Vuosi: 2020
Untuvikosta Suomen suurimman XR-tapahtuman tuottajaksi
Hankkeissa tuottajana toimiminen voi olla hyvinkin erilaista ja vaihtelevaa työtä. Haastattelin aiheesta Mira Simsiötä, joka toimii tällä hetkellä Helsinki XR-Centerissä koordinaattorina viestinnän, markkinoinnin ja palveluiden parissa. Aloittaessaan hankkeessa, Mira toimi aluksi tuottajana. Haastattelussa pääset tutustumaan Mira Simsiön polkuun untuvikosta Suomen suurimman XR-tapahtuman tuottajaksi, ja myöhemmin vielä koordinaattoriksi viestinnän, markkinoinnin ja palveluiden pariiin. Ensimmäisenä Mira kertoi Helsinki XR Centeristä, hankkeesta, jossa hän työskentelee. Helsinki XR Centeriä rahoittavat Metropolia Ammattikorkeakoulun lisäksi Helsingin kaupunki ja Business Finland. Hanketta operoi Metropolia yhdessä Finnish Virtual Reality Associationin kanssa. Helsinki XR Center on Pohjoismaiden suurin virtuaalitodellisuuteen keskittyvä keskus. Mira on ollut tässä hankkeessa töissä vuodesta 2019 asti, jolloin hän aloitti tuottajana, mutta nyt tekee markkinointia, viestintää ja palvelumuotoilua. Kerro lyhyesti työstäsi. Millainen on työnkuvasi? Olen viestintä- ja markkinointivastaava, vedän viestintä- ja tapahtumatiimiä sekä vastaan palveluista ja palveluiden kehittämisestä. Lisäksi toimin myös Arabian kampuksen kampuskoordinaattorina eli vastaan kampuksen kehittämisestä sekä kampukseen liittyvistä palveluista. Mitä hyvää on olla tuottajana hankkeessa? Entä mitkä ovat huonompia puolia? Hyvää hankkeessa olemisessa on se, että on todella monipuolinen toimintakenttä, eikä ole pelkästään tapahtumantuotantoa. Huonoimpia puolia on se hektisyys, joka on aika yleistä tuottajan työssä, pitää saada nopeasti asioita kasaan. Mikä työssäsi on vaikeinta? Vaikeinta oli, kun tuli teknologiapainotteiseen hankkeeseen töihin ihan untuvikkona. Täytyy tunnustaa, etten oikeastaan tiennyt XR-alasta mitään. Mun on pitänyt omaksua todella paljon tietoa ja opiskella koko ala alusta loppuun. Mutta siitäkin selvittiin. Mikä työssäsi on parasta? Ihan parasta on tietysti meidän monipuolinen tiimi ja työkaverit. Mä oon sellainen ihmisihminen. Millainen on tavanomainen työpäiväsi? Siihen kuuluu paljon sähköpostien purkamista, kysymyksiin vastailua, tulee paljon kyselyjä mm. tiloista ja tapahtumista. Sitten on erilaisia tapaamisia ja kehittämispalavereja liittyen XR Centeriin ja kampukseen. Lisäksi vielä nettisivujen ja somen päivitystä sekä viestinnän suunnittelua. Miten päädyit alalle ja juuri kyseiseen hankkeeseen? Päädyin hanketuottajaksi vuonna 2018 opintojen kautta, kun opiskelin myös kulttuurituottajaksi Metropoliassa. Ennen valmistumista kirjoitin opinnäytetyön Höntsä - Silta eteenpäin -hankkeessa, jossa sitten tein ison jäähallitapahtuman. Siihen aikaan olin Metropolia Ammattikorkeakoulun TKI-yksikön (tutkimus,- kehittämis ja innovaatio -yksikkö) kanssa samoissa tiloissa töissä ja he pyysivät tuottajaksi alkavaan uuteen hankkeeseen, eli Helsinki XR Centeriin. Eli siis työt poikivat töitä. Ensin tein hankkeessa tuottajan töitä vuoden verran ja sitten siirryin kampuskoordinaattoriksi. Mitä haluat tehdä tulevaisuudessa? Haluaisin tehdä viestinnän ja markkinoinnin kanssa enemmän töitä. Luultavasti suoritan maisterinopinnot jossakin kohtaa. Haluaisin jatkaa teknologiapainotteisella alalla. Kuvaile itseäsi kolmella sanalla. Oon sellainen kaikkien kaveri, eli ystävällinen, sydämellinen ja kova tekemään töitä. Mikä on yksi urasi huippuhetkistä? Kyllä mun uran yksi huippuhetkistä on ollut tässä hankkeessa, meidän viimevuotinen Match Up 2019 tapahtuma Arabian kampuksella. Olin vastaava tuottaja, mukana oli kymmeniä yhteistyötahoja, sekä monia kansainvälisiä puhujia. Se oli Suomen suurin virtuaalitodellisuuteen keskittyvä tapahtuma. ESR-hankkeiden ohella Metropoliassa on paljon muitakin projekteja ja ulkopuolisella rahalla tehtävää toimintaa. Millaisia asioita tuottajan osaamiskansioon pitäisi kerätä, jotta niihin pääsee kiinni? Silloin kun itse opiskelin niin ei juurikaan käyty hankkeisiin liittyviä asioita läpi. ESR-hankkeissa ei voi muuta kun oppia paljon, niissä on todella paljon paperitöitä. Osaamiskansioon tulisi kerätä ymmärrystä rahoittajista, ketkä myöntää rahoituksia, miten prosessi toimii alusta loppuun. Sekä rahoitusinstrumentit, mistä haetaan rahoitukset ja milloin. Hankekieli ja sanasto on erilaista, niitä kannattaa kerätä tietoon, kuten esimerkiksi ESR (=Euroopan sosiaalirahasto) ja EAKR (Euroopan aluekehitysrahasto) ja muita erilaisia lyhenteitä. Olisiko sulla antaa tähän loppuun vielä jotain vinkkejä juuri aloittaneelle kulttuurituottajalle? Älkää ikinä polttako itseänne loppuun! Hyvä työtekijä pitää itsestään huolta. Pitää osata sanoa ei silloin kun on liikaa. Kaikkeen ei tarvitse sanoa joo. Hyvä tuottaja pistää myös oman hyvinvoinnin edelle. Kun huolehtii itsestään, huolehtii myös töistään. Me riitämme tällaisina, kun me olemme. Kiitos paljon Mira Simsiö haastattelusta! Haastattelussa koordinaattori Simsiö, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Arabian kampuskoordinaattori. Haastattelijana Veera Lindgren, Metropolia Ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon ensimmäisen vuoden opiskelija.
Sukellus hanketuottajuuden maailmaan
Itselleni hanketuottaminen käsitteenä on vieras ja uusi. Onneksi on olemassa alan konkareita, kuten Riikka Wallin, joilta voi selvittää asiaa. Jututin häntä pidemmän tovin ja sainkin selville, mitä hanketuottamisella tarkoitetaan. Riikka on valmistunut vuonna 2010 kulttuurituottajaksi Yrkeshögskolan Novia:sta ja opiskellut myöhemmin kulttuurituotannon ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon Metropoliassa. Uraa kulttuurituottajana on viitoittanut nuorten hyvinvoinnin edistäminen, kulttuurialan kehittäminen sekä kulttuurikentän työmahdollisuuksien parantaminen. Tällä hetkellä Riikka työskentelee Metropolian julkaisukoordinaattorina. Ensiaskeleet EU-hankkeiden pariin Hankkeiden pariin Riikka on päätynyt jo opintojensa alussa vuonna 2008 järjestämällä EU-hankkeeseen liittyvää tapahtumaa. Ensimmäiset kosketukset EU-byrokratiaan ovat jääneet hänelle mieleen hauskoina yksityiskohtina. ”Kukkia ei saanut erikseen ostaa tapahtumaa varten, mutta tarvittavat kukat saatiin lahjoituksen kautta tapahtumaan. Onnistuin myös sponsoreiden kautta hankkimaan tapahtumaan tarjoiltavaksi skumppaa. En tiedä miten siinä onnistuin”, Riikka kuvasi naurahtaen. Osumaa tuottamassa Jatkoa EU-hankkeille Riikka sai työskennellessään hanketuottajana Osuma – Osallistamalla osaamista -hankkeessa helmikuuhun 2020 saakka. Osuma on valtakunnallinen nuorten hyvinvointiin keskittyvä koordinaatiohanke, jossa on kaiken kaikkiaan mukana noin 20 hanketta. Osuman tehtävänä on koordinoida tätä EU:n sosiaalirahaston rahoittamaa hankekokonaisuutta ja tuoda esille hankkeissa saavutettuja tuloksia. ”Hanketuottajalla tulee olla halu vaikuttaa ja kehittää uutta.” Työnkuva Osuman hanketuottajana oli laaja ja työtehtävissä näkyi vahvasti Riikan aiemmin hankkima osaaminen. Työtehtävät painottuivat viestinnän kokonaisuudesta vastaamiseen ja hankkeiden sparraamiseen viestintäasioissa. Lisäksi Wallin toimi sihteerinä ohjausryhmässä, vastasi kaksikielisyytensä ansiosta hankkeen ruotsinkielisestä toiminnasta, käänsi materiaaleja eri kielille (englanti ja ruotsi), oli tuottamassa ohjelmaa nuorille suunnatuissa tapahtumissa sekä aiemmin hankitun osaamisensa ansiosta taittoi hankkeen julkaisuja. Työn yksi parhaimmista puolista olikin Wallinin mukaan sen monipuolisuus ja mahdollisuus päästä vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin. ”Työn sisällön tulee olla merkityksellistä itselle.” Riikka pitää omalla kohdallaan tärkeänä, että aihe, jonka parissa työskentelee on itseä kiinnostava. Kysyessäni hanketuottajan hyödyllisistä ominaisuuksista Riikka puhui viestintäosaamisesta, ihmisläheisyydestä, kärsivällisyydestä ja byrokratian sietokyvystä. Oli antoisaa kuulla kokemuksia hanketyöskentelystä ja siitä, miten oma kiinnostus nuorten hyvinvointiin on ohjannut Riikkaa urallaan. Ei sitä tullutkaan ajatelleeksi, että myös tällaista työtä kulttuurituottaja voi tehdä! Mikäli hanketuottaminen kiinnostaa, kannustaa Riikka kokeilemaan työtä käytännössä. ”Oma juttu” löytyy parhaiten käytännön kokemuksen kautta ja siihen annetaan hyvät mahdollisuudet myös Metropoliassa. Paljon kiitoksia haastattelusta Riikka Wallin! Haastattelussa Riikka Wallin, Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisukoordinaattori. Haastattelijana Katariina Kankkunen, Metropolia Ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon ensimmäisen vuoden opiskelija.
Hanketuottaminen on paljon enemmän kuin vain tuottamista
Yhä useampia kulttuurituottajia tekee töitä hanketyön parissa. Yksi heistä on helsinkiläinen kulttuurituotannon opiskelija Juhana Salminen, 29, joka työskentelee tuottajana Osuma-hankkeessa. Mutta mitä on hanketuottaminen? Näin kulttuurituotannon fuksina hankkeet ja hanketuottajan rooli ovat hyvin hämärän peitossa, joten lähdetään selvittämään. Tutkimusmatkalle mukaan vie kulttuurituotannon ensimmäisen vuoden opiskelija Anni Huomolin. Olen kerennyt tutustumaan lyhyesti Juhanaan juuri alkaneiden opintojeni aikana, mutta nyt ensimmäistä kertaa juttelemme kahden kesken. Jää rikkoutuu, kun puhumme alkuun hetken yhteisestä viulu-harrastuksesta ja sen vaikeudesta. Mutta nyt aika vakavoitua ja perehtyä Juhanan työnkuvaan. Hanketuottamiseen hän sai alkukosketuksen opintojensa kolmannen vuoden Hanketoiminta kulttuurialalla 5op -syventävällä kurssilla. Kurssilla Salminen pääsi tutustumaan EU-hanketoimintaan. Opintojakson aikana hän selätti hankejargonian ja pääsi sisään mitä hanketuottaminen oikeasti on. Opetuksen piti Osuman projektipäällikkö ja kulttuurituotannon yliopettaja Katri Halonen. Metropolia Ammattikorkeakoulu tekee vahvasti yhteistyötä lukuisien hankkeiden kanssa ja useat Metropolian opettajat ovat mukana myös hanketoiminnassa. “Virkamiestekstin takana on oikeasti työpaikkoja, rahaa ja osaamista. Tuntuu aina, kun joku sanoo hanke, että “mitä ihmettä, en minä, hyi jotain politiikkahommia.” Niin ei se ihan sitäkään ole.” Salminen naurahtaa ja nyökyttelen ymmärtävästi, sillä aihe kuulostaa minusta vaikealta. Osuma toimii kattojärjestönä muille hankkeille Osuma-hanke koordinoi ja kehittää muiden hankkeiden toimintaa. Teema kaikissa hankkeissa on osallistamalla osaamista, joissa keskitytään nuorten osallistamiseen ja hyvinvointiin. Hankkeet ovat jaettu neljään eri kategoriaan: liikunta, kulttuuri, opintojen keskeyttämisen ehkäiseminen ja työelämään siirtyminen. “Olen paljon yhteyksissä hankkeisiin ja kyselen miten menee. Meillä on myös paljon erilaisia tapaamisia ja työpajoja hankkeille. Jos jollakin hankkeella on jokin ongelma, me yhdessä porukalla mietimme mitä voisimme tehdä.” Osumaa Salminen kutsuu sattuvasti “hankkeiden isoveljeksi”, jonka tehtävä on auttaa muita hankkeita eteenpäin. Itsellenikin alkaa samalla avautua samalla kuva, mitä Osuma oikeastaan tekee, vaikka heidän nettisivuihin olenkin jo tutustunut. Mukaan projektiin Salminen lähti alkuvuonna 2020. Hanke on saanut alkunsa vuonna 2016 ja se pyörii tämän vuoden loppuun EU-rahoituskausien mukaisesti. Hankkeen loppuvaiheen työ on lisääntyvissä määrin raportteja ja koostamista, mitä Osuman koordinoivat hankkeet ovat saaneet aikaan. Tavoite on saada hankkeiden aikaansaannokset elämään, jotta niistä olisi hyötyä tulevaisuudessakin esimerkiksi uusissa projekteissa. Muutakin kuin vain tuottaja Mitä sitten Juhana oikeastaan tekee? Hänen työnimike Osuma-hankkeessa on tuottaja, mutta Juhana, heti kysyessäni hänen työstään, toteaa kokee olevansa enemmänkin koordinaattori. “Tuottaja yleensä heti yhdistetään, että hän tekee tuotantoja.” Työssään Salminen kuitenkin myöntää hoitavansa myös tuotannon tehtäviä kuten kilpailutusta ja suunnittelua. Vallitseva korona-tilanne on erityisesti muuttanut hänen työnkuvaansa entisestään monipuolisemmaksi. “Koronan aikana olen keskittynyt enemmän julkaisuihin ja sisällöntuotantoon.” Salminen on päivittäin muiden hankkeiden kanssa tekemisissä ja seuraa heidän sosiaalista mediaa ja julkaisuja. Sisällöntuotantoa hän pääsee tekemään mm. uutiskirjeiden muodossa, jonka hän kertoo olevan hyvin suosittu. Uutiskirjeiden keskeinen sisältö ovat Osuman alla olevat hankkeet. Jos esimerkiksi jokin hanke julkaisee oppaan tai lehden, jakaa Osuma-hanke näitä uutiskirjeen lisäksi omissa medioissaan ja somessaan eteenpäin. Tuottajan rooli on laaja, mutta tiivistettynä Salminen sanoo työnkuvansa olevan avustamista, viestintää ja tuottamista. Hyppy tuntemattomalle työkentälle “Kun lähdin tähän mukaan, en ollut mukavuusalueellani. Lähdin koordinoimaan sisältöä, jota en oikeastaan edes tuntenut.” Salminen kertoo, kun kysyn miltä työ on tuntunut. Aikaisemmin Salminen kertoo tehneensä paljon töitä tapahtuma- ja musiikkipainotteisella kulttuurikentällä. Useat Osuman alla olevat hankkeet toimivat nuorten parissa, mihin hän ei kokenut suurta kosketusta etukäteen. Myös työyhteisö tuntuu erilaiselta kuin ennen. Monet hankkeen työntekijät ovat oman alansa asiantuntijoita, esimerkiksi opettajia. Tätä Salminen pitää kuitenkin vain plussana ja hän on oppinut paljon kollegoiltaan. “Rohkeasti kohti uusia haasteita!” Salminen kehottaa kaikkia kulttuurituottajia. Työ kuulostaa korvaani hyvin erilaiselta, mitä olen tottunut kulttuurituotannon parissa. Juhana kuitenkin lohduttaa ja toteaa, että tuottajan taidoista on moneksi. “Tuottajan perustaitoja ovat organisointi, projektinhallinta, viestintä ja some. Hankkeetkin ovat tietyllä tavalla pieniä tapahtumia, joissa on alku- ja loppukohta.” hän toteaa ja jatkaa: “Mutta tärkeintä on luottaa itseensä. Mitä enemmän tekee erilaisia töitä, sitä helpompaa on omaksua uusi työnkuva eikä ajattele enää, en ole tehnyt tätä, en osaa. Kynnys madaltuu kokeilla uutta.” Miksi sitten lähteä juuri hanketuottajan töihin? Ensimmäisenä Salminen nostaa esiin vakaan työpaikan mahdollisuuden varsinkin tämän hetkisen korona-kriisin keskellä. “Jos haluaa vakaata duunia kuukausipalkalla selkeille ajanjaksoille, silloin hanketyö on hyvä vaihtoehto. Monet työskentelevät hanketyössä supistetuilla työajalla, esimerkiksi 70% viikkotyöajasta, joten aikaa jää myös muulle.” Hankkeita on paljon monenlaisia, Metropolian alla pelkästään on yli 260 eri hanketta. Tärkeimpänä Salminen nostaa hankkeiden mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan. “Hankkeet tekevät paljon hyvää. Rahaa syydetään nykyään joka paikkaan, mutta jos haluaa edistää muiden hyvinvointia ja yhteiskunnallisia asioita, hanketyössä niitä pystyy tehdä.” Työhön liittyy paljon rutiinitehtäviä kuten raportteja ja palavereja. EU tuo oman byrokratiansa mukaan, joten on tärkeää, että on hyvä johtaja. Työajat ovat myös hyvin perinteisiin virka-aikoihin sijoittuvat. Salminen ei kuitenkaan koe näitä huonoina puolina, työ vaatii yleensä kuitenkin paljon luovuutta ja on hyvin tyytyväinen työhönsä. Ainoana kunnon miinuksena hän toteaa pilke silmäkulmassa, ettei työssä pääse paljoa kokemaan vauhtia tai vaarallisia tilanteita. Lähden haastattelusta pää täynnä uutta tietoa ja hyvin paljon viisaampana. Hankemaailma alkaa itselle pikkuhiljaa avautuu ja näyttämään mahdollisuutensa. Toivottavasti myös sinulle. Teksti ja kuvat: Anni Huomolin
Mitä sinä pelkäät?
Yleensä tapahtumatuottajan tehtävänä on järjestää kiva tapahtuma. Fasiliteettien tulee olla siistissä kunnossa ja hyvässä järjestyksessä. Elämysten toivotaan syntyvän ilon tai vaikka oppimisen kautta. Tarjoilujen tulee olla maukkaita ja mieluusti seurata trendejä. Kauhuelämyksissä sen sijaan panostetaan siihen, mitä ihmiset pelkäävät ja tahtovat normaalitilanteissa karttaa. After Dark Helsinki, jossa työskentelen tuottajana, on immersiivisiin kauhuelämyksiin erikoistunut tuotantoyhtiö. Yritys sai alkunsa, kun sen perustajat tutustuivat aikuisten kummitustaloihin eli extreme haunts -elämyksiin. Immersiivisen elämyksen määritelmä ei ole yksinkertainen tai kiveen hakattu. Mahdollisesti se voitaisiin määritellä näin: tuotettujen elämysten ketju, jossa yleisöä pyydetään aktiivisesti osallistumaan ja liikkumaan esitystilan ympäristössä. Osallistumista voi olla esimerkiksi moniaistinen stimulaatio, kehotus etsiä jotain tai joku, roolin esittäminen, dialogi, vastavuoroinen toiminta ja tehtävien suorittaminen. Kauhutapahtuman tuottajina siis mietimme, mitä ääniä, hahmoja, tarinoita, tuntoaistimuksia, hajuja ja makuja ihminen pelkää eniten – ja mitä hän ei edes tiedä vielä pelkäävänsä? Hurjimmissa K18-esityksissä "mellakkapoliisit" saattavat viskoa asiakkaita ympäriinsä tai vessassa käydessä naapurikopista saatetaan ruiskia mystistä nestettä asiakkaan päälle. Karmeankin tapahtuman täytyy tietysti olla toimiva. Jos joku ääni- tai valoefekti ei toimi tai tapahtuu liian myöhään, asiakkaalle jäi vain hämmentynyt ja hölmö tunne. Asiakkaiden rajat täytyy ottaa huomioon ja kauhuelementtien pelottavuudesta ja luonteesta tulee viestiä selkeästi etukäteen. Jos tehtävänä on K15-elämyksen luominen toisen yrityksen antamana toimeksiantona, valitut teemat ovat huomattavasti kevyempiä ja esiintyjät eivät tule liian lähelle. K18-elämykset ovat suunniteltu pääasiassa alan harrastajille, joista intohimoisimmat kiertävät ympäri maailmaa Yhdysvalloista Balkanille rajoja koettelevien kokemusten perässä. Kauhuelämysten esituotantoprosessi on yhtä arkista kuin vaikka sisäsiistin promootiotilaisuuden tuotanto. Sopimusluonnoksia sisältävät sähköpostit suhahtelevat suuntaan ja toiseen, pohjapiirroksia ja paloturvallisuustekijöitä pohditaan ajan kanssa ja budjetti-Excelit ovat asianmukaisesti järjestyksessä. Välillä sitten googlataan halvimman mahdollisen teurasjätteen hintoja tai tietoa siitä, mikä on maukkain osa ihmislihasta. Hassua sinänsä, että vaikka olen todella kiinnostunut kaikista rajoja rikkovista alakulttuurielämyksistä ja kummallisuuksista, en ole koskaan ollut puhtaan kauhugenren ystävä. Olen todella säikky ja nössö, enkä uskalla mennä silmät auki edes erään helsinkiläisen huvipuiston kummitusjunaan. Tuottajana joudun usein ensimmäisenä testaamaan tuotetut kauhukohteet ja silloin yritän luikerrella mahdollisimman tiiviisti seinissä kiinni. Ehkä se, että pelkään kaikkea, auttaa miettimään mitä muut voisivat pelätä. Projekteittain joustavasti muuttuvat työryhmämme koostuvat monipuolisesti eri alojen ammattilaisista esimerkiksi erikoistehostemaskeerauksen, valo- ja äänitekniikan, teatteritaiteen ja pukusuunnittelun saralla. Seuraavan kerran kauhuelämyksiämme pääsee kokemaan Särkänniemen Karmivassa karnevaalissa lokakuun 10.–17. päivä. Tekeillä on myös Virtual Reality -laseilla koettava kauhulyhytelokuva. (Muuten: aika usein kun olen kertonut olevani mukana tuottamassa “VR-kauhua”, monet ovat luulleet, että meillä on tulossa uusi juniin liittyvä kauhuelämys. Tästä syystä lyhenne on usein tarpeellista avata.) Mielenkiintoista tekemistä siis riittää! Oikein hirveää lähestyvää halloweenia kaikille toivottaa Iija Eloranta, Kulttuurituottaja 2016
Hostina Ruisrockissa 2019
Työskentelin backstagella artisti-hostina Ruisrockissa heinäkuussa 2019. Ruisrock on kolmipäiväinen musiikkifestivaali, joka järjestetään vuosittain Turun Ruissalossa. Musiikkia löytyy laidasta laitaan, jonka lisäksi alueella on paljon muutakin ohjelmaa. Esiintyjiin kuului muun muassa Travis Scott, Ellie Goulding, Brockhampton, The 1975 sekä lukuisia muita artisteja. Ruisrock tavoittaa jopa 105 000 kävijää viikonlopun aikana ja onkin ollut viime vuosina loppuunmyyty. Oma projektini oli tarkastella sekä kehittää itseni johtamista sisältäen aikatauluttamisen, järjestelmällisyyden sekä stressin sietokyvyn. Vastoinkäymisiä Ruisrock sujui ilman suurempia ongelmia, kuitenkin ensimmäistä kertaa pitkästä aikaan satoi vettä. Tämä ei kuitenkaan festivaalikansaa haitannut, vaan hyvä meno jatkui sateesta ja viileästä säästä huolimatta. Suurin epäonni oli se, että pääesiintyjäksi buukattu Travis Scott joutui perumaan esiintymisensä viime hetkillä. Korvaavaa esiintyjää ruvettiin etsimään heti ja Migos saatiin täyttämään sunnuntain pääartistin paikka. Huono tuuri kuitenkin jatkui, sillä Migos ei päässyt saapumaan paikan päälle logistisista syistä. Ruisrock jäi siis ilman sunnuntain pääesiintyjää. Odottamattomista vastoinkäymisistä huolimatta Ruisrock tanssitti sekä laulatti 105 tuhatta tyytyväistä asiakasta. Itsensä johtaminen Itsensä johtamiseen perehtyessäni käytin lähdeaineistona kirjoja kuten Ajanhallinta : valmennusopas / Merja Takamäki, Itsensä johtaminen / Anita Bischof ja Klaus Bischof sekä Self Leadership / Andrew Bryant ja Ana Kazan. Luin kirjojen teoriaa sekä tein kirjoissa olevia harjoitteita esimerkiksi tavoitteiden asettamiseen sekä ajanhallintaan liittyen. Kirjoista oppi paljon teoriaa, mutta käytännössä on vielä tilaa kehitykselle. I. M. kulttuurituottaja 17
Tapahtumasuunnittelua & trendejä
Työpaikkani, TAPAUS, on tapahtumatoimisto, joka suunnittelee ja toteuttaa yritystapahtumia, kuluttajatapahtumia ja messuja Suomessa ja kansainvälisesti. Vuosittain TAPAUS järjestää satoja tapahtumia. Näiden tapahtumien onnistumisesta, luovuudesta ja yksityiskohtia myöten mietityistä kokonaisuuksista saadaan jatkuvasti hyvää palautetta. Se ei ole sattumaa. Olin aika innoissani, kun minulle sanottiin, että trendien seuraaminen ja analysointi olisi osa työnkuvaani Tapauksen suunnittelutiimissä. Kyseinen tiimi koostuu timanttisista ammattilaisista ja luovista neroista, ja siellä tehdään aktiivisesti töitä sen eteen, että ymmärretään ajankohtaisia, kiinnostavia ja ihastusta herättäviä ilmiöitä – trendejä. Trendejä tutkitaan ennen kaikkea sen takia, että kutakin asiakasta halutaan palvella parhaalla mahdollisella tavalla, ja tarjota asiakkaalle – ihmiselle, kuluttajalle – juuri niitä asioita, jotka sillä hetkellä puhuttavat, vaikuttavat ja ilahduttavat. Tavoitteena on luoda laadukkaat ja vaikuttavat puitteet kullekin merkitykselliselle kohtaamiselle. Opintoihini liittyvä projektin puitteissa päädyin lukemaan Elina Hiltusen kirjoittamaa teosta Mitä tulevaisuuden asiakas haluaa – trendit ja ilmiöt (Edita 2017). Voin suositella tätä teosta lämpimästi kaikille, jotka ovat kiinnostuneet trendien vaikutuksesta liiketoimintaan ja erityisesti siitä, miten itse trendejä seuraamalla ja niitä ymmärtämällä voi olla vaikuttamassa oman toimialansa tai yrityksensä tulevaisuuteen. Hiltunen toteaa, että trendejä on haastavaa mitata, ja paras tapa niiden tutkimiseen on havainnointi. Huolimatta työnkuvasta, jokaisen kulttuurialalla kannattaa pitää silmät auki kadulla kulkiessaan ja tarkkailla ihmisten pukeutumista, käyttäytymistä ja mainoksia. Lisäksi eri alojen uutiskirjeiden, sosiaalisen median vaikuttajien, taidekentän ilmiöiden ja medioiden nostojen seuraaminen auttavat kiinnostavien juttujen löytämisessä. Ehdotin havaintojeni perusteella tapahtumasuunnitelmiin erilaisia trendeistä nousevia yksityiskohtia ja kokonaisuuksia, ja monet ideat jalkautuivatkin myyntipresentaatioihin, ja lopulta tapahtumiin. Trendejä, megatrendejä ja hiljaisia signaaleja on käyty kulttuurituotannon opintojen parissa useammallakin kurssilla läpi. Sitran megatrendit muodostuivat melkeinpä yhteiseksi vitsin aiheeksi – tulevaisuus, skenaariot ja megatrendit tuntuivat kaukaisilta asioilta ja olevan irrallaan opiskelijan todellisuudesta. Sitran julkaisut osoittautuivat yhtäkkiä kullanarvoiseksi resurssiksi, kun työni suunnittelun koordinaattorina edellytti trendien ja muutoksen suuntien ymmärtämistä. Kiitos Metropolia, että olitte askeleen edellä ja tuputitte tuottajan työkalupakkiin oikeita välineitä. Koen olevani kulttuurituottajana todella innostavassa työssä, jossa trendien seuraaminen on kiinteä osa arkeani. Tälle haastavalle ja hauskalle tehtävälle mahdollistetaan tilaa kiireisestä aikataulusta, sillä ajan hermolla oleminen on tapahtumatoimistossa jopa onnistumisen edellytys. Kulttuurituottajana voi löytää itsensä muun muassa olemasta tapahtumasuunnittelija, joka seuraa kuumimpia teknologiatrendejä ja sisustuksen uusimpia tuulia. Metkaa. -Marjaana Nieminen, kutu 16
Varjagi-festivaali
Puotila-seura yhteistyökumppaneineen järjesti Varjagi-festivaalin 12.8.2017 Puotilan kartanolla. Festivaali oli viikinkiaiheinen, lapsiystävällinen koko perheen tapahtuma. Samaan aikaan kartanolla pidettiin myös keskiaikaiset markkinat, missä seppä ahjonsa kanssa loi aitoa tunnelmaa kartanon pihalle. Tapahtumassa vieraili yli 3000 kävijää ja siihen oli vapaa pääsy. Ohjelmassa oli muun muassa: lapsille viikinkiaiheisia työpajoja, tutustumista aitoon viikinkiajan laivaan ”Sotkaan” ja viikinkien elämänmenoon rannan telttakylässä. Ohjelmasisältö toteutettiin pitkälti Helsingin kaupungin kulttuurikeskukselta saadun apurahan turvin. Koimme yhdessä tuotantotiimin kesken, että tapahtuman ohjelma oli hyvin onnistunut. Toimin tapahtuman tuottajana ja syvennyin projektissa markkinointiin. Elina Saksala, Tuottajan Käsikirjassa kiteyttää markkinointiosaamisesta seuraavaa: ”Keskeisten markkinointikeinojen käyttö ja yhteensovittaminen, jotta mahdolliset asiakkaat saavat tietää toiminnastamme.” Projekti vahvisti markkinointiosaamistani ja sain arvokasta työkokemusta tuottajan työhön. Opin uutta uuden visuaalisen ilmeen luomisesta, tapahtuman ennakkomarkkinoinnista Facebookissa, sisäisen markkinointiviestinnän suunnittelusta ja toteutuksesta yhteistyökumppaneiden kesken (yhdistysten julkaisut/tiedotteet), sekä menokoneisiin tapahtumatietojen päivityksistä. Havaittavaa on, että markkinointia tarvitaan läpi tuotannon elinkaaren, ei vain kolme viikkoa enne tapahtumaa. Varjagi-festivaali tarjosi minulle haastavan ja monipuolisen oppimisympäristön. Tapahtuma antoi hyvin realistisen kuvan tapahtuman toteuttamisesta. Koin, että oli tärkeää nähdä ja saada kokea, miten tuotanto etenee valmiiksi tapahtumaksi alusta loppuun. Sain hyvää kokemusta projektin aikana vapaaehtoisten kanssa työskentelystä. Festivaalin tuottamisesta saa varmuutta tuleviin tuotantoihin ja osaa varmemmin ottaa seuraavat askeleet tuottajan työssä. -Elina Lehmusvuo 2016
Mitä kuuluu kulttuurille?
Kulttuuriala elää omituisia aikoja. Kulttuuri elää, mutta ei voi tutulla tavalla toteuttaa itseään ja näkyä. Pandemian vaikutuksesta taistelemme muutosta vastaan ja toisaalta yritämme kehittyä muutoksen mukana ja yksinkertaisesti selvitä. Tapahtumia jouduttiin perumaan keväältä ja kesältä, mikä vaikutti tapahtuma-alojen yritysten liikevaihtoon radikaalisti. Jotain hyvääkin pandemia toi toki tullessaan – nimittäin uusia työtapoja ja innovatiivisia ratkaisuja sekä itselleni mahdollisuuden mielenkiintoiseen opiskeluprojektiin. Creathon on Euroopan sosiaalirahasto (ESR) rahoittama hanke, jossa on mukana useita eri korkeakouluja ja yhteistyökumppaneita. Hankkeen tavoitteena oli tukea kulttuuri- ja taidealojen toimijoita teknologisen osaamisen vahvistamisessa. Projektissa oli mukana kolme kulttuurituotannon opiskelijaa ja sen aikana tuotettiin Creathon-hankkeelle kuusiosainen podcast-sarja. Podcasteissa pyrittiin vastaamaan COVID-19 -viruksen aiheuttamaan muutokseen ja ahdinkoon kulttuurin kentällä. Kartoitimme haastatteluilla mitä haasteita kulttuuriala on kokenut pandemian aikana ja mitä ratkaisuja on löydetty ja kehitetty. Haastattelut toteutettiin täysin etänä Zoomia käyttäen. Näkökulma oli Creathon-hankkeelle ominainen: uusi teknologia ja sen hyödyntäminen. Tarkoituksena oli ymmärtää aidot syyt, miksi teknologiaa ei vielä sovelleta tapahtumissa ja elämyksissä sekä, miten vallitseva pandemia vaikuttaa kulttuurialan organisaatioihin. Millaista osaamista tuottajilla tai vaikkapa artisteilla pitäisi olla tässä tilanteessa? Vastustaako kulttuuriala muutoksia vai pystyykö se omaksumaan uusia muotoja? Haastatteltavina oli estetiikan asiantuntijoita, Hack the Chrisis Finland, Helsinki Design Week, Tapaus Oy ja Taku ry. Yleisesti ottaen kaikki haastateltavat olivat toiveikkaita tulevaisuudesta ja nostivat esiin, kuinka tärkeää on osata reagoida nopeasti ja ketterästi kriisin keskellä. Positiivista on, että me tuottajat olemme usein tottuneet nopeatempoiseen toimintaan ja ratkaisemaan ongelmia. Toisaalta pandemia on nostanut esiin kulttuurialan epäkohtia kuten työntekijöiden tukiverkkojen puuttumisen ja pätkätyöt. Lisäksi on hienoa, että ymmärretään, etteivät esimerkiksi artistit työskentele yksin vaan yhtä keikkaa varten tarvitaan myös lavateknikko ja valomies. Kaikki tämä on jo omassa kuplassamme tiedetty, mutta kriisi nosti haasteet esiin valtamediaan. Haastatteluissa yhteisenä teemana oli virtuaalisuus. Pohdimme esimerkiksi miksi kevään ja kesän tapahtumia peruttiin eikä korvattu virtuaalitapahtumilla. Johtuuko se osaamisen puutteesta vai onko se brändin identiteettikysymys? Näihin pohdintoihin emme saaneet suoraan vastausta, mutta esiin nousi totutut tavat. Emme ole tottuneet osallistumaan virtuaalitapahtumiin tai niiden sisältö häviää muulle mediasisällölle. Itse uskon myös siihen, että osaamista ja kysyntää virtuaalitapahtumiin ei ole vielä ollut. Vaikka teknologiset ratkaisut kehittyvät ja tapahtumista saisi suuria spektaakkeleita on otettava huomioon, että virtuaalitapahtumia tulisi suunnitella ennen kaikkea ruutusisällön ja asiakaskokemuksen näkökulmasta. Hienot teknologiset ratkaisut eivät välity katsojalle puhelimen näytöltä, eli lopulta sisältö ratkaisee. Yhtenen ajatus oli kuitenkin, että perinteiset kokoontumiset eivät tule poistumaan ja niillä on tärkeä merkitys yhteisöissä. Pian valmistuvana tuottajana opin tämän viimeisen projektin myötä editoimaan ääntä ja tekemään haastatteluja. Projekti oli loistava tapa tarkastella kulttuurialan luonnetta, sen haasteita, mutta myös havainnoida hyviä puolia sekä verkostoitua alan tekijöiden kanssa. En olisi uskonut vuonna 2016 aloittaessani opintoni, että valmistuisin vuonna, jona tapahtumia ei pystytä järjestämään. Toivotaan, että syksy ja talvi tuovat tullessaan iloisia kohtaamisia ja uusia tapahtumia. Creathon Podcast
Romusta osaksi Slushin visuaalista ilmettä
Mistä koostuu Slush-tapahtuman visuaalinen ilme? Tapahtuman rakenteet ovat muutakin, kuin valmiiksi tilattuja banderolleja, uusia messumattoja tai pystäreitä, joita yritystapahtumissa perinteisesti näkee. Tarkkasilmäiset vieraat huomaavat, että monet visuaaliset elementit koostuvat esimerkiksi elektroniikka-romusta, jota on taitavasti hyödynnetty osana tapahtuman somistusta. Olen työskennellyt useana vuotena osana tuotantotiimiä, jonka vastuulla on Slush-tapahtuman visuaalisen ilmeen toteutus. Opiskeluprojektini tavoitteena oli toimia osana tuotantotiimiä ja tarkastella syvemmin tapahtuman visuaalisen ilmeen merkitystä. Pohdin myös tapahtuman rakennusta ja somistusta ekologiselta näkökannalta. Esituotantovaiheeseen kuuluu aikataulujen ja vastuualueiden tarkka läpikäynti, ja visuaalisten elementtien rakennus. Tiimimme vastuulla on myös pohtia, kuinka elementtejä ja somisteita voidaan toteuttaa mahdollisimman ekologisesti. Tästä esimerkkinä ovat lukuisat romuttamoilta hankitut elementit, jotka heräävät uudelleen eloon pienen käsittelyn jälkeen. Yleensä elementit käytetään seuraavana vuonna jossain muussa tarkoituksessa. Kuusipäiväisen rakennuksen aikana tiimimme vastuulla oli muun muassa tapahtuman rakenteiden ja lavojen koristelu, sekä taideteosten ja erikoisrakenteiden kiinnitys. “Somisteita” on noin viisi rekallista, joten hommaa riitti! Rakennuspäivät olivat intensiivisiä, ja aikataulussa pysyminen vaati pinnistyksiä, mutta saimme kaiken ajoissa valmiiksi. Toivottavasti jatkossa näkisimme yhä enemmän tapahtumia, joissa hyödynnetään kierrätettyjä materiaaleja osana tapahtuman somistusta ja ilmettä. Tämä vaatii tuottajalta kekseliäisyyttä ja aikaa. Monet tahot myyvät onneksi jo nyt esimerkiksi messumattoa käytettynä, mikä tulee myös edullisemmaksi tapahtumalle. TOP3 -listani ekologisempaan tapahtumavisuaalien suunnitteluun: Vuokraa, lainaa, tuunaa ja kierrätä. Osta uutta vain tarvittaessa! Jos ostat, osta ajatonta ja mieti tuotteen jatkokäyttöä. Jos et halua säästää materiaaleja itse, voit kontaktoida esimerkiksi pienempiä tapahtumajärjestäjiä hyvissä ajoin ennen purkua. Monet tahot hakevat mielellään tapahtumista jäävää tavaraa, kunhan tietävät varautua ajoissa kuljetukseen. Tarkista löytyykö tarvittavia somistusmateriaaleja kierrätettyinä, esimerkiksi romuttamoilta ja Kierrätyskeskuksesta. Palkkaa tiimiisi rakennustaitoisia taiteilijoita tai somistajia, jotka osaavat luoda materiaaleista tapahtuman ilmeen mukaisia. Tarkista myös yrityksiltä, löytyykö tarvitsemiasi materiaaleja kakkoslaatuisina. Mieti koko tapahtuman hiilijalanjälkeä; saatko yhdistettyä vuokrakalusteiden kuljetuksia? Kuinka kaukaa vuokrakalusteet kuljetetaan tapahtumaan? Saatko vuokrattua yhdeltä taholta kaiken tarvitsemasi? E. K.
Mainio tapa uusasiakashankintaan
Ensimmäisen itsenäisen opiskeluprojektini suoritin Promootiotoimisto Mainiolle aiheena lääkealan promootio ja asiakashankinta. Mainio on kahden naisen perustama yritys, joka on mukana erilaisten yritysten promootio- ja markkinointitapahtumissa. He tarjoavat mm. hostingpalveluita, juontopalveluita ja tapahtumatuotantoa. Mainion promoottoreita ja edustajia on ympäri Suomea, eikä loppua kasvavalle joukolle näy. Projektin tarkoituksena oli tutustua itsehoitolääkkeitä myyviin lääkealan yrityksiin Suomessa ja saada heitä mieleenpainuvalla lähestymistavalla Mainion asiakkaaksi. Kyseinen ala oli vielä suhteellisen tuntematon, mutta tämä ei ollut este. He olivat päättäneet lähteä kokeilemaan yritysten kiinnostusta ulkopuoliselle promootiotoimistolle. Alun tapaamisissa kävimme läpi projektin aikataulua, suunnitelmaa ja tavoitteita. Päätavoitteena oli saada mahdollisimman monta uutta asiakasta. Myös Mainion tunnettuuden lisääminen yrityksenä oli tärkeässä roolissa koko projektin ajan. Aloitin työskentelyn keräämällä tiiviin, mutta kattavan tietopaketin alasta, sen yrityksistä ja edustajista, sekä yritysten markkinoinnista. Tämän jälkeen keräsin listan Suomessa toimivista itsehoitolääkkeitä myyvistä yrityksistä, valitsimme kymmenen sopivinta ja lähdimme yhdessä ideoimaan uutta tapaa lähestyä valittuja yrityksiä. Syvennyin projektissa näkökulmaan uusasiakashankinta. Uusien asiakkaiden lähestymisessä on kolme vaihetta. Ensin on löydettävä sopiva asiakastyhmä, joka tässä tapauksessa oli lääkealan yritykset. Tämän jälkeen on saatava lähestyttävien yritysten huomio, jonka me toteutimme viemällä upean kukkakimpun ja informaatiopaketin Mainiosta henkilökohtaisesti paikanpäälle. Kolmas vaihe on aikaansaadun huomion kääntäminen kaupaksi. Tässä meidän strategiamme oli muutaman päivän jälkeen lähetyksen toimituksesta ottaa yhteyttä jokaiseen yritykseen. Halusimme näin muistuttaa käynnistämme ja mahdollisesti sopia ajan tapaamiselle. Työ oli hyvin itsenäistä ja oma-aloitteisuuden tärkeys nousi nopeasti esiin. Tämä projekti opetti minulle paljon, varsinkin itsestäni tuottajana ja tavoistani työskennellä. Huomasin, kuinka nautin itsenäisestä työskentelystä mutta samalla kaipasin työryhmää ympärilleni. Opin myös lisää omista vahvuuksista ja heikkouksistani. Aloin tuomaan omia ideoitani paremmin esille ja perustelemaan ajatukseni jonkin idean suhteen. Kehityin myös todella paljon laajan tiedon keräämisessä ja sen tiivistämisessä pieneen, mutta kattavaan pakettiin. Kokonaisuudessaan oli projekti mielenkiintoinen, erilainen ja opettavainen.
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 kutu18 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku