Vuosi: 2023
Tikissä-blogin vuosi 2023
Tikissä-blogi julkaisee yleistajuisia asiantuntijakirjoituksia Metropolia ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan (TKI) kytkeytyvistä aiheista. Vuonna 2023 Tikissä julkaistiin yhteensä 92 toimitettua blogikirjoitusta, joista 13 on englanninkielisiä. Kirjoittajina on kymmeniä eri alojen asiantuntijoita Metropolian TKI- ja oppimistoiminnan sekä hanketyön parista. Blogikirjoitukset on ryhmitelty teemoittain. Jaottelussa on haavoittuvuutensa, sillä osa kirjoituksista sopisi useamman teeman alle. Toivomme uuden tiedon löytämisen iloa! Tutkimus, kehittäminen ja innovaatiot TKI-työ tuo ihmiset yhteen kompleksisten haasteiden ratkaisemiseksi Suomalaisen tieteen pelisäännöt varmistetaan tutkimusyhteisön itsesääntelyllä Yhdenvertaisuuden edistäminen TKI-toiminnassa Merkityksellinen yhteistoiminta osallistuvassa TKI-kumppanuudessa Osallistuvaa TKI-kumppanuutta uudessa eurooppalaisessa Bauhausissa Kulttuuriset sillat ja kielelliset kohtaamiset innovaatioiksi Kampus yritysyhteistyön raja-alueena Ammattikorkeakoulun rooli ekosysteemissä on edistää osaamisen ja teknologian siirtymää Mitä hubin rakentaminen vaatii? Keksijän muistilista Keksintö Hollywoodin säihkeestä: taajuushyppely Hankkeen arvioinnista on moneksi Vuoroin vieraissa - vertaisista vauhtia hankearviointiin Voiko hankkeen arvioinnissa hyödyntää taiteellisia menetelmiä? Hanketyön sivuvirrat hyötykäyttöön Taide rakentamassa tulevaisuuden vaihtoehtoja Koulutus, osaaminen ja oppiminen Muuttuva korkeakoulu ja näkökulman vaihtamisen taito Edelläkävijäorganisaatioissa keskitytään toimivan oppimiskulttuurin luomiseen Projektiopinnot ovat joustava tapa uuden oppimiseen Virtuaalitodellisuuden tarinat terävöittävät transversaaleja taitoja Kaksikielinen koulutus avaa eettisesti kestävän tien sairaanhoitajaksi Onko mikrokursseista hyötyä yrittäjälle? Onnistuneen opinnäytetyön resepti Monialaisuus innovaatiokyvykkyyden vahvistajana Yhteisö oppimisen tukena Digitaalisen muotoilun eettiset haasteet - opiskelijat ja työelämä yhteiskehittäjinä Sosiaalialan ohjauspalveluiden kehittäminen vaatii tilanteen rakentamista Aineenopettajat kohtaavat kriisimaista tulevia maahanmuuttajataustaisia oppilaita yläkoulussa Musiikin osallisuuden portaat Työelämä ja johtaminen Valmentava johtajuus hanketyössä Psykologinen turvallisuus ja sen vahvistaminen työssä Tunteet työelämässä psykologista turvallisuutta edistämässä Resilienssiä vahvistavat hyväksymisen taito, työn merkityksellisyys ja autenttisuus Moninaisuuden ja inklusiivisuuden johtaminen vahvistaa organisaatioiden sosiaalista kestävyyttä Muuttuvalla urapolulla tarvitaan toivoa ja myötätuntoa Työntekijöiden kytkeminen organisaation kehittämiseen kestävyyden vahvistamiseksi Henkilöstötuottavuus ja sen kehittämisen mahdollisuudet Kolme vinkkiä, joiden avulla tarjoat ja vastaanotat tukea paremmin hajautetussa tiimissä Työn kehittämisellä ja muokkaamisella kohti hyvää henkilöstöpolitiikkaa sekä työuria Mitkä tekijät houkuttavat työntekijäkonkareita jatkamaan Ikääntyneen yksilöllisyys korostuu työelämään liittyvissä valinnoissa Ennakoivalla henkilöstövoimavarojen johtamisella kestävää kehitystä rakentamassa Työllisyystilanteen nopeat vaihtelut vaikuttavat AV-alan opiskelijoiden verkostoitumiseen Rakennusalan menestys vaatii monialaista yhteistyötä ja uusia toimintatapoja Pidetään ääntä hiljaisesta tiedosta! Suuret päätökset, ennakoimattomat seuraukset Yrittäjyyden ja yritystoiminnan kehittäminen Strategialähtöinen osaamisen kehittäminen Mitä yrittäjyyskeskukset voivat tuoda lisää korkeakoulujen toimintaan? Seniorien vaikuttajaryhmät - uusi tapa vaikuttaa yksityisiin palveluihin, asiakkaita ja yrittäjiä hyödyttäen Yrityksen kasvuhalukkuus, kasvun keinot ja esteet - Pitääkö aina kasvaa? Voiko taide juurtua yrityksiin? Korkeakoulujen yritysyhdistyksistä ponnistetaan tulevaisuuteen Monenlaista yritystoimintaa kohtaamassa Hypätäänkö jo lentävän auton kyytiin? Katsaus älyliikenteen markkinaympäristöön ja tulevaisuuteen Liiketoimintaa Lean Startupilla - Ikääntyneiden liikunta- ja hyvinvointipalveluihin Yrittäjänaisten ryhmätoiminnasta vahvuutta omaan yrittäjyyteen Yrittäjänaisten digitaidot vauhdittavat kasvua Tekoäly yritystoiminnan tukiälynä Female Entrepreneurs Without Borders Ympäristö ja kestävyys Tiedolla johtamisen ja teknologisten megatrendien mahdollisuudet, haasteet sekä vaikuttavuus Suomen vihreässä siirtymässä Ympäristöystävällinen tapahtumatuotanto - hanketapahtumat suunnannäyttäjnä Elämä kierrätystaloudessa matkalla kohti kiertotaloutta Vihertävää työmatkailua Euroopassa Terveys ja hyvinvointi Liikkuminen ja ravinto seniorien hyvinvointipalveluiden ytimessä Inkontinenssihanke yhteistyössä kokemustoimijoiden, ammattilaisten ja tutkijoiden kanssa Korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnin haasteet näkyvät tutkimuksissa Vuorovaikutus ja viestintä Tuumasta toimeen Brysselissä - miten aktivoitua EU-vaikuttamiseen? Hanketulokset voi koota yhteen Thinglinkillä Onko mikki auki? Onnistuuko empaattinen vuorovaikutus etänä? Verkostoitumisen mahdollisuudet hybriditapahtumissa Tekoäly asiantuntija-artikkelin kirjoittamisen tukena Innovaatiopodcasteja tekemässä Tekoäly asiantuntija-artikkelin kirjoittamisen tukena Viestintäyhteistyö hankekumppanin kanssa - 10 vinkkiä Eettisyys asiantuntijaviestinnän kulmakivenä Timanttinen hankeseminaari Blogi on yksi kanava asiantuntijatiedon levittämisessä 3 oivallusta, jotka opin hankeviestinnän kouluttajana Tekoälyn vaikutuksista tekijänoikeuksiin Vetovoimaprojekti paljasti ammattikorkeakouluopiskelijoiden mielikuvat huolinta- ja logistiikka-alasta Communications is a universal profession – staff exchange helps to broaden networks Research, development and innovations The critical role of research managers and associates in securing the future of RDI Slowing down to speed up - from first idea to prototype Using Open Innovation to Support Local Companies Focusing on Innovators Instead of Innovations 7 Reasons Why Creativity at Work is Essential Service Design The Importance of Service Design in Organisations Avoiding Service Design Theatre When Developing Projects 6 startup failures service design can help avoid The Harmful Nature of Informed Assumptions Be the guide not the hero How to create an engaging MOOC Tikissä-blogin toimituskunta kiittää kaikkia lukijoita ja kirjoittajia.
Osallistuvaa TKI-kumppanuutta uudessa eurooppalaisessa Bauhausissa
Viime kesän aikana saimme lukea uutisia Etelä- ja Keski-Euroopan lämpöennätyksistä, mittavista maastopaloista ja näistä seuranneesta inhimillisestä hädästä. Kriisi ei enää ole abstrakti tulevaisuutta varjostava pilvi, vaan ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo tässä ja nyt. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n raporteissa (1) on jo vuosia korostettu pikaisten toimenpiteiden tarvetta, sillä tällä vuosikymmenellä tehtävien toimien ja päätösten vaikutukset heijastuvat pitkälle tulevaisuuteen. Albert Einsteinin sanontaa lainaten: "Ongelmat eivät ratkea samalla ajattelulla, jolla ne luotiin." Kompleksisen maailman haasteet eivät ratkea yhden yksittäisen tieteenalan tai ammattiryhmän tietämyksellä, vaan tarvitsemme moninäkökulmaista osaamisen yhdistelyä. Osallistuva tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio- eli TKI-kumppanuus tarkoittaa lähestymistapaa, jossa eri taustoista tulevat kohtaavat yhdenvertaisina tutkimusaiheen äärellä tuoden oman erityisen asiantuntemuksen yhdessä määritettävän haasteen ratkomiseen (2). Osaamisen uudenlainen yhdistely mahdollistaa tulevaisuuskestäviä innovaatioita. Eurooppalaisella yhteiskehittämisellä kohti kestävyyssiirtymää EU:n Uusi eurooppalainen Bauhaus -aloite (New European Bauhaus, NEB) pyrkii vauhdittamaan kestävien, kauniiden ja osallisuutta edistävien elinympäristöjen kehittämistä (3). EU-kontekstissa poikkeuksellisesti yhteiskehittämällä toteutettu aloite kerää yhteen eurooppalaisia organisaatioita ja toimijoita, jotka haluavat oman toimintansa kautta edistää kestävyyssiirtymää, ja sillä on paljon yhtymäkohtia osallistuvaan TKI-kumppanuuteen (4). Metropolia liittyi aloitteen kumppaniksi kesällä 2021 ja käynnisti sen puitteissa helmikuussa 2023 NEB Stewardship Lab -kehittämiskumppanuuden yhdessä Amsterdamin ammattikorkeakoulun, Torinon yliopiston, Kypros-instituutin, NABA- ja IADE-korkeakoulujen sekä kolmannen sektorin Green Growth Generation -toimijan kanssa (5). NEB Stewardship Labin käynnistämisessä olemme hyödyntäneet Metropolian TKI-toiminnan profiloitumisen Hytke ja ReCoRDI -hankkeissa kehitettyjä osallistuvan TKI-kumppanuuden jäsennyksiä ja työkaluja. Osallistuvassa TKI-kumppanuudessa ydintekijöinä on mahdollistaa yhdenvertaista osaamista, moninäkökulmaista osaamisen yhdistelyä ja systeemista kehkeytymistä TKI-prosessin kaikissa vaiheissa (2). Tässä kirjoituksessa kuvaan havaintoja osallistuvan TKI-kumppanuuden soveltamisesta käytäntöön. Havainto I: Kehkeytyvä kumppanuus ei etene suoraviivaisesti Osallistuva TKI-kumppanuus ei ole suoraviivainen prosessi vaan eri vaiheet limittyvät toisiinsa iteratiivisesti (katso kuvio 1). Syksyn 2022 ja kevään 2023 aikana liikuimme joustavasti prosessin neljän ensimmäisen vaiheen välillä, palaten tarvittaessa aiempiin vaiheisiin, tutkimusnäkökulman laajentuessa ja tarkentuessa yhteisen ymmärryksen kasvaessa. Havainto II: Motivaatio ja yhteinen suuntima pitävät joukon yhdessä Kehkeytyvässä prosessissa on paljon epävarmuutta, jolloin osallistujien motivaatio muodostuu tärkeäksi eteenpäin liikuttajaksi ja jaettu visio kumppanuutta ylläpitäväksi liimaksi. NEB Stewardship Lab -yhteistyössä liimana on ollut osallistujien palo ja käytännössä havaitsema tarve korkeakoulujen roolin ja toimintatapojen uudistamiselle aikakautena, jolloin ihmisen toimet, kuten maanviljelys, teollistuminen ja ydinkokeet ovat jo jättäneet pysyviä jälkiä maapallon toimintaan. Haaste on valtava ja sen palasteleminen käytännön askeleiksi vaatii paljon yhteistä pohdintaa ja käytännön kokeiluja. Kumppanuuden pohjana ja suunnan määrittäjänä toimii Metropoliassa hahmoteltu, NEB-aloitetta ja kestävyystieteen stewardship-konseptia yhdistävä viitekehys (6). Kumppanuuden tavoitteena on selvittää, miten korkeakoulut voisivat toiminnassaan vahvistaa paitsi tiedon, myös toimijuuden ja huolenpidon ulottuvuuksia. NEB Stewardship Labin viitekehyksessä nämä kolme ulottuvuutta nivoutuvat yhteen NEB-aloitteen arvojen – kestävyys, kauneus ja osallisuus – kanssa ja laajentavat aloitteesta käytävää keskustelua toimijan eli aloitteen tavoitteita toteuttavan yksilön tai yhteisön tarvitsemien kyvykkyyksien tarkasteluun. NEB Stewardship Lab -kumppanuuden tiivis yhteys Euroopan komission NEB-aloitteeseen varmasti vahvistaa osaltaan sen kiinnostavuutta ja houkuttelevuutta, sillä sen kautta on mahdollista nostaa ehdotuksia ja näkökulmia Euroopan tason keskusteluun. Havainto III: Arvosta ajankäyttöä ja tee näkyväksi, miten pitkälle on jo tultu Koska NEB Stewardship Lab -yhteistyön taustalla ei vielä tässä yhteistyön rakentamisen vaiheessa ole ulkoista rahoitusta mahdollistamassa työtuntien resurssointia, kumppanien aikaa on kunnioitettava erityisen tarkkaan. Onkin tärkeää suunnitella yhteistyön puitteet niin, että palavereissa ja työpajoissa pystytään keskittymään yhteiseen kehittämiseen ja että suunta pysyy osallistujille selkeänä kehitysprosessin käänteistä huolimatta. Myös yhteisen ymmärryksen kertyminen on keskeistä havaita ja tehdä se säännöllisesti näkyväksi kaikille osallistujille - näin yhteisen työn arvo konkretisoituu. Tämä vaatii osallistuvan TKI-kumppanuuden “vetäjältä” valmistautumis- ja suunnitteluaikaa. Havainto IV: Avoin kumppanuus - tavoitellako laajaa osallistujajoukkoa vai keskittyäkö ymmärtämään ydinjoukon tarpeita? NEB Stewardship Labin kevätkausi 2023 painottui toimiin osallistujajoukon laajentamiseksi edelleen seitsemän eri organisaation ihmisistä koostuvasta koordinaattoritiimistä. Kevään aikana järjestimme neljä työpajaa, kolme eri maissa ja yksi verkossa. teimme kyselyn korkeakouluissa ja niiden kanssa toimiville NEB Stewardship -viitekehyksen tarpeellisuudesta, toimivuudesta ja mahdollisista sovelluskohteista. Nämä toimet veivät leijonanosan koordinaatiotiimin yhteisestä ajasta ja loppukeväästä kehittämiskumppanimme esittivät selkeän toiveen, että ennen joukon laajentamista olisi tärkeää palata yhteisen tavoitteenasettelun äärelle, jotta yhteinen kehittämistyö palvelisi mahdollisimman hyvin kaikkia osallistujia. Palasimme yhteisen ymmärryksen tuottamisen vaiheesta tutkimuksen vastavuoroiseen yhteissuunnitteluun ja päätimme kevään kahteen koordinaattoritiimille järjestettyyn visiotyöpajaan, joissa kirkastimme yhdessä kumppanuuden pitkän aikavälin tavoitetta ja hahmotimme askelia sitä kohti. Havainto V: Harppaus abstrakteista käsitteistä käytäntöön vaatii tukea Koska NEB Stewardship -viitekehys on varsin abstrakti ja sen ulottuvuudet monimerkityksisiä, kehittämistyön ensimmäinen askel oli tuoda niitä lähemmäs käytäntöä ja määritellä käytettyä sanastoa yhteisen keskustelun mahdollistamiseksi. Yhteisen sanaston luomiseksi tarkastelimme jo toteutettuja, kestävää kehitystä edistäviä projekteja viitekehyksen ulottuvuuksien – tieto, toimijuus ja välittäminen – kautta. Laadimme myös NABA-korkeakoulun johdolla työpajakonseptin, jossa perehdytimme esimerkein laajempaa osallistujajoukkoa NEB Stewardship -ulottuvuuksiin ja keräsimme samalla heidän näkemyksiään käsitteiden määrittelyn tueksi. Lisäksi pyrimme työpajoissa tunnistamaan, miten kolmen ulottuvuuden toteutumista voitaisiin entisestään vahvistaa esimerkkiprojekteissa sekä tätä kautta rakentamaan ymmärrystä siitä, miten korkeakoulut voivat näitä ulottuvuuksia toiminnassaan edistää. Havainto VI: Ollako vetäjä vai kehittäjäkumppani muiden joukossa? Osallistuvan TKI-kumppanuuden käynnistäminen ja ylläpito vaatii aikaa ja suunnittelua. Vapaaehtoisista koostuvassa kumppanuudessa vastuu tuntuu helposti – jo ajankäytöllisistäkin syistä – valuvan sen käynnistäjälle ja häneltä myös odotetaan näkemyksiä ja “johtajuutta” prosessin eteenpäin viemiseksi. Tästä helposti muodostuvasta valta-asetelmasta on tärkeää olla tietoinen ja pyrkiä purkamaan sitä muun muassa jakamalla vastuuta eri kumppaneille. Toisaalta, jos kumppanuuden käynnistäjä asettuu pelkästään fasilitaattorin rooliin, hän ei (ainakaan työpajoissa) pääse samalla tavalla itse osallistumaan kehittämistyöhön huomion kohdistuessa yhdenvertaisen tilanteen luomiseen muille. Tällöin hänen muu asiantuntemuksensa jää hyödyntämättä. Työpari helpottaa tilannetta ja mahdollistaa roolien vaihtelun fasilitaattorin ja osallistujan välillä. Havainto VII: Kansainvälinen konteksti lisää haastetta - mutta myös kiinnostavuutta! NEB Stewardship Labin koordinaattoritiimi muodostuu aiemmin toisilleen tuntemattomista, mutta samoja kiinnostuksen kohteita jakavista korkeakoulutuksen parissa toimivista ihmisistä. Luottamuksen ja yhteisen näkemyksen rakentuminen vaatii tässä kontekstissa aikaa, paljon yhteistä keskustelua ja kohtaamisia myös kasvokkain. Yhteisten pelisääntöjen ja arvojen sopiminen sekä niiden johdonmukainen seuraaminen helpottaa prosessia. Johdonmukaisuudesta huolimatta yhteistyö edellyttää tasapainottelua asioiden syvällisen kertaamisen ja eteenpäin siirtyvän otteen välillä. Samalla kehittämiskumppaneiden kontekstien moninaisuus ja eri kulttuurit ovat myös suuri rikkaus ja inspiraation lähde joka ruokkii yhteistä kehittämistä. Eri näkökulmat, tai joskus jopa väärinymmärrykset herättävät kyseenalaistamaan totuttuja ajatuskaavoja ja ajattelemaan uudelta kantilta. Opittavaa on paljon ja kansainvälinen yhteiskehittäminen tarjoaa siihen erinomaiset puitteet! Kirjoittaja Päivi Keränen (TaM) toimii Hytke - Kestävää hyvinvointia yhdessä tutkimalla ja kehittämällä -hankkeen asiantuntijana ja koordinoi Uusi eurooppalainen Bauhaus -kumppanuutta Metropolia ammattikorkeakoulussa. Hänellä on pitkä ja monipuolinen kokemus yhteiskehittämisestä ja kansainvälisestä verkostoyhteistyöstä muotoilun menetélmiä hyödyntäen. Lähteet IPCC 2023. Summary for Policymakers (PDF) [H.-O. Pörtner, D.C. Roberts, E.S. Poloczanska, K. Sipari, S., Helenius, S., Vänskä, N., Foster, R., Salonen, A.O. Osallistuva tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiokumppanuus ammattikorkeakoulukontekstissa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 2022a;24(4):10-27. Euroopan komissio 2021. New European Bauhaus: new actions and funding to link sustainability to style and inclusion.(ec.europa.eu) Haettu 1.11.2023. Keränen, P. 2023. Uusi eurooppalainen Bauhaus! Osallistuvalla TKI-kumppanuudella kohti kestävää hyvinvointia. (PDF) Teoksessa Tulevaisuustyöpajoilla kohti kestävää hyvinvointia.[Linkola, Jussi & Väisänen, Sara (toim.)] Metropolia Ammattikorkeakoulu, 40-43. Haettu 1.11.2023. Metropolia Ammattikorkeakoulu 7.2.2023. NEB Stewardship Lab — enhancing the role of higher education in New European Bauhaus. Keränen, P. 2022. Stewardship in the New European Bauhaus. Tikissä-blogi 10.5.2022. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Haettu 1.11.2023. https://blogit.metropolia.fi/tikissa/2022/05/10/stewardship-in-the-new-european-bauhaus/ Sipari S & Vänskä N & Lehtonen K & Helenius S & Väisänen S & Harra T 2022b. Osallistuva tutkimuskumppanuus kuntoutuksessa. OIVA-sarja 50. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Pidetään ääntä hiljaisesta tiedosta!
Einstein ajatteli, että opettamisessa tärkeintä ei ole faktojen välittäminen vaan sellaisen hiljaisen tiedon välittäminen, jonka varaan oppilaat rakentavat koko loppuelämänsä (1). Muistamme todennäköisesti lapsuudestamme, kun vanhempamme ja isovanhempamme jakoivat ”vanhan kansan tietoa”. Sitä tietoa, kuinka maakellarin kansi jätetään mökillä auki talveksi homeen estämiseksi, miten pääskysten lentokorkeudesta voidaan päätellä seuraavan päivän poutasää, tai miten saunan lämmityksestä nousevan savun liike kertoo ilmanpaineesta. Omasta lapsuudestani muistan, että mummo tunnisti leivinuunissa olevien ruisleipien olevan valmiita pelkän hajun perusteella, tietämättä leivinuunin tarkkaa lämpötilaa tai kokeilemalla ruisleipiä haarukalla. Onko tuo taito hiljaista tietoa, vai kenties intuitiota, jonka olen joskus kuullut olevan tiivistynyttä kokemusta? Tunnistammeko nykypäivän hiljaista tietoa ja kuinka välitämme sen toisille? Miten saamme hiljaisen tiedon esiin? Hiljaista ja avointa tietoa Hiljaisen tiedon käsitteen luojan, Michael Polanyin mukaan ”tiedämme enemmän kuin osaamme ääneen lausua” (2). Hiljainen tieto tunnistetaan tärkeäksi tietolähteeksi joskus liian myöhään, esimerkiksi työntekijän eläköityessä, kun joku aiemmin hyvin sujunut prosessi takkuaa. Valveutuneissa organisaatioissa hiljaista tietoa kerätään ja jaetaan − se tehdään näkyväksi. Mutta kerätäänkö hiljaista tietoa sellaisilta henkilöiltä, jotka eivät vielä ole ikänsä tai kokemuksensa puolesta meritointuneet hiljaisen tiedon lähteeksi? Hiljaista tietoa pohdittaessa on hyvä puhua myös avoimesta tiedosta. Katsoin avoimen tiedon määritelmän avoimen tiedon lähteestä, Wikipediasta. Sen mukaan avoimella tiedolla viitataan ”digitaalisessa muodossa oleviin sisältöihin ja dataan, joita kuka tahansa voi vapaasti ja maksutta käyttää, muokata ja uudelleen jakaa mihin tahansa käyttötarkoitukseen” (3). On ehkä tässä kohtaa myös hyvä tarkentaa datan ja tiedon eroja: tieto muodostuu erilaisista datakokonaisuuksista, mutta pelkkä yksittäinen data ei välttämättä muodosta selitettävää tietosisältöä. Lisäksi dataan liitetään muun muassa käsitteet big ja small data. Avoimesta tiedosta käytetään tieteessä nimitystä open access, jolla halutaan varmistaa, että tieto eli tutkimukset ovat kaikkien saatavilla ja esteettömästi luettavissa, tulostettavissa ja kopioitavissa käyttöoikeuslisenssien määrittelemällä tavalla. Meille metropolialaisille avoin tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta (TKI) tarkoittaa erityisesti vastuullista tiedon ja osaamisen tehokasta välittymistä oppijalta toiselle. Haluamme edistää avointa toimintakulttuuria, tutkimusaineistojen ja -menetelmien sekä julkaisujen avoimuutta sekä avointa oppimista. (4) Euroopan komission mukaan avoimen tieteen tulee olla ”niin avointa kuin mahdollista ja niin suljettua kuin välttämätöntä” (5). Hiljainen tieto hiipii esiin dialogissa Hiljainen tieto kaipaa psykologisesti turvallista ilmapiiriä tullakseen esiin, sillä sen sanoittamiseen ja tietoon itsessään saattaa liittyä pelkokertoimia: epävarmuutta, häpeää ja pelkoa. Psykologisesti turvallisessa ilmapiirissä kokemuksia voidaan jakaa esimerkiksi dialogiringissä. Dialogiin kuuluu neljä perusperiaatetta, jotka voidaan jakaa dialogitimantin muotoon. Avoimuus: kerron avoimesti ja sydämestäni, mitä ajattelen. Kuuntelu: kuuntelen aidosti toista ja olen läsnä. Odotan vuoroani: en puhu päälle ja annan toiselle tilaa. Jäävään itseni ennakkoluuloista: en tee oletuksia etukäteen ja kunnioitan toisten näkemyksiä sekä mielipiteitä, vaikka ne eroaisivat omistani. (6) Dialogin ja keskustelun isoin ero on se, että keskustelun tavoite on kulkea kohti ratkaisua ja sinne pyritään pääsemään erilaisia vaihtoehtoa eliminoimalla. Dialogin suunta taas katsoo taaksepäin: tavoitteena ei niinkään ole löytää ratkaisua, vaan rikastuttaa omaa ja muiden ajattelua jakamalla omia kokemuksiaan ja kuulemalla toisten. Dialogin avulla voidaan jakaa monipuolisesti kokemuksia, rikastuttaa osallistujien ajattelua, mahdollistaa vertaisoppiminen ja fasilitoida hiljaisen tiedon esiintuloa. Lisäksi, oman puheenvuoron validointi muiden kuulijoiden läsnäolon ja hyväksynnän kautta lisää hyvän kierrettä kertoa samankaltaisia asioita uudestaan. Kun tiimioppimista saadaan synnytettyä monialaisissa tiimeissä, jaetaan myös valtava määrä sellaista tietoa, johon Wikipedia ei ulotu. Hiljaisen tiedon pankki Metropoliassa on lähes 17 000 hiljaisen (opiskelija)tiedon lähdettä, sekä yli tuhat ammattilaista eri tehtävissä. Se tarkoittaa, että meillä on aivan valtavasti tietoa työelämässä tapahtuvista asioista harjoittelujen kautta, opiskelijan kohtaamista arjen haasteista opintojen ja muiden velvollisuuksien yhdistämisessä, erilaisten oppijoiden erityispiirteistä, ja opetusvinkeistä, joilla saadaan synnytettyä mielekästä oppimista ja pitovoimaa opintoihin. Perustimme omassa tiimissämme hiljaisen tiedon pankin, jonne keräämme anonyymisti eri tilanteissa havainnoituja juttuja, kokemuksia tai sananparsia asiakkailtamme − olisiko tässä hyvä soveltaa myös Metropolian avoimen datan periaatteita ja saattaa hiljainen tieto kaikkien saataville, sillä näitä tiedonmurusia - dataa - yhdistelemällä saatamme huomaamattamme tuottaa kaikille hyödyllistä tietoa joka auttaa arjen työssä navigointia? Opiskelijoiden arvokkaita näkemyksiä keräämme systemaattisesti MINNO-opintojaksoilla. Lisäksi helposti toteutettava hiljaisen tiedon jakamisen paikka olisi esimerkiksi harjoittelujen jälkeinen dialogirinki, joissa jaetaan juuri koetut opit ja kopit − myös ne hyvät jutut. Hiljaisten tiedonmurujen jakaminen kaikkien kompetenssin kohottamiseen tai sanojen ja tekojen kautta reagointi esimerkiksi opiskelijahyvinvointia koskeviin teemoihin tulee olla systemaattista. Psykologisen turvallisuuden edistämisen ja säilyttämisen näkökulmasta tietoon reagointi, sen validointi, on myös tärkeää, sillä Einsteinin pohdintoihin nojaten, olemmehan kaikki ikuisia oppijoita! Kirjoittaja Minttu Ripatti on MINNO®-opintojaksoja työssään kehittävä, tiimioppimiseen vahvasti nojaava, kymmeneltä eri ammattialalta ja 15 eri työyhteisöstä hiljaista tietoa kerännyt omasta keramiikkapajasta haaveileva äiti. Lähteet Ma, Y. & Mukherjee, S. & Uzzi, B. 2020. Mentorship and protégé success in STEM fields (pnas.org). PNAS 117 (25). 14077-14083. Wikipedia: Michael Polanyi. Viitattu 12.12.2023. Wikipedia: Avoin data. Viitattu 12.12.2023. Näreaho, S. & Latvanen, J. & Päällysaho, S. 2022. Avoimuuden perusteet tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa - Opas ammattikorkeakoulujen toimijoille. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. OIVA-sarja 51. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU)28.4.2021/695. (eur-lex.europa.eu) Isaacs, W. 1999. Dialogue: The Art of Thinking Together. New York: Crown Currency.
Elämää kierrätystaloudessa – matkalla kohti kiertotaloutta
Törmäämme arjessa usein mainoksiin siitä, paljonko kierrätysmateriaalia on ostamissamme tuotteessa käytetty. Tästä voi helposti saada vaikutelma, että materiaalin kierrätys on varsin hyvällä tolalla. Se, että ostetun tuotteen valmistuksessa on käytetty 100 % kierrätettyä uusiomateriaalia ei kerro siitä kuinka hyvin me olemme onnistuneet kansalaisina, kuluttajina ja kansakuntana kierrätyksessä. Elämme kierrätystaloutta, jossa materiaalin hallinta perustuu jätteen kierrätykseen. Kierrätys kulminoituu kolmen avaintoimijan ympärille. Tavaran valmistajan rooli on tehdä tavaroita ja hyödykkeitä hyödyntäen kierrätettyjä raaka-aineita eli jätettä. Kuluttaja käyttää ja toimittaa tavarat elinkaaren päässä jätehuollon lajittelupisteeseen eli toimii tärkeässä roolissa tavaran muuttamiseksi jätteeksi, joka voidaan kierrättää. Nykyinen toimintatapa ei varsinaisesti palkitse tai tähtää jätteen määrän vähentämiseen. Suomi on EU-tilastoissa jätteiden kierrätyksen ja kiertotalousmittarien osalta parhaimmillaan vain EUn keskikastia. Kierrätys (eng. recycling) tarkoittaa jätteiden käyttämistä raaka-aineena muun muassa tavaroiden valmistuksessa. Jätteiden energiakäyttö ei ole kierrätystä, vaikkakin se on resurssien hyödyntämistä. Sekajätteen mukana kierrätyskelpoista materiaalia päätyy poltettuna taivaan tuuliin. Suomessa kerätystä yhdyskuntajätteestä noin 60 % poltetaan energian tuotannossa ja loput 40 % kierrätetään. Sekajätteen kierrätyspotentiaali Tilastokeskuksen mukaan Suomessa syntyy yhdyskuntajätettä jokaista suomalaista kohti noin 600 kg vuodessa eli reilu 3 miljoonaa tonnia vuodessa. Kierrätysaste on viime vuosina ollut laskussa ja vuonna 2021 vain 37 % (1). Tämä tarkoittaa, että yhteiskuntajätteen keräyksessä saadusta materiaalista häviää yli puolet kun se hyödynnetään energian tuotannossa. Suomi on sitoutunut kierrättämään yhdyskuntajätteistä vähintään 55 % vuonna 2025 ja 60 % vuonna 2030. Tällä hetkellä asetettuihin tavoitteisiin ei tulla pääsemään. On ilmeistä, että sekajätteen tarkemmalla lajittelulla voitaisiin saavuttaa merkittäviä parannuksia kierrätysasteeseen. Kuluttaja ja jätehuollon toimijat voivat vaikuttaa merkittävästi sekajätteen kierrätykseen. Toisaalta tämä johtaa jätteenpolttolaitoksilla polttoaineen (eli sekajätteen) määrän vähenemiseen, mikä osaltaan voi selittää sekajätteen teollisen lajittelun vähyyttä Suomessa. HSY on tutkinut sekajätteen koostumusta (2), jota pääkaupunkiseudulla kotitalouksissa muodostui vuonna 2021 noin 130 kg vuodessa asukasta kohti. Nyt asukasta kohti sekajätteeseen päätyy vuodessa biojätettä 51 kg (40 %) muovia 18 kg kg (14 %) kartonkia ja pahvia 9 kg (7 %). Sekajätteestä 80 % olisi ollut lajiteltavissa kierrätykseen, joten potentiaalia kierrätyksen lisääntymiseen on runsaasti. Suomessa sekajäte hyödynnetään jätteenpolttolaitoksissa energiantuotannossa ja siitä saadaan sähköä ja kaukolämpöä. Tämä on jätteen hyödyntämistä, mutta sitä ei katsota kierrättämiseksi eikä se lisää Suomen kierrätysastetta. Suomen nykyinen kierrätystalous hävittää neitseellistä materiaalia merkittäviä määriä kun kierrätysaste jää alle 50 %. Olemme kierrätyksessä EU-maiden keskikastia tai sen alle monien tilastojen valossa. Tilannetta voisi parantaa sekajätteiden lajittelua tehostamalla ja myös pyrkiä jätteen kokonaismäärän määrän vähentämiseen esimerkiksi panostamalla laadukkaisiin, pitkäikäisiin ja korjattaviin tuotteisiin. Materiaalien kiertotalousaste EU on kierrätyksen ja vihreän siirtymän edelläkävijä. Materiaalien kiertotalousaste (eng. CMU, Circular material use rate) kuvaa kierrätetyn materiaalin suhdetta kaikkeen käytettyyn materiaaliin, joka huomioi myös muun muassa energian käytön sekä tuonnin ja viennin vaikutuksia. EU-tasolla kaikkien materiaalien osalta kiertotalousaste on pysytellyt noin 12 % tasolla (3). Tämä havainnollinen mittari kertoo karua todellisuutta nykyisesti neitseellisten luonnonvarojen käytöstä ja toisaalta palauttaa pohtimaan materiaalien kierrätyksen riittävyyttä ja tehokkuutta. Nykyinen kierrätystalous on lineaaritalouden lieveilmiö (valmista-käytä-hävitä), jolla vastataan jätteiden määrän valtavaan kasvuun, mutta samalla maksimoidaan myynnin määrää. Muodostuvan jätteen määrää ei lähtökohtaisesti pyritä vähentämään vaan kehitetään kierrätysmenetelmiä ja jätehuoltoa tehokkaammaksi kasvavien jätemäärien käsittelyä varten. Kuten kierrätysaste- ja kiertotalousastetilastot osoittavat, nykyinen jätehuolto ja kierrätys eivät ole kovinkaan tehokasta, koska haaskaamme suurimman osan (noin 90%) käyttämistämme neitseellisistä raaka-aineista. On ilmeistä, että nykyinen kierrätystalous vaatii isoa muutosta, jotta pääsemme kestävän kehityksen mukaiseen kuluttamiseen ja liiketoimintaa. Yksi vastaus resurssien kestämättömään käyttöön pohjautuvaan liiketoimintaa ja kulutukseen on kiertotalous, joka lähtee siitä, että jätehuoltoa ja kierrätystä ei tarvita, koska kiertotaloustoiminnot ja -prosessit eivät lähtökohtaisesti synnytä jätettä. Tämä on mullistava ajattelun muutos, jossa arvokkaat neitseelliset materiaalit ja hyödykkeet pidetään hyötykäytössä eikä niistä anneta koskaan muodostua jätettä nykyisen kierrätystalouden rattaisiin. Metropolia-vetoisessa Yritysten vihreä siirtymä, muutoskyvykkyys ja digitalisaatio (REACT, Etelä-Suomi) -hankkeessa tuotetuissa mikro-opintokokonaisuuksissa ja työpajoissa on käsitelty vihreän siirtymän teemoja kuten kiertotaloutta, vastuullisuutta ja uusiutuvan energian tekniikoita. Kirjoittaja Esa Toukoniitty (TkT, dosentti) on kiertotalouden teemavastaava puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymässä. Hän toimi kiertotalousasiantuntijana mm. Yritysten vihreä siirtymä, muutoskyvykkyys ja digitalisaatio (REACT, Etelä-Suomi) -hankkeessa. Lähteet Tilastokeskus, Jätetilasto 2021 (stat.fi). Luettu 7.12.2023. HSY. Pääkaupunkiseudun sekajätteen koostumus vuonna 2021 - Kotitalouksien sekajätteen koostumustutkimuksen loppuraportti, (hsy.fi) Verkkoaineisto. Luettu 7.12.2023. Eurostat. EU’s circular material use rate decreased in 2021 (ec.europa.eu) Verkkoaineisto, 13.12.2022. Luettu 7.12.2023.
Henkilöstötuottavuus ja sen kehittämisen mahdollisuudet
Henkilöstötuottavuus on työelämäilmiö, jota voi ja pitää mitata. Se on organisaatiolle kilpailuetu ja tuo lisäarvoa toimintaan vahvistaen taloudellisuutta. Henkilöstötuottavuuden korostaminen on myös arvo. On merkityksellistä kehittää organisaatiota henkilöstön kehittämisen näkökulmasta. Silloin vaikutetaan sosiaaliseen kestävyyteen, luodaan hyvää henkilöstöpolitiikkaa ja vahvistetaan työuria, joita Suomen hallitus edellyttää (1). Työntekijöiden sitoutuminen, hyvä esihenkilötyö ja hyvin toimivat tiimit lisäävät organisaation henkilöstötuottavuutta. Yleensä työntekijöiden työhyvinvointiin ja vaihtuvuuden vähentämiseen vaikuttavat asiat ovat avaintekijöitä henkilöstötuottavuuden vahvistamisessa. (2) Hyvinvoivissa organisaatioissa työntekijät nähdään kehittämisen voimavarana ja johtamisessa edellytetään työntekijöiden osallistumista ja aktiivisuutta toiminnan kehittämiseen. Mitä työntekijälähtöisempää kehittäminen on, sen paremmin sen katsotaan vahvistavan henkilöstötuottavuutta. Esihenkilötyö on henkilöstötuottavuuden kriittinen tekijä Vahvistamalla esihenkilötyötä parannetaan organisaation henkilöstötuottavuutta, sillä esihenkilöt kykenevät toiminnallaan parantamaan työntekijöiden motivaatiota, työhön sitoutumista ja työhyvinvointia. Henkilöstötuottavuus on yhteydessä myös itseohjautuvuuden mahdollistamiseen ja johtamiseen. Johtajuus on parhaimmillaan paitsi tuettua myös jaettua. (3) Työntekijöiden sairauspoissaolot vähentävät henkilöstötuottavuutta ja vaikuttavat tuloksellisuuteen. Organisaatioiden johtamisessa kyetään vaikuttamaan sairauspoissaoloihin, sillä esihenkilöt kykenevät hyödyntämään esimerkiksi työntekijöiden työhyvinvointia vahvistavaa aktiivista tukea (4). Aktiivisella tuella tarkoitetaan sitä, että työntekijöiden työn sujumista tuetaan esimerkiksi työtä muokkaamalla. Työn sujumisen tukemisessa voi esihenkilön ohella olla mukana myös tarvittaessa työterveyshuolto. Työntekijöiden ja tiimien itseohjautuvuus vahvistaa henkilöstötuottavuutta Nykyisen johtajuuskäsityksen mukaan työntekijät ovat itse itseään johtavia ja vahvistavat tuottavuutta. Työntekijät ovat aktiivisia, motivoituvia, itseohjautuvia eli kykenevät ohjaamaan työtään itse (5). Työelämässä työntekijöiden itsemääräämisoikeus ja itseohjautuvuus ovat tärkeitä asioita hyvän elämän ja autenttisuuden eli aitouden rakentumisessa (5, 6). Työntekijöille on tärkeää saada toteuttaa itseään, tehdä arvovalintojaan ja suunnitella työtään itse. Nämä asiat vaikuttavat myönteisesti myös työntekijöiden sitoutumiseen. Itse- ja yhteisöohjautuvuus ovat tämän päivän työelämän käsitteitä, mutta myös henkilöstötuottavuuden edellytyksiä. Hyvä työilmapiiri ja myönteinen vuorovaikutus tukevat moni-ikäisten tiimityötä ja vähentävät työntekijöiden vaihtuvuutta. Parhaimmillaan tiimit jakavat kriittistä tietoa toinen toisilleen itse, ja tarkastelevat oman tuloksellisuutensa toteutumista. Parhaimmillaan kokeneet konkarit ja nuoremmat työkaverit jakavat hiljaista tietoa toinen toisilleen. Henkilöstötuottavuuden kehittäminen on tiedolla johtamista Henkilöstötuottavuuden kehittäminen on ennakointitietoa hyödyntävää tiedolla johtamista. Tarkoituksena on luoda organisaatioille inhimillisesti kestävän tuottavuuskehityksen arviointi ennakoiden tulevaisuutta vahvistamalla nykytilan kuvausta ja vahvistamalla kehittämistavoitteita kohti inhimillistä kestävää ja tuottavaa työelämää. Tuottavuuden vahvistaminen on toimenpiteitä, jotka perustuvat tutkittuun tietoon ja joita varten on olemassa arviointimenetelmiä (7). Hyvissä henkilöstötuottavuuden kehittämisen hankkeissa organisaatioille luodaan jopa kymmenen vuoden kehittämisskenaarioita, joissa keskitytään muun muassa sairauspoissaolojen vähentämiseen ja työelämän laadun parantamiseen. Luonnollisesti on niin, että ennakointitiedon keruu, tavoitteet ja toimenpiteet auttavat organisaatioista luomaan taloudellisia parannuksia, jota henkilöstötalouden kehittäminen tuo (7). Kirjoittaja Marjatta Komulainen (VTM, MBA) on Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa johtamisen asiantuntijalehtori. Lisäksi hän on väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Lähteet Vahva ja välittävä Suomi : Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023. (valtioneuvosto.fi) Aura, O, Eskelinen, J, Ahonen, G, Kuosmanen, T (2019) Johtaminen ja tuottavuus - Henkilöstön johtaminen menestystekijänä (aaltodoc.aalto.fi). Aalto-yliopiston julkaisusarja, Crossover 1/2019. Helsinki. Ahonen, Aura, Hussi, Ilmarinen (2021) The financial impact of management by self-determination - empirical evidence from Finland. European Journal of Management Volume 21, Issue 1, p93-110, March 2021 Komulainen, M. 2011. Aktiivinen tuki yhteistoiminnan työkaluna. Työturvallisuuskeskus. Ryan, R. M. K & Deci, E. L. (2017) Self-determination theory: Basic psychological needs in motivation, development, and wellness. The Guilford Press. Martela, F. & Ryan, R. M. (2016) The Benefits of benevolence: Basic psychological needs, beneficence, and the enhancement of well-being: Benefits of Benevolence. (onlinelibrary.wiley.com) Journal of Personality 84(6), 750-764. Uusi analysointimenetelmä edistää henkilöstötuottavuutta. Lapin yliopisto uutiset 25.10.2023, luettu 7.12.2023
Työn kehittämisellä ja muokkaamisella kohti hyvää henkilöstöpolitiikkaa sekä työuria
Työkyvyn ylläpitäminen ja edistäminen ovat suomalaisen yhteiskunnan tavoitteita. Henkilöitä, joilla sairaus tai vamma rajoittaa työn tekoa, ei tulisi enää lähtökohtaisesti luokitella työkyvyttömiksi. Työn muokkaaminen on sosiaaliseen kestävyyteen perustuva keino hyödyntää työntekijän jäljellä olevaa työkykyä. Pitkän työuran tavoitteleminen sekä työn muokkaaminen ja kehittäminen hyödyttävät työnantajaa, työntekijää ja yhteiskuntaa. Kehittämisen taustalla ikäjohtaminen Ikäjohtaminen on tämän päivän kehittämisen tärkeä näkökulma, sillä hallitusohjelman tavoitteena on nostaa eläkeikää ja pidentää työuria monin tavoin. (1) Fyysisen iän karttuessa konkareiden motivaatio jäädä työelämään voi olla kiinni työnantajan mahdollisuuksista ja osaamisesta muokata työtä. Työntekijän ikääntyessä työtä tulisi myös muokata säännöllisesti. Luonnollisesti myös nuorilla työntekijöillä on erilaisia tarpeita, jotka tulee huomioida työyhteisön työn muokkaamisessa. Ikääntyneen työntekijän paras työn muokkaaja on työntekijä itse. Puhutaan vapaudesta tehdä työtä, määritellä itse omia aikatauluja ja tekemisen rajoja. Jos työntekijä kykenee muokkaamaan työtään itse, tuottavassakin työssä eläke ikää karttuu. Työntekijällä itsellään on myös vastuuta työkykynsä säilyttämisestä. Vain työntekijä itse kykenee huolehtimaan työterveyden edistämisen näkökulmista kuten riittävästä liikunnasta, oman terveyden seurannasta tai terveellisestä ravinnosta. Työkaariarvio ja Ratko-menetelmä työn kehittämisen menetelminä Pitkät työurat eivät ole onnellisten tapahtumien summa. Työuria pitää ymmärtää ja kehittää. Ikäjohtamisen kehittämiseen on erilaisia malleja. Niistä yksi on Työturvallisuuskeskuksen kehittämä Työkaariarvio-kysely, jonka avulla kartoitetaan millä tavoin työpaikoilla tuetaan ja kehitetään ikäjohtamisen käytäntöjä. Kyselyn tulosten avulla voi pohtia ja kehittää sitä, miten työntekijöinä voimme vaikuttaa oman työuran edistymiseen. (2) On tärkeä ymmärtää työuria ja kehittää niitä työntekijän iän näkökulmista. Myös organisaation kehittämismyönteinen kulttuuri vaikuttaa asiaan. Työkaariarvio-kysely käsittelee ikäjohtamisen aihetta seuraavista näkökulmista: Työkaarijohtaminen Työuran ja työssä jatkamisen suunnittelu Työn hallinnan varmistaminen: osaaminen ja ammattitaito Työaikajärjestelyt Työn muokkaaminen ja työjärjestelyt Työterveysyhteistyö ja työkykyä tukevat terveystarkastukset Terveellisten elämäntapojen ja elämänhallinnan edistäminen Ikääntyneellä työntekijällä on tarve tunnistaa omia työkykyyn vaikuttavia riskejä esimerkiksi työterveyshuollon tuella. Tukea tarvitaan usein myös organisaation yhteisen toiminnan kehittämiseen. Organisaatioiden kehittymisen näkökulmasta tarkasteltuna ikääntyneiden työntekijöiden on merkityksellistä osallistua työyhteisön kehittämistilaisuuksiin, jotta hiljainen tieto ja osaaminen siirtyy työyhteisössä muille työntekijöille. Yhdessä kehittäminen työyhteisössä on merkityksellistä. Konkari työntekijöiden on itse syytä pohtia ja listata, millaista hiljaista tietoa juuri minun kannattaa siirtää ja miksi se on merkityksellistä organisaation kannalta. Työn muokkaaminen palvelee ikäjohtamista. Työn muokkaamista voidaan tehdä työyhteisöissä esimerkiksi Ratko-menetelmällä (3, 4). Aloite työn muokkaamiseen voi tulla työntekijältä itseltään, työnantajalta tai työterveyshuollosta. Myös työyhteisö voi olla työn muokkaamisen alullepanija. Työn muokkauksen kohteita voivat olla esimerkiksi Työaika ja -joustot Työn organisointi ja jäsentely Työympäristö kuten oma huone tai keskittymistä tukevat väliseinät Teknologia ja apuvälineet Avun saaminen ja töiden toisin jakaminen Työmatka ja etätyö Sekä vuorovaikutuskanavien muokkaus. Työn muokkaamisessa prosessissa arvioidaan, mitä nämä edellyttävät työntekijältä, tiimiltä ja työpaikalta, mitä hyötyä ne tuottavat ja millaisia kustannuksia niihin liittyy. Työn muokkaamisen arviointiin tulee osallistaa niin työnantaja kuin työntekijä. Työn muokkaus voi tarkoittaa työntekijän itsensä tekemiä pieniä muutoksia perustehtävässä tai työnantajan tuella tehtäviä muutoksia työntekijöiden työssä. Työ muokkaamisen muutokset voivat liittyä työntekijän työkyvyn tukemiseen aktiivisen tuen toiminnan avulla esimerkiksi mahdollistamalla kuntoutustoimenpiteitä yhdessä työterveyshuollon kanssa (5). Työelämän veto- ja pitovoiman kehittämiseksi tarvitaan työn muokkaamista ja kehittämistä. Kun työurat pitenevät työtä muokkaamalla, vahvistuu samalla työntekijöiden saatavuus ja työn merkityksellisyys. Hyvä henkilöstöpolitiikka tukee organisaation yhteistoiminnallista kehittämistä, jossa tarvitaan kaiken ikäisten työntekijöiden näkökulmia ja osaamista. Kirjoittaja Marjatta Komulainen (VTM, MBA) on Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa johtamisen asiantuntijalehtori. Lisäksi hän on väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Lähteet Valtioneuvosto 2023: Vahva ja välittävä Suomi: Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023 (valtioneuvosto.fi) Työturvallisuuskeskus. Työkaariarvio (ttk.fi) Luettu 22.11.2023. Olkkonen, M., 2019. Muokatun työn mallin kehittäminen (PDF). Saimaan ammattikorkeakoulu. Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö. Esteetön rekrytointi (esteetonrekrytointi.fi) Luettu 22.11.2023. Komulainen, M. (2011). Aktiivinen tuki yhteistoiminnan työkaluna. Työturvallisuuskeskus
Yhteisö oppimisen tukena
Yhteisö antaa merkityksen moneen tekemiseen. Kuuluminen johonkin on yksi elämän perustarpeista. Yksilön ja yhteisön tarpeet ovat joskus ristiriidassa ja parhaimmillaan ne tukevat toinen toisiaan. Yhteisö kantaa. Yhdessä toisten kanssa ihminen on vahvempi kuin yksinään. Yhteisön merkitys nousee aika ajoin esiin eri yhteyksissä ja eri painotuksin. Tässä kirjoituksessa on keskiössä yhteisön merkitys oppimisessa. Vieläkin koronan vaikutukset heiluttavat kunkin kokemusta yhteisöllisyydestä tai sen merkityksestä. On aikamoinen kokemus tulla ensin eristetyksi ja sitten kun on oppinut olemaan yksikseen, tuleekin kutsutuksi takaisin yhteisöön. Monet ovat kadottaneet jotakin liittymishalustaan, vaikka se on niin perustava ihmisen tarve. Yhteisö on parhaimmillaan turva. Siellä on ihmiset, jotka tunnen, tehtävä, joka minulla on ja toiminnat, joiden osa saan olla. Psykologinen turvallisuus on toimintakyvyn perusta ja hyvä yhteisö tuottaa sitä hyvin toimiessaan päivittäin. Se on voimavara, jonka merkityksen ymmärtää usein vasta, kun siitä joutuu luopumaan tai sen menettää syystä tai toisesta. Nyt on tärkeää muistuttaa ja muistaa, kuinka arvokasta on saada kuulua yhteisöön ja toimia yhdessä muiden kanssa. Miten rakennetaan hyvä yhteisö? Usein emme huomaa, että hyvä yhteisö ei synny eikä pysy itsestään. Sitä täytyy tietoisesti rakentaa ja siitä on syytä pitää huolta. Elinvoimainen, jatkuvasti toiminnastaan oppiva yhteisö on kullan arvoinen jokaiselle jäsenelleen. Sen rakentaminen perustuu tietoisuuteen ja toimintaan siitä, mitkä tekijät vaikuttavat hyvän syntymiseen, elinvoiman uudistumiseen ja tavoitteellisuuden säilymiseen. Hyvä yhteisö syntyy toimintaedellytyksistä, selkeästä perustehtävästä, todellisista arvoista, hyvästä johtajuudesta ja yhteisöllisyyttä arvostavasta tavoitteellisesta toimintakulttuurista. Elävä yhteisö ei vain toista jo löydettyä, vaan uusiutuu toimintansa myötä. Se uskaltaa katsoa itseään peiliin, korjaa toimintaansa ja kuulee jäseniensä ajattelua ja tarpeita. Yhteisö havainnoi omaa toimintaansa rankaisematta sen jäseniä tehdyistä virheistä. Se kannustaa jäseniään palkitsemalla yhteisön hyväksi tehdystä työstä ja juhlii saavutuksiaan. Se löytää aktiivisen toiminnan ja levon tasapainon. Se näkee saavutetun ja se löytää kehittymisen suunnan aikaansa seuraten. Se on sitkeä, pitkäjännitteinen ja nopea toipumaan epäonnistumisistaan tai vääristä valinnoistaan. Se luo sitoutumista hyvällä toiminnallaan käskyjen sijaan. Ryhmän voima oppimisen tukena Ryhmä luo aina painetta tiettyyn yhdenmukaisuuteen tai sen toimintakulttuurin noudattamiseen. Tuo paine on parhaimmillaan kutsuva voima oppimiseen. Voi olla hienoa oppia ja kehittää yhdessä muiden mukana ja vuorotellen olla se, jonka avulla muutkin etenevät oppimisessaan. Pitkä kokemukseni ryhmälähtöisessä opettamisessa on vakuuttanut minut niistä valtavista voimista, jotka ryhmäläiset voivat antaa toisilleen. Opettaja jää väistämättä toissijaiseksi sen jälkeen, kun hän on osannut antaa oppijat toisilleen. Pienryhmät ryhmien sisällä tukevat ja innostavat toisiaan oppimaan, kun oppiminen muodostuu palkitsevaksi ja kaikille on tarjolla riittävä tuki omaan oppimiseen. Oppia ikä kaikki Tuttu lausahdus on totta tänäänkin. Yhteisöllisyyden voimaa on myös lupa opetella. Metropoliassa on toteutettu opetushallituksen (OPH) rahoittama Yhteisöllisyys ja tarinallinen oppiminen -täydennyskoulutuskokonaisuus vuoden 2023 aikana. Sen prosessissa on syntynyt Reittiopas yhteisöllisyyteen, jonka vuorovaikutteinen materiaali on jokaisen yhteisöllisyydestä kiinnostuneen käytettävissä ilmestyessään. Kirjoittaja Päivi Rahmel on pitkäaikainen Metropolian lehtori, jonka kiinnostuksen kohde on aina ollut ryhmien luovat prosessit. Päivi on koulutukseltaan kasvatustieteeen maisteri, työnohjaaja, narratiivinen valmentaja ja ennen kaikkea psykodraama- ja tarinateatterikouluttaja TEP. Hän on tehnyt työuransa soveltavan taiteen parissa erityisesti luovien ryhmäprosessien ohjaajana ja kouluttajana.
Kolme vinkkiä, joiden avulla tarjoat ja vastaanotat tukea paremmin hajautetussa tiimissä
Tuen tarjoaminen on tiimityöskentelyssä tärkeää, jotta tiimi voi toimia tehokkaasti ja onnistuneesti. Supportiivinen viestintä on tuen tarjoamisen muoto. Tässä blogitekstissä esittelen kolme vinkkiä, joilla supportiivista viestintää on mahdollista edistää, jotta hajautetussa tiimissä olisi mahdollista yltää mahdollisimman hyviin tuloksiin. Ammattikorkeakoulumaailmassa monet hankkeet toteutetaan nykyisin useamman kumppanin yhteistyönä. Tästä on usein monenlaista etua sillä se tarkoittaa, että hankkeeseen saadaan resursseja useammasta lähteestä ja että hanke tavoittaa ihmisiä laajemmalta alueelta. Ammattikorkeakoulujen yhteistyö tarkoittaa kuitenkin sitä, että ihmiset päätyvät usein työskentelemään hajautetuissa tiimeissä, koska hankekumppanit sijaitsevat maantieteellisesti toisistaan erillään. Etätyössä on puolensa, kukapa meistä ei nauttisi ajansäästöstä työmatkoissa ja muista etätyön eduista. Hajautetun tiimin toimintaan ja etätyöhön liittyy kuitenkin omat haasteensa, joita on mahdollista ratkoa tukea tarjoamalla. Supportiivinen viestintä on tuen tarjoamisen muoto. Mitä supportiivinen viestintä tarkoittaa? Supportiivisella viestinnällä voidaan tukea etätyötä ja hajautettujen tiimien toimintaa. Supportiivisella viestinnällä tarkoitetaan prosessia, jossa haetaan, tuotetaan ja vastaanotetaan informatiivista ja emotionaalista tukea (1). Supportiivinen viestintä voi olla esimerkiksi tiedon jakamista tai toisen henkilön lohduttamista. Supportiivinen viestintä parantaa henkilöiden työssä suoriutumista, lisää työntekijöiden kykyä hallita työhön liittyvää stressiä ja sillä on vaikutusta ihmisten työmotivaatioon, sitoutumiseen ja työtyytyväisyyteen (1). Monipuolisten hyötyjen takia supportiiviseen viestintään kannattaa panostaa. 1. Avaa keskustelu hanketiimin kesken supportiivisesta viestinnästä Koska supportiivisen viestinnän voidaan nähdä tukevan henkilöiden työstä suoriutumista ja työhyvinvointia, on tärkeää, että sitä toteutetaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. Kaikilla henkilöillä ei välttämättä tiimissä ole valmiiksi tietoa siitä, mitä supportiivinen viestintä tarkoittaa ja kuinka sitä voi harjoittaa. Hanketiimin kesken kannattaa hankkeen alussa keskustella siitä, minkälainen merkitys supportiivisella viestinnällä on ja kuinka supportiivista viestintää voi harjoittaa. Yhteinen ymmärrys siitä, että hanketiimistä voi hakea tukea, lisää todennäköisyyttä sille, että ihmiset uskaltavat ja osaavat tukeutua toisiinsa. 2. Tunnista, minkälaisilla keinoilla itse haet tukea ja muuta tapoja tarpeen mukaan Supportiivista tukea on mahdollista hakea suoraan ja epäsuoraan, verbaalisesti ja non-verbaalisesti (2). Helpoiten tunnistettava tuen hakemisen muoto on avun ääneen pyytäminen. Saatamme kuitenkin tietoisesti tai tiedostamatta hakea tukea myös muilla tavoin, esimerkiksi puhumalla negatiiviseen sävyyn jostakin asiasta tai kysymällä ihmisten mielipidettä. Emme kuitenkaan aina saa sellaista tukea kuin olisimme tarvinneet. Emme myöskään välttämättä aina itsekään tunnista, että olemme yrittäneet hakea tukea ja jääneet ilman sitä. Mikäli sinusta tuntuu usein siltä, että jäät asioiden kanssa yksin, voi kyse olla siitä, ettet saa hakemaasi supportiivista tukea. Mikäli näin on, kannattaa pysähtyä pohtimaan, että minkälaisin keinoin olet yrittänyt hakea tukea. Omia tuenhakukeinoja kannattaa pyrkiä muuttamaan, mikäli ei saa työssä tarpeeksi supportiivista tukea. Muutoksia voi tehdä esimerkiksi sen suhteen, miten sanoittaa omaa tuen tarvetta ja minkälaisissa tilanteissa hakee tukea. Kannattaa myös muistaa, että tukea tilanteisiin voi hakea myös jälkikäteen. Mikäli jokin asia jää mietityttämään, ei sen kanssa tule jäädä yksin, vaan asia kannattaa ottaa esille. 3. Tarkastele minkälainen tuen antaja itse olet Oletko huomannut, että työkaverisi lähestyvät sinua usein jonkin ongelman kanssa, johon he pyytävät konkreettista neuvoa? Tai kenties luoksesi tullaan usein, kun kaivataan lohdullisia sanoja. Hakiessa tukea, ihmiset kääntyvät usein sen henkilön puoleen, jolta uskovat saavansa juuri siihen tilanteeseen sopivaa tukea (3). Hankkeissa työskennellään kuitenkin usein uusien ihmisten kanssa, joten ihmiset eivät välttämättä tiedä keneltä heidän kannattaa minkäkinlaista tukea hakea. Ennen kuin lähdemme toteuttamaan meille ominaisinta tapaa tarjota tukea eli annamme henkilölle esimerkiksi neuvoja tai vertaistukea, on hyvä pysähtyä hetkeksi ja tarkistaa minkälaista tukea toinen henkilö kaipaa. Yksinkertainen kysymys kuten ”Tahdotko, että vain kuuntelen vai kerronko, mitä itse ajattelen?” voi tehdä hyvää tilanteessa, jossa emme ole varmoja, minkälaista tukea ihminen kaipaa. Supportiivisen viestintään kannattaa suhtautua avoimin mielin. Meistä kukaan ei aina onnistu täydellisesti tuen hakemisessa eikä sen tarjoamisessa. Usein avoin vuorovaikutuskulttuuri voi kuitenkin lisätä onnistumisten mahdollisuuksia, joten on koko tiimin etu, mikäli siinä työskentelevät ihmiset ovat valmiita keskustelemaan asioista. Kehittääksesi supportiivisen viestinnän taitojasi, suhtaudu tilanteisiin siis avoimin mielin ja ole valmis kysymään ja keskustelemaan. Kirjoittaja Sara Kovalainen on humanististen tieteiden kandidaatti, joka toimii Metropoliassa viestinnän harjoittelijana AMK-osaaja -hankkeessa. Lähteet Mikkola, L., 2020. Workplace communication. New York: Routledge, 154-159 Barbee, A. P., Rowatt, T. L., & Cunningham, M. R. 1998. When a friend is in need:Feelings about seeking, giving and receiving social support. In P. A. Andersen & L. K.Guerrero (Eds.)Handbook of communication and emotion: Research, theory, applications, andcontexts. San Diego, CA: Academic Press, 281–301 Dirks, S. E. & Metts, S. 2010. An investigation of the support process: Decision, enact-ment, and outcome.Communication Studies61(4), 391–411
Suuret päätökset, ennakoimattomat seuraukset
Yksilöt ja yhteisöt joutuvat elämänsä varrella kohtaamaan monenlaisia päätöksiä, joiden seurauksia ei voi etukäteen tietää. Osa näistä päätöksistä tulee yllättävistä olosuhteiden muutoksista, osa aikakauteen tai yhteiskunnallisiin olosuhteisiin liittyvistä vääjäämättömistä käänteistä ja osa omien tarpeiden luomista siirtymistä. Mitä päätöksiä olet itse tehnyt tai mitä tunnistat organisaatiosi tehneen? Mikä niihin johti ja mitä niistä seurasi? Lienee mielenkiintoista pysähtyä hetkeksi miettimään. Minkäänlaisten päätösten seurauksia ei voi kukaan tietää, vaikka ennakointi ja erilaiset tulevaisuuden skenaariot voivat antaa vaihtoehtoisia aavistuksia siitä, mitä voi tapahtua tehdyn päätöksen seurauksena. Niistä aavistuksista jotkin voivat toteutua ja osa muuntua yllättävillä tavoilla. Ihminen on usein turvaton näissä tilanteissa, mutta kukaan ei selviä kokonaan ilman siirtymiä tuntemattomaan. Joskus luopuminen entisestä on vaikeaa, joskus helpompaa. Asioita on päätettävä ja asioista on päätettävä, ja jotkin asiat päättyvät joskus lopullisesti, vaikkemme haluaisi niin tapahtuvan. Yhteiskunnallisten ilmiöiden havainnoinnista hankkeiksi Pitkän ammattikorkeakoulussa eletyn työuran aikana moni työntekijä on ehtinyt toimia monissa hankkeissa ja nähdä niiden toiminnan vakiintuvan, voimistuvan ja liittyvän yhä kiinteämmin yhteiskuntaamme kehittäväksi voimaksi. Tämä elävä yhteys koulun ulkopuoliseen elämään on mielestäni yksi huikea mahdollisuus ja ammattikorkeakoulun ominaislaatu, joka kehittyy koko ajan. Koulu ei ole erillinen saareke, vaan todellinen voimavara yhteiskunnan yhteiseen kehittämiseen. Oppiminen ei vain koulua, vaan elämää varten toteutuu yhä konkreettisemmin Hanketoimijat havainnoivat koko ajan yhteiskunnallisia ilmiöitä nähdäkseen asioita, joiden edistämistä se voisi tukea ja joiden edistämiseen se voisi tuoda osaamista ammattikorkeakoulun tuella. Tässä tekstissä on esillä aihe, joka on yhteiskunnallisesti merkittävä ja ajankohtainen. Miten tukea ihmisten siirtymää uuteen elämänvaiheeseen jopa niin, että aiemmasta toimijasta voi tulla kohde tai niin, että iän tuoma kokemus voisi löytää uuden merkityksellisen tavan olla osa aktiivista yhteiskuntaa osallistumista. Ehkä tässä on jälleen uusi hankeaihio Metropolian aktiiviseen hanketoimintaan. Miten päättää koko elämää muuttavasta asiasta? Kuulun siihen ikäluokkaan, jonka on tehtävä päätös siitä, milloin haluaa siirtyä eläkkeelle. Luonnollinen ja vääjäämätön päätös jokaiselle, joka on saanut elää näinkin kauan. Tämä hämmästyttävän merkittävä päätös koskee monia ikäluokkaani kuuluvia ihmisiä. Eläketurvakeskuksen mukaan Suomessa oli vuoden 2022 lopussa 1,65 miljoonaa eläkkeensaajaa (1). Pelkkää työeläkettä sai reilu miljoona. Työ- ja Kelan kansaneläkkeen yhdistelmää sai noin 480 000 ihmistä. Vuonna 2022 työeläkkeelle siirtyi 71 500 henkilöä, joista vanhuuseläkkeen sai 54 000. Edellisvuodesta eläkkeelle siirtyneiden määrä nousi 10 000 vakuutetulla. Lähes koko 10 000 henkilön joukko jäi varsinaiselle vanhuuseläkkeelle. Suomessa jäi siis 54.000 ihmistä eläkkeelle vuonna 2022. Sama tahti jatkuu vielä vuosia. Päätös koskettaa siis todella monia ihmisiä. Kiinnostuuko minusta enää kukaan? Monet kysyvät, minkälaista elämä on sitten, kun en enää kuulu tuttuun yhteisöön eikä arkeani määrittele työtehtäväni? Kuka minä olen ja kuka minusta tulee, kun saan uuden nimityksen, eläkeläinen? Tulenko sivuutetuksi ja kiinnostuuko minusta enää kukaan? Miten rahat riittävät ja mikä täyttääkään elämäni? Onko minulla riittävästi läheisiä, vaan jäänkö yhtäkkiä yksin? Kenen kanssa voin keskustella näistä kysymyksistä, joiden ilmestymistä en oikein koskaan odottanut, enkä tajunnut niiden oikeasti koskettavan myös itseäni. Monet ihmiset ajattelevat, että eläkkeelle pääseminen on yhtä juhlaa ja siitä onni aukeaa, kun ei tarvitse tehdä mitään ja ennen kaikkea siitä, että saa päättää itse omasta ajankäytöstään. Monesti kuulee kerrottavan hauskoja juttuja, miten eläkkeelle jäänyt on niin kiireinen, ettei enää ymmärrä, miten on joskus työssä ehtinyt käymäänkään. Kenties näin ja jollakin toisella toisin päin. Elämän mielekkyys häviää ja elämänpiiri kapeutuu ja elämänilo surkastuu. Työuran päättäminen on yksi elämän suurista päätöksistä, joilla on ennakoimattomat seuraukset. Kaikille tässä tilanteessa oleville soisi mahdollisuuden jakaa kokemuksiaan ja löytää jokin tapa hahmottaa omaa tarinaansa työnsä tekijänä. Uuteen siirtyminen on helpompaa, kun tiedostaa, missä sai olla mukana, mitä sai aikaiseksi ja mikä siinä kaikessa oli itselle tai jollekin toiselle tärkeää. Mitä kaikesta jää jäljelle, vai katoaako kaikki savuna tuuleen. Miten tehdä päätöksiä Mitkä asiat vaikuttavat siihen, miten kukin päätöksensä tekee ja siirtymisensä ajoittaa. Tuttuja vaikuttimia lienevät ainakin terveydentila, päätöksen vaikutus hyvinvointiin, työssä jaksamisen kokemukset, työyhteisön tarpeet omalle osaamiselleni, taloudelliset seikat, lapsien tai muiden omaan elämänpiiriin kuuluvien yhteisöjen tarpeet. Monenlaisten taustavaikuttimien seassa yksi tempaisee päätöksensä yhtäkkiä ja toinen pitkän pohdinnan tuloksena. Toinen kuulostelee tuntemuksiaan ja toinen miettii hartaasti kumpaankin vaihtoehtoon kuuluvia myönteisiä ja negatiivisia puolia ja tekee päätöksen vasta huolellisen harkinnan jälkeen. Elon eläkeneuvontapäällikkö Satu Saulivaara määrittelee blogissaan (1) eläkkeelle siirtymiseen kuuluvan neljä vaihetta, jotka kannattanee jokaisen työelämän muutosta suunnittelevan miettiä. Eläkesuunnitelmien tekeminen Eläkkeen hakeminen Luopuminen työroolista ja työyhteisöstä Sopeutuminen uuteen elämänvaiheeseen Vaikka seurauksia ei voi minkään päätöksen suhteen ennakkoon tietää, voi olla hyvä hahmottaa muutokseen liittyviä vaiheita edellistä jaottelua soveltaen. Tee suunnitelma, selvitä konkreettiset reunaehdot ja tiedosta, miten päätöksesi vaikuttaa ihmissuhteisiisi ja mitä unelmoit tulevaisuudelta. Eläkeelläkin osana työelämää Yhteiskunnallisessa keskustelussa tehdään tällä hetkellä tilaa eläkkeellä tehtävään osa-aikatyöhön, johon yllättävän monet palaavat levähdettyään hetken ja huomattuaan tulotason heikentymisen tuomat rajoitteet. Kolmas sektori toivoo joukkoonsa elinvoimaisia eläkeläisiä. On kiinnostavaa nähdä, mihin ikääntyneiden työelämä kehittyy ja kuinka monet meistä jatkavat palkka- tai vapaaehtoistyössä, vaikka eläkettä monet ovat odottaneet vuosikausia. Olennaista on kuitenkin löytää itsensä muunkin kuin työelämän kautta. Kuka minä olen, on hyvä kysymys muulloinkin, kuin jokin tärkeä on päättymässä. Kuka minusta tuli, on yhtä lailla merkittävä kysymys, kun siirtymä on jo mahdollistanut jotain uutta. Elämä uudistuu koko ajan ja suurten päätösten ja ennakoimattomien seurausten seassa, voi aina löytää jotain arvaamattoman arvokasta. Kirjoittaja Päivi Rahmel on pitkäaikainen Metropolian lehtori, jonka kiinnostuksen kohde on aina ollut ihminen ja hänen päänsisäiset näytelmänsä. Päivi on koulutukseltaan kasvatustieteeen maisteri, työnohjaaja, narratiivinen valmentaja ja enne kaikkea osykodraama- ja tarinateatterikouluttaja TEP. Hän on tehnyt työuransa soveltavan taiteen parissa erityisesti luovien ryhmäprosessien ohjaajana. Lähteet Eläketurvakeskus, 2023. Eläkkeelle siirtymisaika (etk.fi) Saulivaara, S. 2023. Vanhuuseläkkeelle jäämisen neljä vaihetta (elo.fi).
Keksijän muistilista
Ideointi on helppoa. Olemme kaikki luovia. Totta on, että kuka tahansa voi sopivasti ohjattuna tuottaa satoja ideoita muutamassa tunnissa. Ainakin periaatteessa. Mutta kuinka moni ideoista on toteuttamiskelpoinen, tai edes sellainen, että sitä kannattaa harkita? Todennäköisesti vain muutama. Hyviä ideoita on paljon vaikeampi kehittää. Todella hyvien ideoiden keksiminen on todella vaikeaa. Kun siinä onnistutaan, ja todella hyvä idea viedään jatkotyöstöön, se saa ympärilleen konkretiaa ja siitä kehitetään jonkinlainen ratkaisu, tuloksena saattaa olla jotakin keksinnöllistä. Mitä silloin tulisi tehdä? Altista työsi uusille mielipiteille, mutta älä esittele mahdollista keksintöä Tekeillä olevan ratkaisun altistaminen mielipiteille voi olla hyödyllistä: joku voi huomata jotakin, jonka kehittäjä on epähuomiossa sivuuttanut. Ja kun kehitetty uusi asia on kovan työn jälkeen viimein valmiina, sitä on mieluisaa esitellä muillekin. Jos ei ole varma, onko kyseinen uusi ratkaisu jopa patentilla suojattavissa oleva keksintö [1], pitää malttaa mielensä. Mahdollisen keksinnön julkinen esittely nimittäin estää keksinnön suojaamisen patentilla. Keksintö itsessään ei tietenkään mene pilalle. Mutta periaatteessa kenellä tahansa voi sen jälkeen olla mahdollisuus esitellä sama asia omana keksintönään. Kaikki kehitystulokset eivät kuitenkaan ole suojattavissa. Jotta ratkaisu voi olla patentoitavissa, sen pitää täyttää seuraavat ehdot. Sen pitää olla uusi, eli keksinnön pitää oleellisesti erota siitä, mikä on ollut tunnettua ennen keksinnön patenttihakemuksen tekemistä. Keksintö ei myöskään saa olla alan keskimääräiselle ammattilaiselle itsestään selvä ratkaisu. tekninen: keksintö on jokin menetelmä, laite, tuote tai uusi käyttötapa teollisesti käyttökelpoinen. Eli se pitää olla toistettavissa ja sellainen, että alan ammattilainen kykenisi patenttihakemuksen perusteella toteuttamaan keksinnön. Muut luovuuden tulokset, kuten vaikkapa taideteos, musiikki tai kaunokirjallisuus eivät ole patentoitavissa. Niitä suojaa tekijänoikeus. Mikä on tavoitteesi? Vaikka itse keksintö olisikin hieno, kyse on aina siitä, miten keksinnöstä voi hyötyä. Toisinaan oletetaan, että patentointi on automaattisesti keino ansaita rahaa. Patentti on kuitenkin vain kielto-oikeus. Keksijä estää sen avulla muita käyttämästä keksintöään ilman lupaa. Jos hyödyntämisväylää ei ole, keksijälle jää myönnetystäkin patentista vain kulueriä. Patentinhaun kustannusten lisäksi on voitava olla valmis puolustamaan keksintöään mahdollisia patenttiloukkauksia vastaan. Keksinnön tai muun tuloksen hyödyntämistavan pohdintaan kannattaa käyttää aikaa. Ota huomioon ainakin seuraavia asioita: Kuka tuloksen omistaa? Miten se on syntynyt? Työtehtävien yhteydessä, kuten hankkeessa syntyneen tuloksen omistajuus voi olla erilainen, kuin omalla ajalla tehty keksintö. Vai onko se syntynyt opintojen yhteydessä? Kuinka tarpeellinen tulos/ratkaisu/keksintö on? Minkä ongelman se ratkaisee? Onko sille käyttötarkoituksia? Kenelle se on tarkoitettu? Mikä tai kuka on kohderyhmä? Millaiset markkinat sillä voi olla? Kuka sitä markkinoisi? Korkeakoulussa opiskelevan tai henkilökunnan jäsenen ei tarvitse kuitenkaan tuskailla keksintöasiansa kanssa yksin ja neuvojen haku kannattaa aloittaa oman talon sisältä. Metropoliassa saa neuvoja muun muassa innovaatioasiantuntijalta, joka tukee keksinnöllisyyden ja suojaustavan (patentti, hyödyllisyysmalli [2] tai tuotteen ulkomuotoa suojaava mallioikeus [3]) arvioinnissa. Huolelliset esityöt eivät mene hukkaan. Vaikka ratkaisua ei voisikaan suojata, se voi silti olla tärkeä ja hyödyllinen parannus. Pelkkä patenttiasiakirja kun ei lihota lompakkoa, päinvastoin. Mutta parhaimmassa tapauksessa se taas voi olla todellinen arvopaperi. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Lähteet Patentti- ja rekisterihallitus: Patentoinnin abc (prh.fi) Patentti- ja rekisterihallitus: Hyödyllisyysmallit (prh.fi) Patentti- ja rekisterihallitus: Mallioikeudet (prh.fi)
Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) blogi. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä toimituskuntaan.
Milla Åman Kyyrö, päätoimittaja
Viestinnän asiantuntija, TKI-hankkeet ja kehittäminen
p. 050 342 0341
milla.amankyyro@metropolia.fi
Päivi Keränen
Projektipäällikkö, Muotoilu
p. 040 184 1952
paivi.keranen@metropolia.fi
Jussi Linkola
Projektisuunnittelija, Hankeviestintä- ja julkaisupalvelut
p. 040 184 2448
jussi.linkola@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Tikissä-blogin sisällöt ennen julkaisua.
3AMK ammattikorkeakoulu asiantuntija Dallaten FUTU hanke hankeviestintä hankkeet hyvinvointi innovaatio innovaatio-opinnot innovaatiot Innovation johtaminen Katse tulevaisuuteen kehittäminen keksintö kestävä kehitys koulutus metropolia minno nuoret Oona-hanke opiskelijat oppiminen osaaminen osaamisen kehittäminen resilienssi service design sosiaali- ja terveysala tekoäly tki TKI-toiminta tulevaisuus tuottavuus tutkimus työelämä työhyvinvointi työllistyminen viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yrittäjyys yritystoiminta yritysyhteistyö
Ideoimme, rikastamme ja kehitämme käytäntöön uusia ratkaisuja yhteistyössä yritysten, julkisen sektorin, järjestöjen ja asukkaiden kanssa.