. Onneksi olinkin itseni pomo tällä kertaa.
Tapahtumatuotannon yrittäjäksi
Opinnollistin itsenäisen projektin muodossa tapahtumien tekniseen tuotantoon keskittyvän yrityksen perustamisen. Yrityksen perustaminen voi kuulostaa pelottavalta, ja sitä se oli minullekin. Olin pitkään sitä mieltä, että en missään nimessä ryhtyisi yrittäjäksi, koska yrittäjyyteen liittyy paljon riskejä. Samaan aikaan siihen liittyy myös paljon työtä ja velvollisuuksia. Olen kuitenkin onnistunut työllistymään opintojeni aikana tapahtumakentällä niin, että koen yritystoiminnan antavan minulle paljon vapauksia ja mahdollisuuden tehdä juuri sitä, mitä haluan. Yrityksen perustamiseen ja yritystoiminnan perustamiseen liittyy toki paljon työtä, mutta tänä päivänä apua ja neuvoja on helppo löytää internetistä. Esimerkiksi NewCo Helsingin kaltaisista yritysneuvonta-palveluista on helppo saada tietoa ja neuvoja. Kun riskit ja mahdollisuudet konkretisoi itselleen ja muille, ja panostaa liiketoiminta-idean ja –suunnitelman hiomiseen, on myös helpompi ja turvallisempi ryhtyä yrittämään. Oma intohimoni ja pääasiallinen työkenttäni on konemusiikki, sekä siihen liittyvät tapahtumat, tekninen tuotanto ja valosuunnittelu- ja operointi. Kenttä ei varsinkaan Suomessa ole kovin suuri ja tapahtumat ovat lähtökohtaisesti pieniä tai keskisuuria. Yritystä ajatellen tiedostan, että alalla ei liiku suuria rahoja ja koska piirit ovat pienet. Siksi onkin ollut erityisen tärkeää verkostoitua muiden tekijöiden kanssa. Lisäksi omien vahvuuksien ja taitojen kehittäminen on tärkeää, koska kilpailu on kovaa. Tällä hetkellä työskentelen freelancer-valoteknikkona, sekä vastaan Helsingissä sijaitsevien Ääniwallin ja Kaikun teknisestä tuotannosta. Yrityksen perustaminen helpottaisi erityisesti freelancer-töitäni, joita tulee myös tulevaisuudessa olemaan yhä enemmän ulkomailla. Kun harkitsee yrityksen perustamista, on syytä miettiä omia vahvuuksia ja kilpailuvalttiaan kentällä, sekä kuinka erottua joukosta, ja mitä oikeastaan haluaa tarjota ja kenelle. Lisäksi luotettava yhtiökumppani, tai -kumppanit, saattavat helpottaa päätöstä lähteä yrittäjäksi, kun asioiden kanssa ei tarvitse painia yksin. Itselleen ei kannata eikä tarvitse olla liian kriittinen, eikä heti tarvitse olla paras kaikessa.. Neuvoja ja vinkkejä kannattaa ehdottomasti kysellä myös muilta yrittäjiltä ja miltä tuntuu työllistää itsensä. Oma vinkkini on, että yrittäjyyttä ei tarvitse pelätä. Valmistelut kannattaa tehdä huolella, ja hyödyntää kaikkia mahdollisia alustoja, kirjallisuutta ja neuvontapalveluita, mitä suinkin keksii. Lopputuloksena on vähintäänkin hyvä yritys.
Höntsäharrastamista helposti kaikkien saataville
Oletko aina halunnut aloittaa uuden harrastuksen, mutta tiedon löytäminen harrastusmahdollisuuksista on ollut vaikeaa? Haluaisitko aloittaa asuinalueellesi kaveriporukkasi kanssa esimerkiksi sählyjoukkueen tai tanssiporukan höntsäilyhengessä? Kaiken tämän mahdollistava tieto on nyt koottu helposti saataville! Projektinani oli koota ohjeistus omaehtoiseen höntsäharrastamiseen osana ESR-rahoitteiseen Höntsä -silta eteenpäin! -hanketta. Kaikkien saataville koottavasta oppaasta toivotaan olevan apua pääkaupunkiseudun nuorille höntsäharrastamisen aloittamiseen. Tuottajaohjeistukseen kokosin omat ohjeistukset nuorille ja seuroille. Ohjeistuksen avulla nuori saa apua joko jo olemassa olevan harrastuksen löytämiseen ja aloittamiseen tai saa kattavan infopaketin mahdollisuuksista, joiden avulla hän voi laittaa kokonaan aluille jonkin uuden harrastuksen. Projektin myötä olen nyt mukana hankkeen kehittämisryhmässä ja sain toimia todella itsenäisesti ja kehittää omaa osaamistani sekä hanketta konkreettisesti ohjeistuksen myötä. Projektin aikana minut yllätti se, kuinka monen klikkauksen takana hankalasti saatavilla oleva tieto nuorten harrastusmahdollisuuksista on. Tietoa harrastusten mahdollisuuksista kyllä löytyi, joten tietotulvan jäsentäminen ja kasaaminen yhteen paikkaan helposti saataville oli todella tarpeen. Edustan itse iältäni hankkeen kohderyhmän ikähaarukkaa, joten työtäni helpotti huomattavasti se, että pystyin asettumaan helposti ohjeistuksen lukijan asemaan. Tällöin minun oli helppo miettiä, missä muodossa ja miten haluaisin itse vastaanottaa kyseisen laajan tietomassan. Yhtenä tärkeänä oppimistavoitteena pidin sitä, että oppisin paremmin hahmottamaan laajasta tietomäärästä olennaisimmat asiat ja vielä jäsentämään ne helposti ymmärrettäväksi paketiksi. aluksi isot linkkiviidakot eri verkkosivuilta aiheuttivat epätoivon tuntua, mutta ajan kuluessa monia liikkuvia ja toisiinsa vaikuttavia osia oppi hallitsemaan paremmin ja koen onnistuneeni itseni haastamisessa sen suhteen. Saaga Salonen, Tuottajat 2018
Pää edellä syvään päähän – ensimmäinen tapahtumatuotantoni
Olen jäsenenä Feministisessä Puolueessa, ja olen aiemmin autellut hieman puolueen aktiiveja muun muassa tapahtumien järjestelyissä. Olin puoluetovereilleni maininnut päässeeni opiskelemaan kulttuurituotantoa, ja hehän näkivät tämän tietysti tilaisuutena saada osaava tapahtumatuottaja puikkoihin vaalikevään tapahtumiin. Vuoden 2019 alussa opintoni rullasivat vielä ensimmäistä vuottaan, kun sain viestin, jonka sisältö oli jotakuinkin tällainen: Vaalibileet pitäisi taas järjestää. Mitään suunnitelmia ei vielä ole, budjettiakaan ei ole eikä luultavasti tule, ja niin ehdokkaat kuin puolueen aktiivitkin hukkuvat töihin jo nyt. Lähdetkö tekemään? No totta kai minä lähden! Loin itselleni simppelin vision siitä, mitä tapahtumalta haluan. Vaikka politiikan kentällä liikutaankin, tulee tapahtuman pääpaino olemaan nimenomaan biletyksessä, hyvässä tunnelmassa, musiikissa ja yhdessäolossa. Hengähdys- ja kippistelytauko keskellä hektistä vaalikevättä. Hyvän tunnelman lisäksi erityisen tärkeää olisi tietysti puolueen arvojen noudattaminen. Tämä ei toki ollut minulle epämieluisaa tai kovin haastavaakaan – olinhan jäseneksi liittyessäni allekirjoittanut nämä arvot. Työskentelyssäni minun tuli siis jatkuvasti huomioida yhdenvertaisuus, saavutettavuus, turvallisuus ja ekologisuus. Suunnitelmat olivat siis selvillä: muutama live -esiintyjä, muutama puheenvuoro ja loppuajaksi dj -musiikkia. Esteetön venue, jossa on unisex -vessat ja matala tai olematon tilavuokra. Puolueen tuotteiden myyntiä, glitterpiste ja valtavasti pinkkejä koristeita. Viisi viikkoa aikaa, nolla euroa rahaa, antaa mennä! Ensimmäinen oppitunti projektia tehdessä oli se, että esteettömiä tapahtumapaikkoja, joiden käyttämisestä ei lähtökohtaisesti joutuisi hirveästi maksamaan, ei ole helppo löytää. Lähetin viestiä varmaan kymmenelle eri venuelle, ja kaikissa näissä oli puutteita tai ne olivat liian kalliita. Lopulta tapahtumapaikaksi valikoitui Sture Cafe Club. Tila on esteetön, vessoista saa muokattua sukupuolisensitiiviset, ja vuokran sijaan varaus toimii myyntitakuulla. Se vastasi tarpeitamme täydellisesti yhtä pikkuseikkaa lukuun ottamatta; paikan päältä ei löydy mitään esitystekniikkaa. Tästä pääsimmekin seuraavalle oppitunnille: Ilmaista tekniikkaa ei ole helppo löytää. Lisähaasteen tähän toi se, että tapahtuma järjestettiin poliittiselle puolueelle, eikä moni toimija halua asettua tukemaan tiettyä puoluetta. Tämä ongelma ratkesi samalla tavalla kuin monilla ongelmilla on tapana; kilautin kaverille. Kutsuin hätiin ystäväni Joelin, joka opiskelee tapahtumatekniikkaa Stadin ammattiopistossa. Oma tekninen osaamiseni ei olisi ikinä riittänyt tapahtuman toteutukseen, ja osaavan tekniikkavastaavan mukaan saaminen oli valtava siunaus. Onneksemme saimme myös lähes kaiken laitteiston lainaan ammattiopistolta! Matkan varrella vastaan tuli valtava määrä muitakin, suurempia ja pienempiä haasteita eikä stressiltä, menetetyiltä yöunilta ja epätoivon hetkiltä säästytty. Joka mutkan takana sain kuitenkin uudestaan yllättyä ihmisten vilpittömästä halusta auttaa. Saimme tapahtumaan esiintymään kolme upeaa artistia ja kaksi mahtavaa DJ:tä, jotka halusivat esiintymällä tukea puolueen vaalityötä. Feministisellä puolueella on valtava määrä moniosaavia aktiiveja, jotka kiireistään huolimatta tarjoutuivat vapaaehtoisiksi tapahtuman järjestelyihin. Ystäväni tsemppasivat minua ja auttoivat ratkomaan ongelmatilanteita ja lainasivat esimerkiksi graafista ja teknistä osaamistaan. Vaikka oma työtaakkani oli painava, olisi se ollut musertava ilman saamaani apua. Tapahtuma sujui onnistuneesti ja tanssilattia oli täynnä väkeä pilkkuun asti. Ravintolan myyntitakuu ylittyi reilusti ja vaalikassaankin kilahteli euroja mukavasti. Kiitosta tuli niin esiintyjiltä, juhlijoilta kuin puoluetovereiltakin. Tietysti aina on parantamisen varaa, ja useita huomioitakin annoin itselleni omasta työstäni. Bileiden ja 14 tunnin työpäivän lähestyessä loppuaan ainoa mitä mielessäni liikkui, oli että tapahtumatuotanto on ehdottomasti hullujen hommaa. Täysin järjetöntä. Jos joku vielä kysyy, lähdenkö tuottamaan tapahtumaa ilman minkäänlaista pohjaideaa, ohjausta, budjettia tai muitakaan resursseja, jatkossa tiedän mitä vastaan. No totta kai minä lähden!
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 kutu18 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku