Rehablogi

Kuntoutuksen ja terveydenhuollon hyviä käytänteitä kehittämässä

Avainsana: toimijuus

Yhteistä ymmärrystä rakentamassa
30.11.2017
vierailija

Lasten kuntoutuksen ammattilaiset ovat kokemukseni mukaan keskimääräistä aktiivisempia ja kehittämishaluisempia oman työnsä suhteen. Koska lapsen kuntoutuminen jo itsessään rakentuu oppimiskokemuksista, on lapsen kuntoutuksen ammattilaisenkin suorastaan välttämätöntä uskoa jatkuvaan oppimiseen ja kehittymiseen – myös itsensä ja oman ammattitaitonsa kohdalla! Lapsilähtöisyydestä – kuten asiakaslähtöisyydestä koko kuntoutuksen kentällä, on puhuttu jo pitkään ja kaikkihan me teemme työtämme lapsen parhaaksi. Kuitenkin lapsen osallistuminen oman kuntoutuksensa suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin jää usein aikuisten sanoittamaksi ja varsin etäälle lapselle itselleen merkityksellisistä asioista. Lapsilähtöisyys saattaakin edelleen jäädä asiantuntijakeskeisyyden ja kiireen jalkoihin. Tietoisuuden ja ymmärryksen kasvattamista lapsilähtöisyyden ja lapsen osallistumisen mahdollisuuksista tarvitaankin sekä kuntoutuksen ammattilaisille että lapsille perheineen. Tarve erityisesti lapsen osallistumista ja toimijuutta, lapsen, perheen ja kuntoutuksen ammattilaisten yhteistoimijuutta sekä lapsen edun arviointia vahvistaville toimintatavoille ja välineille nousi esille LOOK-hankkeessa (Lapsen oikeus osallistua kuntoutukseensa, lapsen edun arviointi) toteutetuissa kirjallisuuskatsauksessa ja haastatteluissa. Hanke toteutettiin vuosina 2014-2017 Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Lastensuojelun keskusliiton yhteishankkeena, ja sen rahoittajana toimi Kela. Näiden tarpeiden pohjalta hankkeessa yhteiskehitettiin välineitä ja toimintatapoja, jotka nimettiin Lapsen Metkuiksi (merkityksellinen toiminta kuntoutumisessa). Hankkeen kehittämistoimintaan osallistui yli 400 lasten kuntoutuksen ammattilaista, lasta ja lasten vanhempaa – koossa oli siis melkoinen määrä lasten kuntoutuksen asiantuntemusta! Hankkeessa tapahtuneeseen uusien toimintatapojen kehittämiseen osallistuneet lasten kuntoutuksen ammattilaiset kuvasivat omissa ajattelu- ja toimintatavoissaan tapahtuneen muutosta sekä lapsilähtöisyyden vahvistumisen että oman asiantuntijuutensa vahvistumisen suhteen. Kehittämistoimintaan osallistumisen tuomat muutokset olivat monipuolisia ja esiin tuli myös kriittisiä mielipiteitä. Erityisen mielenkiintoisena esiin nousi tarve lasten kuntoutuksen perustan; teorian ja viitekehysten, toistuvalle avaamiselle yhteisen ymmärryksen rakentamiseksi. Parhaillaan tapahtumassa olevat muutokset kuntoutuksen rakenteissa ja kehittämistoiminnassa saattoivat näyttäytyä ristiriitaisina tai jopa uhkaavina, mikäli kuntoutuksen paradigman muutos, lapsen oikeudet ja osallistumisen mahdollisuudet olivat jääneet hahmottumatta. Sama yhteisen ymmärryksen rakentamisen tarve tulee eteen jokaisessa vuorovaikutus- ja verkostoyhteistyötilanteessa. On lähdettävä liikkeelle yhteisen ymmärryksen luomisesta, oli kyseessä sitten kohtaaminen yksittäisen ammattilaisen ja lapsen, ammattilaisen ja päiväkodin, tai moniammatillisen asiantuntijatiimin välillä. Ja mikä olisikaan hedelmällisempi lähtökohta aloittaa tämä yhteisen ymmärryksen rakentaminen, kuin lapsi ja hänelle merkitykselliset asiat – hänen maailmansa. Sieltä kumpuavat merkitys, motivaatio, sitoutuminen ja kuntoutumisen mahdollisuudet. Annu Huisman, opiskelija Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (yamk) Kirjoitus pohjautuu tutkimuksellisen kehittämistyön ’Metkuissa mukana - LOOK-hankkeessa tapahtuneeseen uusien toimintatapojen kehittämiseen osallistumisen tuomat muutokset lasten kuntoutuksen ammattilaisten ajattelu- ja toimintatapoihin’ tuloksiin. Lisätietoja: Lasten Metkuista.

Lue lisää

”Me eletään arkea yhdessä!” – yhteisöllisyyden voimaa!
24.11.2017
vierailija

Yhteisöllisyys. Arki. Yhteisöllinen arki. Palveluasumista parhaimmillaan. Kotimäen palvelukeskuksen asukkaat (ikäihmiset), heidän omaisensa sekä henkilökunta olivat yhteiskehittämässä asukkaan toimijuutta tukevaa toimintatapaa Kotimäen tuettuun ja tehostettuun palveluasumiseen. Toimijuus nähdään kirjallisuudessa ikäihmisen tilannekohtaisena toimintakyvyn käyttönä. Ikäihmisen toimintakykyä tarkastellaan hänen ominaisuuksista arjen toimintoihin, tilanteisiin ja toimintakäytäntöihin, siihen miten arki sujuu. Toimijuus ja sen eri muodot toteutuvat siis ikäihmisen elämäntilanteen ja ympäristön määrittelemänä. Iällä, elämänvaiheilla, ajankohdalla, paikalla ja tilalla on vaikutusta siihen, miten toimijuus mahdollistuu. Tutkimuksellisen kehittämistyöni tuotoksena kuvattiin asukkaan toimijuutta tukeva toimintapa Kotimäen tuetussa ja tehostetussa palveluasumisessa seuraavanlaisesti: 1. Sinä olet oman elämäsi asiantuntija! Asukaslähtöinen toimintatapa, jossa asukkaan yksilöllisyys, elämänhistoria ja persoonallisuus huomioidaan, asukkaan hoito- ja palvelusuunnitelma perustuu asukkaan omien tavoitteiden, toimintakyvyn voimavarojen, keinojen ja arvioinnin huomiointiin arjessa. 2. Sinä osaat, sinä pystyt, sinä kykenet, sinä voit! Toimijuutta vahvistava toimintatapa, jossa asukasta tuetaan toimijuuden ja toimintakyvyn käyttöön arjessa, omien mahdollisuuksien mukaan. Kannustavan palautteen ja osallistumista tukevan sekä välittävän ilmapiirin vaikutus ovat asukkaan toimijuutta tukevaa. 3. Yhteisöllisyys on arkeamme! Yhteisöllisyys toimijuutta tukevassa toimintatavassa näkyy samanvertaisina ryhminä, monipuolisena viriketoimintana ja asukkaiden mahdollisuutena olla mukana toiminnan järjestämisessä. Asukkaan toimijuutta tukevaa on yhdessä tekeminen, yhteinen arki ja toisten auttaminen arjessa omien voimavarojen ja mahdollisuuksien mukaan. 4. Yhteistyö on arjen hedelmä! Verkostotyö toimijuutta tukevana toimintatapana mahdollistaa verkoston yhteistyön kohti asukkaan tavoitetta, omaisten ja verkoston mukana olon arjessa sekä asukkaan ja verkoston hoitoneuvottelut. 5. Arki sujuu, kun me tiedämme! Tiedonkulun osalta asukkaan toimijuutta tukevana toimintatapana tiedonkulun sujuvuus ja saatavuus monipuolisesti ovat asukkaan toimijuuden kannalta tärkeitä asioita. 6. Turvallisuus on taattu! Turvallisuus toimijuutta tukevana toimintatapana huomioi asukkaan tukiasiat, ympäristön esteettömyyden ja turvallisuuden sekä mahdollistamisen asukkaan toimijuuteen arjessa. Yhteisöllisyyden voima ja vahvuus nousivat esille kaikissa toimijuuden tukemisen toimintatavoissa. Toimijuus on siis yhteisöllistä: Yhteisöllisyys tukee asukkaan toimijuutta ottaen huomioon asukkaan yksilöllisyyden ja persoonallisuuden. Yhteisöllisyydessä ilmapiiri kannustaa vahvasti toimijuuteen: kun toisten asukkaiden kanssa eletään samassa arjessa ja kannustetaan toinen toistaan sekä annetaan ja vastaanotetaan palautetta, harjoitellaan ja vahvistetaan samalla myös toimijuutta. Yhteisöllisyys mahdollistaa myös verkostotyön, verkoston mukana olemisen ja elämisen yhdessä arjessa. Yhteisöllisyys tukee toimijuutta tiedonsiirron näkökulmasta, jokainen omalta osaltaan yhteisön jäsenenä tukee sitä. Yhteisöllisyys tuo turvaa. Aina on joku tarvittaessa lähellä. Toimijuus voi olla yhteisöllistä myös jokaisen meidän arkielämän tilanteissa. Yhteisöllisyys perustuu jokaisen ihmisen toimijuuteen: on autonomiaan, itsemääräämisoikeuteen ja valinnanvapauteen perustuvaa. Yhteisöllisyys on siis parhaimmillaan jokaisen ihmisen toimijuutta tukeva ja valtaistava voimavara. Haaste kuuluukin meille kaikille; miten me osaamme olla osa yhteisöllisyyttä ja tukea toimijuutta omassa arjessamme. Katja Suursalmi, opiskelija Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK) Kirjoitus pohjautuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön "Ikäihmisen toimijuutta tukeva toimintatapa Kotimäen tuetussa ja tehostetussa palveluasumisessa". Kehittämistyö julkaistaan Theseus- tietokannassa joulukuussa 2017.

Lue lisää

Sinä olet asiantuntija!
14.6.2017
vierailija

Uusia ajatuksia tarvitaan iäkkään toimijuuden tukemiseen kotihoidossa. Viime aikoina on käyty paljon keskustelua iäkkäiden ihmisten hoidosta kotona: siitä, miten yhteiskunta omalta osaltaan pystyy hoitamaan hoitoa tarvitsevat ikäihmiset. Tarvitaan uusia keinoja. Työyhteisössä käydyssä keskustelussa nousi esille aihe psyykkisen hyvinvoinnin tukemisesta osana arkea. Luin tutkimuksen ”Ikäihmisten psyykkinen hyvinvointi ja psykososiaalisen tuen  toteutuminen kotihoidossa” (tekijöinä: Sini Eloranta, Seija Arve, Matti Viitanen, Hannu Isoaho ja Pirkko Routasalo, julkaistu  vuonna 06/ 2011). Tutkimuksessa on selvitetty asiakkaiden psyykkistä hyvinvointia ja  sitä, miten asiakkaiden psykososiaalinen tuki toteutuu kotihoidossa. Tutkimuksessa on selvitetty myös iäkkäiden asiakkaiden taustatekijöiden ja psyykkisten hyvinvoinnin yhteyttä toteutuneessa psykososiaalisessa tuessa. Työntekijöiden näkökulmasta on selvitetty sitä, miten psykososiaalinen tuki toteutuu ja miten työntekijöiden taustatekijät ovat yhteydessä toteutuneeseen psykososiaaliseen tukeen. Tutkimuksessa tulee esille se, että henkilökunta ja asiakas näkevät tuen annon ja tarpeen erilaisena. Asiakkaat kokivat, etteivät he saa tarpeeksi palautetta onnistuneesta päivittäisestä toiminnoista. Tutkimuksessa tulee esille myös se, että asiakkaat kokevat, ettei heitä kannusteta riittävästi tekemään itse niitä asioita, joista he itse selviytyvät. Työntekijän näkökulmasta tutkimuksessa työntekijät arvioivat onnistuneensa näissä asioissa. Uuden kuntoutuksen ajattelu- ja toimintatavan muutos tukisi mukavasti tätä tutkimustulosta; työntekijän toiminnan muutos aiemmasta roolista asiakkaan rinnalla kulkijaksi. Yhdessä työstettyjen tavoitteiden saavuttamista yhdessä, tilanteen mukaan. Asiakkaan oman elämän asiantuntijuuden esiin nostamista ja asiakkaan aktiivista osallistamista. Yhdessä tekemistä asiakasta tukien. Katja Suursalmi, opiskelija Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK)

Lue lisää

Yhdessä uuden rakentaminen – kohtaamisen mahdollisuudet nuoren kuntoutuksessa
3.5.2017
vierailija

Nuoren omien toiveiden ja tavoitteiden selvittäminen nuoren kuntoutumisen edistämiseksi vaatii sellaisia vuorovaikutustaitoja, jotka mahdollistavat nuoren omaa elämän suunnittelua. Kuntoutuminen on nuoren näkökulmasta todennäköisesti jotain aivan muuta kuin mitä kuntoutuksen ammattilainen sen ajattelee olevan. Ammattilaisena joutuu pohtimaan sitä, miten voisi tukea edessään olevan nuoren kuntoutumista tai miten saisi nuoren itsensä asettamaan tavoitteita kuntoutukselleen.  Entä mitä ovat ne tekijät, joilla nuoren kuntoutumista tavoitellaan. Miten ne yhdistyvät nuoren elämään niin, että kuntoutuksella voidaan rehellisesti sanoa tavoiteltavan nuoren kuntoutumista. Dialogisuus kuntoutuksen vuorovaikutustilanteessa määrittää siinä mukana olevien nuoren ja kuntoutuksen ammattilaisen keskinäisen suhteen luonnetta ja sitä mitä heidän välisensä vuorovaikutuksen aikana tapahtuu. Dialogisuus ei ole menetelmä, jonka voi ottaa esiin työpöydän laatikosta nuoren tullessa vastaanotolle. Se on syvällistä sisäistämistä vaativa ajattelutapa olla nuoren kanssa ja kohdata hänet avoimen arvostavasti ilman ennakko-olettamuksia Tutkimuksellisessa kehittämistyössäni selvitin neljän pitkäaikaisessa kuntoutuksessa olleen nuoren teemahaastatteluista saadun aineiston analyysillä, mitkä tekijät nuoren kuntoutuksessa nuoren näkökulmasta tukevat ja rajoittavat dialogisuutta sekä miten dialogisuus kuntoutuksessa vahvistaa nuoren osallisuutta nuorelle itselle tärkeissä asioissa. Tulosten pohjalta tehtiin kahden nuoren kanssa yhteiskehittelynä kuvaus dialogisuudesta nuoren kuntoutuksessa. Nuorten mielestä oleellisinta kuntoutuksen vuorovaikutuksessa ovat kuntoutuksen ammattilaisen osoittama arvostus, aitous sekä nuoren kohteleminen tasavertaisena kumppanina. Nuoret aistivat herkästi haluaako ammattilainen aidosti työskennellä heidän kanssaan ja onko tämä kiinnostunut nuoresta sekä tämän kuntoutuksen ulkopuolisesta elämästä. Nuoren kuunteleminen ja mielipiteen huomioiminen herättää nuoressa luottamusta, mikä mahdollistaa keskustelun nuorelle tärkeistä asioista. Nuorelle on tärkeää, että hänelle kerrotaan asioista ja niitä perustellaan. Nuori kokee turvallisena sen, että myös hänen verkostonsa on vuorovaikutuksessa keskenään ja ymmärtää toisiaan. Tämä mahdollistaa nuorelle yhdessä ammattilaisen kanssa uuden rakentamisen; muutoksen tai muutokseen tähtäävän kuntoutumisen rakentamisen. Nuorten mielestä oli itsestään selvää, että kuntoutuksen vuorovaikutuksen tulisi olla tällaista. Heidän mielestään kuntoutuksen vuorovaikutus on kuitenkin usein ongelma- ja asiantuntijakeskeistä ja nuoren mielipide kyllä kuullaan, mutta sillä ei ole vaikutusta nuoren asioihin. Nuoren asioiden kuunteleminen sen sijaan tekee niistä tärkeitä ja merkittäviä nuoren kuntoutuksessa. Nuoren luottamusta herättää se, jos ammattilainen myöntää olevansa tietämätön ja asioita pohditaan sekä ihmetellään yhdessä. Turhan usein nuoret joutuvat kokemaan arvostuksen puutetta tai kuntoutuksen ammattilaisella on liian vähän aikaa paneutua nuoren asioihin. Nuorten mielestä dialogisuus kuntoutuksessa mahdollistaa nuoren osallisuuden kehittymisen, kuntoutumisen, nuorelle itselle tärkeissä asioissa. Tämä ilmenee tulosten mukaan erityisesti nuoren voimavarojen lisääntymisenä ja toimijuuden vahvistumisena. Nuoren voimavarat lisääntyvät, kun dialogisuus kuntoutuksessa mahdollistaa mm. nuoren elämänhallinnan ja myönteisen itsetunnon kehittymisen. Nuoren toimijuuden vahvistuminen tapahtui tulosten mukaan erityisesti oman kyky- ja pystyvyysuskomuksen lisääntymisen myötä. Nuoren rohkeutta tehdä muutoksia, tavoitteita ja päätöksiä voidaan hyvin vahvistaa kuntoutuksen dialogisuuden avulla. Kunhan sille annetaan kuntoutuksessa aikaa. Työntekijän kiireellä voi olla kauaskantoiset vaikutukset nuoren elämässä. Tarja Ranta, opiskelija Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK) Kirjoitus pohjautuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön Dialogisuus kuntoutuksessa nuoren osallisuutta vahvistavana tekijänä nuorelle itselle tärkeissä asioissa

Lue lisää

Toivoa ja toimijuutta mielenterveyskuntoutujille kotikuntoutuksella
17.11.2016
vierailija

Nykyisen kuntoutusymmärryksen mukaan ajattelemme, että kuntoutuja on oman kuntoutumisprosessinsa aktiivinen toimija ja paras asiantuntija. Kuntoutuksen tulisikin siirtyä lähemmäs kuntoutujan ympäristöä ja arkea. Mielenterveyskuntoutujien asumispalveluiden osalta sekä laki, että voimassa olevat suositukset painottavat avopalveluiden ensisijaisuutta laitoshoitoon nähden. Omaan kotiin annettavien kuntouttavien palveluiden tulisi olla etusijalla. Ympäristöministeriön (2014) tekemän selvityksen mukaan myös suurin osa mielenterveyskuntoutujista toivoo voivansa asua tavallisessa vuokra- tai omistusasunnossa riittävän tuen turvin. Kuntoutuksen ylempään ammattikorkeakoulututkintoon liittyvä tutkimuksellinen kehittämistyöni käsitteli mielenterveyskuntoutujien kotikuntoutuksen kehittämistä kuntoutujan toimijuuden tukemiseksi. Kehittämistyön yhteistyökumppanina toimi Kaakkois-Suomen sosiaalipsykiatrinen yhdistys Kakspy ry. Mukana kehittämässä olivat sekä Kakspy ry:n työntekijät, että mielenterveyskuntoutujat. Kakspy ry:n toiminnan viitekehyksenä on toipumisorientaatio, jossa kuntoutujan toimijuus ja osallisuus ovat myös keskeisessä osassa. Kuntoutujan toimijuutta ja osallisuutta painotetaan sekä kuntoutujan omassa kuntoutusprosessissa, että laajemmin yhteiskunnassa. Työntekijän rooli toipumisorientaatioon perustuvassa toiminnassa on olla tasavertainen rinnalla kulkija ja kumppani kuntoutujan prosessissa. Kehittämistyöni tuloksissa keskeisiksi toimijuutta tukeviksi teemoiksi nousivat kuntoutujan ja työntekijän yhdessä tekeminen ja toisaalta sosiaalisten suhteiden merkitys. Kuntoutujan ja työntekijän välisessä suhteessa tärkeimmiksi asioiksi koettiin rohkaiseva ja kannustava työote, sekä konkreettinen tuki käytännön asioiden hoitamiseen ja liikkeelle lähtemiseen. Lisäksi sopivat, yhdessä asetetut tavoitteet ja vastuun jakautuminen työntekijän ja kuntoutujan kesken olivat olennaisia asioita toimijuutta tukevassa kotikuntoutuksessa. Keskeistä oli myös kotikuntoutuksen toteutuminen yksilöllisesti ja joustavasti kuntoutujan tarpeiden mukaan. Sosiaalisten suhteiden osalta lähipiirin huomioiminen ja vertaistuki koettiin erittäin tärkeinä osina kotikuntoutusta ja kuntoutumisprosessia. Olennaisena tekijänä toimijuuden tukemisessa näyttäytyikin kuntoutujan mahdollisuus jaettuun toimijuuteen ja toimijuuden tunteisiin kuntoutusprosessin aikana. Yhdistävänä tekijänä kaikissa esiin tulleissa teemoissa nousi toivon luomisen näkökulma. Toimijuutta lisäävät työskentelytavat loivat kuntoutujille toivoa ja toivon merkitys kuntoutumisprosessissa on keskeinen. Toivon nähtiin olevan olennainen osa työntekijän ja kuntoutujan välistä suhdetta. Rohkaisu, kannustus ja tuki olivat toivon luomisen lähtökohtia. Sopivat tavoitteet ja tavoitteiden saavuttaminen antoivat mahdollisuuden toivon tunteisiin. Toisaalta myös esimerkiksi vertaistuki nousi esille vahvana toivoa tuovana elementtinä, sillä muiden selviytymistarinat antavat toivoa tulevaisuuteen. Mielenterveyskuntoutujille suunnattu kotikuntoutus voi parhaimmillaan antaa kuntoutujalle mahdollisuuden asua ja kuntoutua omassa kodissaan ja omassa arjessaan. Kotikuntoutuksella voidaan antaa kuntoutujalle toimijuuden kokemuksia ja luoda toivoa tulevaisuuteen. Inhimillisten vaikutusten lisäksi panostaminen avopalveluihin on myös taloudellisesti kannattavampaa. Kotona kuntoutumisen mahdollistaa kuitenkin riittävä ja yksilöllinen tuki, jonka toteuttamiseen tulisi olla riittävästi resursseja. Tea Aho, opiskelija Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK)   Lähde: Aho, Tea 2016. Toipumisorientaatioon perustuvan kotikuntoutuksen kehittäminen mielenterveyskuntoutujien toimijuuden tukemiseksi. Opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma. Julkaistu Theseus-tietokannassa: urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016111416122.

Lue lisää
Uudemmat postaukset