Avainsana: projektityö
Sisäinen viestintä etätyössä
Vaikka etätyö ei monilla aloilla ole ollut aikaisemminkaan harvinaista, iski se tänä vuonna työntekoon ennenkuulumattomalla voimalla. Koronan myötä etätöihin siirtyi karkeasti arvioiden noin miljoona suomalaista eli noin 50 % työssäkäyvistä. Heistä noin puolet haluaa ja myös pystyy tekemään työnsä etänä kokonaan tai lähes kokonaan myös jatkossa. Etäily on ollut merkittävässä kasvussa jo pidempään, ja jos etätyötä oli haastava perustella aikaisemmin, sitä tuskin tarvitsee yhtä lailla perustella jatkossa. Etätyöskentely ei tarkoita ainoastaan työntekoa poissa sen perinteisestä ympäristöstä ja virtuaalisten työkalujen välityksellä. Sen vaikutukset ovat kokonaisvaltaisemmat. Etätyöskentely poistaa tai vähintään rajoittaa työntekijöiden yhteyttä kollegoihin ja omaan työyhteisöön. Kysymysten huikkaaminen ohimennen, nopeat luovat aivoriihet, yhteiset lounaat ja kuulumisten vaihto kahvihuoneessa eivät toteudu helposti etäoloista käsin. Koronatilanne on haastanut työyhteisöjen perinteistä sisäistä viestintää ja monin osin korostanut sen merkitystä. Tiedon välityksessä on jouduttu viimeistään nyt siirtymään suunnitelmalliseen, tiuhaan ja vuorovaikutteiseen sisäiseen viestintään. Siinä jokaisen työntekijän rooli on avain asemassa. Vinkkejä sisäiseen viestintään etätyössä: Suunnittele Tiedonkulkua ei tule jättää sattuman tai toiveiden varaan. Viestinnässä tulee miettiä muun muassa kelle viesti on oleellinen, onko viestini selkeä vai jättääkö se liikaa tulkinnan varaa ja onko ajankohta ja sävy oikea. Myös kanavavalinnoilla on merkitystä. Viestinkö asiani kattavasti sähköpostissa, nopealla tekstiviestillä vai tulisiko keskustelu käydä kasvokkain? Hyvin suunniteltu viestiminen selkeyttää työntekoa ja karsii epäselvyyksien muodostumista. Sanoita tunteita Virtuaalisessa kommunikoinnissa emme saa samanlaisia vihjeitä kuin fyysisesti läsnä ollessamme. Emme havaitse kehonkieltä tai äänensävyjä yhtä voimakkaasti tai pysty aina reagoimaan ajankohtaisesti toisen sanomisiin. Esimerkiksi työyhteisön sisäiset ongelmat jäävät usein varjoon, kun niistä ei saada etäarjessa välttämättä vihiä. Siksi on tärkeä oppia sanoittamaan työyhteisössä omia haasteita, onnistumisia, turhautumista tai kiitosta aktiivisesti ulospäin. Ole avoin Avoimuus on avain yhteisöllisyyteen ja yhteisiin päämääriin. Avoimuus edistää myös luonnollisesti tiedonkulkua ja näin työn sujuvuutta. Avoimuus tarkoittaa läpinäkyvyyttä kaikessa toiminnassa: avointa kommunikointia, yhteistyötä ja päätöksentekoa sekä tasapuolista mahdollisuutta ja vaatimusta osallistua työn suunnitteluun ja työtä koskeviin päätöksiin. Se tarkoittaa sitä, että hyvässä ja pahassa, asiat pystytään puimaan yhdessä läpi. Pelisäännöt Yhdessä sovitut pelisäännöt auttavat työyhteisöä sitoutumaan yhteisiin toimitapoihin ja pää- määriin. Myös jokaisen vaikuttaminen niihin on tärkeää. Tällöin säännöistä päästään paremmin yksimielisyyteen ja niitä tulkitaan samalla tavalla. Etätyötä ajatellessa yhteisesti on hyvä määritellä esimerkiksi se, miten ja milloin kunkin tulee olla tavoitettavissa, mitä kanavia käytetään viestintään ja milloin etätyö ei ole esimerkiksi suositeltavaa. Sisäisellä viestinnällä on voima joko yhtenäistää tai haastaa yrityksen kulttuuria ja työyhteisöä. Haasteiden, kuten koronan myötä sen merkitys korostuu. Yrityksen kaikki viestintä lähtee kuitenkin sisältäpäin ja ongelmat sisäisessä viestinnässä heijastuvat herkästi myös yrityksen ulkoiseen viestintään ja markkinointiin.
Kaksoisvoittoon palvelumuotoilulla
Sain työtehtäväkseni kehitellä kaupan alan toimijalle tapahtumakonseptin. Koin työn hyvin mielenkiintoiseksi, mutta myös haastavaksi. En ollut aiemmin miettinyt, mitä kaikkea tulisi ottaa huomioon suunnitellessa yrityksen brändin mukaista tapahtumaa, joka toisi uudenlaisia kävijöitä, sitouttaisi vanhoja ja ylipäätään olisi yritykselle kannattava. Taloudellisten mittareiden lisäksi yksi projektin tavoitteista oli luoda tilaajalle vahvempaa jalansijaa alan toimijana ja eräänlaisena riman asettajana. Lähtökohtana projektille haluttiin ajatella konseptia asiakaslähtöisesti ja keskittyä hyvään asiakaskokemukseen. Konseptista haluttiin asiakaslähtöinen ja hyvään asiakaskokemukseen keskittyvä. Tutustuin Juha Tuulaniemen Palvelumuotoilu (2011) teokseen ja törmäsin termiin kaksoisvoitto. ”Kaksoisvoitto tarkoittaa iloista asiakasta ja tyytyväistä organisaatiota” Kaksoisvoitto, eli miten otetaan huomioon sekä asiakkaan, että organisaatioin tarpeet ja huolehditaan molempien tyytyväisyys. Näitä tavoiteltavia ominaisuuksia voidaan mukaan pohtia kysymällä seuraavat kysymykset: Hyödyllisyys – Kuinka hyvin palvelumme vastaa asiakkaiden tarpeisin? Saatavuus – Mitkä jakelukanavat toimivat parhaiten? Käytettävyys – Kuinka vaivatonta palvelua on käyttää? Kokemus – Millainen on käyttäjäkokemus? Erottuminen – Kuinka tehdä palvelusta erottuva, ainutlaatuinen ja mieleenpainuva? Lisäksi asiakkaat haluavat palvelun olevan yksilöllinen, mieleenpainuva, vaivaton, lopputulokseltaan luotettava, enemmän kuin hän itse saisi aikaan ja jotakin mahdollistava. ”Yrityksen näkökulmasta tuloksellinen palvelu on silloin, kun se tuottaa lupaamansa. Palvelu on tehokas silloin kun resurssit ovat järkevästi käytettyjä eli kokonaistaloudellisesti tuotettuja.” Vastaamalla näihin kysymyksiin ja huomioimalla molempien näkökulmat, palvelun voidaan olettaa johtavan kaksoisvoittoon. Mikäli haluat tutustua enemmän palvelumuotoiluun esimerkiksi jonkin projektin tiimoilta, voin suositella tämän Tuulaniemen kirjan lisäksi Palvelumuotoilun bisneskirja (2019) kirjoittajina Koivisto, Säynäkangas ja Forsberg.
Amisten asialla – kiertuetyöntekijänä Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitolla
Tein opiskeluprojektin Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry:n valtakunnallisella opiskelijakorttikiertueella, joka järjestettiin elo-lokakuun aikana. SAKKI on vuonna 1987 perustettu valtakunnallinen ammattiin opiskelevien, tutummin amisten, etuja ja oikeuksia ajava liitto. SAKKI:n toiminta on laaja-alaista: toimintaa tehdään niin paikallisesti yhdessä opiskelijatasolla kuin myös ministeriötasolla ja kansainvälisesti. Työskentely SAKKI:lla kiinnosti minua, sillä koen koulutuksen tärkeäksi osaksi kasvua ja yksilön mahdollisuutta toteuttaa itseään. SAKKI:n toiminta resonoi minussa, vaikka en olekaan taustaltani amis. SAKKI:n opiskelijakorttikiertueella matkataan ympäri Suomea ammatillisissa oppilaitoksissa kertomassa SAKKI:n toiminnasta sekä tekemässä jäsenhankintaa myymällä opiskelijakorttia. Kiertue oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa jaettu kahteen osaan: Uudenmaan ja maakunnan kiertueisiin. Kahtiajaon ajatuksena oli tavoittaa entistä laajempi joukko opiskelijoita ja ammatillisia oppilaitoksia, sekä saada kiertue pakettiin ennen koulujen syyslomaviikkoja. Työtehtäväni kiertueella koostuivat oppilaitosten kontaktoinnista, matkojen ja majoitusten suunnittelusta, kiertueauton ajamisesta ympäri Suomen, jäsenhankinnasta oppilaitoksilla sekä kiertueen raportoinnista. Ajomatkat veivät ehdottomasti eniten aikaa ja energiaa, erityisesti kiertueen alussa, jolloin ajomatkoihin kuluu lähes kokonainen päivä. Kuluneen vuoden poikkeuksellinen tilanne heijastui kiertueeseen. Joitakin oppilaitosvierailuja jouduttiin perumaan kokonaan. Kaikkia opiskelijoita ei ollut mahdollista tavoittaa, sillä he eivät koronatilanteen takia olleet kiertuepäivinä paikalla. Tästä huolimatta kiertue oli kokonaisuudessaan hyvin onnistunut ja jäsenhankinta ylitti kaikkien odotukset. Vaikeasta tilanteesta huolimatta monet oppilaitokset ottivat meidät avosylein vastaan, koska SAKKI:n tekemä työn opiskelijoiden hyväksi nähtiin tärkeänä. Olen itse toiminut Metropolian kulttuurialan opiskelijayhdistyksessä koko opiskeluaikani ja siksi oli hienoa nähdä, kuinka tärkeäksi opiskelijoiden edunvalvonta koettiin.
Itsensä johtaminen – matka täydestä kalenterista tyhjiin sivuihin
Mitä on itsensä johtaminen? Aikatauluttamista, stressitöntä arkea, työn ja vapaa-ajan välistä tasapainoa? Näiden kysymysten äärellä pyörin aloittaessani kolmatta ja viimeistä itsenäistä projektiani, syventymisalueena itsensä johtaminen. Tein projektin hyvin itseohjautuvasti työharjoitteluni ohella. Aloitin tammikuussa 2020 tuotantoassistenttina Cirko – Uuden sirkuksen keskuksella. Harjoittelun oli tarkoitus loppua kesäkuussa 2020, mutta eräänä (varmasti kaikkien mieleen painuneena) maaliskuisena perjantaina kaikki muuttui. Minä, niin kuin varmasti moni muukin, jouduin tilanteeseen, jossa työt loppuivat seinään koronapandemiasta aiheutuneen tapahtuma-alan pysähtymisen myötä. Olin päässyt projektissani jo pitkälle opiskelemalla teoriaa ja kirjoittamalla päiväkirjaa mm. aamusivut-metodilla. Tämän takia en halunnut pistää pillejä pussiin, vaan jatkoin projektiani – tosin näkökulma muuttui hieman. Kiireinen harjoittelu muuttui yhtäkkiä kotona oleiluun ja arjen uudelleen rakentamiseen. Koen, että projekti sattui mitä parhaimpaan ajankohtaan, sillä jos jostain niin itsensä johtamisen taidoista on apua tällaisessa kriisitilanteessa. Alun järkytyksen laannuttua aloin täyttämään päiviäni verkkokursseilla ja kotona opiskelulla. Opin projektin aikana sen, että itsensä johtaminen ei todella ole pelkkää aikatauluttamista ja stressitöntä arkea. Se on valtava paketti erilaisia teorioita, toimintamalleja ja noh, myös sitä tasapainoisen elämän löytämistä. Eniten oppia toi ehdottomasti päiväkirjan kirjoittaminen ja se, että onnistuin löytämään omille pohdinnoilleni taustoja ja selityksiä lähdekirjallisuuden avulla. Nyt voisinkin suositella kaikille, siis ihan kaikille, aamusivujen kirjoittamista. Jos konsepti ei ole sinulle vielä tuttu, niin lukaise tämä pieni ohjenuora, jonka jaan nyt projektini kohokohtana. Aamusivut Aamusivut, The morning pages, on Julia Cameronin kirjasta The Artist’s Way lähtöisin oleva harjoite, jonka tarkoituksena on avartaa omia näkemyksiä, kirjata ylös päässä pyörivät sekalaiset ajatukset ja löytää luovuutta. Tehtävä on yksinkertainen: Kirjoita joka aamu kolme sivua tekstiä. Sisällöllä ei ole sinänsä mitään merkitystä, ajankohdalla taas on. Aamuisin mieli on tyhjempi arjen tuomista ajatuksista ja näin ollen se on oivallinen hetki dumpata ajatukset paperille. Kirjoita käsin paperille ja riittävän suurille sivuille (tarralappu on liian pieni, A4 taas vallan hyvä). Älä palaa lukemaan sivuja – ainakaan ihan heti seuraavana päivänä. (Itse tein tässä pienen poikkeuksen, sillä tarvitsin sivuilta löytyvää dataa projektissa etenemiseen.) So simple. Heti herättyäsi, kolme sivua, käsin paperille. Vahva suositus! - Saana , Kutu17
Mitä sinä pelkäät?
Yleensä tapahtumatuottajan tehtävänä on järjestää kiva tapahtuma. Fasiliteettien tulee olla siistissä kunnossa ja hyvässä järjestyksessä. Elämysten toivotaan syntyvän ilon tai vaikka oppimisen kautta. Tarjoilujen tulee olla maukkaita ja mieluusti seurata trendejä. Kauhuelämyksissä sen sijaan panostetaan siihen, mitä ihmiset pelkäävät ja tahtovat normaalitilanteissa karttaa. After Dark Helsinki, jossa työskentelen tuottajana, on immersiivisiin kauhuelämyksiin erikoistunut tuotantoyhtiö. Yritys sai alkunsa, kun sen perustajat tutustuivat aikuisten kummitustaloihin eli extreme haunts -elämyksiin. Immersiivisen elämyksen määritelmä ei ole yksinkertainen tai kiveen hakattu. Mahdollisesti se voitaisiin määritellä näin: tuotettujen elämysten ketju, jossa yleisöä pyydetään aktiivisesti osallistumaan ja liikkumaan esitystilan ympäristössä. Osallistumista voi olla esimerkiksi moniaistinen stimulaatio, kehotus etsiä jotain tai joku, roolin esittäminen, dialogi, vastavuoroinen toiminta ja tehtävien suorittaminen. Kauhutapahtuman tuottajina siis mietimme, mitä ääniä, hahmoja, tarinoita, tuntoaistimuksia, hajuja ja makuja ihminen pelkää eniten – ja mitä hän ei edes tiedä vielä pelkäävänsä? Hurjimmissa K18-esityksissä "mellakkapoliisit" saattavat viskoa asiakkaita ympäriinsä tai vessassa käydessä naapurikopista saatetaan ruiskia mystistä nestettä asiakkaan päälle. Karmeankin tapahtuman täytyy tietysti olla toimiva. Jos joku ääni- tai valoefekti ei toimi tai tapahtuu liian myöhään, asiakkaalle jäi vain hämmentynyt ja hölmö tunne. Asiakkaiden rajat täytyy ottaa huomioon ja kauhuelementtien pelottavuudesta ja luonteesta tulee viestiä selkeästi etukäteen. Jos tehtävänä on K15-elämyksen luominen toisen yrityksen antamana toimeksiantona, valitut teemat ovat huomattavasti kevyempiä ja esiintyjät eivät tule liian lähelle. K18-elämykset ovat suunniteltu pääasiassa alan harrastajille, joista intohimoisimmat kiertävät ympäri maailmaa Yhdysvalloista Balkanille rajoja koettelevien kokemusten perässä. Kauhuelämysten esituotantoprosessi on yhtä arkista kuin vaikka sisäsiistin promootiotilaisuuden tuotanto. Sopimusluonnoksia sisältävät sähköpostit suhahtelevat suuntaan ja toiseen, pohjapiirroksia ja paloturvallisuustekijöitä pohditaan ajan kanssa ja budjetti-Excelit ovat asianmukaisesti järjestyksessä. Välillä sitten googlataan halvimman mahdollisen teurasjätteen hintoja tai tietoa siitä, mikä on maukkain osa ihmislihasta. Hassua sinänsä, että vaikka olen todella kiinnostunut kaikista rajoja rikkovista alakulttuurielämyksistä ja kummallisuuksista, en ole koskaan ollut puhtaan kauhugenren ystävä. Olen todella säikky ja nössö, enkä uskalla mennä silmät auki edes erään helsinkiläisen huvipuiston kummitusjunaan. Tuottajana joudun usein ensimmäisenä testaamaan tuotetut kauhukohteet ja silloin yritän luikerrella mahdollisimman tiiviisti seinissä kiinni. Ehkä se, että pelkään kaikkea, auttaa miettimään mitä muut voisivat pelätä. Projekteittain joustavasti muuttuvat työryhmämme koostuvat monipuolisesti eri alojen ammattilaisista esimerkiksi erikoistehostemaskeerauksen, valo- ja äänitekniikan, teatteritaiteen ja pukusuunnittelun saralla. Seuraavan kerran kauhuelämyksiämme pääsee kokemaan Särkänniemen Karmivassa karnevaalissa lokakuun 10.–17. päivä. Tekeillä on myös Virtual Reality -laseilla koettava kauhulyhytelokuva. (Muuten: aika usein kun olen kertonut olevani mukana tuottamassa “VR-kauhua”, monet ovat luulleet, että meillä on tulossa uusi juniin liittyvä kauhuelämys. Tästä syystä lyhenne on usein tarpeellista avata.) Mielenkiintoista tekemistä siis riittää! Oikein hirveää lähestyvää halloweenia kaikille toivottaa Iija Eloranta, Kulttuurituottaja 2016
Hostina Ruisrockissa 2019
Työskentelin backstagella artisti-hostina Ruisrockissa heinäkuussa 2019. Ruisrock on kolmipäiväinen musiikkifestivaali, joka järjestetään vuosittain Turun Ruissalossa. Musiikkia löytyy laidasta laitaan, jonka lisäksi alueella on paljon muutakin ohjelmaa. Esiintyjiin kuului muun muassa Travis Scott, Ellie Goulding, Brockhampton, The 1975 sekä lukuisia muita artisteja. Ruisrock tavoittaa jopa 105 000 kävijää viikonlopun aikana ja onkin ollut viime vuosina loppuunmyyty. Oma projektini oli tarkastella sekä kehittää itseni johtamista sisältäen aikatauluttamisen, järjestelmällisyyden sekä stressin sietokyvyn. Vastoinkäymisiä Ruisrock sujui ilman suurempia ongelmia, kuitenkin ensimmäistä kertaa pitkästä aikaan satoi vettä. Tämä ei kuitenkaan festivaalikansaa haitannut, vaan hyvä meno jatkui sateesta ja viileästä säästä huolimatta. Suurin epäonni oli se, että pääesiintyjäksi buukattu Travis Scott joutui perumaan esiintymisensä viime hetkillä. Korvaavaa esiintyjää ruvettiin etsimään heti ja Migos saatiin täyttämään sunnuntain pääartistin paikka. Huono tuuri kuitenkin jatkui, sillä Migos ei päässyt saapumaan paikan päälle logistisista syistä. Ruisrock jäi siis ilman sunnuntain pääesiintyjää. Odottamattomista vastoinkäymisistä huolimatta Ruisrock tanssitti sekä laulatti 105 tuhatta tyytyväistä asiakasta. Itsensä johtaminen Itsensä johtamiseen perehtyessäni käytin lähdeaineistona kirjoja kuten Ajanhallinta : valmennusopas / Merja Takamäki, Itsensä johtaminen / Anita Bischof ja Klaus Bischof sekä Self Leadership / Andrew Bryant ja Ana Kazan. Luin kirjojen teoriaa sekä tein kirjoissa olevia harjoitteita esimerkiksi tavoitteiden asettamiseen sekä ajanhallintaan liittyen. Kirjoista oppi paljon teoriaa, mutta käytännössä on vielä tilaa kehitykselle. I. M. kulttuurituottaja 17
Mitä kuuluu kulttuurille?
Kulttuuriala elää omituisia aikoja. Kulttuuri elää, mutta ei voi tutulla tavalla toteuttaa itseään ja näkyä. Pandemian vaikutuksesta taistelemme muutosta vastaan ja toisaalta yritämme kehittyä muutoksen mukana ja yksinkertaisesti selvitä. Tapahtumia jouduttiin perumaan keväältä ja kesältä, mikä vaikutti tapahtuma-alojen yritysten liikevaihtoon radikaalisti. Jotain hyvääkin pandemia toi toki tullessaan – nimittäin uusia työtapoja ja innovatiivisia ratkaisuja sekä itselleni mahdollisuuden mielenkiintoiseen opiskeluprojektiin. Creathon on Euroopan sosiaalirahasto (ESR) rahoittama hanke, jossa on mukana useita eri korkeakouluja ja yhteistyökumppaneita. Hankkeen tavoitteena oli tukea kulttuuri- ja taidealojen toimijoita teknologisen osaamisen vahvistamisessa. Projektissa oli mukana kolme kulttuurituotannon opiskelijaa ja sen aikana tuotettiin Creathon-hankkeelle kuusiosainen podcast-sarja. Podcasteissa pyrittiin vastaamaan COVID-19 -viruksen aiheuttamaan muutokseen ja ahdinkoon kulttuurin kentällä. Kartoitimme haastatteluilla mitä haasteita kulttuuriala on kokenut pandemian aikana ja mitä ratkaisuja on löydetty ja kehitetty. Haastattelut toteutettiin täysin etänä Zoomia käyttäen. Näkökulma oli Creathon-hankkeelle ominainen: uusi teknologia ja sen hyödyntäminen. Tarkoituksena oli ymmärtää aidot syyt, miksi teknologiaa ei vielä sovelleta tapahtumissa ja elämyksissä sekä, miten vallitseva pandemia vaikuttaa kulttuurialan organisaatioihin. Millaista osaamista tuottajilla tai vaikkapa artisteilla pitäisi olla tässä tilanteessa? Vastustaako kulttuuriala muutoksia vai pystyykö se omaksumaan uusia muotoja? Haastatteltavina oli estetiikan asiantuntijoita, Hack the Chrisis Finland, Helsinki Design Week, Tapaus Oy ja Taku ry. Yleisesti ottaen kaikki haastateltavat olivat toiveikkaita tulevaisuudesta ja nostivat esiin, kuinka tärkeää on osata reagoida nopeasti ja ketterästi kriisin keskellä. Positiivista on, että me tuottajat olemme usein tottuneet nopeatempoiseen toimintaan ja ratkaisemaan ongelmia. Toisaalta pandemia on nostanut esiin kulttuurialan epäkohtia kuten työntekijöiden tukiverkkojen puuttumisen ja pätkätyöt. Lisäksi on hienoa, että ymmärretään, etteivät esimerkiksi artistit työskentele yksin vaan yhtä keikkaa varten tarvitaan myös lavateknikko ja valomies. Kaikki tämä on jo omassa kuplassamme tiedetty, mutta kriisi nosti haasteet esiin valtamediaan. Haastatteluissa yhteisenä teemana oli virtuaalisuus. Pohdimme esimerkiksi miksi kevään ja kesän tapahtumia peruttiin eikä korvattu virtuaalitapahtumilla. Johtuuko se osaamisen puutteesta vai onko se brändin identiteettikysymys? Näihin pohdintoihin emme saaneet suoraan vastausta, mutta esiin nousi totutut tavat. Emme ole tottuneet osallistumaan virtuaalitapahtumiin tai niiden sisältö häviää muulle mediasisällölle. Itse uskon myös siihen, että osaamista ja kysyntää virtuaalitapahtumiin ei ole vielä ollut. Vaikka teknologiset ratkaisut kehittyvät ja tapahtumista saisi suuria spektaakkeleita on otettava huomioon, että virtuaalitapahtumia tulisi suunnitella ennen kaikkea ruutusisällön ja asiakaskokemuksen näkökulmasta. Hienot teknologiset ratkaisut eivät välity katsojalle puhelimen näytöltä, eli lopulta sisältö ratkaisee. Yhtenen ajatus oli kuitenkin, että perinteiset kokoontumiset eivät tule poistumaan ja niillä on tärkeä merkitys yhteisöissä. Pian valmistuvana tuottajana opin tämän viimeisen projektin myötä editoimaan ääntä ja tekemään haastatteluja. Projekti oli loistava tapa tarkastella kulttuurialan luonnetta, sen haasteita, mutta myös havainnoida hyviä puolia sekä verkostoitua alan tekijöiden kanssa. En olisi uskonut vuonna 2016 aloittaessani opintoni, että valmistuisin vuonna, jona tapahtumia ei pystytä järjestämään. Toivotaan, että syksy ja talvi tuovat tullessaan iloisia kohtaamisia ja uusia tapahtumia. Creathon Podcast
Romusta osaksi Slushin visuaalista ilmettä
Mistä koostuu Slush-tapahtuman visuaalinen ilme? Tapahtuman rakenteet ovat muutakin, kuin valmiiksi tilattuja banderolleja, uusia messumattoja tai pystäreitä, joita yritystapahtumissa perinteisesti näkee. Tarkkasilmäiset vieraat huomaavat, että monet visuaaliset elementit koostuvat esimerkiksi elektroniikka-romusta, jota on taitavasti hyödynnetty osana tapahtuman somistusta. Olen työskennellyt useana vuotena osana tuotantotiimiä, jonka vastuulla on Slush-tapahtuman visuaalisen ilmeen toteutus. Opiskeluprojektini tavoitteena oli toimia osana tuotantotiimiä ja tarkastella syvemmin tapahtuman visuaalisen ilmeen merkitystä. Pohdin myös tapahtuman rakennusta ja somistusta ekologiselta näkökannalta. Esituotantovaiheeseen kuuluu aikataulujen ja vastuualueiden tarkka läpikäynti, ja visuaalisten elementtien rakennus. Tiimimme vastuulla on myös pohtia, kuinka elementtejä ja somisteita voidaan toteuttaa mahdollisimman ekologisesti. Tästä esimerkkinä ovat lukuisat romuttamoilta hankitut elementit, jotka heräävät uudelleen eloon pienen käsittelyn jälkeen. Yleensä elementit käytetään seuraavana vuonna jossain muussa tarkoituksessa. Kuusipäiväisen rakennuksen aikana tiimimme vastuulla oli muun muassa tapahtuman rakenteiden ja lavojen koristelu, sekä taideteosten ja erikoisrakenteiden kiinnitys. “Somisteita” on noin viisi rekallista, joten hommaa riitti! Rakennuspäivät olivat intensiivisiä, ja aikataulussa pysyminen vaati pinnistyksiä, mutta saimme kaiken ajoissa valmiiksi. Toivottavasti jatkossa näkisimme yhä enemmän tapahtumia, joissa hyödynnetään kierrätettyjä materiaaleja osana tapahtuman somistusta ja ilmettä. Tämä vaatii tuottajalta kekseliäisyyttä ja aikaa. Monet tahot myyvät onneksi jo nyt esimerkiksi messumattoa käytettynä, mikä tulee myös edullisemmaksi tapahtumalle. TOP3 -listani ekologisempaan tapahtumavisuaalien suunnitteluun: Vuokraa, lainaa, tuunaa ja kierrätä. Osta uutta vain tarvittaessa! Jos ostat, osta ajatonta ja mieti tuotteen jatkokäyttöä. Jos et halua säästää materiaaleja itse, voit kontaktoida esimerkiksi pienempiä tapahtumajärjestäjiä hyvissä ajoin ennen purkua. Monet tahot hakevat mielellään tapahtumista jäävää tavaraa, kunhan tietävät varautua ajoissa kuljetukseen. Tarkista löytyykö tarvittavia somistusmateriaaleja kierrätettyinä, esimerkiksi romuttamoilta ja Kierrätyskeskuksesta. Palkkaa tiimiisi rakennustaitoisia taiteilijoita tai somistajia, jotka osaavat luoda materiaaleista tapahtuman ilmeen mukaisia. Tarkista myös yrityksiltä, löytyykö tarvitsemiasi materiaaleja kakkoslaatuisina. Mieti koko tapahtuman hiilijalanjälkeä; saatko yhdistettyä vuokrakalusteiden kuljetuksia? Kuinka kaukaa vuokrakalusteet kuljetetaan tapahtumaan? Saatko vuokrattua yhdeltä taholta kaiken tarvitsemasi? E. K.
Mainio tapa uusasiakashankintaan
Ensimmäisen itsenäisen opiskeluprojektini suoritin Promootiotoimisto Mainiolle aiheena lääkealan promootio ja asiakashankinta. Mainio on kahden naisen perustama yritys, joka on mukana erilaisten yritysten promootio- ja markkinointitapahtumissa. He tarjoavat mm. hostingpalveluita, juontopalveluita ja tapahtumatuotantoa. Mainion promoottoreita ja edustajia on ympäri Suomea, eikä loppua kasvavalle joukolle näy. Projektin tarkoituksena oli tutustua itsehoitolääkkeitä myyviin lääkealan yrityksiin Suomessa ja saada heitä mieleenpainuvalla lähestymistavalla Mainion asiakkaaksi. Kyseinen ala oli vielä suhteellisen tuntematon, mutta tämä ei ollut este. He olivat päättäneet lähteä kokeilemaan yritysten kiinnostusta ulkopuoliselle promootiotoimistolle. Alun tapaamisissa kävimme läpi projektin aikataulua, suunnitelmaa ja tavoitteita. Päätavoitteena oli saada mahdollisimman monta uutta asiakasta. Myös Mainion tunnettuuden lisääminen yrityksenä oli tärkeässä roolissa koko projektin ajan. Aloitin työskentelyn keräämällä tiiviin, mutta kattavan tietopaketin alasta, sen yrityksistä ja edustajista, sekä yritysten markkinoinnista. Tämän jälkeen keräsin listan Suomessa toimivista itsehoitolääkkeitä myyvistä yrityksistä, valitsimme kymmenen sopivinta ja lähdimme yhdessä ideoimaan uutta tapaa lähestyä valittuja yrityksiä. Syvennyin projektissa näkökulmaan uusasiakashankinta. Uusien asiakkaiden lähestymisessä on kolme vaihetta. Ensin on löydettävä sopiva asiakastyhmä, joka tässä tapauksessa oli lääkealan yritykset. Tämän jälkeen on saatava lähestyttävien yritysten huomio, jonka me toteutimme viemällä upean kukkakimpun ja informaatiopaketin Mainiosta henkilökohtaisesti paikanpäälle. Kolmas vaihe on aikaansaadun huomion kääntäminen kaupaksi. Tässä meidän strategiamme oli muutaman päivän jälkeen lähetyksen toimituksesta ottaa yhteyttä jokaiseen yritykseen. Halusimme näin muistuttaa käynnistämme ja mahdollisesti sopia ajan tapaamiselle. Työ oli hyvin itsenäistä ja oma-aloitteisuuden tärkeys nousi nopeasti esiin. Tämä projekti opetti minulle paljon, varsinkin itsestäni tuottajana ja tavoistani työskennellä. Huomasin, kuinka nautin itsenäisestä työskentelystä mutta samalla kaipasin työryhmää ympärilleni. Opin myös lisää omista vahvuuksista ja heikkouksistani. Aloin tuomaan omia ideoitani paremmin esille ja perustelemaan ajatukseni jonkin idean suhteen. Kehityin myös todella paljon laajan tiedon keräämisessä ja sen tiivistämisessä pieneen, mutta kattavaan pakettiin. Kokonaisuudessaan oli projekti mielenkiintoinen, erilainen ja opettavainen.
Elämää opintojen aikana
Kulttuurituottaja on ensimmäinen korkeakoulututkintoni. En ollut opintojen alussa täysin valmistautunut siihen, mitä opiskelu käytännössä tarkoittaa. Ensimmäinen lukuvuosi oli intensiivinen ja vaati uudenlaisen asenteen omaksumista. Olisin halunnut tehdä jokaisen tehtävän täydellisesti, mutta se ei ollut mahdollista. Kirjoitustaitoni oli ruosteessa. En ollut tottunut jatkuviin ryhmätöihin ja presentaatioihin. Opiskelu kuitenkin keveni kurssi kurssilta, opiskeltavat aiheet olivat kiinnostavia ja niitä oli helppoa tarkastella omasta kokemuksestaan käsin. Kirjoittaminen muuttui helpoksi ja mielekkääksi. Jossain vaiheessa opin nauttimaan jopa luokan edessä puhumisesta. Ensimmäisen opintovuoden aikana koin elämäni mullistuksen, kun minusta tuli äiti. Maailmani täyttyi pienen rakkaan ihmisen tarpeiden tyydyttämisestä. Samalla luokkakaverini tekivät mielenkiintoisia projekteja ympäri kulttuurikenttää, tutustuivat maailmaan ja toisiinsa sekä kasvoivat ammattituottajiksi. Seurasin karaokeiltoja luokan Whatsapp -ryhmän välityksellä ja mietin, kuinka aika juoksee ja minä en. Palatessani kaksi vuotta myöhemmin takaisin opintoihin, olin omasta mielestäni oppinut kotona ainakin 120 opintopisteen verran organisointia, priorisointia, suunnitelmallisuutta ja kokonaisuuden hallintaa. Hakiessani ensimmäisiä vanhempainvapaan jälkeisiä työelämäprojekteja olisin halunnut kirjoittaa isolla hakemuksen alkuun: Olen äiti, hommat kyllä hoituvat. Ammatillinen identiteetti oli vielä hukassa mutta vanhemmuuden mukanaan tuoma realismi osoitti minulle suunnan johon kulkea. Tuottajan opintoihin liittyy kolme itsenäisesti tehtävää laajaa projektia ja kaksi työharjoittelua. Ensimmäiset projektini tein Sun Roba katufestareille. Olimme järjestäneet ystäväni ideoimaa tapahtumaa jo ennen opintojeni alkua. Tuttu tapahtuma tarjosi mahdollisuuden oppia. Syvennyin projekteissani Sun Roba katufestarin viestintään ja yhteistyöhön Helsingin kaupungin kanssa. Työharjoitteluista ensimmäisen tein Metropolialla, EU-hankkeissa ja kulttuurituotannon tutkinto-ohjelmassa. Pienen lapsen äidille palkallinen, joustava työharjoittelu samassa osoitteessa opintojen kanssa oli täydellinen ratkaisu. Harjoittelun jälkeen jatkoin töitä Metropolialla toisessa hankkeessa, hanketuottajana. Tutussa katufestarissa ja omassa opinahjossa työskentelyn jälkeen alkoi tuntua, että ammattilaiseksi kasvaakseen olisi kurkoteltava kauemmas ja kiireesti. Hain työharjoittelua ja projektia, jotka sopisivat elämäntilanteeseeni. Lisäksi halusin tietysti löytää töitä, joiden kautta voisin oppia lisää minua kiinnostavista asioista. Oman suunnan löytämisessä auttoi tärkeimpiin asioihin keskittyminen. Oli suljettava pois monta mielenkiintoista mahdollisuutta ja tehtävä täysillä sitä, mikä tuntui eniten omalta. Suunnan löytämisessä auttoi myös opinnäytetyö, jonka tekemisen lomassa oli aikaa tutkia itselle merkityksellisiä asioita ja syventymisaluetta. Opinnäytetyöni käsittelee elokuvakasvatusta Helsingissä. Ehkä helpompi tie olisi ollut tehdä opinnäytetyö selkeämmästä ja helpommin rajattavasta asiasta. Aiheeseen liittyvä taustatyö oli kuitenkin tärkeää rakennusmateriaalia tulevaa ajatellen. Viimeisessä projektissani pääsin tekemään COMPANYn Secret Universe tapahtumia Designmuseoon. Luovassa yhteisössä työskentely vahvisti omaa haluani kasvaa luovaksi tuottajaksi. Tuottajan oma näkökulma voi löytyä jo opintojen alkuvaiheessa esimerkiksi edellisestä ammatista tanssijana, näyttelijänä tai muusikkona. Oma taustani ravintola-alalta ja artesaaniopinnoista oli hyvä pohja tuottajaksi kasvamiseen mutta vasta opintojen loppuvaiheessa sain vahvistusta omalle ammatilliselle suuntautumiselleni. Designmuseon projektin jälkeen sain työharjoittelupaikan Helsingin kaupungilta, Annantalosta, kulttuurikasvatuksen tuottajana. Viestintään, yhteistyöhön ja kehittämiseen liittyvä tehtävä tuntui omalta aivan ensimmäisestä päivästä alkaen ja sain ilokseni jatkaa tehtävässä myös harjoittelun jälkeen. Helsingin kaupungin suuri organisaatio tuo mukanaan haasteita mutta myös aivan loputtoman määrän mahdollisuuksia. Toivonkin, että saan työskennellä kaupungilla vielä pitkään. Nykyisessä tehtävässäni opin jatkuvasti uutta. Usein tuntuu siltä, että saan olla mukana edistämässä asioita, jotka ovat minulle erittäin merkityksellisiä. Työpöydälläni on tehtäviä, joiden perimmäisenä tavoitteena on lasten tasa-arvoinen mahdollisuus taiteeseen ja kulttuuriin osallistumiseen, esimerkiksi tapahtumien ja harrastusten kautta. Uskon, että lapsena saadut monipuoliset taidekokemukset auttavat kasvamaan omaksi itsekseen. Vaikka koronakevät on tuonut mukanaan epävarmuuden varjoja myös kulttuurialalle, tuntuu minusta pian valmistuvana kulttuurituottajana, että voin olla mitä tahansa. Oma vahvuuteni tuottajana on asioiden yhteen saattaminen ja mahdollisuuksien näkeminen. Muuttuvassa maailmassa on vaikeaa kuvitella työtä, jossa näistä taidoista ei olisi hyötyä.
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 kutu18 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku