Masterminds – Maisteriainesta

Ylemmän ammattikorkeakoulutuksen ytimessä

Avainsana: YAMK opinnäytetyö

Standardoinnilla tehokkuutta rakennusten elinkaaren informaation hallintaan
16.5.2023
Metropolia Master's bloggers

Teknologia kehittyy nopeasti ympärillämme, mutta ihmisten ja organisaatioiden toiminnan kehitys teknologian mukana ei ole usein yhtä nopeaa. Viime vuosina myös rakennusalalla ohjelmistot ovat kehittyneet harppauksin ja tietomallintaminen on jatkuvasti edistyneempää. Standardi ISO 19650 vastaa uusien teknologioiden tuomiin mahdollisuuksiin tehostaa rakennusten suunnittelua, rakentamista ja ylläpitoa. Uudet pilvipalvelut, kiinteistöhallinta- ja suunnitteluohjelmat ovat kehittyneet paljon, mutta rakennusalalla toimivien organisaatioiden ja ihmisten toiminta ei ole muuttunut vastaamaan uuden teknologian luomia mahdollisuuksia. Tätä kehitystä varten on luotu standardi ISO 19650, joka käsittelee informaation hallintaa rakennetussa ympäristössä, jossa hyödynnetään tietomallintamista. Tässä blogissa käsittelen rakennusten elinkaaren aikaista informaation hallintaa ja uudehkon ISO 19650 -standardin käyttöönottoa Sweco Finlandissa ja käyttöönoton tuomia hyötyjä. Standardin otsikko on pitkä: ”Rakennuksia ja infrarakenteita koskevien tietojen organisointi ja digitalisointi, mukaan lukien rakennetun ympäristön tietojen mallintaminen ja hallinta hyödyntämällä rakennettujen kohteiden tietomallinnusta (BIM)”. Tarve selvittää, mitä muutoksia standardin ISO 19650 käyttöönotto vaatii Sweco Finlandin organisaatiossa, oli keskiössä aloittaessani opinnäytetyötä, jonka tekeminen kuuluu osaksi ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Suoritan tutkintoa Metropolia ammattikorkeakoulusta, josta olen valmistumassa talotekniikan tutkinto-ohjelmasta suuntautuen LVI-tekniikkaan. Opinnäytetyöni aihe ilmeni sattumalta, kun työnantajallani Sweco Finlandilla otettiin käyttöön BIM360-pilvipalvelu. Kyseinen pilvipalvelu määritellään ISO 19650 -standardissa yhteiseksi tietoympäristöksi, joka on englanniksi Common Data Environment (CDE) (SFS 19650-1 2019: 12). Pilvipalvelun käyttöönoton aikana ilmeni tarve selvittää, mitä standardi ISO 19650 sisältää ja mitä muutoksia sen käyttöönotto vaatii Sweco Finlandin projektitoimintaan. Opinnäytetyöni otsikoksi tuli ”Standardien ISO 19650-1 ja -2 implementointi Sweco Finland organisaation suunnitteluprosessiin”. Informaation hallinnan haasteet rakennuksen elinkaaren aikana Rakennuksen elinkaari sisältää usein erilaisia vaiheita suunnittelusta käyttövaiheeseen. Käyttövaiheen jälkeen seuraa usein korjaus- ja muutosvaiheita, joiden jälkeen seuraa taas uusia käyttövaiheita. Tavallisesti näissä jokaisessa vaiheessa rakennukseen liittyvää tärkeää informaatiota katoaa ajan kuluessa, koska kaikki oleellinen informaatio ei siirry vaiheesta toiseen (EFCA 2019: 25). Tätä ilmiötä selvitetään EFCA:n (2019: 29) laatimassa kuvassa 1, joka kuvaa projektin elinkaaren informaatiopohjaa. Esimerkiksi suunnitteluvaiheessa osa suunnittelijan tuottamasta informaatiosta ei tavoita käyttövaiheessa huoltohenkilöä, jolle suunnitteluvaiheessa tuotettu informaatio olisi hyödyllinen, kuten laitetiedot tai mitoitusarvot. Toisaalta myös rakennuksen käyttövaiheessa tuotetaan informaatiota, jota olisi mahdollista hyödyntää myöhemmin seuraavassa suunnitteluvaiheessa lähtötietoina, kuten vaihdetut laitteet tai muut tehdyt muutokset. Ongelma tässäkin tapauksessa on se, että tuotettua informaatiota ei tallenneta sellaiseen paikkaan, josta se olisi seuraavassa vaiheessa löydettävissä. Standardoinnin hyödyt informaation hallinnassa ISO 19650-standardi määrittää informaation hallinnalle rakennuksen projekti- ja käyttövaiheiden prosessit sekä niihin liittyvät tehtävät eri osapuolille. Standardin käytöllä varmistetaan, että rakennuksen elinkaaren aikana tuotettu informaatio on hyödyllistä elinkaaren eri vaiheissa, on riittävän laadukasta ja siirtyy eri vaiheiden välillä (EFCA 2019: 28–29). Standardi määrittelee lisäksi paljon uusia termejä, jotka liittyvät informaation hallintaan rakennushankkeissa, joissa hyödynnetään tietomallintamista (BIM). Standardin mukaan toimiminen vähentää suunnitteluhankkeiden ongelmia eri suunnittelualojen yhteensovituksessa ja ristiriitoja suunnittelualojen välillä. Kun kaikki hankkeen suunnittelualat kehittävät suunnitelmiaan yhteisessä tietoympäristössä, on jokaisella suunnittelualalla käytössään aina ajantasainen informaatio, kuten tietomallit, tasokuvat ja muut dokumentit. Kun jokaisella suunnittelijalla on käytössään ajantasainen ja laadukas informaatio, vältetään turhaa työtä, eli hukkaa suunnittelussa. Kun hukka vähenee, toiminta tehostuu. Standardin mukainen yhteisen tietoympäristön (CDE) työnkulku on tähän ongelmaan erittäin tarpeellinen ratkaisu. (EFCA 2019: 15–16.) Standardin käyttöönotolla on mahdollisuus tehostaa rakennusalan tuottavuutta, jonka kehitys on ollut jäljessä useisiin muihin aloihin verrattuna (ETLA 2020). Uusi teknologia luo uusia mahdollisuuksia, mutta vaatii myös uudenlaista toimintaa organisaatioilta ja ihmisiltä organisaatioissa. Standardia ISO 19650 ei käytetä vielä kovin yleisesti Suomessa, mutta Euroopassa eri maissa sen käyttö on jo yleistä (Mwila, L., Rautiainen, J. & Lehtoviita, T. 2022). Työnantajallani Swecolla standardia käytetään useissa Euroopan maayhtiöissä yleisesti ja Suomessa standardi ollaan ottamassa käyttöön, koska on tunnistettu sen käyttöönoton mahdollistamat edut. Sweco-konsernissa standardia ollaan ottamassa käyttöön vaiheittain kaikissa maayhtiöissä. Opinnäytetyössäni havaitsin, että standardin käyttöönotto vaatii henkilöstön kouluttamista, uusia toimintatapoja ja uuden teknologian hyödyntämistä. Opinnäytetyöni oli osa standardin käyttöönottoa Sweco Finlandilla, jossa standardin käyttöönottoa jatketaan edelleen. Kirjoittaja: Blogin kirjoittaja Arttu Sirkka työskentelee projekti-insinöörinä Sweco Finland Oy:ssä ja opiskelee YAMK-tutkintoa Metropolia ammattikorkeakoulussa talotekniikan tutkinto-ohjelmassa. Lähteet: Ahonen A., Ali-Yrkkö J., Avela A., Junnonen J., Kulvik M., Kuusi T., Mäkäräinen K. & Puhto J. Rakennusalan kilpailukyky ja rakentamisen laatu Suomessa -raportti. 2020. Verkkoaineisto. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA. <https://www.sttinfo.fi/tiedote/rakennusalalla-on-merkittava-rooli-suomen-kansantaloudessa-mutta-alan-tuottavuus-polkee-paikallaan?publisherId=3695&releaseId=69879582>. Luettu 24.4.2023. BIM and ISO 19650 from a project management perspective. 2019. Verkkoaineisto. European Federation of Engineering Consultancy Assosiations, EFCA. < https://www.efca.be/sites/default/files/BIM_Flipbook/index.html >. Luettu 24.4.2023. Mwila, L., Rautiainen, J. & Lehtoviita, T. 2022. Benchmarking BIM maturity level in various European countries to develop BIM competence in Finland. Verkkoaineisto. LAB RDI Journal. < https://www.labopen.fi/lab-rdi-journal/benchmarking-bim-maturity-level-in-various-european-countries-to-develop-bim-competence-in-finland/ > Luettu 24.4.2023. SFS-EN ISO 19650-1. Rakennuksia- ja infrarakenteita koskevien tietojen organisointi ja digitalisointi, mukaan lukien rakennetun ympäristön tietojen mallintaminen ja hallinta hyödyntämällä rakennettujen kohteiden tietomallinnusta (BIM). 2019. Osa 1: Käsitteet ja periaatteet. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto.

Lue lisää

Ensihoitohenkilöstön mielenterveyshäiriöt huolestuttavat
2.5.2023
Metropolia Master's bloggers

Ensihoitotyö on vaihtelevaa1, mielenkiintoista ja antoisaa, mutta myös henkisesti kuormittavaa, raskasta ja riskialtista. Ensihoitaja kohtaa ammatissaan vakavia traumoja, henkistä hätää, väkivallan uhkaa, kurjuutta sekä kärsimystä samalla kärsien itse vuorotyön haitoista, kuten unenpuutteesta2 ja epäsäännöllisestä rytmistä. Usein paikalle hälytetyllä ammattilaisella on tilanteessa vastuu, ja päätöksillä on selkeä vaikutus niiden kohteena olevan henkilön elämään3. Harmittavan usein ensihoitaja kohtaa tilanteita, joissa ensihoidon käytettävissä olevat keinot eivät sovi tilanteeseen, vaan tehtävän lopputulemana on avun soittajan ohjeistaminen ottamaan yhteyttä muualle 4. Tämä saattaa aiheuttaa ensihoitajan turhautumista terveydenhuoltojärjestelmän5 toimivuuteen. Useissa tutkimuksissa on todettu, että ensihoitotyöhön liittyy useita tekijöitä, jotka ovat yhteydessä mielenterveyshäiriöihin ja niiden esiintymiseen ensihoitohenkilöstöllä 2,3,6,7. Suomessa ensihoitohenkilöstön kokemiksi ammatin vaativuustekijöiksi on tuoreessa tutkimuksessa tunnistettu muun muassa väkivalta- ja uhkatilanteisiin sekä hälytysajoon liittyvät riskit, turhautuminen ensihoidolle kuulumattomien tehtävien määrään, korkea henkinen kuormittavuus, epäsäännöllinen rytmi sekä epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteet8. Ensihoitohenkilöstöllä ilmenee useita mielenterveyshäiriöitä Ensihoidon kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelmasta (YAMK) valmistunut Markus Kauhanen kuvasi opinnäytetyössään ensihoitohenkilöstöllä esiintyviä mielenterveyshäiriöitä ja niihin yhteydessä olevia tekijöitä. Kauhanen kiinnostui aiheesta kiinnittäessään työssään ensihoitajana huomiota kahvipöytäkeskusteluissa toistuvaan aiheeseen uupumisesta, kyynistymisestä ja väsymisestä. Kirjallisuuskatsauksena toteutetun opinnäytetyön tiedonhakuvaiheessa ilmeni, että asiaa on tutkittu, mutta tutkimus keskittyy erityisesti trauman ja ensihoitohenkilöstön mielenterveyshäiriöiden yhteyteen. Katsauksen tuloksista kuitenkin ilmenee, että vaikka ensihoitohenkilöstöllä todetaan korkeaa resilienssiä9,10 (henkinen sietokyky), esiintyy heillä useita erilaisia mielenterveyshäiriöitä, joista yleisimpänä masennus3,6,7,11,12, erilaiset ahdistushäiriöt 3,6,7,11sekä traumaperäinen stressihäiriö (PTSD)3,6,7,12. Muita esiin nousseita mielenterveyshäiriöitä ovat korkeat stressitasot7,11, paniikkihäiriö3 ja uupumus11. Lisäksi ensihoitohenkilöstöllä on runsaasti unihäiriöitä11,13, kohonnut itsemurha-alttius6,7 sekä alkoholin riskikäyttöä6,7. Kun ensihoitohenkilöstön mielenterveyshäiriöiden määriä verrataan muuhun väestöön, on niiden määrä usein kohonnut. Masennuksen3,11,12, ahdistuksen11, PTSD:n6,7 ja uupumuksen11 määrä on korkeampi muuhun väestöön verrattuna. Lisäksi jopa puolella ensihoitohenkilöstöstä on jonkinlainen unihäiriö, ja unen määrä on merkittävästi vähentynyt. Jopa kolmanneksella6 ensihoitohenkilöstöstä on todettu olevan kohonnut itsemurhariski6. Erään tutkimuksen mukaan jopa 7 % ensihoitohenkilöstöstä on harkinnut itsemurhaa14. Näitä tuloksia tulkitessa täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että suurin osa tutkimuksista on tehty Euroopan ulkopuolella (USA6,13, Kanada2,3,15, Australia7,11). Kahdessa eurooppalaisessa tutkimuksessa (Tanska16 ja Norja12) ei ensihoitohenkilöstöllä todettu olevan muuta väestöä enempää mielenterveyshäiriöitä. Katsaukseen ei valikoitunut yhtään suomalaiseen ensihoitohenkilöstöön kohdistuvaa tutkimusta, joten tutkimustieto mielenterveyshäiriöiden yleisyydestä on rajallista. Kuitenkin tuoreen tutkimuksen mukaan loppuun palamisen ja sijaistraumatisoitumisen on todettu suomalaisella ensihoitohenkilöstöllä korreloivan korkeampaan sosiaalisten hätätilanteiden ja traumaattisten tapahtumien määrään8.Kauhanen haluaisikin nähdä, että tulevaisuudessa tätä tärkeää aihetta tutkittaisiin myös Suomessa esimerkiksi vertailemalla ensihoitohenkilöstön mielenterveysdiagnoosien määrää kansallisiin tilastoihin. Ensihoitotyön yhteys ensihoitohenkilöstön mielenterveyshäiriöihin on todettu ja ensihoitohenkilöstöllä on useissa eri maissa kohonneita mielenterveyshäiriöiden määriä. Tästä syystä mielenterveysriski tulisi ottaa tosissaan. Markus Kauhasen kokemuksen mukaan vakavien traumojen jälkipurkua monessa ensihoidon organisaatiossa toteutetaan ja kehitetään. Jälkipurun lisäksi huomiota tulisikin kiinnittää ammatin jatkuviin sekä ”hiljaisempiin” kuormitustekijöihin. Ensilinjan työntekijöille onkin ehdotettu kolmivaiheista mallia, jossa annetaan ennakoivaa koulutusta resilienssin ja henkisten työkalujen kasvattamiseksi, sekä tukea traumaattisen tapahtuman yhteydessä ja jatkuvaa räätälöityä mielenterveyshoitoa17. Kirjoittajat: Markus Kauhanen on valmistunut maaliskuussa 2023 Ensihoidon kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelmasta (YAMK). Hän työskentelee hoitotason ensihoitajana Helsingin pelastuslaitoksella. Markuksen opinnäytetyö Mielenterveyshäiriöt ja niihin yhteydessä olevat tekijät ensihoitohenkilöstöllä on luettavissa Theseus-tietokannassa osoitteessa <https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202303083215>.  kauhanenm(a)gmail.com Iira Lankinen toimii yliopettajana Terveyden osaamisalueella ja ohjaa yamk-opinnäytetöitä eri tutkinto-ohjelmissa. Hän on toiminut myös Markuksen opinnäytetyön ohjaajana. Lähteet: Oliveira AC, Neto F, Teixeira F, Maia Â. Working in prehospital emergency contexts: Stress, coping and support from the perspective of ambulance personnel. International Journal of Workplace Health Management. 2019;12(6):469-482. Angehrn A, Michelle J N Teale Sapach, Ricciardelli R, MacPhee RS, Anderson GS, Carleton RN. Sleep Quality and Mental Disorder Symptoms among Canadian Public Safety Personnel. International Journal of Environmental Research and Public Health. 2020;17(8):2708. Carleton RN, Afifi TO, Turner S, et al. Mental Disorder Symptoms among Public Safety Personnel in Canada. Canadian Journal of Psychiatry. 2018;63(1):54-64. Paulin J, Kurola J, Salanterä S, et al. Changing role of EMS –analyses of non-conveyed and conveyed patients in Finland. Scandinavian Journal of Trauma, Resuscitation and Emergency Medicine. 2020;28(1):45. Smith-MacDonald L, Lentz L, Malloy D, Brémault-Phillips S, Carleton RN. Meat in a Seat: A Grounded Theory Study Exploring Moral Injury in Canadian Public Safety Communicators, Firefighters, and Paramedics. IJERPH. 2021;18(22):12145. Jones S, Nagel C, McSweeney J, Curran G. Prevalence and correlates of psychiatric symptoms among first responders in a Southern State. Archives of Psychiatric Nursing. 2018;32(6):828-835. Kyron MJ, Rikkers W, Bartlett J, et al. Mental health and wellbeing of Australian police and emergency services employees. Archives of Environmental & Occupational Health. 2022;77(4):282-292. Ericsson CR, Lindström V, Rudman A, Nordquist H. Paramedics’ perceptions of job demands and resources in Finnish emergency medical services: a qualitative study. BMC Health Services Research. 2022;22(1):1469. Mann K, Delport S, Stanton R, Every D. Exploring resilience in undergraduate and early career paramedics. Australasian Journal of Paramedicine. 2021;18:1-7. Answering the Call National Survey Beyond Blue’s National Mental Health and Wellbeing Study of Police and Emergency Services – Final Report. https://www.beyondblue.org.au/docs/default-source/resources/bl1898-pes-full-report_final.pdf Courtney JA, Francis AJP, Paxton SJ. Caring for the Country: Fatigue, Sleep and Mental Health in Australian Rural Paramedic Shiftworkers. Journal of Community Health. 2013;38(1):178-186. Reid BO, Næss-Pleym LE, Bakkelund KE, Dale J, Uleberg O, Nordstrand AE. A cross-sectional study of mental health-, posttraumatic stress symptoms and post exposure changes in Norwegian ambulance personnel. Scand J Trauma Resusc Emerg Med. 2022;30(1):3. Feldman TR, Carlson CL, Rice LK, et al. Factors predicting the development of psychopathology among first responders: A prospective, longitudinal study. Psychological Trauma: Theory, Research, Practice & Policy. 2021;13(1):75-83. Kyron MJ, Rikkers W, Page AC, et al. Prevalence and predictors of suicidal thoughts and behaviours among Australian police and emergency services employees. Australian & New Zealand Journal of Psychiatry. 2021;55(2):180-195. Carleton RN, Krakauer R, MacPhee RS, et al. Exposures to Potentially Traumatic Events Among Public Safety Personnel in Canada. Canadian Journal of Behavioural Science. 2019;51(1):37-52. Hansen CD, Rasmussen K, Kyed M, Nielsen KJ, Andersen JH. Physical and psychosocial work environment factors and their association with health outcomes in Danish ambulance personnel – a cross-sectional study. BMC Public Health. 2012;12(1):534. Lanza A, Roysircar G, Rodgers S. First responder mental healthcare: Evidence-based prevention, postvention, and treatment. Professional Psychology: Research & Practice. 2018;49(3):193-204.

Lue lisää

Mistä pitovoimaa kulttuurialan pätkittäin rakentuviin töihin?
30.11.2022
Metropolia Master's bloggers

Covid-19 pandemian ja sitä seuranneiden kulttuurialaan laajojen sulkutoimenpiteiden vuoksi tapahtumasektorin teknisen alan osaajakato on syventynyt (Parviainen, 2022a). Osaavista tekijöistä on kova kysyntä ja sopivan löytyessä työnantajilla on tarpeeseen sitouttaa erityisosaaja nopeasti osaksi produktioitaan. Erityisen haastavaa tämä on ns. keikkatötöissä, joissa pitäisi sitouttaa tapahtumatekniikan ammattilaisia määräaikaisiin pätkätöihin. Kulttuurituottaja (ylempi AMK) tutkinnossa on valmistunut kaksi kiinnostavaa opinnäytetyötä tapahtumateknisen henkilöstön sitouttamisen haasteista. Jenni Juutilainen (2021a) etsi Sun Effects Oy:n tilaamana keinoja ja uusia toimintamalleja, joilla organisaatio saa kerta toisensa jälkeen palkkalistoilleen halutut ammattilaisfreelancerit sitoutumaan organisaation tuotantoihin. Crista Parviainen (2022b) puolestaan etsi keinoja sitouttaa projekteittain tai vakituisesti rekrytoitavaa tapahtumateknistä henkilökuntaa osana perehdyttämisprosessia Oy Aku´s Factory Ltd:n tilaamana. Ei roudari-Reiskoja vaan kovan tason ammattilaisia Ministeri Mika Lintilän lausahdus juhannuksen alla Pyhtäältä pöydältä -tapahtuman paneelikeskustelussa roudari-Reiskoista, ”jotka pyytävät puolet palkasta handuun ja puolet pimeänä, saa nyt vastauksen pitkän linjan roudarilta” jätti syvän jäljen tapahtuma-alaan. Vaikka elinkeinoministeri täsmensikin Helsingin Sanomille, että hänen mainitsemansa esimerkki ”ei kuvannut yleistä mielipidettäni freelancer-kentästä”, lausunto jäi vahvasti mieliin. (Sirén, 2022.) Samalla tuo täsmennys, ettei mielipide koske koko freelancer-kenttää, jätti jäljelle epäilyn, että ministeri Lintilä kokee juuri tapahtumateknisen alan roudari-Reiskoina. Tapahtuma-ala kokonaisuudessaan ja etenkin tekninen henkilöstö järkyttyi syytöksestä, joka leimasi toimialan ammattilaiset pimeän työn tekijöiksi. Tapahtuma-ala on Suomessa 2,35 miljardin euron arvoinen pitkälle kehittynyt liiketoiminnan alue, joka työllistää lähes 200 000 ihmistä ja tuottaa 1,2 % Suomen BKT:sta (Kuusisto & Sahlstedt, 2021). Opinnäytetöiden näkökulmasta tapahtumatekninen osaajakunta on kaukana roudari-Reiskoista. He ovat korkeatasoisia erityisosaajia ja etevimmistä käydään alan yritysten keskuudessa kilpailua. Haasteena on palkkatyöhön tulevien perehdyttämisen rinnalla - etenkin freelancereiden kohdalla - sitouttaminen produktioihin. Vetovoimasta puhumisen sijasta olennaiseksi nousee myös pitovoima, joka on erityisen haastavaa keikkapohjaisessa taloudessa. Miten saada haluttu ammattilainen sitoutumaan myös tilapäisiin tehtäviin organisaatiossa? Keikkatyöläisenä osana yhteisöä Määräaikaiset ja osa-aikaiset epätyypilliset työsuhteet ovat määrällisesti kasvaneet viime vuosien aikana (Leskinen, 2019). Varsinkin kulttuurialalla nämä epätyypilliset työsuhteet ovat normaaleja ja vakiintuneita työn tekemisen muotoja. Tulevaisuudessa keikkatalouden työmahdollisuuksien monipuolistumisen nähdään voimistuvan edelleen esimerkiksi vuokratyön ja alustatalouden myötä (Gaily, 2022). Tapahtuma-alalla vakituista henkilökuntaa on organisaatioissa usein vähän ja freelancereiden tarve on hetkittäin suuri, jotta varsinkin isompia tapahtumia voidaan toteuttaa. Alan ajallisesti epätasainen työvoimatarve johtaakin siihen, että hyvistä ammattilaisfreelancereista kilpaillaan tapahtuma-alan sesonkikausilla kovasti. Tapahtumatekniselle erityisosaajien joukolle on Covid-19 -pandemian aikana avautunut laaja webinaarien ja etätapahtumien ammattikenttä, jonne osan ammattilaisista epäillään myös jäävän. Tapahtuma-alan kyky pitää kiinni kokeneista osaajistaan organisaatioissaan romahti työn muututtua aiempaa epävarmemmaksi pandemian ehkäisemiseksi tehtyjen sulkutoimenpiteiden vuoksi.  Kamppailua käydään tapahtuma-alalla sekä uusien ammattilaisten vetovoimasta että luottamuksen palauttamiseen alan pitovoiman vahvistamiseksi. Yksi pitovoiman keino on keikkatyöläisen tarpeisin räätälöity sitouttamisprosessi, jonka kehittämiseksi Parviaisen (2022b) ja Juutilaisen (2021a) opinnäytetyöt antavat paljon kehittämisehdotuksia. Keskeinen vaihe on uuden henkilön perehdytys (ks. Viitala 2021, Huuhka 2010). Perehdytys palvelee sekä tarvittavan tiedon jakamista että me-hengen luomista. Hyvän perehdytyksen tuloksena uusi henkilö kokee olevansa keikkalaisen sijasta arvostettu porukan jäsen. Parviaisen (2022a) aineistossa ikävimmät puutteelliseen perehdytykseen liitetyt tunteet kertovat ulkopuolisuuden ja helposti korvattavissa olemisen tunteista. Joidenkin kohdalla puutteellinen perehdytys on saanut vastaajia harkitsemaan alan vaihtoa tai jopa myötävaikuttanut alalta lähtemiseen. Toisaalta onnistuneella perehdytyksellä on kauaskantoisia positiivisia vaikutuksia. Perehdytys oman alan ammattilaisen kanssa voi vahvistaa perehdytettävän ammatillista itseluottamusta ja sen myötä rohkeutta kysyä matalalla kysymyksellä apua ja kehittyä osaajana. Perehdyttämisen ketunhäntänä psykologisen sitoutumisen vahvistaminen Vakituisen kokoaikaisen palkan puuttuessa työntekijöiden sitoutuminen tapahtuu projektikohtaisin sopimuksin. Virallisen sopimuksen rinnalla tehdään psykologinen sopimus, jolla pyritään kiinnittämään osaaja tilapäisorganisaatioon. Psykologinen sopimus jää usein ääneen lausumatta ja sisältää ajatuksen vastavuoroisuudesta ja jollakin tasolla sekä työnantajan että keikkatyöläisen tarpeiden huomioinnin ja motivaation yhteiseen työskentelyyn. (Halonen, 2009.) Juutilainen (2021b) kysyy: ”Miten freelanceria, jolla voi olla lukuisia eri työantajia vuodessa, voidaan sitouttaa organisaatioon, kun sitouttaminen on tässä ajassa haastavaa jo vakituisen henkilökunnankin kohdalla?” Freelancerit ovat työn tekijöinä sitouttamisen näkökulmasta erityisen haastava kohderyhmä. Heille sitoutuminen ei tarkoita organisaatioon yksinoikeudella sitoutumista, vaan pikemminkin psykolgoista sitoutumista johonkin laajempaan eri työyhteisöjen kautta muodostuvaan verkostoon, jonka kautta rakennetaan kokonaistyöllisyyttä erilaisten työsuhteiden avulla.  Vastausta sitoutumiseen haetaan molemmissa taustalla olevissa opinnäytetöissä psykologisen sopimuksen avulla. Tiedon antamisen ohella on tärkeää muodostaa sosiaalistavan ja dialogisen perehdytystyylin avulla psykologista sitoutumista tukeva prosessi. Soveltaessaan psykologisen sitoutumisen mallia Parviainen (2022b) ja Juutilainen (2021a) näkevät kumpikin perehdyttämisen haasteena yhteisöön kuulumisen tunteen rakentamisen. Kun perehdytettävä tuntee kuuluvansa työyhteisöön, hän kokee työnsä merkitykselliseksi ja saa sen tuloksena myös arvostusta ja iloa työstään. Tämä haastaa myös työyhteisön. Jotta niin vakituinen kuin freelancer-pohjainenkin uusi työyhteisön jäsen tuntisi itsensä osaksi työyhteisöä, on työyhteisön oltava vastaanottavainen ja avoin. On pohdittava työyhteisön tarpeiden ohella freelancerin monesti perättäisten, päällekkäisten ja limittäisten työkuvien sovittamista järkeväksi kokonaisuudeksi. On tärkeää antaa mahdollisimman aikaisin mahdollisimman paljon tietoa tulevista produktioista, joihin freelanceria toivotaan, jotta myös freelancer pystyy suunnittelemaan omaa työkalenteriaan ja tulevaisuuttaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Juutilainen (2021a) korostaa, että sitouttamisen keskeinen osa on avoin ja läpinäkyvä viestintä. Avoin viestintä luo myös freelancereille tunnetta siitä, että he ovat tärkeä osa työyhteisöä. Jos freelancereille muistetaan viestiä vain silloin, kun organisaatiolla on tarvetta hänelle, jää yhteyden luominen työntekijän ja organisaation välillä heikoksi. Optimaalisessa tilanteessa organisaatio myös käy keskustelua siitä, millaisia tulevaisuuden haasteita tekninen ammattilainen itselleen ehkä toivoo. Ammatilliseen kasvuun —pätkittäinkin— sitoutuminen voi olla tärkeä viesti. Sitouttaminen on tapahtuma-alalla nyt ja lähitulevaisuudessa kriittisessä asemassa Viime kädessä Juutilaisen (2021a) analysoimien freelancereiden sitouttamiseen pätevät hyvin samanlaiset keinot, kuin Parviaisen (2022a) tutkimuksessa olleisiin vakituiseenkin tapahtumatekniikan osaajajoukkoon. Työn tulee olla motivoivaa, mielenkiintoista, haastavaa ja itsenäistä. On tärkeää, että organisaation arvomaailman on samassa linjassa työntekijän henkilökohtaisten arvojen kanssa. Muuten sitoutuminen jää kevyeksi. Samalla työnantajan on tärkeää muistaa, että hänelle työskentelevä freelancer on sitoutunut toimeksiantajan sijasta laajempaan verkostoon, joka edellyttää monipaikkaista lojaaliutta, jatkuvaa aikataulujen ja produktioiden priorisointia ja myös joskus joutumista kilpailevien työtarjousten väliin. Covid-19 pandemia on ajanut suuren osan kulttuurialasta ennennäkemättömään kriisiin. Lukuisat alan freelancerit jäivät tilanteessa yksin. Osa vaihtoi alaa vakaampien tulojen piiriin. Pandemian myötä vahvan epävarmuuden leiman itseensä saanut tapahtuma-ala kamppaileekin sekä veto- että pitovoiman alueilla. On käynyt, kuten Juutilainen toisen koronakesän kynnyksellä ennusti: ”Kun pandemia on kriisinä ohitettu, on kulttuurialalla tämä toinen kriisi edessä, mistä löydetään tarpeeksi ammattilaisfreelancereita tulevaisuuden projekteihin mukaan?”. Elämme aikaa, jossa hyvin toimintaansa teknistä henkilöstä sitouttaneet organisaatiot näyttäisivät selviävän voittajina. Kirjoittaja Katri Halonen (YTT, FL) toimii Metropolian kulttuurituotannon (YAMK) tutkintovastaavana, tukee opiskelijoita kehittymään etenkin ketterän kehittämisen ja osallistavan johtamisen alueella sekä toimii ohjattaviensa kanssakulkijana opinnäytetöiden eri vaiheissa. Lue lisää: Jenni Juutilaisen kulttuurituottaja (YAMK) opinnäytetyö: Illusio vapaudesta?: Ammattilaisfreelancerin sitouttaminen luovan alan organisaatioon Jenni Juutilainen on pitkän linjan freelance-tapahtumatuottaja. Hän on erikoistunut artistituotantoihin, mutta viime vuosien aikana kiinnostus erilaisten tuotantojen tekemiseen on ajanut hänet kokeilemaan tuottajan työtä hyvin erilaisissa projekteissa. Varsinkin kumppanituotannot ja niiden uudistaminen ovat juuri nyt Juutilaisen mielenkiinnon kohteena. Crista Parviaisen kulttuurituottaja (YAMK) opinnäytetyö: Perehdytys psykologista valtuutusta luovana prosessina : asiantuntijan sitouttaminen tapahtumateknisellä alalla Crista Parviainen työskenteli pitkään freelancerinä ennen Tampere-talon ja sittemmin Oy Aku´s Factory Ltdn palvelukseen siirtymistä. Esihenkilöaseman myötä Parviaisen kiinnostus on laajentunut valotekniikasta tapahtumateknisen alan työntekijälähtöiseen kehittämiseen ja alan yhteiskunnallisiin vaikutusmahdollisuuksiin.  Lähteet Gaily, A. (2022). Työn elämä – Tulevaisuuden epätyypilliset työsuhteet. Alma Talent. Halonen, K. (2009) Kulttuurituottajat työn ja identiteettien markkinoilla. Työelämäntutkimus Vol 7 Nro 3 (2009), ss. 182 — 192. Huuhka, M. (2010). Luovan asiantuntijaorganisaation johtaminen. Talentum Media Oy. Juutilainen, J. (2021a). Illusio vapaudesta?: Ammattilaisfreelancerin sitouttaminen luovan alan organisaatioon. Kulttuurituottaja (ylempi AMK) opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Juutilainen, J. (2021b). Sitouttaminen haastaa luovan alan organisaatioita. Tulevaisuuden tuottajat -blogi 26.5.2021. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kuusisto, K. & Sahlstedt, M. (2021) Tapahtumateollisuus vuonna 2021. Selvitys suomalaista tapahtumateollisuudesta, se erityispiireistä, nykytilanteesta ja tulevaisuuden mahdollisuuksista. Toimialaselvitys 5/2021. Business Finland. Leskinen, T. (2019). Osa-aikatyö on yleistynyt, tyytymättömyys siihen ei – pitäisikö muuttaa puhetta? Tieto & Trendit -blogi 9.8.2019. Tilastokeskus. Parviainen, C. (2022a). Onnistunut perehdytys kiinnittää tapahtumateknisen osaajan organisaatioon. Tulevaisuuden tuottajat -blogi 30.9.2022. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Parviainen, C. (2022b). Perehdytys psykologista valtuutusta luovana prosessina : asiantuntijan sitouttaminen tapahtumateknisellä alalla. Kulttuurituottaja (ylempi AMK) opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Sirén, J. (2022) Ministeri Lintilä puhui pimeää rahaa ottavista roudari-Reiskoista – ”aika törkeää”, sanoo Tapahtumateollisuuden hallituksessa istuva Janne Auvinen. Helsingin sanomat 20.6.2022. Viitala, R. (2021). Henkilöstöjohtaminen. Keskeiset käsitteet, teoriat ja trendit. Edita Publishing Oy.

Lue lisää

Sähköprojektin elinkaarimalli
13.9.2022
Niko Puurtinen

Rakentaminen kiihtyy kiivaasti. Samalla alalle tarvitaan sähköalan osaavia esimiehiä. Yksityiskohtainen projektin elinkaarimalli on kehitetty osaamisen siirron välineeksi uusien työjohtajien perehdyttämiseen. Malli auttaa uusia työntekijöitä ja toimii riskienhallinnan välineenä rakentamisessa. Rakennusalan näkymät Rakennusalan suhdannetilanne 2020 vuodenvaihteen molemmin puolin oli hyvä, ja vuoden alussa uusia asuntorakenteisia kohteita käynnistyi paljon, jopa huippuvuoden 2018 vastaavaa ajankohtaa enemmän (1). Rakentamisen tahti on edelleen kiivaassa nousussa, ja työnjohtoon tarvitaan rakentamisen alan ammattilaisia. Erityisesti rakentamisen sähköalalla on kysyntää osaajille. Kokeneet sähköalan ammattilaiset ovat eläköitymässä, ja nuoret työnjohtajat valmistuvat ammattikorkeakoulusta vähin työkokemuksin. Rakennusalan projekteissa on paljon yksityiskohtaisia tietoja ja on tunnettava rakennusalan lakitekstit. Tämä tieto siirtyy kokeneilta työnjohtajilta ja heidän esimiehiltään nuoremmille käytännön opastuksen kautta. Miten tietoa ja osaamista voisi tehostaa? Projektin yksityiskohtaisempi elinkaarimalli on yksi keino. Projektihallinnan tärkeys Rakensin YAMK-opinnäytetyössäni yksityiskohtaisen projektin elinkaarimallin, jota voidaan käyttää sähköurakoinnin projekteissa. Sen sisältö koostuu omista työkokemuksistani sekä kollegoideni ja esimiesteni haastatteluista. Sisältöön on koottu sähköurakointiprojektin läpikäynnin kaikki tärkeimmät asiat elinkaarimuodossa. Tällä tavalla työnjohtajan on helppo tehdä tarvittavat työvaiheet oikeassa aikataulussa ja luoda kokonaiskuva projektista. Projektihallinnan standardien ja metodien luominen vaatii paljon aikaa ja resursseja, jotta saavutetaan hyvä lopputulos. Omat projektiohjeistukset yrityksessä ovat hyvin tärkeässä asemassa, kun ajatellaan projektistandardeja ja käytäntöjä. Henkilöstön itsenäinen projektin toteuttaminen vaatii paljon ohjeistuksia. Niiden tulee olla myös mahdollisimman selkeitä ja yksinkertaisia. (2)   Yksityiskohtaisempi elinkaarimalli Jokaisella projektilla on oma elinkaarensa ja sen hahmottaminen on projektityössä todella tärkeää. Projektin johtamisessa on syytä tiedostaa elinkaaren merkitys ja eri vaiheet, jotta projektin riskit pysyttäisiin käsitteellistämään ja sijoittamaan projektin eri vaiheet aikajanalle. Projektin elinkaari muodostuu tiedostettujen perusvaiheiden summaksi. (3) Kuvassa 1 on esitetty elinkaarimallin runko tiivistetysti sähköprojektin aloituksesta lopetukseen. Kuva 1: Elinkaarimalli. Niko Puurtinen. Alla on esimerkkejä yksityiskohtaisimmista kysymyksistä, joiden avulla kartoitetaan työnjohtajien tärkeimmät työtehtävät ja -vaiheet. Suunnitteluvaiheessa: Mitkä ovat ensimmäiset työnjohtajan tehtävät, kun projekti alkaa? Milloin ja mistä tilaan hankintoja? Toteutusvaiheessa: Mitä työnjohtajat kirjaavat viikkoraporttiin, jos projektille tulee este ja tulee viivästystä? Miten työnjohtajat reagoivat, jos toisen yrityksen projektilta tulee reklamaatio? Päättämisvaiheessa: Mitä mittauspöytäkirjoja tulee olla valmiina? Mitä asiakirjoja pitää olla toimitettuna projektin tilaajalle?   Kuvassa 2 on esitetty Projektin aloituksessa ja suunnittelussa huomioon otettavat tärkeimmät työtehtävät. Kuva 2: Projektin aloitus ja suunnittelu. Niko Puurtinen.   Kuvassa 3 on esitetty Yleisaikataulun ja työvaiheaikataulun tärkeimmät työvaiheet. Tärkeimpien työvaiheiden lisäksi on ymmärrettävä sähköprojektin vastuut, jotka on koottuna rakennusalan sopimusehtoihin (YSE 1998), joihin näissäkin työvaiheissa on viitattu.   Kuva 3: Yleisaikataulun ja työvaiheaikataulun tärkeimmät työvaiheet. Niko Puurtinen. Nämä kaikki yksityiskohtaisemmat työvaiheet vaikuttavat projektin etenemiseen positiivisesti ja sitä myötä suoraan projektin tulokseen. Elinkaarimallin avulla työnjohtaja voi toteuttaa projektin eri työvaiheet aikataulun mukaisesti, joka on samalla oiva työkalu, johon tukeutua projektin edetessä. Työvaiheiden ja niiden oikea-aikaisen toteuttamisen oppiminen auttaa ymmärtämään sähköprojektin punaisen langan eli elinkaaren.   Suositukset tulevaisuuteen Uskon vahvasti, että tulevaisuudessa tunnistetaan perehdyttämisen tärkeys ja siihen panostetaan rakennusalalla. Yksityiskohtainen projektin elinkaarimalli on oivallinen väline uusien työnjohtajien perehdytyksessä. Sähköurakointiprojekteissa malli todettiin hyödylliseksi, joten miksi sitä ei voisi hyödyntää myös muidenkin alojen projektityöskentelyssä? Työvuodet ja työkokemukset ovat tärkeimpiä työelämässä oppimisessa; siksi on tärkeää saada nämä kokemukset ja tiedot myös nuorten valmistuvien tietoisuuteen.   Lähteet Ympäristöministeriö 2020. Rakentamisen näkymät -Tilannekatsaus koronakeväältä. Pelin R & Pelin 2003. Projektitoimisto -Projektihallinnan kehittämisen moottorina. Virtanen P 2000. Projektityö. WSOY Yritysjulkaisut. Niko Puurtinen. Sähköprojektin elinkaarimalli -opinnäytetyö. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204296520 Kirjoittaja Niko Puurtinen Talotekniikan YAMK-tutkinto, sähköinen talotekniikka Olen työskennellyt sähköalalla noin kymmenen vuotta: asentajana, suunnittelijana, työnjohtajana ja valvojana erilaisissa suurissa projekteissa. Tämän takia olen oppinut projekteissa näkemään asioita monesta eri perspektiivistä ja oppinut ymmärtämään myös, mitä haasteita projektityöskentelyyn sisältyy sen mukaan, mistä näkökulmasta projektityöskentelyä tarkastellaan. Olen aina halunnut kehittää osaamistani projektityöskentelyssä. Toivon, että tästä kirjoituksesta mahdollisimman moni saisi inspiraatiota myös omien projektien kanssa työskentelyyn.  

Lue lisää

Huurteen ja jään muodostuminen ilmanvaihtolaitteissa – piileekö vaara korkeuksissa?
3.5.2022
Eero Mikkonen

Korkeiden asuinrakennuksien suosio kasvaa Suomessa. Tässä kirjoituksessani kerron opinnäytetyöstäni, jossa olen tutkinut jään ja huurteiden muodostumisesta seinäpuhalluksen ja ulkoilman sisäänottolaitteissa. Suunnitteluhaasteita nimittäin korkeissa rakennushankkeissa riittää, ja rakentamismääräyskokoelma, jota on käytetty apuna rakennuskohteiden suunnittelussa, poistui käytöstä vuonna 2018. Tämän seurauksena LVI-suunnittelijoiden suunnitteluvastuu kasvoi merkittävästi. LVI-suunnittelijoiden osaamistaito tullaankin punnitsemaan perusteellisesti rakennusvalvonnassa.   Hajautetulla ilmanvaihdolla tavoitellaan säästöä kustannuksissa Hajautetun ilmanvaihdon suosio on kasvussa korkeissa rakennuksissa. Keskitetty IV-koneellinen ilmanvaihto vaihtoehto voi olla liian kallis toteuttaa, koska keskitetylle IV-koneelle tulee suunnitella omat huonetilat tarvittaviin kerroksiin. Keskitetty IV-koneen ilmanvaihtokanavien hajautukset tarvitsevat myös paljon hormitilaa. Haasteita ilmenee myös, jos rakennuskohde on korkea ja leveys- ja pituussuunnaltaan pieni ja siten hormien sijoittaminen kohteelle voi olla tietyissä tilanteissa jopa mahdotonta. Hajautetun ilmanvaihtokoneen ulkoilmanoton ja tilojen poistoilman ulospuhalluksen johdattamisessa käytetään julkisivuille asennettavia poistoilman ulospuhalluksen ja ulkoilman sisäänoton laitteita. Seinäpuhallus- ja ulkoilman sisäänottolaitteille tehtävien EUROFINS R074-sertifikaattitutkimusten perusteella voidaan todentaa päätelaitteiden huurtuvan maksimissaan 100 g. Sertifikaatin mukaisessa tutkimuksessa ei ole kuitenkaan otettu huomioon tilannetta, jossa päätelaitteet asennetaan eri korkeudelle kuin laboratorio-olosuhteissa. (Talotekniikkainfo 2021.) Rakentamismääräyskokoelman poistuessa on tilalle tullut Talotekniikkainfo-oppaita ja myös oma nettisivusto: https://talotekniikkainfo.fi/. Huurteen ja jään muodostuminen päätelaitteille on valitettavasti jäänyt syrjään LVI-suunnittelussa. Ympäristöministeriön asetuksissa on kuitenkin mainittu, että pää- ja erikoissuunnittelijoiden tulee suunnitella rakennuksen ilmanvaihto siten, että rakennuksen sisäiset ja ulkoiset kuormitustekijät, kuten tuuli ja kosteus, eivät heikennä ilmanlaatua. Lisäksi ilmanvaihtuvuuden tulee toimia kohteen käyttöiän verran. (Talotekniikkainfo 2021.) Jään ja huurteen muodostumiseen vaikuttavia tekijöitä Vesi on jään ja huurteen muodostumisen kannalta tärkein lähde. Ilman kosteutta jäätä tai huurretta ei muodostu. Ilmakehämme ulkoilman merkittävimmät tekijät jään ja huurteen muodostumiseksi ovat (Karttunen ym 2008.): Lämpötila: Ilman lämpötila on jään ja huurteen muodostumisen yksi merkittävin vaikuttaja. Normaalissa ilmanpaineessa maan pinnalla jäätä ja huurretta muodostuu 0 asteen lämpötilassa.  (Karttunen ym 2008.) Ilmanpaine: Ilmanpaine vaihtelee eri korkeuksissa. Mitä korkeammalle nousemme, sitä pienempi on ilmanpaine. Ilmanpaineen laskiessa jään muodostumiseen tarvitaan kylmempää ilmaa kuin maan pinnalla. Esimerkiksi Mount Everest -vuoren huipulla vesi kiehuu jo 70 asteen lämpötilassa ja jäätyy hieman alle < 0 asteen lämpötilassa. (Karttunen ym 2008.) Kosteus: Kosteutta ilmenee ilmassa vesihöyrymuotona. Vesihöyry pysyy höyrymuodossaan, kunnes vesihöyryn osapaine ylittää kriittisen pisteensä, jolloin höyry alkaa tiivistyä vedeksi. Samoin käy, kun ilman vesihöyry saa kosketusta jonkin kappaleen pintalämpötilan kanssa, jos kyseinen kappale on viileämpi kuin ilman kastepistelämpötila. Tämä ilmiö on havaittavissa esimerkiksi kylmän juomapakkauksen pinnalla. Kun otamme jääkaappiviileän juoman lämpimään huoneilmaan, viileän tölkin tai pullon pinnalle alkaa muodostua kosteutta. (Sandberg 2014.)   Kosteus asuntojen sisällä Ilmakehän ilmanlämpötilaan, ilmanpaineeseen ja kosteuteen ihminen ei voi vaikuttaa. Rakennusten sisäpuolella olevaan kosteuteen ja lämpötilaan taas voimme vaikuttaa toiminnallamme. Sisäpuolista kosteutta ei voida myöskään täysin estää, sillä asuntojen käyttäjät tuottavat omalla toiminnallaan erimääriä kosteuskuormia. Kuormaa tuottavat esimerkki peseytyminen, ruuan valmistaminen ja vaatteiden peseminen. Merkittävimmät sisäilman kosteuskuormat muodostuvat seuraavista lähteistä [g/h vesiköyryä / tunnissa] (Ympäristöministeriö 2015): Suihku: 2600 g/h Keittiötoiminta: 600-1500 g/h Kylpy: 600-1500 g/h Vaatteiden kuivaus: Lingottu pyykki 10-50 g/h, kg; vettä tippuva pyykki 20-100 g/h, kg Suositukset jään ja huurteen muodostumisen minimoimiseksi Jään ja huurteen minimoimiseksi hajautetun ilmanvaihtokoneen tulee olla varustettu kosteudenpoistoautomaatiolla. Lisäksi ulospuhalluslaitteen ilmavirran nopeus pitää olla riittävä. Alhainen ulospuhalluslaitteen ilmavirran nopeus edistää jään ja huurteen lisääntymistä ulospuhalluslaitteessa. Hajautetun ilmanvaihtokoneiden ilmavirtojen ohjaus on määritettävä automaatiossa siten, että asunnon käyttöajan ulkopuolella ilmanvaihtokonetta ei voi asettaa poissaolo-tilaan. Pahimpia esimerkkejä on esimerkiksi tilanne, jossa huoneiston asukas käy suihkussa, poistuu sen jälkeen nopeasti ja laittaa lähtiessään asunnosta ilmanvaihtokoneen ilmavirtaohjauksen poissaolotilaan. Tällöin asunnon sisäilman kosteuskuorma nousee suureksi, ja seinäpuhalluslaitteen ulospuhalluksen virtausnopeuden ollessa pieni, jäätä ja huurretta alkaa muodostua ulospuhalluslaitteelle. LVI-suunnittelijoiden ja rakennuttajien tulisi olla entistä tarkempia ja valppaampia julkisivujen seinäpuhalluksen ja ulkoilman sisäänottolaitteiden suunnittelussa ja hankinnoissa. Ei ole olemassa seinäpuhalluksen ja ulkoilman sisäänottolaitteita, jotka eivät missään tilanteissa jäätyisi. EUROFINS R074 -sertifikaattitutkimus on jo hyvä lähtökohta, mutta sekään ei takaa täydellistä varmuutta siitä, että jäätä tai huurretta ei muodostuisi seinäpuhallus- ja ilman sisäänottolaitteisiin.   Lähteet Karttunen, Hannu, Koistinen, Jarmo, Saltikoff, Elena, Manner, Olli. 2008. Ilmakehä, sää ja ilmasto. Helsinki: URSA. Sandberg, Esa. 2014. Sisäilmasto ja ilmastointijärjestelmät.  Talotekniikka-Julkaisut Oy. Talotekniikkainfo. Sisäilmasto ja ilmanvaihto, Esimerkit, Asuntoilmanvaihdon ulospuhallusilman seinäpuhalluksen ja ulkoilman sisäänoton laitevaatimukset. https://talotekniikkainfo.fi/sisailmasto-ja-ilmanvaihto-opas/12-ilmansuodatus (11.06.2021) Ympäristöministeriö. Rakenteiden kosteustekninen käyttäytyminen. [PDF] (23.01.2015) https://www.ym.fi/download/noname/%7B43C6031D-0236-41B1-9D8E-5640E6AB4F9D%7D/111281 Kirjoittaja Eero Mikkonen valmistuu keväällä 2022 LVI-Projekti-Insinööriksi Metropolian Talotekniikan YAMK-tutkinto-ohjelmasta.

Lue lisää

Tulevaisuudessa tutkija on somesta tuttu
13.9.2018
Metropolia Master's bloggers

Onko mielikuvasi tutkijasta kirjapinojen taakse piiloutuneen yksinäisen puurtajan? Otin YAMK-opinnäytetyössäni tavoitteekseni selvittää, miten tutkijat käyttävät sosiaalista mediaa. Kiinnostus aiheeseen syntyi työssäni sosiaalisen median asiantuntijana Helsingin yliopistossa. Opinnäytetyöni kohderyhmänä olivat kaikki suomalaiset tutkijat, väitöskirjan tekijät ja eri alojen tohtorit. Aineisto kerättiin verkkokyselyllä alkuvuodesta 2018. Opinnäytetyössäni kartoitin tutkijoiden käyttämiä sosiaalisen median palveluja, mutta sen lisäksi halusin selvittää myös mitä mieltä tutkijat ovat viestinnästä osana työnkuvaansa. Someaktiivit tutkijat eivät kammiossa piileksi Kyselyyn vastanneista tutkijoista 73 prosenttia käyttää sosiaalista mediaa päivittäin tai viikoittain ja 88 prosenttia kokee sen hyödylliseksi työssään. Voidaan sanoa, että kyselyyn on vastannut sosiaalista mediaa aktiivisesti käyttävä tutkijoiden joukko. Tämä ei ole yllättävää sillä kysely levisi aktiivisesti sosiaalisessa mediassa. Vaikka vastaajien joukko on aktiivisiin käyttäjiin painottunut, sain kyselyn vastauksista viitteitä siitä miten erityisesti tutkijat voivat hyötyä sosiaalisen median palvelujen käytöstä. Tutkijat käyttävät sosiaalista mediaa oman alansa seuraamiseen ja alan sisällä verkostoitumiseen. Sosiaalisesta mediasta voi olla apua myös tutkimuksen tekemisessä esimerkiksi ideoinnissa, lähteiden etsimisessä ja aineiston hankkimisessa. Sosiaalinen media voi vaikuttaa positiivisesti tutkijan tunnettuuteen ja siihen, miten hän saa tutkimustaan esille julkisuudessa. Tutkijoiden mielestä sosiaalisen median välityksellä vaikuttaminen on mahdollista, mutta päätöksentekijöihin vaikuttaminen koetaan vaikeaksi. Harvalla on määritelty omalle viestinnälleen tavoitteita tai mittareita. Tämä tekee vaikuttavuuden arvioinnista vaikeaa. Hyöty ja helppous motivoivat tutkijoita twiittaamaan Oletko tutkija jonka mielestä tieteestä puhutaan liian vähän julkisuudessa? Sosiaalinen media on hyvä työkalu viestintään ja verkostoitumiseen. Sosiaalisen median kanavista Twitter koettiin ylivoimaisesti hyödyllisimmäksi. Twitteristä tutkija löytää yleensä sekä oman alansa verkostoja että tieteestä kiinnostunutta yleisöä. Tiedeviestinnän vaikuttavuuden lisäämiseksi tutkijoiden on tärkeää muistaa verkostoitua myös oman tutkijayhteisönsä ulkopuolisten kanssa. Esimerkiksi Twitterissä kannattaa ottaa seurattavaksi toimittajia ja päättäjiä, sekä pyrkiä rakentamaan vuorovaikutuksesta keskustelevaa. Äskettäin Science Magazinessa julkaistun tutkimuksen mukaan tutkijoiden vaikuttavuus Twitterissä kasvaa seuraajien määrän ylitettyä 1000 seuraajan rajan. Vaikuttavuuden kasvun tekijänä on, että rajan ylityttyä suurin osa seuraajista on muita kuin toisia tutkijoita, esimerkiksi toimittajia ja yleisön edustajia. Viestivä tutkija vie voiton Viestintä on osa tutkijan työtä. Tästä olimme tutkimukseeni vastanneiden 357 tutkijan mielestä harvinaisen samaa mieltä, sillä peräti 92 prosenttia oli väitteen kannalla. Tutkijoista joka kymmenes ei käytä sosiaalista mediaa työssään lainkaan mikä ei sinänsä poikkea muusta väestöstä. Tulevaisuuden näkymissä sosiaalisen median käyttö näyttää pysyvän samanlaisena tai kasvavana. Sosiaalista mediaa käyttämättömistä tutkijoista kolmannes arvioi aloittavansa sosiaalisen median käytön rahoittajien niin vaatiessa. Viestinnän sisällyttäminen selkeämmin työnkuvaan voisi motivoida myös joitakin tutkijoita. Myös rekrytoinnissa tulisi huomioida tutkijan olemassa olevat viestintäverkostot. Haastan tutkijoita suunnittelemaan sosiaalisen median viestintäänsä. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa seuraaviin kysymyksiin vastaamista: mitä, miksi, kenelle ja miten. Viestin tavoiteltu kohderyhmä vaikuttaa sekä viestin muotoiluun että valittuun kanavaan. Onnistunutta tiedeviestintää pitäisi juhlia. Odotan milloin maassamme jaetaan ensimmäinen Vuoden tiedesomettajan -palkinto. Ehkä jo tänä vuonna?   Anu Valkeajärvi   Blogiteksti perustuu kirjoittajan opinnäytetyöhön Tutkija asiantuntijana sosiaalisessa mediassa. Sosiaalisen median merkitys tutkijoiden viestinnässä ja verkostoitumisessa. (Metropolia Ammattikorkeakoulu 2018) Anu Valkeajärvi on sosiaalisen median asiantuntija, joka valmentaa asiantuntijoita viestintään ja vuorovaikutukseen sosiaalisessa mediassa. Hän on valmistunut Metropolian mediatuottamisen tutkinto-ohjelmasta (nyk. Digitaalisten mediapalvelujen tutkinto-ohjelma) medianomiksi, ylempi AMK. Twitter: https://twitter.com/valkeajarvi  

Lue lisää