Toimiva viestintä on jokaisen tuotannon A ja O
Tutkin projektissani kotimaisen artistituotannon parissa sisäisen viestinnän ja artistituotannon välistä suhdetta. Siirryin keväällä uuteen työpaikkaan itselleni uuteen organisaatioon. Tavoitteenani oli kolmen viikon tarkastelun avulla kehittää omaa toimintaani artistituottajana ja kehittää sisäistä viestintää niin itseni kuin organisaation näkökulmista. Projektin aikana huomasin, että toimiva sisäinen viestintä on edellytys työni onnistumiselle. En ollut ennen edes kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka suuri osuus työstäni on pohjimmiltaan pelkkää sisäistä viestintää. Jos jokin osa sisäisestä viestinnästä ei toimi tai on vajavaista, vaikuttaa se suoraa kaikkien osapuolien työn lopputulokseen. Huomasin myös korostuneen tarpeen sille, että jokaisessa tilanteessa on tarvittaessa pystyttävä ottamaan itse vastuu viestinnän onnistumisesta, sillä kaikki työssäni kohtaamani henkilöt tai organisaatiot eivät selkeästi aina priorisoi kiireen keskellä sisäisen viestinnän toimivuutta ja johdonmukaisuutta. Asian tarkempi tarkastelu sai aikaan myös sen, että omassa työskentelyssäni toimivasta viestinnästä huolehtiminen nousi omalla prioriteettilistallani sen kärkeen. Sisäiseen viestintään (ja myös ylipäätään viestintään kokonaisuudessaan) keskittyminen osana artistituotannon työtehtäviä sujuvoitti joitakin työtehtäviä huomattavasti, kun viestinnän eri osa-alueet olivat itsellä hyvin hallussa ja niiden vaikutuksen toisiinsa ymmärsi hyvin. Useat työtehtävät sai helposti kerralla purkkiin, kun osasi kiinnittää itse huomiota siihen, kuinka toimivalla ja avoimella viestinnällä pystyi estämään väärinymmärryksiä ja kaikki pysyivät tuotantojen suhteen samalla sivulla. Esimerkiksi huolellinen tuotantosähköpostien koostaminen ja niihin valmiin muokattavan pohjan luominen vähensi sähköpostirumbaa huomattavasti ja saatujen aikataulujen ja muiden speksien koostaminen artisteille Master Touriin hyvissä ajoin säästi useilta lisäkysymyksiltä kiireisten työpäivien aikana. Päädyin lopputulemaan, että nimenomaan viestinnän suhteen monella alan ammattilaisella on parantamisen varaa. Koen, että liian usein peräänkuulutetaan ja arvostetaan vain suorasti alaan liittyvää osaamista ja kokemusta ja ajatellaan, että kuka tahansa osaa viestiä ja ilmaista asiansa ilman sen kummempaa opettelua.
Mikä Mitäs Mitäs Mitäs?
Mitäs Mitäs Mitäs -festivaali eli tuttavallisemmin Mitäkset on ennakkoluuloton ja rajoja rikkova taiteiden juhla, joka järjestetään 14.-16.7.2023 Urjalan Nuutajärvellä ja sisältää lähes 100 ohjelmanumeroa, viisi lavaa ja aamukuuteen jatkuvat juhlat. Festivaalin ja sen oheistapahtumien tuottajana on Mitäs ry niminen voittoa tavoittelematon yhdistys ja tämän vuoden festivaali on jo kahdeksas laatuaan! Oma matkani Mitäksillä alkoi kevättalvella 2022 markkinointiviestinnän harjoittelijan roolissa. Kun vanha ohjaajani vei kaljalle ja pyysi minua vuoden 2023 ydintiimiin olin pudota tuolilta. Mitäkset ovat siitä omalaatuinen festivaali, että kukaan tuotantotiimistä ei saa palkkaa (ei edes perustajat) vaan kaikki tehdään vapaaehtoistenvoimin rakkaudesta lajiin. Tämän takia tuotantotiimin välinen ystävyys ja luottamus toisiinsa, yhteinen usko onnistumiseen ja motivaation ylläpitäminen ovat erityisen tärkeitä läpi kevään ja kesän. Samaan aikaan täytyy myös muistaa tehdä ”oikeita töitä” elättääkseen itsensä ja huolehtia omasta hyvinvoinnista, jotta hauskanpidoksi tarkoitettu työ ei vie kaikkia mehuja ja aja ennenaikaiseen burnouttiin. Ydintiimin jäsenten tehtävä on ensisijaisesti varmistaa, että tuotanto pysyy budjetissa sekä aikataulussa. Tämän lisäksi ydintiimin jäsenillä on omia vastuualueita. Minun pääsääntöisiin tehtäviini kuuluu markkinointi, sosiaalinen media, ennakkotapahtumien suunnitteluun ja toteutukseen osallistuminen, nettisivujen pyörittäminen, pari yhteistökumppania ja graafisen suunnittelun tehtäviä. Kevään edetessä otin myös vastuun myyntikojujen organisoinnista, lupasin hoitaa akkreditoinnin ja loin festivaalille turvallisemman tilan toteutussuunnitelman. Kalenteri, To Do -laput ja aamuyöhön asti tietokoneella istuminen tuli taas osaksi arkea, joten ohessa muutama vinkki miten johtaa omaa työskentelyään. Eisenhowerin matriisi auttaa hahmottamaan asioiden tärkeyden ja kiireellisyyden Eisenhowerin matriisissa asiat jaotellaan kiireellisyyden ja tärkeyden mukaan neljään kategoriaan ja jokaiselle kategorialle on luotu oma toimenpidesuosituksensa, mutta päädyin muokkaamaan näitä sopimaan omaan persoonallisuuteeni. Alkuperäisessä matriisissa ei tärkeät ja ei kiireelliset asiat kuului deletoida ja ei tärkeät mutta kiireelliset delegoida. Lisää To Do -listaan pienimmätkin tehtävät Mikään ei ole ihanampaa kuin laittaa raksi ruutuun, joten omalle tehtävälistalle voi kirjoittaa myös yksittäiset sähköpostit ja puhelinsoitot. Valmiin listan tarkastelu auttaa myös silloin kun takaraivoon ilmestyy mörkö, joka sanoo laiskaksi ja aikaansaamattomaksi. Katso mörkö tätä listaa! Ennakoi ja suunnittele! Itse nautin vanhasta kunnon kalenterista, johon saa piirrellä eri väreillä ja liimata jälkikäteen viikon varrelta kerättyjä muistoja. Pitkäaikaista suunnittelua teen niin että merkkaan ylös kaikki tulevat deadlinet ja siirrän nämä tehtävät edellisen viikon ”isoiksi tehtäviksi”. Kun viikko lähestyy ja alan suunnittelemaan pienempiä tehtäviä eri viikonpäiville minun on helppo pohtia paljonko, saan viikolle mahdutettua isojen tehtävien ympärille. Tällä varmistan, että vaikka elämä yllättäisi niin minulla on reilusti aikaa ja normaalisti olen valmis pari päivää ennen deadlinea. Esimerkiksi viikolle 11, jolloin julkaisimme ohjelmistosta 2/3 osaa, en merkannut pienempiä tehtäviä lainkaan. Koska ohjelmistojulkistusviikko on aina kiireinen, suunnittelin myös etukäteen palkkatyöni työvuorot lyhyiksi sekä lähdin sosiaalista elämääni karkuun maalle. Ennakointia! Tunne itsesi Itse aloitin tutustumisen työskentelypäiväkirjalla, johon kirjoitin kaikki turhautumiseni, hymyni ja onnistumiseni, itkuni ja aggressioni. Opin paljon siitä, miten työskentelen ja missä yleensä alkaa menemään mönkään ennen kuin koen tarpeelliseksi ottaa vuorokauden kestävät unet. Päiväkirjaani myöhemmin lukiessa huomasin esimerkiksi, että arvottomuudentunteeni johtaa siihen, että kiukuttelun ja itsesäälin jälkeen yritän todistella tärkeyttäni tekemällä kaiken työn mitä vaan löydän. Tunnistettuani ongelman siihen oli myös helpompi keksiä ratkaisu; Yritä muistaa muiden kehut ja kiitokset. Riittämättömyydentunteen iskiessä muistele mitä kaikkea olet oikeasti tehnyt, ja miltä tilanne näyttäisi, jos et olisi. Mitäs Mitäs Mitäs -festivaali on vielä edessäpäin ja töitä riittää, mutta heinäkuuhun hengissä selviäminen tuntuu paljon helpommalta, kun itsensä johtamisesta on nyt jonkunnäköinen haisu. Oma tavoitteeni on pitää itsestäni sen verran hyvää huolta, että vielä festareiden viimeisenä yönä jaksan tanssia aamukuuteen saakka. Toivottavasti nähdään Mitäs Mitäs Mitäs -festivaaleilla! Kirjoittanut: Anna ”Misku” Meller / Kutu18 Ps. Seuraa meitä @mitasmitasmitas tai tsekkaa suoraa meidän ohjelmisto osoitteesta mitasmitasmitas.fi
Joskus voi tehdä oikeita asioita, mutta väärään aikaan
Moni haluaa sisällöntuottajaksi, vaikuttajaksi tai ylipäänsä näkyväksi. Alustoja on reilusti ja uusia tekijöitä sataa taivaalta. Haaveena on kenties kaupalliset yhteistyöt ja fanipostien lukeminen, eikä siinä ole mitään väärää. Mielestäni nykypäivänä osaamisen, nimen ja näkemysten myyminen on osa normaalia työelämää, etenkin kulttuurialalla. Itse esitän tässä blogitekstissä oman kokemukseni siitä, että hyviä tuloksia saa helpommin, kun ei juokse niiden perässä. Etenkään aloittelevan tubettajan, podcastaajan tai Instagram-vaikuttajan ei pidä mainostaa itseään kuin alan kokenut tekijä. Ensin täytyy tuottaa sisältöä ja tavoittaa yleisönsä omalla jutullaan. Kun usko omaan juttuun löytyy ja sen tekemisestä nauttii aidosti, on mielestäni kaikki edellytykset menestyä. Tietenkin tuurilla on aina oma osuutensa, mutta mielestäni tuurinkin voi osittain ansaita. Entä sitten, kun yleisö on löytynyt ja tuurikin on ansaittu? Voiko hyvä tuloskäyrä pysähtyä paikoilleen tai laskeutua kohti lattiaa? Opinnollistin uuden harrastukseni samalla, kun perustimme neljän kaveruksen kesken YouTube-kanavan. Kanavan pääasiallinen sisältö oli sketsit ja lyhytelokuvat. Olin itse mukana tässä porukassa, ja halusin toteuttaa sisältöstrategian kanavallemme, jonka avulla jo ennestään erittäin hyviä katsojalukuja ja tilaajamääriä pystyttäisiin kasvattamaan. Meillä kaikilla oli mediaopistosta vuoden koulutustausta ja kehitimme kanavan saadaksemme yhteistä tekemistä. Ainoa tavoitteemme oli hauskanpito ja jonkin aivan tuntemattoman asian kokeileminen. Innostus kasvoi ja sisältömme alkoi kiinnostamaan katsojia melko nopeasti. Ensimmäisen hittivideomme oli sellainen, jota jatkettiin sarjana neljän uuden jakson verran. Sarja on kerännyt 1,2 miljoonaa impressioita YouTubessa. Ensimmäinen TikTok-alustalle ladattu pätkä keräsi miltei 600 000 näyttökertaa, ja YouTuben katsotuimmalla videolla näyttökertoja on 97 000. Seuravana vuonna videoita oli tehty noin 40. YouTuben tilaajamäärä kävi parhaimmillaan lähes 10 000:ssa ja TikTokissa seuraajia oli parhaimmillaan lähes 50 000. Projektin oli määrä kestää aluksi vain kaksi kuukautta, mutta suunnitelmani toteuttamiseen vaadittuja toimenpiteitä ei kyetty tekemään. Asettamiimme toimenpiteisiin kuului muun muassa viikonloppuisin käsikirjoittamista, alkuviikon postausvastuu kaikilla alustoilla, kuvauspäivien lokaatioiden valinta ja mahdolliset lupa-asiat sekä yleinen sitoutuminen. Kanavan toimintaa hiersi jäsenten yhtäaikainen aikataulujen kiristyminen ja harrastustoiminnan ulkopuolisen elämän muutokset. Projektia jatkettiin aina helmikuuhun saakka, mutta harkinnan jälkeen kanavan toiminta päätettiin lopettaa. Joskus elämässä voi tehdä oikeita asioita, mutta väärään aikaan. Projektini olisi voinut olla loistava vielä vuotta aikaisemmin. Kuitenkin tässä tapauksessa tehtiin hyvää vääränä hetkenä. Toteutuneita toimenpiteitä olivat muun muassa sisältöstrategian luonnokset, benchmarkkauksen ja muun teorian avulla saadut tiedot algoritmista ja toimivista julkaisusuunnitelmista. Suunnitelmasta ja sen noudattamisesta kuitenkin lopulta luovuttiin, sillä jokaisen omien kiireiden vuoksi aikataulut eivät pitäneet eikä projektityön toteuttamiselle enää löytynyt tarpeeksi aikaa. Yhteisen harrastuksen päättymisestä huolimatta sain projektista paljon ammatillista hyötyä. Kuinka ollakaan, työskentelen nykyisin YouTuben parissa e-urheiluammattilaisen kanavalla. Nykyinen roolini YouTuben parissa on muuttunut ”sekatuottajasta” editoriksi, mutta YouTube alustana on sitäkin tutumpi. Pystyn teknisen osaamiseni lisäksi myös keskustelemaan asiakkaani kanssa sisällöllisistä valinnoista. Pyrin jatkamaan myös samoissa hommissa tästä eteenpäin ja tietyllä tapaa projektin jälkeen löysin oman juttuni, vaikkei se ollutkaan sitä, mitä alun perin kuvittelin.