Avainsana: nuoret

Kohti vaihtoehtoista tulevaisuutta — miksi nuori radikalisoituu?

21.12.2021
Miia Ojanen & Jussi Ojanen

Nuorten radikalisoituminen on ilmiö, johon on kiinnitetty enemmän huomiota osaltaan siksi, että Irakin ja Syyrian konflikteihin on matkustanut kokonaisia perheitä. Lapset edustavat terroristijärjestölle tulevaisuutta ja ideologista jatkuvuutta. (1) Vastaavasti äärioikeiston on huomattu käyttävän yhä enenevässä määrin pelialustoja materiaalinsa jakamiseen ja rekrytointiin (2). Riskitekijöiden tunnistamisesta ja erottamisesta Periaatteellisella tasolla kuka tahansa nuori on potentiaalisessa riskissä radikalisoitua, mutta joitakin erityisiä riskitekijöitä voidaan tunnistaa. Riskitekijöitä voidaan jaotella työntö- ja vetotekijöihin ja ne voivat olla yksilöllisiä tai ympäröivään yhteiskuntaan liittyviä. Näitä voivat olla esimerkiksi syrjäytyminen ulkopuolisuuden tunne henkilökohtaiset kriisit heikot sosiaaliset verkostot yhteenkuuluvuuden ja merkityksellisyyden tunne romantisoitu käsitys ideologiasta ja sen kannattajista jännityksen kaipuu. (3) Edellä mainittu ei kuitenkaan oikeuta määrittämään nuoren käyttäytymistä radikalisoitumiseksi kevein perustein. Nuoruus itsessään on identiteetin rakentamisen, sosiaalisen liittymisen ja oman yhteiskunnallisen paikan etsimisen aikaa. Etsintään ja kasvuun voi liittyä myös ei -toivottuja käyttäytymisen tapoja ja oireilua, joita ei voida kuitenkaan tulkita radikalisoitumiseksi. (4) Suojaavien tekijöiden vahvistaminen tavoitteeksi On olemassa useita radikalisoitumiselta suojaavia tekijöitä, kuten vahvat tukiverkot, erityisesti perheen tuki, sosiaaliset selviytymistaidot, tunne osallisuudesta ja uskonnollinen tietoisuus (3). Suojaavina tekijöinä toimivat myös kyky nähdä vaihtoehtoja omassa elämässä ja tulevaisuudessa, kyky tunnistaa omia vahvuuksia ja osaamista sekä pystyvyyttä. Suojaavia tekijöitä voidaan vahvistaa ohjaamalla nuoria niiden tunnistamiseen ja vahvistamiseen. Nuoren kiinnittymisellä yhteiskuntaan on merkitystä. Mikäli nuori ei pysty vallitsevan yhteiskunnan rakenteiden puitteissa saavuttamaan merkityksellistä elämää ja omia tavoitteitaan, voi tuloksena olla vieraantuminen ja vaihtoehtoisten tapojen etsiminen tavoitteiden saavuttamiseksi. (5) Rikollinen varjoyhteiskunta tai ääriajattelun tarjoama utopistinen yhteiskunta voi korvata tällaisessa tilanteessa normaalin yhteiskunnan. Tunnistamista, mutta ei tuomitsemista Nuoren radikalisoituminen voi tulla perheelle yllätyksenä. Toisaalta on myös tapauksia, joissa perhe toimii nuoren radikalisoitumisen moottorina. (6) Merkkejä siitä, että nuori on siirtymässä yhteiskunnan hyväksymistä normeista kohti ääriajattelua voi ilmetä kotona, koulussa ja vapaa-ajan toiminnoissa. Tärkeää olisi, että nuoria ohjaavat aikuiset olisivat läsnä niissä sosiaalisissa tiloissa, joissa nuoret viettävät aikaa. (7) Ääriajatteluun nuoria radikalisoivat toimijat pyrkivät aktiivisesti olemaan näissä tiloissa läsnä ja etsivät sellaisia nuoria, joiden katsovat olevan toimintaansa rekrytoitavissa. (8) Nuoret tulisi tehdä tietoisiksi heihin kohdistuvista aktiivisista yrityksistä rekrytoida ääriajattelun piiriin. Toisaalta nuorilla pitäisi olla mahdollisuus käydä keskustelua myös ääriajattelusta ilman leimaamista. Opettajat, lastensuojelun työntekijät, nuorisotyön toimijat, vanhemmat ja poliisi koetaan helposti arvosteleviksi, mikäli nuoria ei kyetä kohtaamaan tasavertaisina heidän omassa sosiaalisessa tilassaan. Mikäli nuorten kanssa toimivat tahot eivät tunnista ääriajattelua tai aihepiiri on heille vieras tai vaikea, on uhkana nuorten tuomitseminen ja syyllistäminen. Tavoitteena tulee kuitenkin olla vasta-argumentaation tarjoaminen, joka auttaa nuorta pysymään yhteiskunnan hyväksymien normien mukaisessa toiminnassa. Tulevaisuusajattelu tukena ennaltaehkäisyssä ja irrottautumisessa Radikalisoitumisen ennaltaehkäiseminen on nuorten ohjaamisen ensisijainen tavoite. Ennaltaehkäisevät toimet eivät kuitenkaan tavoita kaikkia ja radikalisoitumista ilmenee. Tarvitaan lisäksi erilaisia exit -toimintoja de-radikalisoitumisen eli väkivaltaisesta ääriajattelusta luopumisen tueksi. Nuorten ohjaamisella on merkittävä rooli ja potentiaali nuoren vaihtoehtoisen tulevaisuuden rakentamisessa. Ohjaamalla nuorta tunnistamaan omia vahvuuksia, osaamista ja mahdollisuuksia sekä hyödyntämään niitä omannäköisen tulevaisuuden rakentamisessa, voi vaihtoehdoksi nousta uusi ajattelutapa ja viiteryhmä, joka tukee irrottautumista ääriajattelusta ja -toiminnasta. FUTU-hanke (9) edistää osaltaan vaihtoehtoisen tulevaisuuden rakentamista tukemalla tulevaisuussuuntautuneen ohjauksen keinoin nuoria hahmottamaan vaihtoehtoja positiivisen ja realistisen tulevaisuuden rakentamiseksi sekä tarjoamalla ohjaajille näköalaa sekä välineitä tulevaisuuteen suuntaavan ohjauksen tueksi. Lähteet Sisäministeriö (2020). Väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsaus 2020: Arvio väkivaltaisen ekstremismin tilanteesta Suomessa vuonna 2019 ja kehityksen suunta. Sisäministeriön julkaisuja 2020:8. Europol (2021). European Union Terrorism Situation and Trend report. Publications Office of the European Union, Luxembourg. Ranstorp, M. (2016). The Root Causes of Violent Extremism. RAN issue paper 2016/1. Pelastakaa Lapset ry (2021). Nuoret ääriliikkeiden rekrytoinnin kohteena: Pelastakaa Lapset ry:n julkaisusarja n:o 28. Coolsaet, R., Ravn, S. & Saue, T. (2019). Rethinking radicalisation: Addressing the lack of a contextual perspective in the dominant narratives on radicalization. Teoksessa Clycq, N. ym. Radicalisation: A Marginal Phenomenon or a Mirror to Society? Belgium: Leuven University Press, s. 35-36. Juntunen, M. (2021). Kun perheenjäsen radikalisoituu. Väkivaltaisen extremismin ennalta ehkäisy ja perheiden tukitoiminta kuudessa Länsi-Euroopan maassa. Kirkon ulkomaanapu, Network for religious and traditional peacemakers, sisäisen turvallisuuden rahasto. Benjamin, S. & Vallinkoski, K. (2021). Huolena radikalisoitumien. Opas nuorten kanssa työskenteleville. Kulttuuri- ja uskontofoorumi Focus Ry. Silva D. & Deflem M. (2020). Radicalization and Counter-radicalization. Bingley UK: Emerald Publishing Limited, s. 144-143. FUTU -hankeen verkkosivut Kirjoittajat Miia Ojanen (YTT) on lehtori Metropolian hyvinvointi –osaamisalueella sosiaalialan tiimissä. Hän opettaa sosionomi ja YAMK –koulutuksessa TKI-menetelmiä, ohjaa opinnäytetöitä ja toimii hanketyössä. Jussi Ojanen (YTM, Rikosylikonstaapeli) toimii viranomaistehtävissä ja on perehtynyt ääriajatteluun ja radikalisoitumiseen sekä kansainvälisen turvallisuuden kysymyksiin.

Nuorten osallisuus vahvistuu hävikkiruokatoiminnassa

http://hivenen%20ylikypsiä%20hedelmiä,%20banaaneja,%20omenoita%20ja%20sitrushedelmiä%20valkoisella%20alustalla
14.10.2021
Anna-Reetta Kyllönen, Eija Raatikainen & Miia Ojanen

Hyvinvointi, terveys ja työllisyyden edistäminen ovat keskeisiä tulevaisuuden investointeja 1. Tulevaisuutta hahmoteltaessa on tuotu esille, että yhteiskunnan tulee edistää yksilön aktiivista osallisuutta 2 ja kokemusta sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta 3. Tässä blogissa pohdimme, voiko nuoren kokemusta osallisuudesta kestävän tulevaisuuden rakentamisessa vahvistaa hävikkiruokatoiminnalla. Hävikkiruokatoiminnan monet merkitykset Ruokahävikin välttäminen on noussut viime aikoina keskusteluissa esille erityisesti ekologisessa valossa. Keskustelujen mukaan kotitalouksia kannustetaan hiilijalanjäljen pienentämiseen. Tämä mahdollistuu, kun huomiota kiinnitetään enemmän ostettavan ruoan määrään ja edellisten aterioiden uudelleen hyödyntämiseen. Hävikkiruoan ja sen jakelun avulla on onnistuttu osallistamaan työelämän ulkopuolella olevia mukaan kestävää kehitystä tukevaan toimintaan 4. Kestävä tulevaisuus ja sen luominen eivät katso yhteiskunnallista sosioekonomista asemaa tai koulutustaustaa, vaan se kokoaa ihmisiä yhteen, taustoista riippumatta. Hävikkiruoan myötä vastuullistetaan, opetetaan ja osallistutaan 5. Käytännössä ruokahävikkitoiminta voi toimia sosiaaliturvan jatkeena, työllistäjänä, ilmastonmuutoksen hillitsijänä ja resurssiviisauden opettajana. Matilaisen 5 mukaan itse hävikkiruokatoimintaan liittyvä prosessi on merkityksellistä, ei vain toiminnan tulos. Ruokahävikistä ja sen ympärille rakennetusta toiminnasta keskusteltaessa, tulisi ekologisen kiertotalousnäkökulman lisäksi pohtia sitä, miten ruokahävikkitoiminta voisi toimia sosioekonomisten raja-aitojen purkajana tai sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistäjänä. Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsauksen 1 mukaan: ”Jokainen ihminen on voimavara, jonka toiminta- ja työkyvystä sekä osallisuudesta huolehtimalla taataan yhteiskunnan kestävyys ja vakaus”. Jokainen voi osaltaan, tasavertaisena toimijana, olla osana kestävän tulevaisuuden vahvistamista. Hävikkiruokatoiminta nuorten osallisuuden edistäjänä Nuorisotakuutalolla Sosiaalipedagogisesti tarkasteltuna ruokahävikkitoiminta voidaan nähdä ympäristöinnostajaroolin kautta, jolloin ”ympäristöinnostaja on merkitysten ja suhteiden välittäjä, innostamisen aktiviteettien ja niistä syntyneiden tunteiden ja kokemusten kautta vahvistuvan vastuullisen luontosuhteen mahdollistaja" 6. Osallisuuden vahvistamisen näkökulmasta ruokahävikkitoiminta nuorten kanssa voi tarjota turvallisen tilan kestävän kehityksen arvoista ja ilmastoahdistuksesta 7 keskustelemiselle. Nuorisotakuutalolla hävikkiruoan arvo osana nuorten kanssa tehtävää ohjaustoimintaa on tunnistettu ja otettu käyttöön. Nuorisotakuutalolle toimitetaan hävikkiruokaa viikoittain. Ruoka on leipää, hedelmiä, jogurttia ja muita välipalaksi kelpaavia tuotteita. Ruoan tarjoaa Stadin safka 8, joka on Helsingin kaupungin ja Helsingin seurakuntayhtymän ylläpitämä. Sen tarkoituksena on yhdessä ruoka-aputoimijoiden kanssa hyödyntää sellaista hävikkiruokaa, joka muuten menisi hukkaan. Osa hävikkiruoasta toimitetaan ruoka-avun piiriin eri jakelutoimijoille. Nuorisotakuutalolle toimitettua hävikkiruokaa hyödynnetään eri yhteyksissä. Esimerkiksi nuoret voivat syödä ruokia työpajatoiminnan aikana 9 tai vaihtoehtoisesti ruokaa voi ottaa mukaan kotiin vietäväksi. Lisäksi hävikkiruokaa on hyödynnetty Nuorisotakuutalon leffaperjantain yhteydessä. Kestävä kehitys FUTU:ssa - vastuuta ihmisistä ja ympäristöstä Kestävän kehityksen ajattelu ja toiminta ohjaavat vastuullisiin tekoihin toisia ihmisiä ja ympäristöä kohtaan. FUTU -hanke edistää osaltaan sosiaalisesti kestävän tulevaisuuden rakentamista hävikkiruokatoiminnan avulla. Hävikkiruokatoiminta on ollut myös merkittävä osa FUTU -hankkeen jalkautuvaa työtä 10. Sen avulla on onnistuttu luomaan kohtaamisia nuorten kanssa, kun keskustelun lomassa tarjolla on ollut esimerkiksi suklaalevy tai muuta välipalaa. Kohtaaminen ruoan äärellä voi tehdä kohtaamisesta lähestyttävämpää ja innostaa arvokeskusteluun maailman ekologisesta ja sosiaalisesta tilasta. Hävikkiruokatoiminnassa ohjaajan asenne ja arvot ovat tärkeitä, sillä ne välittyvät ohjaustoiminnassa. Hävikkiruokatoiminta liittyy samalla olennaisesti Metropolia ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen ja kasvun strategiaan 11, joka tavoittelee ekologista, taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä. Se vastaa YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 ja komission kiertotalouspaketin tähän mennessä asettamaan ja jatkossa edelleen täsmentyvään tavoitteeseen puolittaa ruokahävikin määrä vuoteen 2030 mennessä 12. Agenda 2030 avulla pyritään kansainvälisesti vastaamaan köyhyyden, konfliktien, epätasa-arvon ja ilmastonmuutokset haasteisiin 13. FUTU -hanke pyrkii näin osaltaan vaikuttamaan nuorten asenneilmapiirin muovaajana ja edistämään ruokahävikin hyödyntämistä sosiaalisesti kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Lähteet Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsaus (2018) Eheä yhteiskunta ja kestävä hyvinvointi Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsaus Sosiaalisesti Valtioneuvoston julkaisusarja 22/2018. Valtioneuvosto. Strategia 2030. Eheä yhteiskunta ja kestävä Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriö. Strategia 2030 - Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia. Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2011:1. Etappi ry: Hyvän olon kahvila Tsäänssi Matilainen, E. (2021) Ruokahävikin elämäkerrat - Etnografia ylijäämän arvottamisesta hävikkiravintolan arjessa. Tampereen yliopisto. Järvinen, S., Foster, R., & Morris, N. (2020) Ympäristöinnostaja luontokokemusten ja ekososiaalisesti merkittävien suhteiden välittäjänä. Sosiaalipedagoginen Aikakauskirja, 21, 39–62. Piispa, M. & Myllyniemi, S. (2019) Nuoret ja ilmastonmuutos. Tiedot, huoli ja toiminta Nuorisobarometrien valossa. Yhteiskuntapolitiikka 84(1), 61–69. Mikä Stadin safka? hel.fi sivustolla Tulevaisuusmaanantai, Valo-valmennuksen sivusto Jalkautuvaa työtä Futu -autolla, FUTU-hankesivu Metropolia ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen ja kasvun strategia United Nations: Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development AGENDA 2030. UNDP Suomi. Kestävän kehityksen tavoitteet. Nivala, E. & Ryynänen, S. (2019) Sosiaalipedagogiikka: kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Gaudeamus. Hävikkiruoka haastaa vallitsevia jätekäsityksiä. Ilmiömedia,fi-sivusto. Kirjoittajat Anna-Reetta Kyllönen (YTM) työskentelee suunnittelijana ja asiantuntijana Valo-Valmennusyhdistyksellä. Työnkuvaan kuuluvat erilaiset kirjalliset työt ja sosiaalisenmedian viestinnästä vastaaminen. Hänen kiinnostuksen kohteita ovat erilaiset yhteiskunnalliset ilmiöt, kestävä kehitys, taloustiede ja yhteiskuntahistoria. Eija Raatikainen (KT) toimii yliopettajana Metropolian sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella ja opettaa sosionomiksi (& YAMK) valmistuville opiskelijoille kasvatustieteeseen, yhteiskuntatieteisiin ja psykologiaan liittyviä aiheita. Työnkuvaan kuuluu myös kansallinen ja kansainvälinen hanketyö sekä projektityöntekijänä että projektipäällikkönä. Miia Ojanen (YTT) on lehtori Metropolian hyvinvointi –osaamisalueella sosiaalialan tiimissä. Hän opettaa sosionomi (& YAMK) –koulutuksessa TKI-menetelmiä, ohjaa opinnäytetöitä ja toimii hanketyössä.

Nuoret liikkeelle pelillistämisen keinoin

27.5.2021
Marianne Sipilä & Jouni Piekkari

Liiallisen istumisen on todettu olevan terveydelle haitallista. Liikkumattomuuden taustatekijöitä on tunnistettu ja on kehitetty uusia menetelmiä nuorten aktivointiin. Pelit ja pelillisyys voisivat osin toimia ratkaisuna liikkumattomuuden ongelmaan. Pelillistämisellä tarkoitetaan peleille ominaisten elementtien soveltamista muualle kuin peleihin, esimerkiksi arkielämään, oppimiseen, työhön tai terveyden edistämiseen. Pelillisiä elementtejä ovat esimerkiksi kilpailu, haasteet, saavutukset, palkinnot tai nopan tuomat sattumat – sekä koukuttavuus. Pelillistämisen etuna on myös tietty tuttuus: kaikilla on kokemuksia pelien pelaamisesta ja niiden elementeistä. Nykyään liikuntateknologia on yleistynyt ja arkipäiväistynyt. Kaikkien saatavilla oleva teknologia mahdollistaa uudenlaisia pelillistettyjä ratkaisuja myös liikkumiseen innostamisessa. Pelillistämisellä voidaan vaikuttaa liikuntamotivaatioon positiivisella tavalla. Pelillisyyttä tai pelilaitetta ei voida suositella ainoaksi keinoksi lisätä fyysistä kuntoa ja aktiivisuutta, vaan sitä voidaan suositella vaihtoehdoksi perinteisemmille istuen tapahtuville videopelaamisen muodoille. Digitaaliset liikuntapelit ovat pelejä, jotka yhdistävät pelaamisen ja liikunnan tai liikkumisen. Pelit vaativat käyttäjältä fyysistä aktiivisuutta eli oman kehon liikuttamista, pelin pelaamiseen. Yleisimpiä ovat konsoli- ja mobiilipohjaiset pelit, esimerkiksi Wii, Xbox (Kinect), Playstation, tietokone, älypuhelimet, tabletit ja muut kannettavat laitteet. Pelit koukuttavat liikkumaan Pelillistämisen vaikutusta nuorten liikkumisaktiivisuuteen on tutkittu esimerkiksi Oulussa, jossa 2526 keskimäärin 18-vuotiasta nuorta miestä täytti hyvinvointikyselyn, osallistui kuntotesteihin ja kävi lääkärintarkastuksessa. Heistä satunnaistettuun, kontrolloituun, kuuden kuukauden interventioon osallistui 496 nuorta. He saivat käyttöönsä tutkimuksessa kehitetyn mobiilin palvelun, joka sisälsi pelillisiä elementtejä. Lisäksi heidän fyysistä aktiivisuutta mitattiin ja arvioitiin jatkuvasti koko intervention ajan kiihtyvyysanturimenetelmällä. Kontrolliryhmän aktiivisuus mitattiin, mutta he eivät saaneet palautetta. Tuloksena tunnistettiin viisi erilaista profiilia paljon istuvien nuorten miesten vastauksista: paljon istuvat liikkujat elämäänsä tyytymättömät syömishäiriöillä oireilevat huonokuntoiset ulkonäöstä motivoitujat pelaajat Interventio lisäsi jonkin verran fyysisen aktiivisuuden määrää ja elämäntyytyväisyys koheni. Osallistujat pitivät mobiilin palvelun pelillisyyttä kiinnostavana. Pelillistäminen voisi olla myös tehokas keino herättää kiinnostusta eri palveluista sekä kasvattaa käyttäjien kiinnostusta omaa terveyttään ja hyvinvointiaan kohtaan. Digitaalisilta liikuntapeleiltä toivotaan yleensä sekä huvia että hyötyä. Monet haluavat parantaa omaa kehotuntemustaan käyttämällä kattavaa terveysseurantaa vuorokauden ympäri. Lapsille hauskuutta arkisiin askareisiin Myös lasten kiinnostusta arjen liikuntaan herätellään pelillisillä keinoilla. Esimerkiksi aktiivirannekkeen voi ohjelmoida keräämään virtuaalikolikoita hampaiden pesusta, vaatteiden pukemisesta ja pienistä kotiaskareista päivän liikuntatavoitteen. Jos liikuntatavoite täyttyy, lapsi pääsee seikkailemaan viidakkopelissä. Usein laite toimii parhaiten lajeissa, joissa kävellään tai juostaan. Kun askelia kertyy huimat 11 000, määrä oikeuttaa etenemään sovelluksen pelilaudalla. Luukusta löytyy kivaa tietoa tukaanista. Tämä on koukuttavaa ja lapsi ei malta odottaa, että pääsisi kurkistamaan seuraavaan luukkuun. Idea motivoi liikkumaan. Monet muistavat Pokémon GO -pelin, sen parissa 54 % pelasi pelkästään huvin vuoksi, 46 % yhdistääkseen liikunnan ja huvin. Pelillisyys voi saada aikaan eri hyötyjä koskien fyysistä kuntoa ja aktiivisuutta. Sillä voidaan lisätä sosiaalista hyvinvointia, eli pelataan porukassa, ei yksin. Seuravassa listassa muutamia pelillisiä liikuntasovelluksia: Fitocracy.com Strava.com Superhero Workout (sixtostart.com) C25K® - 5K Running Trainer (play.google.com) Fitbit (apps.apple.com) Garmin (explore.garmin.com) Seppo-pelit liikuttavat huomaamatta Metropolia Ammattikorkeakoulun Connext for Inclusion –hankkeessa on liikkumista tuettu huomaamatta myös muun toiminnan varjolla. Hankkeessa on käytetty paljon Seppo-mobiilipelialustaa (seppo.io), jolla osallistujilla voidaan teettää eri teemoihin liittyviä tehtäviä liikkumalla esimerkiksi luonnossa tai kaupunkiympäristössä. Osallistujat ”metsästävät” kännyköidensä avulla yksin tai joukkueena tehtävärasteja, jotka avautuvat vasta kartalla olevalle rastille päästäessä. Myös tehtävät voivat olla toiminnallisia tai sisältää liikuntaa. Hankkeessa tuotetaan myös erilaisia liikuntateemaa käsitteleviä pelejä. Liikkumattomat saattavat usein syyllistää itseään liikkumattomuudestaan, vaikka taustalla voi olla heistä riippumattomia syitä, esimerkiksi: kiusaamiskokemuksia, huonoja koululiikuntakokemuksia, liikuntaan liittyviä fyysisiä rajoitteita, kulttuuriin, sukupuoleen tai vähemmistötaustaan liittyviä syitä masennusta ja yksinäisyyttä Edellä kuvatussa CONNEXT-liikuntapelien tavoitteena on auttaa nuoria purkamaan liikkumiseen liittyviä kielteisiä mielikuvia ja auttaa heitä löytämään omannäköisiä liikkumisen muotoja. Pelit saattavat auttaa nuoria myös löytämään itselleen turvallisen ryhmän, jossa liikuntaa on mukava harrastaa itselle sopivalla ja häpäisemättömällä tavalla. Pelit auttavat myös tunnistamaan motivaatiota. Kielteisyys liikkumista kohtaan voi olla nuorilla myös vastakulttuuriin liittyvää kapinaa: halutaan vastustaa kilpaurheiluun liittyviä kyseenalaistamattomia ja hegemonisia arvoja. Silloin paras tapa innostaa nuorta liikkumaan onkin ehkä keskustella näistä arvoista avoimesti. Pelit voivat auttaa keksimään yhdessä sellaisia liikkumisen muotoja, jotka sopivat omiin arvoihin. On helppoa ulkopuolelta arvostella sellaisia nuorten omia spontaaneja liikkumisen muotoja kuin kaljakellunta tai metsissä hengailu. Ne saattavat kuitenkin olla maailmankuvaansa aktiivisesti rakentavan nuoren ensimmäisiä askelia aktiiviseen luontokokemukseen ja kehollisesti aktiiviseen aikuisuuteen. Kirjoittajat Marianne Sipilä on mielenterveyskysymyksiin erikoistunut hoitotyön lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja toimii asiantuntijana CONNEXT-hankkeessa. Jouni Piekkari (FM) on lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulun Hyvinvoinnin osaamisalueella. He työskentelevät Connext for Inclusion –hankkeessa (hankesivusto), jonka tavoitteena on lisätä nuorten osallisuutta ja aktiivisuutta pelillisin keinoin. Hankeen erityisenä kohderyhmänä ovat maahanmuuttajataustaiset nuoret. Lähteet Kari, T. (2017) Liikuntateknologia ja pelillistäminen. Kuntotestauspäivät esitys. Kari, T. (2016). Pokémon GO 2016: Exploring Situational Contexts of Critical Incidents in Augmented Reality. Journal of Virtual Worlds Research, 9 (3), 0. (doi.org) Leinonen A, Pyky R, Ahola R, Kangas M, Siirtola P, Luoto T, Enwald H, Ikäheimo TM, Röning J, Keinänen-Kiukaanniemi S, Mäntysaari M, Korpelainen R, Jämsä T. (2017) Feasibility of Gamified Mobile Service Aimed at Physical Activation in Young Men: Population-Based Randomized Controlled Study (MOPO) JMIR Mhealth Uhealth 2017;5(10):e146 (doi.org)

Nuorten tulevaisuussuuntautuneelle ohjaamiselle on tarve poikkeuksellisena aikana ja sen jälkeen

25.2.2021
Miia Ojanen

Vuonna 2020 alkaneet poikkeukselliset ajat ovat haastaneet elämäämme monin tavoin. Koronapandemia ei ole tavoittanut ihmisiä vain paikallisesti tai kansallisesti – kriisi on maailmanlaajuinen. Tässä kirjoituksessa käsittelen koronapandemian aiheuttamaa poikkeusaikaa nuorten kohtaamien haasteiden, tulevaisuuteen suuntaamisen, nuorten kohtaamisen sekä tulevaisuussuuntautuneen ohjauksen näkökulmista. Tuloksia poikkeusajan rajoitustoimien kielteisistä ja polarisoivista vaikutuksista on jo ehditty saada. Havaintoja nuorten kasvavasta pahoinvoinnista tehdään tiheään. Tulevaisuuden valintoja ohjaa nykyhetki Nuoruuteen kuuluu vaihtoehtojen pohtiminen ja tulevaisuuteen suuntaavien valintojen tekeminen. Valinnoissa korostuu nykyhetki. Myöhäismodernissa yhteiskunnassa valintoihin on arvioitu vaikuttavan mennyttä tai tulevaa enemmän nykyisyys (1, 2, 3), joka on monin tavoin aiempaa kompleksisempi. Nuorten nykyhetkessä tekemät valinnat ja teot rakentavat yksilöllistä tulevaa (4). Nuoret pohtivat tulevaisuutta paitsi mahdollisuuksien myös erilaisten ajan epävarmuuksien synnyttämien riskien kautta (5). Poikkeusaika sekä sen synnyttämä epävarmuus koskettaa erityisellä tavalla nuoria. Tulevaisuuteen suunnataan totutusta poikkeavassa, monin tavoin ennakoimattomassa ajassa. Pandemia-aika on saanut nuoret ajattelemaan omaa tulevaisuuttaan aiempaa enemmän (6). Osa nuorista uskoo pandemia-ajalla olevan pysyviä vaikutuksia elämäänsä (7). Huoli tulevaisuudesta ja omasta jaksamisesta painaa (8). Valtaosaa nuorista omat voimavarat, lähiyhteisön tuki ja vahva tulevaisuususko kannattelevat myös poikkeusaikojen yli. Ei kuitenkaan kaikkia. Riskinä on, että poikkeusajan pitkittyminen lisää huolta ja jaksamisen ongelmia. Tulevaisuususkoa ja uskoa omasta pärjäämisestä koetellaan. Kielteiset vaikutukset heijastuvat erityisesti niihin nuoriin, joiden hyvinvointi ja voimavarat ovat jo ennestään heikot tai uhattuina. Esimerkiksi työttömistä nuorista muita harvemmilla on ollut luotettava aikuinen jakamassa korona-ajan huolia. Yksin asuminen ja työttömyys näyttäisivät olevan riskejä yksinäisyyden kokemuksen lisääntymiselle. (7) Nuorten kohtaaminen ja tukeminen kohti omannäköistä tulevaa Nuori tarvitsee tulevaisuuteen suuntaavien valintojen tekemiseen voimavaroja sekä kykyä nähdä tulevaisuus positiivisia mahdollisuuksia sisältävänä. Omien vahvuuksien tunnistamisella sekä sosiaalisella tuella on merkitystä. Nuoret itse kokevat sosiaalisten kontaktien antavan voimaa selvitä ajassa, jossa totuttua on ravisteltu. Samalla, poikkeusajan toimet ovat rajanneet nuorten sosiaalista kanssakäymistä ja tehneet yksinäisyydestä merkittävän korona-ajan ongelman. (8, 9) Nuorta kannatteleva tuki ei välttämättä ole tavoitettavissa. Poikkeusaika luo tarpeen nuorten kohtaamiselle ja aktiiviselle tuen tarjoamiselle sitä tarvitseville. Usein kohtaaja löytyy nuoren omasta lähiyhteisöstä ja on nuoren perhe, vanhempi tai muu läheinen tai ystävä. Jos lähiyhteisön tukea ei ole saatavilla tai se ei riitä, nuorten huolia jakamaan ja tulevaisuuden suunnittelua tukemaan tarvitaan ulkopuolista apua. Jo tehdyt selvitykset antavat viitteitä siitä, ettei nuoria ole tavoitettu korona-aikana samassa määrin kuin aiemmin (10). Tarvitaan tehostettuja ja kohdennettuja palveluja sekä uusia ja tehokkaita toimintamalleja. Kohtaaminen edellyttää herkkyyttä kuulla nuorta, taitoa kohdata. Se edellyttää kohtaamiselle avoinna olevia tiloja myös poikkeusaikoina – olivatpa ne sitten verkkoalustoilla tai fyysisesti tavoitettavia. Apuna tulevaisuussuuntautunut ohjaaminen Nuorten tulevaisuussuuntautuneelle ohjaamiselle on erityinen tarve ajassa. Creating Positive Future FUTU –hankkeessa (2020-2022) juurrutettavat ja edelleen kehitettävät tulevaisuussuuntautuneet ohjaus- ja toimintamallit toimivat apuna nuorten kohtaamisessa sekä tulevaisuuden pohtimisessa yhdessä nuoren kanssa (11). Hankkeen tavoitteena on tavoittaa ja kohdata erityisesti heikommassa työmarkkina-asemassa olevia nuoria ja tulevaisuussuuntautuneen ohjauksen keinoin pohtia yhdessä nuorten tulevaisuuden rakentamisen kannalta olennaisia kysymyksiä: Kuka minä olen? Mitä minä osaan? Mihin minä pystyn? Tavoitteena on tukea nuoria vaihtoehtoisten koulutus- ja /työllistymispolkujen hahmottamisessa sekä auttaa heitä näkemään oma tulevaisuus positiivisia vaihtoehtoja sisältävänä ja tavoittelemisen arvoisena asiana. Tulevaisuussuuntautuneella ohjaamisella autetaan nuorta vahvistamaan luottamusta omaan pärjäämiseen ja valmistetaan muutosten kohtaamiseen myös haastavina ja epävarmoina aikoina sekä niiden jälkeen – yksilöllisesti ja omannäköisesti, mutta ei yksin. Lähteet Adam, B. (1990). Time and social theory. Oxford: Polity. Adam, B. (2003). Reflexive modernization temporalized. Theory, Culture and Society 20: 2, 597–598. Nowotny, H. (1994). Time: the modern and postmodern experience. Cambridge: Polity Press Rubin, Anita (2013) Hidden, inconsistent, and influential: Images of the future in changing times. Futures 1/2013, Vol.45, 38-44. Kojo, M. (2010). Laajentunut nykyisyys: nuorten tulevaisuuteen suuntautuminen työn marginaalissa. Nuorisotutkimus 2/2010, 23-35. Lasten ja nuorten säätiö (2020). Nuorten ääni: 10 kysymystä koronatilanteesta 4/2020. Haikkola, L. & Kauppinen, E. (2020). Nuorten korona-ajan yksinäisyys ja näkemykset koronan vaikutuksista tulevaisuuteen. Nuorisotutkimusseura. Julkaistu 15.12.2020. Pelastakaa Lapset (2020). Lapsen ääni 2020: Lasten näkemyksiä koronakeväästä. Mp korona –kyselytutkimus (2020). Nuortenmedia Demi, Suomen Nuorisoalan kattojärjestö Allianssi, Väestöliitto, Pelastakaa Lapset ry & Nuorten mielenterveysseura Yees. Kauppinen, E. & Kiilakoski T. & Lahtinen J. (2020) Nuorisotyötä koronan aikaan. Nuorisotutkimusseura. Julkaistu 15.12.2020. FUTU-hankeen verkkosivut Kirjoittaja Miia Ojanen (YTT) on lehtori Metropolian hyvinvointi –osaamisalueella sosiaalialan tiimissä. Hän opettaa sosionomi (& YAMK) –koulutuksessa TKI-menetelmiä, ohjaa opinnäytetöitä ja toimii hanketyössä.

Nuorten ryhmään osallistumiseen tai osallistumattomuuteen liittyviä tekijöitä

17.12.2020
Marianne Sipilä

Yhteistyö nuorten kanssa vaatii aina sopivan kosketuspinnan löytämisen. Metropoliassa on ollut useita nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn tai nuorten aktivoimiseen liittyviä hankkeita (muun muassa Matti, Motiivi ja Niko97-hankkeen Miestenvuoro). Kaikissa osallisena on nuori, jonka omaa ääntä on haluttu kuunnella ja osallistumista aktivoida. Tässä blogimerkinnässä pohditaan PEILI-hankkeen nuoren ryhmään osallistumiseen tai osallistumattomuuteen liittyviä tekijöitä. Vuorovaikutus on vuoroin vaikuttamista ja vuoroin vaikuttumista. Onnistunut sosiaalinen vuorovaikutus edellyttää toisten odotusten ymmärtämistä. Ryhmä muodostuu vähintään kolmesta henkilöstä, joilla on yhteinen tavoite. Ryhmässä jokaista jäsentä arvostetaan, heillä on yhteinen käsitys ryhmän rajoista ja ryhmässä ollaan joustavia uusien jäsenten liittymiseen tai vanhojen poistumisen suhteen. [1] Tunnuspiirteinä voidaan pitää myös ryhmän kokoa, tarkoitusta, sääntöjä, työnjakoa sekä vuorovaikutusta [2]. Ryhmäytyminen ja ryhmädynamiikka Ryhmätoimintaa aloittaessa tulee kiinnittää huomiota ryhmäytymiseen. Yhteisten tavoitteiden lisäksi tarvitaan ryhmän jäsenten välistä vuorovaikutusta ja käsitys siitä, keitä ryhmään kuuluu [2]. Hyvä yhteishenki ryhmän toimimisen kannalta helpottaa ryhmän jäsenten toimimista yhdessä. Nuorten ryhmälle muodostuu tietty dynamiikka millä on piilotajunta, joka sisältää tunteita, tahtotiloja ja toisten tiedostamattoman aktivointia. Ryhmädynamiikka nousee yhteisestä alitajunnasta, jossa ryhmällä on kaksi tavoitetta; perustehtävä eli asiatavoite ja koossa pysyminen eli tunnetavoite. Ryhmässä syntyy myös erilaisia ilmiöitä, joihin vaikuttavat normien, roolien, johtajuuden, osallistumisen ja viestinnän jakautuminen ryhmän kiinteys ja ryhmämotivaatio [1] Positiivisen toimintakulttuurin muodostaminen on oleellista toiminnan kannalta. Yleensä sääntöjen ja toimintatapojen sopiminen yhdessä nuorten kanssa lisää luottamusta ja vuorovaikutusta. [3] Ryhmän perusolettamustila Bion (1961) on pohtinut paljon ryhmän perusolettamustilaa. Siinä kaikkea sellaista ryhmän toimintaa, joka ei ole tietoisen tavoitteen ja suunnitellun tehtävän mukaista, kutsutaan perusolettamuksen mukaiseksi toiminnaksi. Tällöin ryhmä toimii kuin se olisi koolla jostain muusta syystä kuin suorittamassa sille annettua perustehtävää. Ryhmässä nuoret saattavat toimia varhaisten kokemustensa mukaisissa rooleissa, jolloin ryhmässä voi olla voimakkaita tunnetason vietin kokemuksia. Tämä tietty tunne ei kuitenkaan ole välttämättä erityisen tärkeä nuorelle, vaan enemmänkin se on yhdistelmä tai mielikuva, johon tuo aikaisempi tunne sisältyy. [1] Perusolettamustilaan kuuluvat myös Riippuvuustila. Tällöin nuorilta ryhmässä puuttuu kyky itseohjautuvuuteen ja he luopuvat omista kyvyistään ja taidoistaan etsien johtajaa, joka ylläpitää regressiota eli taantumuksen tilaa. Taistelu-pako –tila. Tällöin ryhmä on turvaton. Nuoret saattavat vastustaa ryhmälle annettua perustehtävää tai ryhmän kahden jäsenen välille saattaa syntyä riitaa, jolloin ryhmä jakautuu kahtia. Parinmuodostustila. Tällöin odotetaan pelastajaa eli ryhmässä luotetaan kahden ryhmän jäsenen saavan jotain hienoa ja toimivaa aikaan. Myönteistä on se, että ryhmään on tällöinen herännyt toivo. [1] Perusolettamustilassa nuoret voivat vastustaa annettuja kehitysvirikkeitä ja tällöin ryhmän kehitysprosessit puuttuvat. Silloin kun nuoret välttelevät henkilökohtaista kohtaamista ja toisten eläytyvää ymmärtämistä, muuttuvat myös heidän toimintatavat. Nuorissa voi syntyä myös erilaisia tunnereaktioita. Tunteensiirto eli transferenssi syntyy, kun aikaisemmin koetut tunneristiriidat siirretään toiseen nuoreen tai aikuiseen. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi lapsuudessa ratkaisemattomaksi jäänyt tunteisiin liittyvä tilanne, joka jotenkin muistuttaa lapsuuden tunnekohdetta. Projektiossa eli sijoittamisessa nuori taas havaitsee tiedostamattaan toisessa nuoressa tai aikuisessa piirteitä, joita ei hyväksy itsessään ja yrittää torjua ne. Tällaiset siirrot ja projektiot ovat useimmiten tiedostamattomia ja hyvin syvällä yksilön persoonallisuudessa. [1.] Yhteinen toiminta vaatii kaikkien panostusta Nuoruusiässä lapsuuden aikana omaksutut tavat ja tottumukset alkavat muokkaantua persoonallisemmiksi uusien yhteisöjen ja kohdattujen alakulttuurien tuomien kokemuksien kautta. Yhteisö ei synny automaattisesti ryhmästä ihmisiä, vaikka he toimisivatkin samassa paikassa samojen tavoitteiden eteen. Joskus nuorten odotukset ja henkilökohtaiset motiivit eivät välttämättä kohtaa. Silloin turvallisuuden tunnetta, joka on edellytys oman yksityisyyden avaamiseksi muille, ei välttämättä synny. [2] Aikuinen tai ryhmän vetäjä ei ole vastuussa nuorten oppimisesta ja siitä, kuinka ryhmän tavoitteet saavutetaan, mutta hän vastaa toimintailmapiirin ylläpitämisestä, jossa tavoitteet on mahdollista saavuttaa. Ryhmässä yksittäiset nuoret ovat vastuussa käyttäytymisestään. Aito luottamus nuorten ryhmässä syntyy hitaasti ja vaatii paljon työtä. Kaikkien osallistujien täytyy oppia tuntemaan toisensa, olla valmiit jakamaan ajatuksia, ideoita ja tunnelmia yhdessä sekä heidän täytyy olla valmiita antamaan ja vastaanottamaan apua ja palautetta. Ryhmässä nuoret eivät voi luottaa toisiinsa ennen kuin he hyväksyvät toisensa ja ovat varmoja tulevansa kuulluiksi ja siitä, että muut pyrkivät vakavissaan ymmärtämään heitä. PEILI -hankkeen työpajoissa nuoret osallistuivat yhteiskehittämiseen yhdessä hankkeen monialaisten toimijoiden kanssa. Osassa työpajoista nuoret ryhmäytyivät nopeasti ja osallistuivat erittäin aktiivisesti, mutta osaan taas ei. Toimijoina mietimme paljon, miten tukea ja saada nuoria mukaan. Totesimme, että kaiken takana on turvallisen ja luottamuksellisen ilmapiirin luominen. Tähän panostettiin. Luottamus kasvoi yhdessä työskentelemisen kautta ja nuoren ehdoilla. Siihen ei ollut oikotietä. PEILI-hanke on toteutettu Metropolia Ammattikorkeakoulun toimesta 1.9.2019–31.12.2020 aikana. Hanke on saanut Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoitusta Hämeen ELY-keskuksen kautta. Kirjoittaja Marianne Sipilä on hoitotyön lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja toimi mielenterveyden asiantuntijana ja terveyden sisällön tuottajana PEILI-hankkeessa. Lähteet Bion, W. R. (1961). Experiences in Groups and Other Papers. London: Tavistock Publication. Kopakkala, Aku 2011. Porukka, jengi, tiimi. Ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen. 3. painos. Helsinki: Edita. Innanen, J. 2011. Ryhmänohjaus estämään nuorten syrjäytymistä. Tampere: Jukka Innanen.

Toivoa huomiseen – uskallusta tulevaan

4.11.2020

”Oikeanlainen ja kohdennettu tuki synnyttää oikeudenmukaisuuden ja turvan tunteen, hyvinvointia sekä halua osallistua yhteiskuntaan”.[1] Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 -raportin[2] mukaan yhteiskunnassa tulee lisätä sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Tähän ehdotetaan ratkaisuksi esimerkiksi ihmisten yksilöllisten polkujen vahvistamista työttömyydestä työelämään. Varsinkin nuorten työttömyyttä on kyseisen raportin mukaan ehkäistävä, sillä heillä riski jäädä pysyvästi työttömäksi on keskimääräistä suurempi kuin muilla ryhmillä. Myös maahanmuuttajien ja heidän perheenjäsentensä kotouttamista tulee vahvistaa. Nuorten 15–24-vuotiaiden työttömyysaste oli 14,3% syyskuussa 2020, mikä oli sama kuin vuotta aiemmin.[3] Kehityssuunta on varovaisen myönteinen, vaikkakin luku on korkea. Muutosta huonompaan ei kuitenkaan ole sen mukaan tapahtunut. Ihmisen osallisuuden tunteen kannalta on tärkeää, että hän voi vaikuttaa yhteisön asioihin ja kokee tulevansa kuulluksi.[4] Työelämäosallisuus lisää mahdollisuutta merkitykselliseen arkeen, työhön kiinnittymällä. ”Ihmisen hyvinvointiin kuuluvat kokemukset osallisuudesta, merkityksellisyydestä ja ryhmään kuulumisesta”.[1] Nuoret etsivät paikkaansa niin maailmassa kuin työelämässä. Tutkimusten mukaan pitkäaikaistyöttömäin vanhempien lapsilla on usein suurempi työttömyyden todennäköisyys verrattuna niihin lapsiin, joiden perhetaustassa ei ole työttömyyttä.[5] Itsestä riippumaton tulevaisuus Nuoruuteen elämänvaiheena kuuluu itsen löytäminen ja erilaisten roolien hahmottaminen. Aapola ja Werden (2016) mukaan nuoret kuitenkin vasta hahmottavat tulevaisuuttaan, ovat juuri siksi erityisen haavoittuva ryhmä. Myös perinteiset aikuistumisen mallit ovat kyseenalaistuneet, eikä yhteiskunta välttämättä pysty takaamaan ihmisille vakaita elinehtoja. Tämä synnyttää nuorissa epävarmuutta. [6] Nuori voi hyötyä turvallisen aikuisen tuesta ja ohjauksesta tulevaisuuden mahdollisuuksien hahmottamisessa.[7] Tulevaisuutta hahmottaessa voi syntyä monia vastatunteita, kuten toivoa ja toivottomuutta, iloa ja pelkoa, hämmennystä ja määrätietoisuutta. Nuori voi kokea tulevaisuuden kiehtovaksi ja innostavaksi tai vastaavasti uhkaavaksi - tai ymmärrettävästi näitä kaikkia tunteita vaihtelevasti. Osallisuuden voidaan ajatella liittyvän myös nuoren osallisuuden kokemukseen omasta elämästään, ja tulevaisuudestaan. On sitten kyse huomisesta, seuraavista tunneista tai pidemmästä ajanjaksosta puhumattakaan. Aikaisempien elämänkokemustensa pohjalta nuori yrittää sopeutua tulevaan ja toimia itse toivomansa tulevaisuuden luomiseksi.[8] Joskus kuitenkin positiivisen huomisen hahmottaminen voi olla yksin hankalaa. Tällöin häntä voi auttaa turvallinen aikuinen ja tulevaisuussuuntaunut ohjaus. Tulevaisuussuuntautunut ohjaus on ennakoimatonta asennoitumista tulevaan.[9] FUTU-hanke edistää nuorten tulevaisuutta vahvistavaa työotetta Creating Positive Future FUTU -hanke (2020 -2022) on jatkohanke Motiivi -tulevaisuustyöskentelyn uudet menetelmät (2017-2019, ESR S20920) hankkeelle [10]. FUTU-hanke liittyy osaltaan Suomen hallitusohjelmaan, jonka mukaan yhtenä keskeisimmistä tavoitteista on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja sekä parantaa palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta. Tavoitteena, jossa "Suomi on entistä tasa-arvoisempi ja yhdenvertaisempi maa, jossa luottamus lisääntyy ja jokainen ihminen on arvokas"[11] ovat tärkeitä elementtejä ja tavoitteita myös FUTU-hankkeessa. Hankkeessa mallinnettavia tulevaisuusohjauksen muotojen avulla tuetaan valmiiden ratkaisujen sijaan ihmistä omannäköisen tulevaisuuden löytämisessä ja sen rakentamisessa. Ohjauksen keskiössä on kolme pääkysymystä Kuka minä olen? Mitä minä osaan? Mihin minä pystyn? [12] Ydinkysymyksiä kenelle tahansa omaa tulevaisuutta pohtivalle. FUTU-hanke pyrkii testaamaan ja edelleen kehittämään MOTIIVI-toimintamalleja sekä uutena jalkautuvaa työotetta, maahanmuuttajatyttöjen vertaistyttötyötä ja sukupuolisensitiivistä työotetta. FUTU-hanke pyrkii osaltaan edistämään nuorten tulevaisuususkon rakentumista vahvistamalla ohjaajien [13]  tulevaisuusohjauksen mallien juurtumista ja edelleen kehittymistä erilaisissa toimintaympäristöissä ja konteksteissa. Lähteet Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsaus Eheä yhteiskunta ja kestävä hyvinvointi (PDF). Valtioneuvoston julkaisusarja 22 | 2018. Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia. Sosiaali- ja terveysministeriö. Julkaisuja 2011:1 Suomen virallinen tilasto (SVT): Työvoimatutkimus [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-7830. Syyskuu 2020. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 22.10.2020]. Nivala, E. & Ryynänen, S. 2019. Sosiaalipedagogiikka: Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Gaudeamus. 1.painos. Sosiaalihuoltolain soveltamisopas. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017:5. Aapola-Kari, S. & Wrede-Jäntti, M. 2016. Perinteisiä toiveita, nykyhetkeen kiinnittyviä pelkoja – nuoret pohtivat tulevaisuutta. Teoksessa Myllyniemi, s. (toim.) Katse tulevaisuudessa. Nuorisobarometri 2016, 159-177. (PDF) Raatikainen, E. & Poikolainen, J. 2020. Nuorten miesten luottamus- ja epäluottamuskokemukset nuoren tulevaisuuden raamittajina, (2)2020, 37-52. Avautuu Nuorisotutkimusseura.fi Rubin, A. & Kaivo-Oja, J. 1999. Towards a futures-oriented sociology. Journal International Review of Sociology. Revue Internationale de Sociologie. Volume 9, 1999 – Issue 3. Tulevaisuusohjaus.fi -verkkosivu FUTU-hankkeen verkkosivut Hallitusohjelma. Oikeudenmukainen, yhdenvertainen ja mukaan ottava Suomi. Avautuu valtioneuvosto.fi Hämäläinen A., Ipatti A., Raatikainen E. (Eds.). (2019). Nuorten tulevaisuusohjaus - monta tietä tulevaan, Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja., Metropolia Ammattikorkeakoulu. Piekkari, J, Käteviä välineitä nuorten tulevaisuusohjaukseen, blogi (8.10.2020).  

Ilmastonmuutos nyt! Nuoret haastavat hankkeita toimimaan

17.9.2020
Mai Salmenkangas

Maailmassa piisaa huolia. Parhaillaan venettä keikuttaa epidemia ja sen talousvaikutukset. Pitkällä tähtäimellä moni pohtii sitä, miten maapallolla selvitään luontoa kuormittavan elämäntavan yleistyessä. Vuoden 2018 Nuorisobarometrin mukaan 67 prosenttia nuorista oli melko tai erittäin huolissaan ihmisestä johtuvasta ilmastonmuutoksesta (1). Aalto-yliopistossa onkin tartuttu toimeen ja käynnistetty opiskelijoille ilmastoahdistusryhmiä, joissa osallistujat saavat vertaistukea uhkakuvia koskevien tunteidensa käsittelyyn ja lieventämiseen (2). Nuoret etsivät myös tapoja toimia. Lempääläisen koulun yhdeksäsluokkalaiset tekivät spontaanin aloitteen neuloa Australian metsäpaloissa kärsineille kenguruille suojapusseja ja Ruusuvuoren koululaiset perustivat maailmanparannuskanavan Korso valittaa, joka ”valittaa, välittää ja toimii”. Koska ilmastonmuutos huolestuttaa ja koskettaa monia nuoria, heidän parissaan työskentelevät aikuisetkaan eivät voi jättää aihetta huomiotta. Tämä koskee mitä suurimmassa määrin Euroopan sosiaalirahaston rahoittamia ja monia muita hankkeita, sillä suuri osa rahoittajista edellyttää hankkeita sitoutumaan kestävän kehityksen edistämiseen rahoitusta myöntäessään. Mykkäkoulusta toiveikkuuteen Ympäristötunteita tutkineen Panu Pihkalan mukaan aikuisten uskottavuus nuorten silmissä voi rapistua ja sukupolvien välinen kuilu kasvaa ylitsepääsemättömäksi, ellei ilmastonmuutosta koskevaan keskusteluun löydetä yhteistä kieltä. Nuoret voivat pettyä vanhempiin sukupolviin, jos he kokevat, ettei ongelmista välitetä riittävästi. Toisaalta vanhemmat sukupolvet voivat kokea syyllisyyttä, jos he eivät syystä tai toisesta kykene muuttamaan elämäntapaansa riittävästi. Pyrkimys hallita ahdistavia tunteita saattaa joillakin johtaa fanaattisten arjen ympäristövalintojen tekemiseen ja mustavalkoiseen ajatteluun, mikä ruokkii toisten syyllisyyttä ja vaikeuttaa dialogia entisestään (3). Tästä asetelmasta kumpuaa avoimia konflikteja vanhempien ja lasten välillä monessa perheessä. Sama kuilu voi heijastua nuorten parissa työskentelevään hankkeeseen, jos se ohittaa nuorelle tärkeän aiheen olankohautuksella. Vanhemmilla, nuorisotyöntekijöillä, opettajilla ja nuorten parissa työskentelevillä hankkeilla on tärkeä rooli, kun nuoret etsivät tasapainoista suhdetta omaan itseensä ja luottavaista katsetta henkilökohtaiseen tulevaisuuteensa. Tätä ei voi erottaa koko maailman tulevaisuudesta. Pihkala (3) suosittelee kaikkia opettelemaan realistisen suhtautumisen ilmastonmuutokseen ja tämän rinnalla ruokkimaan toiveikkuutta. Ympäristöongelmiin liittyvät tosiasiat on selvitettävä ja tunnustettava, mutta niiden liiallinen korostaminen johtaa lamaantumiseen ja masennukseen. Toiveikkuutta voi vahvistaa esimerkiksi tutustumalla jo saavutettuihin edistysaskeliin, kestävyyden puolesta toimiviin ryhmiin, teknologisiin ratkaisuihin ja aikaisempiin yllättäviin muutoksiin historian kulussa. Ilmastoahdistuksen keskellä vahvistusta voi löytyä esimerkiksi luonnosta, maailmankatsomuksesta, kauneudesta, luovuudesta tai liikunnasta. Sitran kyselytutkimuksen (4) mukaan vastaajien ilmastoahdistusta olivat lievittäneet erityisesti omiin elämäntapoihin liittyvät valinnat (80%) luonnossa liikkuminen (75 %) aiheesta keskusteleminen (58 %) aiheeseen perehtyminen ja tiedonhankinta (56 %) liikunta ja urheilu (53 %). Noin kolmannes koki osallistumisen kestävää kehitystä edistävään toimintaan helpottavan ilmastoahdistusta. Mahdollisen ilmastoahdistuksen keskellä nuori saattaa tarvita aikuisen tukea itselleen sopivien selviytymiskeinojen löytämisessä. Ilmastonmuutos ja hanketyö Oman hankkeen suhdetta nuorten ympäristösuhteeseen voi jäsentää vaikkapa kuvassa 1 esitetyllä ilmastokasvatuksen polkupyörämallilla (5). Koulujen opetusohjelmaan sisältyy esimerkiksi ympäristöä koskevan tiedon lisäämistä ja ajattelutaitojen kehittämistä (pyörän renkaat). Olisiko nuorten parissa työskentelevän hankkeen syytä keskittyä vaikka seuraaviin pyöränosiin ja pohdintoihin nuorten kanssa: Runko eli identiteetti, arvot, maailmankuva: Mikä minulle on tärkeää? Miten otan muut ihmiset huomioon reittini suunnittelussa? Ohjaustanko eli tulevaisuus: Mikä on minulle oikea ajosuunta? Miten se liittyy ympäristööni laajemmin? Miten tehdä päätöksiä tilanteessa, jossa on epävarmuutta? Satula eli motivaatio, osallisuus: Mikä on oma osuuteni eteenpäin pääsemisessä? Mitä vastuita ja oikeuksia minulla on? Ketjut ja polkimet eli toiminta ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi: Mitä voin tehdä? Mitä teen yksin ja mitä me kaikki yhdessä? Ellei hankkeen tarkoituksena ole keskittyä juuri ympäristökasvatukseen, se ei voi pyrkiä hallitsemaan kokonaista polkupyörää. Jokaisessa hankkeessa voidaan kuitenkin tehdä ympäristön huomioivia tekoja ja käydä ympäristöön liittyviä keskusteluja, joilla on merkitystä. Tässä on muutamia käytännön kysymyksiä, joita hankkeet voivat kysyä arjessaan: Hankinnat: Tarvitseeko hanke painettuja lopputuotteita vai riittääkö nettiversio? Onko muut hankinnat (esim. promootiomateriaalit, liikelahjat, motivoivat palkinnot) valittu kestävän kehityksen hengessä? Voisiko materiaaleissa suosia aineettomia tai kierrätettyjä tuotteita Matkustaminen: Voidaanko matkustaminen korvata etätapaamisilla, matkustaa maitse tai suosia kimppakyytejä? Onko mahdollista yhdistää useita asioita saman matkan varrelle (esim. kokous ja opintokäynti)? Ruoka: Valitaanko hankkeen tarjoiluihin vain kasvis- tai vegaanista ruokaa? Energia: Kuinka lämmintä työskentelytilassa on? Pidetäänkö tietokonetta ja valoja jatkuvasti päällä? Toiminnan sisältö: Otetaanko hankkeen toiminnassa kestävä kehitys huomioon tai pohditaanko aihetta nuorten kanssa? Viestintä: Tehdäänkö hankkeessa kestävän kehityksen valintoja näkyväksi tai osallistutaanko aiheeseen liittyviin kampanjoihin? Osuma - osallistamalla osaamista -hankkeen asiakashankkeiden tavoitteena on tukea yhdevertaisuutta, nuorten osallistumista yhteiskuntaan ja sitä kautta myös sosiaalista kestävää kehitystä. Muissa hankkeissa on tehty seuraavia käytännön valintoja kestävän arjen edistämiseksi: Höntsä - silta eteenpäin!: nuoria motivoivana lahjana aineettomat leffaliput Luode - luonto ja taide nuorten työelämätaitojen oppimisympäristönä: tehdään taidetta luonnon materiaaleista, kursseilla käsitellään nuorten kanssa kestävää kehitystä Meidän projekti: hankeyhteistyötä Kierrätyskeskuksen kanssa, ESR:n edellyttämä juliste suunniteltu niin, että sitä voi käyttää työkaluna hanketoiminnassa (kuva 2) Osuma: matkustetaan joukkoliikenteellä tai kimppakyydeillä, kokoustarjoilut vegaanisia På samma linje: materiaalit digitaalisia, hankepromootio hyödyllisillä tuotteilla (esim. På samma linje -kengännauhat) Ympäristökasvattajat korostavat, että kaikki kasvatus on ympäristökasvatusta — tähän asti se on vain usein ollut ympäristön kannalta vahingollista kasvatusta. Jos nykyisin yleistä ihmis- ja kulutuskeskeistä maailmankuvaa ja identiteettiä ei kyseenalaisteta määrätietoisesti, vanha meno jatkuu. Nuorten parissa työskentelevät hankkeet voivat tietoisesti päättää toimia vastuullisesti ja kestävän kehityksen suuntaisesti. Joskus se tarkoittaa myös oman emo-organisaation toimintamallien haastamista. Samalla välitetään nuorille ja sidosryhmille uskottava viesti: tämä on tärkeää. Lähteet Pekkarinen, Elina & Myllyniemi, Sami (toim.) (2019) Vaikutusvaltaa Euroopan laidalla. Nuorisobarometri 2018, avautuu tietoanuorista.fi -sivulle Parkkinen, Sonja (2018) Ilmastoahdistus aiheuttaa vihaa, surua ja syyllisyyttä – Aalto-yliopisto tarjoaa opiskelijoille tukea ilmastonmuutoksen käsittelyyn ja muistuttaa toivosta. Helsingin sanomat 15.4.2018. Pihkala, Panu (2017) Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo. Kirjapaja, Helsinki. Sitra (2019) Kansalaiskysely ilmastonmuutoksen herättämistä tunteista ja niiden vaikutuksista kestäviin elämäntapoihin, PDF avautuu sitra.fi -sivulle Tolppanen, Sakari & Aarnio-Linnanvuori, Essi & Cantell, Hannele & Lehtonen, Anna (2017) Pirullisen ongelman äärellä – kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen malli. Kasvatus 48 (5), 456–468. Kirjoittaja Mai Salmenkangas on sosiaalialan lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja toimii asiantuntijana Osuma-hankkeessa. Osuma - Osallistamalla osaamista (2018-20) on Euroopan sosiaalirahaston toimintalinja 4:n koordinaatiohanke, jonka tehtävänä on vahvistaa oppilaitosten sekä nuorten parissa toimivien julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden monialaista hankeyhteistyötä. Kyseiset hankkeet edistävät nuorten osallisuutta ja arjen hyvinvointia sekä ehkäisevät syrjäytymistä mm. kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön työotetta hyödyntäen.

Syrjäytynyt tai syrjäytymisuhan alainen nuori?

30.4.2020
Aino Keloharju

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos painottaa, että syrjäytymisessä on kyse huono-osaisuuden prosessista, jossa kuormittavat tekijät elämässä ketjuuntuvat ja kasaantuvat päällekkäin. Usein syrjäytymiseen liittyy sosiaalisia, terveydellisiä, kulttuurisia ja taloudellisia näkökulmia (THL: 2019), jotka vaikuttavat toinen toisiinsa. Näin ollen jokaisen syrjäytyneen tai syrjäytymisuhan alaisen nuoren kuormittavat tekijät rakentuvat yksilöllisesti ja koetaan henkilökohtaisella tasolla, joka vaikeuttaa asian käsitteellistämistä entisestään. Koska käsitteellistäminen tuntuu hankalalta, voi se juuri siitä syystä ollakin erityisen hedelmällinen pohdinnan ja tutkimuksen kohde. Teemaa kannattaa ainakin yrittää pallotella, eikö? Käsitteellistämisen risut ja ruusut Mitä käsitteellistämiseen ja rajanvetoon tulee, onko meidän edes oleellista vetää rajaa syrjäytyneen tai syrjäytymisuhan alaisen nuorten välille? Mitkä ovat risut ja ruusut siinä, että nuoria luokitellaan omiin lokeroihinsa? Pureudutaan tähän vähän syvemmin. Käsitteet ja niiden rajanveto ovat arkaluontoisia asioita. Käsitteet koetaan henkilökohtaisesti, mutta samalla ne sisältävät voimakkaan yhteiskunnallisen perspektiivin. Päättäjille se tarkoittaa paineita tehdä mitä parhaimpia päätöksentekoja hyvinvointiin liittyen, tukien samalla Suomen kansainvälistä kilpailukykyä ja markkina-arvoa. Veronmaksajat haluavat ottaa myös puheenvuoron tästä ajankohtaisesta teemasta, kun he näkevät, kuinka iso kakkupalanen palkkakuitista menee veroihin. Perehdytään muutamiin käsitteellistämisen ja rajanvedon “risuun” ensin. "Risut” Tarkempi määritelmä ja rajanveto syrjäytyneen ja syrjäytymisuhan alaisen välillä voi syventää nuoren luokittamista käsitteen alaisuuteen. Samalla luokitteleva kulttuuri leimaa nuoria entisestään. Koska kuilu veronmaksajan ja yhteiskunnan kannateltavan roolin välillä nostattaa tunteita, voi luokittelu vaikuttaa siihen, miten yksilö myös kohdataan arkipäiväisessä elämässään. Viitaten vielä THL:n mainintaan, että syrjäytyneen elämäntilanteeseen voi liittyä sosiaalisia terveydellisiä kulttuurisia ja taloudellisia näkökulmia on mahdollista, että nuoren minäpystyvyyden tunne on alhainen. Minäpystyvyydellä (self-efficasy) tarkoitetaan ihmisen uskomuksia kyvyistään, sekä tunnetta, kuinka paljon he kokevat pystyvänsä vaikuttamaan elämänsä kulkuun (Bandura 1994: 2). Minäpystyvyyden kokemuksen perusteella ihminen tekee valintoja ja reagoi esteisiin ja epäonnistumisiin, joko lisäämällä ponnistelujen määrää tai luovuttamalla (Bandura 1992: 61). Jos terveydentila koetaan huonoksi, voi sillä olla vaikutusta esimerkiksi pystyvyyteen suoriutua koulu- tai työtehtävistä. Tämä voi puolestaan muokata käsitystämme omasta hyvyydestämme ja pystyvyydestä tässä super-suorittajan yhteiskunnassa. Minäpystyvyyden teoriaa mukaillen syrjäytymisen kontekstissa, voivat ponnistelut myöskin jäädä alhaisiksi, mikäli nuori kohtaa luonnollisia epäonnistumisia elämässään, jos minäpystyvyyden tunne on alhainen. Lisäksi luokittelusta syrjäytyneeksi tai sen uhan alaiseksi, voi tulla tekosyy, johon vedota epäonnistuessaan. Se voi madaltaa elämässä ponnistelujen määrää entisestään. Syrjäytyneisyys tai sen uhanalaisuus ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin kokonaisvaltainen olotila. Nuori voi olla erittäin aktiivinen oman elämän mieluisilla osa-alueillaan, mutta olla yhteiskunnan luokitusten mukaan kuitenkin syrjäytynyt nuori. Voisin uskaltaa kuitenkin väittää, ettei tieteellistä todistusta yhteiskunnan luokittamisesta syrjäytyneeksi tai sen uhan alaiseksi, edesauta nuorta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos antoi arvionsa syrjäytyneiden ja syrjäytymisriskissä olevista vuonna 2019. Painotan sanaa arvio, sillä luku Suomessa arvioitiin olevan 14 000:n ja 100 000:n väliltä. THL: n mukaan suuri haitari arviossa johtuu muun muassa käsitteellistämisen hankaluudesta. (THL: 2019.) Määrä on joka tapauksessa valtava. “Ruusut” Nuorten tukemista edistämisessä työssä käsitteellistämisestä olisi apua sen puolesta, että se voisi auttaa nuorten löytämisestä palveluiden piiriin. Siitä voisi olla paljonkin apua heidän oman elämän mielekkyyden ja hyvinvoinnin kannalta. Tämä onkin se syy, miksi Metropolian Peili-hankkeessa käsitteiden rajapintoja pohditaan: kuinka ja mistä tavoittaa nuoria? Miten osallistaa heitä kehittämisasiantuntijoiksi osaksi hanketta? Kolikon kääntöpuolena syrjäytymisen käsite hukuttaa yksilön kokemuksen omasta elämän tilasta. Se saa unohtamaan, minkälaisia vahvuuksia nuorilla on, ja minkälaista potentiaalia heillä voi olla. Oleellista taitaakin olla nuoren kohtaaminen kokonaisvaltaisena yksilönä, ihmisenä, kanssakulkijana ja vertaistukena koronaviruksen riepottelemassa maailmassa vuonna 2020. Metropolian Peili-hanke Käsitteellistämistä syrjäytyneen ja syrjäytymisuhan alaisen välillä pohditaan erityisesti Metropolian Peili-hankkeessa. Hanke on suunnattu 16-29 vuotiaille nuorille miehille, jonka tarkoituksena on tukea nuorten miesten elämänhallintaa. Hankkeessa pyritään löytämään nuorten omia vahvuuksia ja uusia elämänpolkuja tekoälyn avulla. Hankkeen kohderyhmänä on syrjäytymisuhan alaiset nuoret miehet, joista onkin koottu hankkeen kehitysasiantuntijoiden pilottiryhmiä (Metropolia hankkeet: 2019). Kirjoittaja Juuri valmistumassa oleva sosionomi Aino Keloharju työskenteli sosiaalialan assistenttina Metropolian TKI-yksikön alaisessa moniammatillisessa PEILI-hankkeessa. Aikaisempaa työkokemusta Keloharjulla on lastensuojelun työkentältä sosiaaliohjaajana. Erityisesti Keloharju on kiinnostunut kehittämistyöstä ja yhteiskuntatieteistä. Lähteet Bandura, Albert 1994. Self-efficacy. In Encyclopedia of Human Behaviour (Vol. 4. 71-81). New York: Academic Press. Bandura, Albert 1992. Sosiaalis-kognitiivinen teoria. Teoksessa Ross Vasta (toim.) Kuusi teoriaa lapsen kehityksestä. Lontoo: Jessica Kingsley Publishers London. Metropolia Ammattikorkeakoulu: hankkeet 2019. Peili - Löydä vahvuutesi tekoälyllä, aukeaa hankkeen sivulle. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2019: Nuorten syrjäytyminen, aukeaa THL.fi-verkkosivulle.

Toiminnallisia vai syrjäytyneitä nuoria?

9.4.2020
Aino Keloharju

Syrjäytyneiden ja syrjäytymisriskissä olevien nuorten määrästä on keskusteltu vuosia, arvioiden vaihdellessa 14 000:n ja 100 000:n välillä. Suuri vaihtelu arvioissa johtuu siitä, että syrjäytymisellä ei ole vakiintunutta määritelmää. Näin kirjoitetaan Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen sivulla Nuorten syrjäytyminen (2019.) Ensimmäiseksi herää huoli ja suru. Mikä on valmiustila korjata asiaa, kun syrjäytymisen ja syrjäytymisriskissä olevien käsitteellistäminen tuntuu niin hankalalta, että arvio lukujen välillä heittää peräti 86 000:lla nuorella Suomessa? Voisiko nuorten osallistumisen tasoa vertailemalla päästä paremmin jyvälle tilanteesta? Tulevaisuusohjaus Mikäli omat vahvuudet ja mahdollisuudet elämässä ovat nuorella selvät, tulevaisuus voi jo itsessään olla innostava reflektoinnin ja keskustelun aihe. Toisaalta niille nuorille, joilla ei ole selkeitä mielenkiinnon kohteita tai tavoitteita elämälle pohdittuna, voi tulevaisuus puolestaan näyttäytyä ahdistavana tai pelottavana asiana, jonka pohtimista haluaa vältellä. Voidaan myös päätellä, että mikäli tulevaisuus koetaan ahdistava tai pelottavana asiana, voivat nämä negatiiviset tuntemukset ohjata nuoria heidän päätöksenteossa ilman tarvittavaa tukea ja ohjausta. Näin tavoitteita omassa elämässä ei välttämättä uskalla asettaa tarpeeksi korkeiksi, eikä voitonriemua ja voimaantumista haasteiden ylittämisestä pääse kokemaan.  Tulevaisuusohjausta voisi lähestyä tulevaisuuden muovaamisen käsitteellä, joka tarkoittaa sitä, että menneisyyden ja nykyhetken kokemuksista rakennetaan vertauskuvallisesti yhdistävä silta tulevaisuuden eri odotuksiin ja haaveisiin (Mikkonen 2000: 61-62). Esimerkiksi jos laitoshoidossa asuvan nuoren menneisyys ja nykyisyys koetaan haastavaksi ajanjaksoksi, ei tulevaisuuteen ole helppo asennoitua asiana, joka olisi voimaannuttava asia tai täynnä haaveita. Sitä ei myöskään osata ajatella ajankohtaisena teemana, kun tapahtumia menneisyydestä tai nykyhetkestä prosessoidaan edelleen. (Toivonen & Kauppi 1999: 107-108.) Hanketyön keinot syrjäytymisen ehkäisemiseksi Metropolia Ammattikorkeakoulun Peili-hankkeen tarkoituksena on tukea nuorten, 19-26 -vuotiaiden miesten elämänhallintaa. Hankkeessa pyritään löytämään nuorten omia vahvuuksia ja uusia elämänpolkuja tekoälyn avulla. Hankkeen kohderyhmänä on syrjäytymisuhan alaiset nuoret miehet, joista on koottu hankkeen kehitysasiantuntijoiden pilottiryhmiä (Metropolia hankkeet: 2019). Pilotissa nuoret ovat itse pohtineet, että syrjäytymisuhan alainen nuori voi tarvita tavallista enemmän tukea arjessa pärjäämiseen. Tukea voi löytyä nuoren omasta lähipiiristä. Lähtökohtaisesti ei voida olettaa, että nuorella on hyvää tukiverkostoa, joka osaisi tukea nuorta löytämään tämän omat vahvuutensa tai uutta suuntaa elämälle nuoren sitä tarvitessa. Voidaan todeta, että syrjäytymisuhan alaisen nuoren toimintakyky ei välttämättä riitä suoriutumaan kaikista elämän haasteista yksin. Toimintakyky voi kuitenkin olla niinkin hyvä, että suoriutuu esimerkiksi korkeakouluopinnoista, mutta elämän muilla osa-alueilla nuori voi kokea omia ”jumejaan”. Toisaalta, jos nuori kokee hankaluuksia joillakin elämän osa-alueilla, voi niillä olla seurausta elämän kokonaisvaltaiseen kuormittavuuteen. Sitten tulisi vielä huomioida nuoren oma käsityksensä syrjäytymisestä. THL taisi olla oikeassa käsitteellistämisen hankaluudesta. Tutkimusten mukaan syrjäytyneisyyden taustalta löytyy hyvin usein esimerkiksi lastensuojelutausta (Paananen 2019: 115). Koen lastensuojelunuoret hyväksi vertailuryhmäksi syrjäytymiseen liittyvässä keskustelussa. Aivan kuten Peilin pilottinuorten keskuudessa, lastensuojelunuoret saattavat hyvinkin tarvita taustansa puolesta voimavarakeskeistä ohjausta ja tukea, josta kertoo itsessään jo lastensuojelulain perustelu sijoitukselle: ”Lastensuojelulain mukaan lapsi voidaan sijoittaa kodin ulkopuolelle vain, jos hänen terveytensä ja kehityksensä ovat vaarantuneet lapsen oman toiminnan tai kasvuolosuhteiden takia.” (Lastensuojelulaki 2007: §40). Toiminnalliset menetelmät vaativat osallistujilta voimia Metropolian Peili-hankkeen pilottiryhmissä nuorten elämän kipinöitä ja jumeja kartoitetaan erilaisin toiminnallisin menetelmin. Toiminnalliset menetelmät ovat koskeneet esimerkiksi vahvuuksia tai tulevaisuuden ihanneminä -harjoituksia (Kepelihanke: 15-16). Harjoitusten onnistumiseen edellytetään jonkinlaista yksilön toiminnallista kuntoa, hyvää pohjaa, jotta nuori pystyy esimerkiksi antamaan ja ottamaan vastaan vahvuuskortteja muilta ryhmän osallistujilta reflektoimaan niiden avulla omaa elämäänsä unelmoimaan 5-10 vuoden päähän. Olen työssäni tehnyt vahvuus ja tulevaisuuden unelmaminä -harjoituksia lastensuojelunuorille. Vastaanottokyky harjoituksille oli huomattavan erilainen vertailun kohteilla. Osa lastenkotiin sijoitetuista nuorista lopettivat ne kesken, todeten, etteivät harjoitukset olleet heitä varten. Lastensuojelunuoret kiittivät erityisesti luotettavaa ilmapiiriä ja ohjauksen kokonaisuutta harjoituksineen. Hankaluutta koettiin erityisesti vahvuus- ja tulevaisuusohjauksessa, vaikka puolet ryhmästä koki sen erittäin hyödylliseksi. Peili-hankkeen pilotissa nuorilta saadussa suullisessa palautteessa he kehuivat muun muassa ohjauksen kokonaisuutta rentoa ja lämmintä tunnelmaa erityisesti vahvuuskorttityöskentelyä. Kritiikkiä saimme toiminnan hyödyllisyydestä, mikäli tavoitteet tulevaisuudelle olivat jo selvät. Kuitenkin osallistuminen kahdeksan viikon pilottiin suoritettiin alusta loppuun asti hymyissä suin. Mistä siis eroavaisuudet kyseisten harjoitusten kohdalla tulevat? Onko Peili-hankkeesta sovellettuja harjoitteita lastensuojelun työkentälle käytettäessä käynyt niin, että nuorten psyykkinen toimintakyky ei ole ollut tarpeeksi hyvä harjoitteiden intensiteetille, vaikka ne olisivatkin olleet todella hyödyllisiä kohderyhmälle? Jos nykyhetken ajatellaan olevan psyykkisesti niin kuormittava, että nuori ei selviydy tulevaisuusohjauksesta, voimmeko olettaa, että nuori pystyisi navigoimaan tässä työn murroksen (Sitra) maailmassa itselleen uutta unelma-ammattia saati sitten suoriutumaan moitteettomin tuloksin sen tuomista velvollisuuksista? Syrjäytynyt tai syrjäytymisuhan alainen. Siinäpä vasta pohdittavaa. Kaikkien meidän tarina on erilainen joka tapauksessa, kuten meidän kaksi kohderyhmääkin. Tulemme erilaisista lähtökohdista, jotka ovat muokanneet meidän tämän hetkistä käsitystä itsestämme ja kyvyistämme. Tarvitsemme roiman annoksen empatiaa ymmärtämään nuorten yksilöllisiä elämäntarinoita, jotta voimme tukea heitä tarvittavilla tavoilla. Ehkä sitten meillä on mahdollisuus tukea niitä 14 000 - 100 000 syrjäytynyttä tai syrjäytymisriskissä olevaa nuorta Suomessa. Lähteet: Lastensuojelulaki 2007, aukeaa osoitteeseen Finlex.fi Mikkonen, Anu 2000. Nuorten tulevaisuuskuvat ja tulevaisuuskasvatus. Joensuun yliopisto 2000. Paananen, Reija. Sosiaali- lääketieteellinen aikakauslehti: 2019: 56. Nuorten aikuisten syrjäytymiseen liittyvät tekijät ja sosiaali- ja terveyspalveluiden ajoittuminen. Sosiaalilääketieteellinen yhdistys. Piekkari, Jouni n.d. Motiivi - Ryhmätoiminnan harjoitekuvaus, PDF-aineisto aukeaa Kepeli-hankkeen sivuille. Metropolia Ammattikorkeakoulu: hankkeet 2019. Peili - Löydä vahvuutesi tekoälyllä, aukeaa Peili-hankkeen sivuille. Toivonen, Veli-Matti & Kauppi, Timo 1999. Aika muovailuvahana: NPL ja henkilökohtaisen ajan rakenne. Jyväskylä: Ai-ai Oy. Gummerus. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2019: Nuorten syrjäytyminen, aukeaa thl.fi -sivulle. Verkkosivusto. Kirjoittaja Juuri valmistumassa oleva sosionomi Aino Keloharju työskentelee sosiaalialan assistenttina Metropolian TKI-yksikön alaisessa moniammatillisessa PEILI-hankkeessa. Aikaisempaa työkokemusta Keloharjulla on lastensuojelun työkentältä sosiaaliohjaajana. Erityisesti Keloharju on kiinnostunut kehittämistyöstä ja yhteiskuntatieteistä.

Kannustavaa puhetta nuorten vastavalmistuneiden työhön sitoutumiseksi

http://Nuorehko%20naisoletettu%20istuu%20lattialla%20tiiliseinää%20vasten.%20läppäri%20sylissään.
11.3.2020
Eija Raatikainen & Annica Isacsson

Positiivisten tunteiden ilmaiseminen vahvistaa positiivista ilmapiiriä mahdollistaen ihmisten välisen myönteisen kierteen lujittumisen. Jo pienin sanoin ja elein voidaan osoittaa toisen ihmisen arvostamista. Näin voi tehdä esimerkiksi kiittämällä, kannustamalla ja sanoittamalla myönteisiä asioita. Vastaavasti pitkään jatkunut ihmisten välinen kielteinen ilmapiiri voi luoda haastetta esimerkiksi työpaikan ihmissuhteisiin ja siten työhön sitoutumiseen. Tunteilla on tapana tarttua (1 , 2) Kielteisyys on hajottava voima, jolloin siihen voi liittyä myös valtaa ja oman edun tavoittelua. Kriittisyys tulee kuitenkin erottaa kielteisyydestä. Kriittisyys avaa uusia näkökulmia, kun taas kielteisyys helposti nujertaa. Ihmissuhteet vaikuttavat osaltaan työpaikalla myös siihen, minkä ansiosta työssä viihdytään tai siellä ei viihdytä. Muiden ihmisten tunnetilojen jakaminen voi auttaa ymmärtämään heidän aikomuksiaan ja toimiaan. Ihmisillä on taipumus synkronoida toistensa toimia, sekä fysiologisten että tunnetilojen kanssa sosiaalisten kohtaamisten aikana (2). Nuorten vastavalmistuneiden ajatuksia työhön sitoutumisesta Työhön sitoutuminen voidaan määritellä esimerkiksi seuraavasti; työhön osallistuminen on työhön liittyvän hyvinvoinnin positiivinen tunne- ja motivaatiotila, jota voidaan pitää työuupumisen vastinparina (3). Sitoutuneilla työntekijöillä on korkea energiataso ja he ovat innostuneita työstään. Työhön sitoutumiselle on ominaista myös korkea elinvoima ja vahva tunnustautuminen omaan työhön (3). Työhön sitoutumisen määrittelyyn on löydettävissä eroja[1](4). Työhön sitoutuminen voidaan määritellä myös seuraavasti: ”Work engagement can be defined as a unique positive, fulfilling, work related state of mind that is characterized by vigor, dedication, and absorption; that can be measured using a valid and reliable self-report questionnaire” (4). Nuorten vastavalmistuneiden työhön sitoutumisessa ovat heidän itsensä mukaan tärkeitä seuraavat asiat työyhteisöön kuulumisen tunne (työn sosiaalinen merkitys) työyhteisön tunneilmapiiri vapaus työnorganisoimiseen (autonomia) (KaPu -hankkeen [2] aineisto). Työsuojelurahaston rahoittamassa, Haaga-Helian, Metropolian ja HUMKn yhteisessä Kannustavaa puhetta (KaPu) -hankkeessa tavoitteena on tutkia vastavalmistuneiden työhön liittyviä kokemuksia ilosta, innostuksesta ja sitoutumisesta. Kysyimme nuorilta vastavalmistuneilta IT-alan sekä sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoilta sitä, minkä he kokevat tärkeäksi uuteen työhön sitoutumisessa ja siihen kiinnittymisessä. Haastateltavat kuvasivat asiaan näin: Hyvä työporukka on tärkeää Erityisesti huumori keventää työtä ja liittää ihmiset yhteen Täydellinen vieruskaveri ja sanaton yhteys, huumori Työolobarometrin (5)mukaan on viitteitä siitä, että vaikka nuorten palkansaajien työkyky on useimmiten hyvä, työn koetaan rasittavan fyysisesti ja henkisesti aiempaa enemmän. Myös Työolotutkimuksen (6) mukaan työelämä näyttää kehittyneen monessa suhteessa myönteiseen suuntaan, sillä esimerkiksi käsitykset työpaikan ilmapiiristä, tasa-arvon toteutumisesta ja työpaikan sosiaalisista suhteista ovat sen mukaan kohentuneet selvästi. Toisaalta jaksamisongelmat ovat kasvaneet huomattavasti, niiden ollessa naisilla ne ovat selvästi yleisempiä kuin miehillä. Erilaiset psyykkiset ja fyysiset oireet ovat yleistyneet nuorilla (6). KaPu -tutkimukseen osallistuneiden nuorten vastavalmistuneiden puheessa nousi esille työn sosiaalinen luonne ja merkitys, eli toiset ihmiset ja työyhteisöön kuulumisen tunne. Myös se, miten uudet työntekijät kokivat tulevansa vastaanotetuksi uudessa työyhteisössään koettiin tärkeänä. hyvä vastaanotto työhön siirryttäessä on ollut minulle tärkeää kuulevat korvat saa olla oma itsensä järkevät roolit, intohimo työhön ja itsenäinen työn tekeminen ovat tosi tärkeitä työkaverit ja esimies Lisäksi haastateltavat [3] pitivät tärkeänä työn autonomiaa, mieluisia ja sopivalla tavalla haastavia työtehtäviä ja omaan työtehtävään vaikuttamismahdollisuuksia. Vastauksissa tuli myös esille se, että osa haastateltavista jopa hieman ”ihmetteli” heille sallittua vapautta ja luottamusta, joka ilmeni esimerkiksi vapautena täyttää oma kalenteri tai vastata työajanseurannasta itsenäisesti. Sama ilmiö tuli esille sekä sosiaali- että IT-alan työtehtävissä. Tämä kuvasti tutkimuksessa mukana olleille nuorille työntekijöille heidän kertomansa mukaan sitä, että heidät otettiin työssään ’vakavasti’, heitä arvostettiin ja kohdeltiin ammattilaisena - heihin luotettiin.  Luottamus on monitasoinen, dynaaminen ja monimutkainen käsite luonteeltaan osaksi kykyjä, taitoja, tietotaitoa, oivalluksia ja suhteita, jotka  mahdollistavat inhimillisen pääoman kasvun ja paremman suorituskyvyn. (7) Tähän tutkimukseen osallistuneet kokivat luottamuksen yhtenä merkityksellisenä tekijänä edistämään osaltaan heidän työhön sitoutumista. Erityisesti kokemus vapaudesta (luotettiin) sai kiitosta. Lopuksi Kaikkinensa työssä koetut ja ilmaistut tunteet vaikuttavat laajasti työntekijöiden motivaatioon, ajatteluun ja yhteistyökykyyn, ja tämä kaikki näkyy tuloksissa nopeasti. Nuoremman sukupolvella ei ole tutkimusten mukaan enää samankaltaista ’työnantajauskoa’, kuin edellisillä sukupolvilla [4]. Työelämässä jaksamista tulisi tarkastella entistä enemmän myös ihmisen elämänkulullisesta näkökulmasta (8). On esitetty väite, jonka mukaan ihmisen korkeampi sosioekonominen asema ennakoi korkeampaa työhön sitoutumista (9). Tämän aineiston myötä ei tähän väitteeseen pystytä ottamaan kantaa, sillä Kannustava Puhe (KaPu) -tutkimuksemme tavoite on tunnistaa ja mallintaa työhön sitoutumisen elementtejä, sekä ymmärtää positiivisen tunneilmapiirin rakentumisen merkitystä vastavalmistuneiden työntekijöiden näkökulmasta. Voidaan kuitenkin todeta, että työyhteisöt hyötyisivät tunnetaitojen edistämiseen sekä positiivisten tunteiden ilmaisutaitoihin panostamisesta, sillä kannustavalla ja kehittävällä puheella, palautteella ja yhteistyöllä on merkittäviä positiivisia vaikutuksia, ennen kaikkea nuorten työhön sitoutumiseen ja työn merkitykselliseksi kokemiseen. On myös tiedostettu, että vain rationaalisuuteen keskittymisellä voi olla vaaransa. Tunteet ja kognitiot ovat kuitenkin tiiviisti yhteydessä toisiinsa ja tunteet vaikuttavat moniin kognitiivisiin prosesseihin, kuten muistiin, päätöksentekoon ja tarkkaavaisuuteen (10). Kuitenkin, jos luotamme pelkkään rationaalisuuteen, jäävät tunteet helposti huomioimatta. Tällöin voi olla vaarana, että nuorempi sukupolvi ei viihdy eikä pysy työpaikoissa, joissa korostetaan rationaalisuutta, tunteiden sijaan. Toisaalta nykyinen aika tukee individualismia, uteliaisuutta, uuden etsintää, joka joskus mahdollistuu paremmin uusissa ja vaihtelevissa työympäristöissä, jolloin myös työpaikan vaihtaminen ei kerrokaan työhön sitoutumattomuudesta, vaan jostain aivan muusta.  Työhön sitoutuminen voi liittyä vahvasti esimerkiksi omaan ammatti-identiteettiin tai kutsumukseen, enemmän kuin yksittäiseen työpaikkaan [4]. Toisaalta myös ns. pätkätyösuhteet, voivat pakottaa nuoria vastavalmistuneita vaihtamaan työpaikkaa. Ilmiö ei ole yksiselitteinen. Lähteet Nummenmaa, L. (2010). Tunteiden psykologia. Tammi. Helsinki. Nummenmaa, L., Glerean, E., Viinikainen, M. Jääskeläinen, Iiro P., Hari, R. and Sams, M. (2012). Emotions promote social interaction by synchronizing brain activity across individuals PNAS June 12, 2012 109 (24) 9599-9604 Linkki, avautuu doi.org -osoitteeseen. Bakker, A.B. & Leiter, M.P. (2010). Work Engagement: A Handbook of Essential Theory and Research. Taylor & Francis Group. Schaufeli, W.B. (2013). What is engagement? In C. Truss, K. Alfes, R. Delbridge, A. Shantz, & E. Soane (Eds.), Employee Engagement in Theory and Practice. London: Routledge. Lyly-Yrjänäinen, M. (2019). Työolobarometri 2018. Linkki, avautuu julkaisut.valtioneuvosto.fi -sivulle. Suomen virallinen tilasto (SVT): Työolot [verkkojulkaisu]. ISSN=2342-2874. 2018. Linkki, avautuu Tilastokeskuksen sivulle Savolainen, T., Ikonen, M., Laitinen, M. (2018). Trust restoration and knowledge processes – A qualitative study within leader-follower relationships. In Proceedings of the 19th European Conference on Knowledge Management (ECKM 2018), 6-7 Sept., University of Padua, Italy. Vol 2, pp. 765-772 Salmela-Aro, K. & Upadyaya, K. (2018). Role of demands-resources in work engagement and burnout in different career stages julkaisussa: Journal of Vocational Behavior. 108, 190-200. Saares, A. (2015). Sosioekonominen asema työhön sitoutumisen määrittäjänä? Nuorten aikuisten työhön sitoutuminen 2000 -luvun Suomessa. Pessoa, L. (2010). Emotion, cognition, and the amygdala: from “what is it?” to “what’s to be done?”. Neuropsychologia, 48(12), 3416–3429. [1] “Work engagement refers to the relationship of the employee with his or her work, whereas employee engagement may also include the relationship with the organization.” (Schaufeli 2013). [2] Työsuojelurahaston Kannustava puhe -hanke (KaPu), lisätietoja tsr.fi -sivulta. [3] Aineiston keruu toteutettiin fokusryhmähaastatteluna, jolloin yhteensä yhdeksäntoista (19) haastateltavaa yksityisistä IT- ja terveysalan yrityksistä, sekä julkisista organisaatioista pääkaupunkiseudulla. Haastattelut suoritettiin syksyllä 2019. [4] Järvensivu, A. (2020). Työelämätutkija suosittelee: ”Älä sitoudu yhteen työpaikkaan!”Linkki aukeaa duunitori.fi sivulle..  KIRJOITTAJAT Eija Raatikainen työskentelee yliopettajana Metropolian sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella. Työnkuvaan kuuluu kansallinen ja kansainvälinen hanke- ja tutkimustyö. Annica Isacsson toimii tutkimuspäällikkönä Haaga-Helia Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Lisää tietoa hankkeesta Kannustava Puhe -nettisivuilta.