Kategoria: Opiskelijat

Kesän ykkösfestarit Kustaankartanossa

Alkujännitys Helsinki-päivän projektin suhteen on pikkuhiljaa karistettu ja olemme päässeet hyvään vauhtiin tapahtuman suunnittelun kanssa. Ideat, joilla menimme ensimmäiseen kokoukseen projektiparini Ronjan Aron kanssa ovat muuttuneet täysin ja tapahtuman koko on kasvanut huomattavasti. Olemme kaksi kertaa kokoustaneet Kustaankartanon palvelukeskuksen henkilökunnan kanssa ja suunnitelmat sekä vastuunjako ovat selkeytynyt. Minä ja Ronja Aro vastaamme Kustaankartanon  festareiden lastenohjelmasta ja lavaohjelmasta. Otamme yhteyttä erilaisiin esiintyjiin, jota kautta pääsemme harjoittelemaan tarjouspyyntöjen lähettämistä. Lastenohjelmaan olemme hankkineet Ruffle Armyn, jotka tekevät lapsille glitteristä kasvomaalauksia sekä jättisaippuakuplia. Tämän lisäksi lapsia viihdyttävät kotieläinpihat ja ilmapallotaiteilija. Lavaohjelman kattaus on laaja ja painottuu musiikkiin. Luvassa on yhteislaulua, asukkaiden toivelauluja Metropolian musiikkipuolen opiskelijoiden esittämänä ja illan päättää pääesiintyjä. Kaikki tämä tapahtuu Kustaankartanon palvelukeskuksen ulkoalueella. Apuun festareille olemme hankkineet partiolaisia partiolippukunnasta Vuokot ry. On helpottavaa kun projektissa on mukana toinen henkilö tukena. Olemme yhdessä olleet ideoimassa ja kehittämässä tapahtumaa, jotta siitä tulisi mahdollisimman onnistunut. Omat kokemukset työelämän ja tämän puolen vuoden opiskelun kautta auttavat hahmottamaan tapahtuman rakentumista. Projektimme omalta vastuualueeltamme on tällä hetkellä hyvällä mallilla ja tästä on erittäin hyvä jatkaa eteenpäin ja kohti itse tapahtumaa. -Henna Sillanpää

Vapaaehtoisvoimin Suomen suurimmaksi katutaidetapahtumaksi

Arabian Katufestivaali täyttää jälleen alkukesästä pätkän Helsingin Hämeenkatua taiteella, kirpputoreilla ja ruokarekoilla. Kesän odotetuin katutaidetapahtuma järjestetään tänä vuonna toukokuun 19. päivä ja tapahtuman suunnittelu on kovassa vauhdissa. Lastenohjelmavastaava Ella-Rosa Harmanen kirjoitti aikaisemmin lisää itse festivaalista ja siihen liittyvistä odotuksista. Blogiteksti löytyy täältä. Oma roolini vuoden 2018 tapahtumassa on toimia vapaaehtoiskoordinaattorina. Käytännössä tämä tarkoittaa vapaaehtoisten hankkimista sekä heidän tehtäviensä organisointia ja ohjaamista. Festivaalin suunnittelu ja toteutus pohjautuu täysin vapaaehtoistyöhön, joten tämä luo hyvälle onnistumiselle pienet paineet. Itselläni ei ole aikaisempaa kokemusta vapaaehtoiskoordinoinnista, joten tulen todennäköisesti ottamaan oppia paljon etenkin edellisten vuosien vapaaehtoismateriaaleista sekä hyödyntämään omaa kokemustani vapaaehtoistyöstä. En vielä täysin itsekään tiedä, mitä kaikkea tämän tyyppisessä tehtävässä tulisi ottaa huomioon, joten lähden innolla oppimaan uutta! Miksi lähteä vapaaehtoiseksi? Olen tehnyt paljon ajatustyötä sen suhteen, mikä voisi saada ihmiset hakeutumaan vapaaehtoiseksi Arabian Katufestivaaleille. Tapahtuma antaa tekijöilleen loistavan mahdollisuuden suunnitella ja toteuttaa uusia ideoita, sillä kaikilla tuottajilla on mahdollisuus vaikuttaa tapahtuman sisältöön. Olen itse huomannut tämän tuotantotiimin yhteisissä palavereissa, joissa jokaisen mielipide todella kuunnellaan. Festivaali on loistava väylä myös verkostoitumiseen, sillä tapahtuman ympärillä häärää laaja joukko tuottajien lisäksi myös musiikki-, sirkus-, tanssi-, teatteri- ja performanssitaiteilijoita. Kulttuuria opiskelevat tietävät, että verkostoituminen on erityisen tärkeää tällä alalla, joten uskon tämän mahdollisuuden innostavan mukaan etenkin alasta kiinnostuneita sekä jo alalla olevia. Toivon vapaaehtoiseksi hakeutuvan monipuolisesti myös muita kuin kulttuurialan opiskelijoita tai siitä erityisesti kiinnostuneita. Artovan sivuilla tapahtuman vapaaehtoisten kuvaillaan “toteuttavat yhteistä visiotaan tasa-arvoisesta ja ekologisesta kaupunkitilasta”. Halukkaita vapaaehtoisia voisivat hyvin siis olla myös lähialueen (Arabianrannan, Toukolan ja Vanhankaupungin) asukkaat, jotka haluavat olla mukana kehittämässä ja tekemässä alueen omaa festivaalia ja samalla edistää ympäristöasioita ja ihmisten ympäristötietoutta. Toivon hakemuksia tulevan myös nuorilta, sillä vapaaehtoistyö on loistava työkokemus ja lisä cv:hen. Varsinainen vapaaehtoisten hankkiminen alkaa todennäköisesti muutamaa kuukautta ennen tapahtumaa, joten siihen saakka olen auttamassa ohjelmapuolella. Monipuolisia työtehtäviä on siis luvassa ja uskon, että edessä on kiireinen, mutta todella antoisa ja opettavainen kevät! Julia Keinänen

Kallio Kukkii

Ensimmäiset tuotantoprojektit ovat herättäneet luokassamme monenlaisia tunteita innostuneisuudesta kauhunsekaisiin. Minusta tuntuu, että olen itsekin ehtinyt jo tässä vaiheessa käymään tunnelmia vuoristoradan lailla rakkaudesta vihaan ja takaisin. Valitsimme luokkakaverini Joonaksen kanssa Kallion Kulttuuriverkoston järjestämän Kallio Kukkii -festivaalin. Emme kumpikaan tuntenut tapahtumaa entuudestaan kovin hyvin ja saimmekin alkuun tutustua tähän monta vuotta vanhaan kaupunginosatapahtumaan. Tapahtuman juuret ovat 1990-luvulla ja se onkin pisimpään yhtäjaksoisesti järjestetty kaupunginosatapahtuma Helsingissä! Näimme yhdistyksen jäsenten kanssa ensimmäistä kertaa jo joulukuun puolella, jolloin ihmettelimme kaikki yhdessä, että mitähän me alkaisimme tekemään. Koska Kallion Kulttuuriverkosto ei itse järjestä Kallio Kukkii -festivaaleilla muita tapahtumia kuin mahdolliset avajaiset, alkoi tehtävämme muodostua muutaman palaverin jälkeen liittymään pääosin juuri avajaistapahtumaan sekä sen suunnitteluun ja järjestämiseen. Olemme myös mukana seuraamassa aika lailla kaikkia muitakin festivaaliviikkoon liittyviä tuotannon asioita ja tarkoituksenamme on käydä myös tapaamassa muutamia yhteistyökumppaneita. Olemme aloittaneet avajaisten suunnittelun pienryhmässä miettimällä päivän sisältöä ja tapahtumapaikkaa. Tavoitteena on järjestää koko perheen tapahtuma, jossa on jotain kaiken ikäisille. Kohderyhmän ikähaarukan ollessa laajin mahdollinen on sisällön oltava monipuolinen. Tarkoituksenamme on saada paikalle monenlaista esiintyjää ja toimijaa. Yksi parhaista asioista projektissamme tähän asti on ollut töiden tekeminen mahtavien persoonien kanssa, jotka oikeasti haluavat kuulla myös meidän ajatuksiamme ja ideoitamme. Oma mieli on myös saanut opetella kestämään sen, ettei kaikki aina mene niin kuin on suunnitellut ja tapahtumakentällä asiat muuttuvat jatkuvasti. Jännityksellä odotamme toukokuuta, jotta näemme, millainen tapahtumastamme lopulta tulee! -Noora Kokko

Peltotiekeskustelu 22.2.-3.3.2018

Ensimmäisen vuoden projektini eli työskentely koreografi Veli Lehtovaaran esityksen ”Peltotiekeskustelu” parissa on tullut päätökseen. Ensi-ilta oli 22.2. ja esityskausi jatkui 3.3. saakka. Toimin sosiaalisen median ja markkinoinnin vastaavana tuotannossa. Esityksessä oli kolme tanssijaa sekä Eija-Liisa Ahtilan tekemän videot, jotka näytettiin suurilta led-screeneiltä. https://vimeo.com/255621076 Kaikki sujui projektissa hyvin ja nautin työskentelystä Zodiakilla ja työryhmässä. Sain omaa vastuuta, mutta myös tukea ja apua tarvittaessa. Esityksiä oli yhteensä seitsemän ja yleisöä riitti niihin kaikkiin kohtuullisen hyvin, vaikkei yksikään esitys myynyt kokonaan loppuun. Olen iloinen, että sain ensimmäiseksi projektikseni näin hyvin ohjatun tuotannon ja vielä itseäni kiinnostavalta alalta! Riina Laine

Kanditeatterin alkutaipaleet

  Kanditeatteri on teatterikorkeakoulun kandidaattiopiskelijoiden eli kolmannen vuosikurssilaisten näytelmäprojekti. Opiskelijat ovat vastuussa taiteellisesta toteutuksesta, ääni- ja valotekniikasta sekä projektinhallinnasta. Koko projektin aikana on mahdollisuus saada avustusta opettajalta. Tänä vuonna näytelmiä tulee neljä: Käsittelyaika, Helmikuun 13, Leipäkorin muotoinen tyttö sekä Jessikan pentu. Esitysten ensi-ilta on huhtikuun puolessa välissä. Oma roolini tuotannossa  Tuottajaharjoittelijana istumme vielä tässä vaiheessa toimistossa harjoittelijakaverini Anna Kovácsin kanssa. Työmme on sisältänyt kokouksia, kokouskutsujen lähettelyä, käsikirjoitusten kopioimista sekä muiden juoksevien aikojen hoitamista. Esitysten lähestyessä vastuunamme on myös aikatauluttaminen, sillä esitystilat tuottavat haastavuutta. Esitykset pidetään studioissa, joilla on yhteisiä välitiloja. Välitiloja käytetään muun muassa vaatteiden vaihtoon ja maskeeraukseen. Tämä synnyttää meteliä,  jonka takia aikataulutuksen tulee olla tarkkaa. Fiilikset tuotannon alussa Olen innoissani tuotannosta, sillä se vaikuttaa selkeältä mutta tarpeeksi haastavalta. Oma rooli on vielä hakusessa, sillä teatterin tuotanto ei ole kovin tuttua alaa. Odotan, että työt lähtevät kunnolla käyntiin, jolloin pääsee konkreettisesti töihin näytelmien tiimoilta. Vastaanotto teatterikorkeakoululla on ollut hyvä, joten työskentelyilmapiiri on motivoiva. - Iida Meronen

Opiskelijat totettavat Metropolian 10 vuotisjuhlat

Opiskelen ensimmäistä vuotta Metropolian Ammattikorkeakoulussa kulttuurituotantoa ja opiskelut ovat lähteneet projektirikkaasti käyntiin! Opiskelujeni ensimmäisen periodin keskityin perusopintojen suorittamiseen ja keväällä aloin tehdä ensimmäistä itsenäistä projektia Metropolian 10 vuotta -juhlien suunnittelutiimissä. Lähdin mukaan synttäreiden ideointitiimiin spontaanisti opettajan ehdotuksesta, vaikka tuotanto ei aluksi vaikuttanut kulttuuriorientoituneelle persoonalleni mielenkiintoiselta, kuitenkin vapaus suunnitella suuren luokan syntymäpäiväjuhlat turvallisessa ja ymmärtäväisessä ympäristössä houkutti, joten lähdin mukaan tuotantotiimiin. Metropolian Ammattikorkeakoulu täyttää tänä vuonna 10 vuotta ja viralliset juhlat vietetään 18.9. klo 14-17 samanaikaisesti neljällä uudella Arabian, Leppävaaran, Myllypuron ja Myyrmäen kampuksilla. Juhlissa lanseerataan Metropolian neljä uutta kampusta sekä aloitetaan näyttävästi syyslukukausi 2018! Tarkoituksena on panostaa kampusten väliseen yhteishenkeen ja paneutua Metropolian 10-vuotiseen historiaan. Opiskelijat ovat ideoineet tilaisuuden teemaksi lasten syntymäpäiväkestit ja ovat järjestäneet Metropolialle kummiluokan 10-vuotiaista opiskelijoista, joita hyödynnämme markkinoinnissa ”tulevaisuuden Metropolialaisina”. Odotan innolla ohjelmatuotantomme ensimmäistä suunnittelupalaveria, jolloin pääsemme yhdessä luomaan unohtumattomat kymppisynttärit! – Lida Moeini

Arctic15 verkostoitumistapahtuman tuotannossa – alku fiiliksiä

  Arctic15 on yritystapahtuma, jossa on ideana tuoda sijoittajat sekä start up -yrittäjät yhteen ja luoda mahdollisuus verkostoitumiseen sekä diilien syntymiseen rennossa ympäristössä. Tapahtuma kestää kaksi päivää ja järjestetään Helsingin Kaapelitehtaalla. Ohjelmassa on ennalta sovittuja tapaamisia Deal Roomissa, kansainvälisiä puhujia, start up –yritysten pitchauskilpailu ja totta kai verkostoitumista muiden yritysten ja henkilöiden kanssa. Kaksi kulttuurituotannon opiskelijaa pääsi tänä vuonna mukaan tapahtuman tuottamisprosessiin. Odotamme innolla ja jännittyneenä, mitä tuleman pitää. Toivottavasti keräämme paljon tietoja ja taitoja kevään projektin aikana.   Alku tohinoissa   Ensimmäinen palaveri on pidetty ja nyt on ideointi päällä. Meidän vastuulla on järjestää bisnespolku tapahtumaan. Vielä ei ole tietoa tai rajoja vedetty, mitä polku pitää sisällään. Meillä on vapaat kädet ideoida. On toisaalta mahtavaa päästä tekemään itse alusta asti ja antaa omien ideoiden pursuilla. Kuitenkin paineet ja vastuu kasvavat samaa tahtia kuin vapaus.               Olemme kuitenkin luottavaisin mielin lähdössä työntouhuun. Meiltä halutaan uutta ja tuoretta näkökulmaa tapahtuman sisältöön. Bisnespolkua ei ole koskaan aikaisemmin tehty, joten mitään valmista konseptia meillä ei ole. Yritys haluaa jotakin erilaista ja odottamatonta eli meidän tehtävänä on keksiä, mitä se voisi olla.     Millainen bisnespolku? Polku tullaan järjestämään ulkona Kaapelitehtaan ympäristössä. Suunnitteilla polulle olisi erilaisia rastipisteitä, jotka sisältävät yhdessä tekemistä ja aktiivisuutta, mutta joiden aikana on helppo keskustella bisneksistä. Aluksi on tärkeää heitellä ilmaan mahdollisimman paljon ideoita, myös ne hulluimmat. Mitä enemmän ideoita syntyy, sitä varmemmin päästään täydelliseen lopputulokseen.   Olisiko polulla smoothie baari tai sisha lounge? Valokuvausta, sirkusta vai askartelua? Laitetaanko asiakkaat pyöräilemään tai hevoskärry ajelulle?   Meidän tehtäviin kuuluu ideoinnin ja suunnittelun lisäksi: budjetointi, materiaalien hankinta, mainonnan suunnittelu ja itse radan toteuttaminen ja siihen vaadittavat toimenpiteet. Joutuu miettimään todella paljon erilaisia asioita. Kuinka kauan aikaa menee mihinkin ja paljonko tarvitaan henkilökuntaa sen toteuttamiseen? Mitä tehdään, jos sataa? Mistä kaikki kalusteet ja materiaalit hankitaan? Mihin hintoihin tarvitsee lisätä ALVi? Paljon asioita ja vähän kokemusta, mutta tekemällä oppii! Innolla jäädään odottamaan, millaiseksi bisnespolku muodostuu! Lisää postauksia meidän projektista on tulossa kevään aikana. Pysy kuulolla! -Neea Järvinen

Kuvaukset nurkan takana

Muistiinpanoja, palavereita, kuvia, käsikirjoituksia – mitä vielä?   Ensimmäisen vuoden projektimme Kansallismuseolle Näyttely vartissa -opastusvideo etenee hurjalla vauhdilla kohti kuvauksia. Opastusvideon ideana on esitellä Kansallismuseon 10 suosituinta esinettä ja kertoa niiden kätketyt tarinat valokuvien, videokuvan ja arkistomateriaalien kautta. Suunnittelupalavereihin olemme jo saaneet uppoamaan 20 tuntia ja muistiinpanovihkoni alkaa täyttyä. Seuraavaksi asialistalla on arkistomateriaalien keräys, näyttelijöiden palkkaaminen ja opastusvideon kuvaus. Videon sisällön suunnittelu on vienyt aikansa ja olemme hieman aikataulusta jäljessä. En kuitenkaan ole huolestunut, sillä aikaa on vielä maaliskuun loppuun asti, ja käsikirjoituksetkin ovat jo koossa. Iivari Nenonen kirjoitti taidokkaasti kuvakäsikirjoituksen ensimmäistä kertaa ja Adelina Korkala loi yksityiskohtaiset kuvat tekstille. Iita Ylönen on kirjoittamassa esineiden tarinoita ja minä metsästän arkistomateriaaleja sekä valitsen parhaat palat videota varten. Toimin myös Kansallismuseon yhteyshenkilönä ja sähköpostien kirjoitteluihinkin saa yllättävän paljon aikaa kulumaan. Kansallismuseo on myös antanut budjetin, joten voimme nyt alkaa etsimään sopivaa näyttelijää. Palkkaamme mahdollisesti myös ääninäyttelijän, mutta se jää mietintämyssyn alle vielä toistaiseksi. Olemme alustavasti sopineet, että kuvaamme 19.3. ja sehän on jo ihan nurkan takana. Voit lukea projektimme aikaisempia vaihteita täältä: 13.3.2018 Iita Ylönen: Henkilökohtaisen motivaation löytöretkellä 12.3.2018 Adelina Korkala: Kansallismuseolla videoidaan näyttelyt varttiin // Linda Viljanen

Sometyöskentelyä Zodiakilla

Toimin Sosiaalisen median viestijänä Zodiakilla Veli Lehtovaaran Peltotiekeskustelu-nimisessä teoksessa osana ensimmäisen vuoden kulttuurituotannon opintoja. Käytössäni oli Zodiakin kanavista Instagram ja tanssijan oma Facebook-sivu, jolla pystyin julkaisemaan myös Zodiakin tekemään Facebook-tapahtumaan. Tehtäväni oli raikastaa Zodiakin sosiaalisen median ilmettä ja herättää henkiin käytännössä täysin toiminnasta pois ollut Facebook-sivu. Miten tällaisesta tilanteesta pitäisi lähteä liikkeelle? Alkuun pääseminen tuntui hankalalta, sillä en ole aiemmin tehnyt sosiaalista mediaa tavoitteellisesti tai markkinoinnin näkökulmasta, vaikka koenkin olevani sulava sosiaalisen median käyttäjä. Keskustelin vastaavan tuottajan kanssa ja päätimme aloittaa kattavan suunnitelman tekemisestä. Minulle annettiin käyttöön valokuvaajan ottamia kuvia ja videoita teoksesta, joiden ympärille lähdin rakentamaan sisältöä päiväkohtaisesti. Instagramiin halusin lisätä visuaalisesti hienoja julkaisuja vähemmällä tekstimäärällä ja Facebookiin informatiivisempaa sisältöä. Käytössäni oli onneksi kuvien lisäksi runsaasti tekstimateriaalia ja koreografin haastattelu, jota sain hyödyntää vapaasti. Markkinointiprojektini oli kokonaisuudessaan onnistunut, sillä sain Facebook-sivulle lisää tykkäyksiä ja esitykselle näkyvyyttä. Hiljaiseloa elänyt sivu sai myös uutta tuulta alleen. Instagramissa otin käyttöön Zodiakille uutena ominaisuutena tarinat-osuuden, johon voi lisätä kuvia tai videoita, jotka näkyvät seuraajille vuorokauden ajan. Tämä osoittautui hyväksi markkinointikeinoksi, sillä tarinoille kertyi paljon katsojia ja tarinan löytäminen Instagramin tietotulvassa on helpompaa kuin varsinaisen julkaisun. Opin projektista sosiaalisen median suunnittelua. En ollut aiemmin ymmärtänyt kuinka paljon hyvään somejulkaisuun saa käytettyä aikaa ja kuinka suunnitelmallista puuhaa se on. Facebookissa opin myös käyttämään uusia ominaisuuksia kuten julkaisun ajastusta ja sivun moderointityökalua. Kaiken toiminnan siirtyessä yhä enemmän nettiin, on tuottajan erityisesti hyödyllistä osata vastata haasteeseen. Zodiakin Facebook Zodiakin Instagram Riina Laine  

Henkilökohtaisen motivaation löytöretkellä

Olen toteuttamassa Kansallismuseon opastusvideota upean työryhmän kanssa inspiroivassa miljöössä. Projekti oli juuri sellainen, kun olin toivonut, mutta sen varsinainen käynnistyminen vaati minulta yllättävän pitkän lämmittelyprosessin. Henkilökohtainen motivaatio alkuvaiheessa oli todella pohjalla, koska tuotantoon ei ollut kunnon tarttumapintaa. Paras apu asenneongelmien ratkomiseen on yleensä auringonpaiste, eikä pimeä ja sateinen alkuvuosi ollut ainakaan avuksi. Työryhmän tuki ja kannustus sen sijaan sai ihmeitä aikaan ja hymyn huulille. Ulkoinen motivaatio ei kuitenkaan täyttänyt kaikkia tarpeitani. Odotuksenani oli mahtava kokemus ja omaan asenteeseen piti saada muutos. Henkilökohtainen ja itsestä kumpuava motivaatio osoittautui minulle äärimmäisen tärkeäksi ja uskaltaisin väittää, että sen hoksaaminen on tärkeää joka ikisessä tuotannossa. Itsellä täytyy olla selkeä kuva, mitä projektilta hakee. Lisähaastetta tähän tuotantoon tuo se, että palkkaa ei heru. Lähtökohtaisesti ajattelin, että motivaation lähteenä on siistien juttujen tekeminen siistissä ympäristössä.   Jokainen kerta astuessani museoon tuntui yhtä ihmeelliseltä ja kiinnostavalta. Motivaatio heräsi ja ideoita syntyi. Ei tarvinnut kuitenkaan kävellä pitkää matkaa kotiin päin, että pakka alkoi levitä päässä, ja ajatusten ympärille syntyi kymmeniä kysymysmerkkejä. Ensimmäinen oppi, jonka projekti minulle antoi, tuli täysin huomaamatta. Tuottajana ei voi odottaa valmiita raameja, joita voisi täydentää kuin tehtäväkirjoja tai Kelan lomakkeita. Ne lomakkeet ja tehtäväkirjat on luotava itse. Kas kummaa ja koukeroinen kysymysmerkki muodostuu suoraksi huutomerkiksi kuvaamaan ahaa-elämystä! Ajatusten sanallistaminen auttaa niiden hahmottamisessa ja innostaa yllättävän paljon tarttumaan tekemiseen. Ehkä minä tarvitsin muutaman ulkoisen motivaattorin avukseni löytämään sen ON/OFF painikkeen oman motivaatiomoottorin käynnistämiseen. Onneksi he olivat ja ovat tässä yhä, ja voimme yhdessä tehdä tästä projektista kokonaisuudessaan mahtavan seikkailun ja kokemuksen. Kansallismuseon projektista lisää Adelina Korkalan postauksessa Kansallismuseolla videoidaan näyttelyt varttiin Iita Ylönen