Tuomitun rikollisuudesta irrottautumisen vahvistaminen rangaistusajan suunnitelmassa

Outi Julén selvitti opinnäytetyössään PHHYKY kotikuntoutuksen asiakkaiden ja fysioterapeuttien kokemuksia etäkuntoutuspalvelusta ja toi esiin molempien osapuolten kehittämistarpeita Kotona asuminen mahdollisimman pitkään on monen ikääntyneen toive ja myös selkeä strateginen tavoite Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymässä (PHHYKY). Toisaalta väestön ikääntyminen on myös merkittävä haaste palveluiden toteuttamisen kannalta nyt ja tulevaisuudessa. (PHHYKY Strategia 2022.) Kuntoutuksella voidaan tutkitusti vaikuttaa positiivisesti ikääntyneiden kuntoon ja tukea kotona-asumista (Pitkälä, Valvanne & Huusko 2016). Sosiaali- ja terveysministeriön laatusuosituskin ohjaa panostamaan ikääntyneiden kotikuntoutuspalveluihin ja ottamaan myös kaiken irti teknologiasta ikääntyneiden hyvinvoinnin lisäämiseksi (Laatusuositus 2017–2019: 28). Suositukseen on vastattu ja etäkuntoutuksen käyttö on viime vuosina yleistynyt nopeasti, kun on etsitty uusia tapoja kuntoutuksen riittävän saatavuuden mahdollistamiseksi (Salminen, Hiekkala & Stenberg 2016). Tutkimukset ovat osaltaan vahvistaneet etäkuntoutuksen vaikuttavuuden olevan lähikuntoutuksen kanssa samalla tasolla (Rintala, Hakala & Sjögren 2017). Etäyhteyksien hyödyntäminen on nyt yhä useammin myös ikääntyneiden kuntoutuksen arkipäivää, mutta ikääntyneiden ja teknologian yhteen saattaminen saattaa myös tuottaa vaikeuksia teknologian käytön vierauden vuoksi. PHHYKY kotikuntoutuksessa yksilöllinen etäkuntoutus on ollut jo useamman vuoden osa palveluvalikoimaa. Palvelua on pyritty tavoitteiden mukaisesti lisäämään, mutta tässä ei ole onnistuttu siinä määrin kuin olisi toivottu. Tarve palvelun kehittämiselle on havaittu, mutta asiakas- ja ammattilaiskokemuksia ei vielä ole selvitetty, jotta niitä voitaisiin hyödyntää. Asiakkaiden ja ammattilaisten ääni kuuluviin Palveluiden kehittämisen ydin on löytää jo toimivien asioiden lisäksi ne seikat, joissa on parantamisen varaa. Yksipuolinen kehittäminen tai asioiden olettaminen asiakaskokemuksista eivät kuitenkaan edistä palvelun vastaavuutta asiakastarpeisiin (Kauppinen, Kesäniemi, Luojus, Lange & Lönn 2020).  Tästä lähtökohdasta aloitettiin PHHYKY etäkuntoutuksen kehittämiseen tähtäävän opinnäytetyön teko. Toteuttamieni asiakashaastatteluiden ja ammattilaiskyselyn perusteella etäkuntoutukseen oltiin monelta osin tyytyväisiä, mutta kehittämisen aiheitakin löytyi. Palveluprosessin selkiyttämiselle oli selkeä tarve, joka ilmeni mm. fysioterapeuttien epävarmuutena asiakkaiden ohjaamisessa palvelun piiriin. Asiakkaiden näkökulmasta etäkuntoutuspalveluiden kehittämistarpeet keskittyivät sen sisältöön eikä niinkään toteutukseen. Asiakkaiden tyytyväisyyteen vaikutti eritysesti palvelun helppous ja vaivattomuus. Kotoa ei tarvinnut lähteä minnekään ja fysioterapeutin yhteydenotto toteutui sovittuun aikaan. Kotiin lainattu tabletti oli helppokäyttöinen ja vastuu sen toiminnasta kuului ammattilaiselle. Myös ammattilaiset kokivat aikatauluttamisen ja etäyhteyden joustavuuden toimivaksi ja tämän suuntaisia kokemuksia etäpalvelun sujuvuudesta on saatu muualtakin (Vuononvirta 2016: 86). Vastauksista nousi esiin asiakkaiden omien tavoitteiden tärkeys. Vaikka harjoittelu koettiin mielekkääksi, niin harjoitteita olisi pitänyt voida yksilöidä paremmin etenkin ryhmämuotoisessa kuntoutuksessa. Ikääntyneiden asiakkaiden huomioiminen yksilöinä onkin muistettava kaikessa kuntoutuksessa (Lihavainen 2012), myös etäkuntoutuksessa. Teknologiahaasteet ovat ammattilaisten, eivät asiakkaiden ongelmana - tukea tarvitsevat kaikki Kyselyn perusteella laitteiston, kuvan ja äänen ongelmat tuottivat ammattilaisille turhautumista ja huolta asiakkaiden palvelukokemuksesta, mutta asiakkaiden haastatteluissa teknologia tai sen ongelmat eivät nousseet esiin. Ammattilaisten vaatimukset teknologialle ovat siis huomattavasti korkeampia kuin ikääntyneillä. Asiakkaat kokevat etäkuntoutuspalvelun hyväksi, kunhan saavat sen toteuttamiseen riittävästi tukea. Matalan kynnyksen tuki on tunnistettu merkittäväksi myös aiemmissa ikääntyneiden teknologiakokeiluissa (Kauppila, Kärnä, Pihlainen & Koskela 2017). Molemmat osapuolet nostivat onnistuneen etäkuntoutuskokemuksen merkittäviksi tekijöiksi toimivan vuorovaikutussuhteen sekä tuen saamisen teknologian käytössä. Fyysisen kontaktin puuttumisen vuoksi vuorovaikutuksen onkin tunnistettu olevan etäyhteydelle erityisen tärkeää (Vuononvirta 2016: 93) Haastatteluissa tuen merkitys korostui palvelun aloituksessa, etenkin jos käytössä oli asiakkaan oma laitteisto. Kehitettäviksi kohteiksi voitiin nostaa soveltuva teknologia, ammattilaisten koulutus, käyttäjätuki sekä kuntoutuksen tavoitteellisuus sisältöineen. PHHYKY etäkuntoutusta lähdetään opinnäytetyön perusteella jatkokehittämään. Tarkoituksena on luoda palveluprosessi jossa palvelu kuvataan sisältöineen, jotta palvelu jatkossa vastaisi yhä paremmin sekä ammattilaisten, että asiakkaiden tarpeita. Lisätietoja Julén Outi, 2022. Kehitettävänä etäkuntoutus. PHHYKY kotikuntoutuksen EKU-asiakkaiden ja fysioterapeuttien etäkuntoutuskokemukset ja kehittämistarpeet. Helsinki: Metropolia AMK. Opinnäytetyöhön liittyvään teemahaastatteluun vastasi kolme asiakasta ja ammattilaisten Webropol-kyselyyn vastasi viisi fysioterapeuttia. Kirjoittaja Outi Julén, fysioterapeutti AMK, ikääntyneiden kuntoutuksen ja etäkuntoutuksen ammattilainen. Valmistumassa YAMK tutkintoon kesäkuussa 2022. Lähteet Kauppila, P., Kärnä, E., Pihlainen, K ja Koskela, T. (toim.) 2017. Teknologia ikäihmisen tukena – ketterän kokeilukulttuurin ytimessä. IkäOTe - Ikääntyvien oppiminen ja hyvinvointiteknologiat -hanke. Grano Oy, Jyväskylä.  Viitattu 5.5.2022. Kauppinen, S., Kesäniemi, E., Luojus, S., Lange, P. & ja Lönn, N. 2020. Tarpeesta ratkaisuksi: yhteiskehittämisen opas sosiaali- ja terveydenhuollossa.  Viitattu 14.5.2022. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017–2019. Sosiaali- ja terveysministeriö. Julkaisuja 2017:6.  Viitattu 13.5.2022. Lihavainen, K. 2012. Mobility Limitation, Balance Impairment. A Study with a Comprehensive Geriatric Intervention and Musculoskeletal Pain Among People Aged ≥ 75 Years. University of Jyväskylä. Viitattu 14.5.2022. Pitkälä, K, Valvanne, J. & Huusko, T. 2016. Geriatrinen kuntoutus. Teoksessa Heikkinen, E., Jyrkämä, J., Rantanen, T. & Aromaa, A. (toim.): Gerontologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. PHHYKY, Strategia 2022.  Viitattu 13.5.2022. Rintala,A., Hakala, S., & Sjögren, T. (toim.). 2017. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia. 145. Etäteknologian vaikuttavuus liikunnallisessa kuntoutuksessa. Järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi. Kela. Helsinki. Viitattu 16.5.2022. Salminen, A-L., Hiekkala, S. & J-HStenberg (toim.) 2016. Etäkuntoutus. Kelan tutkimus. Helsinki. Viitattu 15.5.2022. Vuononvirta. T. 2016. Muita etäkuntoutuksen kohderyhmiä. Teoksessa Etäkuntoutus. Kela, Etäkuntoutus. Salminen, A, Hiekkala, S. & Stenberg, J-H.(toim.) Kelan tutkimus. Helsinki. 13 Viitattu 3.5.2022.

Mitä monialaisuus tarkoittaa ja miten monialainen verkosto voi olla hyödyksi osaamisen kehittämisessä? Miten samoista aiheista kiinnostuneet tutkijat ja kehittäjät voisivat löytää toisensa? Kuntoutuksen alalla tutkijoiden ja kehittäjien Tinderiäkin on väläytelty apuvälineeksi. Tässä blogimerkinnässä tuodaan esiin näkökulmia ja käytännön toimenpide-ehdotuksia monialaiseen verkostotyöhön. Monialaisuus on tänä päivänä trendi, josta puhutaan paljon, mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan, jää usein hämäräksi. Eri konteksteissa monialaisuus ymmärretään eri tavoin. Salminen ja Rintanen (2014) ovat määritelleet, että monialainen kuntoutus tarkoittaa kuntoutuksen eri osa-alueiden eli ammatillisen, lääkinnällisen, kasvatuksellisen ja sosiaalisen kuntoutuksen asiantuntijoiden yhteistyötä. Se voidaan nähdä myös sektorirajat ylittävänä yhteistyönä, jolloin mukana on julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoita (Salminen & Rintanen 2014). Monialaisen verkostoitumisen tarve kuntoutuksen tutkimuksessa ja kehittämisessä Tänä päivänä kuntoutujien tarpeet ja toimintaympäristöt ovat niin monimutkaisia ja vaikeita, että niiden tutkimiseen ja ratkaisemiseen tarvitaan useiden eri alojen toimijoita. Kyse ei siis ole vain trendistä, vaan aidosta tarpeesta, jota nopea yhteiskunnallinen muutostahti lisää. Siksi kuntoutuksen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnalta (TKI-toiminnalta) vaaditaan monitoimijaista ja -sektorista yhteistoimintaa (Piirainen ym. 2019). Kuntoutusalan monialaiseen verkostoon tarvitaan mukaan ihan kaikki: sosiaali- ja terveysalan palvelujen tarjoajat käyttäjät tutkijat ja kehittäjät opettajat ja opiskelijat palveluja sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaa rahoittavat tahot järjestöt ammattikorkeakoulut ja korkeakoulut tutkimus- ja vakuutuslaitokset. Kuntoutujien tarpeiden ja toimintaympäristöjen sekä yhteiskunnallisten muutosten ymmärtäminen vaatii ilmiölähtöisyyttä, toiminnan vaikutusten ymmärtämistä osana isompia kokonaisuuksia sekä monialaista ja -tieteistä toimintaa ja tutkimusta. Ilmiölähtöisyys ja systeemisyys edellyttävät vahvaa poikkihallinnollista yhteistoiminnan kulttuuria yli organisaatiorajojen (Valtioneuvoston kanslia 2019: 12). Järvensivun ym. (2010) mukaan verkostoituneella kehittämisprosessilla voidaan yltää todellisiin innovaatioihin, kun verkoston toiminta pohjautuu toimijoiden tuntemiseen, luottamukseen ja sitoutumiseen, jotka mahdollistavat hiljaisen tiedon liikkumisen. Myös epävarmuutta on kyettävä sietämään. (Järvensivu & Nykänen & Rajala 2010: 8–9, 13–15.) Toimivaan verkostoon liitetään myös vapaaehtoisuuden, itseohjautuvuuden ja dialogisuuden periaatteet (Valtioneuvoston kanslia 2019: 13–14, 20–22). Tiedonvaihtoon ja yhteiskehittelyyn perustuva verkosto edellyttää jäseniltään vapaaehtoista sitoutumista ja jatkuvaa vastuunottoa verkoston toiminnan eteenpäin viemisestä. Sitoutumisen vahvistamiseksi sen on tarjottava kaikille osapuolille lisäarvoa. Parhaiten siihen päästään siten, että sovitaan yhdessä verkoston toimintatavoista päätöksenteosta kommunikoinnista arvioinnista kehittämisestä. Verkoston hengissä pysymiseen voi vaikuttaa myös se, miten hyvin verkosto vastaa taustalla toimivien organisaatioiden perustoiminnan tarpeisiin. (Airila & Aho & Nykänen 2016.) Edellä luetellun perusteella näyttääkin siltä, että tiedonvaihtoon ja yhteiskehittelyyn perustuvassa verkostossa sekä omistajuus että johtaminen ovat osallistujien kesken jaettuja. Kuntoutustiede on lähtökohdiltaan monitieteistä REcoRDI-hankkeessa kuntoutuksen monialainen soveltava tutkimus ymmärretään siten, että kuntoutustiede on lähtökohdiltaan monitieteinen (Paltamaa ym. 2020: 47, 56; Rantakokko ym. 2019: 44–45). Kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnan verkostoitumista edistäviä tekijöitä selvitettiin hankkeen webinaarissa kesäkuussa 2020 yhdessä kehittäen. Mukana oli yli 200 kuntoutuksen ja kuntoutumisen ammattilaista ja asiantuntijaa. Webinaarin ryhmätyöskentely toteutui Jamboard-tauluilla, joihin seitsemän rinnakkaista ryhmää tuotti ideoita ja ajatuksia. “Kuntoutujien tarpeista lähtevä tutkimus yhdistää eri toimijoita & tutkijoita, sillä kompleksinen ympäristö edellyttää monitoimijaisuutta ja -tieteistä lähestymistapaa.” (Webinaarin Jamboard-aineisto) Webinaarin osallistujat tutkivat näkökulmaa, jossa yhdistyvät eri tieteenalat, kuten esimerkiksi yhteiskuntatiede, kasvatustiede ja lääketiede. Webinaarin osallistujat nostivat lisäksi esiin, että kuntoutuksen tutkimuksen monialaisuus tarkoittaa aidoimmillaan sitä, että verkostoon pitäisi saada toimijoita mukaan myös sote-alan ulkopuolelta esimerkiksi palvelumuotoilusta ja tekniikasta. “Kuntoutustutkimus vaatii hyvin monialaista osaamista. Tunnistavatko kaikki itsensä kuntoutustutkijoiksi, jos tulevat sosiaali- ja terveysalan ulkopuolelta?” (Webinaarin Jamboard-aineisto) Kaiken kaikkiaan haasteeksi tunnistettiin kuitenkin se, että välttämättä ne toimijat, joita verkostoon halutaan mukaan, eivät tunnista itseään kuntoutuksen tutkijoiksi tai kehittäjiksi. REcoRDI-hankkeen webinaarin yhteiskehittelyyn osallistuneiden ammattilaisten ja asiantuntijoiden mukaan vielä vaikeampaa on verkostokumppaneiden löytäminen ja tavoittaminen sekä verkostotoiminnan rakentaminen tutkimus- ja kehittämistoiminnassa. Monialaisessa verkostotoiminnassa tarvitaan uusia keinoja Kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnassa tarvitaan uusia tapoja ja monipuolisia mahdollisuuksia verkostoitumiseen ja verkostotoiminnalle. Vauhdittaisiko verkostoitumista kuntoutuksen tutkijoiden ja kehittäjien Tinder? Entä kehittäjätreffit Senaatintorin uudella terassilla? Nämä ovat esimerkkejä REcoRDI-hankkeen webinaariin osallistuneiden ehdotuksista ja uusista avauksista verkostoitumisen edistämiseksi. Ehdotuksia monialaisen verkostoitumisen konteksteista olivat lisäksi: Monialaiset webinaarit, seminaarit, konferenssipäivät ja tapahtumat niin lähitoteutuksina kuin digitaalisesti Yhteiset tutkimukseen keskittyvät koulutukset ja valmennukset Yhteiset tilaisuudet tutkijoiden ja käytännön tekijöiden kanssa Yhteiset foorumit oppilaitosten, työelämän ja tutkijoiden kanssa Vapaamuotoisemmat tapahtumat ja tilaisuudet Matalan kynnyksen keskustelufoorumit ja verkostoitumisen mahdollisuudet Verkostoitumisseminaarit, joissa yhteiskehittelyä erilaisissa ryhmissä Yhteinen alusta Osaamiskeskusverkosto Ajatushautomot vapaaseen innovointiin ja tutkimukseen Rohkeat kokeilut, joissa mukana tutkijoita, kehittäjiä ja työelämän edustajia Yhteisen tulevaisuuden unelmointia ja merkityksen etsimistä Webinaarin yhteiskehittelyyn osallistuneiden ammattilaisten ja asiantuntijoiden mukaan verkostoitumista kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnassa edistää yhteinen visio kuntoutuksen tulevaisuuden suunnasta ja halu viedä toimintaa yhteisten tavoitteiden suuntaan. Tarvitaan yhteisen tulevaisuuden unelmointia. Nämä ovat isoja ja merkityksellisiä asioita, joiden pohtimiseen kannattaa verkostoitumisen aluksi käyttää aikaa ja yhteiskehittelyn keinoja, jotta kaikkien osallistujien näkökulmat tulisivat huomioiduksi. ”Murrokselliset olosuhteet edellyttävät uusia ideoita ja tutkimusperusteisia kokeiluja —> tämä edellyttää innostusta ja verkostoitumista. Voisiko yhteisen tulevaisuuden luominen toimia motivaattorina ja verkostoitumista edistävänä tekijänä?” (Webinaarin Jamboard-aineisto) Webinaariin osallistuneiden mukaan monialaiseen kuntoutuksen soveltavan tutkimuksen verkostotoimintaan osallistuminen edellyttää resursseja, foorumeja, avoimuutta ja luottamusta. Tiedonvaihtoon ja yhteiskehittelyyn perustuvat verkostot poikkeavat esimerkiksi julkisten organisaatioiden resurssien jakamiseen ja täydentämiseen tai yritysten vaihtosuhteisiin perustuvista verkostoista (Valtioneuvoston kanslia 2019: 13). Verkostoituminen vauhdittajana ja kilpailuetuna kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnassa Monialaisen verkostoitumisen haasteena ovat kuntoutuksen pirstaleisuus ja siiloutuminen (Vänskä & Paltamaa 2020) sekä kilpailuasetelmat, joista tulisi siirtyä kumppanuuksien rakentamiseen ja avoimeen, reiluun vuoropuheluun (Kekoni ym. 2019: 23). Webinaariin osallistuneiden mielestä vastavoimaksi tarvitaan win-win-asetelmia ja synergiaedun tavoittelua. Monialaiset verkostokumppanuudet voivat parhaimmillaan tuottaa uusia innovaatioita. “Aidot kumppanuudet. Avoin ja reilu vuoropuhelu toisten toimijoiden kanssa. Toiminta nähtäisiin yhteisenä hyvänä, ei kenenkään omana.” (Webinaarin Jamboard-aineisto) Verkostoituminen ei siis ole itseisarvo, vaan sen tulee tuottaa arvoa kaikille verkostoon osallistuville –myös kuntoutujille. Ilman synergiaetuja ja lisäarvoa verkostolla ei ole merkityksellistä tehtävää (Valtioneuvoston kanslia 2019: 18). Webinaariin osallistuneet kuntoutuksen ammattilaiset ja asiantuntijat näkivät verkostoitumisen hyödyksi asiantuntijuuden ja osaamisen jakamiselle. Kuntoutujien osallistuminen kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnan verkostoon puolestaan hyödyttää kuntoutujien tarpeisiin vastaavaa tutkimus- ja kehittämistyötä. Selvää on, että tulevaisuudessa kuntoutujat halutaan mukaan kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnan verkostoihin. Käsityksemme mukaan tulevaisuuden suuntana on osallistuva tutkimuskumppanuus (Lehtonen ym. 2020, Paltamaa ym. 2020: 56). ”Yhteistyö pitäisi nähdä voimavarana. Kilpailua pitäisi katsoa enemmän Suomi vs. muu Eurooppa eikä esim. Suomen sisäisesti.” (Webinaarin Jamboard-aineisto) REcoRDI-hankkeen webinaarin yhteiskehittelyyn osallistuneet kuntoutuksen ammattilaiset ja asiantuntijat näkivät verkostoitumisen kilpailuvalttina tulevaisuuden kuntoutuksen rakentamisessa. Aloitteita kuntoutuksen monialaisen tutkimus- ja kehittämisverkoston vahvistumiseksi Pienet purot voivat toisensa löytäessään muodostaa isoja virtoja, jotka muokkaavat maisemaa. Tässä kirjoituksessa on tuotu esiin periaatteita ja keinoja kuntoutuksen monialaisen verkoston rakentamiseksi ja toimimiseksi REcoRDI-hankkeen webinaariin osallistuneiden näkemyksiin pohjautuen. Tarve kuntoutuksen monialaisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan verkoston kokoamiselle ja verkostoitumisen helpottamiselle on tullut esiin myös kuntoutuksen tutkijoille ja kehittäjille suunnatussa kuntoutuksen soveltavan tutkimuksen nykytilaa ja tulevaisuuden tarpeita kartoittaneessa kyselyssä (Paltamaa ym. 2020: 39-42). Yhteistoimintaa ja sitä mahdollistavia keinoja tarvitaan tutkimus- ja kehittämistoiminnassa, jotta monialainen ja -tieteinen kuntoutuksen verkosto kykenee vastaamaan ihmisten moninaisiin tarpeisiin heidän toimintaympäristöissään. Nyt on aloitteiden aika. Joulukuussa julkaistussa Kuntoutuksen uudistuksen toimeenpanosuunnitelmassa TKI-toimintaan esitetään lisäpanosta (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020: 88–92). Olisiko sen avulla mahdollista kehittää kuntoutuksen TKI-toimintaa kohti monialaista, verkostomaisessa yhteistoiminnassa toteutuvaa kuntoutuksen TKI-toimintaa? Kuntoutuksen monialainen soveltava tutkimus- ja kehittämistoiminta rakentuu verkostojen voimalla. Esimerkiksi REcoRDI-hankkeessa kehitetään kuntoutuksen soveltavan tutkimuksen tiekarttaa ja ekosysteemiä yhdessä kuntoutuksen ja kuntoutumisen asiantuntijoiden kanssa. Tiekartta kuvaa tutkimusteemoja sekä tarvittavia toimenpiteitä, jotta tutkimustoiminta kohdentuisi todellisiin tietotarpeisiin ja hyödyttäisi mahdollisimman laajasti myös käytännön kuntoutustyötä. (Rantakokko ym. 2019: 45–47.) Vaihtoehtona webinaarissa esitetylle kuntoutuksen tutkijoiden ja kehittäjien Tinderille avautuu alkuvuodesta Tulevaisuudenkuntoutus.fi-sivusto, joka tarjoaa alustan monialaisen kuntoutuksen ekosysteemille. Se tarjoaa verkkoympäristön, jossa monialaisen kuntoutuksen ammattilaiset ja asiantuntijat, tutkijat ja kehittäjät sekä kuntoutujat ja läheiset voivat kohdata ja keskustella, ehdottaa tutkimusaiheita sekä tarttua heille tärkeisiin tutkimus- ja kehittämisaiheisiin. Alusta tarjoaa mahdollisuuden ilmiölähtöiseen verkostomaiseen tutkimus- ja kehittämistoimintaan monialaisessa kuntoutuksessa. Kirjoittajat: Toini Harra, YTT, FL, toimintaterapeutti, yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu, REcoRDI-hanke tutkija Sari Helenius, fysioterapeutti YAMK, projektisuunnittelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu, REcoRDI-hanke Tutustu myös • Tulevaisuudenkuntoutus.fi -sivusto • Tietoa sivuston avautumisesta saa seuraamalla REcoRDIa Twitterissä @REcoRDIhanke sekä tunnistetta #tulevaisuudenkuntoutus Lähteet: Airila, Auli & Aho, Outi & Nykänen, Mikko 2016. Verkostot haltuun: Ideoita toimialarajojen ylittämiseen nuorisotyössä. (aukeaa julkari.fi). Helsinki: Työterveyslaitos. Järvensivu, Timo & Nykänen, Katri & Rajala, Rika 2010. Verkostojohtamisen opas: Verkostotyöskentely sosiaali- ja terveysalalla. Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hankkeen julkaisu. Kekoni, Taru & Mönkkönen, Kaarina & Hujala, Anneli & Laulainen, Sanna & Hirvonen, Jukka 2019. Moniammatillisuus käsitteinä ja käytänteinä. Teoksessa: Mönkkönen, Kaarina & Kekoni, Taru & Pehkonen, Aini. Moniammatillinen yhteistyö. Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: Gaudeamus. Lehtonen, Krista & Vänskä, Nea & Helenius Sari & Harra, Toini & Sipari, Salla 2020. Osallistuva tutkimuskumppanuus kuntoutuksen soveltavassa tutkimuksessa. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Kuntoutus 43 (3) 6–19. Paltamaa, Jaana & Janhunen, Eija & Matikainen, Emmi & Tammelin, Mia & Harra, Toini & Rantakokko, Merja 2020. Kuntoutuksen soveltavan tutkimuksen nykytila ja tulevaisuuden tarpeet. (aukeaa theseus.fi) Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Piirainen, Kalle A. ym. 2019. Toimintamalleja sosiaali- ja terveysalan tutkimuksen, kehittämisen ja innovaatiotoiminnan edistämiseen. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:55. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161810/55_2019_VTEAS.pdf Rantakokko, Merja & Sipari, Salla & Paltamaa, Jaana & Malinen, Kaisa & Korniloff, Katariina & Harra, Toini & Vänskä, Nea & Lehtonen, Krista 2019. REcoRDI Monialaisen kuntoutuksen soveltavan tutkimustoiminnan vahvistaminen ekosysteemissä. Kuntoutus 42 (3) 44–48. Salminen, Anna-Liisa & Rintanen, Silva 2014. Monialainen kuntoutus. Kartoittava kirjallisuuskatsaus. (aukeaa hdl.handle.net) Kelan Työpapereita 55/2014. Helsinki: Kela. Sosiaali- ja terveysministeriö 2020. Kuntoutuksen uudistaminen. Kuntoutuksen uudistamisen toimintasuunnitelma vuosille 2020–2022. (PDF) Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:39. Valtioneuvoston kanslia 2019. Verkostojohtamisen opas. (PDF) Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 2019:12. Vänskä, Nea & Paltamaa, Jaana 2020. kuntoutuksen soveltavan tutkimustoiminnan kehittäminen tulevaisuuden tarpeisiin. Rehablogi 16.1.2020. Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Kuntoutusala ja käsitykset kuntoutuksesta ovat muutoksessa. Tulevaisuuden kuntoutuja nähdään aktiivisena toimijana omassa elämässään, jolle kuntoutuminen on kuntoutujan ja hänen ympäristönsä välinen muutosprosessi, jonka hyöty ilmenee kuntoutujan arjessa. Muutos koskettaa alan ammattilaisia ja asiakkaita tulevina vuosina. Muutostarpeisiin vastaaminen vaatii kuntoutusajattelun uudistamista sekä alan ammattilaisten osaamisen ja koulutuksen kehittämistä. Tässä blogimerkinnässä käsitellään kuntoutusalan osaamisen uudistamista jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien tunnistamista tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan vauhdittamista. Näkymiä kuntoutuksen osaamisen uudistumiseen ja tulevaisuuteen Jatkuvan oppimisen tavoitteena on kehittää ja uudistaa osaamista. Työelämän muutos- ja uudistamistarpeiden ennakointi vaatii yhteistyötä alalla toimivien kanssa, jotta saadaan tietoa tulevaisuuden näkymistä, ennakoiduista muutoksista ja tulevaisuuden osaamistarpeista. Kuntoutuksen osaamisen uudistumisen tulevaisuuden näkymiä -julkaisussa (1) on koottuna tuoretta ennakointietoa kolmesta eri osa-alueesta: Kuntoutuksen ja kuntoutumisen toteutuminen Kuntoutuksen osaamistarpeet Kuntoutuksen ja kuntoutumisen toteutumisen muutos. Suuntaamalla ajattelun tulevaisuuteen voidaan luoda visio tavoiteltavasta kuntoutuksen ja kuntoutumisen toivotusta tilasta. Vision toteutuminen käytännössä vaatii erilaisia osaamisia ja toimenpiteitä. Asiantuntijat ennakoivat, että: Teknologian käyttö on voimakas tulevaisuuden trendi kuntoutuksessa ja kuntoutumisessa. Teknologian monimuotoinen käyttö edellyttää kuitenkin vahvaa teknologiaosaamista. Monialainen ja moniammatillinen yhteistyö ovat merkittävä osa kuntoutusta, joka edellyttää yhteistoimintaosaamisen vahvistamista. Koulutuksen tulee olla laaja-alaisempaa sekä koulutustasot ja maantieteelliset rajat rikkovaa. Sekä työntekijöiltä että organisaatioilta, samoin kuin koulutukselta edellytetään jatkuvan oppimisen toteutumista käytännössä. Asiakkaan asema kuntoutuksen tulevaisuudessa korostaa yksilöllisten oikeuksien ja tarpeiden toteutumista. Asiakas on tulevaisuudessa aktiivinen ja vastuullinen toimija omassa kuntoutusprosessissaan. Kuntoutus on yksilöllistä ja tarvelähtöistä sekä toteutuu asiakkaan omassa toimintaympäristössä. Tämä edellyttää kuntoutuksen ammattilaisilta laaja-alaista toimintakyvyn ja toimintaympäristön arviointiosaamista. Työntekijältä vaaditaan myös oman ammattialan vahvaa substanssiosaamista. Muutos- ja ennakointiosaaminen ovat keskeisiä osaamisia kaikessa toiminnassa. Kuntoutuksen vaikuttavuustutkimuksen osaamista ja tutkimuksen tuloksia hyödynnetään yhä tuloksellisemmin päätöksenteossa. Vuoteen 2030 mennessä yhteiskunnalliset ja rakenteelliset muutokset kuntoutuksen alalla ovat toteutuneet ja kuntoutus on kaikkien kansalaisten saavutettavissa ja tietoisuudessa. Kuntoutuksen opintojen tulevaisuus Kuntoutuksen opiskelijoille toteutettiin kysely vuonna 2017, jossa selvitettiin opiskelijoiden toiveita opintojen osalta. Kyselyn tulokset on raportoitu Opiskelijoiden ja alumnien toiveet kuntoutuksen opintojen tulevaisuudesta -julkaisussa. (2) Kyselyyn osallistui sekä nykyisiä opiskelijoita että alumneja 12 ammattikorkeakoulusta. Kyselyn tavoitteena oli selvittää ”Minkälaisia toiveita opiskelijoilla ja alumneilla on liittyen uudenlaisen osaamisen saavuttamiseen kuntoutusalan opinnoissa sekä joustavaan opintojen suorittamiseen ammattikorkeakoulujen välillä?”  Kyselyyn vastasi 168 henkilöä. Kyselyn pohjalta seuraavat teemat nousivat keskeisiksi kehittämiskohteiksi: Kuntoutusalan oman ammattiydinosaamisen vahvistaminen Opintojen tulisi kirkastaa ja selventää oman ammatin ydinosaamista kuntoutuksen osalta ja selkeämmin määritellä kuntoutuksen käsitettä. Kuntoutuksen osaamisen integroituminen omaan ammatilliseen osaamiseen ja tutkintoon. Harjoittelutoiminta ja sen kehittäminen Harjoittelu nousi teemana keskeisesti esille kehityskohteena. Kuntoutuksen opintoja tulisi kehittää niin, että harjoittelu, toiminnallisuus ja tekeminen olisivat vahvemmin osa oppimista ja osaamisen kehittymistä. Monialaisen yhteistyön laajentaminen Kuntoutusalan opintojen tulisi mahdollistaa monialainen yhteistyö jo opintojen aikana. Monialaista yhteistyötä tulee vahvistaa, kehittää ja löytää uusia muotoja osana sosiaali- ja terveysalan opintoja. Ammattikorkeakoulujen välisen yhteistyön ja opetustarjonnan lisääminen Ammattikorkeakoulujen tulisi mahdollistaa nykyistä enemmän tapoja, joilla opiskelija voi suorittaa kuntoutusalan opintoja myös muissa ammattikorkeakouluissa. Koulutuksen tulisi tarjota laajemmin ja uusia kuntoutuksen opintojaksoja. Ammattikorkeakoulujen tulisi järjestää valtakunnallisessa yhteistyössä opintoja. Opiskelijat korostivat kuntoutuksen tulevaisuuden opinnoissa vahvaa ammatin ydinosaamista, käytäntölähtöisyyttä, monialaista yhteistyötä ja laajaa opetustarjontaa eri korkeakoulujen välillä. Kuntoutumista edistävä kuntoutusalan ammattilaisen osaaminen Kuntoutusalan kehittämisessä näkökulmia tarvitaan myös ammattilaisilta, esihenkilöiltä ja kuntoutuksen tutkintojen lehtoreilta. Mitä osaamista kuntoutusalan ammattikorkeakoulutuksen tulee tuottaa asiakkaan kuntoutumisen edistämiseksi? Kuvaus asiakkaan kuntoutumista edistävästä kuntoutusalan ammattilaisen osaamisesta -selvityksessä (3) on tunnistettu, että työn kohde on muuttumassa kuntoutuksen järjestämisen sijasta kuntoutumisen mahdollisuuksien luomiseen yhteistyössä kuntoutujan ja hänen läheisten kanssa. Selvitystyössä kuvattiin asiakkaan kuntoutumista edistävän osaaminen keskiössä olevan Asiakaslähtöinen osaaminen Asiakasymmärrysosaaminen Vuorovaikutusosaaminen Yhteistoiminta asiakkaan kanssa Lisäksi kuntoutusalan ammattilainen tarvitsee Ympäristöosaamista (ml. fyysinen ja sosiaalinen ympäristö) Teknologia- ja apuvälineosaamista Kuntoutus-, vakuutus- ja palvelujärjestelmäosaamista Tutkimus- ja kehittämisosaamista Monialaista ja moniammatillista osaamista Kuntoutusalan yhteistä teoriaosaamista Oman ammatin substanssiosaamista Oman ammattitaidon kehittämisosaamista Ohjausosaamista Viestintäosaamista Vaikuttavuus- ja arviointiosaamista Eettis-moraalista osaamista ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta päätöksenteossa. Selvityksen tuloksissa korostuu yhteistoiminta asiakkaan kanssa siihen liittyvine osaamisineen, joita ovat vuorovaikutus, asiakaslähtöisyys ja asiakasymmärrys. Osaamista kuntoutukseen kuntoutujan parhaaksi Kuntoutusalan nykytilan ja muutostarpeiden näkökulmasta työn kohteen muutos aikaansaa kuntoutusalan ammattilaisten kuntoutusajattelun muutoksen. Tulevaisuudessa kuntoutujakin on uuden edessä, kun kuntoutujan roolia ja asemaa koskeva ajattelu on muuttumassa – kuntoutettavasta tulee kuntoutuja, jonka asiantuntijuus tunnustetaan ammattilaisten kanssa toteutuvassa yhteistoiminnassa. Tulevaisuudessa kuntoutuminen nähdään kuntoutujan oppimisprosessina. Se edellyttää myös yhteistä näkemystä toimintakyvystä ja tavoitteellisesta kuntoutusprosessista. Julkaisussa Osaamista kuntoutukseen kuntoutujan parhaaksi (4) kuntoutumisen keskiöön on nostettu kuntoutujan arki ja sitä määrittävät tekijät. Julkaisun tavoitteena on vahvistaa kuntoutujalähtöistä näkökulmaa ja sitoa yhteen alan eri tutkintojen osaamista kuntoutujan parhaaksi. Tämä on edellyttänyt kuntoutusalan yhteisen orientaatioperustan rakentamista ja eri tutkintojen yhteisen osaamisen selvittämistä. Selvitystyöhön ovat osallistuneet Metropolian fysioterapian, jalkaterapian, osteopatian, toimintaterapian ja vanhustyön tutkintojen opettajat. Selvitystyön tuloksena syntyi neljä toimenpidesuositusta. Kuntoutusalan yhteisessä orientaatioperustassa kuntoutujan arjen tuntemista pidettiin keskeisenä kuntoutusosaamista ohjaavana tekijänä. Kuntoutuksen yhteinen orientaatioperusta ohjasi kuntoutuksen yhteisen osaamisen määrittelyä. Yhteisiä osaamisia tunnistettiin yhdeksän, jotka ovat: Kuntoutuja arjessaan Kuntoutuksen järjestäminen Kuntoutuksen kehittämisosaaminen Kuntoutusjärjestelmä ja lainsäädäntö Moniammatillinen kuntoutusosaaminen Moniammatillinen toimintakyky osaaminen Toimiminen kuntoutusverkostoissa Asiakaslähtöinen teknologia ja apuvälineet Teknologisten ratkaisujen kehittäminen Osaamiset ovat sidoksissa toisiinsa siten, että tietty osaaminen vaatii tuekseen ja/tai määrittää jotakin toista osaamista. Kuntoutujan arjen ymmärtäminen vaatii moniammatillista yhteistyötä asiakkaan, hänen lähipiiriinsä kuuluvien henkilöiden ja kuntouttajien kesken. Käsitys asiakkaan arjesta ja hänen toiminnastaan omassa toimintaympäristössään muodostaa kuvan asiakkaan toimintakyvystä ja hänen tarvitsemistaan kuntoutuspalveluista. Oikein kohdennettujen ja asiakkaan tarpeisiin vastaavien kuntoutuspalvelujen tuottaminen edellyttää kuntoutusjärjestelmän ja lainsäädännön tuntemista. Kyky toimia kuntoutusverkostoissa laajentaa muun muassa näkemystä kuntoutumisen mahdollisuuksista ja saatavilla olevista kuntoutuspalveluista. Kehittämisosaamista tarvitaan kaikilla yhteisen osaamisen alueilla, mutta myös teknologisten ratkaisujen ja apuvälineiden käyttäjälähtöisessä kehittämisessä. Selvitystyön tulokset tiivistettiin neljäksi toimenpidesuositukseksi: Tunne kuntoutujan arki Rakenna kumppanuutta Vahvista yhteistä ymmärrystä Tuota osaamista yhdessä Toimenpidesuositusten tavoitteena on vahvistaa yhteisen ymmärryksen syntymistä asiakkaan arjesta, kehittää kuntoutusosaamista eri toimijoiden yhteistyönä, edistää kuntoutuksen orientaatioperustan rakentamista ja lisätä valtakunnallista kuntoutuksen opintotarjontaa. Toimenpidesuositukset ovat keinoja, joilla kuntoutusala voi vastata toimintaympäristöjen muutoksista syntyviin osaamistarpeisiin.  Näiden toteutuminen vaatii kuitenkin valtakunnallista, alueellista kuin paikallista kehittämisyhteistyötä. Kuntoutusalan TKI –toiminnan vahvistaminen Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta (TKI) on merkittävässä määrin kytköksissä kuntoutuksen osaamiseen. Vahvalla kuntoutuksen TKI –toiminnalla ja –osaamisella edistetään kuntoutusosaamisen uudistamista ja vaikuttavien kuntoutuspalvelujen tarjontaa. Metropolia Ammattikorkeakoulu on ollut mukana Kuntoutuksen valtakunnallisen osaamiskeskittymän TKI –toiminnan ja vahvistamisen kehittämisohjelmassa, jossa kehitetään ammattikorkeakoulujen kuntoutusalan TKI-toimintaa ja –osaamista sekä edistetään verkostoitumista ja viestintää kuntoutusalan TKI-toiminnassa. TKI-toiminnan kehittämisohjelmassa on järjestetty valtakunnallisia tapahtumia ja kartoitettu kyselyillä ammattikorkeakoulujen 1) kuntoutuksen TKI-profiileja, 2) yliopistoyhteistyötä ja 3) osallistumista sote-uudistukseen. Näiden avulla pyritään tekemään näkyväksi kuntoutuksen TKI-toiminnan nykytilaa ja luomaan kehittämisyhteistyön perustaa. Kuntoutuksen valtakunnallinen osaamiskeskittymän (OSKU) toimintaa ovat koordinoineet Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Jyväskylän ammattikorkeakoulu vuosina 2017-2020. Toiminta on muodostunut kolmesta kehittämisohjelmasta, jotka ovat jatkuvan oppimisen mahdollisuudet, kuntoutusalan osaamisen uudistaminen ja kuntoutusalan TKI –toiminnan vahvistaminen. Kuntoutusalan koulutusta on kehitetty yhdessä 15 ammattikorkeakoulun kanssa. Kehittämisverkosto on tehnyt yhteistyötä kuntoutusalan eri toimijoiden kanssa ja hankkinut tietoa kehittämistyönsä pohjaksi myös muilta sosiaali- ja terveysalan toimijoilta, koulutusorganisaatioilta ja kuntoutusalan tutkimuslaitoksilta. Toimintaa on rahoittanut opetus- ja kulttuuriministeriö. Lähteet Holvikivi, J., Huovinen, J., Katajapuu, N., Kinnunen, A., Kiviaho-Tiippana, A., Kuisma, R., Kärkkäinen, R., Leskelä, J., Lähteenmäki, M-L. & Lällä, K. 2020. Näkymiä kuntoutuksen osaamisen uudistamiseen ja tulevaisuuteen (aukeaa theseus.fi). Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisu. Kokkoniemi, L. & Holvikivi, J. 2018. Opiskelijoiden ja alumnien toiveet kuntoutuksen opintojen tulevaisuudesta (PDF). Soinio, E. 2018. Kuvaus asiakkaan kuntoutumista edistävästä kuntoutusalan ammattilaisen osaamisesta. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Toimintaterapeutti YAMK Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma. Opinnäytetyö 2018 (PDF). Lintula, L. & Paalasmaa, P. 2020. Osaamista kuntoutukseen kuntoutujan parhaaksi (aukeaa theseus.fi). Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, TAITO-sarja 72. Helsinki 2020. Tutustu myös seuraaviin kuntoutuksen tulevaisuuden osaamista koskeviin julkaisuihin Metropolian blogeissa: Rohkeaa koulutuksen digitaalista uudistamista Työntekijöiden näkökulmia tulevaisuuden sosiaali- ja terveysalan osaamiseen Moniammatillinen osaaminen koulutuksessa - sanahelinää vai todellisuutta Pysynkö mukana- kuntoutuksen muutos uudistuvassa sotessa Yhteistoiminnalla osaamista kuntoutukseen   Kirjoittajat Johanna Holvikivi työskentelee yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa hyvinvoinnin ja kuntoutuksen alueella opetus- ja kehittämistehtävissä. Hän on toiminut Kuntoutuksen valtakunnallisen osaamiskeskittymä hankkeen kehittämispäällikkönä Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Leila Lintula työskentelee lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulun hyvinvoinnin osaamisalueella. Hän on toiminut Kuntoutuksen valtakunnallisen osaamiskeskittymä hankkeen asiantuntijana. Pekka Paalasmaa työskentelee yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkimus ja kuntoutus osaamisalueen kuntoutusalan tutkinnoissa sekä kuntoutuksen ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa. Hän on toiminut Kuntoutuksen valtakunnallisen osaamiskeskittymä hankkeen asiantuntijana.