Rehablogi

Kuntoutuksen ja terveydenhuollon hyviä käytänteitä kehittämässä

Avainsana: asiakaslähtöisyys

Kuntoutumisen polku ja tukiseinä on rakennettu, mutta jotain on jäänyt uupumaan
12.5.2017
vierailija

Lievästä tai keskivaikeasta aivoverenkiertohäiriöstä (AVH) selvinneiden kotona tapahtuvasta kuntoutuksesta on tehty vain vähän tutkimuksia. On kuitenkin todettu, että vaikka sairastuneet ovatkin kuntoutuneet itsenäisiksi päivittäisissä toimissaan ja arjessaan, kokemus toipumisesta on jäänyt vajaaksi - jotain on jäänyt saavuttamatta kuntoutumisessa. Tähän liittyvää keskustelua olemme käyneet useammin kuin kerran fysioterapeuttikollegojeni kanssa kahvipöytäkeskusteluissa. Mitä meidän kuntoutuksen ammattilaisina tulisi ottaa huomioon tukiessamme lievää AVH -tapahtumasta selvinneen kuntoutumisen tukemisessa? Norjassa vuonna 2014 tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin lievästä tai keskivaikeasta aivoinfarktista selviytyneiden kokemuksia viiden viikon ajan kotona tapahtuvasta kuntoutuksesta varhaisen ja tuetun sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Tärkeäksi koettiin se, että ammattilaiset pystyisivät tukemaan sairastunutta niissä tunnereaktioissa, joita aivoinfarktista johtuva muuttunut keho ja sen toiminnan rajoittuminen aiheuttavat. Tutkimukseen osallistujat kaipasivat tukea siihen, miten toimia uudessa tilanteessa, jossa mieli ja keho eivät toimikaan enää yhteen. Miten saada jonkinlaista kontrollia muuttuneeseen elämään? Ammattilaisten kommunikaatiokyvyt ja kyky paneutua yksilön tarpeisiin koettiin erittäin tärkeäksi. Parantunut kehon toiminta ja yksilön tarpeiden mukaisten toiveiden toteutuminen kuntoutustoimien suhteen, esimerkiksi liittyen harrastuksiin tai muuhun tarkoituksen mukaiseen toimintaan, koettiin myös merkityksellisenä. Tarkoituksenmukaisen toiminnan mahdollistamista ja ammattilaisen kiinnostusta yksilön sosiaalisen elämän osa-alueisiin arvostettiin. Toivon ylläpysyminen koettiin myös motivoivana tekijänä kuntoutumisessa. Tämä vaatii kuitenkin ammattilaiselta kykyä tukea yksilön toivoa realistisella tavalla. Tutkimuksen tulosten mukaan kotona tapahtunut kuntoutus ei pystynyt vastaamaan riittävän hyvin esille tulleisiin tarpeisiin.  Ammattilaisten toimintaan tarvitaankin joustavampaa ja yksilöllisemmin räätälöityä palvelua, joka huomioisi paremmin sairastuneen muuttuneesta tilanteesta johtuvan emotionaalisen prosessin ja yksilön sosiaaliset tarpeet. Voisiko juuri tuo muuttunut mielen ja kehon yhteistoiminta ja tarve saada tukea juuri siihen mihin yksilö kokee tarvitsevansa tukea, olla se kuntoutumisesta uupumaan jäänyt osa, johon meidän kuntoutuksen ammattilaisten tulee kiinnittää enemmän huomiota tukiessamme AVH -tapahtumasta selvinneen kuntoutumista? Jaana Lindlöf, opiskelija Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK)   Lähde: Taule, T., Strand, L.V., Skouen J.S., Råheim, M. 2014: Striving for a life worth living: stroke survivors’ experiences of home rehabilitation.

Lue lisää

Työn muutokset haastavat työkyvynarvioinnin toteuttamisen ja toteutumisen
12.4.2017
vierailija

Työelämä on jatkuvassa muutoksessa, jossa työntekijöiltä vaaditaan yhä monipuolisempaa osaamista ja kykyä mukautua nopeasti kehittyviin työnkuviin. Tarjolla on valtavasti monimuotoisia ja joustavasti toteuttavia täydennys- ja lisäkoulutuksia. Työelämän kehittyminen mahdollistaa työn toteuttamisen yhä joustavammin ja monipuolisemmin. Mahdollisuuksien varjoon jää kuitenkin iso ryhmä ihmisiä, jotka haluaisivat olla mukana työelämässä, mutta eivät heikentyneen toimintakykynsä vuoksi siihen pysty. Työelämän muutoksissa mukana pysyminen vaatii joustavuutta ja kykyä vastata työpaikkojen muuttuviin tarpeisiin, mutta entä jos työntekijä ei toimintarajoitteen vuoksi pysty vastaamaan näihin olosuhteisiin? Työkyvyn arviointiosaaminen muuttuvissa työnkuvissa haastaa työkyvyn arviointia tekevät ammattilaiset. Monien arviointivälineiden joukosta tulisi osata löytää se, joka vastaa asiakkaan ja työpaikan tarpeisiin. Nykypäivänä tarvitaan moniammatillisia arviointivälineitä, jotka pystyvät tasapainottamaan henkilön psykososiaalisen työkyvyn sekä työpaikan tarpeet. Kehittämistyöni vei minut täysin mukanaan tutkimaan, kuinka 90-luvulla kehitetyn psykososiaalista työkykyä arvioivan arviointivälineen koulutusta voidaan päivittää vastaamaan nykypäivän tarpeeseen. Pystyykö 90-luvulla kehitetty Melba ja 2010-luvun vauhdilla kehittyvä työelämä kohtaamaan toisensa? Kehittämistyö toteutettiin yhteistyössä Vammaisten lasten-ja nuorten tukisäätiön (VAMLAS) kanssa, joka kouluttaa ammattilaisia Melba-välineen käyttöön. Koulutuksen siirtovaikutuksen teorian sekä kuntoutuksen koulutuksen tulevaisuuden tarpeiden kautta peilattuna, Melba- koulutuksen kehittäminen vastaa asiakkaan sekä työkyvyn arviointia toteuttavien ammattilaisten tarpeisiin. Kehittämistyön tulokset syntyivät yhteiskehittelyn periaatteita mukaillen Melba-koulutuksen käyneiden ammattilaisten, asiakkaiden sekä kehittäjätyöryhmän näkemyksistä. Keskeisiksi Melba-koulutuksen kehittämisen kohteiksi nousivat asiakaskeskeisyys, vuorovaikutus työyhteisöihin ja koulutukseen osallistuvien ammattilaisten oppimista tukevan vuorovaikutuksen tukeminen. Asiakaskeskeisyyden huomioiminen noudattaa nykypäivän- ja tulevaisuuden kuntoutuksen tarpeita, jossa asiakas tulee huomioida aktiivisena toimijana omassa kuntoutusprosessissaan. Asiakaskeskeisen arvioinnin keinoja kehittämällä, voidaan nyt – ja tulevaisuudessa vastata kuntoutuksen ajankohtaisiin tarpeisiin. Kun ammattilaisella on osaaminen hyödyntää erilaisia vuorovaikutuksen menetelmiä, mahdollistuu asiakkaan aito kohtaaminen. Asiakkaan osallistaminen mukaan omaan arviointiprosessiin voi parhaimmillaan nostaa esille täysin uusia kykyjä, joita arviointiin osallistuva asiakas ei ole osannut aiemmin huomioida. Melba-arvioinnin tuottama tieto sekä koulutuksen tarpeellisuus eivät läheskään aina välity arviointityötä tekevän ammattilaisen työpaikalle. Tämän vuoksi koulutuksen vieminen yhä tehokkaammin työpaikoille, mahdollistaa työnantajan sekä ammattilaisen yhteisen ymmärryksen syntymistä Melba-arvioinnin tärkeydestä. Yhteinen pohdinta työpaikoilla edistää ammattilaisten keskinäistä vuorovaikutusta ja mahdollistaa asiantuntijuuden kehittymistä kohti kuntoutuksen keskiössä olevan asiakkaan tarpeita. Lisäksi teknologia sekä digitalisaatio luovat uusia mahdollisuuksia ammattilaisten väliseen yhteistyöhön. Tulevaisuuden kuntoutuksen rakentuessa yhä vahvemmin verkostomaiseen työskentelyyn, Melba-koulutuksen kannalta onkin merkittävää pohtia, kuinka verkostoja hyödyntämällä voidaan tukea koulutuksen käyneiden vertaistukea. Melba-koulutuksen kehittäminen yhdistää yhteiskunnan, Vammaisten lasten-ja nuorten tukisäätiön, ammattilaisten - sekä asiakkaiden tarpeet, jossa kaiken keskiössä on työn mahdollistaminen yhä useammalle ihmiselle. Työkyvyn ja työpaikan vaativuuden onnistunut yhteensovittaminen luo parhaimmillaan puitteet, jossa työntekijöiden erilaisuus nähdään mahdollisuutena rakentaa yhä monimuotoisempaa työelämää. Tulevaisuuden kuntoutus huomioi asiakkaan oman elämänsä asiantuntijana, onko myös työelämä valmis tähän ajatteluun? Työelämä ja kuntoutus kulkevat käsikädessä, ja onnistuessaan ne luovat työelämään keinoja yhä joustavampaan, mahdollisuuksia täynnä olevaan työntekoon. Sannamari Männikkö, opiskelija Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK) Kirjoitus pohjautuu tutkimuksellisen kehittämistyöhön Melba-koulutuksen kehittäminen - Työkyvyn arviointiosaamisen rakentuminen käyttäjälähtöisesti  

Lue lisää

Asiakkuusstrategiat avuksi asiakaslähtöisten palveluiden kehittämiseen
9.1.2017
vierailija

Tutkimusten mukaan terveydenhuollossa ei tunnisteta erilaisia asiakkaita ja heidän tarpeitaan, vaan kaikkia hoidetaan saman mallin mukaan. Pahimmillaan tämä ei vastaa kenenkään yksilöllisiin tarpeisiin. Terveydenhuollon reurssit voidaan kohdentaa tarkoituksenmukaisemmin, kun tunniste-taan ne asiakkaat, jotka pärjäävät omin voimin ja keskitetään ammattihenkilöstön aikaa niihin asiakkaisiin, jotka tarvitsevat enemmän tukea, opastusta ja koordinointia. Kuntoutuksen ylempään ammattikorkeakoulututkintoon liittyvässä tutkimuksellisessa kehittämistyössäni kokeiltiin Suuntima-työkalua ja kehitettiin sen käytön ohjeistusta monisairailla asiakkailla Tampereen yliopistollisen sairaalan kuntoutustutkimuspoliklinikalla. Kehittämistyön tavoitteena oli asiakaslähtöisyyden vahvistuminen monisairaan potilaan hoitoketjussa. Suuntima on työväline erilaisten asiakkuuksien tunnistamiseen Suuntima on Kurkiaura-hankkeessa 2011 – 2014  kehitetty työkalu erilaisten asiakkuuksien tunnistamiseen. Suuntima on kysely, jonka asiakas ja ammattilainen tekevät yhdessä keskustellen (www.suuntima.com). Asiakas arvioi vastatessaan omia voimavarojaan ja selviytymistään arjessaan terveysongelmansa kanssa. Ammattilainen arvioi asiakkaan terveydentilaa ja hoidon vaativuutta. Suuntiman vastausten perusteella muodostuu neljä erilaista asiakkuusstrategiaa: omatoimiasiakkuus, yhteisöasiakkuus, yhteistyöasiakkuus ja verkostoasiakkuus. Asiakkuusstrategioilla ei ole vaikutusta sairauksien hoitoon, se perustuu edelleen näyttöön ja Käypä hoito –suosituksiin. Asiakkuusstrategioiden avulla asiakas ja ammattilainen voivat yhdessä suunnitella miten hoito ja palvelut järjestetään asiakkaan kannalta tarkoituksenmukaisesti: miten ajavaraus hoidetaan, kuka vastaa kokonaisuuden koordinoinnista, miten yhteyttä pidetään, millaisia vastaanottoja järjestetään, millaisia interventioita ja ohjauskeinoja tarvitaan. Kehittämistyöhön osallistuneet ammattilaiset kokivat tarvitsevansa ohjeita Suuntiman teknisestä käytöstä ja sen tekemisestä yhdessä asiakkaan kanssa molempien asiantuntemusta kunnioittaen. He tarvitsivat myös tietoa Suuntiman merkityksestä ja hyödystä monisairaan asiakkaan prosessissa. Ammattilaiset toivoivat ohjaavia apukysymyksiä, jotka helpottavat vastaamista Suuntiman kysymyksiin. Monisairailla asiakkailla Suuntimaa käytettäessä on otettava huomioon toimintakyvyn ongelmat, arjessa selviytymisen haasteet ja monet sairaudet. Ammattilaisten mielestä Suuntiman hyötyjä olivat lisätiedon saaminen asiakkaan tilanteesta ja se vahvisti ammattilaisen käsitystä asiakkaan asiakkuudesta. Aina ammattilaisen ennakkokäsitys asiakkuudesta ei pitänyt paikkaansa. Kehittämistyön tuotoksena kehittäjäryhmässä syntyi ohje Suuntimaa monisairailla asiakkailla asiakaslähtöisyyden vahvistumiseksi käyttäville ammattilaisille. Tuleva sote-uudistus tuo sekä uusia mahdollisuuksia että haasteita asiakkaille. Osa asiakkaista pystyy hyödyntämään uusia digitaalisia palveluita ja käyttämään heille tarjottua valinnanvapautta. Osa asiakkaista ei pysty itsenäisesti näitä palveluita käyttämään, joten tarve tukeen, ohjaukseen ja koordinaatioon voi kasvaa. Tulevaisuudessa tarve case manager –toimintaan ja sen kehittämiseen tulee lisääntymään. Palvelujärjestelmällä tulee olla keinoja tunnistaa erilaiset asiakkuudet, jotta aidosti asiakaslähtöinen palvelu on mahdollista. Kirsi Mattila, opiskelija Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK) Kirjoitus pohjautuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön ”Suuntima-työkalun kokeilu ja käytön ohjeet asiakaslähtöisyyden vahvistumiseksi osana monisairaan potilaan hoitoketjua”. Kehittämistyö toteutettin toimintatutkimuksena Tampereen yliopistollisen sairaalan kuntoutustutkimus-poliklinikalla. Tampereen yliopistollisen sairaalan perusterveydenhuollon yksikkö vastaa Suuntiman koordinoin-nista, koulutuksesta, pilotoinneista ja käyttöönotosta. Lisätietoja antaa koordinointipäällikkö Leena Kuusisto (leena.kuusisto@pshp.fi).  

Lue lisää

Sanojen viemänä
14.12.2016
vierailija

– sosiaalisen vahvistamisen käsite herätti uteliaisuuteni ja vei mukanaan Voin huokaista helpotuksesta, kun vuoden pituinen urakka on nyt takana. Tutkimuksellinen kehittämistyöni on valmis ja ylemmän ammattikorkeakoulun valmistujaisjuhlat tuloillaan – onnittelen itseäni! Syksyllä 2015 mietiskelin tulevan tutkimuksellisen kehittämistyön aihetta ja silmiini osuivat sanat sosiaalinen vahvistaminen. Mitä, mitä? Sosiaalinen kuntoutus oli tuttua, mutta oliko tämä jotakin uutta? Kiinnostuin, koska toimin Helsingin Diakonissalaitoksen Vamoksen nuorten palveluissa kuntouttavan työtoiminnan valmentajana. Tämän valmennuksen tavoite on koulutuksen ja työn ulkopuolella olevien nuorten kokoiselämäntilanteen kartoitus sekä elämänhallinnan ja toimintakyvyn vahvistaminen. Näiden mielenkiintoisten sanojen taustojen selvittely vei minut tarkastelemaan lakitekstiä - nuorisolakia, jossa käsite mainitaan. Lain tarkoituksena on tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja nuorten sosiaalista vahvistamista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja (Nuorisolaki § 1). Hienoa oli se, että lakitekstin mukaan sosiaalisen vahvistamisen-käsite voisi korvata syrjäytymisen ehkäisy-käsitteen. Sana syrjäytynyt on mielestäni aina ollut nuoria leimaava ja marginaaliin asettava – jollakin tavalla syyttävä. Sosiaalisen vahvistamisen aiheeseen tutustuminen vakuutti minut siitä, että tässä voisi olla se viitekehys, työorientaatio, mikä nivoisi ja raamittaisi Vamos-nuorten palveluissa tehtävää työtä sosiaalisen kuntoutuksen lisäksi. Valtakunnallinen työpajayhdistys oli tutkinut sosiaalista vahvistamista käsitteenä sekä sitä toteuttavien palvelujen vaikuttavuuden arvioinnin ja palveluiden yhteistyökäytäntöjen kehittämistä vuosina 2011 – 2014. Heidän raporttinsa Sosiaalinen vahvistaminen käsitteenä ja palveluna toimi oivana oppaana aiheeseen. Vuoden alussa sain esimieheni ja työyhteisöni vakuuttuneeksi aiheen sopivuudesta tutkimukselle ja keväällä toteutin koko Vamoksen henkilökunnalle kyselytutkimuksen sosiaalisesta vahvistamisesta. Selvitin tutkimuksessani mitä sosiaalinen vahvistaminen on Vamoksessa, miten sitä toteutetaan ja miten sosiaalisen vahvistamisen osaamista voitaisiin kehittää Vamoksen ammattilaisten näkökulmasta. Tutkimuksen teko oli antoisa prosessi kaiken kaikkiaan. Analyysi ja tutkimuksen tulosten auki kirjoittaminen on tuonut näkyväksi sen kuinka nuoret, Vamoksen asiakkaat ovat aidosti työmme keskiössä ja kuinka sosiaalinen vahvistaminen toteutuu asiakaslähtöisyyden kautta. (Virtanen ym. 2011 – asiakaslähtöisyyden rakennuspuut). Helsingin Diakonissalaitoksen arvopohjainen strategia huokuu läpi työntekijöiden vastauksista – toimintamme perustuu ihmisarvon kunnioittamiseen ja kristilliseen lähimmäisenrakkauteen. Voin ylpeänä todeta, että Vamoksen sosiaalinen vahvistaminen on välittävää kohtaamista nuorilähtöisyys toiminnan arvoperustana. Seuraava lainaus on erään työntekijän vastaus tutkimuksen kysymykseen: Mitä työkaluja, toimintamalleja tai hyviä käytäntöjä käytät, että nuori sosiaalisesti vahvistuu? Tärkeimpänä kuitenkin ehkä se, että kohtaan hänet tasavertaisena tyyppinä, ikään kuin yhteistyökumppanina, jonka kanssa teemme yhteistä toimintasuunnitelmaa, nauramme maailman mielettömyydelle, iloitsemme onnistumisista ja hämmästelemme elämän monimuotoisuutta.   Tutkimukseni tulokset olen kiteyttänyt kolmen kehittämiskysymyksen alle: Siisi Hirvikoksi, opiskelija Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK) Kirjoitus pohjautuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön ”Välittävää kohtaamista nuorilähtöisesti – sosiaalinen vahvistaminen Vamoksessa” tuloksiin. Virtanen, Petri – Suoheimo, Maria – Lamminmäki, Sara – Ahonen, Päivi – Suokas, Markku 2011. Matkaopas asiakaslähtöisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Tekesin katsaus 281/2011. Helsinki.

Lue lisää
Uudemmat postaukset