Me todella tarvitsemme toisiamme – Pirstaleisuudesta kohti kokonaisnäkemystä
Satunnaisia käytäväkohtaamisia, kuntoutuksen opintoja, sote-uudistus, kotikuntoutus, yhteinen asiakas. Näistä on verkostoitumisen ensimmäiset askeleet tehty. Asiakkaiden, niiden meidän yhteisten, kokonaistilanteen hahmottamiseksi tarvitsemme rajanylityksiä. Erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen yhteistyö on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää. Hukkaamme resursseja ja mahdollisuuksia siilomaisessa työskentelyssä. Tarvitsemme verkostoyhteistyötä, jonka avulla voimme paremmin oikea-aikaisesti vastata asiakkaan tarpeisiin. Organisaatioiden ja ammattilaisten välistä luottamusta tarvitaan uudenlaisten toimintatapojen ja kuntoutusajattelun toteutumiseksi. Tällä ajatuksella ensimmäiset askeleet kohti alueen kuntoutustyöntekijöiden verkostoitumista on tänä syksynä otettu. Ensimmäisessä yhteisessä tapaamisessa esittäydytään, vaihdetaan kuulumisia siitä, mitä kenenkin työyksikössä on meneillään, pyöritään meitä yhdistävän kotikuntoutus-teeman ympärillä, ideoidaan tulevaa varovaisen optimistisesti. Yhden osallistujan puheenvuorossa kaikki oleellinen kiteytyy: ”Me todella tarvitsemme toisiamme” – Ja ennen kaikkea, asiakas, ikääntyvä kotona asuva helsinkiläinen tarvitsee kaikkia meitä, meidän yhteistyötämme kuntoutuksen saralla. Miten kokonaisuutta koordinoidaan? Tulevaisuutta ajatellen on tärkeää kirkastaa yhteiset tavoitteet ja pyrkiä entistä tiukemmin kytkemään yhteen käytännön tarpeet ja kehittämistyö. Voisiko tulevaisuuden suuntanamme siis olla uudet kumppanuudet ja yhteistyörakenteet verkostomaisen rajapintoja ylittävän johtamisen avulla? Verkostojohtamisen näkökulmasta tarvitaan aktiivisuutta ja innostamista verkostoissa, hierarkkisen johtamisen sijaan verkostojen monen tasoista hallintaa, joka perustuu vuorovaikutustaitoihin, rohkeuteen, ennakkoluulottomuuteen, aktiivisuuteen ja tilannetajuun. Varovaisen optimistisesti uskallan esittää kysymyksen: ” Kehitetäänkö yhdessä, me ammattilaiset ja asiakkaat, toisiamme kunnioittaen ja arvostaen?” Jos verkostojohtaminen aiheena kiinnostaa enemmän niin käy ihmeessä lukemassa aiheesta lisää seuraavan linkin kautta: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015111016566 Pilvi Tuomola, opiskelija Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK)
Kongressimatka Skotlantiin
European Forum for Research in Rehabilitation (EFRR) 2017 järjestettiin Glasgow`ssa Skotlannissa 24.5.2017 – 27.5.2017 (toukokuussa 2017). Ajatus osallistumisesta syntyi kongressin teemasta, joka oli ”working in partnership across boundaries”. Teema tuntui sopivalta ajatellen omaa tutkimuksellista kehittämistyötä, joka käsitteli kuntoutujan ja ammattilaisen välille rakentuvaa kumppanuutta. Teema tuntui myös herkulliselta opinnoista (Kuntoutuksen YAMK) lähteneen kolmikon yhteistyön näkökulmasta. Monet hedelmälliset keskustelut saivat konkreettisen kohteen, johon lähdimme koostamaan näkemyksiämme kumppanuuden rakentumiseksi kehittämistöidemme näkökulmista. Esitellessäni kahta kumppanuudesta kertovaa ja kumpuavaa posteria Skotlannissa, ajattelin, kuinka työelämän kehittämiseen suunnatut opinnäytetyöt sopivat hyvin kuntoutuksen tutkimuksen kentälle yhdistäen arvokasta tietoa läheltä käytäntöjä. Helteinen Glasgow ja Glasgow Caledonian University loivat hyvät puitteet järjestyksessään 14. kongressille, johon osallistui 260 delegaattia ympäri maailman. Suomalaiset tutkimukset olivat edustettuina sekä postereina että suullisina esityksinä. Posterit vaihtuivat kongressin puolivälissä teemojen mukaan, jotka loivat mielenkiintoisen kokonaisuuden suullisten esityksen kanssa. Antoisia keskusteluja käytiin osallistujien kesken kuntoutuksen järjestäytymisestä eri maissa ja kuntoutujan roolista Suomessa. Ne antoivat myös vertailukohtaa kuntoutuksen käytäntöihin ja tutkimuksiin, joita tehdään Euroopassa ja muualla maailmassa mm. Australiassa. Posterit, ”Shared understanding about rehabilitation is built on partnership” ja ” Building partnerships between clients and professionals”, herättivät mielenkiintoa kongressin kävijöissä. Posterit tarjosivat konkreettisia esimerkkejä kumppanuuden rakentumiseksi kuntoutujan ja ammattilaisen välille. Tavoitteena postereilla oli esittää kehittämistöiden johtopäätöksiä ja käytettyjä menetelmiä käytäntöjen kehittämisen tueksi pelkän informaation tarjoamisen sijasta. Tähän ylempien ammattikorkeakoulututkintojen kehittämistyöt antoivat hyvät valmiudet. Osallistuminen kongressiin antoi ennen kaikkea ymmärryksen siitä, että välillä täytyy lähteä kauemmaksi, jotta näkisi paremmin lähelle. Kehittämisterveisiä Kiipulasta toivottaa, Niina Henttonen, alumni Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK)
Kaikki lähtee kohtaamisesta
Osallisuus ja kuulluksi tuleminen ovat itsestään selviä asioita vai ovatko sittenkään? Tätä jouduin pohtimaan kehittämistyötä kirjoittaessa. Tutkimuksellisessa kehittämistyössä lähdin työtiimini rohkaisemana kehittämään Etelä-Suomen rikosseuraamusalueella Helsingin yhdyskuntaseuraamustoimistossa tehtävää siviiliarviointityötä. Siviiliarviointityö tarkoittaa siviilissä vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon aloittamiseen liittyvää sijoitteluprosessia. Se sisältää rangaistusajan suunnitelman laatimisen ja tähän suunnitelmaan pohjautuvan esityksen vankilaan sijoittamisesta ennen vankeusrangaistuksen alkua. Tämä koskee heitä, jotka pääsevät oikeudesta odottamaan vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa vapaudessa. Kehittämistyön toteuttaminen antoi paljon rohkeutta toteuttaa jatkossa yhteiskehittelytilaisuuksia sekä toimia fasilitaattorina. Tämä kehittämistyö ja kuntoutuksen YAMK-opinnot innostivat pohtimaan niinkin itsestään selvää asiaa kuin asiakkaan äänen kuuluville saattamista. Kehittämistyössä asiakkaina olivat lyhytaikaisvangit, joiden äänen vein Rikosseuraamuslaitoksen asiantuntijoista koottuun kehittäjätyöryhmään. Kehittämistyön tuloksena syntyi kuvaus siviiliarvioinnin ydintekijöistä lyhytaikaisvangin rikoksettoman elämäntavan edistämiseksi. Kuvaus muodostui nykytilan ja tavoitetilan yhdistelmästä, jossa ydintekijät olivat keskiössä. Kehittäjätyöryhmä nosti ydintekijöiksi osallisuuden, tavoittelun ja sujuvan, joutuisan prosessin. Näistä osallisuus ja tavoittelu korostuivat sekä vankien että kehittäjätyöryhmän vastauksissa. Omassa asiassaan osallisena oleminen mahdollistuu vain, jos tulee kuulluksi ja kohdatuksi, sillä kaikki lähtee kohtaamisesta. Kehittämistyössä tämä nousi esiin sanoin ”kaikki lähtee tavoittamisesta”. Osallistuminen ja osallisuus ovat eri asioita. Vankeusrangaistusta suorittavien kohdalla tulee esiin kolmaskin osallisuutta tarkoittava asia. Nimittäin oikeustieteissä käytettävä termi osallisuus, joka yleensä tarkoittaa osallisuutta rikokseen. Joka tapauksessa myös vangeilla on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi. Lopuksi erästä vankia siteeraten: ”On merkityksellinen (siviiliarviointihaastattelu) koska kyseessä on oma elämä. On tärkeätä, että pääsee itse osallistumaan. Kyllä sinun pitää tulla kuulluksi ja nähdyksi.” Maarit Sarin, opiskelija Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK) Kirjoitus pohjautuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön ”Siviiliarvioinnin ydintekijät lyhytaikaisvangin rikoksettoman elämäntavan edistämiseksi”. Työ on luettavissa Theseus-tietokannasta.