Kuntoutustoiminta voi usein olla irrallista toimintaa monen eri palvelutuottajan kesken. Kuntoutujan monimutkaiset haasteet vaativassa lääkinnällisessä kuntoutuksessa vaatisivat usein saumatonta kuntoutusverkoston yhteistoimintaa kuntoutujan tavoitteen saavuttamiseksi. Toimintaverkoston yhteistoiminnan tarkastelun pohjalta voidaan kehittää toimintatapoja, jotka edesauttavat toimintaverkoston yhteistoimintaa. Sen myötä voidaan edesauttaa kuntoutujan kuntoutumisprosessia. Toimintaverkoston toimiva kommunikointi, sitoutuminen, yhteinen ymmärrys tavoitteista ja toimintatavoista sekä toimijoiden aktiivisuus ovat tärkeitä tekijöitä yhteistoiminnan onnistumisen kannalta.
Siiloutuneet ja irralliset terveyspalvelut haastavat moniammatillisen yhteistyön toteutumista (Handelberg & Werlauff 2022). Kun yhteys muihin kuntoutusjärjestelmän toimijoihin puuttuu, yhteisiä toimintatapoja ei muodostu (Jämsä & Laru 2019). Toimintaverkostoajattelun kautta voidaan huomioida kuntoutustoiminnassa tarvittavat kytkökset ja vaikutussuhteet siilojen välillä (Lindh 2013a). Kuntoutumisverkostojen toimintatapoja halutaan kehittää laajasti eri toimijoiden välillä asiantuntijuuden yhdistämiseksi. Toimintaverkosto pohjautuu toimintatilannekohtaisen vuorovaikutuksellisen verkoston rakentamiseen. Verkostoyhteistyö voi parantaa kuntoutuksen laatua ja tehokkuutta. (Lindh 2013b.)
Tämä blogikirjoitus pohjautuu Kuntoutuksen tutkinto-ohjelman (YAMK) tutkimukselliseen kehittämistyöhön, jossa tarkoituksena oli kehittää kuntoutujan toimintaverkoston yhteistoiminnan toimintatapoja vaativassa lääkinnällisessä kuntoutuksessa. Huomioitavaa on, että tulokset peilaavat vain kuntoutusalan ammattilaisten näkemystä.
Kommunikoinnin sujuvuuden painoarvo yhteistoiminnassa
Vastavuoroista yhteydenpitoa eri tavoilla edistävät tekijät nousivat selvästi esille tuloksissa. Etäpalaverit, digitaalisten laitteiden hyödyntäminen verkoston sisäisessä kommunikoinnissa ja toimintaverkoston toimiminen saman yrityksen sisällä tai fyysisesti samassa talossa edesauttavat vastavuoroisen yhteydenpidon toteutumista. Nämä tekijät voivat edistää toimintaverkoston yhteistoiminnan toteutumista.
Yhteydenpidon helpottuminen ja työajan tehokas käyttö voi motivoida toimijoita yhteistoimintaan. Tämän lisäksi yhteisten verkostopalavereiden ennakointi ajoissa lähetetyillä palaverikutsuilla edesauttaa toimijoiden osallistumismahdollisuuksia. Tulosten mukaan toimintaverkoston yhteistoiminnan haasteetkin liittyvät osin yhteydenpitoon. Jotta yhteistoiminta sujuisi paremmin olisi parannettava tiedonkulkua. Yhteystiedot tulisi olla helposti saatavilla ja etäpalavereiden järjestäminen tulisi olla mahdollisimman helppo järjestää esimerkiksi tiloja ja tietotekniikkaa ajatellen.
Sitoutumisen ja luottamuksen kautta kohti kuntoutumisen edistämistä
Verkostotoimijoiden väliset suhteet vaikuttavat yhteistoimintaan. Pitkäaikaiset suhteet, sitoutuminen sekä luottamus ja kunnioitus toimijoiden välillä nähtiin ammattilaisten näkökulmasta keskeisiksi edistäviksi tekijöiksi. Sitoutumattomuus verkoston yhteistoimintaan nähtiin tulosten mukaan vaikeuttavan yhteistoimintaa. Sitoutumishaasteita oli todettu niin kuntoutujilla kuin kuntoutusalan ammattilaisilla eri organisaatioissa.
Osa sitoutumishaasteisiin liittyvistä syistä olivat tiedossa, kuten luottamuksen puuttuminen esimerkiksi kuntoutujan ja lääkärin tai terapeutin välillä. Syynä saattoi myös olla kuntoutusalan ammattilaisten pelko työn kuormittavuuden lisääntymisestä yhteistoiminnan lisääntyessä.
Toimijoiden välinen yhteinen ymmärrys tavoitteista ja toimintatavoista edistää ammattilaisten näkemysten mukaan yhteistoimintaa. Näin pystytään varmistumaan siitä, että kaikki tahot ovat sitoutuneet samaan tavoitteeseen. Yhteisen ymmärryksen kautta oli myös mahdollista tukea omalla toiminnallaan kuntoutujan muita tavoitteita, jotka on luotu toisen toimijan kanssa.
Kuntoutujan aktiivisuuden tukeminen yksilöllisistä lähtökohdista
Kaikkien toimijoiden aktiivisuus omassa roolissaan koettiin tulosten mukaan tärkeäksi edistäväksi tekijäksi. Etenkin kuntoutujan aktiivisuuden tukeminen yksilöllisin keinoin nousi fokukseen. Tulosten mukaan kuntoutujan aktiivisuutta voi haastaa kommunikaatiovaikeudet, kognitiivisten toimintojen muutokset, eri syistä johtuva passiivisuus sekä voimavarojen vähyys. Olisi siis tärkeä huomioida yksilölliset ominaisuudet ja haasteet rakentaessa yksilöllistä tavoitteellista kuntoutumisprosessia toimintaverkoston muodossa.
Verkostoyhteistyön ja kustannusten tasapaino
Yhteistoiminnan tulisi olla mahdollisimman helppoa ja kustannustehokasta. Edistävien tekijöiden suhteen mainittiinkin jo muutamia vaihtoehtoja, kuten digitaalisuuden hyödyntäminen työajan käytön tehostamiseksi sekä ns. ”oman talon väen” hyödyntäminen mahdollisuuksien mukaan toimintaverkoston rakentamisessa, jolloin yhteistoiminta on lähtökohtaisesti helpompaa mm. tiedon jakamisen suhteen ja yhteisten toimintatapojen ja palavereiden suunnittelemisessa.
Työajan käytön raameista verkostoyhteistyön koordinoimisen suhteen tulisi keskustella avoimesti johdon ja työntekijöiden kesken tasapainon löytämiseksi. On toisaalta huomioitava verkostoyhteistyön koordinoimiseen tarvittavan ajan välttämättömyys ja toisaalta pystyttävä toimimaan kustannustehokkaasti.
Toimintatavat tarkasteluun
Osana kehittämistyötä kuntoutusalan ammattilaiset kehittivät toimintatapoja, jotka edistäisivät toimintaverkoston yhteistoimintaa edistävien ja haastavien tekijöiden pohjalta. Fokukseen nousivat etenkin toimintatavat, joiden avulla voitaisiin edistää verkostotapaamisten toteutumista kuten esimerkiksi yhteydenpidon edellytysten parantamista monin eri keinoin, verkostotapaamisten ennakoiva suunnittelu, verkostoyhteistyön esteiden selvittäminen ja ratkominen kuntoutujan kanssa sekä verkostopohjaisen toimintakulttuurin luominen yritykseen.
Tämän lisäksi ymmärryksen lisääminen kuntoutujan kokonaistilanteesta toimintaverkoston toimijoiden kesken nähtiin tärkeäksi. Ymmärrystä voidaan lisätä pyrkimällä keskustelujen kautta syvempään ymmärrykseen ja käyttämällä aktiivisemmin tulkkauspalveluita. Haasteiden ratkomiseksi voitaisiin myös käyttää enemmän hyödyksi toimipisteen sisäistä monipuolista osaamista.
Eri toimijoiden (esimerkiksi puolison tai avustajan) osallistuminen tarpeen mukaan yhdessä kuntoutujan terapiakäynnille voisi myös edesauttaa yhteisten toimintatapojen löytymistä kuntoutujan tavoitteiden saavuttamiseksi.
Myös roolien sanoittaminen toimijoiden kesken ja aktiivisesti omassa roolissaan toimiminen ja etenkin kuntoutujan aktiivisuuden tukeminen nähtiin tärkeäksi. Tällöin yhteistoimintaa voidaan parhaimmillaan toteuttaa yhdessä kuntoutujalähtöisesti kohti tavoitteita.
Yrityksessä vallitseva toimintakulttuuri voi tulosten mukaan myös edesauttaa toimintaverkoston yhteistoimintaa. Toimintakulttuuria tulisi kehittää kohti verkostopohjaista kuntoutustoimintaa, jotta siitä tulisi vallitseva normi kuntoutusalan ammattilaisten keskuudessa.
Kirjoittaja: Mikaela Schultz, fysioterapeutti (YAMK), kuntoutuksen (YAMK) tutkinto-ohjelma, Metropolian Ammattikorkeakoulu. Mikaela on valmistunut fysioterapeutiksi 2010 Arcadasta ja työskentelee tällä hetkellä fysioterapeuttina Fysios Mehiläisessä vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen parissa.
Lähteet:
Handelberg, Charlotte & Werlauff, Ulla 2022. Cross-sectorial collaboration on policy- driven and rehabilitation care models for persons with neuromuscular diseases: reflections and behavior of community-based health professionals. BMC health services research 22 (1).
Lindh, Jari 2013a. Kuntoutus tuotetaan toimintaverkostoissa. Aikakausilehti Kuntoutus 3.
Lindh, Jari 2013b. Kuntoutus työn muutoksessa. Väitöskirja. Lapin yliopisto.
Kommentit
Ei kommentteja