Muotoiltu ammattilaisten käyttöön – vaikuttava julkaiseminen, osa 2

Epärehellisyys ja vilpillisyys – sanoja, joita emme ole tottuneet liittämään tieteeseen tai tieteelliseen julkaisemiseen. Tieteellisiä tekstejään julki haluavan kirjoittajan täytyy kuitenkin olla nykyään tarkkana, ettei haksahda tiedekustannuksen maailmaan pesiytyneeseen saalistajaan. Tämän saalistajan juuret ovat avoimen tieteen tavoittelussa ja avoimessa julkaisemisessa (eng. Open Access). Tieteellisen julkaisemisen kentälle on muodostunut ikävä sivuilmiö nimeltä saalistajajulkaisut. Avoimen julkaisemisen taustalla on ajatus avoimesta tieteestä, jonka kautta ihmisillä on vapaa pääsy tutkimustuloksiin ja -materiaaleihin. Perinteisesti tieteelliset julkaisut ovat löytyneet joko painetuissa lehdissä tai netissä maksumuurin takana. Avoimen julkaisemisen ajattelun yleistyttyä lukijoiden ei usein enää tarvitse maksaa saadakseen artikkeleita käsiinsä. Julkaisemisen kustannukset eivät ole kuitenkaan kadonneet, vaan tieteellisten kustantajien kuluja on siirretty julkaisujen ostajilta artikkeleiden tekijöille. Mikäli artikkeli halutaan julkaista välittömästi avoimena, perii kustantaja usein artikkelin tekijöiltä kirjoittaja- eli APC-maksun (Article Processing Charge) (1). APC-maksujen myötä tieteellisen julkaisemisen kentälle on muodostunut ikävä sivuilmiö nimeltä saalistajajulkaisut. Mikä saalistajajulkaisu? Saalistajajulkaisu on uhkaavan kuuloinen termi, joka saattaa tuoda mieleen Harry Potteriakin melkein haukanneen Hirviökirjan Hirviöistä. Tällä kertaa vaarassa eivät kuitenkaan ole tieteentekijän sormet tai nenä, vaan lähinnä rahat ja maine. Suomessa tiedejulkaiseminen on tyypillisesti perustunut enemmän haluun levittää tieteen tuloksia kuin taloudellisen voiton tavoitteluun (2), mutta maailmalla tilanne on usein toinen. Vakavastikin otettavat, vapaasti saatavilla olevat avoimet julkaisut joutuvat rahoittamaan toimintaansa kirjoittajilta perityillä APC-maksuilla. Tähän saumaan ovat iskeneet myös enemmän tai vähemmän hämäräperäiset toimijat. Vapaasti saatavilla olevat avoimet julkaisut joutuvat rahoittamaan toimintaansa kirjoittajilta perittävillä maksuilla. Tähän saumaan ovat iskeneet myös hämäräperäiset toimijat. Saalistajajulkaisuja (eng. Predatory Open Access) on erityyppisiä. Jotkut niistä julkaisevat kaiken niille lähetetyn ja maksetun materiaalin ilman minkäänlaista vertaisarviointia. Toiset saattavat käyttää näennäistä vertaisarviointiprosessia, joka ei kuitenkaan täytä tiedemaailmassa yleisesti hyväksyttyjä kriteereitä. Kolmannet haluavat vain viedä tutkijaparan rahat tarjoamatta mitään vastineeksi. Saalistajajulkaisut ovat usein verkkolehtiä. Myös samalla kaavalla toimivia kirja- tai lehtikustantajia, konferenssijärjestäjiä sekä tutkimusmetriikkapalveluja löytyy. Kynnys huijaukseen on matala, koska valejulkaisun tai -konferenssin perustaminen ei vaadi juuri muuta kuin verkkosivun ja sähköpostiosoitteen (3). Härskeimmät hyödyntävät jopa identiteettivarkauksia ja esittävät todellisia, alallaan arvostettuja tutkijoita, lehtiä tai konferenssijärjestäjiä (4). Saalistajaan ei kannata langeta Ensivilkaisulla oman artikkelin lähettäminen saalistajajulkaisulle saattaa vaikuttaa houkuttelevalta, mikäli lehti lupaa esimerkiksi nopeita julkaisuaikoja. Tutkijoilla on painetta julkaista paljon saadakseen meriittejä ja jalansijaa tiedeyhteisössä. Dramaattinen lausahdus “julkaise tai kuole” tunnetusti tiivistää tiedeyhteisössä olevan mentaliteetin, joka ajaa monia tarjoamaan julkaisujaan epäilyttäville lehdille. Kääntöpuolena saalistajajulkaisuissa julkaisemiselle on kuitenkin useampia mahdollisia huonoja seurauksia: julkaisun häviäminen verkosta julkaisijan lopetettua toiminnan huonon maineen tarttuminen julkaisuissa ilmestyneisiin artikkeleihin artikkeleiden tekijöiden maineen kärsiminen yhteistyömahdollisuuksien vähentyminen viittausmäärien vähentyminen tieteen uskottavuuden vaarantuminen (5,7.) Valtaosa yllä listatuista riskeistä osuu yksittäisten tekijöiden harteille. Laajempi ja kenties vakavampi uhka on kuitenkin tieteen uskottavuuden vaarantuminen saalistajajulkaisujen harjoittaman heikon “vertaisarvioinnin” vuoksi. Yksi lisäsyy olla julkaisematta saalistajajulkaisussa onkin kollektiivinen vastuunkanto. Saalistajajulkaisuihin liittyvistä riskeistä huolimatta monet tutkijat julkaisevat niissä. Moni joko ei ole huomannut julkaisun todellista luontoa tai on kokonaan tietämätön saalistajajulkaisujen olemassaolosta. Jotkut tutkijat kuitenkin tarjoavat artikkeleitaan tietäen julkaisuntahon olevan saalistaja. Edellä mainitut paineet julkaista voivat ajaa tekijän tarjoamaan tekstejään myös tietoisesti saalistajille. Myös tutkimusmetodologioiden vähäinen tuntemus tai huono kielitaito voivat johtaa siihen, että saalistajajulkaisut koetaan ainoaksi vaihtoehdoksi, kun korkealaatuisempien lehtien ovet eivät avaudu. Lisäksi monilla globaalin etelän maissa olevilla tutkijoilla on epäilyksiä, että länsimaiset korkean tason kustantajat ovat puolueellisia heitä kohtaan (6,7). Toki täytyy huomioida, että saalistajajulkaisuissa julkaisevat tutkijat ympäri maailmaa, myös niin kutsutuista kehittyneistä maista. Koska monet tarjoavat tietoisesti artikkeleitaan saalistajajulkaisuille, on syntynyt keskustelua siitä, voidaanko termiä “saalistajajulkaisu” enää käyttää. Kyseessä kun ei ole aina saalistajan uhriksi joutumisesta vaan tietoisesta symbioosista, jossa julkaisija saa nopeasti rahaa ja tekijä nopeaa ja helppoa meriittiä (8). Mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän? Mistä saalistajajulkaisun sitten tunnistaa, ettei ainakaan tietämättään haksahda sellaisen pauloihin? Meidät on jo melko hyvin opetettu huomaamaan monenlaisia verkkohuijausyrityksiä, mutta tiedemaailman vastaavat ilmiöt ovat vielä verraten uusia ja erilaisia. Lisäksi tutkijan itsetuntoa luonnollisesti hivelee, jos hänen työtään kohtaan ilmaistaan kiinnostusta. Ensimmäisen hälytyskellon pitäisi soida, jos tutkija kohtaa aggressiivista sähköpostimarkkinointia, jolla häntä houkutellaan julkaisuun kirjoittajaksi, toimituskunnan jäseneksi tai vertaisarvioijaksi. Vakavasti otettavien julkaisujen ei yleensä tarvitse tyrkyttää itseään, kun halukkaita kirjoittajia riittää muutenkin jonoksi asti. Saalistajajulkaisun käsittelemä aihepiiri saattaa olla poikkeuksellisen lavea tai ylimalkainen kerätäkseen mahdollisimman laajaa artikkelitarjontaa. Joku ”International Journal of Science, Technology & Education Research” -tyyppinen nimi voi äkkiseltään kalskahtaa korvaan hienolta ja vakuuttavalta, mutta on lopulta pelkkää sanahelinää (3). Saalistajajulkaisujen sekä muiden tutkijoihin kohdistuvien huijausten perimmäinen tarkoitus on kerätä helppoa rahaa, joten jos julkaisu ei peri lainkaan kirjoittajamaksuja, sillä mitä luultavimmin on puhtaat jauhot pussissaan. Ole kuitenkin asian suhteen tarkkana, sillä maksuja saatetaan pyrkiä peittelemään viimeiseen asti (9). Suomessa toimii Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) yhteydessä Julkaisufoorumi (JUFO), joka arvioi tieteellisten julkaisukanavien luotettavuutta neliportaisella asteikolla: 3 (korkein taso), 2 (johtava taso), 1 (perustaso), 0 (kanavat, jotka eivät ainakaan vielä täytä kriteereitä) (10). JUFO:n luokitusjärjestelmä ei luonnollisestikaan ole täysin aukoton, mutta vähintäänkin suuntaa antava. Jos julkaisu on täyttänyt ykkös tai sitä ylemmälle tasolle vaadittavat kriteerit, se ei todennäköisesti ole saalistajajulkaisu. Toisaalta myös nollatasolta saattaa löytyä aivan asiallisia julkaisukanavia, esimerkiksi TSV:n oma Tieteessä tapahtuu -lehti (9). Julkaisua voi etsiä myös ulkomaalaisista julkaisutietokannoista, kuten Directory of Open Access Journals (DOAJ), Scopus tai Web of Science (WoS), joita myös JUFO luokittelussaan hyödyntää (11). Näillä on tarkat vertaisarviointikriteerit, joten listoilta ei pitäisi löytyä yhtään saalistajaksi kategorisoituvaa julkaisua. Myös julkaisun itse itsestään kertomia tietoja kannattaa tarkastella kriittisellä silmällä esimerkiksi seuraavien asioiden osalta: Onko sama henkilö päätoimittajana useammassa saman kustantajan lehdessä? Onko toimituskunnan jäsenet kerrottu? Viittaako julkaisun nimi kansainvälisyyteen, mutta toimituskunta vaikuttaa paikalliselta? Kerrotaanko perittävistä kirjoittajamaksuista avoimesti? Onko julkaisun nimi harhaanjohtava esimerkiksi maantieteellisesti tai sisällöllisesti? Muistuttaako nimi läheisesti jotain toista olemassa olevaa tiedelehteä? Vaikuttaako toiminta ylipäätään uskottavalta? (3) Vanha kunnon “liian hyvää ollakseen totta” -sääntö pätee pitkälti tähänkin. Jos kirjoittajamaksu on poikkeuksellisen alhainen vastaavaan tunnettuun ja vakiintuneeseen toimijaan verrattuna tai jos vertaisarviointi- tai koko julkaisuprosessi on poikkeuksellisen nopea, sille saattaa olla syy, joka ei välttämättä kestä päivänvaloa. Kun saalistaja otti yhteyttä Tätä artikkelia työstettäessä toiselle meistä kilahti sopivasti sähköpostiin viesti eräältä lehdeltä. Se koski kirjoittajalta vastikään ilmestynyttä konferenssiabstraktia. Viestissä sanottiin lehden olevan hyvin kiinnostuneita kirjoittajan tutkimusalasta, ja että he halusivat julkaista hänen uusimman artikkelinsa. Lehden sivuilla kerrottiin siellä ilmestyvien artikkelien olevan vertaisarvioitu. Koska tätä artikkelia varten selvittämämme asiat olivat tuoreina mielessämme, herätti yhteydenotto meissä epäilyksiä. Lähdimme siis tutkimaan lehden taustoja. JUFOssa lehdellä oli luokitus 0, ja DOAJ:sta lehteä ei löytynyt lainkaan. Pikainen googletus osoitti, että lehteä pidetään ainakin jonkin verran kyseenalaisena. Toisaalta lehden toimituskunnan tiedoissa mainittiin laaja-alaisesti ihmisiä eri maista. Joukkoon mahtui yksi suomalainenkin. Nimilista itsessään ei vielä todista mitään, kuka tahansa voi hakukoneella etsiä alan ihmisiä ja laittaa heidän nimiään omille sivuilleen. Päätimme tutkia asiaa syvemmin ja laitoimme kustantajalle kysymyksen APC-maksujen suuruudesta. Vastaus oli 200 dollaria 3 000 sanaa kohden. Tyypillisesti APC-maksut ovat 2 000 euron paikkeilla artikkelia kohden, ja vaikka ne voivat vaihdella suuntaan tai toiseen, oli tämä ilmoitettu summa epäilyttävän vähäinen. Käännyimme vielä Googlen puoleen ja teimme haun lehden toimituskunnassa mainitun suomalaisen nimellä. Hän on olemassa oleva henkilö, mutta hänen julkaisuhistoriansa oli hyvin vähäinen. Julkaisulista tuskin kasvaa, sillä hän vaikuttaa eläköityneen. Lisäksi hän on epäaktiivinen esimerkiksi Research Gatessa, jonne tutkijat päivittävät tietoja omista artikkeleistaan. Hänen ajantasaisia yhteystietoja ei ollut hakukoneilla löydettävissä. Voi hyvinkin olla, ettei hän ole itse tietoinen olemassaolostaan lehden toimituskunnassa. Täysin varmasti emme pysty toteamaan meitä lähestyneen julkaisun olleen saalistaja. Vaaran merkit ovat tässä tapauksessa kuitenkin hyvin selvät: vähäiset APC-maksut, huonot luokitukset, epäilyttävä maine ja mahdollisesti tekaistu toimituskunta. Taustatyö kannattaa Lehden taustojen selvittäminen on aina kannattavaa. Taustatyöhön käytetty aika on mitätön verrattuna mahdolliseen harmitukseen, mainehaitoista ja muista ikävämmistä seurauksista puhumattakaan, mikäli päätyy uimaan saalistajan verkkoon. Lopputoteamuksena voi päätyä ilmeiseen: kun haluat julkaista artikkeleitasi, ole tarkkana siitä, minne tekstejäsi tarjoat. Kun haluat julkaista artikkeleitasi, ole tarkkana siitä, minne tekstejäsi tarjoat. Kirjoittajat Jani Bohm on aiemmalta suomentajan uraltaan lähes kokonaan kirjaston hyllyjen väliin siirtynyt tietopalveluneuvoja. Saara Vielma on yleisten kirjastojen puolelta tiedekirjastojen maailmaan siirtynyt tietoasiantuntija. Eri julkaisumuodot ja -kanavat näkyvät, ja välillä myös kuuluvat, hänen työssään niin julkaisutiedonkeruun, tiedonhaun ohjausten kuin julkaisujen avoimuuden edistämisen kautta. Lähdeviitteet Karvonen et al. 2014. Julkaise tai tuhoudu! Johdatus tieteelliseen viestintään. Vastapaino. Ollikainen, Harri (2019). Suunnistusta tiedejulkaisemisen maastossa, Informaatiotutkimus 2(38). Ruth, Anna-Sofia (2018). Kuinka välttää saalistajajulkaisuja?. Vastuullinen tiede, verkkosivusto. Paavola, Arja-Leena (2018). Saalistajajulkaisut houkuttelevat tutkijoita, Acatiimi 7/2018. Laakso & Kere (2015). Tieteellisen julkaisemisen muutokset – kasvukipuja ja avoimuuden haasteita, Tieteessä tapahtuu 3/2015. Vilén, T. & Savolainen, E. (2019). Saalistajien jäljillä, Signum 3/2019. Kurt, S. (2018): Why do authors publish in predatory journals? Learned Publishing 2/2018. Frandsen, T. F. (2019). Why do researchers decide to publish in questionable journals? A review of the literature. Learned Publishing 1/2019. Roinila, Markku (2020). Näin tunnistat saalistajajulkaisun – viisi vinkkiä tutkijalle. Think Open -blogikirjoitus. Helsingin Yliopisto. Julkaisufoorumi. Savolainen, E. & Pölönen, J. (2019). Kyseenalaisia julkaisukanavia arvioitiin uudelleen Julkaisufoorumissa, Tieteessä tapahtuu 4/2019.

Miksi asiantuntijat puhuvat ja jäsentävät toimintaansa joskus vaikeaselkoistenkin käsitteiden avulla? Miksi monialaisista ratkaisuista puhumista tarvitaan tässä ajassa myös sosiaali- ja terveysalan – eli tuttuna lyhenteenä sote-alan – oppimisympäristöissä?  Tämä kirjoitus on osa Oppeja HyMy-kylästä -blogikirjoitusten sarjaa. Metropolia Ammattikorkeakoulun HyMy-kylä on Myllypuron kampuksella sijaitseva monialainen oppimis- ja kehittämisympäristö, jossa opiskelijat harjoittelevat omaan tutkintoon liittyvien keskeisten ammattikäytäntöjen sekä moniammatillisessa ja monialaisessa yhteistyössä tarvittavien taitojen ohella uusien palvelujen kehittämistä yhteistyössä asiakkaiden kanssa. Tarkastelemme kirjoituksessa, miten HyMy-kylän asiantuntijat omalla toiminnallaan tuottavat yhteisiä ratkaisuja ja etsivät yhteistä ymmärrystä monitahoisten ongelmien ratkaisemiseksi ja siitä puhumiseksi – HyMy-kylässä ja laajemmin. Vastikään ilmestynyt verkkojulkaisu Monialaisten ratkaisujen työkirja sosiaali- ja terveysalan asiakastyöhön (2022) on tästä esittelemämme esimerkki. Kirjoitustamme varten keräsimme työkirjan tekoon osallistuneilta asiantuntijoilta laadullista avointa palautetta siitä, miten kirjaan kirjoittaminen oivallutti heitä. Saadun palautteen ytimet on upotettu osaksi monialaisesta yhteiskehittelystä kertovaa tekstiämme. Oli hyvä mahdollisuus kiteyttää ja selkeyttää omaa käsitystä käsitellystä teemasta ja miettiä, miten se näkyy sote-alalla, koulutuksessa ja myös HyMy-kylän käytännössä. Yhteiskehittelyn avulla yhteistä ymmärrystä vahvistamaan HyMy-kylässä on tunnistettu yhteiskunnallisesti merkittävä ajankohtainen tarve monialaisille ratkaisuille, niiden kehittämiselle ja kehittämisen pedagogiikalle. Tarvitsemme työkaluja ja osaamista, jotka tukevat sote-alan opiskelijoiden taitoja havainnoida maailmaa ja luoda havaintojen pohjalta uusia ratkaisuja monialaisissa tiimeissä alan erityisten haasteiden selättämiseksi. Erityisesti muuttuva asiakastyö luo näille ratkaisemisen taidoille jatkuvasti lisää perusteluja. Keskeisiä ilmiöitä, joihin liittyy uusia ratkaisemisen mahdollisuuksia, ovat esimerkiksi kestävän kehityksen varmistaminen sote-alan toimintaympäristöissä, palvelujen digitalisointi, uudet hyvinvointialueet sekä asiakkaiden haastavat tai jopa solmussa olevat elämäntilanteet, kuten vaikkapa puolison muistisairauden pahentuminen. [1] [2] Monialaisuuden käsite on vielä usein epäselvä sekä sote-alan toimijoille että heidän kanssaan yhteistyötä tekeville, koska se sekoitetaan usein moniammatillisuuden käsitteeseen [3]. Jotta HyMy-kylään saataisiin yhteinen ymmärrys siitä, mitä monialaisuus sote-alan toimintaympäristössä tarkoittaa, oli tarpeen kartoittaa käsitettä ja muuta siihen liittyvää tai sisältyvää käsitteistöä. Välineeksi valittiin käsitteitä käytäntöön siirtävä työkirjajulkaisu, joka tuotettiin asiantuntijoiden yhteiskehittelyn [4] avulla. Kirjallisuudessa määriteltyjä käsitteitä, kuten ihmislähtöisyys ja monialaisuus, sanoitettiin ja konkretisoitiin prosessin alkuvaiheessa HyMy-kylässä toimivien opiskelijoiden ja opettajien kesken työpajoissa. Työkirjaan saakka tuotuina nämä työstetyt ajatukset tarjoavat työkaluja myös opettajien ja muiden sote-alan kehittäjien ja kouluttajien pedagogiseen toimintaan. Työkirjan avulla on tarkoitus myös laajemmin ja vaikuttavasti lisätä alan toimijoiden kyvykkyyttä ratkaista monialaisia haasteita. Työkirjan julkaiseminen oli tärkeää, koska näin saamme opiskelijoille oppimateriaalia ja voimme tehdä yhteiskunnallista vaikuttamista tämän kautta. Työkirjassa tie monialaisiin ratkaisemisen taitoihin viitoitetaan yhteisillä käsitteillä. Käsitteet, kuten kieli ja vuorovaikutus kaikkinensa, ovat kuitenkin yleensä toimintaympäristöön sidonnaisia, tilanteisia ja monilta osin myös sopimuksenvaraisia. Siksi kirjan käsitteet on maadoitettu lukijoiden kanssa yhteiseksi oletettuun toimintaympäristöön: sote-alan  asiakastyöhön ja sen oppimiseen. Käsitteiden merkitykset ja tarkoitukset aukeavat parhaiten, kun määrittelyn lisäksi niiden käyttöyhteyttä valaistaan ja kuvataan sanojen, kuvien, piirrosten ja konkreettisten esimerkkien avulla tai esimerkiksi lähikäsitteiden verkostoon peilaamalla [5]. Työkirjassa näin on huolellisesti ja näyttöä hyödyntäen tehty. Työkirja kannustaa lukijaa keskusteluun kirjan sisällön kanssa. Lisäksi lukijaa kannustetaan tekemään omaa tulkintaansa tarkasteltavasta ilmiöstä käsitteitä konkretisoivien tapausesimerkkien ja reflektiotehtävien avulla. Yhteinen kieli syntyy, vahvistuu ja vakiintuu käyttämällä sitä tarkoituksenmukaisessa yhteydessä. Työkirjan tarkoitus on vahvistaa ja voimistaa tätä puhetta monialaisten ratkaisujen mahdollistamiseksi ja edistämiseksi. Osallistuminen työkirjan tuottamiseen merkitsi taustateorian ja käsitteistön jäsentämistä sekä nivomista konkreettiseen käytännön työhön sekä yhteiskunnallisiin ja pedagogisiin ilmiöihin. Se merkitsi myös yhteisen ymmärryksen vahvistamista sekä HyMy-kylän toimintakulttuurin, ja -tapojen sanoittamista ja kokoamista yhteen. Megaluokan haasteet ja muutokset vaativat monialaisia ratkaisuja Sitran julkaisu Megatrendit 2023 kertoo kootusti yhteiskuntamme keskeisistä haasteita. Olemme siirtyneet yhteiskunnallisesti tilanteeseen, johon sisältyy suuria yllätyksiä ja epävarmuutta. Megatrendit kuvaavat näitä muutosten laajoja kehityskaaria. Julkaisun mukaan on nähtävillä, että luonnon kantokyky murenee hyvinvoinnin haasteet kasvavat demokratian kamppailu kovenee kilpailu digivallasta kiihtyy ja talouden perusta rakoilee. [6] Yhteistä suurille haasteille on, että niihin ei löydy kestäviä ratkaisuja kapeasta yksialaisesta näkökulmasta, vaan tarvitaan monialaista vuorovaikutusta, yhdessä oppimista ja ratkaisemista. Myös globaaleissa ensi katsomalta yksialaisissa haasteissa, kuten vaikkapa suun terveyden edistämisessä [7], vaikuttavat ja laajat muutokset ovat mahdollisia vasta silloin, kun erilaisia näkökulmia ja yli ammatti- ja asiantuntijuusalojen kehiteltyjä menetelmiä ja malleja voidaan hyödyntää. Sote-alalla on covid-19-pandemian myötä tapahtunut paljon muutoksia, kun uutta arkea määrittävät nykyään vahvasti niin etätyöskentely kuin digitaaliset työmenetelmät ja niiden kehittäminenkin [8] [9]. Uudet työmuodot vaativat ammattilaisilta uudenlaista kyvykkyyttä, kuten tunnetiedon ja empatian välittämistä digitaalisessa viestintäkanavassa. Hyvinvointialueet ovat aloittaneet toimintansa vuoden 2023 alussa. Muutos perustuu laajaan uudistukseen, jossa sosiaali-ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisvastuu siirtyi kunnilta hyvinvointialueille. Uudistuksen tavoitteena on ensisijaisesti turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelut hyvinvointialueella asuville sekä hillitä kustannusten kasvua. [10] Moderni tapa oppia ja tehdä työtä HyMy-kylän tapaan on linjassa näiden tavoitteiden kanssa. HyMy-kylässä konseptoitavat toimintamallit ja ideat ovat hyödynnettävissä soveltaen uusilla hyvinvointialueilla. Myös työkirjan sisältöä suunniteltiin siten, että se tukisi hyvinvointialueiden toimijoiden arkea tässä sote-alan suuressa muutoksessa. Lisää osaamista ja uusia toimintatapoja työkirjaa tekemällä Työkirjan yhteiskehittely tapahtui monivaiheisena ja reflektiivisenä vuorovaikutuksellisena toimintana. Rakenteellisesti prosessi koostui suunnittelun, toteutuksen ja julkaisun vaiheista. Prosessin vaiheet noudattalevat tutkimuksellisen kehittämistyön menetelmää [11]. Kuviossa 1 yhteiskehittelyvaiheiden sisällöt on nimetty tarkemmin. [caption id="attachment_5780" align="alignnone" width="960"] Kuvio 1. Työkirjan yhteiskehittelyprosessi.[/caption] Työkirjan tekeminen vahvisti siihen osallistuneiden HyMy-kylän ja työkirjan toimijoiden monialaisia taitoja ja tuotti useita oivalluksia. Samalla se teki näkyväksi HyMy-kylässä tehtyä työtä ja tarjosi tilaisuuden reflektoida, kehittää ja arvioida myös HyMy-kylän omia palveluita ja toimintaa. OECD:n (2021) katsauksen mukaan sosioemotionaaliset taidot empatia, kunnioitus, minäpystyvyys, vastuu ja yhteistyötaidot ovat keskeisiä tulevaisuuden työelämätaitoja [12]. Niiden kehittäminen läpi työuran on tärkeää meille kaikille, jotka työskentelemme sote-alalla tai sen koulutuksen parissa. Toivon, että useammalle Metropolian asiantuntijalle tulee mahdollisuus osallistua vastaavaan toimitetun kirjallisen tuotoksen työstämiseen, se lisäsi osaamistani ja rohkeutta ilmaista omaa asiantuntijuuttani kirjallisessa muodossa. Vuorovaikutuksen voimasta Jotta yhteiskehittelyprosessissa syntyisi myötäelävää kohtaamista, on sote-palveluiden tuottajien sekä koulutusorganisaatioiden tunnistettava, miten pedagogisesti innostavalla tavalla voidaan rakentaa niin tulevien kuin jo työssä toimivienkin ammattilaisten vuorovaikutustaitoja. HyMy-kylän toimijoille työkirjan laatimisen prosessi on toiminut tällaisena vuorovaikutusosaamista vahvistavana foorumina. Yhteinen kieli ja käsitteet ovat muotoutuneet kirjoittajien, HyMy-kylän toimijoiden ja toimituskunnan välisessä vuorovaikutusprosessissa. Hyvät ohjeet ja rakenne on tärkeää tällaisessa artikkelikokoelmassa. Koko porukan pari palaveria oli tärkeitä, jotta sai sparrausta omaan tekstiin. Toimitusryhmän kommentit ohjasivat hyvin kirjoittamista. Työkirjan yhteiskehittämisessä saimme harjoitella myös myötäelävää kohtaamista ja toistemme asiantuntijuuden sanoittamista sekä kannustavan ja kehittävän palautteen antamista. Sain tuoda omaa asiantuntemustani esille ja jalostaa ideoitani kehittyneemmäksi toimitetun kirjoitusprosessin avulla, koska sain kirjoittamastani tekstistä yksityiskohtaista palautetta ja jatkokehitysideoita ajattelulleni. Myötäelävän kohtaamisen harjoittelu onnistuu myös päivittäisessä työhön liittyvässä toiminnassa. Työyhteisön vuorovaikutusilmapiiri heijastuu tapaan, jolla organisaation toimijat toimivat asiakkaiden kanssa vuorovaikutustilanteissa. Hyvän ja aidon kohtaamisen työyhteisöissä syntyy energiaa ja uudenlaisia käyttäytymismalleja myös asiakkaiden kanssa toteutuvaan yhteistyöhön. Kirjoittajat Työkirjan monialaisen toimittajatiimin jäsenet Saila Pakarinen, Aino Vuorijärvi ja Kaisa Hartikainen innostuvat sosiaali- ja terveysalan asiakastyön ja palveluiden kehittämisestä. Heillä on muun muassa sosiaali- ja terveysalan sisällön ja opettamisen asiantuntemusta sekä julkaisutoiminnan ja viestimisen osaamista. Kollektiivisessa toiminnassa asiantuntijat ovat oppineet kollegoidensa syväosaamisesta ja jakaneet sitä toistensa kehittymistä tukien. Näin asiantuntijoiden osaaminen on tullut näkyväksi ja luottamuksellinen kehittämistoiminta on rikastanut hymykyläläistä toimintakulttuuria entisestään. Saila Pakarinen on lehtori ja ohjaa HyMy-kylässä opiskelijoita kannustavalla otteella. Hän innostuu yhteiskehittelystä ja tutkimuksellisesta kehittämistyöstä ja motivoi opiskelijoita hyödyntämään näitä menetelmiä muun muassa opinnäytetyöprosesseissa. Aino Vuorijärvi on yliopettaja ja ammattikorkeakoulun opinnäytetyöstä lingvistisen tekstintutkimuksen menetelmin väitellyt filosofian tohtori. Hän tekee työtään kielessä, joka on luontaisesti monialainen ja sellaisenaan erinomainen alusta yhteistyölle. Kaisa Hartikainen on lehtori ja Kuntoutuksen YAMK-tutkinnon tutkintovastaava. Hän tekee väitöskirjaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten yhteisestä osaamisesta laaja-alaisesti palveluita tarvitsevien asiakkaiden ihmislähtöisessä hoidossa. Hän on valtavan innostunut moniammatillisen koulutuksen kehittämisestä. Lähteet Virtanen, M. 2022a. Digitaalisen palveluohjauksen mahdollisuudet. Teoksessa M. Elomaa-Krapu & A. Vuorijärvi (toim.). Osallistavia ratkaisuja digitaalisiin hyvinvointi- ja terveyspalveluihin.  Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja 95. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. 19–25. Virtanen, M. 2022b. Aito asiakaslähtöisyys ja asiakasosallisuus. Onko niitä digitaalisten palveluiden kehittämisessä? Teoksessa M. Elomaa-Krapu, M. & A. Vuorijärvi (toim.). Osallistavia ratkaisuja digitaalisiin hyvinvointi- ja terveyspalveluihin. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja 95. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. 90–96. Hartikainen, K. 2022. Monialaisuus mahdollistaa ihmislähtöiset ratkaisut sosiaali- ja terveysalalla. Teoksessa K. Hartikainen ym. (toim.). Monialaisten ratkaisujen työkirja sosiaali- ja terveysalan asiakastyöhön. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. OIVA-sarja 53. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. 75–83. Ahlstrand, A. 2019. Osallistamisesta osallisuuteen – hyviä käytäntöjä yhdessä kehittäen. Hiiltä ja timanttia -blogi. Blogipostaus. 4.10.2019. Viitattu 17.3.2023. Vrt. Satokangas, H. 2021. Termien selittäminen tietokirjoissa. Suomalais-ugrilainen ja pohjoismainen osasto. Humanistinen tiedekunta. Helsingin yliopisto. Helsinki: Unigrafia. Dufva, M. & Rekola, S. 2023. Megatrendit 2023. Ymmärrystä yllätysten aikaan. Sitran selvityksiä. 224. Helsinki: PunaMusta Oy. WHO 2023. Draft Global Oral Health Action Plan (2023–2030). Virtanen, M. 2022a. Virtanen, M. 2022b. Soteuudistus. Viitattu 12.4.2023. Ojasalo, K. & Moilanen, T. & Ritalahti, J.  2014. Kehittämistyön menetelmät. Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. 3. painos. Helsinki: WSOYpro Oy. OECD 2021. OECD Skills Outlook 2021: Learning for Life. Paris: OECD Publishing.

Pohditko joskus onko tekemilläsi julkaisuilla oikeasti merkitystä – tavoittaako uusi tieto oikeat henkilöt? Tässä kirjoituksessa tarjoan neljä vinkkiä siihen, miten sinä julkaisun tekijänä voit jakaa tuotoksiasi sekä miten tehty työ tukee oman asiantuntijuutesi esille tuomista.  Korkeakoulun perustehtäviin kuuluu uuden tiedon tuottaminen ja sen jakaminen. Usein tätä työtä tehdään nimenomaan julkaisujen avulla. Ammattikorkeakouluissa sekä lehtorit että muut asiantuntijat julkaisevat ja uutta tietoa voi jakaa esim. tieteellisissä artikkeleissa, ammattiyleisölle suunnatussa kirjassa, oppikirjassa, blogikirjoituksessa tai vaikkapa podcast-sarjassa.  Tuotettu uusi tieto on vaikuttavaa vasta kun sitä hyödynnetään. Julkaisun osalta se tarkoittaa, että oikea lukija, kuulija tai käyttäjä löytää sen äärelle oli hän sitten päätöksentekijä, alan asiantuntija, opettaja, opiskelija tai aiheesta kiinnostunut kansalainen. Nämä vinkit tukevat sinua toivottavasti, jotta oikeat ja yhä useampi lukija, kuuntelija tai käyttäjä hyödyntäisi julkaisujasi. 1. Kutsu mukaan tekemään Julkaisun levittämistyö voi alkaa jo kun sisältöä muotoillaan. Kutsu mukaan kollegat, yhteistyökumppanit tai julkaisun kohderyhmien edustajia jo tekovaiheessa. Osallistumisen tapoja ja tasoja on monia, ja voit valita niistä itsellesi ja mukaan kutsumillesi henkilöille sopivimmat. Esimerkkejä osallistumisen tavoista: keskeneräisen tekstin, käsikirjoituksen, sisällysluettelon kommentointi sopivien tapausesimerkkien esille tuominen, jotta ne voidaan sisällyttää julkaisuun julkaisussa esitetyn toimintatavan soveltaminen toiseen toimintaympäristöön sisällön yhteiskehittäminen, esim. sisällysluettelo, julkaisutyyppi, tarvittavat sisällölliset näkökulmat yhteiskirjoittaminen. Kerro selkeästi, millaista osallistumista toivot. Tällöin toinen osapuoli osaa käyttää aikaansa tarkoituksenmukaisesti esimerkiksi olennaisten näkökulmien pohtimiseen kielenhuollon sijaan.  Mukaan kutsuminen vaatii sinulta rohkeutta, koska jaat muille keskeneräisiä ajatuksiasi. Tieto kehittyy kuitenkin keskustelun kautta ja mukaan kutsumisen tavoitteena on aina auttaa sinua tekemään laadukkaampia ja tarkoituksenmukaisempia julkaisuja. 2. Jaa tietoa omalle ammatilliselle verkostollesi Muista jakaa julkaisusi lähiverkostollesi sosiaalisen median kanavissasi ja kertoa julkaisussa esitetyistä uusista oivalluksista kollegoillesi, esimerkiksi kun keskustelet heidän kanssaan kahvitauolla. Voit rohkeasti myös lähettää julkaisun suoraan avainhenkilöille omassa tai kumppaniorganisaatioissa. Nosta saatesanoihin julkaisun pääviesti tai mihin ongelmaan tarjoat siinä ratkaisua. Se kiinnostaa monia enemmän kuin, että julkaisu on ylipäätään tehty. Ammatilliseen verkostoosi kuuluvat tuntevat sinua jo asiantuntijana, joten he suhtautuvat esittämääsi uuteen tietoon todennäköisesti myönteisemmin kuin täysin tuntemattomat vastaanottajat.  Jos olet urapolkusi alussa tai tehnyt alanvaihdon verkostosi ovat luultavasti pienemmät kuin pitkään alalla vaikuttaneiden asiantuntijoiden. Silloin on entistä tärkeämpää jakaa tietoa julkaisusta myös olemassa olevan verkostosi ulkopuolelle.  3. Etsi oikeat sosiaalisen median ryhmät Sosiaalisen median kanavat ovat pullollaan eri teemoihin liittyviä keskusteluryhmiä. Olet todennäköisesti jo mukana omaan alaasi liittyvissä ryhmissä – joko aktiivisena keskustelijana tai keskusteluja vierestä seuraavana. Voit löytää myös sinulle uusia, mutta julkaisun näkökulmasta olennaisia ryhmiä, kun lähdet tutkimaan niitä tarkemmin. Jaa tietoa julkaisusi aiheen ja näkökulman kannalta sopivissa ryhmissä. Jotkut ryhmät sallivat erilaisten tapahtumien ja materiaalien mainostamisen. Silloin tietoa julkaisusta voi jakaa suoraviivaisestikin. Parhaiten sosiaalisessa mediassa toimivat kuitenkin erilaiset keskustelunavaukset, joihin linkität julkaisusi. Silloin keskustelijat pääsevät syventymään sinun ajatuksiin julkaisun kautta. Osallistu ja linkitä julkaisusi myös muiden tekemiin keskustelunavauksiin. Voi olla, että sinulla on suora vastaus toisen esittämään pulmaan tai tarjoat julkaisulla ihan uudenlaisen tai syventävän näkökulman puhututtavaan aiheeseen.  Oikeanlaiset keskustelunavaukset voivat tulla eteen myös paljon sen jälkeen, kun julkaisusi on ilmestynyt. Jos julkaisun sisältö on ikivihreää, voit jakaa sitä sopivissa sosiaalisen median keskusteluissa pitkään, ja siten pidentää julkaisun käyttöikää. 4. Hyödynnä ammattilaistapahtumia Yksinomaan kirjan tai verkkojulkaisun julkistamistilaisuus ei ole enää oikein tätä päivää. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tapahtumat eivät olisi toimiva tapa jakaa tietoa julkaisusta.  Helpointa on hyödyntää muiden järjestämiä tapahtumia. Tapahtumissa voit harjoittaa sissimarkkinointia, eli tavoitella julkaisun tarkkaa kohderyhmää pienellä budjetilla (Meltwater 2021). Se tapahtuu esimerkiksi jakamalla tietoa omasta työstäsi ja julkaisuistasi osana epämuodollisia kahvikeskusteluja tai työapajatyöskentelyn lomassa. Sissimarkkinointiin kuuluvat myös erilaiset hauskat tempaukset. Uskallatko hullutella ja pukea yllesi paidan, jossa kehotat muita osallistujia tulla juttelemaan kanssasi asiantuntujuusalueestasi?  Osallistua voit toki perinteisemminkin, jolloin kerrot julkaisuistasi omalla ständillä tai posterilla. Yksi kätevä tapa jakaa verkkojulkaisun osoitetta fyysisissä tapahtumissa on painattaa sille oma käyntikorttinsa. Se on helppo ojentaa kiinnostuneelle keskustelukumppanille. Jos julkaisusi on alalla merkittävä, sen ympärille voi myös järjestää oman tapahtumansa. Esimerkiksi kun Metropolia Ammattikorkeakoulussa julkaistiin oppikirja Lähijohtaminen sosiaalialalla tekijät järjestivät alan ammattilaisille, opettajille ja opiskelijoille suunnatun verkkotapahtuman, jossa käsiteltiin johtamiskysymyksiä. Myös Metropolian kustantaman Lasten rokotuskirjan ympärille on rakennettu erilaisia tapahtumia. Helmikuussa järjestettiin Nallen rokotuspäivä -lastenkonsertteja. Niissä esitettiin kirjan innoittamia Metropolian musiikkikasvatuksen opiskelijoiden säveltämiä lastenlauluja. Kirjan kuvitusmaailma pöpöineen ja Nallen rokotuspäivä -konserttikertomus ovat myös osa Lasten lääketieteen päivää, jota vietetään Heurekassa 25.3.2023. Osallistuminen tekee sinut näkyväksi asiantuntijana Kuten todettu, osallistuminen ajankohtaiseen keskusteluun ja julkaisujen jakamiseen panostaminen lisää niiden merkittävyyttä. Sen myötä niissä julkaistua tietoa todennäköisesti hyödynnetään laajemmin tai monipuolisemmin.  Lisäksi satsaus tekee sinut näkyväksi alasi asiantuntijana. Julkaiseminen tieteellisissä lehdissä on luonnollisesti tutkijan ansioitumista. Se tekee tutkijan ja tutkimuksen näkyväksi tiedeyhteisön sisällä. Muunlainen julkaiseminen nostaa tekijän asiantuntijaprofiilia vastaavanlaisesti, kunhan julkaisutoiminta tehdään näkyväksi niille, joihin tekijä haluaa julkaisemisella vaikuttaa.  Myös muiden asiantuntijoiden tekemien laadukkaiden ja kiinnostavien julkaisujen jakaminen verkostoillesi omilla oivalluksillasi höystettynä tuo sinua esille asiantuntijana. Kuten Kaisa Hernberg (2013) on todennut, vakuuttava alansa asiantuntija jakaa muille hyödyllistä tietoa ja soveltaa omaa asiantuntijatietoaan erilaisiin tilanteisiin. Hyödynnä myös Hernbergin muita oppeja: Ole rohkeasti esillä, osallistu ja keskustele aktiivisesti. Uskalla olla näkemyksellinen. Muista myös olla johdonmukainen, selkeä ja ymmärrettävä. Uskottavuuteesi vaikuttaa toki myös kokemus, substanssiosaaminen ja ansioituminen, mutta tapasi viestiä on ainakin yhtä tärkeä. Minkä pienen panostuksen viimeisimmän tai pian ilmestyvän julkaisusi näkyväksi tekemiseen haluaisit tämän kirjoituksen siivittämänä tehdä? Lähteet Hernberg, K. 2013. Asiantuntija epämukavuusalueella. Kirja sinulle, joka inhoat myymistä. Talentum. Meltwater 2021. Sissimarkkinointi eli guerilla markkinointi – mitä se on ja miksi se on tehokasta? Blogikirjoitus 14.9.2021. Kirjoituksessa on sovellettu Osuma – osallistuamalla osaamista -koordinaatiohankkeessa (ESR 2018–2021) hanketulosten juurruttamiseen liittyvää ajattelua julkaisujen jakamiseen. Kirjoittaja työskenteli hankkeen viestinnästä vastaavana tuottajana vuosina 2018–2020.