Rehablogi

Kuntoutuksen ja terveydenhuollon hyviä käytänteitä kehittämässä

Avainsana: monikulttuurisuus

Espoon ulkomaalaistaustaisten vanhempien kumppanina neuvolan MONIKU-palvelu
14.3.2019
Laura Hansén

Monikielisyys ja -kulttuurisuus on rikkaus nyky-yhteiskunnassa, mutta varhaista tukea tarvitaan lasten syrjäytymisen riskien ehkäisyyn ja lieventämiseen. Kuntoutuksen YAMK -tutkinnon opinnäytetyössäni lähdin selvittämään Espoon perusterveydenhuollon uuden MONIKU-palvelun hyötyjä vauvan kielenkehityksen ja vuorovaikutustaitojen vahvistamiseksi. MONIKU-palvelu on oikea-aikaista tukea monikielisille ja -kulttuurisille vauvaperheille, jotta painopiste siirtyisi korjaavasta työstä ongelmien ennaltaehkäisyyn. Kuntoutuksen paradigman muutos vaatii kuntoutuksen ammattilaisilta työroolin, mutta myös työn sisällön muutosta, jotta asiakkaiden – MONIKU-palvelussa vauvojen äitien ja isien – aktiivista toimijuutta ja vaikutusmahdollisuuksia tuetaan tarkoituksenmukaisesti (ks. Järvikoski 2014). Palvelutarve tuottaa uusia innovaatioita MONIKU-palvelu on kehitetty Espoon lasten kuntoutuspalveluissa kerätyn seurantatiedon ja työn kehittämisen innoittamana. Huomattiin, että korjaaviin palveluihin ohjautui monikielisiä ja -kulttuurisia lapsia yli kaksi kertaa enemmän kuin kantaväestöstä. Lisäksi lasten oireilu oli vanhempien ja työntekijöiden arvioimana kantaväestöä vaikeampaa. Palvelutarve oli huomattavasti suurempi kuin kehityshäiriöiden esiintyvyys väestössä yleensä antaa olettaa. Ulkomaalaistaustaisten yliedustus korjaavissa tai raskaissa palveluissa ei ole ainoastaan sosiaalipalveluiden ja perusterveydenhuollon asia, vaan kytkeytyy myös erikoissairaanhoitoon. Aihe on noussut myös julkiseen keskusteluun. Työntekijät oivalsivat, että asiakkaissa oli paljon lapsia, joille vanhemmat eivät olleet puhuneet omaa äidinkieltään. Vanhempia haastattelemalla saatiin tietoa lasten liiallisesta älylaitteiden tai ruudun ääressä olemisesta. Joukossa oli jopa muuta kieltä kuin englantia äidinkielenään puhuvien perheiden lapsia, jotka oppivat älylaitteista tai ruudusta ensisanansa englanniksi. Kielenkehitys ja vuorovaikutustaidot olivat selkeästi viivästyneet. Toisaalta seurantatieto osoitti, että juuri tämä asiakasryhmä hyötyisi eniten varhain aloitetusta palvelusta, mutta usein lasten kuntoutuspalveluihin ohjauduttiin kantaväestöä myöhemmin. Seuranta- ja kokemustiedon perusteella oivallettiin vieraan kieli- ja kulttuuriympäristön tuomia haasteita, joihin vanhemmat eivät olleet aikaisemmin saaneet oikea-aikaista ja riittävää tukea. Ulkomaalaistaustaisten lasten myöhemmistä oppimisen haasteista kertoo PISA-tutkimus, jossa osaaminen koulussa on lähes kaksi vuotta jäljessä verrattuna kantaväestöön, vaikka suurin osa Suomessa syntyneistä ulkomaalaistaustaisista lapsista on osallistunut varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen (PISA-tutkimus 2015: 55–57). Oikea-aikaisesti kohdennettua tukea Varhaisen tuen MONIKU-palvelun tarkoituksena on vähentää monikielisten ja -kulttuuristen perheiden ja lasten palvelutarvetta erityispalveluissa tai ainakin lieventää heidän haasteitaan yhteiskunnassa tulevaisuudessa. Palvelun kehittäminen lähti liikkeelle organisaation tarpeesta. Opinnäytetyössäni tarkastelen palvelun hyötyjä palvelua saaneiden äitien näkökulmasta. MONIKU-palvelu on oikea-aikaisesti kohdennettua tukea monikielisille ja -kulttuurisille vauvaperheille lapsen kielen ja vuorovaikutustaitojen vahvistamiseksi sekä perheen saattamiseksi tarjolla olevien verkostojen ja palvelujen äärelle. Palvelun tapaamisten sisällöt suunniteltiin moniammatillisesti, ja osaaminen koordinoitiin MONIKU-palvelun sosiaaliohjaajan työkalupakiksi. MONIKU-palvelua tarjotaan vauvan vanhemmille 2 kk:n, 6 kk:n ja 10 kk:n lastenneuvolan määräaikaistarkastusten yhteydessä sosiaaliohjaajan toimesta, osin yhteistyössä terveydenhoitajan kanssa. MONIKU-palvelussa tiedolla ohjaamisella on suuri merkitys, jonka avulla tietotaito tuodaan vanhemmille yhdessä sosiaaliohjaajan kanssa keskustellen (ks. esim. Koivikko & Sipari 2006). Vaikka palvelu on varhaista tukea ja oletettavasti ennaltaehkäisevää, on se myös lapsen näkökulmasta kuntoutuksellista. Palvelun hyödyt äitien näkökulmasta MONIKU-palvelun hyödyt ulkomaalaistaustaisten äitien näkökulmasta kiteytyivät opinnäytetyössäni kolmeen ydintekijään, jotka olivat viestinnän ja puheen laadun rikastaminen vauvalle vanhemman aktiivisuuden vahvistaminen ja äidin kokemus tasa-arvoisesta kohtaamisesta yhteistä ymmärrystä kehittäen. Opinnäytetyöni tulosten perusteella voidaankin todeta, että MONIKU-palvelun hyödyt vastaavat moniin vanhemmuuden ja varhaisen tuen taustalla oleviin tavoitteisiin, kuten osallistumisen ja sitoutumisen toimintoihin, jotka lisäävät vanhempien tietämystä, asiantuntijuutta ja kompetenssia vauvansa kielenkehityksen ja vuorovaikutustaitojen edistämisen suhteen (ks. esim. Rautio 2016). Opinnäytetyöni antaa MONIKU-palvelun hyödyistä asiakasnäkemyksen organisaation tavoitteiden rinnalle. Tutkimuksessa hyödyt tukevat erinomaisesti palvelulle asetettuja tavoitteita, mutta vain aika näyttää väheneekö monikielisten ja -kulttuuristen lasten erityispalveluiden tarve, edistyykö lasten kehitys, onko palveluiden tarve kevyempää ja ehkäiseekö palvelu syrjäytymisen riskejä. Näitä asioita päästäänkin tarkastelemaan vasta myöhemmin. Tällä hetkellä työni hyödynnettävyys onkin palvelun vakiinnuttamisen ja laajentamisen perusteluissa sekä palvelun vaikutusten arvioinnissa. Mikäli MONIKU-palvelua saadaan laajennettua, tuloksia voidaan hyödyntää myös palvelun osaamisen kehittämisessä. Nobelisti Heckmanin (2008) laskelmien mukaan ”varhaislapsuudessa inhimilliseen pääomaan satsatut eurot tuottavat tuplasti enemmän vaikuttavuutta kuin nuoruudessa sijoitetut varat”. MONIKU-palvelu on hyödyllistä ja ennaltaehkäisee pitkien ja raskaiden palvelujen tarvetta. Kirjoitus perustuu kuntoutuksen ylemmän AMK -tutkinto-ohjelman opinnäytetyöhöni ”Espoon MONIKU -palvelun hyödyt ulkomaalaistaustaisten vanhempien näkökulmasta vauvan kehityksen vahvistamiseksi”. Metropolia ammattikorkeakoulu. Saatavana osoitteessa: http://www.theseus.fi/handle/10024/155777 Kirjoittaja: Laura Hansén, opiskelija, kuntoutuksen ylempi AMK-tutkinto-ohjelma Kuva: Espoon kaupunki, MONIKU-palvelu   Lähteet: Järvikoski, Aila 2014. Monimuotoinen kuntoutus ja sen käsitteet. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2013: 43. Saatavana osoitteessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/70263/URN_ISBN_978-952-00-3457-3.pdf> Luettu 14.3.2018. Koivikko, Matti & Sipari, Salla 2006. Lapsen ja nuoren hyvä kuntoutus. Vajaaliikkeisten Kunto ry. Valkeakoski. PISA -tutkimus 2015. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:41. Saatavana osoitteessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79052/okm41.pdf?sequence=1&isAllowed=y  Luettu 15.11.2018. Rautio, Susanna 2016. Neuvolan perhetyö vanhemmuuden varhaisena tukena ja yh-teistyönä. Jyväskylän yliopisto. Saatavana osoitteessa: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/49289/978-951-39-6578-5_vaitos23042016.pdf?sequence=1  > Luettu 10.1.2018. Varmavuori, Marjaana 2018. Espoon lastensuojelu havahtui ongelmaan: Vieraskieliset perheet ovat yliedustettuina etenkin kriisitilanteissa. Helsingin Sanomat. Saatavana osoitteessa: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005852593.html  Luettu 9.10.2018.

Lue lisää

Vauvaperhetyöntekijät kohtaavat työssään yhteiskunnallisesti merkittäviä ilmiöitä
18.11.2016
vierailija

Samalla kun yhteiskuntamme ylin johto tekee selvitystyötä siitä, miten perhelähtöisempiä palveluita järjestetään tulevaisuudessa lapsen etu ja vanhemmuuden tuki huomioiden sekä miten painopisteitä siirretään ennaltaehkäisevämpään ja varhaisempaan tukeen, koin olevani etuoikeutettu, kun sain kuulostella ruohonjuuritason ajatuksia ja kehittämistarpeita tämän päivän vauvaperhetyöstä. Lisäksi sain mahdollisuuden tuoda tutkimuksellisen kehittämistyöni kautta näkyväksi, kuinka arvokasta ja hyvin monenkirjavaa työtä vauvaperheitä kohtaavat työntekijät muuttuvassa yhteiskunnassamme tekevät. Yhteiskunnassamme tapahtuvat suuret muutokset heijastuvat myös vauvaperhetyöntekijöiden arjen työhön ja he kohtaavat yhä haastavampia ja ennakoimattomampia tilanteita työssään. He ovat tärkeä tiedonlähde palveluja kehiteltäessä unohtamatta perheitä, joilla on kallisarvoisia näkemyksiä omista lähtökohdistaan. Olen saanut huomioida heidän molempien ajatuksia, mutta lisäksi sain kehittämistyöhöni mukaan vauvaperhetyöntekijöitä kouluttavia opettajia. He ovat kokonaisuudessaan juuri se joukko, jotka tuntevat asian parhaiten ja ovat palveluiden kehittämisen avaintekijöitä. Kiikku-vauvaperhetyöntekijät kohtaavat perheissä hyvin monenlaisia haasteita, mutta toteuttavat työtään tämän päivän kuntoutusajattelun mukaisesti perheiden tarpeita kuunnellen, voimavaroja huomioiden, verkostomaisesti ja moniasiantuntijuutta vaativalla työskentelyotteella. Se tarkoittaa, että vaikka Kiikku-vauvaperhetyöntekijät ovat koulutuksessaan saaneet erityisen ammattitaidon kiintymyssuhteen turvallisen muodostumisen mahdollistamiseksi, he huomioivat perheiden kokonaistilanteet ja toimivat heidän tarpeidensa mukaisesti. Vauvaperhetyössä korostuu vanhemmuuden tukemisen tarve, mutta se vaatii ammattilaiselta lisäksi valtavasti muita taitoja ja valmiuksia. Yksi suuri muutos on monikulttuurisuus, joka on lisääntynyt vauvaperhetyön asiakkuuksissa. Ammattilaisten tulee osata huomioida ja tunnistaa eri kulttuureista tulevien toimintatavat ja perheenjäsenten roolit. Joissain kulttuureissa sallitaan sellaisia toimia, jotka omassa yhteiskunnassamme on lailla kiellettyjä ja taas joissain kulttuureissa esimerkiksi vammaisuus on edelleen häpeä. Hämmennystä voi aiheuttaa myös se, että vauvan lähin hoitaja onkin isoäiti. Aina ei ole samaa kieltä tai ymmärrystä toisten ajatuksista tai toiveista. Kohtaamisissa korostuvat tasavertaisuus ja kunnioittaminen. Perheissä kohdataan lisääntyvästi myös erityistarpeisen vauvan lisäksi vanhempien psyykkisiä kuormitustekijöitä ja traumoja, väkivaltaa, arjen ja parisuhteen haasteita, uupumusta, yksinhuoltajuutta, syrjäytymistä ja tukiverkoston puutetta vanhemman ja vauvan turvallista kiintymyssuhteen muodostumista rajoittavina tekijöinä. Vauvaperhetyöntekijöillä on valtava vastuu tunnistaa perheissä tarvittava tuki sekä mahdollistaa heidän arkiselviytymistään vauvan kanssa. Vauvaperhetyöntekijät pyrkivät auttamaan perheitä ottamalla puheeksi myös sellaisia arkaluontoisia asioita, joihin heillä ei ole riittävää tietotaitoa, mutta näkevät tärkeäksi huomioida, esimerkiksi päihdekäyttäytymisen. Lisäksi heidän tulee työssään hallita monia muitakin vaativia kokonaisuuksia, kuten vauvan mahdollisen erityishoidon vaatimien apuvälineiden käyttöä, imetyksessä, ruokailemisessa ja perheen univaikeuksissa ohjaamista, palveluverkoston tuntemista ja palveluihin ohjaamista, vanhempien psyykkisen toimintakyvyn arviointia, monenlaista kielitaitoa ja yhteistyötä tulkkien kanssa, traumatisoituneen vanhemman kohtaamista, Kelan asioiden tuntemista, lomakkeiden ja kaavakkeiden täyttämisessä avustamista, leikin ohjaamista, perheen monenlaista tukemista ja kannustamista, vahvuuksien ja voimavarojen tunnistamista, koordinointia eri toimijoiden välillä ja tietysti varhaisen vuorovaikutuksen vahvaa osaamista. Nämä kaikki ja moni muu ilmiö vaatii ääretöntä työlle omistautumista, keskeneräisyyden kestämistä, osaamisen ulkopuolelle astumista, yllättävien ja ennakoimattomien tilanteiden sietämistä ja jatkuvaa itsensä kehittämistä. Monenlaisista haasteista huolimatta sain ilokseni kohdata empaattisia, lämminsydämisiä ja perheitä arvostavia ammattilaisia, jotka ansaitsisivat laajempaakin huomiota ja kuulemista yhteiskunnassamme. Yksi heidän omista toiveistaan oli parityön toteuttamisen mahdollisuus vaativan työn reflektoinnin mahdollistumiseksi. Kiikku-vauvaperhetyö on hyvin tämän päivän kuntoutusajattelun mukaisesti toteutuvaa ja perheiden tarpeita vahvasti huomioivaa työtä, jota voi lämpimästi suositella kehitettävän edelleen ja Kiikku-koulutuksen jatkumista voi suositella. Kiikku-vauvaperhetyöntekijöitä tarvitaan yhteiskunnassamme jatkossakin ja se vastaa hyvin Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman tavoitteisiin. Toivottavasti voimme tutkimuksinkin vaikuttavaksi todettua laadukasta Kiikku-vauvaperhetyötä tarjota tukea tarvitseville perheille tulevaisuudessa. Se vaatii yhteiskunnan vastuunottamista Kiikku-koulutuksen jatkumisen mahdollistamiseksi. Ymmärrys tämän päivän vauvaperhetyön tarpeista ja kehittämistä ohjaavista ilmiöistä on saatu Kuntoutuksen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöprosessissa, johon osallistui yksi perhe, useita vauvaperhetyöntekijöitä ja ammattikorkeakoulun opettajia. Työelämän yhteistyökumppanina toimi Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö. Opinnäytetyöstä saatujen tulosten perusteella on tavoitteena kehittää Kiikku-vauvaperhetyömallin koulusta vastaamaan yhteiskuntamme nykytarpeita. Opinnäytetyö on luettavissa kokonaisuudessaan korkeakoulujen Theseus-tietokannasta nimellä Kiikku-vauvaperhetyömallin koulutuksen kehittämisehdotus.   Katariina Wilenius, opiskelija Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK)

Lue lisää