Muotoiluajattelua voi käyttää moneen tarkoitukseen

http://Vanhoja%20kirjoja%20hyllyssä.
21.8.2024
Juha Järvinen

Sukututkimukseen liitetään usein mielikuva harmaatukkaisesta seniori-ikäisestä, joka tutkii pölyisiä kirjoja ja mikrofilmejä arkiston hämärässä. Se ei enää ole koko kuva: sukututkimusta tehdään monista syistä ja harrastajien joukko ja motiivit ovat nykypäivänä huomattavan monipuolisia. Digitalisaatio on mahdollistanut uusia työtapoja. Suomessa olemassa olevat kirkolliset aineistot on suurelta osin digitoitu ja useimmiten sukulaisten polkuja voi seurata kotisohvalta käsin melko helposti jopa 1500-luvulle asti; jos siis tyytyy selvittelemään pelkkiä esivanhempien sukulaisuussuhteita. Aineistoista on kiittäminen Ruotsin lainsäätäjiä, joiden 1600-luvulla antamien kauaskantoisten asetuksien mukaan kirkon oli pidettävä kirjaa kaikista syntyneistä, vihityistä ja kuolleista. Kyse ei ollut pelkästään hyvän tahdon eleestä. Kun tiedettiin, keitä missäkin pitäjissä tai kaupungeissa asui, saatiin selville, mitä he tekivät työkseen ja millaista varallisuutta heillä oli. Silloin voitiin tehokkaammin verottaa ja varustaa sotaväkeä laajentumishaluisen Ruotsin kuningaskunnan tarpeisiin. Oma sukututkimusharrastukseni alkoi reilu kymmenen vuotta sitten. Tutkimuskohteeni on hieman poikkeuksellinen eikä rajoitu vain pelkän sukupuun rakenteluun. Olen päättänyt, että ratkaisen erään suvussamme olevan noin 120 vuotta vanhan arvoituksen, johon liittyy vielä tuntemattomia henkilöitä. Siitä ei ole olemassa kuin arveluita ja perimätietoa. En siksi voi tukeutua pelkästään kirkonarkistoihin. Millaisia työkaluja voisi hyödyntää kysymyksessä, johon arkistot eivät anna vastausta ja elossa olevia henkilöitä, jotka voisivat tietää jotakin, ei ole? Muotoiluajattelu avartaa näkökulmia Muotoiluajattelun prosessissa päätavoitteena on, kuten Metropolian Palvelumuotoilun sprint -verkkokurssilla määritellään, ymmärtää käyttäjiä, määritellä heidän todelliset ongelmansa, eliminoida olettamuksia ja kehittää hyödyllisiä ja luovia ratkaisuja, joista luodaan prototyyppi ja jotka testataan ennen lopullista toteutusta. Muotoiluajattelulle ominaista on, että lopputulokset voivat olla odottamattomia, vastauksia ei etukäteen ole tiedossa ja ollaan avoimia uusien oivallusten syntymiselle. (1) Tunnettu muotoiluajattelun malli on Stanfordin yliopiston d.School-prosessi. Siinä on viisi vaihetta: Empatisoi Määrittele Ideoi Prototypoi Testaa (2) Empatisoinnin tavoitteena on ymmärtää käyttäjää, ihmistä. Muotoiluprosessissa tämä tehdään haastattelemalla, kyselemällä, ja tarkkailemalla. Se ei omassa projektissani ole mahdollista, mutta olen koettanut kerätä monipuolista ja -näkökulmaista taustatietoa, ja sen perusteella ymmärtää tutkimuskysymykseni keskiössä, tapahtumien äärellä olleita henkilöitä, heidän maailmaansa, ajattelutapaansa, asuinympäristöä, kotioloja, sosiaalista asemaa, varallisuutta, vuodenaikaa, jopa tapahtuma-aikoina vallinnutta säätilaa. Näin saadaan taustoittava kokonaiskuva, joka on huomattavasti kattavampi, kuin pelkkä arkistoaineistoon tukeutuminen. Määrittelyvaiheessa kokonaiskuvaa jalostetaan. Edellisen vaiheen tietojen perusteella tehdään rajaamista, tavoitteena tunnistaa keskeisiä kehittämiskohteita ja terävöitetty näkemys. Mitä ollaan ratkaisemassa? Mikä keskeinen ongelma on? Ja miten siitä tehdään ratkaistavissa oleva? Ideointivaiheessa luodaan suuri määrä ideoita ja niiden avulla pyritään tarkastelemaan ongelmaa mahdollisimman monesta kulmasta. Sukututkija voi myös luoda suuren määrän ideoita (pohdintaa) tutkittavana olevasta asiasta. Näistä rajataan myöhemmin käyttökelpoisimmat jatkokehitettäväksi. Prototypoinnissa rakennetaan edellä saatujen havaintojen ja tietojen perusteella hahmotelmia ratkaisuiksi. Niitä testataan seuraavassa vaiheessa käytännössä. Sukututkijakin voi rakentaa prototyyppejä. Tässä tapauksessa se on tapahtumien järjestystä ja kulkua kuvaavia aikajanoja, kaavioita ja taulukoita. Lisäksi olen tuottanut liudan erilaisia skenaarioita, joista olen rajannut todennäköisimpiä jatkoon. Testausvaiheessa muotoilija testaa ratkaisuehdotustaan käytännössä. Hän menee kentälle, saadakseen käyttäjien palautetta idean jatkokehittämiseksi. Sukututkijalle tämä on vaikeaa, mutta tässä vaiheessa voi testata työpöydällä eri vaihtoehtojen todennäköisyyttä, esim. peilaten niitä aiemmin kerättyihin taustatietoihin ja ajankuvaan. Menneisyyttä voi tutkia uusin työkaluin Käytännössä sukututkija joutuu usein toimimaan, kuin muotoiluprosessissa, jossa ollaan suunnittelemassa jotakin uutta ja ennen tuntematonta ratkaisua. Hän joutuu keräämään aineistoa, yhdistelemään niitä eri tavoin, kokoamaan pienistä signaaleista ja tiedonmuruista kokonaiskuvaa, päättelemään puuttuvia osia, ja tehtyjen havaintojen perusteella kokeilemaan ja testaamaan erilaisia ratkaisumalleja. Siksi sukututkijallekin on hyödyksi etsiä uusia työkaluja, miten ongelmaa voi lähestyä, miten sen voi jakaa ja muokata sellaiseksi, että se on ratkaistavissa, ja - miten sen voi tarvittaessa kiertää. Sukututkimuksen ei siis tarvitse tukeutua vain perinteisiin menetelmiin. Ihastu ongelmaan Kun omassa projektissani edelleen oleva keskeinen kysymys toivottavasti joskus saa vastauksensa, se on toki pienen juhlan aihe. Mutta tutkimuksen tarkoitus yleisemmin on paitsi löytää uusia tietoja, joita joka tapauksessa vuosien varrella on jo kertynyt rutkasti, myös kysyä uusia kysymyksiä. Entä, jos vastausta ei löydy? Silloin voi lohduttautua, että niin tutkimuksessa kuuluukin olla. Tulos voi myös olla, että sitä ei saada. Startup-maailmassa paljon käytetty lause, Fall in love with the problem, not the solution, on hyvä ohjenuora kehittäjälle, joka on tunnistanut ongelman ja haluaa ratkaista sen uudella tavalla. Ja yhtä hyvin sukututkijan kannattaa muistaa se. Vaikka jonkin asian selvittäminen lopullisesti onkin makoisaa, selvitystyö voi itsessään olla palkitsevaa. Uuden luominen ja löytäminen matkan varrella kannustaa innovaattoria tai uuden kehittäjää - ja myös sukututkijaa - jatkamaan. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Lähteet Palvelumuotoilun MOOC-kurssi. Verkossa kaikille avoin, Metropoliassa rakennettu kurssi sisältää muotoiluajattelun ja palvelumuotoilun perusteet ja tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden omaksua niiden keskeiset sisällöt osaksi omia kehittämistöitä.   Stanford.edu: Stanford.d school -malli (PDF)    

3D-virtuaalituotteilla lisäarvoa matkailupalveluille

http://Forest%20in%20the%20background,%20a%20cellphone%20screen%20taking%20picture%20of%20the%20forest%20in%20the%20middle.
12.8.2024
Janina Rannikko

Virtuaaliset palvelut ja elämykset ovat nykyään osa monen ihmisen elämää. Niiden potentiaali lisäarvon tuojina on valtava, jos ne pystytään kehittämään merkityksellisiksi kokonaisuuksiksi olemassa olevien tuotteiden ja palveluiden rinnalle. Virtuaalisilla elämyksillä voidaan saada aikaan wau-efektejä, mutta pelkästään se ei riitä liiketoiminnan kehittämiseen. Virtuaaliset tuotteet ovat tätä päivää eivätkä tulevaisuuden juttu, vaikka erilaiset teknologiat, joilla niitä voidaan kokea, ovat hyvin erilaisia ja osittain vasta marginaalisesti käytössä. Esimerkiksi virtuaalitodellisuuslaitteiden tai lisätyn todellisuuden ominaisuuksien (AR, augmented reality) käyttäminen ei ulotu laajasti yhteiskuntaan. Toisaalta suurin osa suomalaisista käyttää internetiä sekä omistaa älypuhelimen (1), joten virtuaalisten tuotteiden tarjoaminen vaihtoehtona on hyvin kannattavaa. Virtuaalisten palveluiden ja -tuotteiden kehittämisessä on tarpeen lähteä samoista lähtökohdista kuin minkä tahansa muun palvelun tai tuotteen kehittämisessä, on osattava löytää tarve tai ongelmakohta, johon pyritään vastaamaan, sekä tunnistamaan asiakaskohderyhmä, joka palvelua tai tuotetta käyttää. Keskeisimmät virtuaalisuuden lisäarvoa tuovat elementit Kun käyttötarve on löydetty, voidaan alkaa pohtimaan virtuaalituotteen laajuutta. Onko se iso, lähes yksinäinen tuotteensa vai onko se osa jotain kokonaisuutta, mihin kuuluu muunkinlaisia osia. Parhaimmillaan virtuaalinen tuote täydentää olemassa olevaa palvelua tuoden siihen näkökulman, jota muut osat eivät pysty tuomaan. Virtuaalisesti pystytään esittämään paljon tietoa tiiviissä paketissa, 3D-malleihin tai kuviin voidaan lisätä tietoa visuaalisesti, äänin tai tekstein. Virtuaalisesti pystytään esittämään asioita, joita on vaikea esittää muin keinoin, vuoden aikoja voidaan vaihtaa lennosta, historiaa voidaan esittää elävöitetysti tai kukat voidaan saada kukkimaan talvella. Sisällöt voidaan myös tuoda kaikkien ulottuville, ei tarvitse päästä paikan päälle tutustuakseen kohteisiin. Virtuaaliset tuotteet voivat korvata erilaisia fyysisiä tuotteita, jolloin ne edistävät kestävää kehitystä, esimerkiksi paperiset kartat voidaan korvata virtuaalisilla. Virtuaalituotteet kehittyvät matkailualan hankkeessa Virtual Nature -hankkeessa pyritään ohjaamaan ja tukemaan matkailutoimijoita tuottamaan virtuaalisia luontomatkailupaketteja eri kohderyhmien tarpeisiin Metropolian, Haaga-Helian ja Humakin yhteisvoimin (2). Hankkeen aikana Metropolian Helsinki XR Centerin (3) tiimi kehittää virtuaalisia pilottisovelluksia yhteistyössä yritysten kanssa pohtien heidän tarpeitaan. Vuoden 2024 kevään ja kesän aikana hankkeessa toteutettiin kaksi virtuaalisovellusta. Molemmissa työskenteli sekä 3D-artisteja että koodaajia, ketkä yhteistyössä loivat sovelluksille interaktiiviset toiminnot, käyttöliittymät sekä visuaaliset ilmeet 3D-ympäristöön. Aluksi kartoitettiin yrityksen tarpeet ja toiveet ja niiden pohjalta kehitettiin ideat, joita lähdettiin työstämään sekä kehitystiimin sisällä että yhteisissä palavereissa ja sähköpostikeskusteluissa yrittäjien kanssa. Pelillistetty 3D-kartta mobiililaitteille Ensimmäisessä kohteessa oli tunnistettavissa selkeä tarve kartalle. Lisäksi toiveena oli lisätä kävijöiden viipymää. Kehitystyössä kävi hyvin selväksi, että sovelluksen käyttö on kätevintä kävijöiden omilla mobiililaitteilla, eikä esimerkiksi kohteessa olevilla lainalaitteilla. Sovellukseen tehtiin 3D-kartta koko kohteesta, jolloin isosta kohteesta voi saada kokonaiskuvan. Kohteessa ei pysty käyttämään GPS:ää, joten sovellukseen kehitettiin systeemi, jossa kohteesta voi löytää koodisanoja ja syöttämällä ne sovellukseen, näkee missä kohtaa karttaa itse on. Lisäksi pelillistämisen tehostamiseksi koodisanan syötön jälkeen karttaan ilmestyy lisää eloisuutta värein ja animaatioin. Näin sovelluksesta tuli eräänlainen aarteentsintäpeli. Kartalla kohteen eri alueista saa myös informaatiota tekstimuodossa. Interaktiivinen 3D-markkinointityökalu Toinen pilottisovellus kehitettiin hieman erilaisella kulmalla, sen tarkoituksena oli markkinoida kohdetta, jonne etsitään kestävän kehityksen toimijoita tuomaan palveluitaan matkailijoiden käyttöön eri alueilla. Kohteesta oli olemassa 2D-havainnekuva, mutta siitä oli vaikea hahmottaa koko kohdetta, sen erilaisia alueita sekä tuoda samalla informaatiota niistä. Kehittelimme havainnekuvan ja Googlen maastokartan avulla 3D-mallin kohteesta. Koska idea on etsiä erilaisia toimijoita eikä markkinoida mitä siellä jo on, sovellukseen lisättiin tärkeimmille alueille muutama erilainen toteutus, joita voi vaihdella napauttamalla karttaa. Lisäksi kohteen jokaiseen alueeseen lisättiin informaatiota, jonka saa auki napauttamalla alueen kohdalla olevaa merkkiä. Tulevaisuus virtuaalisten tuotteiden käytössä Matkailupalveluiden parissa virtuaalisilla tuotteilla on kysyntää, mutta vähän osaamista. Tärkeää olisi saada tietoa virtuaalisten ratkaisujen mahdollisuuksista matkailupalveluita tuottaville yrityksille ja yrittäjille, jotta he osaisivat aloittaa projekteja niiden parissa. Lisäksi täytyy saada matkailupalveluiden edustajia kohtaamaan ammattilaisia, jotka osaavat nähdä virtuaalisuuden arvon ja tuottaa virtuaalisia tuotteita. Metropolia on vahvasti mukana virtuaalisten tuotteiden ammattilaisten kouluttamisessa. Esimerkiksi 3D-animoijat, -visualisoijat, XR designerit, digitaaliset muotoilijat ja informaatioteknologit ovat kaikki mahdollisia tulevaisuuden virtuaalisten tuotteiden suunnittelijoita ja toteuttajia. Kirjoittaja Janina Rannikko toimii TKI-asiantuntijana ja projektipäällikkönä Metropolian Helsinki XR Centerillä. Hänen tietämyksensä akateemisesta tutkimuksesta perustuu filosofian tohtorin tutkintoon paleobiologian alalta ja virtuaaliteknologioiden, tietokoneiden sekä pelaamisen ymmärrys harrastuneisuuteen digitaalisen elämäntyylin ympärillä. Sydäntä lähellä ovat luonto, lautapelit, teknologiavimpaimet ja kaikenlainen nörtteily. Lähteet Tilastokeskus. Digitalisation Finland (stat.fi) Virtual Nature -hanke (haaga-helia.fi) Helsinki XR Center (helsinkixrcenter.fi)

Miten viestiä salaisista projekteista?

http://Lähikuvassa%20kahden%20henkilön%20kädet%20pöydän%20eri%20puolilla,%20toinen%20pitelee%20paperia%20ja%20kynää,%20toinen%20kynää.
1.8.2024
Laura Matikainen

Viestintä on vuorovaikutusta, mikä on tyypillinen ominaisuus ihmislajille. Viestinnän avulla ilmaistaan tietoa kielellisesti sanoin tai nonverbaalisesti, eli sanattomasti ilmein tai elein. Välitämme viestejä ja kerromme tarinoita toisillemme, niistä usein syntyy ajatuksia, mielipiteitä ja tunteita sekä erilaista toimintaa. Viestintä toimii siis tiedonvälittäjänä, jolla vaikutetaan ihmisten tekemisiin, ajatteluun ja asenteisiin. Muiden kanssa jaettuna viestit ja ajatukset saavat usein myös uusia merkityksiä. Aina viestintä ei ole yksiselitteistä. Viestiä ei saateta ymmärtää haluamallamme ja odottamallamme tavalla, vaikka kuinka pitkäjänteisesti ohjaisimmekin sitä. (1) Ilman viestintää ei olisi organisoitua toimintaa eikä organisaatioita, kertoo Elisa Juholin kirjassaan Communicare! Ota viestinnän ilmiöt ja strategiat haltuun. Projekteja harvoin tehdään yksin, vaan usein ne toteutuvat tiimityönä. Viestintä ohjaa projektia hallinnoivaa organisaatiota, ja viestinnän avulla välitetään tietoa organisaatiossa. Jos tieto ei kulje, ei myöskään projekti etene. Projektilla on tavoitteet ja toimenpiteet, joista tulee siis viestiä. Täten viestinnällä voi olla suuri merkitys sen onnistumiseen tai lopputulokseen. Myös siihen, mitä kerrotaan projektin organisaation ulkopuolelle. Täten viestintä tulisi ottaa huomioon projektin jokaisessa vaiheessa, etenkin alussa sopimuksia ja suunnitelmia luodessa. Seuraavaksi avaan näkemyksiä siitä, miten viestintä tulee huomioida kaupallisen TKI-toiminnan salaisissa projekteissa. Kaupallinen TKI-toiminta korkeakoulussa Tutkintokoulutuksen rinnalla ammattikorkeakouluissa on TKI-toimintaa. Kyseessä on lakisääteinen tehtävä, joka velvoittaa ammattikorkeakouluja edistämään työelämää ja aluekehitystä sekä uudistamaan alueen elinkeinorakennetta tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan avulla. (2) Metropolian tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnoissa (TKI-toiminta) ja innovaatiokeskittymissä tehdään kaupallista TKI-toimintaa. Kaupallinen TKI-toiminta tarkoittaa tarjouksen perusteella myytäviä tutkimus- ja kehittämispalveluja (TK-palvelu), jotka täyttävät Tilastokeskuksen määritelmän. Tässä yhteydessä tutkimuksella ja kehittämisellä tarkoitetaan luovaa ja suunnitelmallista toimintaa, jonka tavoitteena on luoda uutta tietoa ja tuottaa uusia tuloksia. Kyseessä ei ole jo olemassa olevan tiedon soveltamista uusien prosessien, tuotteiden tai ratkaisujen kehittämiseksi. (3) Kaupallisessa TKI-toiminnassa osapuolten välille tehdään usein sopimus, jossa sovitaan tutkimus- ja kehittämisprojektin kohdista tarkemmin. Usein tuo sopimus on salassapitosopimus (NDA, non-disclosure agreement), joka on oikeudellinen sopimus. Sillä halutaan  suojata tiedon leviäminen kilpaileville tahoille, kyseessä on siis luottamuksellisuutta käsittelevä sopimus. Viestintä kaupallisessa TKI-toiminnassa Usein, kun yrityksellä kauppa käy, niin siitä halutaan myös viestiä, luoda positiivista mielikuvaa ja kertoa, että meillä menee nyt hyvin. Toisinaan, kun myynti on vähäistä, niin markkinoinnilla sitä pyritään puolestaan nostamaan. Viestintä ja markkinointi ovat hyvin samanlaisia, viestintä on informatiivista ja usein yksisuuntaista. Markkinointi taas on myynnin edistämistä, se on keino, jolla halutaan vaikuttaa potentiaalisen ostajan ostopäätökseen. Projektin kohdalla, josta on tehty salassapitosopimus, viestiminen on tyypillisesti haastavaa tai sitä ei välttämättä voida tehdä ollenkaan. Viestittävistä asioista on saatettu erikseen sopia, mutta itse olen huomannut, että usein niitä kohtia ei olla edes mietitty. Viestintä on monesti myös jätetty kokonaan pois aivan alussa, jo sopimusta tehdessä. Täten olisi tärkeätä sopimuksia tehdessä, että niiden tekijällä olisi riittävän hyvä ymmärrys ja näkemys viestinnästä koko projektin elinkaaren ajan. Ohjeita salaisten projektien viestimiseen Salassapitosopimuksia koskeviin projekteihin, kuten muihinkin projekteihin, tehdään yleensä projektisuunnitelma. Siinä on avattu tarkemmin projektin aihetta ja tavoitteita sekä haluttuja tuloksia. Suunnitelmaan kirjataan myös toimenpiteet, eli millä tavalla projekti toteutetaan, ja missä aikataulussa. Myös viestintä tulee ottaa huomioon projektisuunnitelmaa tehdessä. Viestinnän osalta voidaan kirjata viestinnällisiä tavoitteita ja aiheita, julkaisukanavia tai vaikkapa tehdä ihan toteutusaikataulu. Vinkkejä viestinnän suunnitteluun sopimusvaiheessa Sovi ja kirjaa ylös tarkkaan, mistä projektin eri vaiheista ja asioista on tarpeen viestiä Sovi jo sopimusvaiheessa, mistä asioista ei saa viestiä ja kirjaa ne sopimukseen Tee viestintäsuunnitelma kullekin projektille yhdessä yrityksen kanssa Ohjenuorana voisin sanoa, että sovi asiakkaan kanssa mistä asioista on hyvä viestiä ja kirjaa ne projektisuunnitelmaan sekä sopimukseen. Konsultoi tarvittaessa viestinnän asiantuntijaa Ihmisiä kiinnostaa kuulla projektin taustalla olevista ideoista ja aiheista, maailmanlaajuisista teemoista sekä uusista innovaatioista. Myös siitä, mitä projektissa tapahtuu, projektien tuotoksista ja tuloksista sekä niiden jatkokehityksistä. Nämä kaikki tulisi osata ottaa huomioon jo ennen sopimusta sekä sitä tehdessä. Yhtenä vaihtoehtona olisi, että sopimusvaiheessa sovitaan erikseen tarkasti ne kriteerit ja aiheet, joista viestitään. Myös millä tavalla viestitään, viestitäänkö projektin aikana eri vaiheista tai vasta, kun projekti on valmis. Tarvittaessa olisi hyvä konsultoida viestinnän asiantuntijaa, jos viestintä ei ole tuttua itselle. Viestintä ei ole erillinen osio, vaan osa projektin kokonaisuutta ja toteutusta. Hankkeissakin jo rahoitushakemukseen liitetään viestintäsuunnitelma mukaan, tai viestintä on huomioitu siinä jollakin tavalla. Salaisten projektien kohdalla pätevät siis samat keinot kuin projektien viestinnässä yleisesti. Kirjoittaja Laura Matikainen työskentelee projektiasiantuntijana viestinnän parissa Metropolia ammattikorkeakoulun TKI- ja projektipalveluissa. Koulutukseltaan hän on kulttuurituottaja AMK. Lähteet Juholin, Elisa (2022). Communicare! Ota viestinnän ilmiöt ja strategiat haltuun (e-kirja). Helsinki: Infor / Management Institute of Finland MIF. TKI.fi (2024). Mikä ihmeen TKI? (tki.fi) Tilastokeskus (2024). Tietoa tilastoista. Tutkimus- ja kehittämistoiminta. (stat.fi)