periglitch ⊂ verkko – esitystaidetta epätyypillisessä ympäristössä | projektijohtaminen taiteellisena suunnittelijana
Ohdakkeisen kosteuden kyllästämässä verkossa oliot menettävät ajan myötä silmänsä. Kuoriuduttua omasta hengestään, tahman pulpe valloittaa niiden kudosten jokaisen säikeen. Eheät rihmat hapertuvat, haaveet kerrostuvat ja liukkaus juoksee luiden ympäriltä karkuun. Hajaspektri värähtelee pirskahtelevina hermokimppuina selkärangan jatkeena. Värähtelyn taajuus on kutsu perinnössä vellovaan leikkiin, perimmäisimpään glitchiin. Heinäkuussa 2022 Kumpulan Metsäteatterissa sai ensi-iltansa tahmeana pulppuava performanssi, nykyteatteriesitys periglitch ⊂ verkko (luentatapa: periglitch sisältyen verkkoon). Temaattisesti teos käsitteli luomista, luopumista, perintöä ja valtaa. Teoksen visuaalien ja audion muotoa ja järjestystä voisi luonnehtia jopa installaatiomaiseksi. Kalliota koristivat erilaiset virkatut ja nyplätyt verkot, liitupiirrokset, muoviköydet ja pitsikankaat. Ympäristösyistä halusimme hyödyntää esityksessä mahdollisimman vähän sähköä, joka olisi myös langatonta (Bluetooth-kaiuttimet, taskulamput). Lisäksi luovuimme esimerkiksi kaikesta paperisesta mainonnasta eikä projektista tuotettu julisteita. Verkko on langasta tai köydestä punottu hyvin löyhä isoaukkoinen kudos, hämähäkin pyydystysvälineekseen seitistä punoma staattinen organismi, rakennetyyppi, joka muodostuu solmuista ja niiden välisistä yhteyksistä tai sähköllä varautuneista pisteistä ja niitä yhdistävistä kaarista koostuva aineeton tai aineellinen objekti. Peri- voi merkitä totta, aitoa, vanhastaan kumpuavaa tai puhdasta. Tällaista periä ovat periaate, perisynti, perisokeus, perikuva ja perivihollinen. Peri voi merkitä myös jonkin ympärillä tai lähellä sijaitsevaa tai olevaa, jotakin ympäröivää tai peittävää tai jonkin ympärystä. Tällaista periä ovat periferia ja periskooppi. Glitch on tilapäinen vika tai puute, joka voi toimia toisinaan hyväksikäyttöä tai riistämistä mahdollistavana alustana (lukuohje.) Kumpulan Metsäteatteri on Ilves-Teatterin ja Helsingin Kellariteatterin yhteinen kesänäyttämö, jonka produktiot rakennetaan Kätilöopiston takana sijaitsevalle kallioalueelle. Tilaajat Ilves-Teatteri ja Helsingin Kellariteatteri tarjosivat produktiolle budjetin ja mahdollisuuden käyttää olemassa olevaa kalustoa. Osa työryhmästä oli kahden teatterin jäseniä ja osa teatterien ulkopuolisia taiteilijoita. Esityskausi koostui 13 näytöksestä, joista muutama jouduttiin sääolosuhteiden vuoksi perumaan. Tarjolla oli sekä iltakahdeksan että keskiyön näytöksiä, jotka olivat samasta esityksestä kaksi toisistaan eroavaa versiota. Yönäytöksiin oli esimerkiksi luotu erillinen valosuunniteltu, joka ei ollut iltanäytöksissä mahdollinen luonnonvalosta johtuen. Merkittävä osa katsojista oli opiskelijoita, teatterien jäseniä ja työryhmäläisten läheisiä, mutta produktio tavoitti reilusti myös sellaista yleisöä, joille teoksen työryhmä tai Kumpulan Metsäteatteri ei ollut ennestään tuttu. Utuisena loistavan liejun ja kiemuroina hohtavien ohdakkeiden vajottua upoksiin alkaa pimeässä kuulua pirskahdellen värähtelevä pulpe. Esityksen sivutapahtumana järjestimme myös elektronisen konemusiikin “tanssibileet”. Tavoitteenamme oli käyttää sitä yhtenä alakulttuurityylisenä markkinointikeinona. Tapahtumassa soittivat artistit Ruusu-Aura ja Baeblade. “Kutsu perimmäiseen glitchiin” -reivit olivat maksuttomat. Bileiden tuotantotiimi koostui kuudesta työryhmän jäsenestä, mukaan lukien minä ja molemmat produktion tuottajat. Oma roolini produktiossa oli toimia esitysdramaturgina ja toisena produktion työryhmän koollekutsujana. Vastasin ensisijaisesti teoksen näyttämöllisestä muodosta eli työskentelin taiteellisten sisältöjen parissa. Lisäksi koordinoin tuottajia, ja tein tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan perinteisiä tuottajan töitä. Seurasin produktion omaa sähköpostia, etsin potentiaalisia yhteistyökumppaneita, toimin lipunmyyntitehtävissä, tein tilityksiä yhdessä tuottajien kanssa ja olin osavastuussa sosiaalisen median kanavien ylläpitämisestä. Esityskaudella pääsimme koollekutsujaparini kanssa antamaan lyhyen haastattelun Radio Helsingille. Yhteistyökumppaneiksi saimme Jalotofun, Helsinki Distilling co. ja Nextiilin, joista jälkimmäinen tarjosi merkittävän osan lavastuksessa ja puvustuksessa hyödynnetyistä materiaaleista. Prosessi monine vaiheineen antoi konkreettisia oppeja projektinhallinnasta, sillä tämän kaltaisessa projektissa ei ole vastuussa ainoastaan omasta työskentelystään vaan projektin loppuunsaattamisesta kokonaisuudessaan. En voi kuitenkaan suositella taiteellisen työskentelyn ja käytännön hallinnollisten töiden yhdistämistä ellei tiimi ole itseohjautuva tai tasapäinen. Isoissa projekteissa hierarkiat tuovat selkeämmät rajat ja sitä kautta myös työnjaon, jolloin projektin on mahdollista edistyä tehokkaammin eikä epäolennaisuuksiin jäädä jumiin. Työryhmän potentiaali pääsee todennäköisemmin oikeuksiinsa, kun työskentelyyn käytettävien resurssien jakautumisesta ei tarvitse tehdä jatkuvia kompromisseja. Projekti oli muodoltaan ja sisällöltään kiinnostavimpia mitä olen päässyt tekemään. Poikkitaiteellisten, useiden taiteenlajien elementtejä yhdistelevien kokonaisuuksien parissa on mielestäni kiitollista työskennellä. Mielekästä tästä projektista teki erityisesti sen tulosvapaa luonne ja toisistaan inspiroituvien tekijöiden syväluotaavasta pohdinnasta kumpuava luomisen prosessi. Jokainen mukana ollut taiteilija koki projektin lähtökohdat tarpeeksi kiinnostavana tai innostavana ollakseen mukana sen rakentamisessa. Teoksen vahvuus löytyy mielestäni sen epäkonventionaalisesta muodosta, sisällön metatasoista ja tavasta hyödyntää tavallisesti ei-esitystilaksi miellettyä ympäristöä omaleimaisen maailman synnyttämisen välineenä. Lähtönä meillä oli ruumiillisuus ja ruumiin sisäiset tuntemukset, Vanhan Testamentin luomiskertomus ja syntiinlankeemus, Hedy Lamarr, verkot, verkostot, neo-orgaanisuus ja post-apokalyptisyys. Tekstissä on lainattu periglitch ⊂ verkko -teoksen markkinointitekstejä ja käsikirjoitusta.
Tuurin Tärinät 2022
Tuotin viime kesänä viikonlopun yli kestävät sukujuhlat Tuurissa sukumme mökillä. Olemme kokoontuneet suvun kanssa Tuurissa useana kesänä peräkkäin ja tapahtuma on vuosien varrella saanut nimekseen Tuurin Tärinät. Viime vuosina olen alkanut organisoimaan tapahtumaa hieman tarkemmin ja tänä vuonna tein tapahtumasta projektin, jonka syventymisalueena oli projektinhallinta. Tuurin Tärinät on ehdottomasti kesätapahtuma, johon auringonpaiste ja ulkona oleminen liittyy vahvasti. Mainitsin tapahtuman projektisuunnitelmassani suurimman riskin olevan huonot sääolosuhteet. Perustelin riskin vain kohtalaiseksi sillä perusteella, että Tuurin Tärinöissä on lähes poikkeuksetta todistettu loistavaa keliä. Noh… lauantaina vettä tuli kaatamalla koko päivän. Olimme seuranneet säätiedotetta ja osasimme varautua sateeseen. Ahtaitten puitteitten takia tuvan sisällä syöminen tuntui huonolta ratkaisulta. Halusimme myös vaihteeksi kokeilla jotain uutta. Tonttimme on Tuurissa kohtalaisen suuri ja siihen kuuluu vanhanaikainen puuvaja, joka on jaettu useampaan huoneeseen. Päätimme torstaina pelipaikalle saapuvan porukan kanssa, että kokeillaan laittaa yksi vajan huoneista juhlakuntoon. Koska vajaa on käytetty viime vuodet vain tavaran säilyttämiseen, oli sen laittamisessa juhlakuntoon oma hommansa. Saatiin porukalla kuitenkin hyvä flow päälle ja siivottua paikat puhtaaksi. Kuvassa näkyvät pöydät toimivat ruokailupöytinämme ensin perjantaina ulkotiloissa, ja lauantaina vajassa sateensuojassa. Jatkoimme iltaa vajassa lautapelien äärellä ja tunnelma oli mukava, joskin hieman viileä. Tuurin Tärinät 2022 jäivät ehdottomasti mieleen, mutta luulen kaikkien olevan samaa mieltä siitä, että vaja toimi ruokailupaikkana ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Projektin tavoitteena oli, että tapahtuma sujuisi sulavasti eikä kenelläkään tulisi fiilistä, että jäi asioita tekemättä. Koen, että projekti oli onnistunut vaikka omassa suorituksessa olisikin voinut olla hieman petrattavaa. Projektinhallinnan näkökulmasta koin, että kyseinen tapahtuma ei välttämättä kaipaa sen tarkempaa tuottamista, mutta varsinkin kaikkia osallistavia ohjelmanumeroita voisi miettiä pidemmälle kuin tänä vuonna.
Onnistunut perehdytys kiinnittää tapahtumateknisen osaajan organisaatioon
Covid-19 pandemia ja siitä seuranneet kulttuurialaan laajasti vaikuttaneet sulkutoimenpiteet myötävaikuttivat tapahtumateknisen alan osaajakatoon sekä työnantajien tarpeeseen sitouttaa sekä alalla jo työskenteleviä että alalle tulevia uusia teknikoita. Opinnäytetyössäni tarkastelin sitä voiko tapahtumateknisen alan asiantuntijateknikon motivaatioon ja sitoutumiseen vaikuttaa luomalla psykologista valtuutusta laadukkaan perehdytysprosessin välityksellä. Opinnäytetyön taustalla on ammatinalan työntekijälähtöinen kehittäminen. Kehittämistyössä perehdytyksen vaikutuksia psykologiseen valtuutukseen tutkittiin kolmella kyselyllä ja tapahtumateknisen alan perehdytysprosesseihin liittyviä haasteita kartoitettiin neljällä haastattelulla. Onnistunut perehdytys kiinnittää osaksi yhteisöä Kerätty aineisto tukee olettamaa, että puutteellinen perehdytys vaikuttaa työntekijän motivaatioon ja siten sillä on vaikutuksia myös työntekijän halukkuuteen työskennellä jatkossa työnantajalle. Kehittämistyön tulokset ovat linjassa taustakirjallisuuden kanssa, jossa todetaan asiantuntijatyössä olennaista olevan sosiaalistava ja dialoginen perehdytystyyli, jolla voidaan vaikuttaa asiantuntijan kokemaan psykologisen valtuutuksen neljään osatekijään: työntekijän kokemukseen pätevyydestä, työyhteisöön kuulumisesta, työn merkittävyydestä sekä työn ilosta. Perehdytyksen voidaan todeta tukevan työntekijän pätevyyttä työtehtäviinsä sekä ja erityisesti sosiaalistavan perehdytystyylin lisäävän työyhteisöön kuulumisen kokemusta. Kuten laadukas johtaminen yleisesti, voi hyvin toteutettu perehdytysprosessi myös vahvistaa kokemusta siitä, että työnantaja on valmis käyttämään aikaa työntekijän hyvinvointiin ja siten tukemaan asiantuntijan kokemusta siitä, että hänen työnsä on merkittävää. Lisäksi voidaan todeta, että asiantuntijan itsenäinen pärjääminen työssä ja työyhteisön tuki lisäävät työn iloa. Mokattu perehdytys voi luoda tunteen, että työntekijä on helppo korvata Puutteellinen perehdytys aiheuttaa haastateltujen ja kyselyihin vastanneiden mukaan paitsi epävarmuutta, stressiä ja hermostuneisuutta myös turhautumista etenkin niissä tilanteissa, joissa tietoa olisi ollut saatavilla. Aineistossa nousee esille myös perehdytyksen puutteen aiheuttamat paitsi työturvallisuuteen myös työtehokkuuteen ulottuvat vaikutukset, sillä perehdytyksen puutteen nähdään aiheuttavan myös turhaa työtä. Ikävimmät puutteelliseen perehdytykseen liitetyt tunteet kertovat ulkopuolisuuden tunteesta ja kokemuksesta siitä, että työntekijä on helposti korvattavissa. Puutteellinen perehdytys on saanut vastaajia harkitsemaan alan vaihtoa tai jopa myötävaikuttaneet alalta lähtemiseen. Työntekijät kokevat puutteellisen perehdytyksen hankaloittavan asiantuntija-aloille tyypillistä itseohjautuvuutta, joka vaikuttaa siihen, ettei asiantuntija voi toimia tehtävässään ammattiosaamisensa tasolla. Osa vastaajista kokeekin, että perehdytys lisää psykologisen turvallisuuden tunnetta aloittaa uudessa työpaikassa. Perehdytyksessä mukana kulkeminen on tärkeää Aineiston perusteella parhaat perehdytyskokemukset liittyvätkin siihen, että asiantuntijan rinnalla kulkee kokeneempi kollega, jolla on aikaa tukea työssä onnistumista perehdytyksen kautta. Haastatteluaineisto on linjassa taustakirjallisuuden kanssa, sillä molemmissa korostuu ajatus perehdytyksen soveltamisesta perehdytettävän tarpeisiin. Haastatteluiden perusteella henkilökohtaisen alkukartoituksen nähdään olevan ensisijaisen tärkeää. Tiedon jakaminen ja eteenpäin siirtäminen osaajalta toiselle -eli kollegiaalinen oppiminen- nähdään alan jatkuvan kehityksen kannalta keskeisenä. Aineiston perusteella voidaan todeta myös, että hiljaisen tiedon esiin tuominen perehdyttämällä voisi edesauttaa kokemusta työn omistajuudesta, vahvistaa sitoutumista työyhteisöön sekä motivoida asiantuntijaa myös etsimään tietoa itsenäisemmin. Kulttuurituottaja YAMK-tutkinnosta valmistunut Crista Parviainen työskenteli pitkään freelancerinä ennen Tampere-talon ja sittemmin Oy Aku´s Factory Ltdn palvelukseen siirtymistä. Esihenkilöaseman myötä Parviaisen kiinnostus on laajentunut valotekniikasta tapahtumateknisen alan työntekijälähtöiseen kehittämiseen ja alan yhteiskunnallisiin vaikutusmahdollisuuksiin. Lue lisää: Parviainen, Crista (2022). Perehdytys psykologista valtuutusta luovana prosessina : asiantuntijan sitouttaminen tapahtumateknisellä alalla
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 kutu18 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku