Avainsana: kulttuurituotanto

Itsensä kehittäminen reflektoinnin kautta

Tein kulttuurituotannon opintoihin liittyvän projektin R/H Studiolle syksyllä 2019. R/H Studio on suomalainen naistenvaatebrändi. Se on perustettu vuonna 2010 halusta tehdä hyvin suunniteltuja vaatteita, jotka ovat laadukkaitaja vastuullisesti lähituotettuja. Syvennyin projektissa itsensä johtamiseen. Olin R/H Studiolla studio ja showroom harjoittelija ja vastasin showroomin ja studion päivittäisestä toiminnasta. Projektin aikana pääsin tekemään itselleni uusia ja monipuolisia työtehtäviä showroom lainojen koordinoinnista uuden myymälän avajaisten järjestämiseen. Sain työtehtävissäni paljon vastuuta ja pystyin hyvin projektin aikana havainnoimaan, mitkä seikat vaikuttavat itseohjautuvuuteeni. Itsensä kehittämisessä olennaisessa osassa on omien ajattelutapojen tunnistaminen sekä oman toiminnan reflektointi. Tunnistamalla omia motivaationlähteitäni ja luontaisia taipumuksiani, pystyin tekemään syvällisempää itsearviointia ja kasvattamaan itsetuntemustani. Tunnistin, että itseohjautuvuuteeni työympäristössä vaikuttaa vahvasti haasteiden saaminen sekä omaan ammatilliseen osaamiseeni luottaminen. Luin projektin aikana Satu Pihlajan kirjan Aikaansaamisen taika, Näin johdat itseäsi. Sain kirjasta paljon hyviä konkreettisia työkaluja itsensä johtamiseen. Kirjan avulla pystyin muun muassa selvittämällä omia perusmotivaatioitaan sekä tunnistamaan paremmin omia luonteenvahvuuksiani. Aikani R/H:lla oli kaiken kaikkiaan hyvin opettavainen ja sain itselleni kallisarvoista työkokemusta, josta on ollut paljon hyötyä jälkikäteen. - Ella, kulttuurituotannon opiskelija 17

Unelmat treenikämpän ulkopuolella. Kuinka harrastajabändi voi tuoda toimintaansa mukaan lisää ammattimaisuutta?

Moni harrastebändi pitää majaansa autotallissa, koulun musiikkiluokassa, kellarissa tai siirtolapuutarhan pienessä mökissä. Mutta miten toimia, kun unelmat kasvaa neljän seinän ulkopuolelle? Pääsin tekemään projektityönä kartoitusta pienelle lahtelaiselle ukuleleyhtyeelle siitä, millaisin keinoin harrastebändi voisi ottaa seuraavan askeleen kohti ammattimaisempaa toimintaa. Toimintaa ei haluttu kasvattaa paljoa, mutta olisi mukava jos joku treenikämpän ulkopuolelta tietäisi bändin musiikista ja pääsisi joskus nauttimaan siitä keikkojen tai äänitteiden muodossa. Bändi on puhtaasti harrastuspohjainen, mutta keikkaillakseen ja tietoisuutta olemassaolosta lisätäkseen harrastajabändin on suotavaa tehdä muutamia liikkeitä tuomaan lisää vakuuttavuutta toimintaansa. Vakuuttavuuden lisääminen voi lisätä kiinnostusta keikkajärjestäjissä sekä vanhoissa ja uusissa faneissa, sekä avata uusia mahdollisuuksia musiikkikentän sisällä. Tämän lisäksi oman toiminnan päivittäminen ja kehittäminen tuo bändin jäsenille itselleen uutta puhtia toimintaan. Seuraavalle tasolle Kuinka toimintaa lähetetään kehittämään lähes nollista? Tärkeää nykyaikana on tuoda bändi esiin verkossa ja sosiaalisessa mediassa. Hyvin toteutettuna ja alustettuna nämä alustat toimivat päivittyvänä infopakettina ja CV:nä bändin toiminnasta. Hyvä yhdistelmä on tietysti bändistä riippuvaista, mutta oiva esimerkki on omassa projektissani esiin nostama Facebookin ja verkkosivujen yhteistoiminta. Facebook on arkisempi ja rennompi kanava, verkkosivun toimiessa virallisempana, bändin toimintaa laajemmin esiintuovana kanavana. Kun vakuuttavuutta halutaan viedä askel pidemmälle, on hyvä alkaa pohtimaan oman tuotemerkin ja teosten rekisteröintiä. Tuotemerkin rekisteröinti on tärkeää, jotta bändi saa omalle nimelleen ja tuotteelleen suojan, eikä muu toimija voi ottaa näitä käyttöön. Myöskään kukaan uusi alalle tuleva ei voi ottaa nimeä suoraan omaan käyttöön. Mikäli toiminnassa alkaa liikkumaan enemmänkin euroja, tulee kannattavaksi perustaa bänditoiminnan ympärille yritys. Tämä helpottaa liiketoiminnan pyörittämistä esimerkiksi laskuttamisen, laitehankintojen ja mahdollisten tulojen jakamisen osalta. Mikäli bändin omilla kappaleilla nähdään potentiaalia kasvuun ja leviämiseen, on bändin suositeltava liittymään ja rekisteröimään teoksensa Teostoon. Teosto pitää bändin puolesta kirjaa esimerkiksi kappaleiden radio- ja tv-soitoista, sekä jakaa näistä kertyviä tuloja. Kappaleiden julkituominen on myös tärkeää, jotta kuulijoilla on mahdollisuus tutustua bändin tuotantoon. Tämä onnistuu lataamalla kappaleita Spotifyhin, Soundcloudiin, YouTubeen tai vastaaviin palveluihin. Omaa sisältöä on tärkeä tuoda myös esiin aiemmin mainituissa verkkosivujen tai sosiaalisen median kanavissa. Kuulijat osaksi tarinaa Kun toimintaa laajennetaan, on yksi merkittävä kysymysmerkki raha. Rekisteröinnit, verkkosivujen perustamiset ja uuden keikkoihin tarvittavan materiaalin hankinta voi harrastebändille olla kallista lystiä. Matalan kynnyksen ulkopuolinen varainhankintatapa on joukkorahoituksen järjestäminen esimerkiksi mesenaatti.me -sivustolla. Tämän kautta bändi voi hakea rahoitusta esimerkiksi pro bono -keikan järjestämiseen vanhainkodissa tai asuinalueen kevätpäivillä. Tästä voi seurata tuottoja ja tulevia keikkoja, jonka tulojen avulla voi hankkia uutta tekniikkaa tai materiaalia. Seuraava askel tästä on hakea apurahoja vielä vakavampaan tuotantoon äänite- projekti tai kiertueapurahan muodossa. Projektissani heräsin ajatukseen, kuinka pienillä liikkeillä voi saada isoja ja pitkäkantoisia vaikutuksia aikaan. Kehittämistyö vie mennessään ja palkitsee onnistuessaan. Monelle harrastebändille suurin kynnys voi olla uskallus. Onkin hyvä muistaa, ettei omien unelmien tavoittelu ole keltään pois, ja ken tietää, joku voi saada tämän uskalluksen myötä itselleen uuden suosikin soittolistoilleen.   Blogin kirjoittaja on kulttuurituotannon neljännen vuosikurssin opiskelija Atte Koskinen. Oman pääintressinsä eli tv-tuotantojen ja tapahtumien ulkopuolelle sukeltanut musiikkialaan liittyvä projekti oli hänen ensimmäinen kosketus uuteen alueeseen. Tämä projektin lähestymistapa sopiikin Koskisen omiin tavoitteisiin ja ajatukseen siitä, että jokainen kulttuurin ala voi oppia toisiltaan ja tätä kautta tuoda jotain mukanaan omaan toimintaan.

Itsestään oppiminen kantapään kautta

Viime kesänä elokuun aikaan, olin täydessä työn touhussa koulun ja kahden tv-tuotannon parissa. Olin saanut paljon hyvää palautetta ja kehuja työstäni, ja jopa sairaspoissaolon takia täyttänyt hieman tasoani suuremmat saappaat tuotantopäällikön hommissa. Minulla meni hyvin. Tuotanto oli pitkä ja väsymys koputteli ovella, mutta vielä mentiin. Oma henkinen jaksaminen sain odotettua suuremman lastin harteilleen, sillä kyky ja osaaminen sanoa ”ei” ei ollut lähimaillakaan. Uutena untuvikkona tv-alalla halusin haalia kaiken mitä mistäkin lähti. Syyskuun puolessa välin kahden tuotannon myrskeessä tajusin olevani aivan loppu. Olin antanut itsestäni jokaisen solun, ajatuksen ja venyvän pikkurillini ensimmäiselle tuotannolle. Uusi tuotanto ja kaksi kuukautta täyttä tykitystä koputteli jo oven takana. Miten tästä selvitään? Otin työkaluikseni tavalliset itsensä johtamisen periaatteet eli; aikataulutus, syö, juo, liiku ja nuku kunnolla, tehtävä ja päivä kerrallaan. Kaunis idea, mutta eihän siitä mitään tullut. Aika kului stressatessa, nukkuen huonosti ja tsempatessa itsensä aina jokaiseen kuvauspäivään tekaistu hymy huulilla. Syksystä kuitenkin selvittiin. Sain joululahjaksi Jenni Janakan kirjan Röyhkeyskoulu, joka herätteli minut pikkuhiljaa taas jaloilleen. Kirjassa käsitellään termiä kiltin tytön syndrooma, joka sai minut tutkimaan itseäni hieman tarkemmin. Vahvasti yhtenä muotona tähän syndroomaan kuuluu kyvyttömyys sanoa asioille ”ei”. Asia, jonka kanssa taistelen joka päivä. Itselle on hyvin vaikeaa tuottaa pettymystä, tai sanoa ei ihmisille, jotka ovat minulle tärkeitä tai tiedän, että olisin heille hyödyksi, avuksi tai mieliksi. Itsensä johtamisen ja suuren tutkiskelun kautta opin niinkin yksinkertaisen asian kuin, minun on oltava vastuussa itsestäni ja omasta jaksamisestani, vaikka se ei aina olisikaan muiden mieleen. En pysty johtamaan itseäni, jos venyn ja suostun kaikkeen. Aina jokin uusi asia on pois jostain muualta. Olen priorisoinut liian kauan työn ja muille elämisen oman hyvinvointini edelle. Minun on lopetettava muiden miellyttäminen ja opittava sanomaan ei. Opin myös, ettei aina tarvitse suorittaa satalasissa. Keskinkertainen kelpaa. Riman alittaminen sieltä, missä se on matalimmillaan ei ole huonoin vaihtoehto, silloin kun on muita tärkeämpiä asioita mitä priorisoida. Esimerkiksi juuri oma hyvinvointi. Itsensä johtamista ei opeteta koulussa, ja jokainen tulee kohtaamaan tilanteita, kun tarvitaan röyhkeyttä ajatella itseään ja omaa jaksamista, vaikka se ei sopisikaan muiden suunnitelmiin. Toivon, ettei kenenkään tarvitsisi mennä näin syvän kautta, sillä toipuminen pitkästä itsensä sivuuttamisesta kestää tuhottoman kauan. Kulttuurialalla tehdään työtä rakkaudesta lajiin, mutta muistakaa tehdä töitä myös rakkaudesta itseään kohtaan ja oppikaa sanoman ei. -Ira

Tuottajasta Twitch-striimaajaksi

Toteutin elokuusta 2019 elokuuhun 2020 itsenäisen projektin siitä, olisiko minusta sisällöntuottajaksi Twitchissä. Jos pelimaailma ei ole tuttua, Twitch.tv on noin 10 miljoonan striimaajan livestriimaus-alusta, jota erityisesti pelaajat käyttävät suoratoistaakseen ja katsoakseen haluamiaan pelejä tai muita lähetyksiä. Striimin ohessa on myös chat, jonka kautta striimaaja on vuorovaikutuksessa katsojiin. Olin itse jo parin vuoden aikana viettänyt paljon aikaa muiden striimaajien chateissa. Siitä lähti ajatus oman striimin perustamiseen. Vaikka pelimaailmaa ja sen työllistämismahdollisuuksia ei välttämättä opinnoissa juuri korostettu, itselleni se aukesi suurena mahdollisuutena. Striimaus oli yksi oman urani aloituspiste, missä luoda kontakteja ja tuoda esille omaa osaamista. Striimaaminen ei ole pelkkää pelaamista ja rupattelua, vaan se vaati jonkin verran myös teknistä osaamista toimivan videokuvan lähettämiseen. Tietokone tarvitsee tietyt ominaisuudet, eikä se sinänsä välttämättä ole helpoin harrastus aloittaa. Samalla striimaus voi toimia myös pienenä lisätulona, vaikka Suomessa myös ammatikseen striimaavia löytyy. Itselleni tulot mahdollistivat muun muassa tietokoneen osien päivittämisen parempiin. Twitch perustuu pitkälti katsojien 5€/kk suuruisiin tilauksiin, millä kanavaa tuetaan. Tällä tilauksella katsoja saa käyttöönsä muun muassa mainoksettoman lähetyksen ja striimaajan personoidut emotet eli hymiöt. Näin kulttuurituottajan graafisen suunnittelun taidotkin pääsivät käyttöön. Itselleni striimaaminen toimi hyvänä sisällöntuotannon ja itsensä johtamisen -oppikurssina. Katsojia ei voinut pitää itsestään selvänä, joten pyrin luomaan kanavalleni vaihtelevaa sisältöä, vaikka se peleihin perustuikin. Striimaaminen ei myöskään nojaa mihinkään työaikoihin, vaan sitä teki silloin kun halusi, niin paljon kuin halusi. Mitä enemmän striimasi, sitä enemmän kanava oli esillä ja sille löytyi uusia katsojia. Aikataulutus auttoi rajan vetämisessä työn ja vapaa-ajan välille. Vaikka korona-aika ei striimaamiseen vaikuttanut sen ollessa siisti sisätyö, näkyi se heti keväällä 2020 katsojalukujen nousuna. Striimaaminen tuli elämääni jäädäkseen. Se on harrastus ja lisätienesti, paikka jonka kautta olen haastanut itseäni, tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut oikeita ystäviä. Toivon, että tulevaisuudessa kulttuurituottajia löytyy paljon pelimaailmasta. - Anniina, kutu15  

Opettajana korona

11.2.2021
Katariina

Suurin osa suomalaisista siirtyi etätyöskentelyyn maaliskuussa 2020. Se loi täysin uudet raamit ja haasteet yrityksille työskennellä. Ensimmäisten viikkojen kokoukset olivat täynnä ”Kuuluuko mun ääni nyt”, ”Näättekö te tämän”, ”Miten mä jaan mun näytön” –kaltaista sekasortoa. Usealla hermot olivat kireänä, mutta tiesimme kaikkien olevan samassa tilanteessa. Kuluneen vuoden aikana olen huomannut sen, miten suuri vaikutus ympäristöllä on työntekooni. Olen aina ollut rutinoitunut toimistolla kävijä. Minulle työnteko oli ennen pandemiaa aika lailla paikkasidonnaista: menen aamulla töihin, teen työt ja toimiston oven sulkeuduttua alkaa vapaa-aika. Yksi suurista haasteista itselleni etätyöskentelyssä on itsensä johtaminen. Miten aikatauluttaa työpäivä, olla tehokas ja olla välittämättä ärsykkeistä. Kotona neljän seinän sisällä oleilu, työn tekeminen sängystä ja vapaa-ajan rajoitukset ajoivat rakentamaan arjen uudelleen, priorisoimaan asioita sekä suorastaan pakottivat olemaan parempi itsensä johtamisessa. Alkuun etänä työskennellessä koin, etten ollut yhtä tehokas kuin toimistolla enkä oikein saanut mitään aikaiseksi. Tämän vuoksi aloin reflektoida omia itsensä johtamisen taitoja. Suurena parannusaskeleena koin itselleni tavoitteiden asettamisen. Silloin tiesin selkeämmin, mitä kohden työskentelin. Konkreettiset tavoitteet auttoivat minua keskittämään huomion olennaiseen, vaikka työympäristö olikin erilainen. Usein myös tavoitteiden toteutuessa motivaatio ja päättäväisyys kasvavat. Päivätasolla tämä tarkoitti sitä, että kirjoitin konkreettisesti sen päivän aikana tehtävät ja saavutettavat asiat ylös ja yliviivasin niitä sitä mukaan, kun sain tehtävät suoritettua. Tämän avulla näki sen, että oli oikeasti saavuttanut työpäivän aikana jotain. Pääsin myös eroon itseni soimaamisesta sen suhteen, etten ollut muka saanut aikaiseksi yhtään mitään.   Viimeisen vuoden aikana oppimani tärkeimmät vinkit itsensä johtamiseen etätyöskentelyssä: Aseta tavoitteita Tämä pätee niin työelämään kuin arkeenkin. Mieti, mitä sinä todella haluat? Aseta tavoitteet ja mene päättäväisesti niitä kohti. Aseta itsellesi tavoitteita niin tiedät selkeämmin, mitä kohden työskentelet ja elät.  Konkreettiset tavoitteet auttavat myös keskittämään huomion olennaiseen, vaikka työympäristö olisikin erilainen. Usein myös tavoitteiden toteutuessa motivaatio ja päättäväisyys kasvavat. Tavoitteet voivat olla niin pitkä- kuin lyhytaikaisiakin. Pitkän tähtäimen tavoitteet on tärkeää pilkkoa välitavoitteisiin, jottei haukkaa liian suurta palaa kerrallaan. Ole armollinen Ole itsellesi armollinen. Vaikka elämme suorittamisen aikakautta ja ympärillämme on pilvin pimein tehokkaita multitaskaajia, jotka juovat viherpirtelöitä ja juoksevat puolimaratoneja, tärkeää on olla joustava ja keskittyä itseensä. Vaikka joku tekisikin enemmän ja paremmin, keskity omaan elämääsi ja suorittamiseen. Tee arjestasi merkityksellistä ja etene omaa tahtia tavoitteitasi kohti. Älä vertaa itseäsi muihin. Tiedosta onnistumisesi Tavoitteiden saavuttaminen antaa mielihyvää ja motivaatiota saavuttaa yhä enemmän. On ihan ok sanoa joskus itselleen yksin (tai miksei muidenkin kuullen) "Hyvä minä". Voit myös asettaa itsellesi välitavoitteita ja saavuttaessasi ne, palkitse itsesi. Voimaa kaikkien korona-arkeen ja uuteen normaaliin toivottaen, Katariina / Kutu17

Liikkeellä marraskuussa 2020 – yksi vuoden ainoista livefestivaaleista

Liikkeellä marraskuussa on yksi Suomen merkittävimmistä tanssifestivaaleista, joka vuonna 2020 päätti rajoituksista huolimatta järjestää livetapahtuman. Taiteellinen johto oli ehdoton siinä, ettei tapahtumasta tulisi tehdä virtuaalista, joten reilu kuukausi aikaisemmin alettiin toteuttaa vaihtoehtoista suunnitelmaa, jotta saataisiin luotua mahdollisimman turvallinen mutta eheä festivaalikokemus. Suoritin festivaalin tuottajana opiskeluun liittyvän itsenäisen projektin, näkökulmana tapahtumatuotanto poikkeusaikana. Festivaali osoittautui loistavaksi näköalapaikaksi aiheelleni. Se osoitti, että tapahtumia voi järjestää vastuullisesti ja turvallisesti, sekä kuinka elintärkeää ihmisille on päästä kokemaan yhdessä. Kapasiteetin pienennyksillä, maskeilla, käsideseillä ja karanteeneilla saatiin aikaan aito festivaalin tuntuinen kokonaisuus aikana, jona festivaaleista tehtiin lähes mahdottomia. Pandemian luoma kolaus kulttuurin kentälle on luonut paljon keskustelua ja herättänyt tunteita. On sääli, ettei päättäjätasolla nähdä kuinka kulttuuritapahtumia voidaan järjestää turvallisesti. Mediassa on ollut paljon hälinää alan toimijoiden keskuudessa siitä, kuinka ei nähdä miten montaa tämä ala työllistää. Syystäkin hälistään. Ymmärrän, että helposti tapahtumat näyttäytyvät suurena riskinä taudin leviämiselle ja ihmisjoukkojen kohtaaminen kuulostaa ensi hätään pahimmalta uhkalta pandemian näkökulmasta. Ja sitä se on, jos tapahtumia ei järjestetä asianmukaisella tavalla. Tapahtumien kieltäminen on päättäjille varmasti helppo keino osoittaa, että asian eteen toimitaan. Valitettavasti kyse on kuitenkin satojen tuhansien ihmisten elinkeinosta. Kulttuuritoimijat ovat pystyneet osoittamaan vastuullisuutensa ja kykynsä järjestää onnistuneita ja turvallisia tapahtumia. Uskaltaisin väittää tapahtumien vahvistaneen ihmisten hyvinvointia ja mahdollistaneen normaalin kaltaisia kokemuksia epävarmuuden keskellä. Kokemuksia, jotka vahvistavat meidän yhteyttämme kanssakulkijoina ja tarjonneet mahdollisuuksia kohtaamisille ja keskustelulle. Liikkeellä marraskuussa oli tästä oiva osoitus. Hartain toiveeni tulevaisuudelle olisi, että yhteiskunnassa nähtäisiin kulttuurin ja tapahtumien merkittävä vaikutus niin ihmisten hyvinvointiin kuin myös kansantalouteen. Toivon, että jo alkanut voimakas mediapuhe kulttuurin ja taiteen kärsimyksestä koronan keskellä, herättäisi kokonaisvaltaisesti keskustelun siitä, kuinka näkymättömänä päättäjien ja valtion tasolla alaamme pidetään. On se sitä jo hieman aloittanut, mutta toivon, että alan toimijat jaksavat pitää äänensä kuuluvissa, jotta se kantautuisi mahdollisimman monelle. Toiveikkaana, Heidi Kulttuurituottaja -18

Itsensä johtaminen – matka täydestä kalenterista tyhjiin sivuihin

23.11.2020
Saana

Mitä on itsensä johtaminen? Aikatauluttamista, stressitöntä arkea, työn ja vapaa-ajan välistä tasapainoa? Näiden kysymysten äärellä pyörin aloittaessani kolmatta ja viimeistä itsenäistä projektiani, syventymisalueena itsensä johtaminen. Tein projektin hyvin itseohjautuvasti työharjoitteluni ohella. Aloitin tammikuussa 2020 tuotantoassistenttina Cirko – Uuden sirkuksen keskuksella. Harjoittelun oli tarkoitus loppua kesäkuussa 2020, mutta eräänä (varmasti kaikkien mieleen painuneena) maaliskuisena perjantaina kaikki muuttui. Minä, niin kuin varmasti moni muukin, jouduin tilanteeseen, jossa työt loppuivat seinään koronapandemiasta aiheutuneen tapahtuma-alan pysähtymisen myötä. Olin päässyt projektissani jo pitkälle opiskelemalla teoriaa ja kirjoittamalla päiväkirjaa mm. aamusivut-metodilla. Tämän takia en halunnut pistää pillejä pussiin, vaan jatkoin projektiani – tosin näkökulma muuttui hieman. Kiireinen harjoittelu muuttui yhtäkkiä kotona oleiluun ja arjen uudelleen rakentamiseen. Koen, että projekti sattui mitä parhaimpaan ajankohtaan, sillä jos jostain niin itsensä johtamisen taidoista on apua tällaisessa kriisitilanteessa. Alun järkytyksen laannuttua aloin täyttämään päiviäni verkkokursseilla ja kotona opiskelulla. Opin projektin aikana sen, että itsensä johtaminen ei todella ole pelkkää aikatauluttamista ja stressitöntä arkea. Se on valtava paketti erilaisia teorioita, toimintamalleja ja noh, myös sitä tasapainoisen elämän löytämistä. Eniten oppia toi ehdottomasti päiväkirjan kirjoittaminen ja se, että onnistuin löytämään omille pohdinnoilleni taustoja ja selityksiä lähdekirjallisuuden avulla. Nyt voisinkin suositella kaikille, siis ihan kaikille, aamusivujen kirjoittamista. Jos konsepti ei ole sinulle vielä tuttu, niin lukaise tämä pieni ohjenuora, jonka jaan nyt projektini kohokohtana. Aamusivut Aamusivut, The morning pages, on Julia Cameronin kirjasta The Artist’s Way lähtöisin oleva harjoite, jonka tarkoituksena on avartaa omia näkemyksiä, kirjata ylös päässä pyörivät sekalaiset ajatukset ja löytää luovuutta. Tehtävä on yksinkertainen: Kirjoita joka aamu kolme sivua tekstiä. Sisällöllä ei ole sinänsä mitään merkitystä, ajankohdalla taas on. Aamuisin mieli on tyhjempi arjen tuomista ajatuksista ja näin ollen se on oivallinen hetki dumpata ajatukset paperille. Kirjoita käsin paperille ja riittävän suurille sivuille (tarralappu on liian pieni, A4 taas vallan hyvä). Älä palaa lukemaan sivuja – ainakaan ihan heti seuraavana päivänä. (Itse tein tässä pienen poikkeuksen, sillä tarvitsin sivuilta löytyvää dataa projektissa etenemiseen.) So simple. Heti herättyäsi, kolme sivua, käsin paperille. Vahva suositus! - Saana , Kutu17

Mitä kuuluu kulttuurille?

19.8.2020
Riikka Kanerva, Kutu16

Kulttuuriala elää omituisia aikoja. Kulttuuri elää, mutta ei voi tutulla tavalla toteuttaa itseään ja näkyä. Pandemian vaikutuksesta taistelemme muutosta vastaan ja toisaalta yritämme kehittyä muutoksen mukana ja yksinkertaisesti selvitä. Tapahtumia jouduttiin perumaan keväältä ja kesältä, mikä vaikutti tapahtuma-alojen yritysten liikevaihtoon radikaalisti. Jotain hyvääkin pandemia toi toki tullessaan – nimittäin uusia työtapoja ja innovatiivisia ratkaisuja sekä itselleni mahdollisuuden mielenkiintoiseen opiskeluprojektiin. Creathon on Euroopan sosiaalirahasto (ESR) rahoittama hanke, jossa on mukana useita eri korkeakouluja ja yhteistyökumppaneita. Hankkeen tavoitteena oli tukea kulttuuri- ja taidealojen toimijoita teknologisen osaamisen vahvistamisessa. Projektissa oli mukana kolme kulttuurituotannon opiskelijaa ja sen aikana tuotettiin Creathon-hankkeelle kuusiosainen podcast-sarja. Podcasteissa pyrittiin vastaamaan COVID-19 -viruksen aiheuttamaan muutokseen ja ahdinkoon kulttuurin kentällä. Kartoitimme haastatteluilla mitä haasteita kulttuuriala on kokenut pandemian aikana ja mitä ratkaisuja on löydetty ja kehitetty. Haastattelut toteutettiin täysin etänä Zoomia käyttäen. Näkökulma oli Creathon-hankkeelle ominainen: uusi teknologia ja sen hyödyntäminen. Tarkoituksena oli ymmärtää aidot syyt, miksi teknologiaa ei vielä sovelleta tapahtumissa ja elämyksissä sekä, miten vallitseva pandemia vaikuttaa kulttuurialan organisaatioihin. Millaista osaamista tuottajilla tai vaikkapa artisteilla pitäisi olla tässä tilanteessa? Vastustaako kulttuuriala muutoksia vai pystyykö se omaksumaan uusia muotoja? Haastatteltavina oli estetiikan asiantuntijoita, Hack the Chrisis Finland, Helsinki Design Week, Tapaus Oy ja Taku ry. Yleisesti ottaen kaikki haastateltavat olivat toiveikkaita tulevaisuudesta ja nostivat esiin, kuinka tärkeää on osata reagoida nopeasti ja ketterästi kriisin keskellä. Positiivista on, että me tuottajat olemme usein tottuneet nopeatempoiseen toimintaan ja ratkaisemaan ongelmia. Toisaalta pandemia on nostanut esiin kulttuurialan epäkohtia kuten työntekijöiden tukiverkkojen puuttumisen ja pätkätyöt. Lisäksi on hienoa, että ymmärretään, etteivät esimerkiksi artistit työskentele yksin vaan yhtä keikkaa varten tarvitaan myös lavateknikko ja valomies. Kaikki tämä on jo omassa kuplassamme tiedetty, mutta kriisi nosti haasteet esiin valtamediaan. Haastatteluissa yhteisenä teemana oli virtuaalisuus. Pohdimme esimerkiksi miksi kevään ja kesän tapahtumia peruttiin eikä korvattu virtuaalitapahtumilla. Johtuuko se osaamisen puutteesta vai onko se brändin identiteettikysymys? Näihin pohdintoihin emme saaneet suoraan vastausta, mutta esiin nousi totutut tavat. Emme ole tottuneet osallistumaan virtuaalitapahtumiin tai niiden sisältö häviää muulle mediasisällölle. Itse uskon myös siihen, että osaamista ja kysyntää virtuaalitapahtumiin ei ole vielä ollut. Vaikka teknologiset ratkaisut kehittyvät ja tapahtumista saisi suuria spektaakkeleita on otettava huomioon, että virtuaalitapahtumia tulisi suunnitella ennen kaikkea ruutusisällön ja asiakaskokemuksen näkökulmasta. Hienot teknologiset ratkaisut eivät välity katsojalle puhelimen näytöltä, eli lopulta sisältö ratkaisee. Yhtenen ajatus oli kuitenkin, että perinteiset kokoontumiset eivät tule poistumaan ja niillä on tärkeä merkitys yhteisöissä. Pian valmistuvana tuottajana opin tämän viimeisen projektin myötä editoimaan ääntä ja tekemään haastatteluja. Projekti oli loistava tapa tarkastella kulttuurialan luonnetta, sen haasteita, mutta myös havainnoida hyviä puolia sekä verkostoitua alan tekijöiden kanssa. En olisi uskonut vuonna 2016 aloittaessani opintoni, että valmistuisin vuonna, jona tapahtumia ei pystytä järjestämään. Toivotaan, että syksy ja talvi tuovat tullessaan iloisia kohtaamisia ja uusia tapahtumia.  Creathon Podcast

Mainio tapa uusasiakashankintaan

Ensimmäisen itsenäisen opiskeluprojektini suoritin Promootiotoimisto Mainiolle aiheena lääkealan promootio ja asiakashankinta. Mainio on kahden naisen perustama yritys, joka on mukana erilaisten yritysten promootio- ja markkinointitapahtumissa. He tarjoavat mm. hostingpalveluita, juontopalveluita ja tapahtumatuotantoa. Mainion promoottoreita ja edustajia on ympäri Suomea, eikä loppua kasvavalle joukolle näy. Projektin tarkoituksena oli tutustua itsehoitolääkkeitä myyviin lääkealan yrityksiin Suomessa ja saada heitä mieleenpainuvalla lähestymistavalla Mainion asiakkaaksi. Kyseinen ala oli vielä suhteellisen tuntematon, mutta tämä ei ollut este. He olivat päättäneet lähteä kokeilemaan yritysten kiinnostusta ulkopuoliselle promootiotoimistolle. Alun tapaamisissa kävimme läpi projektin aikataulua, suunnitelmaa ja tavoitteita. Päätavoitteena oli saada mahdollisimman monta uutta asiakasta. Myös Mainion tunnettuuden lisääminen yrityksenä oli tärkeässä roolissa koko projektin ajan. Aloitin työskentelyn keräämällä tiiviin, mutta kattavan tietopaketin alasta, sen yrityksistä ja edustajista, sekä yritysten markkinoinnista. Tämän jälkeen keräsin listan Suomessa toimivista itsehoitolääkkeitä myyvistä yrityksistä, valitsimme kymmenen sopivinta ja lähdimme yhdessä ideoimaan uutta tapaa lähestyä valittuja yrityksiä. Syvennyin projektissa näkökulmaan uusasiakashankinta. Uusien asiakkaiden lähestymisessä on kolme vaihetta. Ensin on löydettävä sopiva asiakastyhmä, joka tässä tapauksessa oli lääkealan yritykset. Tämän jälkeen on saatava lähestyttävien yritysten huomio, jonka me toteutimme viemällä upean kukkakimpun ja informaatiopaketin Mainiosta henkilökohtaisesti paikanpäälle. Kolmas vaihe on aikaansaadun huomion kääntäminen kaupaksi. Tässä meidän strategiamme oli muutaman päivän jälkeen lähetyksen toimituksesta ottaa yhteyttä jokaiseen yritykseen. Halusimme näin muistuttaa käynnistämme ja mahdollisesti sopia ajan tapaamiselle. Työ oli hyvin itsenäistä ja oma-aloitteisuuden tärkeys nousi nopeasti esiin. Tämä projekti opetti minulle paljon, varsinkin itsestäni tuottajana ja tavoistani työskennellä. Huomasin, kuinka nautin itsenäisestä työskentelystä mutta samalla kaipasin työryhmää ympärilleni. Opin myös lisää omista vahvuuksista ja heikkouksistani. Aloin tuomaan omia ideoitani paremmin esille ja perustelemaan ajatukseni jonkin idean suhteen. Kehityin myös todella paljon laajan tiedon keräämisessä ja sen tiivistämisessä pieneen, mutta kattavaan pakettiin. Kokonaisuudessaan oli projekti mielenkiintoinen, erilainen ja opettavainen.

Muuri – toiminnallinen teos osana Helsinki Biennaalia

Sain puhelun maaliskuussa Zodiak Presents ry:ltä ja he tarjosivat minulle tuottajan paikkaa toiminnallisen teoksen parissa. Kyseinen teos, Muuri, on Zodiakin tuottama ja se tulee sijaitsemaan Töölönlahden puistossa. Muuri toteutetaan osana Helsinki Biennaali –nykykuvataidetapahtumaa, joka on Helsingin kaupungin ja HAM Helsingin taidemuseon tuottama tapahtuma. Muuri on kuvataiteilija Joni Kärkkäisen ja tanssitaiteilija Jukka Tarvaisen yhteinen teos, joka kannustaa kaupunkilaisia kokeilemaan ja kokemaan taidetta liikkumisen, olemisen ja tutkimisen kautta. Teos koostuu liuskoista, rampeista ja muista rakennelmista, joiden tarkoituksena on houkutella vierailijoita ylittää, kiertää ja alittaa Muuri. Muurin yhteydessä tulee myös olemaan esitys: ”Alas sieltä –ja muita huomautuksia”. Esityksessä ammattitanssijat ja -parkouraajat esiintyvät yhdessä tanssin harrastajien kanssa, Muuria ja sen ympäristöä hyödyntäen. Muuri oli yksi kolmesta hankkeesta, jonka Helsingin kaupungin yleiset kulttuuripalvelut –yksikkö valitsi avoimen ideahaun kautta osaksi Helsinki Biennaalin ohjelmistoa. Muurin tuottajana työtehtäviini kuului muun muassa sponsorointiin liittyvien hakemusten kirjoittaminen, teoksen tarvittavien materiaalien hankkiminen sponsoroinnin avulla, viestintä projektin työryhmän, sponsoreiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa, lupien ja hakemuksien tiedonhaku ja kartoittaminen sekä sähköön ja tekniikkakaluston liittyvien asioiden järjestely. Avustan myös esiintyjähaun tiedotuksessa, jossa haetaan tanssin harrastajia mukaan ”Alas sieltä –ja muita huomautuksia” esityksiin. Viestinnän merkitys korostui projektin aikana, koska kaikki työ ja projektin palaverit pidettiin etänä. Pyrin viestimään projektin aikana selkeästi ja johdonmukaisesti sekä toimimaan mahdollisimman tehokkaasti. Koen, että kehityin työtehtävien priorisoinnissa ja omaan työhön liittyvässä ajanhallinnassa. Etätyöskentely mahdollisti kotitoimiston pyörittämisen ja työnteon tehostamiseksi korona-aikana pyrin tekemään samat rutiinit, kuin normaalistikin. Alun perin ensimmäinen Helsinki Biennaali oli määrä järjestää kesällä 2020, mutta vallitsevan koronavirus-tilanteen vuoksi nykykuvataidetapahtumaa siirrettiin vuodella. Tapahtuman uusi ajankohta on 12.6.-26.9.2021 ja tavoitteena on, että Muuri olisi pystytettynä kesäkuun alussa 2021. Toimin projektin tuottajana taas ensi vuonna, kun tuotanto jatkuu ja Helsinki Biennaali pystytään toteuttamaan. Helsinki Biennaalin logo (HAM, Helsingin kaupunki)   Lisätietoja Muurista ja Helsinki Biennaalista: https://www.zodiak.fi/uutiset/2020-03/joni-karkkaisen-ja-jukka-tarvaisen-teos-muuri-helsinki-biennaalin-ohjelmistossa https://helsinkibiennaali.fi/   Micaela Koski