Tuotantoharjoittelijana Kansallisoopperalla
Kuvassa itse Turandot antamassa teloituskäskyä kosijalleen. Video: Suomen Kansallisooppera ja -baletti Pitkäaikainen haaveeni toteutui, kun pääsin tuotantoharjoittelijaksi Kansallisoopperaan. Paikka avautui vielä niinkin hienon oopperan kuin Giacomo Puccinin Turandotin parista. Turandotin ohjausharjoitusperiodi alkoi joulukuussa 2022 ja noin seitsemän viikon aikana oli aamu- ja iltaharjoitukset kuutena päivänä viikossa joko päänäyttämöllä tai oopperatalon harjoitustiloissa. Tuottaja on aloittanut työnsä teoksen parissa jo kaksi ja puoli vuotta ennen ensi-iltaa. Produktiopäätöksestä ensi-iltaan tuottaja asettaa esityksen raameja paikalleen ja työskentelee yhdessä ohjaajan, suunnittelijoiden ja talon ammattilaisten kanssa. Siitä suunnitelmat siirtyvät tuotantoon, pukuluonnokset ommellaan rooliasuiksi ja pienoismalli rakennetaan täysikokoisiksi lavasteiksi. Viimeisen kuuden viikon intensiivisellä harjoitusperiodilla teoksen parin vuoden työstö huipentuu: ohjaaja työskentee solistien kanssa harjoitussaleissa, kuoromestari kuorosalissa ja kapellimestari orkesterisalissa. Tämän jälkeen teos saatetaan valmiiksi näyttämölle tekniikan, valojen, pukujen ja kaikkien muiden osasten kanssa. Prosessiin osallistuu eri vaiheissa satoja ja satoja huippuammattilaisia suutareista näyttämötyöntekijöihin ja avustajista ammattioopperalaulajiin. Kansallisooppera on tunnetusti asiantuntijaorganisaatio ja kulttuurituotannon opiskelijana harjoittelu oli merkittävä ja tärkeä kokemus ja tiedostin sen arvon. En oikein osannut odottaa, mitä minun oli opiskelijana tarkotus tehdä, sillä usein avustavissa rooleissa tuotantopuolella työtehtävät ovat luokkaa mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Minulle annettiin oopperaan liittyviä tyypillisiä tuotantoassistentin tehtäviä. Opettelin lukemaan partituuria, minkä pohjalta loin kohtausluettelon, joka puolestaan on oopperatuottajan perustyökalu. Apuna oli partituuri sekä libretto, missä oli italiankielisen tekstin suomennokset, sekuntikello, vihko ja kynä. Kohtausluetteloon kirjataan järjestyksessä kohtauksen partituurin sivut, numero ja nimi, kohtauksen kesto, mitä tarinassa tapahtuu, mikä resitatiivi tai aaria on meneillään ja ketä solisteista, avustajista ja kuorosta, on ohjaajan vision mukaan näyttämöllä. Sovin viikoittain puvuston tarpeiden mukaan solistien kanssa aikoja pukusovituksille, avustin koelauluissa, hain tietoa arkistoista toisen produktion taiteelliselle työryhmälle ja olin mukana kaikissa Kansallisoopperan viikottaisissa tuotantokokouksissa. Tärkein työtehtäväni oli kuitenkin läsnäolo. Pyrin olemaan henkisesti aina läsnä ja keskityin imemään alan tietoa itseeni kuin sieni. Yksi harjoittelun kohokohdista oli ensi-iltapäivänä uuden käsiohjelman avaaminen: osajaossahan lukee minunkin nimi! Alla muutamia havaintoja ja oppikokemuksia harjoittelustani: Tässä organisaatiossa tuottajan työssä on paljon ennakoivaa, käytännönläheistä ongelmanratkaisua, missä pyritään aina ensisijaisesti toteuttamaan taiteellisen työryhmän toiveet. Produktiot ovat kuin joukkueurheilulaji, jossa kaikilla on yhteinen päämäärä ja kaikki osastot tekevät parhaansa yhteisen tavoitteen eteen. Oli erittäin mielenkiintoista seurata, miten 40 työryhmän ammattilaista pohtivat näitä ratkaisuja oman erityisosaamisensa puitteissa oopperan tuottaja Miia Lallukan johtamana. Haastattelin Miiaa ensimmäisenä kouluvuotenani ja oli hienoa nähdä, miten silloin puhutut asiat käytännössä nyt toteutuvat. Opin Miialta erityisesti 360-astetta kattavasta ennakoivasta ajattelutavasta ja kuinka kaikilla pienilläkin muutoksilla on seurannaisvaikutuksia. Tuottajana hyvä ajattelutapa on muistaa, että hätiköidyt päätökset mitä luultavimmin luovat uuden ongelman esimerkiksi ihan toiselle osastolle. Miia usein ottikin jonkun käsitellyn aiheen esiin ja kysyi, miten tuottajana asiaa lähestyisin. Havainnoin harjoitteluni aikana, että esimieheni Miia toimii yhteistyössä taiteilijoiden kanssa. Kun työskentelee tiiviisti taiteellisen työryhmän kanssa, täytyy olla perillä siitä, mitä maailmassa ja yhteiskunnassa tapahtuu ja olla tässä ajassa elävä ihminen, jolla on näkemyksiä ja mielipiteitä. Taide ei ole oma saarekkeensa irrallaan muista, vaan se kuvastaa maailmaa ja aikaa, missä tapahtuu. Tuottajana Miia on proaktiivinen: hän kysyy, ehdottaa ja kyseenalaistaa asioita. Opin häneltä, että kun tuntee teoksen, on ihan luvallista ehdottaa asioita ystävällisesti taiteilijoille. Ymmärsin harjoittelustani, että tulevaisuuden tuottajana oman pääoman: tiedollisen, taidollisen ja kulttuurisen kerryttäminen on todella tärkeää. Kansallisoopperalla monilla on yleissivistävä humanistinen tutkinto. Tämä selkeästi auttaa heitä ymmärtämään miksi organisaatio on olemassa, mikä on sen perustehtävä, mitä se tekee ja miten. Lopputulos on nähtävissä talon taiteellisesti korkeatasoisissa esityksissä. https://oopperabaletti.fi/ohjelmisto-ja-liput/turandot/
Toisen roska on toisen ilo
Lähdin tekemään itsenäistä projektiani puoliksi kieli poskella ajatuksella, että helppoahan se on. Suuremmitta ongelmitta selvittiin, muttei ilman oppimatta uutta mikä oli positiivinen yllätys. Tein kahden viikon ja yhden viikonlopun urakat Provinssille ja Flow festivaalille. Molemmissa festivaaleissa toimin periaatteessa Siivouksen päivystäjänä jonka työtehtäviin kuului muunmuassa vapaaehtoisten motivointi ja työtuntien kirjanpito. Minulle henkilökohtaisesti oli avartava kokemus nähdä kaksi erityylistä musiikkifestivaalia samasta roolista mutta eri työtavoilla. Etenkin kun molempien festivaalien kulttuuri on erilainen, sekä työntekijöissä että asiakkaissa. Provinssi on kulttuuriltaan enemmän kesän ryyppytelttailu musiikin kanssa ja hyvän seuran kanssa bilettämistä, Flow on kulttuuriltaan enemmän hyvää tunnelman luontia laittautumisen kanssa päiväksi ja yöksi pääsee kotiin tai hotelliin. Tämä näkyy mielenkiintoisesti myös vapaaehtoisten motivaatiossa työskentelyyn. Isoimpana erona nousee vapaaehtoisten määrä. Vaikka molemmat festivaalit ovat suosittuja vuosi vuoden perään, se ei tarkoita, että etenkin näin koronakaranteenin jälkeen ihmiset haluavat vapaaehtoiseksi. Etenkin Provinssi ottaa osumaa tässä, sillä vapaaehtoiset useimmiten joutuvat yöpymään heille luvatussa yhteismajoituksessa, elleivät satu asumaan Seinäjoella. Tästä johtuen vapaaehtoisten motivointi on tärkeässä asemassa työnkuvassa. Festivaalien jälkeen tekemäni jälkihaastatteluista nousi esiin puujalkavitsien ja yleisen hölmön huumorin tärkeys etenkin rankkoina työpäivinä. On myös tärkeää, että vapaaehtoiset eivät koe työtä stressaavaksi, joten päivinä, jolloin minä ja kollegani koimme kovaa stressiä kiireestä, yritimme parhaamme olla näyttämättä sitä tai vähätellen, että kyllä me tästä selvitään. Positiivinen asenne usein tarttuu vapaaehtoisiin. Huumori on arvokas asia etenkin tässä roolissa, jossa olimme vapaaehtoisten kanssa eli siivous ja kierrätys. Tunnetusti tämä on festivaalien roskaisinta hommaa, mutta ei huonointa. Roskien ja muiden jätteiden siivoaminen on nimellisesti kauhean kuuloista, mutta yllättäen se on myös musiikkifestivaalien yksi kiitollisimmista työtehtävistä. Vessapaperikierroksen vapaaehtoiset usein adoptoivat identiteetin “Paskatiimi” heidän lähtiessä kierrokselleen. Työtehtävä kuulostaa likaiselta ja epähygieeniseltä, mutta tässä vaiheessa muistutamme, että tällä kierroksella ei olla jätöksiä siivoamassa, vaan katsomassa että bajamajoissa riittää vessapaperia. Varmuudeksi mukana on suojahanskat sekä työvälineet tarvittaessa. Etenkin vessajonossa asiakkaat ovat kiitollisia, kun bajamajoista on paperi loppu ja kaukaisuudessa siintää vapaaehtoiset vessapaperien kanssa suuntaamassa bajamajoille. Vastaavan oma asenne on avainasemassa muiden motivoinnissa. Oma henkilökohtainen suosikkikommenttini liittyi roskavuoreen yllä olevassa kuvassa Flow festivaalilta. Ristimme roskavuoristomme nimellä Mines of Moria, vanhan kirjasarjan haastavan vuoriston mukaan. Kerroin vapaaehtoisille että olin innoissani nähdessäni roskavuoremme. Se on meidän ensimmäinen prioriteetti - siivota roskat pois nähtäviltä. Motivaation luominen vapaaehtoisille on tärkeää. Helpoin ratkaisu on huolehtia, että työnkuva on jokaiselle selkeä ja ylläpitää positiivista asennetta huumorin kanssa. Toisen roska on toisen huumoria. Kulttuurituottaja Jame Takala Tuottajat19 Projektityö 2 Musiikkifestivaalien vapaaehtoisten johtaminen
Tuottajat ekologisen Web3:n toimijoina
Toteutin artikkelin Web3:n ekologisista haasteista VIHTA-hankkeelle (ESR). Artikkelissa pyrin tarkastelemaan kestävän kehityksen vaihtoehtoja, joihin luovan alan toimija saattaa kohdata operoidessaan Web3:n innovaatioiden parissa. Web3:lla viitataan hajautettuun online-ekosysteemiin, jonka lohkoketjupohjainen toimintaympäristö pyrkii rakentamaan tulevaisuuden internettiä ajatuksella, jossa alustojen ja palvelujen käyttäjillä olisi suurin äänioikeus niiden toiminta- ja käyttömalleista. Web3:a voidaan tarkastella ikään kuin päivitettynä versiona Web2:sta. Web2:lla viitataan tämänhetkiseen käsitykseemme internetistä ja siihen kuuluu muun muassa eri sosiaaliset mediat, kuten Facebook ja TikTok. Web3:n alle voidaan sijoittaa Web2:n tavoin tuhansittain eri käsitteitä. Artikkelissani rajasin kuitenkin aihealueen koskettamaan kolmea eri Web3:n innovaatiota, jotka ovat ajankohtaisia luovan alan toimijoille. Nämä ovat lohkoketjut, NFT:it ja metaversumit. Kulttuurituottaja voi napata haltuunsa vihreät tärpit työskennellessään näiden digitaalisten ratkaisujen parissa. Lohkoketjut ja niiden konsensusmekanismit Kulttuurituottajan kannattaa lohkoketjua valitessaan kiinnittää huomiota sen konsensusmekanismiin. Kaksi yleisintä vaihtoehtoa ovat Proof of Work (PoW) ja Proof of Stake (PoS). Ensimmäisessä vaihtoehdossa sähkönkulutus on huomattavasti suurempaa, sillä lohkoketjun validoijina toimii louhijat. Niin kutsuttuun louhimiseen vaaditaan valtavasti laskentatehoa, joka johtaa automaattisesti korkeaan energiankulutukseen louhijoiden välisen kilpailun ollessa kovaa. PoW-lohkoketjuista tunnetuin on Bitcoin. Proof of Stakessa, lohkoketjun validoijina ovat steikkaajat. Steikkaajilta ei vaadita laskentatehoa validoimiseen, jolloin lohkoketjun toiminta perustuu hallussa pidetyn lukitun kryptovaluutan määrään. PoS-lohkoketjuista tunnetuin on tällä hetkellä Ethereum, joka teki siirtymänsä PoW:ista PoS:en syksyllä 2022. Ethereumin suosion johdosta se on myös hyvä vaihtoehto kulttuurituottajalle, sillä energiatehokkuutensa lisäksi se tarjoaa monia käyttötarkoituksia ja -palveluita luovan alan toimijoille. Muita Proof of Stake -konsensusmekanismilla toimivia lohkoketjuja ovat muun muassa Tezos ja Cardano. NFT:it NFT, eli Non-Fungible Token on digitaalista dataa, joka elää lohkoketjun sisällä tokenina. NFT voi olla käytännössä mitä vain digitaalisessa muodossa ja sellaisen voi luoda koskettamaan omistajuutta esimerkiksi taideteoksesta, musiikista tai pääsylipusta. NFT:eiden kohdalla ekologisen kestävyyden edistämistä voidaan tarkastella esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla: - Korvaako NFT jonkin fyysisen maailman esineen tai palvelun? - Kuka on NFT:in takana? - Miksi NFT on olemassa? - Missä lohkoketjussa/kauppapaikassa NFT on mintattu, eli julkaistu? Pikamuotia karttavan tuottajan tuskin kannattaa olla tekemisissä esimerkiksi tähän assosioitujen yritysten NFT:eiden kanssa, sillä raha saattaa päätyä suoraan alun perin kartettavan asian edistämiseen ja ylläpitoon. Metaversumit Kulttuurituottajat eivät ole pelkästään metaversumien käyttäjiä, vaan myös niiden toteuttajia. Virtuaalimaailmojen voidaan nähdä NFT:eiden tapaan korvaavan fyysisen maailman asioita, mutta sen toteutumiseksi jo pelkällä metaversumin rakentamisella on hintansa. Hiilidioksidipäästöjä syntyy jo muun muassa suunnittelusta, hyödynnettävästä teknologiasta ja sähkönkulutuksesta. Tuottajan olisikin osattava suosia ympäristön kannalta vähiten kuormittavia vaihtoehtoja, operoidessaan metaversumien parissa. Ristiriitaisuuksilta ei siis vältytä, sillä onnistunut metaversumi voi parhaimillaan korvata osan esimerkiksi turhista matkusteluista tai fyysisistä tiloista, täten laskien ympäristökuormitusta. Toisaalta samaan aikaan näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, on lähes mahdotonta työskennellä täysin hiilineutraalisti nykyisessä metaversumi-kontekstissa. Suositeltavaa olisikin hyödyntää uusiutuvaa energiaa ja tarkastella kehitystä pidemmällä aikatähtäimellä: Kuinka nykyistä toimimista voidaan enenevissä määrin suunnata ympäristöystävällisemmäksi ja kuinka tekemämme päätökset edesauttavat kestävämmän tulevaisuuden toteutumista? Lopuksi Kulttuurituottajan työskennellessä Web3:ssa, edellä mainittujen kohtien lisäksi on syytä kiinnittää huomiota ajankohtaiseen toimintaympäristöön. Teknologian jatkuva kehitys luo koko ajan uusia haasteita, joita tulisi pitää aktiivisesti silmällä. Ratkaisukeskeisyys ja uudenoppiminen onkin olennainen osa ekologisempaa toimimista Web3:ssa.