Vuosi: 2021
Augmenting the participation in urban planning with XR technologies
Cities are driven by a myriad of different interests, opinions, and desires. While urban areas are home to the majority of people in the world today, they are also ecologically important. Cities simultaneously shape and are largely affected by the changes in climate and biodiversity, the two key components of Earth system. Although cities cover just 3% of the Earth’s surface, they account for 75% of all carbon emissions. How we plan cities is crucial for the future of humanity and our planet. To build cities that are sustainable and can adapt to sudden changes we need collaboration across and beyond professional borders. But this is more easily said than done. Planning urban environments is a long-term process. The future does not yet exist, only visualisations and simulations of an envisioned future. They are not often legible for those of us who are not urban planners by trade. As we extend the scope of participation to include a more diverse group of people, we need better communication tools so that everyone involved understands the topics and proposals similarly. Technologies broaden the perception of urban space Immersive technologies or extended reality (XR) is an umbrella term for technologies that create, augment and merge digital elements with physical space. While it represents only a small segment of the digitalisation of the urban planning processes, what makes it special, is the potential connection point to us humans an interface to present urban data and facilitate participation. Extended reality allows us to virtually visit and experience urban spaces, be they already existing or still future visions. This opportunity can help bringing the aspects of spatial experience into consideration in different stages of the planning process e. g. in planning meetings workshops when collecting inputs from stakeholders via online platforms. As compared to regular architectural visualisations, VR immerses the viewer into the planned space offering a more vivid perception of how it will look and feel when implemented. XR also can also broaden the perception of urban space. Being able to view, for example, historical layers within a neighbourhood illustrates that the urban environment is not fixed, but ever shifting with the decisions that we make today. While augmented reality (AR) can draw attention to those aspects that are invisible or hard to notice within an existing space, virtual reality (VR) immerses the user in the perspectives presented. VR's capacity to elicit empathy is a growing research field. With VR, we can essentially step into the shoes of someone else. This can be as simple as viewing the city from a different height and getting a feel of the elements in the urban space from that perspective. Or listening to other people's experiences of the space as you stand immersed in it. Human-centred approach to data-driven decision-making Extended reality is essentially an experience and as such, can be powerful. Compared to reading through scientific materials, seeing urban areas and their changes in VR or AR are deep and rich experiences. That power comes with great responsibility. We need carefully think, how to select the data sources visually represent the data be transparent about those decisions. This also requires a lot of balancing on how to translate complex science into audio-visual experience that speaks to the viewer. The opportunities that come with extended realities knit tightly into the broader spectrum of the digitalising urban planning processes. Many cities are now producing digital twins, virtual copies of the urban environment and system. By including huge amounts of information, these aim at building a better understanding of the cities: their past events their current state what actions should be taken for the future. The question is, how do we use such models and their rich data to strengthen democratic decision-making? XR enters the picture as one potential interface for accessing and reviewing urban data. But also, as a tool that we can use for designing urban future together, in co-creation processes based on utilising the availability of increasingly rich data. With the on-going climate and biodiversity crisis, cities are facing increasingly complex challenges that call for broad collaboration. While not a silver bullet, XR technology can offer us the means to make future scenarios more understandable for a wider group of people, and help collecting their ideas on pathways into the future. Augmented Urbans in Helsinki -video During the past three years, the project Augmented Urbans has explored ways for extended reality technologies to support integrated urban planning in seven cities and municipalities around the Baltic Sea. The local project activities in Finland support the strategic objective of the City of Helsinki to build a better city together—with as many diverse voices as possible. The embedded video (on Youtube) captures the different tools and methods tested to enhance public participation in the context of Teollisuuskatu area development during 2019-2020. Author Päivi Keränen (MA) combines an educational background in New Media Design and Creative Sustainability with practical experience of working with the cities on design-based participatory urban development supported by new technologies. Working as a Project Manager at Metropolia UAS, she currently leads the project Augmented Urbans; a joint EU-funded initiative (Central Baltic Interreg) with seven cities and municipalities and university partners to explore the nexus of sustainable urban development, participatory planning and XR technologies. See also: Augmented Urbans website.
Katse rohkeasti ammatilliseen koulutukseen
Ammattikorkeakouluilla ja ammatillisella koulutuksella on Suomessa selkeä työnjako. Ammattikorkeakoulut tarjoavat asiantuntija-, suunnittelu- ja esimiestehtäviin suuntaavaa korkeakoulutusta, ammatilliset oppilaitokset valmistavat opiskelijoitaan käytännön suorittavaan työhön. Koulutusasteilla on kuitenkin paljon yhteistä. Esimerkiksi työelämälähtöisyys ja työssä tapahtuva oppiminen ovat molemmilla asteilla keskeisessä asemassa. Työharjoittelu ja työssäoppiminen – kaksi eri asiaa Ammattikorkeakouluopintoihin sisältyvä työharjoittelu tehdään tyypillisesti tiettyinä ajankohtina opintojen loppuvaiheessa ja sitä ei ole sidottu minkään erityisen aihealueen oppimiseen. Sen tarkoitus on tutustuttaa opiskelija työelämään ja antaa varmuutta ammatilliseen tekemiseen. Hallinnollisesti ammattikorkeakouluharjoittelu on kevyt. Harjoittelupaikan kanssa tehdään harjoittelusopimus, jossa määritellään harjoittelun kesto, tavoitteet ja työtehtävät. Harjoittelun päätteeksi tehdään yleensä lyhyt raportti ja tutkinto-ohjelmasta riippuen harjoittelukokemuksia esimerkiksi esitellään muille opiskelijoille ja opettajille. Ammatillisen koulutuksen työssäoppiminen sen sijaan kytkeytyy aina johonkin opetussuunnitelmasta nousevaan tutkinnon osaan. Tutkinnon osalle on määritelty arviointikriteerit, jotka on laadittu usein melko yleisluonteisiksi. Tavoitteena on, että tutkinnon osan voi suorittaa mahdollisimman erilaisissa ympäristöissä, niin koulussa kuin työelämässäkin työssäoppiminen voi sijoittua periaatteessa mihin tahansa kohtaan opiskelua opittava aihealue on tarkkaan rajattu opintosuoritukset myönnetään arviointikriteereihin sidottujen näyttöjen perusteella. Työelämälle on tässä mallissa annettu varsin suuri vastuu oppimisesta. Ajatus on, että työelämään mennään konkreettisesti oppimaan uusia ammatillisia taitoja, joita ei välttämättä edes opeteta koululla. Kohti vahvaa osaamisperusteisuutta Osaamisperusteisuutta on kehitetty ammattikorkeakouluissa jo pitkään ja myös Metropolian opetussuunnitelmat on laadittu osaamisperusteisuuden lähtökohdista. Pääperiaate on, että opetussuunnitelmassa kuvataan vain opintojaksoilla tavoiteltava osaaminen. Se, miten osaaminen hankitaan, löytyy toteutus- ja arviointisuunnitelmista. Osaamisperusteisuus on osa Metropolian perustoimintaa. Esimerkiksi aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen AHOT-prosessia hyödynnetään jo nyt laajasti etenkin monimuoto- ja ylemmissä ammattikorkeakoulututkintojen YAMK-koulutuksissa, jotka on suunnattu etenkin työelämässä toimiville ammattilaisille. Ammatillisen koulutuksen puolella osaamisperusteisuus on kuitenkin viety vielä pidemmälle. Olemassa olevan osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen on ammatillisen koulutusjärjestelmän ydintä. Periaate on, että vain puuttuvaa osaamista hankitaan koulussa tai työssäoppimalla. Lisäksi tutkinnot on rakennettu niin, että periaatteessa kaikki tutkinnon osat voi suorittaa – eli puuttuvan osaamisen hankkia – työelämässä työssäoppien. AMK-lehden 1/2019 pääkirjoituksessa Asko Karjalainen ehdottaa niin sanotun vahvan osaamisperusteisuuden käyttöönottoa myös ammattikorkeakouluissa: ”Ammatillisen koulutuksen reformissa osaamisperusteisuus tarkoittaa koulutuksen toteuttamista niin, että opiskelija etenee oman osaamisensa lähtötasoon suhteutettua henkilökohtaista opinpolkua pitkin. Opiskelijalla jo olemassa oleva osaaminen tunnistetaan ja kaikki tutkintoon kelpaava tunnustetaan. Opetusta ja ohjausta tarjotaan osaamisen täydentämiseen tutkinnon osaamistavoitteita vastaavaksi. Osaaminen osoitetaan näytöillä aidoissa työtehtävissä tai niitä jäljittelevissä tilanteissa. Tätä menettelytapaa nimitän vahvaksi osaamisperusteisuudeksi. … Jos kaikki suomalaiset ammattikorkeakoulut viivyttelemättä kokeilisivat vahvaa osaamisperustaisuutta, vaikka vain yhdessä tutkinto-ohjelmassaan, saisimme tuota pikaa paljon aineksia rakentavaan keskusteluun ja opasteita aitoon kehittämiseen.” Tarkat tavoitteet voivat edistää työllistymistä Havainnot ammatillisen koulutuksen työssäoppimisen ja ammattikorkeakouluharjoittelun välisistä eroista kertyivät Metropolian ja Helsingin kaupungin Re:start – Osaaminen tutkinnoiksi ja työksi -hankkeessa. Re:startissa keskityttiin vuosina 2018–20 etenkin media- ja luovien alojen työssäoppimiseen ja työllistymiseen. Pääpaino oli ammatillisessa koulutuksessa, mutta tarkkailimme myös ammattikorkeakouluharjoitteluiden toteutusta. Ammatillisen koulutuksen vahva osaamisperusteisuus ei varmasti sovellu sellaisenaan ammattikorkeakoulutuksen puolelle, mutta sitä kannattaisi kokeilla esimerkiksi työharjoitteluun liittyen. Vahvan osaamisperusteisuuden periaatteiden omaksuminen sekä moduulimaisten oppimistavoitteiden kehittäminen työharjoitteluun ovat hyvä askel kohti tiiviimpää työelämäyhteistyötä opiskelijoiden ja työnantajien verkostoitumista jatkuvaa oppimista opiskeltavien asioiden ja työharjoittelussa tehtävien töiden vahvempaa kytköstä toimivien koulutus- ja jatkopolkujen rakentamista toiselta asteelta ammattikorkeakouluun. Nämä kaikki parantavat opiskelijoiden kiinnittymistä työelämään ja mahdollisuuksia työllistyä opintojen jälkeen. Kirjoittaja Antti-Veikko Salo on työskennellyt Metropoliassa vuodesta 2013 alkaen media-alaan, nuorisotyöhön ja työssäoppimiseen liittyvissä hankkeissa. Viimeksi hän on toiminut projektipäällikkönä Re:start – Osaaminen tutkinnoiksi ja työksi -hankkeessa. Huhtikuussa 2021 hän aloittaa Re:act – Nuorten verkostot työelämään -hankkeen vetäjänä. Taustaltaan hän on elokuvatuottaja. Tutustu myös Re:start-hankkeen loppujulkaisuun on koottu hankkeen tuloksia, havaintoja ja ehdotuksia. Työn ja koulun välissä – Työssäoppiminen media- ja tapahtuma-aloilla saatavilla sähköisenä versiona Theseus.fi -tietokannasta.
Tulevaisuussuuntautunutta ohjausta yksilöllisesti
”Nuoruus on taitojen ja kykyjen kehittämisen aikaa ja on tärkeää, että helsinkiläisnuorilla on yhtäläiset mahdollisuudet kasvaa ja kehittää itseään monipuolisesti. Helsingin kaupungin tehtävänä on tuottaa sellaisia palveluja, jotka edistävät nuorten hyvän elämän kehitystä sekä mahdollistavat taitojen ja kykyjen käyttöä." (1) Helsingissä kaupungin sisällä on alueittaisia eroja nuorten työllisyydessä ja työttömyydessä. Nuorista 20-29 -vuotiaiden työttömyysaste on korkein itäisessä ja alhaisin eteläisessä suurpiirissä. Vieraskielisillä nuorilla työttömyys on yleisempää. Etenkin koronan vaikutuksesta työttömyysluvut ovat korkeat. Helsingin seudulla oli syksyllä 2020 lähes 11 000 työtöntä nuorta. (2) Nuorten palvelujen kompastuskivet Nuorten työllistämisen edistäminen edellyttää useiden eri palvelujen yhteensovittamista, mikä joskus lisää epäselvyyttä siitä, kuka on nuoresta viime kädessä vastuussa. Esimerkiksi ”julkishallinnolta edellytetään vaikeasti työllistyvien työllistymisen edistämisessä laaja-alaista lähestymistapaa, jossa huomioidaan työllistymisen tuen lisäksi terveydelliset, psykososiaaliset ja taloudelliset asiat” (3). Tällöin saatetaan olettaa, että vain nuori yksin ottaa vastuun työllistymisestään ja hyvinvoinnistaan. Tämä on kuitenkin selvästi ristiriidassa sen kanssa, että juuri haasteellisessa elämäntilanteessa olevilta nuorilta edellytetään moninaisia taitoja palveluviidakossa (4) selviämiseksi. Nuorille suunnattujen palveluiden kompastuskivenä voi osaltaan olla myös nuoruuden kehityksen monivaiheisuuden ja kokonaisvaltaisuuden ymmärtäminen. Esimerkiksi Marcian (5) mukaan nuoruuden tärkeään etsikkoaikaan liittyy nuoren mahdollisuus tutkia ja kokeilla erilaisia asioita ja rooleja, ja lopulta löytää ne, joihin hän voi sitoutua (6), (7), (8). Yleisesti ottaen, nuorille kohdennettujen palveluiden haasteena pidetään niiden oikea-aikaisuutta (9) katkonaisuutta (10) tai ongelmalähtöisyyttä (11). Esimerkiksi Ohjaamo-toiminnalla on etsitty ratkaisuja nuorten palveluiden saavutettavuuteen nuorilähtöisesti ja nuoria stigmasoimatta (12). Myös Työllisyyden kuntakokeilujen valtakunnallisena tavoitteena on edistää nykyistä tehokkaampaan työttömien työnhakijoiden (myös nuorien) työllistymistä, koulutukseen ja palveluihin ohjautumista sekä luoda uusia ratkaisuja osaavan työvoiman saatavuuteen (13). Nuorten kanssa työskentelevillä työntekijöillä olisi hyvä olla kohtaamis- ja motivointitaitoja, nuorten kokonaisvaltaisen tilannearvioinnin sekä palveluihin kiinnittämisen ja sitouttamisen (10) taitoja. Uusia ohjauksen keinoja ja työvälineitä jalkautuvaan nuorisotyöhön Futu-hankkeessa testataan auton käyttöä jalkautuvassa nuorisotyössä. Valo-Valmennusyhdistys ry:llä käytössä oleva tila-auto toimii turvallisena kohtaamispaikkana jalkautuvassa nuorisotyössä. Sen avulla helpotetaan hankkeen kohderyhmän nuorien liikkumista palveluihin, esimerkiksi silloin kun kotoa poistuminen on muutoin haastavaa. Autosta on saatavilla ohjaajien aikaa, välipalaa ja mahdollisuus käyttää mobiililaitteita, esimerkiksi oman elämäntilanteen arvioinnin tueksi ja sopivien palveluiden löytämiseksi. Tällä hetkellä FUTU-auton käyttö ei ole täysimääräistä, mutta koronarajoitusten hellittäessä päästään aloittamaan suunniteltu toiminta. Tuolloin Valo-Valmennusyhdistyksen ohjaajat liikkuvat Futu-autolla Itä-Helsingissä tarjoten kohderyhmälle edellä kuvattua palvelua. Nyt poikkeusaikana jalkautuvaa työtä tehdään jalkaisin ja tulevaisuussuuntautunutta ohjausta (14), (15), (16) toteutetaan viikoittain digitaalisesti Nuorisotakuutalon Discordin Tulevaisuustorstaissa. Discord on monipuolinen yhteisöpalvelu, jossa nuoret tekevät tulevaisuussuuntautuneen ohjauksen harjoituksia ja havainnoivat tulevaisuuttaan eri näkökulmista. Tulevaisuustorstaissa on tähän mennessä käsitelty itseä menneessä peilattu menneitä kokemuksia nykyhetkeen annettu itselle kiitosta koetuista kokemuksista, niistä oppimisesta ja positiivista muutoksista. Tämä on mahdollistanut myös tulevaisuuden hahmottamisen myönteisemmin. Tulevaisuuden hahmottaminen mahdollistuu luovan, rohkean, positiivisen, mutta myös realistisen ajattelun avulla. Lähteet Hyvinvointitilastot.fi Nuorten hyvinvointikertomus.fi Saikku, P. (2018) Hallinnan rajoilla: Monialainen koordinaatio vaikeasti työllistyvien työllistymisen edistämisessä (helda.helsinki.fi). Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalitieteiden laitos. Helsingin yliopisto. Gissler M., Kekkonen, M. & Känkänen, P. (2018) (toim). Nuoret palveluiden pauloissa. Nuorten elinolot -vuosikirja 2018 (PDF) (julkari.fi) Marcia, J. (2002) Identity and Psychosocial Development in Adulthood. Identity: An International Journal of Theory and Research 2(1), 7 - 28. Helve, H., Côté, J., Synarenko, A., Sinisalo-Juha, E., Mizokami, S., Roberts, S. E., Nakama, R. (2017) Identity Horizons among Finnish Post-Secondary Students: A Comparative Analysis. International Journal of Identity, 17:3, 191 - 206. Côté, J. & Levine, C. (2002) Identity, Formation, Agency, and Culture. A Social Psychological Synthesis. New York: Pcychology Press. Bryant, L. & Williams, C. 2020. Place and space in social work. Qualitative Social Work, Vol. 19(3) 321–336 (journals.sagepub.org). Toiviainen, S. (2019) Suhteisia elämänpolkuja. Koulutuksen ja työn marginaalissa olevien nuorten toimijuus ja ohjaus. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura ry, julkaisuja 217. Määttä, M. & Määttä, A. (2015) Parempia ratkaisuja koulutuksen ja työn ulkopuolella olevien nuorten tukemiseen. Helsinki: Valtioneuvosto. Valtion selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 16/2015. Peltola, M. & Moisio, J. (2017) Ääniä ja äänettömyyttä palvelukentillä. Katsaus lasten ja nuorten palveluko - kemuksia koskevaan tietoon. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto /Nuorisotutkimusseura ry, Julkaisuja 190. Määttä, M. & Souto, A.-M. (2019) Tutkittu ja tulkittu Ohjaamo. Nuorten ohjaus ja palvelut integraatiopyörteessä. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura ry, Julkaisuja 154. Työllisyyspalvelut (hel.fi). Ojanen, M. 2021. Nuorten tulevaisuussuuntautuneelle ohjaamiselle on tarve poikkeuksellisena aikana ja sen jälkeen. Tikissä-blogi. Raatikainen, E. 2020. Toivoa huomiseen - uskallusta tulevaan. Tikissä-blogi. Piekkari, J. 2020. Käteviä välineitä nuorten tulevaisuusohjaukseen. Tikissä-blogi. Kirjoittajat Eija Raatikainen työskentelee yliopettajana Metropolian sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella. Työnkuvaan kuuluvat kansallinen ja kansainvälinen hanketyö projektityöntekijänä ja projektipäällikkönä. Eeva Sinisalo-Juha on koulutukseltaan nuorisotyön & nuorisotutkimuksen YTM. Hän työskentelee nuorisotyön ja seikkailukasvatuksen parissa Humak-ammattikorkeakoulussa ja on käynnistämässä Futua 2020 asiantuntijana Valo-Valmennusyhdistyksessä. Johanna Sova on koulutukseltaan kasvatuspsykologi (KM) ja hän toimii Valo-Valmennus ry:n asiantuntijana. Lisätietoa FUTU-hankkeen sivuilta Valo-valmennuksen sivustolta Nuorisotakuutalon sivustolta
Innovation in a pandemic world and beyond
An online article (2020) from The Strait Times, ‘Going online for physical therapy’, offers a timely reminder why like invention, necessity is also the mother of innovation. Needs and necessity will drive innovation, and innovation will more likely become a culture and a way of life, if it is driven by a constant need to innovate, whether for survival, for profit, or other reasons. What drives innovation? How to make innovation part of an organisation? While we can spend time debating on these questions, barebones answer would often be much simpler; it is when we have no other better or viable choices. Innovation may be driven by many reasons, but necessity will always be one major driver. Whether a pandemic that leaves us little room to move, a change in policy and government intervention in the market, a new social norm that displace past entrenched behaviours, etc., all these may just mean one thing, you need to innovate to overcome all these new challenges. In this blogpost, we will discuss the need for innovations in elderly care, and describe the collaboration in innovation studies between two higher education institutions; Ngee Ann Polytechnic in Singapore and Metropolia University of Applied Sciences. Definition of innovation and innovation competence According to Cambridge Academic Content Dictionary, innovation is a new idea or method, or the use of new ideas and methods. As evidenced by research, innovations are important in all professional fields, including health care and social services. Collaboration between higher education institutions and working life promotes innovations, and students facing real-world problems develop their innovation competences. (Hero & Lindfors 2019) According to Hero (2019), there are factors related to individual innovation competence. These factors are for example self-esteem and self-management motivation and engagement flexibility and responsibility creative thinking and social skills collaboration and communication skills development project management skills such as leadership skills one’s own and other’s discipline content knowledge concretisation and implementation planning skills Two ageing societies - Finland and Singapore Both Finland and Singapore are ageing societies. According to Statistics Finland (2021), the percentage of people aged 65 years and over in Finland was in 2000: 13,5 % in 2018: 19,2% in 2019: 19,6 % . The percentage of people aged over 85 years in 2019 was 2,7 %. In Finland, at the end of 2019, there were 874,314 persons aged at least 70, and the number has grown by 100,000 in three years (Findicator 2020). In Singapore, the proportion of people aged 65 years and over was in 2008: 8,7 % in 2018: 13,7 %. There are fewer working-aged people to support residents over 65 years (Singapore Department of Statistics 2021). By 2030, about one in five residents would be 65 years or older. In the near future, the operating environment for health care and social services will change substantially. Due to an ageing population with high longevity and a shortage of skilled healthcare staff, many countries have to innovate. Dementia and other degenerative diseases will be among the most prevalent diseases affecting the future world population as people live longer. Changes in age structure increase the emphasis on individual service needs. Therefore, innovations are important, as society needs smart solutions and new kinds of processes to develop, especially related to digitalization and technological innovations. Smart solutions and innovations to reduce the risk of infections The ongoing COVID-19 pandemic is upon us, whether we like it or not. It has permanently changed the world, we live in and how we live. The need to isolate and avoid close contact is alien to healthcare and the sacrosanct relationship with patients, which included touch and proximity. The relentless pandemic leaves healthcare providers little choice. The past has been fractured and our old ways are no longer viable; we need to reset to a new normal, change and adapt to the new landscape. Bed that can shift the patient around within itself, intelligent mattress that can adjust its cushioning and shift impact points together with patients’ position, and clothing that can sense prolonged pressure on a particular spot and alert care-givers; these will improve care of bedridden patients and reduce the chance of pressure sores and ulcers. Smart equipment will mitigate the human manpower crunch and also reduce need and frequency of direct human-to-human contact and exposure, reducing the risk posed by infectious diseases. We already have diapers that can sense moisture or evenly detect urine and faeces directly. Some utilise bulky reusable set-up while others have small microchips implanted directly in the diapers. These micro-devices can push signals to handphones, computers, etc., to alert care-giver to the need to replace the soiled diapers. (Chu 2020) In post COVID-19 world care given remotely? Post COVID-19, we are going to continue to see not just simply more provision of such services, but also improving the quality of the care provided remotely. Technological advances in the years to come will sustain this drive. The recent positive news on the vaccine front will not bring back the cherished past, even if it heralds the beginning of the end of this pandemic. Still, it will buy us time to plan and adapt for the future. Innovation will be crucial to how well we fare in this post-pandemic future. Starting with the remote delivery of services like physiotherapy in Singapore, we can see how the pandemic accelerates the trend of technology enabled, remotely-provided services. Imagine a patient in the comfort of his or her home, wearing an VR goggles and following a rehabilitation program guided by an AI robot/software. He or she will also be wearing a special smart suit embedded with spatial sensors during the exercise. Their movements will be monitored and viewed by a physiotherapist at the other end, as well as captured by video cameras, which will feed the videos for analysis by computer for real time analysis and decision, like whether the steps or exercise is correctly performed. The sensors in the suit will also track movements and generate data for analysis. You might even wonder whether one would still need a person to sit in front of the screen to monitor the patient. That role could simply be taken over by an AI robot, computer or software. This might be sooner than you think. Innovation studies at Metropolia and Ngee Ann Polytechnic Based on the report of Bloomberg Innovation Index 2019, Finland was #3 in innovation. In addition, Metropolia focuses on the promotion and support of the development of the Helsinki Metropolitan Area and the society though innovation solutions (Metropolia 2021). In Metropolia, all the undergraduate degree students take part in innovation studies, and innovation is in the heart of Metropolia´s strategy. Every year, Metropolia students complete over 1000 innovation projects. Most of them are implemented in multidisciplinary students groups. Ngee Ann Polytechnic seeks to support and develop an innovative mindset amongst the students and foster an entrepreneur-friendly environment through a host of initiatives and programs. For example, students can take part in cross-disciplinary studies organized by NP’s Department of Interdisciplinary Studies. Fresh NP students are required to enroll in the module ‘Innovation made possible’ while ‘Project ID: connecting the dots’ are for final year students. A campus ecosystem also exists for experimenting new ideas and models, and supporting students to develop and set up their business start-ups. The Global Entrepreneurial Internship Program enables enterprising students to experience the realities of start-up life at leading innovation hubs and the school has own innovation incubator, ‘The Sandbox’, which is a one-stop center offering support to budding innovators and entrepreneurs since 2015. MANPIT -project focuses on innovations in elderly care One example of international collaboration between Ngee Ann Polytechnic and Metropolia is the project called “MANPIT”. The aim of this project is to share the best practices in innovation studies between the two institutions. This 3,5 year project is financed by EDUFI Asia-programme. Collaboration between institutions opens up new dimensions for students. Students undertake the same project theme as their counterparts; they need to solve the same problem(s) with a different set of constraints. Currently Ngee Ann Polytechnic students are working with HOVI Care (Singapore) as the industry partner on the MANPIT project on care for patients with dementia. A patient with dementia might have the same underlying pathologies and cognitive impairments in both Finland and Singapore, but the care processes may be quite different due to different local conditions. In land scarce urban Singapore, nature therapies involving the vast greens and animals might not be as accessible or available compared to Finland, so the approaches will have to adapt to the situation. A real hiking trip in Finland might be feasible, but a short workout in the living room might be more often the case in Singapore. On a more micro-level, patients’ functional status, educational level, availability of care-givers at home, etc., can influence the care process and indirectly dictate how to innovate and design the solutions. These create an opportunity for the students to understand how different factors come into a dynamic inter-play to drive innovation and solutions. Need for change This pandemic for all the evils it has brought upon us does impose upon us a need to change which we cannot refuse. Thus, we have to change and adapt, faster and more extensive. Innovation can be our saviour and the light that shines amidst this darkness and the future beyond. References Bloomberg Innovation Index, 2019. Bloomberg Innovation Index, 2019 (opens on timesnownews.com) Cambridge Dictionary (read 17.02.2021) Findicator 2020 Hero, L-M 2019. Learning to develop innovations. Individual competence, multidisciplinary activity systems and student experience (Doctoral dissertation). Annales universitatis Turkuensis, 475, Faculty of Education, University of Turku, Finland. Hero, L-M & Lindfors, E 2019. Students’ learning experience in a multidisciplinary innovation project. Education + Training, Vol. 61 Issue: 4, pp.500-522. Kaur A, 2020. Going online for physical therapy. The Straits Times. Metropolia 2021 Chu, J 2020. Low-cost “smart” diaper can notify caregiver when it´s wet. MIT News Office. Statistics Finland Singapore Department of Statistics 2021 Authors Aija Ahokas, Manager of Education Export / Senior Lecturer (MEd, RN, Specialist Qualification in Product Design). Ms Ahokas has many years of working experience abroad. Her core competencies are in different international activities, networks and partnerships, and international project management. Ms Ahokas is the project manager of MANPIT-project. Transnational education is close to her heart. Hannele Hokkanen, Senior Lecturer (MSc (health care), RN, Specialist Qualification in Product Design). Ms Hokkanen teaches gerontological nursing and she is the coordinator of innovation projects in health care. Hong-Yong TAN, Senior Manager for Timetabling / Lecturer (MBBS). Dr Tan has previously worked at different public hospitals and healthcare organisations in Singapore, in various clinical and administrative roles. He is currently a lecturer with the School of Health Sciences in Ngee Ann Polytechnic where he teaches at both the diploma and post-diploma levels. He is always curious and eager to explore and learn, traits that he hopes to rub off on his students.
Kyky innostua, ilo onnistua – työhyvinvoinnista voimaa kehittämiseen!
Viime kuukausien aikana hyvinvoiva työntekijä on ollut monessa mediassa esillä, organisaatioiden ja yhteiskunnan toimintojen kriittisenä voimavarana. Hyvinvoiva ja innostunut työntekijä on työn tuottavuuden kulmakivi, josta on syytä pitää hyvää huolta. Hän on monella tapaa tehokkaampi ja tuottavampi kuin huonosti voiva kollegansa. Työhyvinvoinnin näkökulmasta tärkeää on työ itsessään ja se, että sitä ylipäätään on. Valitettavan monella toimialalla näin ei tällä hetkellä ole, jolloin myös työhyvinvointinäkökulma tuntuu osittain kornilta. Covid-19 -pandemian hallinta ja hillintä vaikuttavat lähes poikkeuksetta jokaisen suomalaisen työikäisen arkeen. Sen etenemisen ehkäisyyn liittyvät suositukset ja rajoitukset pureutuvat monen pienyrittäjän arkeen hyvin hankalalla tavalla. Vaikutukset ulottuvat yrittäjän itsensä lisäksi hänen perheensä ja läheistensä yleiseen hyvinvointiin. Hankalasta ajasta huolimatta yritän tässä tekstissä pureutua työhyvinvoinnin positiiviseen voimaan ja sen hyödyntämiseen yrittäjän voimavarana. Pienyrittäjän hyvinvointi tänään Hyvinvoivalla yrittäjällä on nähty olevan paljon positiivisia vaikutuksia toimeentulo- ja työllistämiskyvykkyyden lisäksi myös muihin yrittäjyyden yleisiin mittareihin, kuten yrityksen tuottamaan voittoon asiakkaiden kokemaan tyytyväisyyteen sairauspoissaolojen ja tapaturmien määrään (Rajander-Juusti, 2017). Selkeää on, että hyvinvoivan ja huonosti voivan yrittäjän välillä on ero, samoin kuin hyvinvoinnin ja tuottavuuden välillä. Koettu hyvinvointi kytkeytyy vahvasti positiiviseen energiaan ja sen leviämiseen. Työn imussa Työn imua voidaan pitää vahvasti positiivisena työhyvinvointia tuottavana ilmiönä. Sillä tarkoitetaan työhön uppoutumista ja omistautuneisuutta, joka tuottaa tekijälleen vahvaa onnistumisen ja innostumisen tunnetta ja ylpeyttä tehdystä työstä, lisäten edelleen koettua hyvinvointia. Työn imu koetaan usein kokonaisvaltaisena hyvinvointina, jota on vaikea erottaa yksilön hyvästä olosta muilla elämän osa-alueilla. Työn imun on kuvattu löytyvän useista eri lähteistä, useilla eri tavoilla. Vahvaa työhyvinvointia ja koettua työn imua voivat saada aikaan: uuden oppiminen ja osaamisen täysimääräinen hyödyntäminen itsensä ylittäminen ja rutiinien rikkominen työn merkityksen kirkastaminen ja selventäminen työn vaihtelevuuden lisääntyminen, uudet haasteet ja mahdollisuudet merkityksellisyyden kokeminen, aikaansaamisen tunne onnistunut yhteistyö, merkityksellisinä koetut kohtaamiset myönteinen palaute ja kannustus onnistumisen ilo ja vaativan työn loppuun saattaminen. Työn imua voi tuoda sellaisten asioiden tekeminen, joista on aiemmin vain haaveillut. Uudenlainen innovatiivisuus, luovuus ja uuden oppiminen voivat myös osaltaan auttaa. Vastaavasti kuormittavaksi koettu työ kuluttaa energiaa, leipäännyttää ja uuvuttaa. Pitkään jatkuessaan kuormitus voi sairastuttaa ja laskea työn tuottavuutta merkittävästi. Innostuminen ja onnistuminen käytännössä Innostumista ja onnistumista, myös pienyrittäjän näkökulmasta voi tukea monella eri tavalla. Onnistuvan työnteon perustana on toimiva arki ja työarjen hyvät käytänteet. Yleisen hyvinvoinnin ylläpitäminen luo perustaa myös hyvinvoinnille työssä. Yksinyrittäjältä tämä kysyy vahvaa itsensä johtamisen taitoa. Luovuuden, avoimuuden ja rohkeuden ruokkimisella voi saavuttaa hyviä tuloksia työhyvinvoinnin saralla, teki sitten töitä yksin tai yhdessä. Ideoiden pallottelu, ajatusten vaihto ja yhteisöllinen työskentely voivat vahvistaa onnistumisen mahdollisuuksia. Merkityksellistä on, että oikeat ihmiset kohtaavat ja voivat tehdä työtä yhdessä. Pienyrittäjän arjessa tämä ominaisuus löytyy usein yrittäjäverkostoista. Yhteinen onnistumisen tunne ja me-henki vahvistavat positiivisia tuntemuksia, jossa jokaisella yhteisön jäsenellä on tärkeä rooli. Pienyrittäjän näkökulmasta yhteisölliseen kehittämiseen ja yhteiseen työskentelyyn vaaditaan resursseja, kuten aikaa, rahaa ja osaamista. Vastineeksi voi saada lisää mielekkyyttä työhön ja kokea onnistumisen tunteita. Vertaisyhteisöissä saatu rakentava palaute toimii positiivisena kehittämisen ajurina. Tärkeää, yhteisen työskentelyn onnistumiseksi, on pysähtyä, antaa tilaa uusille ajatuksille, vuorovaikutukselle ja aidolle läsnäololle. Metropolia Ammattikorkeakoulun ja koulutuskeskus Salpauksen yhteistyöhankkeessa, Tuote- ja palveluvirittämö (2018-2021) on tuettu, Uudellamaalla ja Päijät-Hämeessä toimivien, mikro- ja pk-yritysten innovaatiotoimintaa ja tuotteiden ja palveluiden kehittämisprosessia ja mahdollistettu pienyrittäjien verkostoitumista. Hankkeessa on tiiviisti työskennelty yrittäjien ja koulutusorganisaatioiden edustajien muodostamassa vertaisyhteisössä. Yrittäjänaisilta, Mira Kivistö (Conte Oy), Piritta Peuranen (Lahden suolahuone), Katrina Berg (Parantajakoulu) ja Anna-Liisa Uskalilta (Ideanna), itseltään kysyttäessä positiivista energiaa, iloa ja hyvinvointia työhön tuottavat erityisesti yrittämisen vapaus ja vastuu omasta tekemisestä asiakkaiden kohtaamiset asiakkaiden auttaminen ja oivalluttaminen uuden oppiminen itsensä haastaminen suunnittelu, kehittäminen ja innovoiminen yhteistyökumppaneiden kanssa mahdollisuus tehdä työtä ajasta ja paikasta riippumatta, itselle sopivana ajankohtana, itselle sopivissa määrin. Kaiken hyvinvointia tuottavan tekemisen yhteydessä yrittäjänaiset nostivat esiin innostumisen positiivisen voiman, joka vahvimmillaan voi johtaa työssä koettuun flow-tilaan ja työn imuun. Innostumisen sivuvaikutuksista Yleisesti ajatellaan, että työssä innostuminen tuo automaattisesti positiivisia vaikutuksia. Työn imussa eteenpäin porhaltava voi kuitenkin häilyä ylikuormittumisen rajamailla, tehdessään innostuksissaan ylipitkää päivää. Tämä ajatus osunee helposti monen yrittäjän arkeen. Liiketoiminnan kiitäessä ylämäkeen, on helppo kiihdyttää sen mukana. Kassavirran kiihtyessä oman jaksamisen tarkkailu jää helposti taka-alalle. Kaiken positiivisen voiman ohella yrittäjänaiset, Mira, Piritta, Katrina ja Anna-Liisa, näkivät innostumisella myös negatiivissävytteisiä vaikutuksia. Innostumisen sivuvaikutuksina nostettiin esiin esimerkiksi tilanteet, joissa innostuu monesta asiasta niin, että fokus hetkittäin katoaa ja aloitettuja projekteja on haastavaa saattaa loppuun. Innostuminen saattaa häiritä ajankäyttöä ja projektit tunkeutua elämän eri osa-alueille, varsinkin silloin kun työ on mielekästä ja sitä on kiva tehdä. Uupumisen orastavat merkit saattavat jäädä huomioimatta, kun työtä tehdään suurella sydämellä, kaikkia asiakkaita palvellen. Lisäksi huomioitiin etteivät innostuneet ihmiset välttämättä herätä ympäristössään pelkkiä positiivisia väreitä, varsinkin jos aika on itselle haastava. Kohti hyvinvoivaa työarkea Edellisten näkökulmien yhteenvetona voi todeta, että työhyvinvointi ja työn imu sen vahvimpana muotona vaativat aktiivisia toimia. Näin ollen ehdotankin, että kokeilet seuraavia asioita työnilon löytämiseksi, vaikka keskittyen yhteen aktiiviseen toimeen viikoittain: Hengitä. Anna itsellesi ja ajatuksillesi aikaa. Luovuus, uudet ideat ja innovaatiot eivät asu kireässä ja kiireisessä mielessä. Löysää aikataulua ja lopeta häslääminen. Keskity ja saa oikeasti enemmän aikaiseksi. Verkostoidu ja etsi ympärillesi positiivista energiaa antavia ihmisiä. Anna ja saa vastavuoroisesti. Opiskele ja opi uutta. Jatkuva oppiminen on suurinta pääomaa, jota voit itsellesi antaa. Levitä hyvää, jaa osaamistasi. Auta jokaista kysyvää. Edelleen anna ja saa. Yritä ja erehdy. Innostu ja onnistu. Toista tarpeen mukaan. Ole rohkea ja etsi uusia polkuja. Kurkkaa aidan taakse ja laatikon ulkopuolelle. Löydä uutta ja voimaannu. Innostumisen positiivisen voiman jakamiseksi voit lähettää verkostoitumiskutsun Mari Lehtori Virtaselle LinkedInin kautta. Innostun ja onnistun mieluusti myös sinun kanssasi 👍. Lähteet Lerssi-Uskelin, J. , Vanhala, A. Työterveyslaitos & Vähätiitto, H. Dazzle Oy. 2011. Kohti innostunutta työyhteisöä (PDF). Harju, L., Aminoff, M., Pahkin, K. & Hakanen, J. 2015. Inspistä! Työn tuunaajan inspiraatiokirja (PDF). TTL. Lundberg, T. 2008. Työn iloa, iloa elämään. Positiivarit Ky & Advisor Finland Pro Oy. Rajander-Juusti, R. 2017. Yrittäjän hyvinvointi on pohja yrityksen menestykselle (aukeaa yrittajat.fi) Kirjoittaja Mari (Lehtori) Virtanen toimii Metropoliassa ylemmän ammattikorkeakoulun yliopettajana, erityisesti terveydenhuollon ja terveysalan koulutuksen digitalisaation parissa. Koulutukseltaan hän on terveystieteiden tohtori ja opettaja, jota kiinnostaa teknologian soveltaminen mielekkäällä, innostavalla ja vaikuttavalla tavalla. Vapaa-ajallaan hän harrastaa graafista suunnittelua, kankaiden digipainantaa, ompelua ja verkkokauppayrittämistä.
Nuorten tulevaisuussuuntautuneelle ohjaamiselle on tarve poikkeuksellisena aikana ja sen jälkeen
Vuonna 2020 alkaneet poikkeukselliset ajat ovat haastaneet elämäämme monin tavoin. Koronapandemia ei ole tavoittanut ihmisiä vain paikallisesti tai kansallisesti – kriisi on maailmanlaajuinen. Tässä kirjoituksessa käsittelen koronapandemian aiheuttamaa poikkeusaikaa nuorten kohtaamien haasteiden, tulevaisuuteen suuntaamisen, nuorten kohtaamisen sekä tulevaisuussuuntautuneen ohjauksen näkökulmista. Tuloksia poikkeusajan rajoitustoimien kielteisistä ja polarisoivista vaikutuksista on jo ehditty saada. Havaintoja nuorten kasvavasta pahoinvoinnista tehdään tiheään. Tulevaisuuden valintoja ohjaa nykyhetki Nuoruuteen kuuluu vaihtoehtojen pohtiminen ja tulevaisuuteen suuntaavien valintojen tekeminen. Valinnoissa korostuu nykyhetki. Myöhäismodernissa yhteiskunnassa valintoihin on arvioitu vaikuttavan mennyttä tai tulevaa enemmän nykyisyys (1, 2, 3), joka on monin tavoin aiempaa kompleksisempi. Nuorten nykyhetkessä tekemät valinnat ja teot rakentavat yksilöllistä tulevaa (4). Nuoret pohtivat tulevaisuutta paitsi mahdollisuuksien myös erilaisten ajan epävarmuuksien synnyttämien riskien kautta (5). Poikkeusaika sekä sen synnyttämä epävarmuus koskettaa erityisellä tavalla nuoria. Tulevaisuuteen suunnataan totutusta poikkeavassa, monin tavoin ennakoimattomassa ajassa. Pandemia-aika on saanut nuoret ajattelemaan omaa tulevaisuuttaan aiempaa enemmän (6). Osa nuorista uskoo pandemia-ajalla olevan pysyviä vaikutuksia elämäänsä (7). Huoli tulevaisuudesta ja omasta jaksamisesta painaa (8). Valtaosaa nuorista omat voimavarat, lähiyhteisön tuki ja vahva tulevaisuususko kannattelevat myös poikkeusaikojen yli. Ei kuitenkaan kaikkia. Riskinä on, että poikkeusajan pitkittyminen lisää huolta ja jaksamisen ongelmia. Tulevaisuususkoa ja uskoa omasta pärjäämisestä koetellaan. Kielteiset vaikutukset heijastuvat erityisesti niihin nuoriin, joiden hyvinvointi ja voimavarat ovat jo ennestään heikot tai uhattuina. Esimerkiksi työttömistä nuorista muita harvemmilla on ollut luotettava aikuinen jakamassa korona-ajan huolia. Yksin asuminen ja työttömyys näyttäisivät olevan riskejä yksinäisyyden kokemuksen lisääntymiselle. (7) Nuorten kohtaaminen ja tukeminen kohti omannäköistä tulevaa Nuori tarvitsee tulevaisuuteen suuntaavien valintojen tekemiseen voimavaroja sekä kykyä nähdä tulevaisuus positiivisia mahdollisuuksia sisältävänä. Omien vahvuuksien tunnistamisella sekä sosiaalisella tuella on merkitystä. Nuoret itse kokevat sosiaalisten kontaktien antavan voimaa selvitä ajassa, jossa totuttua on ravisteltu. Samalla, poikkeusajan toimet ovat rajanneet nuorten sosiaalista kanssakäymistä ja tehneet yksinäisyydestä merkittävän korona-ajan ongelman. (8, 9) Nuorta kannatteleva tuki ei välttämättä ole tavoitettavissa. Poikkeusaika luo tarpeen nuorten kohtaamiselle ja aktiiviselle tuen tarjoamiselle sitä tarvitseville. Usein kohtaaja löytyy nuoren omasta lähiyhteisöstä ja on nuoren perhe, vanhempi tai muu läheinen tai ystävä. Jos lähiyhteisön tukea ei ole saatavilla tai se ei riitä, nuorten huolia jakamaan ja tulevaisuuden suunnittelua tukemaan tarvitaan ulkopuolista apua. Jo tehdyt selvitykset antavat viitteitä siitä, ettei nuoria ole tavoitettu korona-aikana samassa määrin kuin aiemmin (10). Tarvitaan tehostettuja ja kohdennettuja palveluja sekä uusia ja tehokkaita toimintamalleja. Kohtaaminen edellyttää herkkyyttä kuulla nuorta, taitoa kohdata. Se edellyttää kohtaamiselle avoinna olevia tiloja myös poikkeusaikoina – olivatpa ne sitten verkkoalustoilla tai fyysisesti tavoitettavia. Apuna tulevaisuussuuntautunut ohjaaminen Nuorten tulevaisuussuuntautuneelle ohjaamiselle on erityinen tarve ajassa. Creating Positive Future FUTU –hankkeessa (2020-2022) juurrutettavat ja edelleen kehitettävät tulevaisuussuuntautuneet ohjaus- ja toimintamallit toimivat apuna nuorten kohtaamisessa sekä tulevaisuuden pohtimisessa yhdessä nuoren kanssa (11). Hankkeen tavoitteena on tavoittaa ja kohdata erityisesti heikommassa työmarkkina-asemassa olevia nuoria ja tulevaisuussuuntautuneen ohjauksen keinoin pohtia yhdessä nuorten tulevaisuuden rakentamisen kannalta olennaisia kysymyksiä: Kuka minä olen? Mitä minä osaan? Mihin minä pystyn? Tavoitteena on tukea nuoria vaihtoehtoisten koulutus- ja /työllistymispolkujen hahmottamisessa sekä auttaa heitä näkemään oma tulevaisuus positiivisia vaihtoehtoja sisältävänä ja tavoittelemisen arvoisena asiana. Tulevaisuussuuntautuneella ohjaamisella autetaan nuorta vahvistamaan luottamusta omaan pärjäämiseen ja valmistetaan muutosten kohtaamiseen myös haastavina ja epävarmoina aikoina sekä niiden jälkeen – yksilöllisesti ja omannäköisesti, mutta ei yksin. Lähteet Adam, B. (1990). Time and social theory. Oxford: Polity. Adam, B. (2003). Reflexive modernization temporalized. Theory, Culture and Society 20: 2, 597–598. Nowotny, H. (1994). Time: the modern and postmodern experience. Cambridge: Polity Press Rubin, Anita (2013) Hidden, inconsistent, and influential: Images of the future in changing times. Futures 1/2013, Vol.45, 38-44. Kojo, M. (2010). Laajentunut nykyisyys: nuorten tulevaisuuteen suuntautuminen työn marginaalissa. Nuorisotutkimus 2/2010, 23-35. Lasten ja nuorten säätiö (2020). Nuorten ääni: 10 kysymystä koronatilanteesta 4/2020. Haikkola, L. & Kauppinen, E. (2020). Nuorten korona-ajan yksinäisyys ja näkemykset koronan vaikutuksista tulevaisuuteen. Nuorisotutkimusseura. Julkaistu 15.12.2020. Pelastakaa Lapset (2020). Lapsen ääni 2020: Lasten näkemyksiä koronakeväästä. Mp korona –kyselytutkimus (2020). Nuortenmedia Demi, Suomen Nuorisoalan kattojärjestö Allianssi, Väestöliitto, Pelastakaa Lapset ry & Nuorten mielenterveysseura Yees. Kauppinen, E. & Kiilakoski T. & Lahtinen J. (2020) Nuorisotyötä koronan aikaan. Nuorisotutkimusseura. Julkaistu 15.12.2020. FUTU-hankeen verkkosivut Kirjoittaja Miia Ojanen (YTT) on lehtori Metropolian hyvinvointi –osaamisalueella sosiaalialan tiimissä. Hän opettaa sosionomi (& YAMK) –koulutuksessa TKI-menetelmiä, ohjaa opinnäytetöitä ja toimii hanketyössä.
Hankeviestintä ja resurssit
Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeen (TKI) viestintään kohdistuu erilaisia toiveita ja vaatimuksia. Hankkeiden rahoittajat ymmärtävät viestinnän merkityksen ja tukevat sen toteuttamista. Silti hankeviestinnän resurssit ovat turhan usein alimitoitetut. Miten tämä vaikuttaa hankkeeseen? Hankkeessa tehtävä työ resursoidaan tarkoituksenmukaisesti TKI-hankkeessa työskentelee tyypillisesti määräajaksi koottu tiimi. Hanketiimin tehtävänkuvat ja työaikaresurssit suunnitellaan tarpeita ennakoiden jo hankkeen rahoitushakemusta laadittaessa. Niiden tulisi olla riittävät ja mitoitettu vastaamaan hankkeen tavoitteita. Hankkeen toiminnasta vastaa projektipäällikkö. Tiimin muita rooleja on assistenteista asiantuntijoihin. Tehtävät voivat olla koko- tai osa-aikaisia. Hallinnollisiin tehtäviin kiinnitetään usein yksi emo-organisaation täysipäiväinen työntekijä, joka palvelee useampaa projektia samanaikaisesti. Osa-aikaisesti hankkeelle tehtävä työ on perusteltua tehtävissä, jotka ovat selkeästi rajattuja tai toistuvat ajoittain. Resurssien alimitoitusta voi tapahtua jo hankkeen suunnitteluvaiheessa. Viestinnän osalta on suositeltavaa, että ennen hankehakemuksen viimeistelyä kysytään neuvoa alan asiantuntijalta. Hyvästä hakemuksesta huolimatta, jos rahoittaja myöntää rahoituksen haettua suppeammalla budjetilla, leikkuri kohdistuu usein viestintäkulut-riville. Hankeviestintä mukautuu ketterästi TKI-hankkeen tavoitteet ovat ennalta määritellyt. Hankkeen viestintäsuunnitelma laaditaan tukemaan näiden tavoitteiden toteutumista. Hankkeen toimintaan kytkeytyy projektitiimin lisäksi kumppaneita, sidos- ja kohderyhmiä, joiden tarpeet tulee huomioida viestinnässä. Hankeviestintään sisältyy monenlaisia osa-alueita, kuten viestinnän suunnittelu ja budjetointi rahoittajan ohjeet ja kumppanien opastus dokumentaatio, raportointi ja arkistointi viestintään liittyvä lainsäädäntö, tietosuoja, saavutettavuus ja tekijänoikeudet sisäinen, ulkoinen ja kriisiviestintä kirjallinen ilmaisu, kielenhuolto, kääntäminen suullinen ilmaisu ja esiintymistaidot audiovisuaalinen, graafinen ja visuaalinen viestintä etätyövälineiden hallinta viestintäkanavat, verkkosivut, sosiaalinen media ja applikaatiot sisällöntuotanto ja sisältöjen muotoilu tapahtumien suunnittelu ja tuottaminen vuorovaikutus ja suhdetoiminta julkaiseminen ja tulosten levittäminen näkyvyys ja mittaaminen vaikuttavuuden arviointi ja juurruttaminen Yksikään viestinnän asiantuntija ei ole kaikkien alojen ammattilainen, mutta ymmärtää viestinnän roolin laaja-alaisesti ja on itse syventynyt muutamaan osa-alueeseen. Hanketta toteutettaessa olosuhteet, henkilöt ja yksittäiset tavoitteet voivat vaihtua alkuperäisestä suunnitelmasta. Viestinnän on mukauduttava uusiin tilanteisiin ketterästi. Mitä osa-aikainen viestijä ehtii tehdä? Viestijän tehtävänkuva on muokattavissa käytettävissä olevasta ajasta, kokemuksesta ja viestintäosaamisen painottumisesta riippuen. Ensisijaisesti kaikissa hankkeissa tulee huolehtia, että viestintä noudattaa rahoittajan ja lainsäädännön vaatimuksia. Hankeviestijän perustehtäviin kuuluvat rahoittajan viestintäohjeiden ja lainsäädännön tuntemus viestintäsuunnitelman laatiminen toimenpiteet kohderyhmien tavoittamiseksi saavutettavuuden huomioiminen tietosuojan huomioiminen riittävät toimet tulosten levittämiseksi osallistuminen hankkeen itsearviointiin rahoittajan vaatimusten mukainen raportointi. Ammattilaisen osaaminen ei ole riippuvaista käytettävissä olevasta ajasta. Mitä niukemmin aikaa on käytettävissä, sitä selkeämmin vastuut on rajattava ja keskityttävä olennaisiin työkokonaisuuksiin. Mikäli viestijä työskentelee useammassa samaa teemaa käsittelevässä hankkeessa, syventyminen aihepiiriin helpottuu. Osa-aikaisuus rajoittaa viestijän mahdollisuuksia olla vuorovaikutuksessa hanketta toteuttavien kanssa. Keskittyminen herpaantuu, kun muut työtehtävät vaativat huomiota. Projektipäällikön ja hanketiimin jäsenten viestintäosaamisen merkitys korostuu sitä enemmän, mitä niukemmin viestintäasiantuntijan tukea on käytettävissä. Voiko kaiken ulkoistaa? Viestintään liittyviä tarpeita voi toteuttaa ostamalla erilaisia palveluja. Usein hankesuunnitelmaa tehtäessä viestinnän hankintabudjetti mitoitetaan alakanttiin. Palveluntarjoajien hintahaitari on laaja. Lopullinen tarjous riippuu aina täsmällisestä tehtävänannosta. Verkkosivujen perustaminen voi maksaa 2500 tai 25000 euroa. Valokuvia saa ostaa kuvapankeista 2-20 euron kappalehintaan, ammattivalokuvaaja voi veloittaa 200 euroa otoksesta tai 2000 euroa sarjasta kuvia. Esittelyvideon tuottaminen voi kustantaa 4000, 14000 tai 24000 euroa. Parasta ei saa halvalla. Rahoittaja ei edellytä, että valitaan hinnaltaan edullisin vaihtoehto. Sen sijaan tulisi osata hankkia perustellusti sopivin vaihtoehto. Hankintojen toteuttaminen vaatii asiantuntijuutta, tarjouspyyntöjen lähettämistä, hintavertailua tai kilpailutusta. Valituksi tulleen toimeksiannon toteuttajan kanssa yhdessä määritellään tilauksen sisältö, aikataulut ja muut sopimukselliset yksityiskohdat. Kokenut mainostoimisto tuottaa hankkeen tilaaman kokonaisuuden näppärästi, luo esimerkiksi markkinointimateriaalit ja muotoilee ydinviestit kuntoon. Sama koskee luonnollisesti yksittäisen palveluntarjoajan, esimerkiksi graafikon työtä. Kun tilaus on toimitettu, toimeksianto on suoritettu. Jos lopputuotokseen petytään, usein syynä on, ettei osattu tilata. Miksi resursoida kokoaikaiseen viestijään? Paras tilanne hankkeen onnistumisen kannalta on, jos viestintäasiantuntija osallistuu jo hankkeen valmisteluun, hänellä on laaja osaaminen ja täysi työaika. Tällöin hän voi ottaa kokonaisvastuun hankkeen viestinnästä. Ihannetilanteessa myös hankebudjetti on riittävä tarvittavien palvelujen ostamiseen. Hankkeen viestinnästä muotoutuu kokonaisvaltaisempaa ja hankkeen tavoitteita paremmin tukevaa, kun viestijä on projektipäällikön vakituinen työpari ehtii perehtymään hankkeen toteuttajiin, kohderyhmiin ja asiasisältöihin voi syventyä hankkeen tavoitteisiin ja viestintätarpeisiin. Työskentely projektitiimin ja kumppaneiden kesken vahvistaa luottamussuhdetta, jolloin vuorovaikutuksesta tulee luontevampaa. Silloin voi tarvittaessa ottaa aikaa kuuntelemiselle, tuumailulle, yhdessä kehittämiselle ja viedä hanketta onnistuneesti eteenpäin viestinnän keinoin.
Ota oppia yrittäjästä
Tässä blogimerkinnässä välähtää ikkuna pienyrittäjän arkeen koronakriisin keskellä, jonka aikana on löytynyt uusia mahdollisuuksia niin yrittäjien keskinäiseen vertaistukeen kuin yrittäjien ja ammattikorkeakoulun väliseen yhteistyöhönkin. Yhtäkkinen ravintola- ja matkailupalveluiden hätätila loi tarpeita osaamisen uudistamiseen. Se tuuppasi ammattikorkeakouluja toimimaan yhdessä, kutsumaan yrittäjiä opintoihin ja valmennettaviksi. Prosessissa on syntynyt alkuja elinikäisen oppimisen uusiin käytänteisiin. Uusi yhteistyö ja siihen rakennettu konsepti etsivät jonkin aikaa muotojaan, työnjakoa ja yhteistä toimintakulttuuria. Loppua kohti yhteiset sävelet alkoivat löytyä ja mahdollisuudet kehkeytyä. Ammattikorkeakoulu voi tämänkin kokemuksen myötä ottaa askeleen eteenpäin kehittyäkseen todelliseksi kehittämisvoimaksi alueensa yritystoiminnalle. Yhteistyön voimaannuttavuus näyttäytyi molemmille toimijoille vastavuoroisesti tärkeänä. Yrittäjät kutsuttiin SUN-hankkeen puitteissa kolmen ammattikorkeakoulun tarjoamiin opintoihin. Metropoliassa yrittäjille myös räätälöitiin oma kurssi ja hankkeen puitteissa tarjottiin sekä yksilö- että ryhmävalmennusta. Kun yrittäjät tulivat mukaan esimerkiksi tarinallisen viestinnän opintojaksoille, tutkinto-opiskelijat saivat suoraa informaatiota työelämän arjesta ja pitkän linjan tekijöiden kokemuksesta. Yrittäjät saivat uusia näkökulmia, työtapoja ja asenteita nuorilta opiskelijoilta. Yrittäjät ja opiskelijat loivat yhdessä tulevaisuuden tarinoitaan ja miettivät, minkälainen viesti kutsuu asiakkaita parhaiten. Opettajan ammattitaidon hyödyllisyyskin tuli tällaisessa yhteistyössä testattua ja työelämäyhteyden kannalta jälleen päivitettyä. Työelämä pienyrittäjiä myöten tarjoaa ammattikorkeakoulun toimintaan luontevan ja merkittävän kumppanuuden. Sinnikäs ja luova heimo Korona on todellakin heilauttanut yrittäjät arvaamattoman uuden keskelle. Sekä heidän opettamisessaan että heidän valmentamisessaan ensimmäinen ihmettelyni aihe oli heidän sinnikkyytensä kaiken keskellä. Toiset sanoivat, että yrittäjänä on nähnyt niin monenlaisia päiviä, että usko selviytymiseen ei hevillä horju. Toinen toteaa, että vanhempien yrittäjäelämää nähneenä ja siinä itsekin mukana olleena ei koskaan odottanutkaan, että yrittäminen olisi helppoa. Vaikeudet ikään kuin kuuluvat asiaan ja selviytymiskeinoja lähdetään etsimään. Kukaan valmennuksessa olleista ei odottanut, että uudet ratkaisut tipahtaisivat kuin taivaasta. Tuosta asenteesta moni voisi varmaan ottaa opikseen ja saada helpotusta arkeensa, kun voi asennoitua siten, että asioiden ei tarvitse olla vain helppoja, hauskasti ja itsestään upeasti eteneviä. Odotuksemme ja käsityksemme elämästämme vaikuttavat vahvasti siihen, miten elämämme ja työmme koemme. Toinen vaikuttava esiin noussut asia oli osallistujien vahva sitoutuminen omaan yritykseensä. Oman elämän toteuttaminen ja omien unelmien mahdollistuminen koettiin tapahtuvan juuri oman yrityksen kautta ja kanssa. Siksikään siitä ei oltu helposti luopumassa. Moni tunnisti oman luonteenlaatunsa ja kiinnostuksen kohteidensa kanssa työskentelyn sopivan ennen kaikkea yritystoimintaan, jossa on vapaus itselle sopivien puitteiden luomiseen. Silloin ei ole tilivelvollinen eikä vastuussa tekemisistään lakisääteisten velvoitteiden lisäksi muille kuin itselleen tai omalle perheelleen. Asiakkaiden tärkeydestä suurin osa osallistujista puhui lämmöllä ja ilmaisivat halunsa palvella omiaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tämäkin on esimerkki siitä, miten yrittäjästä voi ottaa oppia. Oman työnsä arvostaminen ja jopa sen intohimoinen rakastaminen synnyttää työhyvinvointia ja tuottaa tyydytystä koko elämään. Siitä syntyvä voimavara näyttää antavan resilienssiä eli selviytymiskykyä vaikeisiin aikoihin. Toki selviytymiseen vaikuttaa myös yrityksen taloudellinen tilanne ja yrittäjän oma hyvinvoinnin taso. Joillekin ratkaisevan avun toi yhteiskunnan mukaan tulo avustusten muodossa. Kiitollisuus tästä oli ilmeistä ja antoi mahdollisuuden tulevaisuuden rakentamiseen ja uskon uusiin mahdollisuuksiin. Joissakin yrityksissä juuri avustusten kautta oli luotu joitakin toistuvasti hamaan tulevaisuuteen siirrettyjä uudistuksia. Kauhea korona oli myös pakottanut tahdin hiljentämiseen niin, että sekä henkisten että fyysisten uudistusten tekemiselle oli tullut aikaa. Vertaiset voimavarana Tietynlaiseksi taivaaksi tai ainakin ilon ja energian lähteeksi ryhmävalmennusprosessissa löytyi ja syntyi keskinäinen jakaminen ja keskinäinen toinen toisensa sparraaminen. Yrittäjä on se, joka usein selviää kaikesta yksin eikä useinkaan ole tottunut edes tunnistamaan omaa avun tarvettaan. Saati sitten tajuamaan, miten helpottavaa, voimauttavaa ja innostavaa on kuulla vertaistarinoita samassa tilanteessa olevilta. On palkitsevaa tunnistaa kuuluvansa sinnikkääseen ja hauskaan, omalta tuntuvaan heimoon. Tutulta tuntuvassa heimossa löytyy yhteinen kieli ja huolenaiheita rohkaistuu jakamaan. Erityisen inspiroivaa on kuulla monenlaisista maailmoista, joista yrittäjät tulevat ja missä kaikkialla he toimivat. Kiinnostavaa kuunneltavaa riittää myös tarinoissa, joissa kuulee siitä, miksi kukin tekee mitä tekee ja miksi hänelle on juuri jokin tietyn alan yritys. Keskusteluissa välittyy myös kertomuksia siitä, mitä kukin rakastaa ja kuinka heidän yrityksensä syntyi. Tärkeää jakamista on myös se, mistä kaikesta he ovat jo selvinneet. Hieman eri todellisuuksissa kollegat luovat omia tulevaisuuspolkujaan ja tässä tilanteessa osa uudistaa tuotteitaan tai suuntaa tarjontaansa jopa kokonaan uusille alueille. Yrittäjien tukemisen uusin tavoin mahdollisti Uudenmaan liiton kriisirahaston rahoituksella toteutettu SUN - sparraa uuteen nousuun -hanke, joka oli suunnattu matkailu- ja ravintola-alan toimijoille. Kokonaisuus oli Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian yhteinen kehittämishanke. Mukana oli pienyrittäjiä Uudeltamaalta ja jokunen hieman suurempi toimija. Kahden yrittäjän tarinat kuvaavat, miten heidän toimintaansa kriisin keskellä käytännössä tuettiin. Popomama ja riisiä hapanimeläkastikkeella Suomessa pisimpään toimineen kiinalaisen, keskustassa sijaitsevan Ravintola Chinan perustajien tytär Jenny johtaa tällä hetkellä puolisonsa kanssa Popomamaa, tuttujen kesken pelkkä POPO -nimistä kiinalaista ravintolaa Espoon Omenassa. Ravintolan pidon lisäksi energinen Jenny on sivutoimekseen perustanut Little Heroes -nimisen kansainvälisen päiväkodin, jonka taloudesta ja kehittämistyöstä hän vastaa ravintolatoimensa rinnalla. Jennyn äänessä kuuluu rakkaus hyvään ruokaan ja kiinalaisen ruuan perinteeseen. Hänen puheistaan kuulee yrittäjän kokemuksen omasta lajistaan. Ylpeyttä äänessään Jenny kertoo haluavansa tarjota perinteistä ja monipuolista kiinalaista ruokaa. Hän pohtii tapoja kertoa asiakkailleen, mitä muuta kiinalainen ruoka voi olla kuin kanaa hapanimeläkastikkeessa. Yhdessä arvioimme hänen uuden menuunsa houkuttelevuutta ja innostumme Jennyn ideoimista ruokakoreista, joita asiakkaat voivat hakea ravintolasta koteihinsa. Ruokakoreissa on yhden aterian sijaan täysi kattaus, vaikka pääsiäisen ruokiin tai eväskokonaisuus metsäretkelle. Mitä sinä sanot näistä uusista tarjouksista? Kuvakaappaus Popomaman Facebook-sivulta ja ryhmävalmennuksen ideointikeskustelusta. Pohdinnassa oli kysymys kuvien modernisuudesta ja menun uudistamisesta. Matkanjohtajasta kielikouluttajaksi Ideointia jatkaa Sirpa, jonka matkoihin liittyvä toiminta on loppunut kokonaan koronan takia. Tämä toinen äärimmäisen energinen nainen on suunnannut liiketoimintansa pöytälaatikossa kyteneisiin ideoihinsa ja myy kielikoulutustaan nyt ympäri Eurooppaa. Markkinat ovat yhtäkkiä auki, koska kyseisen kielen opettajia ei Suomessa ole, eivätkä suomen kielen opettajatkaan kilpaile verkkokurssimarkkinoilla. Yhtäkkiä yhden naisen yritys on markkinajohtaja omalla erityisellä sektorillaan ja työllistää jälleen itse itsensä täysipäiväisesti. Tässä kiihkeän ketterässä suunnan muutoksessa on meille jälleen jotain opittavaa. Miten oppisimmekaan huomaamaan erilaisia osaamisalueitamme ja miten rohkaistuisimme joskus lähes mahdottomalta tuntuviin avauksiinkin. Samalla, kun monet yritykset oikeasti kuolevat koronaan, onneksi osa selviytyy ja jossain alkaa jopa uusi kukoistus. Yrittäjien sinnikäs heimo rakentaa uusia mahdollisuuksia yllätyksellisilläkin tavoilla. Kirjoittaja Päivi Rahmel on Metropolian lehtori, joka on mukana monissa hankkeissa osallistavien ja narratiivisten työtapojen asiantuntijana. Tarinat ja kuvat on julkaistu osallistujien luvalla.
Näkökulmia prototyyppeihin
Miten innovaatio, keksintö ja prototyyppi liittyvät toisiinsa? Prototypointi on oleellinen osa mitä tahansa innovatiivista työskentelyä. Prototyyppi-sana on peräisin kreikan kielen sanasta proto, joka tarkoittaa ensimmäistä, varhaisinta eli jotakin, josta muut asiat kehittyvät. Innovaatio on kaupallistunut tai muuten hyödynnettävissä oleva keksinnöllinen asia, joten keksinnön täytyy täyttää sille asetetut vaatimukset, jotta se voi olla keksintö. Patentti- ja Rekisterihallituksen keksinnön määritelmässä todetaan muun muassa, että ”keksinnön on oltava luonteeltaan tekninen ja ratkaistava jokin tekninen ongelma.” Teknistä, tai muutakaan toimivuutta taas voi olla hankala selvittää, ennen kuin keksinnöstä on tehty jonkinlainen prototyyppi. Siistiä prototypointia Juhlien valmisteluihin kuuluu siivoaminen. Paikat kuurataan tai ainakin imuroidaan. Tyypillisesti imurin pölypussi on juuri silloin täynnä, kun siivoaminen pitäisi aloittaa ja sopiva malli on tietenkin lähikaupasta loppunut. Toinen ongelma on, että pölypussin seinämien sisäpuolelle kehittyy nopeasti tukkiva pölykerros, joka vähentää imutehoa. Tätä pohti myös englantilainen muotoilija ja keksijä James Dyson. Hän arveli voivansa kehittää pussittoman pölynimurin. Vuosien 1979-1984 välillä Dyson rakensi 5127 erilaista prototyyppiä ennen kuin hän sai pussittoman imurin toimimaan haluamallaan tavalla. Kaupallistaminen oli toinen ongelma. Perinteiset kodinkonevalmistajat eivät oivallusta ostaneet, koska ne näkivät, että edessä olisi hyvin toimivien pölypussimarkkinoiden loppuminen. Dyson joutui perustamaan oman tehtaan. Vaikka Dysonin kehittämä ilmapyörteeseen perustuva toimintaperiaate oli aiemmin ollut käytössä esimerkiksi teollisuuden suodattimissa, sen soveltaminen kodinkoneeseen olisi ollut mahdotonta ilman loppumattomalta vaikuttanutta prototypointia. Osa Dysonin pahvista, teipistä, muovinpaloista ja muista materiaaleista rakentamista imurin testimalleista oli esillä Lontoon Designmuseossa syksyllä 1996 pidetyssä näyttelyssä. Itsekin kävin paikan päällä hämmästelemässä valtavan kokoista seinää, joka oli täynnä erilaisia prototyyppejä. Keksijän uutteruus ja yritteliäisyys on sittemmin palkittu useasti, myös aatelisarvolla. Nykyään Dyson on Iso-Britannian rikkain kansalainen. Kaikkea voi prototypoida Stanfordin yliopiston muotoilun professoreiden Bill Burnettin ja Dave Evansin viihdyttävässä kirjassa Designing your Life (2018) on monia mainioita oivalluksia, miten muotoilun työkaluja voidaan hyödyntää uudella tavalla, vaikka lukijan tavoitteena ei olisikaan kirjan keskiössä oleva oman elämän muotoileminen uuteen uskoon. Kirjassa korostetaan juuri prototypoinnin merkitystä suunnittelun eri vaiheissa. Kirjassa on havainnollinen, kenelle tahansa alkavalle yrittäjälle opettavainen tositarina, kun oman yrittäjyyden suunnittelu jää kesken. Siinä työelämässä menestyvä henkilö päättää tehdä uravaihdoksen ja perustaa kauan haaveilemansa italialaistyyppisen kahvila-ravintolan. Alkuun kaikki menee hyvin. Löytyy hyvä liikepaikka. Yrittäjä on hyvä projektijohtaja. Hän suunnittelee, remontoi ja avaa ravintolan. Hän täyttää sen toscanalaisilla herkuilla. Ravintola on menestys, kaikki rakastavat sitä. Mutta jonkin ajan kuluttua yrittäjä tajuaa, että hänestä ei olekaan raskaan ravintolatyön tekijäksi. Ilman prototyyppiä - eli idean kokeilemista jollakin yksinkertaisemmalla tavalla - hän ei huomannut omia vääriä olettamuksiaan: kuvitelmaa, että kahvila-ravintolan pitäminen olisi sama asia, kuin käydä sellaisessa. Tai suunnitella sellainen. Ravintola piti myydä ja yrittäjä siirtyi siihen, minkä hän parhaiten osasi: ravintoloiden suunnitteluun. Kirjoittajien mukaan yrittäjä olisi voinut ensin prototypoida, pystyykö hän johtamaan ravintolaa. Kokeilla jollakin yksinkertaisella tavalla. Hän olisi voinut aloittaa yhden hengen catering-palvelulla, jonka lopettaminen on helpompaa, jos se ei tunnu omalta haastatella muutamaa onnellista ja vähemmän onnellista ravintoloitsijaa hankkiutua hanttihommiin johonkin ravintolaan, nähdäkseen millaista on sillä puolella, joka on asiakkaille näkymätön. Kallis ja turhauttava vaihe kohti yrittäjän ominta osaamista olisi voitu kokonaan välttää varhaisella, ennakoivalla prototypoinnilla. Prototypointia on monenlaista Prototyypin määritelmät hieman vaihtelevat, riippuen siitä, millä alalla niitä tehdään. Ulrich ja Eppinger (2012) esimerkiksi jakavat tuotekehityksen prototyypit kahden eri kategorisoinnin mukaan: Onko prototyyppi fyysinen vai analyyttinen? Fyysisen prototyypin, esim. hahmomallin tarkoitus on havainnollistaa ajatellun tuotteen ulkonäköä, toimintoja tai tutkia jonkin ominaisuuden toimivuutta. Analyyttinen prototyyppi voi tarkastella jotakin kiintoisaa ominaisuutta, jota ei välttämättä tulla toteuttamaan. Kuinka kokonaisvaltainen (comprehensive) prototyyppi on tai, kuinka fokusoitunut se on. Kokonaisvaltainen prototyyppi tarkoittaa, että se on lähes valmis tuote, jossa on kaikki valmiin tuotteen ominaisuudet. Se voidaan jo antaa asiakkaalle koekäyttöön. Fokusoituneessa prototyypissä taas voidaan tarkastella vain jotakin tiettyä muotoa tai toimintoa. Prototyypin ei useimmiten tarvitse olla valmis esitys tai malli lopputuloksesta. Fyysisen prototyypin voi tehdä melkeinpä mistä vain. Pääkaupunkiseudun kolmen suurimman ammattikorkeakoulun vuoden 2019 innovaatio-opintoihin liittyneessä 10Days 100Challenges -intensiivitoteutuksessa jotkut opiskelijatiimit tarkastelivat vähittäiskaupan palveluprosessia Lego® -palikoista rakennetun kaupan pienoismallin prototyypin avulla. Marketin kassapalvelun testaamiseksi ei tarvitse rakentaa aitoa kassapistettä. Sen sijaan se voi olla pahvilaatikoista ja pöydistä tai muista käsillä olevista materiaaleista koottu palvelutiskin osa, jonka avulla tutkitaan asiakkaiden liikkumista, käyttäytymistä tai tehdään muita havaintoja. Havaintojen perusteella on helppo muokata prototyyppiä, tehdä jälleen uusia havaintoja ja tulkintoja, kunnes vähitellen voidaan hahmottaa, miten palvelu tulisi toteuttaa. Prototyyppi voi olla virtuaalinen. Se voi olla myös abstrakti: tyypillinen esimerkki tällaisesta on Customer Journey Mapping, jonkin palvelun tai toiminnon asiakkaan tai käyttäjän toiminnan vaiheiden visualisointi yhteen kuvaan. Mitä varhaisemmassa vaiheessa ollaan, sitä karumpi prototyyppi voi olla; riittää, että prototyypin avulla voidaan nopeasti todentaa, mikä toimii ja mikä ei ja tehdä tarvittavia korjausliikkeitä. On kuitenkin muistettava, että prototypointi on vain yksi työkalu kehittämistyön eri vaiheiden joukossa. Kesken jäänyttä kehitystyötä ei siis voi (kuten olen joskus saanut kuulla) lopputuloksen esittelyssä koettaa selittää parhain päin väittämällä, että kyseessä on vasta prototyyppi! James Dysonin kerrotaan sanoneen, että hän epäonnistui 5126 kertaa, mutta yhden kerran hän onnistui. Ja loppujen lopuksi, useimmiten yksi onnistuminen kerrallaan riittääkin. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Lähteet Burnett, Bill ja Evans, Dave. 2018. Designing your Life. New York: Alfred A. Knopf Fiell, Charlotte ja Fiell, Peter. 2000. Industrial Design A-Z. Köln: Taschen GmbH Ulrich, Karl T. ja Eppinger, Steven D. 2012. Product Design and Development (Fifth Edition). New York: McGraw-Hill
Asennekanvaasi tehostaa oppimista yritysvalmennuksissa
Valmennuksen avulla pyritään löytämään osallistujan voimavarat ja potentiaali, ja auttaa häntä oivaltamaan asioita tavoitetta kohti yhdessä muiden kanssa tai itsenäisesti. Valmennustyövälineiden avulla ei pyritä antamaan valmiita vastauksia, vaan tukemaan onnistumista. Yritysvalmennuksissa käytettäviä työvälineitä voivat olla esimerkiksi erilaiset harjoitteet, mallit, näkökulmat, vuorovaikutustavat tai jopa valmentajan ja valmennettavan persoonat. Asennekanvaasi on visuaalinen valmennustyökalu, joka selkeyttää ja jäsentää yritysvalmennuksiin osallistuvien ihmisten ajattelua ja oppimista. Työni valmennusten parissa yli 15 vuoden ajan on synnyttänyt havaintoja, joiden tuloksena muotoilin ja tuotteistin pedagogisen asennekanvaasi-työkalun. Mitä asioita valmentajan kannattaa korostaa tilaisuuksien aikana, jotta tavoitteisiin päästään tehokkaammin ja paremmin? Asennekanvaasin avulla tuodaan näkyväksi yksilön oman vastuunoton lisäksi myös se, mitä haluttu muutos tai tavoite edellyttää yhteisöltä tai yritykseltä. Miksi juuri asenne? Asenteen merkitys Olen kirjoittanut vuosina 2015-2021 neljä kirjaa asenteen merkityksestä johtamisen ja kehittämisen konteksteissa. Asenne tarkoittaa ihmisen tapaa suhtautua asioihin ja toisiin ihmisiin. Asenne on yksilön hetkellinen tai pysyvä suhtautumistapa. Se on enemmän tai vähemmän ihmisen oma aktiivinen valinta, joka kohdistuu johonkin tilanteeseen, asiaan tai ihmiseen. Suhtautumisen voimakkuus voi vaihdella. Asenne on sidoksissa tilanteeseen, joten siinä on suhteellisuutta. Asenne on polkuriippuvaisesti kehittynyt eli aiemmat kokemukset vaikuttavat siihen tunteiden, tiedon ja uskomusten lisäksi. (1) Asenne voi auttaa missä tahansa tilanteessa olosuhteista huolimatta. Vaikka muutos olisi vaikea tai haastava, sen keskellä voi aina valita suhtautumistavan ja tekemisen suunnan. Asennevalinta ei välttämättä paranna itse tilannetta, mutta se voi lisätä ihmisen omia voimavaroja tilanteen keskellä sekä auttaa näkemään mahdollisuuksia. Aina voi myös yrittää parantaa ja kehittää, vaikka lähtötilanne olisi jo hyvä. (2) Minulle syntyi ajatus visualisoida valmennusten kulkua osallistujille kahta kautta. Siihen vaikutti suuren pörssiyrityksen Kone Oyj:n toimitusjohtaja Matti Alahuhta ja toisaalta start-up-maailmassa mainetta niittänyt Alexander Osterwalderin kanvaasiajattelu. Lisäksi yhdistin lean-ajattelusta ideoita valmennusten toteutustapaan käytännössä. Asennekanvaasin avulla valmennettava voi jäsennellä tekemisen muutoksen kannalta tärkeimmät edistettävät asiat yhdeksi silmäiltäväksi kokonaisuudeksi. Kirjassaan Johtajuus - kirkas suunta ja ihmisten voima Matti Alahuhta kirjoittaa, miten Kone Oyj:n strategia vuosille 2008-2010 kaipasi terävöittämistä. Kun elementit jatkuvaan uudistumiseen ja uusien kilpailuvahvuuksien luomiseen oli määritelty, luotiin niiden pohjalta tärkeimmät kehittämisohjelmat, jotka edistivät strategian toteutumista. Alahuhta kiittää kirjassaan henkilöstöjohtaja Kerttu Tuomasta ideasta, jossa strategia elementteineen visualisoitiin holistiseksi kuvaksi. Kun jokainen ymmärsi, miten oma työ vaikutti yhteisen isomman tavoitteen saavuttamiseen, oli sitoutuminen vahvempaa. (3) Visuaalisuus on tunnetun johtamisfilosofian lean-ajattelun perusperiaate (japaniksi jidoka). Kirjassaan Lean asiantuntijatyön johtamisessa Sari Torkkola (4) korostaa, että visualisointi lisää yhteisöllisyyttä ja avoimuutta. Kokonaiskuvan perusteella on mahdollista tehdä yhdessä päätöksiä. Valmennuksen kannalta tämä on ensiarvoisen tärkeää, sillä yksittäinen osallistuja ei elä tyhjiössä ja parhaiden valmennusten antia ovat päätökset, joihin koko osallistujajoukko yhdessä sitoutuu. Yritysjohtamisen kentällä tunnetuin kanvaasi-työkalu on Alexander Osterwalderin vuonna 2008 esittelemä Business Model Canvas (BMC). Yrityksen liiketoimintamallin jäsentämisessä avustava työkalu on niittänyt suosiota startup-yritysten ja kasvuyritysten keskuudessa. Työkalu auttaa pääsemään ajatusten kanssa liikkeelle voimavara- ja asiakaskeskeisesti; se estää tyhjän paperin syndrooman. (5) Business Model Canvas -työkaluun ja muihin vastaaviin hyödyllisiin kanvaaseihin voit tutustua osoitteessa strategyzer.com. Visuaalisten työkalujen hyöty missä tahansa toiminnassa on melko kiistaton. Niiden ansiosta osallistuja, osallistujat yhdessä ja valmentaja voivat vaivatta muodostaa kokonaiskuvan nopeasti muutamalla silmäyksellä ja hahmottaa tilanteen kannalta tärkeimmät asiat. Visuaalisuuden hyödyntäminen valmentamisessa Miten valmentaja voisi kannustaa osallistujia mallintamaan ajatuksensa, joita syntyy sekä valmennuksessa että sen jälkeen arjen työssä? Miten vaikkapa eri valmennuskertojen välillä osallistuja voisi kerrata tavoitteen nopeasti ja muistella tärkeimpien edistettävien asioiden etenemistä viime kerrasta. Asennekanvaasi on osa kehittämääni laajempaa asenteiden valmennusta eli MindFit -metodia. Päästyäni työskentelemään yritysvalmentajaksi Urbaania kasvua Vantaa -hankkeeseen, sain mahdollisuuden soveltaa työkalua pienten ja keskisuurten kasvuyritysten valmennuksissa. Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa luodaan uusia ratkaisuja sosiaaliseen rekrytointiin ja yritysten henkilöstön osaamistason nostamiseen. Näin tuetaan yritysten kehittymistä ja kiihdytetään niiden kasvua. Metodi-sana tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa tietä, joka on kuljettava. Eli kulkemalla tietyt vaiheet osallistuja voi saavuttaa välietapit, tavoitteen ja päämäärän. Yhdistämällä kuljetun matkan eli yleensä henkisen kasvun tien (mindfit) tuleviin tavoitteisiin osallistuja voi saavuttaa syvemmän asennetason vahvistumisen. Hän kokee: ”Minä osaan! Minä pystyn! Minä kykenen!” Vielä parempaa on, kun tämä tapahtuu jopa yhdessä: ”Me osaamme! Me pystymme! Me kykenemme!” Valmentajana voin varmistaa asennekanvaasin avulla, että osallistuja saa kerättyä tärkeimmät edistettävät asiat yhdelle silmäiltävälle sivulle (kuva 1). Asennekanvaasia voi soveltaa moniin aiheisiin: itsensä johtamiseen, esimiestyöhön, myyntityöhön tai projektien johtamiseen. Asennekanvaasin elementit NYKYTILA Ensimmäinen asia on selvittää nykytila. Missä olen nyt? Miten saan asioita aikaan ja millä tavalla? Mikä on mennyt tähän mennessä hyvin? Missä koen haasteita, ongelmia ja jopa tuskaa? MUUTOS Mikä on se muutos, jossa olen mukana? Mitä pitäisi muuttaa, jotta asiat sujuvat jatkossa vielä paremmin? Missä asiassa minun kannattaisi kehittää tekemistäni, tunne-elämääni, ajattelutapojani tai toimintamallejani? TAVOITE Millainen on kehitettävän asian unelmatila? Tämänkin vaiheen voi visualisoida mielessään ja mielikuvitella! Tavoitteen asettaminen tarkoittaa tahtotilan kirkastamista. Mihin pyrin? Minkä näkyvän ja tunnistettavan muutoksen täytyy tapahtua? VAHVUUDET Missä asioissa tunnen voimieni vahvistuvan? Miten voin vahvistaa voimiani? KOHTAAMISET JA KESKUSTELUT Kenen kanssa ja millaisia tapaamisia ja ajatustenvaihtoa minun kannattaa käydä? Kenen kolmen ihmisen kanssa juttelemalla saisin tukea tavoitteelleni? KÄYTÖS JA TEKEMISET Mitä minun kannattaa tehdä jatkossa toisin? Miten pieniä askelia voin ottaa? Mistä aloitan huomenna? MITTARIT Mistä tiedän, että onnistuin? Mittareiden tehtävä on kertoa meille onnistumisista. Mittareiden saavuttamisesta vastuussa on osallistuja ja valmentaja toimii ikään kuin tuuppaajana niitä kohti. YHTEISÖN TUKI Rakenne, prosessit, työkalut. Ovatko ne kunnossa? Mitä parannuksia tarvitaan? Miten viestimme niistä johdolle ja hankimme heidän tukensa? Mikä asennekanvaasin käytössä valmennustyökaluna on tärkeää? Useat erilaiset osallistujat kokevat kanvaasipohjaisen valmennuksen sujuvana, vaivattomana ja systemaattisena tapana kehittää itseään, työtään ja työyhteisöään. Valmennuksissa ei etsitä oikeita tai vääriä ratkaisuja, vaan niissä kehitetään osallistujien taitoa johtaa itse itseään niin sujuvassa ja toimivassa arjessa kuin vaativissa ja usein jopa epävarmuustekijöitä sisältävissä tilanteissa. Valmennuksen avulla etsitään nimenomaan osallistujien omia voimavaroja. Osallistujien voimavarat ja ratkaisut pyritään löytämään suhteessa tavoitteeseen. Osallistuja ottaa vastuun omasta oppimisestaan sekä siitä, miten soveltaa valmennustilaisuuksissa oppimiaan oivalluksiaan käytäntöön tilaisuuksien välillä tapahtuvassa arjen työssä. Valmentajan kannalta palkitsevinta on käännekohta, jossa osallistuja oivaltaa jotakin. Asennevalmentajan tarkistuslista: Miten rohkaiset pilkkomaan asetetun tavoitteen riittävän rajatuksi? Kannusta aloittamaan niin pienesti, että hävettää! Silloin tavoite on oikeankokoinen ja mahdollista saavuttaa kiireisen arjen keskellä. Annathan positiivista palautetta koko prosessin ajan? Miten tasapainotat asioiden analysointiin ja yksityiskohtiin käytettävän ajan sekä isomman kokonaisuuden näkemisen? Olethan läsnä ja valmiina kohtaamaan osallistujien erilaiset muutokseen liittyvät tunteet? Kanvaasin osalta työtä on paljon ja aikataulu on usein vaativa, joten on syytä pysyä siinä fokuksessa, mitä ollaan tekemässä. Rajauksen mestari on kaiken mestari ja valmentaja on työjärjestyksen ohjaajana keskeinen henkilö. Osallistujia ei saa keskeyttää heille tärkeällä oivalluksen syntymisen hetkellä, mutta toisaalta valmentajan tehtävä on edistää tilaisuuden kulkua. Asennekanvaasi on pedagogisesti johdonmukainen työkalu. Minkään asian ei tarvitse olla kerralla valmis, vaan kyse on asenteen kehittymisen ja oppimisen prosessista, joka visualisoidaan matkan aikana. Osallistuja voi pohtia asioita omassa arjessaan, kerätä palautetta ympäristöstään ja täydentää asennekanvaasia ennen seuraavaa valmennusta. Hän voi lähettää sen välillä vaikkapa valmentajalle pohdintoineen päivineen. Valmennus nostaa valmennettavan osaamista aina hetkellisesti korkeammalle tasolle. Ammattilaisena kasvun matka ei ole koskaan valmis. Jokainen tarvitsee välillä valmennusta ja tunteen voimiensa ja asenteensa vahvistumisesta. Unelmani on digitalisoida MindFit Metodin menetelmiä ja erityisesti asennekanvaasi ja käyttää tätä virtuaalista työkalua, joka kulkee valmentajana minulla taskussani vaikkapa kännykän applikaationa. Sen avulla voin kommunikoida ja olla kytköksissä valmennettaviini myös tilaisuuksien välissä. Tarvittaessa voin tuottaa lennosta heille mikro-oppimisen hetkiä erilaisin asennetta ravistelevin tai tukevin kysymyksin. Lisäksi osallistujat jäävät osaksi asennevalmennus-yhteisöäni vuosien ajaksi, jossa voin auttaa ihmisiä onnistumaan työelämässään ja elämässään. Valmentaja saa aikaan positiivisen vaikutuksen nostaen ihmisten ammatillisen kehittymisen ja hyvinvoinnin keskiöön - Julie Starr Kirjoittaja Marjo Huhtala on valmentaja, kirjailija ja muutosjohtamisen ammattilainen. Marjo on kirjoittanut neljä kirjaa asenteesta ja sen johtamisesta, työskennellyt muun muassa henkilöstöjohtajana ja johtoryhmän jäsenenä. Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa Marjo toimii Metropolian yritysvalmentajana. Lähteet Huhtala, Marjo 2020. Johdanto: asennejohtaminen. MindFit Metodin blogisivusto. Huhtala, Marjo 2015. Asennejohtaja - Arjen työkalut esimiehille. Helsingin Kauppakamari. Alahuhta, Matti. 2015. Johtajuus - kirkas suunta ja ihmisten voima. Docendo Torkkola, Lea. 2016. Lean asiantuntijatyön johtamisessa. Alma. Osterwalder, Alex. Business Model Canvas -sähköinen työkalu (aukeaa strategyzer.com). Starr, Julie. 2016. The Coaching Manual - The definitive guide to the process, principles and skills of personal coaching. 4th edition. Pearson. -- Urbaania kasvua – GSIP Vantaa -hanke saa rahoitusta 80 % Urban Innovative Actions (UIA) -rahoituksen Jobs and Skills -ohjelmasta. UIA on Euroopan komission aluekehittämisrahaston (EAKR) ohjelma, jonka tavoitteena on löytää uusia innovatiivisia ratkaisuja kaupunkien kohtaamiin haasteisiin.
Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) blogi. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä toimituskuntaan.
Milla Åman Kyyrö, päätoimittaja
Viestinnän asiantuntija, TKI-hankkeet ja kehittäminen
p. 050 342 0341
milla.amankyyro@metropolia.fi
Päivi Keränen
Projektipäällikkö, Muotoilu
p. 040 184 1952
paivi.keranen@metropolia.fi
Jussi Linkola
Projektisuunnittelija, Hankeviestintä- ja julkaisupalvelut
p. 040 184 2448
jussi.linkola@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Tikissä-blogin sisällöt ennen julkaisua.
3AMK ammattikorkeakoulu asiantuntija Dallaten FUTU hanke hankeviestintä hankkeet hyvinvointi innovaatio innovaatio-opinnot innovaatiot Innovation johtaminen Katse tulevaisuuteen kehittäminen keksintö kestävä kehitys koulutus metropolia minno nuoret Oona-hanke opiskelijat oppiminen osaaminen osaamisen kehittäminen resilienssi service design sosiaali- ja terveysala tekoäly tki TKI-toiminta tulevaisuus tuottavuus tutkimus työelämä työhyvinvointi työllistyminen viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yrittäjyys yritystoiminta yritysyhteistyö
Ideoimme, rikastamme ja kehitämme käytäntöön uusia ratkaisuja yhteistyössä yritysten, julkisen sektorin, järjestöjen ja asukkaiden kanssa.