Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä

Vuosi: 2018

Podcast – Pelastavatko tutkimus, kehittäminen ja innovaatiot maailman?
3.4.2018
Milla Åman Kyyrö

Podcastissa pohdiskellaan, miten tutkimus, kehittäminen ja innovaatiot voivat pelastaa maailman. Jos ne eivät sitä tee, kuka ja miten se tapahtuu? Ihmettelyyn herättivät viestintäsuunnittelija Milla Åmanin kokemukset Metropolia Ammattikorkeakoulun älykkään liikkumisen innovaatiokeskittymän projektien parista. Niissä keskitytään liikkumisen murroksen ilmiöihin ja operoidaan autonomisia pieniä joukkoliikennevälineitä. Lukijan äänen podcastille antoi Juha Kyyrö. Kuultavissa ovat myös autonomista autoa kehittävät startuppaajat ja robottibussin kyytiin nousseiden matkustajien kokemuksia tutkineet asiantuntijat. Lisäravintoa ajatuksille myös Yle Tieteen julkaisemasta tohtori Lauri Reuterin artikkelista Maailman muuttamisen resepti - ruokaa voi tehdä ilmasta, innovaatioita ei.

Lue lisää

Kampuskehittäminen – uusia näkökulmia
27.3.2018
vierailija

Korkeakoulujen fyysisen ja sosiaalisen sijainnin merkitys kaupunkisuunnittelussa on kasvamassa oppilaitosten roolin laajentuessa yhä vahvemmin aluetta kehittäviksi innovaatioympäristöiksi. Korkeakoulujen kampuskehittäjät ja kaupunkisuunnittelijat voivat yhdessä kehittää parempia kampuksia ja kaupunkeja. Muun muassa kansainvälinen kampuskehittämisguru, Delft University of Technologyn professori Alexandra den Heijer on kehittänyt malleja ja teorioita, joilla yliopistot ovat suunnitelleet ja toteuttaneet kampusstrategioitaan ja siten edistäneet kaupunkisuunnittelua. Hänen missionaan on tukea korkeakouluja ja muita organisaatioita niiden kiinteistöjä koskevissa päätöksissään, jotta saataisiin inspiroivia, mielekkäitä, toimivia, edullisia, resurssitehokkaita ja kestävän kehityksen mukaisia rakennettuja ympäristöjä.  Tarkemmin den Heijerin ajatuksia kaupunkikehittämisestä voi seurata hänen blogistaan Managing the university campus sekä kirjasta Dreams and Seeds. Oppeja kampusten kehittämiseen muista maista Live Baltic Campus -hankkeessa tuotiin yhteen kuuden Itämeren kaupungin – Helsingin, Riian, Tarton, Turun, Tukholman ja Uppsalan – kaupunkisuunnittelijat ja kampuskehittäjät. He jakoivat kokemuksiaan ja oppivat yhdessä. Testialustoina toimivat kumppaneiden omat kampuskehittämiskohteet, ja päämääränä oli tarkastella, miten maiden välinen (cross-border) yhteistyö voisi edistää kaupunkien ja kampusten kehittämistä paikallisen työn lisänä. Alueidenvälinen yhteistyö antoi suunnittelijoille ja kehittäjille paljon erilaisia, uusiakin näkökulmia. Yksi tärkeä oppi yhteistyöstä oli se, että vaikka yksi ratkaisu on toimiva yhdessä kaupungissa, ei ratkaisu välttämättä ole toteuttamiskelpoinen tai sopiva toisessa kaupungissa. Tästä huolimatta – tai ehkä juuri tämän ansiosta – kaupunkisuunnittelijat ja kampuskehittäjät rohkaistuivat katsomaan asioita eri näkökannalta ja uudistamaan itsestäänselvyyksinä pitämiään asioita. Live Baltic Campus -hankkeen tuloksena todettiinkin, että maiden rajat ylittävä (cross-border) kampuskehittämisverkosto toimii oppimisalustana kaupunkikehittäjille ja kampuskehittäjille metodien ja näkökulmien luomiseen mahdollistaa yhteistyöverkostojen kautta syntyviä uusia projekteja. Niiden synnyttämät tulokset ovat konkreettisesti kampuksen lähialueen asukkaiden ja yritysten hyödynnettävissä, esimerkiksi tarjottavina palveluina tai kaupunkia elävöittävinä projekteina. Hanke osoitti, että maiden välinen yhteistyö kaupunki- ja kampuskehittämisessä tuottaa erinomaisia tuloksia ja on kannattavaa. Paikalliset toimet tuottivat konkreettisia tuloksia Konkreettisesti yhteistyön tuloksena syntyi monenlaista alueellista vaikuttavuutta: Riiassa pidetty, Schmaeling-konferenssin yhteydessä järjestetty Livable City Forum nosti korkeakoulujen arkkitehtuurin latvialaisten kaupunkisuunnittelijoiden tietoisuuteen. Tarton yliopiston tutkimustyön tulokset ja löydökset on sisällytetty uuteen Tarton yleiskaavaan ja Maarjamõisa-kampusalueen suunnitelmaan. Yhteistyö kaupunkisuunnitteluyksikön ja yliopiston välillä on tiivistynyt. Tukholman yliopiston Albano-kampuksen yhteiskehittelyprosessi ja sosiaali-ekologinen muotoilulähtökohta ovat inspiroineet kaupunkisuunnittelijoita kestävään ja ilmastomuutosten suhteen palautumiskykyiseen kaupunkikehittämisen. Uppsalan yliopisto käynnisti hankkeessa Kollaboratoriet Uppsala -yhteisötilan (http://www.kollaboratorietuppsala.se/en/) toiminnan, joka jatkuu vuoden 2018 loppuun – ja ehkä pidemmällekin. Polacksbacken-kampuksen sidosryhmäanalyysi puolestaan hyödyttää sekä kaupunkisuunnittelijoita että yliopistoa kampuksen kehittämistyössä. Metropolia Ammattikorkeakoulu on hyödyntänyt alueellisesta yhteistyöstä hankittua tietämystä ja loi uuden Kaupunkia muotoilemassa -opintomoduulin Muotoilun ylempään amk-tutkintoon, joka käynnistyi syksyllä 2017. Yhteistyö synnytti Metropoliassa myös uusia TKI-hankkeita. Helsingissä kehitettiin Metropolian tulevan Myllypuron kampuksen toimijayhteisöä, ja työ jatkuu: Metropolia, Helsingin kaupunki ja Kaupunkiakatemia seuraavat yhteistyössä Myllypuron kehitystä seuraavan 10 vuoden aikana. Lisäksi Metropolia, kaupunkisuunnittelijat ja paikalliset asukkaat vievät eteenpäin hankkeessa Myllypurolle luotuja visioita. Lue aiheesta lisää Neljälle kampukselle -blogista. Kampuskehittäminen on yksi Metropolia Ammattikorkeakoulun vahvuuksista, jonka ympärille on muotoutunut useita muitakin kehittämishankkeita, mm. vuosina 2013 - 2015 toteutettu Hybridikampus-hanke. Hankkeessa koottiin osallistavan suunnittelun menetelmillä yhteistyössä Helsingin Myllypuron ja Arabianrannan asukkaiden, alueen yrittäjien, muiden palveluntarjoajien sekä opiskelijoiden kanssa tarpeita ja ideoita kampussuunnittelun tueksi. Live Baltic Campus Live Baltic Campus (http://livebalticcampus.eu/) oli Metropolian koordinoima EU:n Central Baltic -hanke, joka toteutettiin 2015 - 2018. Live Baltic Campus oli Latvian, Tarton, Tukholman, Turun ja Uppsalan yliopistojen ja Metropolian sekä Helsingin kaupungin ja Riga Planning Regionin yhteistyötä. Live Baltic Campus oli kampuskehittämistä yhteiskehittämisen keinoin muotoiluajattelua ja -menetelmiä hyödyntäen. Live Baltic Campus oli kestävän kaupunkisuunnittelun kehittämistä. Tutustu hankkeen julkaisuihin http://livebalticcampus.eu/results/ Lähteet Delft University of Technology, Alexandra den Heijer https://www.tudelft.nl/en/staff/a.c.denheijer/ Schewenius M., Keränen P., al Rawaf R. (Eds.)., (2017). Dreams and Seeds: The role of campuses in sustainable urban development, Stockholm Resilience Centre and Helsinki Metropolia University of Applied Sciences. URN: ISBN:978-952-328-055-7 (Theseus: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-055-7) Kirjoittaja Katariina Saarela toimi Live Baltic Campus -hankkeen projektituottajana.

Lue lisää

Tarinatyöpaja auttaa nuoria jakamaan tarinoita ja tunteita
20.3.2018
vierailija

Jokainen ihminen, nuori tai vanha, ansaitsee tulla kuulluksi. Nykyisin tämä on helpompaa verkon välityksellä. Kokemusten ja omien juttujen jakaminen on sosiaalisessa mediassa eläville nuorille hyvinkin luontaista, joten tarinoiden jakaminen ei sinänsä ole heille mitenkään uutta.  Kysymys kuuluukin miten, miksi ja mitä tarinoita jakaa? Olemme Metropolia Ammattikorkeakoulun Neighborhood Living Room-hankkeessa konkreettisesti edistäneet nuorten oman äänen löytämistä kehittämällä tarinatyöpajaa nuorille. Työpajatoimintaa voivat järjestää esimerkiksi kulttuurilaitokset. Työpajallamme on pedagogiset tavoitteet, jotta opettajia on helpompi motivoida tuomaan omia koululuokkiaan työpajoihin. Olemme testanneet työpajakonseptia yläkouluikäisten parissa yhdessä puolalaisen tutkimuskumppanimme Gdańsk City Galleryn kanssa sekä Metropolia Ammattikorkeakoulun kansainvälisillä insinööriopiskelijoilla Suomessa. Työpajoihin osallistuneet 13–16 -vuotiaat puolalaiset yläkoululaiset olivat innoissaan tapahtumasta ja työpajoissa syntyneet tarinat olivat erittäin mieleenpainuvia. Niin ikään kaksikymppisten korkeakouluopiskelijoiden palautteet olivat samansuuntaisia. Tarinatyöpaja kulkee seuraavasti: Työpajoissa tarinat liitetään osallistujien etukäteen valitsemiin esineisiin. Ne voivat olla esimerkiksi museon tai gallerian kokoelmista tai nuoren arjesta valittuja esineitä. Esimerkiksi insinööriopiskelijat valitsivat esineeksi arjen suosikkinsa - kahvin. Tarinat liittyivät kahviin eri näkökulmista. Tyypillisesti tarinat ovat olleet noin minuutin mittaisia - kukapa jaksaisi keskittyä pidempään! Tarinat toteutetaan siihen kehitetyllä digitaalisella alustalla, jossa olemme rajoittaneet tarinoiden pituuden maksimissaan kolmeen minuuttiin. Tarinatyöpaja hyödyntää mobiilisovellusta Olemme kehittäneet monikäyttöisen digitaalisen alustan, jossa nuorten tuottamat tarinat tehdään audiomuotoon. Digitaalinen alusta koostuu sisällönhallintajärjestelmästä työpajoja järjestävän organisaation käyttöön sekä erilaisista mobiilisovelluksista työpajaan osallistuvien nuorten käyttöön. Sisällönhallintajärjestelmä on rakennettu avoimen lähdekoodin pohjalle. Tällainen lähestymistapa varmistaa sen, että pienillä resursseilla toimivat organisaatiot, kuten oppilaitokset ja kulttuurilaitokset pystyvät ottamaan järjestelmän käyttöönsä. Mobiilisovelluksia on valittavana useita, muun muassa audiotarinoiden tallentamiseen ja kuuntelemiseen sekä äänimaisemien rakentamiseen. Sovelluksia voi yhdistellä keskenään ja alustan käyttöön ottava organisaatio voi valita mitä sovelluksen osia se ottaa käyttöönsä. Android-puhelimille tarkoitetut mobiilisovellukset sekä sisällönhallintajärjestelmä ovat Metropolia Ammattikorkeakoulun insinööriopiskelijoiden kehittämiä. Lähtökohtana on ollut tehdä mahdollisimman yksinkertaisia ja helposti käytettäviä appeja, jotta sovellus itsessään ei olisi este esimerkiksi audiotarinan jakamiseen (ks. kuva 1). Nuorten kokemuksia työpajoista Mistä tiedetään, että kokemus oli positiivinen nuorille osanottajille? Sitä varten olemme kehittäneet palautekyselyn perustuen Student Engagement* -tutkimuksiin. Kysely erittelee kolme osa-aluetta: kognitio, käyttäytyminen ja tunteet. Kyselyn tulosten analysointi yhdessä osanottajien tarkkailun kanssa on vahvistanut, että työpajat tuottavat nuorille mukaansatempaavia kokemuksia. Työpajatyöskentely on tapahtunut osana Neigbourhood Living Room -hanketta, jossa kehitämme välineitä nuorten aktivoimiseen. Löytyisikö näille työkaluille - audiotarinat, äänimaisemat, engagement-kysely - käyttöä sinun hankkeissasi tai luokkatyössä? Lähteet Salo K., Bauters M., Mikkonen T. 2017.  Audio Story and AR Platform for Youth Engagement. In: Younas M., Awan I:, Holubova I. (Eds.) Mobile Web and Intelligent Information Systems, MobiWIS 2017 Proceedings, Lecture Notes in Computer Science 10486 (pp. 18-32). Springer International Publishing, Switzerland. Kirjoittaja   Kari Salo on Metropolia Ammattikorkeakoulun yliopettaja ja tutkintovastaava (Mobiilisovellukset), TkL, harrastaa väitöskirjan tekemistä ja koodaamista. -- Lisää tietoa hankkeestamme löydät: https://www.facebook.com/museumasalivingroom/ http://smartsculpture.eu/

Lue lisää

Tunteet opetuksen ja ohjauksen kontekstissa korkeakoulussa
13.3.2018
Eija Raatikainen

Tunnetaidot kuuluvat asiantuntijuuteen Esimerkiksi ”Simulaatiot ohjaustilanteissa”, ”Omat kokemukset harjoitteluista”, ”Pienryhmäkeskustelut case:n avulla” tai ”Opettamalla tunteidensäätelytaitoja systemaattisesti kaikilla kouluasteilla” voisivat olla metropolialaisten, haaga-helialaisten ja laurealaisten ohjauksen ammattilaisten (n=34) tarjoamia keinoja siihen, miten korkeakouluopiskelijoita voitaisiin entistä paremmin tukea tunnistamaan tunteitaan opetuksen ja ohjauksen kontekstissa.[1] Näitä erilaisia opiskelijoiden tunteiden tunnistamiseen ja hallintaan liittyviä keinoja ohjauksen ja hyvinvoinnin asiantuntijat toivat esille Tutu-hankkeeseen liittyvässä kyselyssä.[2] Hankkeen alustavien tutkimustulosten mukaan korkeakouluopiskelijat puhuvat tunteistaan hyvin vaihtelevasti; toiset avoimesti, toisten ollessa hyvin sulkeutuneita. Tämä ei ole mikään yllätys, opiskelijat ovat erilaisia, niin kuin tunteista puhumisen kulttuurit ja opiskeltavat korkeakoulun eri alat. Mutta onko siis tunteista puhumattomuudessa enemmän kyse ”opitusta käyttäytymismallista” vai ”välttämiskäyttäytymisestä”, kuten eräs kyselyyn osallistunut ohjauksen ammattilainen asian oivallisesti asian ilmaisi, vai jostakin muusta? Kiinnostavaa on myös kysymys siitä miksi, miten ja missä opiskelijoiden olisi sitten hyvä saada puhua tunteitaan? Toisin sanoen, miksi korkeakouluopiskelijoita tulisi tukea substanssiosaamisen kehittymisen lisäksi tunnetaitojen kehittymisessä? Miksi tunnetaidot ovat tärkeitä tulevaisuuden työelämätaitoja, vai ovatko ne? Tunnetaidot korostuvat muuttuvassa maailmassa Tulevaisuuden työelämässä sanotaan menestyvän sen, jolla on hyvät tunnetaidot (esim. Rantanen 2017). Myös Euroopan Unionin määrittelemät transversaaliset taidot[3] tuovat esille tunnetaitojen merkityksen osana asiantuntijuutta.  Vaikka työn ja työnteon mielekkyys onkin mittausten mukaan tasapainossa ensimmäisen kerran lähes kahteenkymmeneen vuoteen, niin kuitenkin työpaikkakiusaamisen työpaikoilla on havaittu kasvaneen. (Työolobarometri 2017 Ennakkotiedot. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työelämä. 3/2018). Työntekijöiden tunnetaidot voivat parhaimmillaan ehkäistä töissä loppuunpalamista ja väsymistä sekä turhia ristiriitoja. Tulevaisuuden työssä korostuvat vuorovaikutus ja yhteistyötaidot (Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon 1. osa. Jaettu ymmärrys työn murroksesta). Kuormittumisen hallinnantaito onkin nimetty yhdeksi työelämän tulevaisuuden taidoksi (Tulevaisuuden työelämätaidot 2016). Tunteilla on yhteys ihmisen toimintaan ja käyttäytymiseen (Benny Ze’ev 2010, 42–45; Grandey 2008), joten niiden vaikutuksesta on hyvä olla tietoinen, jotta pystyy toimimaan rakentavasti itselle merkityksellisissä tunnetilanteissa. Taito vaatii myös kyky hyväksyä vallitseva tunnekokemuksensa (emotionaalinen minäpystyvyys) (Saarni 2000). Ilman mentalisaatiota ihmisen on vaikea ennakoida omia ja toisen reaktioita sekä säädellä omia tunnetilojaan (Larmo 2010). Tunnistamattomista tunteista - tunteista puhumiseen Tutu-hankkeen kyselyssä korkeakoulujen ohjauksen ammattilaiset ja hyvinvoinnin asiantuntijat toivat esille huolen siitä, että ”opiskelijoiden saattaa olla hankala yhdistää tunteitaan ja niiden syy- ja seuraussuhteistaan” tai siitä kuinka ”tunteet ”purskahtavat” ulos vaikkapa turhautumisen tai uupumuksen yhteydessä.” Lisäksi opiskelijoiden tunnistamattomien tunteiden kuvattiin tulevan myös epäsuorasti esille esimerkiksi fyysisinä oireina, kuten päänsärkynä, univaikeuksina tai väsymyksenä. ”Osa opiskelijoista ei tunnista omia tunteitaan, opetan heille tunteiden tunnistamista” tai ”Autan ohjaajana opiskelijaa tunnistamaan tunteita, jotta se helpottaisi oman tarinan ymmärtämisessä ja käsittelyssä”. Vastauksista selvisi myös se, että kahden kesken tunteista puhuttiin helpommin kuin suurryhmässä. Ohjauksen ammattilaiset korostivat turvallisuuden ja luottamuksen merkitystä, jolloin tunteista puhumisen koettiin onnistuvan suurryhmässäkin. ”Jos ilmapiiri on salliva ja ryhmä on luotettava, opetuksessa puhutaan tunteista vapautuneemmin”, ”Jotkut opiskelijat kertovat suoraan tunteistaan—, mikä edellyttää luottamuksen syntymistä” tai ”Opiskelijat puhuvat usein hyvin avoimesti, sillä kahdenkeskiset tilanteet ovat luottamuksellisia”. Luottamuksen onkin todettu viime vuosina kehittyneen korkeakouluopiskelijoilla (18-24v.) positiiviseen suuntaan (European Quality of Life Survey 2016). Erityisesti positiivisten tunteiden on todettu edesauttavan luottamuksen kokemista (Dunn & Schweitzer 2005). Kukaan vastaajista ei tuonut esille sitä, ettei tunteista kannattaisi puhua tai että ne veisivät liikaa aikaa esimerkiksi substanssiosaamisen kehittymiseltä — päinvastoin, sillä esimerkiksi empaattisen kohtaamisen on todettu vähentävän loppuun palamista (Wagman, Geiger, Shockley & Segal 2014). Myöskään ei ole samantekevää, millainen tunneilmasto ympärillämme on, sillä tunteilla on tapana tarttua (Goleman 2011, 55). Tunnetaitoja tulee ja voi kehittää ja vaalia myös korkeakoulukontestissa. Ne ovat keskeinen osa asiantuntijuutta alalla kuin alalla, mahdollistaen jaetun asiantuntijuuden ja yhdessä luomisen muuttuvassa maailmassa. Lähteet Dunn, J.R. & Schweitzer, M. 2005. Feeling and Believing: The Influence of Emotion on Trust. Journal of Personality and Social Psychology 88 (5), 736-748. European Quality of Life survey 2016. Overview report. Eurofound.europa.eu. Goleman, D. 2011. Aivot ja tunneäly. Uusimmat oivallukset. Tallinna Raamatutrukikoja OU. Grandey, A.A. 2008.  Emotions at Work: A Review and Research Agenda. In (eds.) Barlin, J. & Cooper C.L. 2008. The SAGE Handbook of Organizational Behavior. 235- 262. SAGE Publications. London. Larmo, A.2010. Mentalisaatio – kyky pitää mieli mielessä. Duodecim/126. 616–22. Saarni, C. 2000. Emotional Competence. A Develomental Perspective. Teoksessa R. BarOn & J. D. A. Parker (eds.) The Handbook of Emotional Intelligence. Theory, Development, Assessment, and Application at Home, School, and in the Workplace. 68–91. San Francisco: Jossey-Bass. Tulevaisuuden työelämässä menestyy se, jolla on hyvät tunnetaidot, sanoo psykologi – Näin kehität tunnetaitojasi. https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005521510.html. 15.1.2018. Tulevaisuuden työelämätaidot 2016. Työolobarometri 2017 Ennakkotiedot. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työelämä. 3/2018. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon 1. osa. Jaettu ymmärrys työn murroksesta. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja. 13a/2017. Valtioneuvoston kanslia. Wagman, M.A., Geiger, J.M., Shockley C. & Segal, E.A. 2014. The Role of Empathy in Burnout, Compassion Satisfaction, and Secondary Traumatic Stress among Social Workers. Social Work Volume 60 (3), 201- 209. Aiheeseen liittyviä aikaisemmin julkaistuja blogeja: Isacsson, A. 2017. Avaintaidoista transversaaleihin taitoihin -mistä on kyse? https://esignals.haaga-helia.fi/2017/03/16/avaintaidoista-transversaaleihin-taitoihin-mista-on-kyse/ 16.3.2017. Isacsson, A. 2017. Korkeakoulusta taidot ja hyveet tulevaisuudessa menestymiseen.  https://esignals.haaga-helia.fi/2017/03/30/korkeakoulusta-taidot-ja-hyveet-tulevaisuudessa-menestymiseen/ 30.3.2017 Isacsson, A. 2017. In the future IQ is simply https://esignals.haaga-helia.fi/2017/12/01/in-the-future-iq-is-simply-not-enough/1.2.2018 Raatikainen, E.2017. Työelämä muuttuu, SOTE  -uudistus etenee. Mitä se vaatii sosiaali- ja terveysalan tulevaisuuden osaajalta? https://blogit.metropolia.fi/uudistuva-sosiaalialan-osaaminen/2017/05/30/tyoelama-muuttuu-sote-uudistus-etenee-mita-se-vaatii-sosiaali-ja-terveysalan-tulevaisuuden-osaajalta/ Raatikainen, E.2017. Sosiaalialan (ylempi AMK) opiskelija on transversaalisten taitojensa vastuullinen kehittäjä.https://blogit.metropolia.fi/uudistuva-sosiaalialan-osaaminen/2017/11/01/sosiaalialan-ylempi-amk-opiskelija-transversaalisten-taitojensa-vastuullinen-kehittaja/ -- [1] Voimaannuttavista tunnekokemuksista ja keinoista niiden tukemiseksi voi lukea lisää seuraavasta blogissa. [2]  Tutu -hankkeessa (Wihuri rahoitus) selvitetään korkeakouluopiskelijoiden tunteiden merkitystä opiskelussa ja muun muassa sitä miten opiskelijat puhuvat tunteistaan ohjaus ja opetustilanteissa. Tutkimukseen osallistui yhteensä neljäkymmentä (n=34) ohjauksen ammattilaista Haaga-Heliasta, Metropoliasta ja Laureasta. Aineisto analysoitiin temaattisella analyysilla (Braun & Clarke 2008)  

Lue lisää

Rakentamisesta raunioiksi – kosteuden hallintaa rakennuksen koko elinkaaren ajan
6.3.2018
Jarmo Tuppurainen

Kosteusvaurioiden havaitseminen ja paikallistaminen jo niiden alkuvaiheessa tulee yhä tärkeämmäksi rakennusalalla. Teknisiä ratkaisuja on jo markkinoilla, mutta ne ovat hajallaan, irrallaan toisistaan.   Rakennusalalla on totuttu hyvin tarkkoihin mittauksiin ja tuloksiin perinteisin menetelmin, ja uudet tavat koetaan valitettavan usein heppoisina ja epäluotettavina. Seinän sisään liimattu tarra koetaan epäluotettavaksi verrattuna jämäkästi porattuun reikään työnnettyyn kalliin mittalaitteen huipputarkkaan anturiin. Markkinat sekä Suomessa että ulkomailla ovat suuria, koska nykyisen kaltainen rakennusten kosteusongelmatilanne on kestämätön. Jotta eri anturien tuottamat erilaiset datat saadaan hyödynnettyä, on ne yhtenäistettävä. Tällä hetkellä anturien ja mittauspalveluiden toimittajat ovat pienehköjä ja hajanaisia. Rakennusalan tietoisuus RFID -anturoinnin mahdollisuuksista vielä hataraa. Nämä teknologiat täytyy tuoda yhteen ja kokeilla niiden toimivuutta yhtenäisenä datan siirtoketjuna antureista rakennuksen BIM-tietomalliin ja tietomallista reaalimaailmassa hyödynnettäväksi tiedoksi esimerkiksi visuaalisena datana siten, että rakenteiden kosteus on nähtävissä rakenteita katsottaessa vaikkapa älypuhelimen AR-sovellusta käyttäen. Pystyäkseen vastaamaan kosteuden aiheuttamiin haasteisiin rakennusalan on otettava käyttöön uusia menetelmiä. Passiiviseen RFID-teknologiaan perustuva kosteusvalvonta on yksi ratkaisu rakennusten kosteusongelmiin. Rakennus- tai korjausvaiheessa rakenteisiin sijoitetuilla passiivisilla RFID-antureilla saadaan tietoa rakenteiden kosteudesta useita kymmeniä vuosia, parhaassa tapauksessa jopa rakennuksen koko elinkaaren ajalta. Passiivisten anturien kohdalla pitää avautua uudenlaiselle ajattelulle, eli mittaustuloksissa seurataan pidemmän aikavälin trendiä ja hyväksytään se tosiasia, että mittarin lukemasta puuttuvat desimaalit kokonaan. Passiivi RFID-kosteusantureista olen kertonut Homepilkkuja paratiisissa blogipostauksessa. Kun halutaan tietoa ja kokemusta järjestelmän toimivuudesta sekä asiakkaan todellisista tarpeista uusille palveluille, niitä kokeillaan yhdessä asiakkaan – joka voi olla rakennuttaja, kiinteistön omistaja tai asukas – näkökulmasta katsoen, millainen anturien myynti-, asennus- ja tiedonkeruu malli on paras, helpoin ja edullisin. Onko tarkoituksenmukaisinta ostaa rakennukseen anturit ja niille lukija, vai 20 vuoden kosteudenmittauspalvelu, joka pitää sisällään anturien asennuksen, luennan ja datan analyysipalvelut? Millaiset anturit kannattaa asentaa jo materiaalien valmistusvaiheessa ja mitkä vasta työmaalla? Tällaista palvelua käyttäessään asiakas voi tiloja vastaanottaessaan, vuokratessaan tai tarkastaessaan nähdä rakenteiden kosteuden ja rakenteen kuivumisen historiatiedot rakentamisvaiheesta alkaen. Metropolia Ammattikorkeakoulussa on juuri käynnistynyt uusi hanke Passiivi-RFID-kosteusanturointi BIM-tietomallissa ja kerätyn datan hyödyntäminen käytännössä, joka on jatkoa pian päättymässä olevalle Passiivi RFID-anturit rakennuksen kosteusvalvonnassa -hankkeelle. Metropolian lisäksi hankkeessa on mukana seitsemän yrityskumppania. Hankkeen päätavoitteena on, että tulevaisuudessa rakennukset varustetaan passiivisilla RFID-kosteusantureilla siten, että niiden antama kosteusdata saadaan hyödynnettyä optimaalisesti. Hankkeesta jää myöhempää kokeilua ja tutkimusta varten rakennus, joka on varustettu neljän anturitoimittajan antureilla pitkän ajan seurantaa ja anturien testaamista varten. Anturit ovat jatkossa kenen tahansa toimijan tai tutkimustahon käytettävissä. Asennetut anturit ja niiden sijaintipaikat dokumentoidaan ja dokumentti on julkisesti hyödynnettävissä.

Lue lisää

Innovaatio – mitä se on?
27.2.2018
vierailija

Syyskuussa 1983 neuvostoliittolainen everstiluutnantti Stanislav Jevgrafovitš Petrov (1939–2017) sai ilmoituksen tukikohtansa ohjusvaroitusjärjestelmästä. Järjestelmän mukaan viisi amerikkalaista ohjusta oli matkalla kohti Neuvostoliittoa. Petrovilla oli vain vähän aikaa tehdä kriittinen päätös, antaako hän hälytyksen ja käynnistää prosessin, jonka tuloksena Neuvostoliitto antaisi vastaiskun. Lopputuloksena olisi luultavasti ollut maailmanlaajuinen ydinsota. Petrov kuitenkin päätteli, että jos Yhdysvallat tosiaan haluaisi iskeä ydinaseella, miksi se ampuisi vain viisi ohjusta, massiivisen iskun sijaan? Petrov otti riskin eikä tehnyt mitään. Myöhemmin selvisi, että hälytys oli johtunut auringonsäteiden hämäämästä valvontasatelliitista. Petrov teki äärimmäisen paineen alla johtopäätöksiä saamiensa tietojen ja tekemiensä havaintojen perusteella. Mutta hän kyseenalaisti saamansa tiedon, ajatteli kriittisesti ja teki tärkeän ratkaisun. Samoin toimii mielestäni hyvä innovaattori: tekee havaintoja ympäröivästä maailmasta, huomaa ongelman tai kehitettävää, kysyy kysymyksiä, kerää tietoja ja tekee näistä uuteen johtavia kriittisiä päätelmiä ja kehittää niihin ratkaisuehdotuksia. Monet merkittävät keksinnöt ovat syntyneet juuri havaintojen, pohtimisen ja päätelmien avulla, rohkeudella ja lopulta useimmiten kovalla työllä. Niin mukavalta kuin se tuntuisikin, innovaatiot, eli riittävän omaperäiset, uudet ja tärkeät tulokset tai parannukset, joilla on markkinoita tai jotka muutoin hyödyttävät yhteiskuntaa, eivät synny hetkellisen inspiraation huumassa, vaan ratkaisu saattaa edellyttää paljon työtä. Edisonin sanomaksi väitetty keksinnön määritelmä, 1 % oivallusta ja 99 % kovaa työtä lienee varsin paikkansa pitävä. Kuka tahansa voi sopivassa tilanteessa ja sopivasti tuettuna kyllä kehitellä satoja ideoita, melkein mihin tahansa aihepiiriin, mutta kuinka moni ideoista on käyttökelpoinen, on toinen juttu. Ideat, kuten joskus kuulee virheellisesti esitettävän, eivät siis ole vielä innovaatioita, vaan niiden siemeniä, toisinaan itujakin.   Näyttelijä Hannu-Pekka Björkman totesi vähän aikaa sitten tehdyssä radiohaastattelussa, että häneltä on usein kysytty, mitä näytteleminen on, mutta hän ei ole löytänyt siihen vastausta. Näyttelijälle annetaan otolliset olosuhteet ja ympäristö tehdä näyttelijäntyötä: käsikirjoitus, puvustus, lavastus, näyttämö ja ohjaajan visio. Mutta mitä tapahtuu, kun näyttelijä astuu lavalle ja alkaa näytellä? Hieman samaan tapaan voimme ajatella, että emme tiedä, mitä uuden luominen, keksiminen tai innovointi itse asiassa on - paitsi kovaa työtä, mutta sekin siis tehdään vasta ajatustyön jälkeen, innovaatiota kehitettäessä! Vaikka emme pääse kenenkään pään ja mielen sisään, voimme kuitenkin tukea innovointia edeltäviä prosesseja ja luoda innovaatioiden syntyä edistäviä otollisia olosuhteita. Nämä ovat perusasioita, joita korkeakouluissa pitäisi opettaa kaikille opiskelijoille. Voimme sparrata opiskelijoiden tiimejä ja tehdä uuden kehittämistä edistäviä harjoituksia. Voimme käydä läpi keksintöjen historiaa, purkaa tapahtumien ketjuja ja selvittää, miten suuret oivallukset ovat syntyneet tai miten sattuma on puuttunut peliin. Siitä huolimatta ei kannata yrittää toistaa samoja prosesseja uudestaan. Kopioimalla lopputuloksena ei olisi menestyvää liiketoimintaa tuottava keksintö tai merkittävän yhteiskunnallisen parannuksen takaava innovaatio. Juhlapuhetasolla haaveiltuja ”uusia Nokioita” ei voi tulla. Mutta sen sijaan voi tulla jotakin täysin uutta ja yhtä menestyksellistä, jos esimerkiksi opiskelijoille tarjotaan uuden keksimiseen soveltuvat edellytykset. On nimittäin aivan mahdollista, että esimerkiksi Facebookin veroinen ratkaisu voi syntyä yhtä lailla suomalaisen kuin amerikkalaisenkin opiskelijan työn tuloksena.   Innovointiprosessin herättelemiseksi pitää osata ensin tarkkailla, mitä ympärillä tapahtuu, tehdä havaintoja ja ymmärtää näitä havaintoja ja tapahtumia, ja vielä osata tehdä oikeanlaisia johtopäätöksiä. Vasta silloin voi kenties löytää uuden lähestymistavan ja ratkaisun, joka voi olla innovaatio. Tärkeintä on kuitenkin osata kyseenalaistaa ja suhtautua sopivalla tavalla kriittisesti tekemiinsä havaintoihin, ennen lopullisten päätösten tekoa. Joskus tuloksena saattaa olla maailman pelastuminen.   -- Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.

Lue lisää

Unen laatu ja työstressi yhteydessä toisiinsa – miten sitä tutkitaan?
20.2.2018

Onko stressi vaarallista? Voiko nukkumalla parantaa omaa terveyttään? Metropolia Ammattikorkeakoulussa etsitään ratkaisuja siihen, miten unta tarkkailevan teknologian avulla voidaan ennaltaehkäistä vaarallisen työstressin syntyä. Työperäinen stressi ei ole vaarallista silloin, kun ihminen pääsee palautumaan siitä kunnolla työpäivän jälkeen. Uni on yksi tehokkaimmista palautumisen tavoista. Häiriintynyt uni ja univaikeudet taas estävät palautumisen, jolloin stressikokemus ”jää päälle”. (Helvig et al 2016; Ramsawh et al 2009) Teknologia avuksi stressin ehkäisyyn Tutkimuksessa tutkittiin teknologian avulla kotioloissa tapahtunutta unijaksoa kahtena viikon pituisena otoksena. Tutkittavat asensivat kotona oman patjansa alle unianturin, joka mittasi heidän unen laatuaan. Siitä saatavaa tietoa analysoidaan monin tilastotieteellisin menetelmin ja yhdistetään henkilön omaan kokemukseen terveydestään. Unianturin ja henkilökohtaisen kokemuksen yhdistävä tieto voi olla merkittävä ratkaisu työterveyshuollon ennaltaehkäisevään työhön. Työikäisten työssäjaksaminen on tämän päivän suurimpia haasteita. Pitkässä juoksussa stressi aiheuttaa kansanterveysriskejä, kuten diabetesta sekä sydän- ja verisuonitauteja (Kabat-Zinn 2012; Geurts & Sonnentag 2006). Siksi työterveyshuollossa kaivataankin kipeästi keinoja, joilla ongelmia voidaan välttää jo ennen niiden syntymistä. Mitä uutta anturi tuo työperäisen stressin ja unenlaadun tutkimukseen? Teknologiaa on unitutkimuksessa käytetty ennenkin. Uutta onkin kehittää kevyempiä ja pitkäkestoisempia menetelmiä, joiden avulla unta voidaan mitata kotikäytössä. Tähän saakka tavanomaisin unen tutkimusmuoto on ollut Polysomnygraphy (PSG), joka toteutetaan laboratorio-oloissa sairaalaympäristössä. PSG:ssä vartaloon ja kasvoihin asennetaan useita eri antureita mittaamaan yöaikaista toimintaa. Nämä anturit kuitenkin jo itsessään häiritsevät valtavasti unta ja ovat vähintäänkin hankalia asentaa. Hankkeen unitutkimuksen antureissa käytetään ns. ballistokardiografista (BCG) menetelmää, joka mittaa hengityksestä ja sydämestä syntyviä liikkeitä. Käytettävä ohjelmisto piirtää niistä kuvaavia käyriä sekä laskee lukuarvoja kertomaan mittauksen aikaisista tapahtumista. https://www.murata.com/en-us/about/newsroom/news/product/sensor/2016/0210. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet tämän laitteiston olevan sekä kustannustehokas että, soveltuvan hyvin kotiympäristössä käytettäväksi (Nurmi et al 2016).   Tässä tutkimuksessa lähtökohtana on teknologian yhdistäminen yksilön omaan kokemukseen: tarkastelussa on se, miten anturimittauksesta saatava tieto heijastuu ihmisen henkilökohtaiseen kokemukseen terveydentilastaan ja stressituntemuksistaan. Tämä niin ikään tuo uuden näkökulman tutkimukseen. Tulokset lupaavia Nyt tehtävän tutkimuksen aineisto on analysointivaiheessa. Ennakkoon näyttää siltä, että olemme saaneet kerättyä tarvittavan määrän informaatiota eri analyysitapojen kokeilemiseksi ja ryhmätasoinen yhteenveto valmistuu aikataulussa. Unianalyyseista on nähtävissä tässä vaiheessa yksilöiden unen käyttäytyminen ja olemme päässeet vertailemaan niitä kyselyillä kerättyihin osallistujien omiin kokemuksiin. Kaikki tutkimuksen osallistujat tulivat samasta yrityksestä. Mukana ollut yritys hyötyy saaden ryhmätasoisen yhteenvedon huhtikuun aikana henkilökunnan jaksamisesta. Osallistujille annetaan henkilökohtainen palaute viikolla kahdeksan kahdenkeskisissä keskusteluissa. Lopulliset tutkimustulokset valmistuvat vasta hankkeen loputtua lokakuun jälkeen. Tutkimuksen pohjalta rakennetaan palvelukuvausmalli uuden teknologian hyödyntämisestä työperäisen stressin tutkimuksessa ja ennaltaehkäisyssä. Kaiken kaikkiaan ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi vaatii vielä paljon syvällistä tutkimista, muun muassa unien näkökulmasta.   Ennaltaehkäisy ja käyttäjälähtöisyys tutkimuksen lähtökohtina On ollut ilo huomata tutkimukseen osallistuneiden innostuneisuus, mikä kertonee myös menetelmän käyttäjäystävällisyydestä. Tutkimus toteutettiin kahdessa vaiheessa ja siihen osallistui 39 tutkittavaa. Pilotti on vaatinut osallistuneilta sitoutuneisuutta ja paljon paperityötä. Vastapainona tutkittavat ovat saaneet olla mukana mielenkiintoisessa tutkimuksessa ja henkilökohtaisen palautekeskustelun kautta tietoa omasta unenlaadustaan. Projektissa päätutkijana toimii Metropolia Ammattikorkeakoulun toimintaterapian lehtori Jennie Nyman, joka parhaillaan työstää Linköpingin yliopistoon lisensiaattityötään unen tutkimuksesta toimintaterapian näkökulmasta. Metropolian tutkimus liittyy valtakunnalliseen Iällä ei ole väliä tutkimushankkeeseen http://www.tyoika.fi/, jonka  tavoitteena  on työhyvinvoinnin kehittäminen ja työurien  pidentäminen erilaisin keinoin. Hankkeen näkökulmana on riskien ennaltaehkäisy. Valtakunnallista hanketta koordinoi Tampereen ammattikorkeakoulu. Lähteet Geurts S & Sonnentag S. (2006) Recovery as an explanatory mechanism in the relation between acute stress reactions and chronic health impairment. Scandinavian Journal of Work, Environment and Health. 2006, 32(6, special issue) p 482-492. Helvig A, Wade S & Hunter-Eades L. (2016) Rest and the associated benefits in restorative sleep: a concept analysis. Journal of Advanced Nursing. January 2016, Vol.72(1), pp.62-72 Kabat-Zinn J. (2012). Täyttä elämää. Kehon ja mielen yhteistyö stressin, kivun ja sairauksien hoidossa (2 painos). (orig. Full Catastrophe Living. Using the Wisdom of Your Body and Mind to Face Stress, Pain, and Illness). Helsinki: Basam Books. Nurmi S, Saaresranta T, Koivisto T, Meriheinä U & Palva L. (2016) Validation of an accelerometer based BCG method for sleep analysis. Aalto University publication series Science + Technology 7/2016 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952- 60-6842- 8 Ramsawh HJ, Stein MB, Belik S-L, Jacobi F & Sareen J. (2009). Relationship of anxiety disorders, sleep quality, and functional impairment in a community sample. Journal of Psychiatric Research 43 (2009) p.926-933.  Hankkeen sivut http://www.tyoika.fi/

Lue lisää

Yhdessä kehittäminen vaatii joustamista
13.2.2018
Milla Åman Kyyrö

Oletko ajatellut, miksi ammattikorkeakoulu osallistuu kehittämishankkeeseen?  Toiminnan takana on ajatus muutoksesta. Kaikissa kehittämishankkeissa tavoite on saada jokin ongelmalliseksi havaittu asia kehittymään jollain tavalla parempaan suuntaan. Kyseessä voi olla pienempi tai suurempi kysymys, esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen tehokkaampi järjestäminen, vähemmän haitallisia päästöjä tuottava liikkuminen paikasta toiseen, asuinympäristön terveellisyys ja turvallisuus. Hankkeessa tehdyn työn ansiosta tuo nimetty, haastava asia saa ratkaisuehdotuksen. Hanketyössä onnistuminen vaatii mukana olevilta kykyä yhteistyöhön sekä valmiutta uudistaa ajatteluaan ja toimintatapojaan. Hankkeessa mukana olevilla on yhteinen tavoite Ammattikorkeakoulujen hankkeissa on usein mukana kumppaneita joko julkiselta, yksityiseltä tai kolmannelta sektorilta. Ne voivat olla yrityksiä, yhdistyksiä, yliopistoja, toisen asteen oppilaitoksia, viranomaisia, kuntia tai virastoja. Hankkeella on aina tarkasti määritelty tavoite, jota varten se on käynnistetty ja sille on myönnetty rahoitus. Kumppanit vastaavat sellaisesta osasta hankkeessa tehtävää kehittämistyötä, johon ne ovat erikoistuneet. Hankkeiden työskentelyssä yhdistetään asiantuntijuutta, tietoa, osaamista ja resursseja, jotka tulevat eri organisaatioista saman pöydän ääreen ratkomaan yhteistä ongelmaa. Vaikka hankekumppanit ovat organisaatioita, varsinaisen hankkeessa tehtävän työn suorittaa ihminen, kaikkine tietoine ja taitoineen. Hankkeissa nouseekin tärkeäksi kyky toimia yhdessä ja pitää hankkeen yhteinen tavoite mielessä työskentelyn aikana. Kenen etua asiantuntija ajaa Hankkeen ajaksi muodostuu väliaikaisesti kumppanien verkosto, jossa yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi työskentelee useita eri asiantuntijoita. He saattavat myös toimia useassa hankkeessa samanaikaisesti. Hankkeen työajalla työskennellessään asiantuntijan on kyettävä pitämään hankkeen tavoite mielessä. Se ei ole aina mutkatonta, koska työntekijänä olemme tottuneet toimimaan omalla työpaikallamme tietyllä tavalla, ajattelemaan tietynlaiseen tyyliin. Olemme ehkä omaksuneet työpaikkamme toimintakulttuuria niin vahvasti, että siitä on tullut osa asiantuntijan rooliamme. Hanketyöhön ryhdyttäessä, hankkeen ajan väliaikaisten työkaverien kesken, itse kunkin tulee joustaa totutusta roolista ja toimintatavasta. Täytyy varmistaa yhdessä, että hankkeen yhteiset tavoitteet pysyvät kirkkaimpana mielessä. Uteliaisuus ja valmius oppia yhdessä uutta ovat elementtejä menestykseen. Hankkeen toiminnasta vastaava projektipäällikkö on tärkeimmässä roolissa yhteistyön edistäjänä. Hänen tulee olla tavoitteeseen kannustava, kokonaisuuden hahmottava ja loputtoman neuvottelukykyinen henkilö. Voimia yhdistämällä merkittävämpää hanketyötä? Viime syksynä on käynnistynyt kolmen ammattikorkeakoulun (3AMK) eli Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian kansainvälisiin yhteisiin hankkeisiin tähtäävä toiminta. Kolmen ammattikorkeakoulun yhteisissä hankkeissa on järkeä, koska kilpailu isoista kansainvälisistä rahoituksista on kovaa. Hakemalla samoissa rahoitushauissa kukin ammattikorkeakoulu erikseen, kilpailu kohdentuisi toisiaan vastaan. Jokainen ammattikorkeakouluista on erikoistunut omiin ammattialoihinsa. Eri ammattialojen osaamista yhdistelemällä löydetään kolmen ammattikorkeakoulun asiantuntijoista koostuvia tutkimustiimejä, jotka voivat lähteä hakemaan rahoitusta entistä erikoistuneempiin ja vaativampiin kehittämisaiheisiin. Yhdessä voidaan oppia toisilta ja saada aikaan enemmän. Aika näyttää, miten toimivaksi kolmen ammattikorkeakoulun yhteistyö tutkimus-, kehittämis- ja hanketyössä muodostuu.  

Lue lisää

Tiedettä kansankielelle – miten muutos mahdollistuu?
6.2.2018
Elina Ala-Nikkola

Suomalaiset luottavat siihen, mitä kerrotaan: neljä viidesosaa kansasta on sitä mieltä, että sanomalehdet ovat luotettavia. Mutta mistä tieto syntyy, miten se valuu kansalle ja merkitseekö tieto mitään? Näin jouluposti muutti Suomea Kerron tarinan tiedon merkityksestä. Luin hiljattain Katariina Vuoren teoksen Joulumerkkikodin lapset (Vuori, 2016). 1930-1970 -luvuilla Suomessa rahoitettiin postimerkkien myynnillä joulumerkkikoteja. Niihin siirrettiin vuosien aikana yli 5000 vastasyntynyttä turvaan mahdolliselta tuberkuloositartunnalta. Vielä 1900-luvulla tuberkuloosi oli maassamme vakava ongelma perheissä ja yhteiskunnallisesti. Vuoren teoksessa on koskettavasti pohdittu toisaalta joulumerkkikotien hyvää hoitoa ja toisaalta sitä miten pitkä varhaislapsuuden ero on vaikuttanut lapsiin ja perheisiin. Mutta samalla teos piirtää joulumerkkikotien tarinan kautta myös kokonaiskuvaa siitä, miten uusi tieto syntyy, leviää ja muuttaa yhteiskuntaa. Miten tämä tapahtui? Joulumerkkikotien toimintavuosina tuberkuloosia tutkittiin ahkerasti. Kehitettiin lääkitys, rokote ja löydettiin ymmärrys tartuntatavoista. Itse tutkimuksen ohella olennainen asia oli, että tätä tutkimustietoa levitettiin kansalle sanomalehdissä, jakamalla ohjekirjoja sekä terveydenhoitohenkilökunnan avulla. (Vuori, 2016). Toisin sanoen: tieto kansankielistettiin eli popularisoitiin. Jos saatu tieto olisi jäänyt vain tutkijoiden tiedoksi, ei Suomen tuberkuloositilanteessa olisi tapahtunut muutosta. Lopulta tuberkuloosin vähenemiseen vaikuttivat niin tutkijat, terveydenhoitohenkilöstö kuin kuka tahansa tavallinen kansalainenkin. Joulupostimerkit olivat yksi osa popularisointia. Niissä tiivistyi nerokkaasti kolme asiaa: tutkimustiedon levittäminen, konkreettinen toimenpide ongelman selättämiseksi sekä mahdollisuus hyväntekeväisyyteen. Tämän päivän joulumerkkitarinoita Oheiseen kuvioon olen kuvannut uuden tiedon syntyä ja sen liikettä kohti erilaisia vastaanottajia: alan ammattilaisia, muita tutkijoita ja tavallisia kansalaisia. Tiedon liikkeen lopputuloksena voi syntyä yhteiskunnallista tai yksilöllistä muutosta, kuten tässä tarinassa. On muun muassa tutkittu, että kun 5 % joukosta omaksuu uuden asian, koko lauma muuttaa suuntaa (Hiltunen, 2012). Kertomani tarina ei ole ainoa laatuaan. Tämän päivän isoja joulumerkkitarinoita voisivat olla esimerkiksi ilmastonmuutos ja työelämän murrokseen liittyvät vaikutukset ihmisiin ja yhteiskuntaan. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tekemässä tutkimus- ja kehitystoiminnassa saadaan jatkuvasti uutta tietoa mitä moninaisimmista aiheista. Esimerkiksi Metropolia Ammattikorkeakoulussa tällä hetkellä kehitellään ja tutkitaan eri ilmiöitä noin 80 hankkeessa: koskettaako sinua esimerkiksi kestävät liikenneratkaisut, eri ikäisten hyvinvointia tukevat palvelut  sekä terveydenhoidon ja teknologian kehitys? Meillä ammattikorkeakoulun työntekijöillä onkin velvollisuus huolehtia siitä, että saatu tieto ei jää vain oman talomme seinien sisään. Myös opetus- ja kulttuuriministeriö kannustaa ja ohjaa korkeakouluja julkaisemaan tietoaan monipuolisesti erilaisille kohderyhmille. Kuvio: Ala-Nikkola, Elina, 2018 Keskustelevaa kehittämistä ja muutosta Meillä korkeakoulussa on myös velvollisuus jakaa oikeaa tietoa. Oikea ei kuitenkaan saa tarkoittaa, että julkaisimme vain valmista täysin loppuun pureskeltua tietoa. Teoksessa Julkaise tai tuhoudu! (Karvonen, Kortelainen & Saarti 2014, 160-169) kerrotaan 70-luvulla vielä ajatellun tieteen popularisoinnilla sitä, että tutkija tutkii kaiken valmiiksi ja vasta sitten levittää sen kansalle. Nykyisin tieteen oletetaan olevan tiiviisti vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa, kuten oheisessa kuviossakin kuvaan. Olipa vastaanottaja sitten tutkija- ja kehittäjäkollega, alan ammattilainen, opiskelija tai suuri yleisö, ei hän saa olla passiivinen hahmo, jolle valmista tietoa kaadetaan. Tieto tulee julkaista ja altistaa siten keskustelulle eli dialogille, avoimuudelle (Karvonen, Kortelainen & Saarti 2014, 160-169). Tämän päivän tietovirta sijoittuu blogeihin, lehtiin, kirjoihin, verkkolehtiin, sosiaaliseen mediaan ja tapahtumiin. Se tulostuu ulos teksteinä, ääninä ja kuvina. Mahdollisuudet dialogille ovat siis valtavat. Sosiaalisessa mediassa sekunneissa leviävä tieto voi myös johtaa väärien asioiden kulkeutumiseen faktoiksi. Tosin alussa mainitsemassani median luotettavuustutkimuksessa suomalaiset eivät pitäneet sosiaalista mediaa kovin luotettavana - hyvä niin. Korkeakouluna kannamme vastuun siitä, että osallistumme tiedonvirtaan kuunnellen, oppien ja oikeaa tietoa tuoden. Siksi onkin tärkeää, että ammattikorkeakouluna julkaisemme tietoa myös ketteristä kokeiluista ja puolivalmiista kehitystyöstä. Silloin osallistamme kansalaisia ja ammattilaisia jo kehittämistyön aikana keskusteluun ja kehittämistyöstä tulee rikkaampaa. Onko  lopulta  mikään tieto koskaan valmis? Tällä blogipostauksella minäkin kansankielistän eli  popularisoin tietoa. Tietoisesti jätin myös monta asiaa sanomatta, asetin ajatukseni dialogille avoimeksi, ole hyvä!   Lähteitä ja innostavaa  luettavaa: Metropolian julkaisut: www.metropolia.fi/julkaisut Hyviä askelmerkkejä tiedon jakamiseen ja kehitetyn toiminnan juurruttamiseen antaa Metropolian hiljattain julkaisema Juurruttamisen 4 V:tä – viesti, varioi, valtavirtaista, vakiinnuta (Halonen, Katri 2017, Metropolia Ammattikorkeakoulu). Hiltunen, Elina. 2012. Matkaopas tulevaisuuteen. Talentum. Karvonen, Erkki, Kortelainen, Terttu & Saarti Jarmo. 2014. Julkaise tai  tuhoudu! Vastapaino. Vuori, Katariina. 2016. Joulumerkkikodin lapset. Like. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen tilastot. Julkaisut korkeakoulutuksen määrän ja laadun mittareina. Haettu 22.1.2018. http://minedu.fi/korkeakoulu-ja-tutkimustilastot Sanomalehtien liitto. 2017. Sanomalehdillä selkeä ykkösasema luotettavuudessa -tutkimus Postauksen artikkelikuva (tietokone ja kirjat): Pixabay, Geralt (CC0)

Lue lisää

Homepilkkujen viilausta – ratkaisuja rakennusten kosteusongelmiin?
30.1.2018
Jarmo Tuppurainen

20-50% suomalaisista taloista kärsii vakavasta kosteusvauriosta. Suuri osa kosteusongelmista on piileviä ja ne putkahtavat esille vasta silloin, kun vaurio on niin pitkälle kehittynyt, että huoneilmassa on terveydelle haitallisia aineita ja ihmiset alkavat sairastella mitä moninaisimmin ja epämääräisin oirein. Kosteusvaurioiden todentaminen niiden alkuvaiheessa on hankalaa, koska pelkän pikkuepäilyksen takia ei mielellään lähdetä rikkomaan rakenteita ja porailemaan reikiä vesieristeen läpi. Kerron vähän omista selvittämättä jääneistä kokemuksistani: Pari-kolme vuotta sitten alkoi lasten vartuttua kouluikään kerrostalokolmiomme tuntumaan ahtaalta ja ryhdyimme harkitsemaan isompaa asuntoa, missä lapsilla olisi omat huoneet. Naapurimme lapset olivat lennähtäneet pesästä ja niinpä virittelimme naapurin kanssa keskustelua asuntojemme vaihtamisesta. Meille isompi, yksin asumaan jääneelle rouvalle pienempi sekä tukku euroja. Ja näin tehtiinkin. Kylläpä olikin mukavaa muuttaa isompaan, vasta remontoituun asuntoon. Muuttomatkakin oli vain kahdeksan metriä. Varjoja paratiisissa Vuoden asustelun jälkeen vaimoni alkoi ehdotella, että kylpyhuone pitäisi remontoida uuteen uskoon siksi, että kaakelien saumoihin oli ilmaantunut runsaasti mustia pisteitä. -Hometta, tuomitsi hän. Itse kyllä luulen, että hän ei vain pidä kaakelien kuosista. Minä kalliiseen remonttiin haluttomana totesin noiden mitättömien pikku pilkkusten johtuvan vain siitä, että vaimo ja tytär viihtyvät suihkussa helposti puoli tuntia kerrallaan ja höyryttävät näin pintarakenteet märiksi. Tunnollisesti on pilkut aina hangattu saumoista vähäksi aikaa pois. Lopulta näitä kiusallisia pilkkuja ilmaantui valkoisiin silikonisaumoihinkin ja niistähän niitä ei saanut millään pois. Itseäkin alkoi välillä epäilyttää, että mitäs jos sittenkin rakenteissa muhii kammottava homepommi? Pesiytyykö itiöt ja toksiinit lasten keuhkoihin? Kosteusvaurioiden yleisimpiä oireita ovat hengitystieoireet ja kyllähän lapsilla aina silloin tällöin on yskää, nuhaa ja vaimolla astmaoireita. Vaimon ja lasten ollessa kesällä mökillä päätin heitä ilahduttaa ja uusin silikonisaumat puhtaan valkoisiin. Ja päänsilitystä siitä tulikin. Mutta eipä mennyt puoltakaan vuotta, kun pilkut pilasivat huutomerkkeinä uudistukseni. Kutsuin teknisen isännöitsijän mittailemaan kylpyhuoneen kosteudet mutta siitä ei hullua hurskaammaksi tullut. Pintakosteusmittarin antamat lukemat ovat monesti varsin tulkinnanvaraisia ja loppulausuntona oli, että ei täällä ainakaan paljoa kosteutta rakenteissa ole. Siis paljoakaan. Riittääkö paljoa vähäisempi kosteus turmelemaan lasteni terveyden? Mietitytti, että miksi nykyisenä teknoaikana näinkin yksinkertaista mittausteknistä ongelmaa ei ole ratkaistu? Ja onhan siihen ratkaisuja nyt ihan viime vuosina tullutkin, mutta niitä vain ole vielä otettu laajamittaiseen, tai oikeastaan minkään mittaiseen käyttöön. Ratkaisu on olemassa Syksyllä aloin vetää Metropolian Passiivi RFID-anturit rakennuksen kosteusvalvonnassa hanketta, missä tutkitaan erilaisten passiivi RFID antureiden käyttämistä kosteusongelmien havaitsemiseen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Passiiviset RFID kosteusanturit on helppo ja halpa keino varmistua rakenteiden kuivuudesta. Anturit ovat tyypillisesti puolikkaan pelikortin kokoisia ja paksuisia läpysköitä, jotka liimataan suoraan rakenteeseen, pintojen alle. Esimerkiksi jos meidän kylpyhuoneeseen olisi tällaiset anturit laitettu seiniin ja lattiaan vedeneristyksen alle, niin olisi helppoa tarkastaa rakenteiden todellinen kosteus. Passiivisten RFID antureiden etuina on hinta, helppous ja käyttöikä. Hinnaltaan ne ovat halpoja kuin saippua, eli yksittäisen anturin hinta liikkuu 0,50-5 € tietämissä. Koska antureissa ei ole paristoa vaan ne saavat käyttöenergiansa lukulaitteesta, pysyvät anturit toimintakuntoisina jopa vuosikymmeniä. Kerron tarkemmin näistä anturiratkaisuista Youtube-videolla. Tämä teknologia tulee varmasti lisääntymään räjähdysmäisesti. Kukapa ei olisi halukas maksamaan muutamaa kymppiä tai satasta vuosikausien mielenrauhasta? Minä olisin.   Lähteet: Rakennusten kosteus- ja homeongelmat Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2012 ISBN 978-951-53-3454-1 (nid.) ISBN 978-951-53-3455-8 (PDF) ISSN-L 1798-4688 ISSN 1798-4688   Duodecim: Käypä hoito -suositus Kosteus- ja homevaurioista oireileva potilas http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50111

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset