Avainsana: liikunta
Nostokoneista selkäkouluun – Onko ergonomiasta apua hoitajan vaivoihin?
Hoitotyön kuormittavuus tunnetaan: Työterveyslaitoksen mukaan terveydenhuollossa tapahtuu työhön liittyviä tapaturmia kolmanneksen enemmän kuin muilla aloilla. Fyysisesti raskaiden työtehtävien lisäksi hoitajia kuormittavat kiire ja vuorotyö. Hoitajat kärsivät tyypillisesti työperäisistä kivuista alaselässä, niska-hartiaseudulla ja olkapäissä. (Työterveyslaitos 2017; Hegewald ym. 2018.) Ergonomia on tieteenala, jonka tarkoitus on sovittaa parhaalla mahdollisella tavalla yhteen ihmisen hyvinvointi ja toimintajärjestelmän tehokkuus. Monelle tutuinta ergonomiaa on työvälineiden ja -tapojen säätäminen, mutta fyysisen kuormituksen lisäksi ergonomia on kiinnostunut myös työn kognitiivisista ja organisatorisista kuormitustekijöistä. Miten vaikkapa johtaminen ja tiedonkulku palvelevat ihmisen hyvinvointia ja järjestelmän tehokasta toimintaa? (Suomen Ergonomiayhdistys 2018.) Viime aikoina niin Suomessa kuin kansainvälisestikin on käyty keskustelua siitä, onko ergonomia tieteellisen näytön valossa tehokasta (Helsingin Sanomat 29.8.2018) vai onko ergonomia peräti ”uskomustiedettä”, kuten Curtin Universityn professori Peter O’Sullivan totesi haastattelussa syyskuussa (The Sydney Morning Herald, 30.8.2018). Onko ergonomialla annettavaa työn kuormittamille hoitajille – ja jos on, niin millaisella ergonomialla? Tutkimusnäyttö vähintään ristiriitaista Tutkimuksia erilaisten ergonomiaohjelmien vaikutuksesta hoitotyön ammattilaisten hyvinvointiin on tehty paljon. Satunnaistetuissa kontrolloiduissa tutkimuksissa (randomized controlled trials, RCT) koehenkilöt jaetaan satuinnaisesti koe- ja verrokkiryhmiin ja voidaan näin vertailla ”lääkkeen” tehoa. Ergonomiatutkimuksissa toinen ryhmä on tyypillisesti osallistunut jonkinlaisen ergonomiainterventioon ja toinen ryhmä ei. Intervention jälkeen ryhmiä on verrattu: onko ergonomiaohjelmassa mukana olleilla esimerkiksi vähemmän alaselkäkipuja tai sairauslomapäiviä? Ergonomiainterventioissa on useimmiten käytetty teknisiä apuvälineitä (esimerkiksi potilasnostolaitteita), ergonomiakoulutusta (”näin nostat oikein”), erilaisia liikuntaharjoitteita (esimerkiksi venyttely- tai lihasvoimaharjoittelua) tai näiden erilaisia yhdistelmiä. Myös organisatorisia ja kognitiivisia kuormitustekijöitä on otettu huomioon käyttämällä muun muassa kognitiivis-behavioristisen terapian keinoja tai huomioimalla interventiossa työyhteisön psykososiaalisia tekijöitä. Tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Yhtäällä on saatu rohkaisevia tuloksia siitä, että ergonomiaohjaus ja fyysiset harjoitteet vähentäisivät hoitajien itsearvioimaa alaselkäkipua merkittävästi verrattuna verrokkiryhmään (Chen ym. 2014, Jaromi ym. 2018). Toisaalla ei ole saatu merkittävää eroa tutkimusryhmän ja verrokkiryhmän välille (Rasmunssen ym. 2015). Tuoreet tuloksia yhdistävät systemaattiset katsaustutkimukset toteavat ergonomiainterventioiden näytön jääneen vähintään epävarmaksi ja tutkimusten olevan heikkolaatuisia. (Hegewald ym. 2018; Richardsson ym. 2018; Sowah ym. 2018.) Onko ergonomiaan panostaminen siis pelkkää sielunhoitoa? Liikunnasta vahvinta näyttöä Ergonomiaohjelmien tutkimusnäyttö on kaiken kaikkiaan todettu ristiriitaiseksi ja epävarmaksi. Toimivimpia näyttäisivät olevan ergonomiainterventiot, jotka yhdistävät useampaa eri keinoa (multifactorial inverventions). Vahvin näyttö on sellaisista ergonomiaohjelmista, jotka perustuvat liikuntaan tai liikunnan ja jonkin toisen keinon, esimerkiksi nostotekniikkaopetuksen, yhdistämiseen. (Sowah ym. 2018). Erilaisten ergonomiainterventioiden vertailua vaikeuttaa se, että niiden liikuntaohjelmat ovat kirjavia. Tutkimuksessa käytetty fyysinen harjoittelu voi yhtä hyvin olla yksi itsenäinen venyttelykerta kerran viikossa 12 viikon ajan, tai kolme ohjattua kuntosaliharjoittelua viikossa neljän kuukauden ajan. Tämä tekee hankalaksi arvioida, millainen liikuntaohjelma voisi toimia hoitohenkilökunnalle parhaiten. Liikunnalla ylipäätään on takanaan vahva tutkimusnäyttö alaselkäkivun hoidossa. Liikkuminen helpottaa kipuja, ja toisaalta fyysinen passiivisuus ja heikko lihaskunto tunnetusti altistavat tuki- ja liikuntaelinvaivoille. Liikuntaan perustuvat ergonomiainterventiot voivat siis vähentää hoitajien alaselkäkipuja yhtäältä lievittämällä työn tuomia oireita ja toisaalta ehkäisemällä niitä paremman fyysisen kunnon kautta. Tutkimusten valossa pelkkä tiedon jakaminen ergonomiasta ei ole riittävää. Vaikka hoitajille neuvotaan turvallisia tapoja siirtää potilasta, tieto ei välttämättä siirry toiminnaksi. Sen sijaan vaikuttaa siltä, että jos opetukseen yhdistetään asentotuntoa ja lihasvoimaa parantavia harjoitteita, ergonomiaohjaus voi johtaa parempiin tuloksiin. Laadukasta tutkimusta kaivataan Kansainvälisten, systemaattisten katsausten mukaan hoitotyön ergonomiainterventioista ei ole saatavilla riittävästi hyvälaatuisia tutkimuksia, jotta ergonomisten keinojen vaikuttavuudesta voitaisiin tieteellisesti sanoa juuta taikka jaata. (Richardsson ym. 2018; Hegewald 2018; Sowah ym. 2018.) Tämänhetkisen näytön perustella lienee turvallista kuitenkin todeta, että sellaisista ergonomiaohjelmista voi olla hyötyä, jotka perustuvat liikuntaan ja johonkin muuhun ergonomiaohjauksen keinoon. Keinovalikoima voi yltää pienapuvälineiden käytöstä (kuten työkengät tai liukulaudat) sähköisiin nostolaitteisiin ja aina kouluttautumisesta tiimityöskentelyn parantamiseen saakka. Hoitajien työn kuormittavuus tunnetaan; kuormittavuutta voidaan ja kannattaa pyrkiä vähentämään liikuntaa ja muita ergonomisia keinoja yhdistämällä. Tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen erilaisia psykofyysisosiaalisia ulottuvuuksia ei työn kuormittavuutta arvioidessa kannata myöskään unohtaa. Pelkästään signaali siitä, että työn raskaus otetaan vakavasti ja sille halutaan organisaatiossa tehdä jotain, on tärkeä hoitohenkilöstön työn kuormittavuuden kokemiselle. Kirjoitus perustuu työhön ”Interventiot hoitotyön ergonomiaohjauksessa - Kirjallisuuskatsaus” Anna Byckling, 2018, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Anna Byckling, fysioterapeuttiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Anu Valtonen, fysioterapian yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Chen H-M, Wang H-H, Chen C-H, Hu H-M. 2014: Effectiveness of a stretching exercise program on low back pain and exercise self-efficacy among nurses in Taiwan: a randomized clinical trial. Pain Management Nursing 2014 Mar;15(1):283-291. Saatavana osoitteessa: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1524904212001713 Hegewald J, Berge W, Heinrich P, Staudte R, Freiberg A, Scharfe J, Girbig M, Nienhaus A, Seidler A. 2018: Do Technical Aids for Patient Handling Prevent Musculoskeletal Complaints in Health CareWorkers? - A Systematic Review of Intervention Studies. Int J Environ Res Public Health. 2018 Mar 9;15(3). Saatavana osoitteessa: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5877021 Helsingin Sanomat 29.8.2018. Terveen ei kannata miettiä työasentoja, sanoo asiantuntija: ”Ergonomiset ratkaisut voivat olla jopa haitallisia selän hyvinvoinnille”. Saatavana osoitteessa: https://www.hs.fi/elama/art-2000005807462.html Jaromi M, Kukla A, Szilagyi B, Ugron A, Kovacsne Bobaly V, Makai A, Linek P, Acs P, Leidecker E 2018: Back school programme for nurses has reduced low back pain levels: a randomized controlled trial [with consumer summary]. Journal of Clinical Nursing 2018 Mar;27(5-6):e895-e902. Saatavana osoitteessa: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/28771864 Rasmussen CDN, Holtermann A, Bay H, Sogaard K, Jorgensen MB 2015: A multifaceted workplace intervention for low back pain in nurses' aides: a pragmatic stepped wedge cluster randomised controlled trial. Pain 2015 Sep;156(9):1786-1794. Saatavana osoitteessa: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4617291/ Richardsson A, McNoe B, Derrett S & Harcombe H 2018: Interventions to prevent and reduce the impact of musculoskeletal injuries among nurses: A systematic review. International Journal of Nursing Studies 2018 June;82: 58-67. Saatavana osoitteessa: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0020748918300750 The Sydney Morning Herald 30.8.2018. A difficult position: Experts question whether ergonomics holds up. Saatavana osoitteessa: https://amp.smh.com.au/lifestyle/health-and-wellness/a-difficult-position-experts-question-whether-ergonomics-holds-up-20180910-p502w5.html?__twitter_impression=true Suomen Ergonomiayhdistys 2018. Mitä on ergonomia? Saatavana osoitteessa: http://www.ergonomiayhdistys.fi/yhdistys/uusi-sivu/ Sowah D, Boyko R, Antle D, Miller L, Zachary M, Straube S 2018: Occupational inter-ventions for the prevention of back pain: Overview of systematic reviews. Journal of Safety Research 2018 Sept;66;39-59. Saatavana osoitteessa: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0022437517304176#bb0055 Työterveyslaitos 2017. Potilaan siirtymisen ergonominen avustaminen. Saatavana osoitteessa: https://www.slideshare.net/tyoterveyslaitos/potilaan-siirtymisen-ergonominen-avustaminen
Liikunnasta boostia kohti työuraa
”No se tuottaa äärettömästi iloa”, totesi nuori haastateltavani viime keväänä, kun tutkin NYT-hankkeen liikuntaryhmien merkitystä pitkäaikaistyöttömien nuorten aikuisten toimintakykyyn. ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn. Virke kiteyttää todella hyvin tutkimuksellisen kehittämistyöni tuloksia yhdeltä osa-alueelta: liikunta on äärimmäisen hyvä keino tukea pitkäaikaistyöttömän nuoren mielenterveyttä. Nuoren aikuisen työttömyys heikentää toimentulon lisäksi elämänlaatua laajemminkin. Kun rahaa on niukasti, mielekkäät tavat viettää vapaa-aikaa kaventuvat. Tämä taas sulkee nuorelta monia mahdollisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen aiheuttaen yksinäisyyttä ja toimettomuutta sekä suurentaa riskiä mielenterveyden- sekä muiden toimintakyvyn osa-alueiden ongelmiin. NYT-liikuntahanke on tuottanut kaikille nuorille aikuisille mahdollisen ja laadukkaan tavan harrastaa liikuntaa tulotasosta riippumatta. Palvelut tuotetaan kunnallisen- yksityisen- ja kolmannen sektorin yhteistyöllä. Palvelu näyttää olevan onnistunut kokonaisuus, sillä kävijämäärät ovat kasvaneet hankkeen jokaisena vuotena. Riittävän esteetön palvelu saa nuoret liikkumaan, mutta hyödyt eivät rajoitu kuitenkaan tähän. Tutkimustyöstäni käy ilmi, että liikunnan harrastaminen NYT-hankkeen ryhmissä on tukenut pitkäaikaistyöttömien nuorten aikuisten toimintakykyä hyvin laajasti. Haastattelemani nuoret kuvasivat liikunnan parantaneen heidän kuntoaan, lievittäneen heidän tuki- ja liikuntaelimistön ongelmiaan, tuoneen tavan purkaa työttömyydestä aiheutuvaa stressiä ja ahdistusta, sekä mahdollistaneen mielekkään tavan viettää vapaa-aikaa yhdessä ystävien kanssa. Nuoren aikuisen elämänlaatuun vaikuttavan toimintakyvyn lisäksi liikunnan harrastamisella näyttää olevan merkitystä erääseen päättäjiäkin kiinnostavaan asiaan. Tutkimuksellisen kehittämistyöni tuloksista käy nimittäin ilmi, että liikunnan kautta nuori aktivoituu hoitamaan käytännön asioitaan, sekä edistämään tulevaisuuden työllistymistään. Tämän kaltaisia tuloksia sain nuorten haastattelujen lisäksi haastattelemieni ammattilaisten kautta. He olivat huomanneet selkeän aktivoitumisen elämän eri osa-alueilla nuorissa, jotka olivat aloittaneet liikunnan harrastamisen NYT-hankkeen ryhmissä. Haastattelemani ammattilaiset toteavat NYT-hankkeen liikuntapalveluiden sulautuneen luonnolliseksi osaksi nuorten aikuisten syrjäytymistä ennaltaehkäiseviä palveluita. He näkivät mielekkään harrastustoiminnan sekä tukevan työllistymiseen liittyviä toimenpiteitä että luovan pohjaa nuorten työkyvylle. Äärimmäisen tärkeänä he kokivat, että NYT-hanke jakaa saman yhteisen tavoitteen - nuorten toimintakyvyn tukemisen, jotta jonakin päivänä he olisivat osallisia työ- tai opiskeluelämässä. Sekä nuoret että ammattilaiset toivovat NYT-hankkeen jatkuvan pysyvänä osana Helsingin kaupungin nuorten syrjäytymistä ennaltaehkäiseviä palveluita. Hankkeen palveluiden kasvavat kävijämäärät sekä tutkimuksen tulokset puhuvat tämän kaltaisen toiminnan tarpeellisuudesta. Peruspalveluissa tuotetun ennaltaehkäisevän työn on todettu monissa lähteissä olevan yhteiskunnalle merkittävästi edullisempaa kuin se, että nuori siirtyy esimerkiksi mielenterveyden ongelmien vuoksi kalliiden erityispalveluiden piiriin. Panostamalla nuorten mielekkääseen harrastustoimintaan peruspalveluiden piirissä voidaan siis säästää rahaa tulevaisuudessa! Nähtäväksi jää, huomioidaanko tämä seikka Helsingin kaupungin päättäjien keskuudessa. Toivottavasti. Jaana Ahoranta, opiskelija Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma