Rehablogi

Kuntoutuksen ja terveydenhuollon hyviä käytänteitä kehittämässä

Avainsana: yhteiskehittäminen

Kuntoutumistalon verkkopalveluita kehitetään yhdessä asiakkaiden kanssa
4.9.2023
Rehablogin bloggaajat

Asiakkaiden kokemuksia ja osallisuutta pitäisi hyödyntää sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kehittämisessä ja suunnittelussa. Asiakkaat ovat keskeisessä roolissa, kun määritetään, millaisia palveluita tuotetaan ja miten (Harisalo 2013: 31). Mutta tapahtuuko tätä todellisuudessa? Pääsevätkö asiakkaat todella mukaan kehittämään palveluita? Kuntoutumistalon verkkopalveluiden kehittämisessä hyödynnetään asiakkaiden asiantuntijuutta. Sote-uudistuksessa yhtenä painopisteenä on ollut palveluiden asiakaslähtöisyyden lisääminen, joka edellyttää yhteistyötä eri toimijoiden välille (Valtioneuvosto; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022). Tämä suuri muutos sosiaali- ja terveydenhuollon kentällä tarjoaa mahdollisuuden kuntoutuksen yhteiselle kehittämiselle niin erikois- ja perustason välillä kuin asiakkaiden kanssa, kun yhteistä tahtotilaa löytyy. Kun kehitetään digitaalisia palveluita, on luonnollista tarkastella toiminnanmuutosta myös asiakkaan näkökulmasta. Tämä on hedelmällinen hetki ottaa asiakkaat mukaan palveluiden yhteiskehittämiseen. Yhteiskehittäminen ja dialogin syntyminen ammattilaisten ja asiakkaiden välillä voivat viedä enemmän aikaa kuin työskentely pelkästään ammattilaisten kesken, mutta yhteiskehittäminen luo mahdollisuuden irrottautua asiantuntija- tai järjestelmälähtöisestä kuntoutuksesta (Hietala 2018: 122). Asiakkailla on asiantuntemusta, kokemusta ja näkökulmia, mitä ammattilaisilla ei ole. Asiakkaiden näkökulmat hyödyntämällä saadaan tuotettua parempia palveluita. (Hietala 2018: 121.) Omat kokemukseni asiakkaiden osallistumisesta palveluiden kehittämiseen liittyvät kuntoutuksen verkkopalveluihin ja työskentelyyni Kuntoutumistalon kehittämisessä. Kuntoutumistalon verkkopalveluiden kehittäminen Kuntoutumistalossa verkkopalvelun kehittämistä tehdään kansallisessa verkostoyhteistyössä. Kuntoutumistalo on yksi Terveyskylä.fi -verkkopalvelun taloista. Terveyskylä on julkinen verkkopalvelu, jota Suomen yliopistosairaaloiden sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijat tuottavat yhdessä palvelun käyttäjien, hyvinvointialueiden, potilasjärjestöjen sekä korkeakoulujen kanssa. Terveyskylässä on tarjolla tietoa ja tukea kaikille avoimesti verkossa, ja palvelun käyttö on maksutonta. Kuntoutumistalon verkkopalveluiden kehittämiseen osallistuu Suomen yliopistosairaaloiden sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia moniammatillisesti. Sote-ammattilaisten lisäksi Kuntoutumistalon kehittämisverkostoon kuuluu kokemusasiantuntijoita ja asiakasraatilaisia, eri liittojen ja yhdistysten toimijoita, oppilaitoksia ja muita yhteiskunnallisten organisaatioiden kuten Kelan, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, sosiaali- ja terveysministeriön ja Työterveyslaitoksen edustajia. Kuntoutumistalossa on kokonaisvaltaisesti tarjolla tietoa, ohjeita ja tukea muun muassa kuntoutumiseen, elintapoihin, toimintakykyyn ja kuntoutuksen palveluihin liittyen kuntoutujalle itselleen ja hänen läheisilleen. Omatoimisen kuntoutumisen tukena toimivat esimerkiksi Kuntoutumistalon itsehoito-oppaat.   Asiakkaat kehittämässä verkkopalveluita prosessin eri vaiheissa Kuntoutumistalossa verkkopalvelun kehittäminen on prosessi, jota tehdään kansallisessa verkostoyhteistyössä asiakkaiden asiantuntemusta hyödyntäen. Uuden julkaisun tai palvelun kehittäminen käynnistyy tarpeen tai idean pohjalta, joka voi nousta esille esimerkiksi asiakkaiden, ammattilaisten tai muiden Terveyskylän talojen tarpeesta. Tarvetta ja ideaa eteenpäin työstämään kootaan kansallisen verkoston kautta työryhmä ammattilaisista, joilla on asiaan liittyvää osaamista. Ideointiin ja työryhmätyöskentelyyn kutsutaan usein mukaan myös asiakasedustajia joko kokemusasiantuntijoista, asiakasraatilaisista tai liittojen ja yhdistysten toimijoista, kuten Malmberg mainitsee blogissa Customers are equal co-creators in the Rehabilitation Hub Asiakasedustajat tuovat arvokasta asiantuntijuutta työryhmään ja heidän osaamistaan hyödynnetään myös valmiin palvelun ja materiaalin ymmärrettävyyden ja merkityksellisyyden varmistamiseen. Asiakasraatilaiset ja kokemusasiantuntijat saavat koulutuksen tehtäväänsä. Kuntoutumistalon työryhmät työskentelevät koordinaattorin ohjaamana yhteiskehittämisen menetelmiä hyödyntäen. Työryhmien työskentely tapahtuu pääasiassa etätapaamisina. Kun työryhmä on saanut palvelun tai työstettävän materiaalin valmiiksi, varmistetaan tuotetun sisällön oikeellisuus, ajantasaisuus ja kansallinen yhteneväisyys kansallisten yhteyshenkilöiden verkoston kautta. Materiaalia ja verkkopalveluita päivitetään vuosittain ja kehitetään jatkuvasti erityisesti saatujen asiakaspalautteiden perusteella.   Asiakkailla on arvokasta asiantuntijuutta Asiakkaat ovat innokkaasti mukana Kuntoutumistalon työryhmissä tasavertaisina jäseninä kehittämässä verkkopalveluita, ja he osallistuvat aktiivisesti keskusteluun tuoden omia näkökulmiaan esille. Myös ideointityöpajoissa asiakasedustajilta on saatu arvokasta tietoa verkkopalveluiden kehittämisen tarpeista. Koen, että yhteiskehittämisen kautta tuotettu verkkopalvelu vastaa enemmän käyttäjien tarpeisiin kuin vain ammattilaisten kanssa tuotettu palvelu.  Myös Minna Labbas kirjoittaa Rehaglogiin ”Asiakasraati asiakasosallisuutta edistämässä” blogikirjoituksessaan, että sekä asiakkaat että ammattilaiset kokivat yhteisen työskentelyn syventävän kehittäjäkumppanuutta. Yhdessä tekemällä voidaan jakaa osaamista, kehittää ja suunnitella asiakkaiden tarpeita vastaavia palveluita. Labbas avaa blogikirjoituksessaan myös laajemmin asiakasosallisuutta ja asiakasraadin käyttöä edistäviä tekijöitä. Niin ammattilaiset kuin asiakasedustajat ovat antaneet hyvää palautetta Kuntoutumistalon yhteisestä verkkopalveluiden kehittämisestä työryhmissä. Keskustelut työryhmissä asiakkaiden ja ammattilaisten välillä ovat mielestäni olleet opettavaisia ja ymmärrys asioihin on laajentunut kaikilla osapuolilla. Myös valmiiden julkaistavien materiaalien kommentoinnin asiakkaat ovat kertoneet olevan hyvä tapa päästä arvioimaan ja osallistumaan palveluiden kehittämiseen. Kokemukseni mukaan kuitenkin niissä tilanteissa, joissa asiakkaat ovat olleet mukana koko prosessin ajan, palvelun lopputulos on monimuotoisempi ja rikkaampi. Mielestäni Kuntoutumistalossa tehdään hyvää yhteistyötä asiakkaiden kanssa palveluiden kehittämisessä, mutta toimintaa voisi kehittää edelleen niin, että asiakkaat olisivat mukana vielä systemaattisemmin koko palveluiden kehittämisen prosessin ajan. Tämä mahdollistaisi laadukkaampien palveluiden lisäksi myös asiakasrajapinnassa työskentelevien ammattilaisten oppimista ja kehittymistä yhteiskehittämiseen, kun yhteistyö asiakasedustajien kanssa lisääntyisi.   Kirjoittaja: Linda Hiltunen, opiskelija, kuntoutuksen (ylempi AMK) tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Linda työskentelee HUSissa Kuntoutuksen digitaalisten palveluiden tiimissä ja kehittää Terveyskylän Kuntoutumistaloa.   Lähteet: Harisalo, Risto 2013. Taloudellisen kehityksen aallot. Teoksessa Laitinen, Ilpo & Harisalo, Risto & Stenvall, Jari (toim.). Palvelutiede julkisten palveluiden uudistajana. Kansainvälinen vertailu. Tampereen yliopisto. Hietala, Outi 2018. Sosiaalisen kuntoutuksen yhteiskehittämisessä osallisuus avautuu kaikille. Teoksessa Kostilainen, Harri & Nieminen, Ari (toim). Sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmia ja mahdollisuuksia. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja DIAK Työelämä 13. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelma. Valtioneuvosto. Palvelujen kehittäminen. Viitattu 18.7.2023.

Lue lisää

Psykoosipotilaan yksilölliset kuntoutustarpeet tunnistetaan yhteistyöllä
4.3.2022
Sari Stenroos

Psykoosipotilaan yksilöllisten kuntoutustarpeiden tunnistaminen edellyttää sujuvaa moniammatillista ja moniasiantuntijaista yhteistyötä potilaan, läheisten, verkostojen ja eri asiantuntijoiden kanssa sekä työn organisoimista eri ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden osaamista hyödyntäen. ICF-luokituksen toimintakyvyn kuvauskohteet mahdollistavat toimintakykyä laaja-alaisesti huomioivan rakenteen sekä tarjoavat konkreettisen ja hyvää kuntoutuskäytäntöä tukevan viitekehyksen. Suomen hallitus on asettanut uudistuvan kuntoutusjärjestelmän tavoitteeksi saumattomat hoitojärjestelmät ja ihmisten toimintakyvyn parantamisen ja tukemisen. Erityisen huomion kohteeksi on nostettu heikossa työmarkkina asemassa olevien ihmisten yksilöllisten kuntoutustarpeiden tunnistaminen. Kuntoutuksen uudistamisohjelman mukaan kaikilla sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla tulee olla kyky havaita työ- ja toimintakyvyn heikentyminen, osata ohjata ihminen oikeanlaisten palvelujen piiriin sekä tuntea WHO:n kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus ICF. (Kuntoutuksen uudistaminen 2020: 11, 88.) Skitsofrenia ja pitkäkestoiset psykoosisairaudet ovat vakavia mielenterveyden häiriöitä, jotka alkavat tyypillisesti nuoruusiällä ja vaikeuttavat pärjäämistä arjessa, opiskelu- ja työelämässä. Sairauden vakavuuden takia vain pieni osa paranee täysin tai saavuttaa saman toimintakyvyntason kuin ennen sairautta. (Isohanni & Honkonen & Vartiainen & Lönnqvist 2007: 74–78.)   Kuntoutustarpeiden tunnistamisessa keskeistä on yksilön omakohtainen näkemys tilanteestaan ja ongelmistaan sekä asiantuntijoiden tekemä yksilöllinen arvio tilanteesta (Järvikoski & Härkäpää 2011: 159). Yksilöllisten kuntoutustarpeiden ja toimintakyvyn arvioiminen muodostavat lähtökohdan kuntoutuksen suunnittelulle (Suomela-Markkanen & Peltonen 2016: 248). Tämä kirjoitus perustuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön, jonka tarkoituksena oli kehittää yksilöllisten kuntoutustarpeiden tunnistamista toimintakyvyn edistämiseksi. Kehittämisympäristönä toimi HUS Peijaksen alueen psykoosipoliklinikat ja kehittäjinä toimi HUS psykiatrian kokemusasiantuntijoita sekä ammattilaisia eri ammattiryhmistä.  Kuntoutuksessa tehtävä yhteistyö  Kuntoutuksessa tarvitaan usein ammattilaisten välistä moniammatillista yhteistyötä, kun halutaan saada kokonaisvaltainen käsitys potilaan ongelmista, haasteista ja vahvuuksista (Mönkkönen ym. 2019: 82). Moniammatillisen yhteistyön sujumisen kannalta keskeistä on ammattilaisten välinen vuorovaikutus, jaettu suunnittelu ja päätöksenteko sekä työn organisoiminen (Birkeland ym. 2017.) Moniasiantuntijaisella yhteistyöllä puolestaan tarkoitetaan tasavertaista asiantuntijuutta ja yhteistyökumppanuutta asiakkaan, läheisten ja ammattilaisten välillä. Moniasiantuntijuudessa keskeistä on kaikkien toimintaan osallistuvien asiantuntemus ja tasavertainen yhteistyö, jossa työskentelyn tuloksena syntyy yhteinen käsitys asiakkaan tilanteesta ja tarpeista. (Kuorilehto 2014: 29.)   ICF-luokitus toimintakyvyn arvioinnissa  Toimintakyky kuvaa ihmisen kykyä selviytyä jokapäiväisen elämän tehtävistä kotona, työssä ja vapaa-ajalla. International Classification of Fuctioning, disability and Health eli ICF on viitekehys, joka auttaa varmistamaan riittävän monipuolisen ja kattavan arvioinnin potilaan tilanteesta huomioiden yksilöllisen elämäntilanteen ja ympäristöön liittyvät tekijät (Paltamaa & Musikka-Siirtola 2016: 46). ICF-luokituksen käyttöönoton mahdollistamiseksi on kehitetty ICF-ydinlistoja, joiden avulla toimintakyvyn kuvaaminen helpottuu (THL 2021). ICF-luokitus toimii yhteisenä viitekehyksenä eri ammattiryhmien välillä, ohjeistaa moniammatillista työnjakoa toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden arvioinnissa sekä luo yhtenäisen perustan kokonaisvaltaiseen arviointiin, suunnitteluun ja kuntoutukseen (Paltamaa & Musikka-Siirtola 2016: 44–45). Tuloksena hyviä käytäntöjä yksilöllisten kuntoutustarpeiden tunnistamisessa toimintakyvyn edistämiseksi Tutkimuksellisen kehittämistyön tulosten mukaan asiakaskeskeisyys on hyvä toimintatapa, joka näkyy kunnioittavana suhtautumisena potilaaseen, että suhtaudutaan vakavasti potilaan ongelmiin ja mietitään niihin yhdessä ratkaisua. Hyviä käytäntöjä tulosten mukaan ovat myös potilaalle nimetty vastuuhoitaja, joka koordinoi kuntoutusta ja moniammatillista yhteistyötä, digitalisaation hyödyntäminen ja arviointi- ja oirekartoituslomakkeiden käyttäminen. Keskeistä on myös moniammatillinen ja moniasiantuntijainen sujuva vuorovaikutus, konsultointi ja tiedonkulku sekä työn organisoiminen tehokkaasti eri ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden osaamista hyödyntäen. Heti hoidon ja kuntoutuksen alkuvaiheessa ja sen aikana tulisi olla useampi työntekijä tai työpari mukana potilaan hoidossa ja kuntoutuksessa ja niiden suunnittelussa. Tärkeää on myös ottaa läheisiä ja omaisia paremmin mukaan hoitoon ja kuntoutukseen. Tärkeää on tunnistaa potilaiden yksilölliset voimavarat, haasteet ja tavoitteet. Myös potilaiden somaattisen terveyden ja kognitiivisten haasteiden sekä taloudellisen tilanteen huomioiminen ja turvaaminen on olennaista. Toimintakyvyn tutkimuksessa tulee kiinnittää huomio ajankohtaisiin haasteisiin ja niihin asioihin mitkä ovat potilaalle itselleen tärkeitä. Tulosten perusteella psykoosipotilaan yksilöllisten kuntoutustarpeiden tunnistamisessa tarvitaan kaikkiaan 99 ICF-luokituksen toimintakyvyn kuvauskohdetta, joiden avulla muodostuu laaja-alainen näkemys potilaan arjesta ja toimintakyvystä. Kuntoutussuunnitelma tulee laatia moniasiantuntijaisesti ja siihen osallistua mukaan potilas, läheiset sekä hoidon ja kuntoutuksen kannalta oleelliset työntekijät ja verkostoon kuuluvat toimijat. Kuntoutuksen suunnitteluun tulee varata riittävästi aikaa ja kuntoutussuunnitelmapalaverista sopia hyvissä ajoin. Kuntoutussuunnitelma tulee laatia yksilöllisesti ja huomioiden potilaan ajankohtaiset haasteet ja tavoitteet. Moniasiantuntijainen ja moniammatillinen yhteistyö varmistaa asiantuntevan ja laaja-alaisen kuntoutussuunnitelman ja tavoitteiden laatimisen, soveltuvien ja oikea-aikaisten kuntoutusmuotojen valitsemisen sekä niiden yhteensovittamisen potilaan yksilöllisiin tarpeisiin niin, että ne muodostavat toisiaan tukevan kokonaisuuden, jonka seurauksena potilaan toimintakyky edistyy. Kirjoitus perustuu toimintaterapeutti Sari Stenroosin tutkimukselliseen kehittämistyöhön Yksilöllisten kuntoutustarpeiden tunnistaminen toimintakyvyn edistämiseksi, joka on luettavissa Theseus-tietokannasta. Kirjoittaja Sari Stenroos toimintaterapeutti (YAMK), kuntoutuksen tutkinto-ohjelma Lähteet Birkeland, Arvid & Tuntland, Hanne & Forland, Oddvar & Jakobsen, Frode Fadnes & Langeland, Eva 2017. “Interdisciplinary collaboration in reablement - a qualitative study”. Journal of multidisciplinary healthcare vol. 10 195–203. 5. Isohanni, Matti & Honkonen, Teija & Vartiainen, Heikki & Lönnqvist, Jouko 2007. Skitsofrenia. Teoksessa Lönnqvist, Jouko, Heikkinen, Martti, Henriksson, Markus, Marttunen, Mauri, Partonen, Timo (toim.) Psykiatria. Helsinki: Duodecim. Järvikoski, Aila & Härkäpää, Kristiina 2011. Kuntoutustarve ja motivaatio. Teoksessa kuntoutuksen perusteet. Helsinki: WSOY Pro. Kuntoutuksen uudistaminen 2020. Kuntoutuksen uudistamisen toimintasuunnitelma vuosille 2020–2022. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:39. Kuorilehto, Ritva 2014. Moniasiantuntijuus sosiaali- ja terveydenhuollon perhetyössä monitahoarviointi Q-metodologialla. Oulun Yliopisto. Mönkkönen, Kaarina & Leinonen, Leena & Arajärvi, Miina & Hovatta, Anna-Elina & Tusa, Nina & Salokangas, Katri 2019.Moniammatillisen vuorovaikutuksen tarkastelua. Teoksessa Mönkkönen, Kaarina - Kekoni Taru ja Pehkonen Aini (toim.) Moniammatillinen yhteistyö. Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. Tallinna. Gaudeamus. 47–88. Paltamaa, Jaana & Musikka-Siirtola Marjatta 2016. ICF-luokitus. Teoksessa Autti-Rämö, Ilona, Salminen, Anna-Liisa, Rajavaara, Marketta & Ylinen, Aarne (toim). Kuntoutuminen. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 37–55. Suomela-Markkanen, Tiina & Peltonen, Riikka 2016. Kuntoutussuunnitelma. Teoksessa Autti-Rämö, Ilona, Salminen, Anna-Liisa, Rajavaara, Marketta & Ylinen, Aarne. Kuntoutuminen. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 247–262. THL 2021. Toimintakyky. ICF ydinlistat ja tarkistuslista.      

Lue lisää