Rehablogi

Kuntoutuksen ja terveydenhuollon hyviä käytänteitä kehittämässä Tilaa RSS-syöte

Nuorten sosiaalista vahvistumista edistävät ohjauskäytännöt toteutuvat nuorten ja ammattilaisten yhteistyössä
20.5.2021
Emma Salonen

Miten tukea työpajoilla nuoria kohti heidän omia tavoitteitaan? Tutkimuksellisessa kehittämistyössäni jatkokehitettiin Omnian nuorten työpajojen ohjauskäytäntöjä nuorten sosiaalisen vahvistumisen edistymiseksi. Tulevaisuudessa uudet nuorten sosiaalista vahvistumista edistävät ohjauskäytännöt voivat rakentua yhteistoiminnan perustalle, jossa nuoret ja ammattilaiset toimivat tasaveroisina kumppaneina. Nuorten työpajatoiminta ja sosiaalinen vahvistuminen muutoksessa Omnian nuorten työpajoilla 17–29-vuotiaat espoolaiset, kauniaislaiset ja kirkkonummelaiset nuoret voivat olla esimerkiksi työkokeilussa tai kuntouttavassa työtoiminnassa muun muassa ruokapalvelupajalla, audiovisuaalisella pajalla tai kuljetuspajalla. Nuorten työpajatoiminta on tarkoitettu nuorille, jotka ovat vaarassa jäädä ilman toisen asteen koulutusta tai ajautua työmarkkinoiden ulkopuolelle (Valtiontalouden tarkastusvirasto 2020). Vuosien varrella työpajatoiminta on muuttunut monin tavoin, ja nykyisin työpajojen asiakkaina on nuoria, joiden arki ja elämä hyötyvät yhä korostuneemmin kokonaisvaltaisesta ja monialaisesta tuesta. Tämä muutos asettaa uusia vaatimuksia työpajojen valmentajien ja ohjaajien osaamiselle. (Opetusministeriö 2004.) Nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen on työpajatoiminnan keskeinen periaate (Tanskanen & Danielsbacka 2007). Syrjäytymisen monitulkintaista käsitettä on kuitenkin pidetty ongelmallisena, ja termiä on tullut korvaamaan sosiaalisen vahvistaminen ja vahvistumisen käsitteet (ks. Mehtonen 2011). Sosiaalisen vahvistumisen edistämisen lopputuloksena on työpajoilla nuoren sosiaalinen vahvistuminen: nuoren elämänhallinnan, sosiaalisten taitojen, opiskelu- ja työelämävalmiuksien, arjen asioiden hallinnan ja itsetuntemuksen lisääntyminen (Kinnunen 2016). Tutkimuksellisen kehittämistyön tulosten kirjo Tutkimuksellisen kehittämistyöni tarkoituksena oli kehittää Omnian nuorten työpajojen ohjauskäytäntöjä nuorten sosiaalisen vahvistumisen edistymiseksi. Aineisto kerättiin nuorten ja ammattilaisten yksilöllisillä teemahaastatteluilla sekä etäyhteiskehittelytilaisuudessa. Nuoren sosiaalista vahvistumista edistäviin ohjauskäytäntöihin vaikuttavat tekijät nuorten ja ammattilaisten näkökulmista ovat nuoren yksilöllinen kokemus ja toiminta, ohjaajan ohjaustapa ja vuorovaikutus, ammattilaisen toimintatavat sekä toiminnan ja ympäristön rakenteet. Nämä tekijät ovat yhteydessä ja vaikuttavat toisiinsa. Nuoren sosiaalista vahvistumista edistäviin ohjauskäytäntöihin tarvittavat muutokset puolestaan kiteytyvät tavoitteellisuuden ja yksilöllisen työskentelyn vahvistamiseen, rakenteiden tarkasteluun ja yhdenmukaisen ohjauksen tukemiseen, nuorten yhdessä toimimisen tapojen lisäämiseen sekä valmennussuunnitelman kehittämiseen. Nämä kehittämistarpeet niin ikään ovat toisiinsa yhteydessä. Tutkimuksellisen kehittämistyöni tuotoksena syntyi kuvaus uusista nuoren sosiaalista vahvistumista edistävistä ohjauskäytännöistä työpajatoiminnassa. Uudet nuoren sosiaalista vahvistumista edistävät ohjauskäytännöt toteutuvat työpajalla nuoren ja ammattilaisten välisessä yhteistyössä. Yhteistyössä kohti nuoren tavoitteita Työpajan ammattilaisten välinen yhteistyö nousee tuloksissa merkittävänä ja moneen eri ohjauskäytäntöön vaikuttavana tekijänä. Tulosten mukaan tuloksellinen nuorten sosiaalista vahvistumista edistävä ohjaus vaatiikin ohjaajien välistä yhteistyötä esimerkiksi viikoittaisissa tapaamisissa ja työpajan arjessa käytävissä keskusteluissa sekä sitoutumista yhteisiin toimintatapoihin. Tuloksissa nousee myös nuorten oma osuus ja merkitys ohjauskäytäntöjen toteutumisessa. Näin ollen vaikuttaakin siltä, että tuloksellinen nuoren sosiaalista vahvistumista edistävien ohjauskäytäntöjen toteuttaminen ei ole vain sarja erilaisia nuoreen asiakkaaseen kohdistuvia toimenpiteitä, vaan toteutus rakentuu ammattilaisten ja nuorten asiakkaiden yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa. Sosiaalista vahvistumista edistävät ohjauskäytännöt näyttäytyvät monimuotoisena ja -vaiheisena muutos- ja oppimisprosessina nuoren ja tämän työpajaympäristön välillä (vrt. Sipari & Mäkinen & Paalasmaa 2014). Nuoren sosiaalista vahvistumista edistäviä ohjauskäytäntöjä toteutetaan eri toimijoiden välisessä yhteistyössä. Tulevaisuudessa työpajatoiminnan ohjaustyössä ja sosiaalisen vahvistumisen edistämisessä voi olla merkityksellistä tietoisesti rakennettu kumppanuus nuoren ja ammattilaisten välillä. Tätä kohti voi edetä työpajan arjessa luomalla kaikkien osapuolten välistä yhteistoimintaa ja tasavertaisuutta vahvistavia rakenteita.   Kirjoitus perustuu Salosen tutkimukselliseen kehittämistyöhön Jotta yhteinen päämäärä pysyisi kirkkaana kaikille: uudet nuorten sosiaalista vahvistumista edistävät ohjauskäytännöt työpajatoiminnassa. Metropolia Ammattikorkeakoulu 2021. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202101131237   Kirjoittaja Emma Salonen, toimintaterapeutti (YAMK), kuntoutuksen ylempi tutkinto-ohjelma.   Lähteet Kinnunen, Riitta 2016. Työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön vaikuttavuus. Työkaluna sosiaalisen vahvistumisen Sovari-mittari. Valtakunnallinen työpajayhdistys ry. http://www.tpy.fi/site/assets/files/1372/tyopajatoiminnan-ja-etsivan_sovari-mittari_verkko-pdf.pdf. Luettu 29.11.2019. Mehtonen Tuija 2011. Sosiaalisen vahvistamisen osaaminen. Teoksessa Piia Lundbom, Jatta Herranen (toim.) Sosiaalinen vahvistaminen kokemuksina ja käytänteinä. Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisusarja C, Oppimateriaaleja 26 Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu. 13‒29. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-456-114-3. Luettu 1.10.2019. Sipari, Salla & Mäkinen, Elisa & Paalasmaa, Pekka 2014. Lukijalle. Teoksessa Sipari, Salla & Mäkinen, Elisa & Paalasmaa, Pekka 2014 (toim.). Kuntoutettavasta kehittäjäkumppaniksi. Aatos-artikkelit 13. Metropolia ammattikorkeakoulu. 5. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5797-82-4. Luettu 2.1.2021. Tanskanen, Antti & Danielsbacka, Mirkka 2007. Paja pahnan pohjimmaisille. Huono-osaisimmille suunnatusta työpajatoiminnasta. Yhteiskuntapolitiikka 72:5. Nuorisolaki 1285/2016. Annettu Helsingissä 21.12.2016. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2016/20161285. Luettu 29.9.2019. Valtiontalouden tarkastusvirasto 2020. Nuorten työpajatoiminnan vaikuttavuus ja etsivän nuorisotyön resurssit ja tehokkuus. Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomus. https://www.vtv.fi/julkaisut/nuorten-tyopajatoiminnan-vaikuttavuus-ja-etsivan-nuorisotyon-resurssit-ja-tehokkuus/. Luettu 2.11.2020.

Lue lisää

Sydäninfarktin jälkeistä ryhmäohjausta toimintakyvyn edistymiseksi
26.4.2021
Heli Peltomäki

Sydäninfarkti ilmenee yllättäen ja saattaa olla kuntoutujalle traumaattinen kokemus, joka horjuttaa kuntoutujan toimintakykyä. Sairastumisen vaikutukset näkyvät kuntoutujan arjessa. Kuntoutuja saattaa kokea monenlaisia tunteita, joihin voi liittyä kuoleman pelkoa ja ahdistusta sekä arjen todellisuutta ja toiveikkuutta. Tutkimuksellisessa kehittämistyössäni kehitin ryhmäohjausta sydäninfarktin sairastaneille kuntoutujille toimintakyvyn edistymiseksi. Kehittäminen perustui moniasiantuntijuuteen, jossa kehittäminen toteutui yhdessä sydäninfarktin sairastaneiden kuntoutujien ja ammattilaisten kanssa. Tutkimuksellisen kehittämistyön tuotoksena muodostui kuvaus ryhmäohjauskäytännöstä sydäninfarktin sairastaneen kuntoutujan toimintakyvyn edistymiseksi. Ryhmäohjauskäytännön pohjana käytettiin hyvää kuntoutuskäytäntöä, jonka mukaan kuntoutuksen tulee lähteä kuntoutujan arjen tarpeista (Paltamaa & Karhula & Suomela-Markkanen & Autti-Rämö 2011: 35). Kuntoutujat tarvitsevat kokonaisvaltaista ohjausta Tulosten mukaan toimintakyvyn edistymiseksi sydäninfarktin jälkeisen ryhmäohjauksen tulee olla kokonaisvaltaista, kuntoutujan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä tukevaa. Fyysisen toimintakyvyn osalta tärkeänä näyttäytyy sydänoireiden tunnistaminen, liikkumaan rohkaiseminen, liikkumiseen liittyvien pelkojen lievittäminen sekä kuntoutujan arjessa selviytymisen tukeminen. Psyykkisen toimintakyvyn tukemisessa merkittävänä asiana esille nousi sairastumiseen liittyvien tunteiden käsitteleminen. Vertaistuki nousi vahvimmin esille sosiaalisen toimintakyvyn tukemisessa. Tulokset osoittavat, että suuren tiedon määrän vuoksi sydäninfarktin jälkeisen ryhmäohjauksen tulee olla jaettu osiin. Tämä edesauttaa, että kuntoutujat pystyvät vastaan ottamaan ja omaksumaan saadun tiedon. Sydäninfarktin jälkeisen ryhmäohjauksen tulisi muodostua sairauteen liittyvästä perusinfosta ja tämän jälkeen toteutuvasta teema-tyyppisestä pienryhmäohjauksista. Sydäninfarktin jälkeisessä perusinfossa käsitellään lyhyesti sairauteen liittyviä tärkeitä teemoja, kuten sepelvaltimotauti ja sen hoito, sairastumiseen liittyvät tunteet, saatavilla olevat tuet ja etuudet sekä elintapaohjaukseen liittyvät asiat. Tärkeää on, että sairastuneet saavat monipuolisesti tietoa sydäninfarktiin ja sepelvaltimotautiin liittyvistä asioista. Perusinfon jälkeen kuntoutujalla tulisi olla mahdollisuus osallistua teema-tyyppisesti järjestettävään pienryhmäohjaukseen, jossa kuntoutuja pystyy viemään eteenpäin itselleen tärkeää asiaa. Teema-tyyppisesti toteutuvan ryhmäohjauksen aiheita ovat muun muassa sairastumiseen liittyvät tunteet, ravitsemus, liikunta ja tupakoinnin lopettaminen. Tärkeää on, että kuntoutujat valitsevat itse heille merkitykselliset aiheet ja asiat, joita he haluavat viedä eteenpäin ryhmäohjauksessa. Tulosten mukaan ohjausryhmien tulee olla pieniä, noin 10 osallistujan ryhmiä. Lisäksi oleellista on, että ryhmiin pyritään saamaan samankaltaisessa elämäntilanteessa olevia ihmisiä, jolloin tietoa pystytään kohdentamaan osallistujille ja vertaistuen jakaminen on mahdollista. Ryhmäohjauksen tulee perustua moniasiantuntijuuteen, jossa hyödynnetään sekä ammattilais- että kokemustietoa. Toimintakyvyn edistymiseksi oleellista on priorisoida, mitä tietoa kukin sydäninfarktin sairastanut kuntoutuja tarvitsee. Tuloksissa ilmeni, etteivät kaikki sairastuneet tarvitse ohjausta yhtä paljon, vaan ohjausta pitäisi suunnata kuntoutujille tarpeen mukaisesti. Tulosten mukaan sydäninfarktin jälkeinen ryhmäohjaus toimintakyvyn edistymiseksi tulisi toteutua erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja alueen järjestöjen yhteistyönä. Jotta ryhmäohjauksen järjestäminen yhteistyönä on mahdollista, tulisi näiden toimijoiden välillä lisätä vuorovaikutusta ja verkostomaista toimintaa. Kuntoutuja pohtii asioita oman elämän kautta Tulosten mukaan toimintakyvyn edistymiseksi kuntoutujan tulee ryhmäohjauksessa pohtia käsiteltäviä asioita oman elämän kautta. Keskeistä on, että kuntoutujat pohtivat, missä asioissa muutosta tarvitaan ja mitä he ovat valmiita tekemään muutosten eteen. Toimintakyvyn edistymiseksi ryhmäohjauksessa tulee hyödyntää kuntoutujia aktivoivia ohjausmenetelmiä, kuten ryhmäkeskusteluja, ohjattua liikuntaa ja kuntoutumisen tavoitteiden asettamista toimintakyvyn edistymiseksi. Tulosten mukaan läheisten osallistuminen ryhmäohjaukseen on tärkeää, koska he tarvitsevat myös tietoa sairaudesta. Lisäksi läheiset tukevat kuntoutujia arjessa (Autti-Rämö & Salminen 2016: 15). Tuloksissa vertaistuki näyttäytyi hyvin merkityksellisenä asiana, joka edistää toimintakykyä. Kokemusten ja vinkkien jakaminen vertaisten kanssa on tärkeää toimintakyvyn edistymiseksi. Tulosten mukaan vertaistuen mahdollistumiseksi ohjausryhmien tulee olla pieniä. Lisäksi tärkeää vertaistuen kannalta on, että ryhmässä on samanikäisiä ja samassa elämäntilanteessa olevia kuntoutujia. Myös Salmisen (2016) mukaan keskeistä vertaistuen jakamisessa on, että osallistujien elämäntilanteet ovat samankaltaisia. Ryhmässä kuntoutujien saama tuki usein moninkertaistuu verrattuna yksilöohjaukseen, koska ammattilaisten jakaman tiedon lisäksi pystytään hyödyntämään ryhmäläisten omia kokemuksia. (Salminen 2016: 301–302.) Kuntoutuja on aktiivinen toimija kuntoutusprosessissa Tuloksissa kuntoutujat nähtiin aktiivisina osallistujina ryhmäohjauksessa, jossa kuntoutujat valitsevat itseä kiinnostavat aiheet, joihin ovat motivoituneita panostamaan. Lisäksi ryhmäohjauksessa toteutuva vuorovaikutus, vertaistuki ja kuntoutujia aktivoivat ohjausmenetelmät mahdollistavat kuntoutujien aktiivisen osallistumisen ryhmäohjauksessa. Myös Siparin & Mäkisen (2012) mukaan kuntoutujan tulee toimia aktiivisena osallistujana omassa kuntoutusprosessissaan. Tulevaisuudessa sydäninfarktin jälkeisessä ryhmäohjauksessa oleellista on keskittyä kuntoutujan osallisuuden vahvistamiseen, jossa keskeistä on, että toiminta on kuntoutujalle mielekästä tekemistä kuntoutujan omassa arjessa. (vrt. Sipari & Mäkinen 2012:27.) Sydäninfarktin jälkeisen ryhmäohjauksen ennaltaehkäisevät vaikutukset Sydäninfarktin sairastaneen kuntoutus ja sekundaaripreventio kulkevat yhdessä limittyen toisiinsa (Hämäläinen & Röberg 2007: 19). Sydäninfarktin jälkeisellä sekundaaripreventiolla tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla pyritään ehkäisemään sydäninfarktin uusimista ja pienentämään sydäninfarktin sairastaneen sydänkuoleman vaaraa. Tällä hetkellä sydäninfarktin jälkeisessä kuntoutuksessa painottuu vahvasti sekundaaripreventio. Myös tämän tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksissa näyttäytyi vahvasti sekundaariprevention soluttautuminen osaksi sydäninfarktin jälkeistä ryhmäohjausta. Tulosten mukaan sydäninfarktin jälkeisellä ryhmäohjauksella nähtiin olevan myös ennaltaehkäiseviä vaikutuksia, joilla voidaan ennaltaehkäistä tulevien ongelmien ja sairauksien syntymistä. Esille nousi erityisesti sydäninfarktin jälkeisen elintapaohjauksen ja sairastumisen jälkeisen masennuksen ennaltaehkäisyn tärkeys. Oleellisena näyttäytyi myös, että kuntoutujia neuvotaan, milloin hoitoon tulee hakeutua. Tulevaisuudessa sydäninfarktin jälkeisessä ryhmäohjauksessa ennaltaehkäisyn lisäksi oleellista olisi kiinnittää enemmän huomiota kuntoutujien yksilöllisiin tarpeisiin ja arjen toimintaympäristöihin (vrt. Kuntoutuksen uudistamiskomitea 2017: 35). Oleellista on keskittyä kuntoutujan toimintaympäristöön Kuntoutumisessa on kyse yksilön ja ympäristön välisestä muutosprosessista. Kuntoutuksen palvelujärjestelmän prosessien ja toimintatapojen keskeisenä tavoitteena on kuntoutujan arjessa tapahtuva kuntoutuminen. (Kuntoutuksen uudistamiskomitea 2017.) Kuntoutujan toimintakyvyn edistymiseksi oleellista sydäninfarktin jälkeisessä ryhmäohjauksessa on pyrkiä vaikuttamaan kuntoutujan ja ympäristön vuorovaikutteiseen muutosprosessiin kuntoutujan omassa toimintaympäristössä. Kirjoitus pohjautuu tutkimukselliseen kehittämistyön Ryhmäohjauksen kehittäminen sydäninfarktin sairastaneen kuntoutujan toimintakyvyn edistymiseksi. Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2021. (Theseus) Kirjoittaja Heli Peltomäki, opiskelija, kuntoutuksen (ylempi AMK) tutkinto-ohjelma Lähteet Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa 2016. Kuntoutumisen hyvät käytännöt. Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Ylinen, Aarne (toim.): Kuntoutuminen. Helsinki: Duodecim. 24–17. Kuntoutuksen uudistamiskomitea 2017. Kuntoutuksen uudistamiskomitean ehdotukset kuntoutusjärjestelmän uudistamiseksi. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Paltamaa, Jaana & Karhula, Maarit & Suomela-Markkanen, Tiina & Autti-Rämö, Ilona 2011. Hyvän kuntoutuskäytännön perusta. Käytännön ja tutkimustiedon analyysistä suosituksiin vaikeavammaisten kuntoutuksen kehittämishankkeessa. Helsinki: Kelan tutkimusosasto. Salminen, Anna-Liisa 2016. Ryhmämuotoinen kuntoutus. Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Ylinen, Aarne (toim.): Kuntoutuminen. Helsinki: Duodecim. 301–305. Sipari, Salla & Mäkinen, Elisa 2012. Yhdessä rakentuva kuntoutusosaaminen. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Aatos-artikkelit.   Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Lue lisää

Liikkumisen arviointi ”goes digi” – uusi teknologia kävelyn havainnoinnin apuna
14.4.2021
Kaisa Heinonen, Mikko-Samuli Elenius, Anu Valtonen

Kävelyn havainnointi on jo pitkään ollut yksi keskeinen liikkumiskyvyn arvioinnin menetelmä. Teknologian kehittymisen myötä käyttöön on lisäksi tullut erilaisia mittalaitteita, joiden avulla on mahdollista saada entistä tarkempaa ja yksikohtaisempaa tietoa kävelyn eri parametreista. Käveleminen vaatii paitsi riittävää lihasvoimaa ja hapenottokykyä, myös monenlaisia taitoja, kuten tasapainoa, koordinaatiota ja kykyä mukauttaa liikkeitä vaihtelevissa olosuhteissa.  Kävelykyvyn edellytykset voivat heikentyä esimerkiksi ikääntymisen, sairauden tai vamman myötä, mikä voi vaikuttaa yksilön mahdollisuuksiin suoriutua itsenäisesti päivittäisistä toiminnoista. Kävelyn analysointi onkin keskeinen osa fysioterapeuttista tutkimista erityisesti alaraajojen ja selän alueella esiintyvien tuki- ja liikuntaelimistön ongelmien sekä erilaisten neurologisten oireiden yhteydessä. Tunnistamalla kävelyn poikkeavuuksia voidaan tehdä tärkeitä havaintoja yksilön toimintakyvystä sekä saada lisätietoa diagnoosin tekemistä ja kuntoutustarpeen arvioimista varten. (Levine, Richards & Whittle 2012: 83; Muro-de-La Herran, Garcia-Zapirain & Mendez-Zorrilla 2014: 3363–3364; Paróczai, Bejek & Illyes 2005: 63.) Kävelyn arviointi on perinteisesti toteutunut visuaalisesti havainnoiden. Kävelyä havainnoitaessa on tarkasteltu muun muassa kävelyn rytmiä, symmetriaa, vartalon asentoa sekä nivelten ja lihasten toimintaa. Silmämääräisesti tehty havainnointi on edullista ja soveltuu hyvin erilaisissa ympäristöissä toteutettavaksi. Havainnoinnilla on kuitenkin heikkoutensa, sillä nopeita liikkeitä ja kävelyn aikaisia voimia ei ole mahdollista havaita silmämääräisesti. Lisäksi havainnoimalla saadut tulokset perustuvat aina havainnoijan subjektiiviseen tulkintaan ja voivat siten olla laadultaan vaihtelevia tai epätarkkoja. (Levine, Richards & Whittle 2012: 83–86.) Liikkumisen analysointiin suunniteltujen mittalaitteiden kehittymisen myötä kävelyn havainnointi on siirtynyt havainnoijan subjektiivisesta arviosta objektiiviseen tietoon. Mittalaitteiden avulla voidaan saada tarkkaa tietoa kävelyn aika-paikka-muuttujista, voimista, jotka tuottavat liikkeen sekä lihasten sähköisestä aktiivisuudesta. Näiden laitteiden avulla kerättävää kvantitatiivista tietoa voidaan käyttää täydentämään havainnoinnin kautta saatuja tuloksia. (Muro-de-La Herran, Garcia-Zapirain & Mendez-Zorrilla 2014: 3363–3368.) Tarkkaa dataa kävelyn spatiotemporaalisista muuttujista Kävelyn spatiotemporaalisia, eli paikkaan ja aikaan liittyviä muuttujia, voidaan tarkastella erilaisilla videoanalyyseillä. Näistä tämän hetken korkeinta huipputeknologiaa edustaa 3D-liikeanalyysi. Menetelmässä hyödynnetään liikeanalyysikameroita, jotka havaitsevat asiakkaan kehoon asetetut heijastavat markkerit ja välittävät tiedot markkereiden liikkeistä analysointiohjelmistolle. Markkeritietojen perusteella ohjelmisto muodostaa kävelystä kolmiulotteisen biomekaanisen mallin, jota voidaan tarkastella mistä suunnasta tahansa. Mallista voidaan määritellä kävelyn matkaan ja aikaan liittyviä muuttujia, kuten kävelynopeutta, askelpituutta, tuki- ja heilahdusvaiheen kestoa sekä askelleveyttä. Lisäksi 3D-liikeanalyysiohjelmiston avulla on mahdollista tarkastella muun muassa kävelyn aikaisia nivelkulmia, kulmanopeuksia ja niveliin kohdistuvia vääntömomentteja. 3D-liikeanalyysilaitteiston tärkeimpiä etuja ovat datan tarkkuus ja monipuolisuus, jotka ovat tehneet menetelmästä yhden biotekniikkaa tutkivan tieteenalan arvostetuimmista mittalaitteista. 3D-liikeanalyysilaitteistoa on käytetty monenlaisilla asiakasryhmillä kävelykyvyn arvioinnissa, kuntoutustarpeen suunnittelussa ja kuntoutuksen vaikuttavuuden seurannassa. Menetelmä on osoittautunut hyödylliseksi esimerkiksi tutkittaessa Parkinsonin taudin aiheuttamia liikkumiskyvyn muutoksia, kuten askelpituuden lyhenemistä, liikkeiden jäykistymistä ja askelten välistä epäsymmetriaa (Pistacchi ym. 2017). 3D liikeanalyysi soveltuu hyvin käytettäväksi myös muiden neurologisten sairauksien yhteydessä, esimerkiksi aivoverenkiertohäiriötä seuranneen toispuolihalvauksen aiheuttamia kävelyn muutoksia tutkittaessa (Titus, Hillier, Louw & Inglis-Jassiem 2018). Myös akillesjänteen leikkauksen vaikutuksia CP-vammaisten lasten kävelykykyyn on tutkittu 3D-liikeanalyysilaitteiston avulla (Pilloni ym. 2019). Toistaiseksi menetelmän käyttöä rajoittaa kuitenkin järjestelmän korkea hinta ja käytön hitaus. Spatiotemporaalisten muuttujien mittaamiseen on myös yksinkertaisempia ja edullisempia mittalaitteita, kuten infrapuna-LED-signaalin avulla tietoa keräävä askelanalyysilaitteisto (Lee ym. 2014: 81–82). Menetelmän avulla saadaan tietoa askelpituudesta, askelleveydestä, askeltiheydestä ja kävelyvauhdista, sekä kävelyn eri vaiheiden kestosta. Sen sijaan nivelkulmia ja niiden nopeuksia tai niveliin kohdistuvia vääntömomentteja ei tällä mittalaitteella saada selville. Suhteellisen edullista ja helppokäyttöistä menetelmää voidaan kuitenkin hyödyntää monenlaisista alaraajavaivoista, kuten nivelrikosta ja nivelsidevaurioista kärsivien asiakkaiden kuntoutuksessa, sekä tutkittaessa erilaisten sairauksien, kuten sydän- ja verisuonitautien vaikutuksia kävelykykyyn. (Gaignon ym. 2020; Gommans ym. 2017; Jacksteit ym. 2018.) Lisätietoa voimia mittaamalla Kävelyn arviointia voidaan täydentää tarkastelemalla voimia, jotka tuottavat liikkeen. Voimien mittaus voidaan toteuttaa esimerkiksi voimalevyantureilla tai jalkineisiin sijoitettavilla painepohjallisilla. Voimalevyllä mitataan askeleen alustaan tuottamia kontaktivoimia, jotka ovat yhtä suuria, kuin alustan kehoon tuottamat voimat.  Voimalevyanturin avulla saadaan tietoa tukivaiheen kestosta, kontaktivoimien suuruudesta tukivaiheen eri osien aikana sekä alaraajojen kuormittumisen symmetriasta. (Vaverka, Elfmark, Svoboda & Janura 2015: 187–189; Muro-de-La Herran, Garcia-Zapirain & Mendez-Zorrilla 2014: 3371–3372.) Voimien mittauksella usein täydennetään 3D liikeanalyysilaitteiston kamerajärjestelmän tekemiä mittauksia. Voimalevyn ja kameroiden yhdistelmää voidaan käyttää myös muun muassa arvioitaessa yksilön seisomaan nousua, porraskävelyä sekä selän ja yläraajojen liikkeitä (Levine, Richards & Whittle 2012: 122.) Painepohjalliset puolestaan mittaavat niin sanottua plantaarista painetta. Niiden avulla saadaan tietoa jalkapohjaan kohdistuvan paineen tai kuormituksen jakautumisesta jalkapohjan alueelle sekä kuormituksen suuruudesta ja kuormitushuippujen kestosta kävelyn aikana. Painepohjallisten avulla voidaan havaita alaraajan rakenteellisia ja toiminnallisia poikkeamia sekä ennaltaehkäistä kudosvaurioiden syntymistä esimerkiksi diabeteksen aiheuttamasta neuropatiasta kärsivillä henkilöillä. (Bus 2016: 221-223, 225; Muro-de-La Herran, Garcia-Zapirain & Mendez-Zorrilla 2014: 3372–3373; Razak, Zayegh, Begg & Wahab 2012: 9885-9886.) Elektromyografia kertoo lihasten sähköisestä aktiivisuudesta Liikkeiden ja voimien lisäksi kävelyn analysoinnissa voidaan tarkastella lihasten supistumisen ja rentoutumisen oikeaa ajoitusta. Lihastoimintaa tutkitaan mittaamalla lihaksen sähköistä aktiviteettia elektromyografian avulla. Tarkastelemalla eri lihasten aktivoitumisen kestoa ja järjestystä kävelyn eri vaiheissa voidaan saada tietoa kävelyyn vaikuttavista lihasheikkouksista, lihaskoordinaation vaikeuksista sekä erilaisista neurologisista häiriöistä. Kävelyn analysoinnissa elektromyografiaa voidaan hyödyntää esimerkiksi alaraajan nivelsidevamman ja tekonivelleikkauksen jälkeisessä hoidossa, neurologisten sairauksien, kuten Parkinsonin taudin ja MS-taudin kuntoutuksessa sekä diabeteksen aiheuttamien tunto- ja verenkiertohäiriöiden tutkimisessa. (Agostini ym. 2020: 1-2; Muro-de-La Herran, Garcia-Zapirain & Mendez-Zorrilla 2014: 3376.) Kävelyanalyysin tulokset kuntoutuksen suunnittelussa ja seurannassa Kävelyanalyysi on keskeinen osa liikkumiskyvyn arviointia ja muiden tutkimusten ohella toimii pohjana kuntoutustarpeen arvioinnissa ja kuntoutuksen suunnittelussa. Tulosten tulkinta kuntoutusalan ammattilaisen kanssa tarjoaa asiakkaalle tärkeää tietoa omasta liikkumisesta ja siihen mahdollisesti vaikuttavista riskitekijöistä. Tunnistamalla kävelyn poikkeavuuksia terapeutti ja asiakas voivat yhdessä laatia asiakkaan tarpeisiin sopivan yksilöllisen harjoitteluohjelman, joka voi tähdätä esimerkiksi tasapainon hallintaan, määrättyjen nivelten liikelaajuuksien kasvattamiseen tai tiettyjen lihasryhmien vahvistamiseen. Kävelyanalyysi voi lisäksi auttaa sopivien apuvälineiden, kuten erityisjalkineiden tai tukipohjallisten hankinnassa. Muutoksia kuntoutujan liikkumiskyvyssä voidaan seurata vertailemalla lähtötilanteessa toteutetun kävelyanalyysin tuloksia seurantakäynneillä tehtyihin havaintoihin ja uusintamittauksiin. Liikkeen laadusta tehdyt havainnot, mittalaitteiden tarjoama data sekä tietysti asiakkaan omat kokemukset auttavat kuntoutuksen edistymisen arvioinnissa ja viitoittavat tietä mahdollisten jatkotoimenpiteiden varalta.   Lopuksi Yhteenvetona voidaan todeta, että fysioterapeutin tekemän kävelyn visuaalisen havainnoinnin tueksi on olemassa monenlaisia uuden teknologian laitteistoja. Kehitys etenee koko ajan, mikä tarkoittaa entistä tehokkaampia ja pienempiä sensoreita, nopeampia analyysejä ja edullisempia hintoja. Ei myöskään tule unohtaa huipputeknologian laitteistojen rinnalle kehiteltyjä “kevytversioita”, kuten liikkeen analysointiin suunniteltuja älypuhelinsovelluksia, jotka tuovat mittaamisen työkalut yhä useampien saataville. Tässä katsauksessa on keskitytty vain kävelyn arviointiin, mutta edellä mainittua teknologiaa voidaan hyödyntää myös muun liikkumisen, kuten juoksemisen ja hyppimisen arvioinnissa sekä monien eri urheilulajien parissa (Muro-de-La Herran, Garcia-Zapirain & Mendez-Zorrilla 2014). Kävelyanalyysiin on mahdollista päästä Metropolia Ammattikorkeakoulun HyMY-kylän (Hyvinvointia Myllypurosta) fysioterapia- tai jalkaterapiapalveluiden opetusasiakkaana. Analyysia voidaan toteuttaa sekä havainnoiden että Myllypuron kampuksen liikelaboratorion laitteistoja hyödyntäen. Liikelaboratorio monipuolisine mittalaitteineen palvelee myös yritysasiakkaita. Lisää tietoa saa osoitteista https://www.metropolia.fi/fi/asiakastyot-ja-palvelut/hyvinvointi-ja-terveyskyla ja https://www.metropolia.fi/fi/asiakastyot-ja-palvelut/hyvinvointi-ja-terveyskyla/liikelaboratorio. Kirjoittajat Kaisa Heinonen, fysioterapeuttiopiskelija, Metropolia AMK Mikko-Samuli Elenius, fysioterapeuttiopiskelija, Metropolia AMK Anu Valtonen, yliopettaja, Metropolia AMK   Lähteet Agostini, Valentina, Ghishlieri, Marco, Rosati, Samanta, Balestra, Gabriella & Knaflitz, Marco 2020. Surface electromyography applied to gait analysis: How to improve its impact in clinics? Julkaisussa Frontiers in neurology 11. 1-13. Bus SA 2016. Innovations in plantar pressure and foot temperature measurements in diabetes. Julkaisussa Diabetes Metabolism Research and Reviews 32(1). 221-226. Gaignon, Marine ; Mazeas, Jean ; Traullé, Maude ; Vandebrouck, Amaury ; Duffiet, Pascal ; Ratte, Louis 2020. Determination of Risk Factors Associated with Walking Disorders After Anterior Cruciate Ligament Surgery with Hamstring Graft: A Controlled Multicenter Study. Julkaisussa Preprints. Gommans, Lindy N.M ; Smid, Annemieke T ; Scheltinga, Marc R.M ; Cancrinus, Ernst ; Brooijmans, Frans A.M ; Meijer, Kenneth ; Teijink, Joep A.W. 2017. Prolonged stance phase during walking in intermittent claudication. Julkaisussa Journal of vascular surgery 66(2). 515-522. Jacksteit, Robert ; Mau-Moeller, Anett ; Behrens, Martin ; Bader, Rainer ; Mittelmeier, Wolfram ; Skripitz, Ralf ; Stöckel, Tino. The mental representation of the human gait in patients with severe knee osteoarthrosis: a clinical study to aid understanding of impairment and disability. Julkaisussa Clinical Rehabilitation 32(1). 103-115. Lee, Myung Mo, Song, Chang Ho, Lee, Kyoung Jin, Jung, Sang Woo, Shin, Doo Chul & Shin, Seung Ho 2014. Assessment of Spatio-temporal Parameters of the Gait of Young Adults. Julkaisussa Journal of Physical Therapy Science 26(1). 81-85. Levine, David, Richards, Jim & Whittle, Michael W. 2012. Whittle’s Gait Analyisis. London: Elsevier. Muro-de-La-Herran, Alvaro, Garcia-Zapirain, Begonya & Mendez-Zorrilla, Amaia 2014. Gait Analysis Methods: An Overview of Wearable and Non-Wearable Systems, Highlighting Clinical Applications. Julkaisussa Sensors 14(2). 3362-3394. Pilloni, Giuseppina, Pau, Massilimiano, Costici, Francesco, Conduluci, Claudia & Galli, Manuela 2019. Use of 3D gait analysis as predictor of achilles tendon lengthening surgery outcomes in children with celebral palsy. Julkaisussa European Journal of Physical and Rehabilitation Medicine 55(2). 250-257. Pistachi, Michele, Gioulis, Manuela, Sanson, Flavio, DeGiovannini, Filippi, Giuseppe, Rossetto, Francesca & Marsala, Sandro Zambito 2017. Gait analysis and clinical correlations in early Parkinson’s disease. Julkaisussa Functional Neurology 32(1) 28-34. Paróczai, Robert, Bejek, Zoltán & Illyes, Árpád 2005: Kinematic and Kinetic parameters of healthy elderly people. Julkaisussa Periodica Polytechnica. Mechanical Engineering 49(1). 63-70. Razak, Abdul Hadi Abdul, Zayegh, Aladin, Begg, Rezaul K. & Wahab, Yufridin 2012. Foot Plantar Pressure Measurement System: A Review. Julkaisussa Sensors 12(7). 9884-9912. Titus, Adnil W, Hillier, Susan, Louw, Quinette A & Inglis-Jassiem Gakeemah 2018. An analysis of trunk kinematics and gait parameters in people with stroke. Julkaisussa Journal of Disability 310(7). 1-6. Vaverka, František, Elfmark, Milan, Svoboda, Zdeněk & Janura, Miroslav 2015. System of gait analysis based on ground reaction force assessment. Julkaisussa Acta Gymnica 45(4).187-193.  

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset