Hanketuottaminen on paljon enemmän kuin vain tuottamista
Yhä useampia kulttuurituottajia tekee töitä hanketyön parissa. Yksi heistä on helsinkiläinen kulttuurituotannon opiskelija Juhana Salminen, 29, joka työskentelee tuottajana Osuma-hankkeessa. Mutta mitä on hanketuottaminen? Näin kulttuurituotannon fuksina hankkeet ja hanketuottajan rooli ovat hyvin hämärän peitossa, joten lähdetään selvittämään. Tutkimusmatkalle mukaan vie kulttuurituotannon ensimmäisen vuoden opiskelija Anni Huomolin. Olen kerennyt tutustumaan lyhyesti Juhanaan juuri alkaneiden opintojeni aikana, mutta nyt ensimmäistä kertaa juttelemme kahden kesken. Jää rikkoutuu, kun puhumme alkuun hetken yhteisestä viulu-harrastuksesta ja sen vaikeudesta. Mutta nyt aika vakavoitua ja perehtyä Juhanan työnkuvaan. Hanketuottamiseen hän sai alkukosketuksen opintojensa kolmannen vuoden Hanketoiminta kulttuurialalla 5op -syventävällä kurssilla. Kurssilla Salminen pääsi tutustumaan EU-hanketoimintaan. Opintojakson aikana hän selätti hankejargonian ja pääsi sisään mitä hanketuottaminen oikeasti on. Opetuksen piti Osuman projektipäällikkö ja kulttuurituotannon yliopettaja Katri Halonen. Metropolia Ammattikorkeakoulu tekee vahvasti yhteistyötä lukuisien hankkeiden kanssa ja useat Metropolian opettajat ovat mukana myös hanketoiminnassa. “Virkamiestekstin takana on oikeasti työpaikkoja, rahaa ja osaamista. Tuntuu aina, kun joku sanoo hanke, että “mitä ihmettä, en minä, hyi jotain politiikkahommia.” Niin ei se ihan sitäkään ole.” Salminen naurahtaa ja nyökyttelen ymmärtävästi, sillä aihe kuulostaa minusta vaikealta. Osuma toimii kattojärjestönä muille hankkeille Osuma-hanke koordinoi ja kehittää muiden hankkeiden toimintaa. Teema kaikissa hankkeissa on osallistamalla osaamista, joissa keskitytään nuorten osallistamiseen ja hyvinvointiin. Hankkeet ovat jaettu neljään eri kategoriaan: liikunta, kulttuuri, opintojen keskeyttämisen ehkäiseminen ja työelämään siirtyminen. “Olen paljon yhteyksissä hankkeisiin ja kyselen miten menee. Meillä on myös paljon erilaisia tapaamisia ja työpajoja hankkeille. Jos jollakin hankkeella on jokin ongelma, me yhdessä porukalla mietimme mitä voisimme tehdä.” Osumaa Salminen kutsuu sattuvasti “hankkeiden isoveljeksi”, jonka tehtävä on auttaa muita hankkeita eteenpäin. Itsellenikin alkaa samalla avautua samalla kuva, mitä Osuma oikeastaan tekee, vaikka heidän nettisivuihin olenkin jo tutustunut. Mukaan projektiin Salminen lähti alkuvuonna 2020. Hanke on saanut alkunsa vuonna 2016 ja se pyörii tämän vuoden loppuun EU-rahoituskausien mukaisesti. Hankkeen loppuvaiheen työ on lisääntyvissä määrin raportteja ja koostamista, mitä Osuman koordinoivat hankkeet ovat saaneet aikaan. Tavoite on saada hankkeiden aikaansaannokset elämään, jotta niistä olisi hyötyä tulevaisuudessakin esimerkiksi uusissa projekteissa. Muutakin kuin vain tuottaja Mitä sitten Juhana oikeastaan tekee? Hänen työnimike Osuma-hankkeessa on tuottaja, mutta Juhana, heti kysyessäni hänen työstään, toteaa kokee olevansa enemmänkin koordinaattori. “Tuottaja yleensä heti yhdistetään, että hän tekee tuotantoja.” Työssään Salminen kuitenkin myöntää hoitavansa myös tuotannon tehtäviä kuten kilpailutusta ja suunnittelua. Vallitseva korona-tilanne on erityisesti muuttanut hänen työnkuvaansa entisestään monipuolisemmaksi. “Koronan aikana olen keskittynyt enemmän julkaisuihin ja sisällöntuotantoon.” Salminen on päivittäin muiden hankkeiden kanssa tekemisissä ja seuraa heidän sosiaalista mediaa ja julkaisuja. Sisällöntuotantoa hän pääsee tekemään mm. uutiskirjeiden muodossa, jonka hän kertoo olevan hyvin suosittu. Uutiskirjeiden keskeinen sisältö ovat Osuman alla olevat hankkeet. Jos esimerkiksi jokin hanke julkaisee oppaan tai lehden, jakaa Osuma-hanke näitä uutiskirjeen lisäksi omissa medioissaan ja somessaan eteenpäin. Tuottajan rooli on laaja, mutta tiivistettynä Salminen sanoo työnkuvansa olevan avustamista, viestintää ja tuottamista. Hyppy tuntemattomalle työkentälle “Kun lähdin tähän mukaan, en ollut mukavuusalueellani. Lähdin koordinoimaan sisältöä, jota en oikeastaan edes tuntenut.” Salminen kertoo, kun kysyn miltä työ on tuntunut. Aikaisemmin Salminen kertoo tehneensä paljon töitä tapahtuma- ja musiikkipainotteisella kulttuurikentällä. Useat Osuman alla olevat hankkeet toimivat nuorten parissa, mihin hän ei kokenut suurta kosketusta etukäteen. Myös työyhteisö tuntuu erilaiselta kuin ennen. Monet hankkeen työntekijät ovat oman alansa asiantuntijoita, esimerkiksi opettajia. Tätä Salminen pitää kuitenkin vain plussana ja hän on oppinut paljon kollegoiltaan. “Rohkeasti kohti uusia haasteita!” Salminen kehottaa kaikkia kulttuurituottajia. Työ kuulostaa korvaani hyvin erilaiselta, mitä olen tottunut kulttuurituotannon parissa. Juhana kuitenkin lohduttaa ja toteaa, että tuottajan taidoista on moneksi. “Tuottajan perustaitoja ovat organisointi, projektinhallinta, viestintä ja some. Hankkeetkin ovat tietyllä tavalla pieniä tapahtumia, joissa on alku- ja loppukohta.” hän toteaa ja jatkaa: “Mutta tärkeintä on luottaa itseensä. Mitä enemmän tekee erilaisia töitä, sitä helpompaa on omaksua uusi työnkuva eikä ajattele enää, en ole tehnyt tätä, en osaa. Kynnys madaltuu kokeilla uutta.” Miksi sitten lähteä juuri hanketuottajan töihin? Ensimmäisenä Salminen nostaa esiin vakaan työpaikan mahdollisuuden varsinkin tämän hetkisen korona-kriisin keskellä. “Jos haluaa vakaata duunia kuukausipalkalla selkeille ajanjaksoille, silloin hanketyö on hyvä vaihtoehto. Monet työskentelevät hanketyössä supistetuilla työajalla, esimerkiksi 70% viikkotyöajasta, joten aikaa jää myös muulle.” Hankkeita on paljon monenlaisia, Metropolian alla pelkästään on yli 260 eri hanketta. Tärkeimpänä Salminen nostaa hankkeiden mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan. “Hankkeet tekevät paljon hyvää. Rahaa syydetään nykyään joka paikkaan, mutta jos haluaa edistää muiden hyvinvointia ja yhteiskunnallisia asioita, hanketyössä niitä pystyy tehdä.” Työhön liittyy paljon rutiinitehtäviä kuten raportteja ja palavereja. EU tuo oman byrokratiansa mukaan, joten on tärkeää, että on hyvä johtaja. Työajat ovat myös hyvin perinteisiin virka-aikoihin sijoittuvat. Salminen ei kuitenkaan koe näitä huonoina puolina, työ vaatii yleensä kuitenkin paljon luovuutta ja on hyvin tyytyväinen työhönsä. Ainoana kunnon miinuksena hän toteaa pilke silmäkulmassa, ettei työssä pääse paljoa kokemaan vauhtia tai vaarallisia tilanteita. Lähden haastattelusta pää täynnä uutta tietoa ja hyvin paljon viisaampana. Hankemaailma alkaa itselle pikkuhiljaa avautuu ja näyttämään mahdollisuutensa. Toivottavasti myös sinulle. Teksti ja kuvat: Anni Huomolin
Mitä sinä pelkäät?
Yleensä tapahtumatuottajan tehtävänä on järjestää kiva tapahtuma. Fasiliteettien tulee olla siistissä kunnossa ja hyvässä järjestyksessä. Elämysten toivotaan syntyvän ilon tai vaikka oppimisen kautta. Tarjoilujen tulee olla maukkaita ja mieluusti seurata trendejä. Kauhuelämyksissä sen sijaan panostetaan siihen, mitä ihmiset pelkäävät ja tahtovat normaalitilanteissa karttaa. After Dark Helsinki, jossa työskentelen tuottajana, on immersiivisiin kauhuelämyksiin erikoistunut tuotantoyhtiö. Yritys sai alkunsa, kun sen perustajat tutustuivat aikuisten kummitustaloihin eli extreme haunts -elämyksiin. Immersiivisen elämyksen määritelmä ei ole yksinkertainen tai kiveen hakattu. Mahdollisesti se voitaisiin määritellä näin: tuotettujen elämysten ketju, jossa yleisöä pyydetään aktiivisesti osallistumaan ja liikkumaan esitystilan ympäristössä. Osallistumista voi olla esimerkiksi moniaistinen stimulaatio, kehotus etsiä jotain tai joku, roolin esittäminen, dialogi, vastavuoroinen toiminta ja tehtävien suorittaminen. Kauhutapahtuman tuottajina siis mietimme, mitä ääniä, hahmoja, tarinoita, tuntoaistimuksia, hajuja ja makuja ihminen pelkää eniten – ja mitä hän ei edes tiedä vielä pelkäävänsä? Hurjimmissa K18-esityksissä "mellakkapoliisit" saattavat viskoa asiakkaita ympäriinsä tai vessassa käydessä naapurikopista saatetaan ruiskia mystistä nestettä asiakkaan päälle. Karmeankin tapahtuman täytyy tietysti olla toimiva. Jos joku ääni- tai valoefekti ei toimi tai tapahtuu liian myöhään, asiakkaalle jäi vain hämmentynyt ja hölmö tunne. Asiakkaiden rajat täytyy ottaa huomioon ja kauhuelementtien pelottavuudesta ja luonteesta tulee viestiä selkeästi etukäteen. Jos tehtävänä on K15-elämyksen luominen toisen yrityksen antamana toimeksiantona, valitut teemat ovat huomattavasti kevyempiä ja esiintyjät eivät tule liian lähelle. K18-elämykset ovat suunniteltu pääasiassa alan harrastajille, joista intohimoisimmat kiertävät ympäri maailmaa Yhdysvalloista Balkanille rajoja koettelevien kokemusten perässä. Kauhuelämysten esituotantoprosessi on yhtä arkista kuin vaikka sisäsiistin promootiotilaisuuden tuotanto. Sopimusluonnoksia sisältävät sähköpostit suhahtelevat suuntaan ja toiseen, pohjapiirroksia ja paloturvallisuustekijöitä pohditaan ajan kanssa ja budjetti-Excelit ovat asianmukaisesti järjestyksessä. Välillä sitten googlataan halvimman mahdollisen teurasjätteen hintoja tai tietoa siitä, mikä on maukkain osa ihmislihasta. Hassua sinänsä, että vaikka olen todella kiinnostunut kaikista rajoja rikkovista alakulttuurielämyksistä ja kummallisuuksista, en ole koskaan ollut puhtaan kauhugenren ystävä. Olen todella säikky ja nössö, enkä uskalla mennä silmät auki edes erään helsinkiläisen huvipuiston kummitusjunaan. Tuottajana joudun usein ensimmäisenä testaamaan tuotetut kauhukohteet ja silloin yritän luikerrella mahdollisimman tiiviisti seinissä kiinni. Ehkä se, että pelkään kaikkea, auttaa miettimään mitä muut voisivat pelätä. Projekteittain joustavasti muuttuvat työryhmämme koostuvat monipuolisesti eri alojen ammattilaisista esimerkiksi erikoistehostemaskeerauksen, valo- ja äänitekniikan, teatteritaiteen ja pukusuunnittelun saralla. Seuraavan kerran kauhuelämyksiämme pääsee kokemaan Särkänniemen Karmivassa karnevaalissa lokakuun 10.–17. päivä. Tekeillä on myös Virtual Reality -laseilla koettava kauhulyhytelokuva. (Muuten: aika usein kun olen kertonut olevani mukana tuottamassa “VR-kauhua”, monet ovat luulleet, että meillä on tulossa uusi juniin liittyvä kauhuelämys. Tästä syystä lyhenne on usein tarpeellista avata.) Mielenkiintoista tekemistä siis riittää! Oikein hirveää lähestyvää halloweenia kaikille toivottaa Iija Eloranta, Kulttuurituottaja 2016
Hostina Ruisrockissa 2019
Työskentelin backstagella artisti-hostina Ruisrockissa heinäkuussa 2019. Ruisrock on kolmipäiväinen musiikkifestivaali, joka järjestetään vuosittain Turun Ruissalossa. Musiikkia löytyy laidasta laitaan, jonka lisäksi alueella on paljon muutakin ohjelmaa. Esiintyjiin kuului muun muassa Travis Scott, Ellie Goulding, Brockhampton, The 1975 sekä lukuisia muita artisteja. Ruisrock tavoittaa jopa 105 000 kävijää viikonlopun aikana ja onkin ollut viime vuosina loppuunmyyty. Oma projektini oli tarkastella sekä kehittää itseni johtamista sisältäen aikatauluttamisen, järjestelmällisyyden sekä stressin sietokyvyn. Vastoinkäymisiä Ruisrock sujui ilman suurempia ongelmia, kuitenkin ensimmäistä kertaa pitkästä aikaan satoi vettä. Tämä ei kuitenkaan festivaalikansaa haitannut, vaan hyvä meno jatkui sateesta ja viileästä säästä huolimatta. Suurin epäonni oli se, että pääesiintyjäksi buukattu Travis Scott joutui perumaan esiintymisensä viime hetkillä. Korvaavaa esiintyjää ruvettiin etsimään heti ja Migos saatiin täyttämään sunnuntain pääartistin paikka. Huono tuuri kuitenkin jatkui, sillä Migos ei päässyt saapumaan paikan päälle logistisista syistä. Ruisrock jäi siis ilman sunnuntain pääesiintyjää. Odottamattomista vastoinkäymisistä huolimatta Ruisrock tanssitti sekä laulatti 105 tuhatta tyytyväistä asiakasta. Itsensä johtaminen Itsensä johtamiseen perehtyessäni käytin lähdeaineistona kirjoja kuten Ajanhallinta : valmennusopas / Merja Takamäki, Itsensä johtaminen / Anita Bischof ja Klaus Bischof sekä Self Leadership / Andrew Bryant ja Ana Kazan. Luin kirjojen teoriaa sekä tein kirjoissa olevia harjoitteita esimerkiksi tavoitteiden asettamiseen sekä ajanhallintaan liittyen. Kirjoista oppi paljon teoriaa, mutta käytännössä on vielä tilaa kehitykselle. I. M. kulttuurituottaja 17