Avainsana: yamk
YAMK-opiskelija, jarruttaako jumiin jäänyt opinnäytetyö valmistumistasi?
Olemme toimineet pitkään terveysalan opinnäytetyön ohjaajina ja kokemuksemme mukaan yksi keskeinen syy valmistumisen viivästymiseen on se, että opinnäytetyötä ei saada valmiiksi. Tässä blogissa pureudumme tarkemmin siihen, mistä se johtuu ja esitämme erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Tutkittua tietoa opinnäytetyön valmistumiseen yhteydessä olevista syistä Opiskelijalähtöiset, opinnäytetyön valmistumiseen yhteydessä olevat syyt ovat monimutkaisia ja vaihtelevat opiskelijakohtaisesti. (Coruth ym. 2019.) Opiskelijan opinnäytetyölle asettamien henkilökohtaisten tai ammatillisten tavoitteiden puute ja motivaation vaihtelu opinnäytetyöprosessin eri vaiheissa voivat viivästyttää opinnäytetyön valmistumista. Myös opiskelijan aiemmat kokemukset opinnäytetyöstä vaikuttavat tähän (Coruth ym. 2019). Opiskelijan voimavarat ja opiskeluvalmiudet saattavat olla puutteellisia. Itsensä johtamisen haasteet ilmenevät vaikeuksina aikatauluttaa tehtäviä ja saada niitä tehdyksi (Heino 2012), varsinkin jos opiskelijalla on samaan aikaan muita opintoja tai muita sitoumuksia kuten perheen, työn ja opintojen yhteensovittaminen (Coruth ym. 2019, Bayona-Oré & Bazan 2020, Ridlo ym. 2020). Opinnäytetyön loppuun saattamista edistää opiskelijan tarve valmistua (Heino 2012, Ridlo ym. 2020). Myös läheisten tuki (Coruth ym. 2019, hyvä terveys (Bayona-Oré & Bazan 2020, Ridlo ym. 2020 ja taloudellinen tilanne (Bayona-Oré & Bazan 2020) sekä riittävä aika opinnäytetyön tekemiseen (Bayona-Oré & Bazan 2020, Coruth ym. 2019, Ridlo ym. 2020) edistävät opinnäytetyön valmistumista. Sosiaalisen vuorovaikutuksen asiantuntevampien vertaisten kanssa on todettu olevan tärkeä osa onnistunutta opinnäytetyön prosessia (Liechty ym. 2009) samoin kuin positiiviset kokemukset opinnäytetyöohjauksesta (Coruth ym. 2019). Opiskelijat eivät aina koe yhteisöllistä opinnäytetyön ohjaustapaa kuten seminaareja hyödylliseksi. Tämän on kuitenkin todettu olevan opinnäytetyöprosessia edistävä oppimismenetelmä, jos se on hyvin suunniteltu ja perusteltu opiskelijoille. Yhteisöllisen ohjauksen lähtökohtana on se, että vertaiset oppivat toisiltaan dialogissa. Keskeistä on kyky antaa ja ottaa vastaan rakentavaa ja edistävää palautetta. Ohjaajan rooli on toimia tässä mahdollistajana (Rønn & Petersen 2018). Opiskelijat kokevat tarvitsevansa tukea opinnäytetyöprosessin ymmärtämiseen (Coruth ym. 2019) ja sen hallittuun etenemiseen sekä itsenäiseen työskentelyyn ja kirjoittamiseen (Heino 2012). Myös menetelmällistä ja substanssiin liittyvää (Bayona-Oré & Bazan 2020) tukea sekä vertaistukea (Coruth ym. 2019) kaivataan. Vinkkejä opinnäytetyön edistämiseen Varaudu 30 opintopisteen laajuisen opinnäytetyön vaatimaan työmäärään, se on merkittävä osa YAMK-opintoja. Opinnäytetyön tekemiseen kannattaa panostaa, sillä opinnäytetyö on hyvä keino osoittaa omaa osaamistasi ja asiantuntijuuttasi tutkinnon suorittamisen jälkeen. Käynnistä opinnäytetyön tekeminen ryhmäsi ajoitussuunnitelman mukaisesti, älä vasta sitten, kun muut opinnot on suoritettu. Ryhmän tuen lisäksi varmistat opinnäytetyösi valmistumisen opiskeluoikeuden aikana. Osallistu opinnäytetyöseminaareihin. Seminaaripäivät kannattaa pyrkiä järjestämään vapaapäiviksi. Seminaareissa edistät omaa työtäsi eri tahoilta saadun palautteen perusteella. Myös muiden töiden käsittelystä saat vinkkejä omaan työhösi esim. tutkimusmenetelmistä tai tieteellisestä kirjoittamisesta. Varmista omalta opinnäytetyöohjaajaltasi yksilöohjauskäytänteet sillä seminaarit ovat ensisijainen ohjausmuoto. Yksilöohjausta voidaan tarvittaessa käyttää seminaari-/ryhmäohjauksen lisänä. Valmistaudu rakentavan ja kriittisen palautteen antamiseen ja vastaanottamiseen sillä se auttaa sinua opinnäytetyössäsi eteenpäin. Valmistaudu muissa opinnoissa opinnäytetyön tekemiseen. Oppimistehtäviä varten sinun kannattaa harjoitella systemaattista tiedonhakua, asianmukaista lähdeviitetekniikkaa ja harjoitella tieteellistä kirjoittamista. Suunnittele etukäteen opinnäytetyösi aikataulu, mieti myös, missä vaiheessa on tarpeen ajoittaa vuosiloma tai opintovapaa. ”Sata sanaa päivässä” voi toimia kohdallasi. Opinnäytetyöprosessissa osoitat itsenäistä valmiutta tutkimus- ja kehittämistoimintaan, mutta et ole yksin. Ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyö on korkeammalla vaatimustasolla (EQF taso 7) verrattuna ammattikorkeakoulun opinnäytetyöhön (EQF taso 6). YAMK-opinnäytetyössä opiskelija osoittaa kykyä itsenäiseen työskentelyyn ja laaja-alaiseen asiantuntijuuteen. Tämä ei kutenkaan tarkoita työskentelyä yksin vaan tukea kannattaa hakea aktiivisesti ohjaajalta, opiskelijakollegoilta ja työelämäkumppaneilta ammatillisen dialogin muodossa. Tarvittaessa on hyvä muistaa myös erilaiset korkeakoulun tarjoamat tukipalvelut kuten opiskelijahyvinvointipalvelut. Opinnäytetyöprosessissa osoitat itsenäistä valmiutta tutkimus- ja kehittämistoimintaan, mutta et ole yksin. Kirjoittajat: Iira Lankinen toimii yliopettajana Terveyden osaamisalueella ja ohjaa yamk-opinnäytetöitä eri tutkinto-ohjelmissa. Opinnäytetöiden ohjauskokemusta Iiralle on kertynyt yli 20 vuotta, kokemuksen myötä kiinnostus opinnäytetöiden ohjaamiseen on entisestään lisääntynyt. Erityisesti opinnäyteseminaarit, joissa työtään esittelevä opiskelija, opponentti ja ryhmän muut opiskelijat keskustelevat toisiaan tukien ja kannustaen saavat Iiran innostumaan. Jukka Kesänen toimii yliopettajana Metropolian Uudistuvan oppimisen yksikössä. Opinnäytetöiden ohjauksesta Jukalla on kokemusta 15 vuotta. Periaatteena opinnäytetyön ohjauksessa on opiskelijan kannustaminen tiedon äärelle ja haastaminen itsenäiseen ja kriittiseen pohdintaan. Lähteet: Alavaikko, M. 2009. Opinnäytetyön ohjaaminen ja opiskelijan motivaatio esimerkkinä sosiaalialan aikuisopiskelijan opinnäytetyö. Aikuiskasvatus 3, 206–213. Bayona-Oré, S & Bazan, C. 2020. Why Students Find It Difficult to Finish their Theses? Journal of Turkish Science Education 17(4), 591-602. Coruth, C. L., Boyd, L.D., August, J. N. & Smith, A.N. 2019. Perceptions of Dental Hygienists About Thesis Completion in Graduate Education. Journal of Dental Education. 83(12), 1420–1426. Heino, H. 2012. Miksi gradu ahdistaa? Tarinoita graduahdistuksesta ja graduprosessista. Pro Gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Liechty, J. M., Liao, M. & Schull, C.P. 2009. Facilitating dissertation completion and success among doctoral students in social work. J Soc Work Educ 45(3):481–95. Rønn, K. V. & Petersen, K. L. 2018. Collective supervision of Master’s thesis students: Experiences, expectations and new departures from the Security Risk Management programme. Dansk Universitetspædagogisk Tidsskrift, 13(25), 179–193. Ridlo. S., Wulandari,R., Hadiyanti, L.N & Setiati, N. 2020. Constraints of Biology students’ thesis completion. Journal of Physics: Conference Series, 1567(2), 22065.
Sosiaaliala ja kestävä kehitys – Kestävää sosiaalialan työtä?
YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelma Agenda 2030 ja erityisesti sen 17 laajaa tavoitetta ovat ratkottavina kaikilla aloilla. Myös sosiaalialalla on pureuduttu kestävän kehityksen varmistamiseen. Tätä teemaa tarkasteltiin Sveitsin Muttenzissa kesäkuussa 2022 pidetyssä sosiaalialan YAMK-tutkintojen kesäkoulussa (https://www.summerschool.hsa.fhnw.ch/). Huomio keskittyi erityisesti siihen, mitä kestävä kehitys sosiaalialan kannalta tarkoittaa. Ympäristöön liittyvät kriisit koskettavat erityisesti heitä, jotka ovat sosiaalisesti heikommassa asemassa. Kyse ei ole vain maiden sisällä tapahtuvista vaikutuksista, vaan kestävän kehityksen kysymykset ylittävät rajoja ja herättävät miettimään esimerkiksi siitä, miten valitut ratkaisut vaikuttavat eri ihmisryhmiin. Pyritäänkö edelleen mahdollisimman laajaan kulutukseen, modernisoimaan kulutushyödykkeitä ympäristöä paremmin säästäviksi vai tavoitellaanko globaalia tasa-arvoisuutta? Valinnoilla on merkitystä siihen, muuttuvatko yhteiskunnat tai maailma laajasti aiempaa epätasa-arvoisemmaksi vai ollaanko kehittyneissä maissa arjen merkittävän muutoksen edessä. (ks. esim. Hirvilammi 2015.) Mitä kestävä kehitys tarkoittaa sosiaalialalla? Kestävän kehityksen edellyttämiä muutoksia ovat pitkään hallinneet talouden ehdot. Tämä on hidastanut muutosvauhtia, vaikka tietoisuus kestävän kehityksen tarpeista on ollut olemassa. Osa ratkaisuista on niitä, joissa olemassa olevaa on tarpeen tarkastella uusin näkökulmin. Yksi kestävän kehityksen kannalta merkittävä voimavara ovat olemassa olevat yhteisöt, joilla on vahva vaikutus erityisesti paikallistason ratkaisuissa. Osa yhteisöistä toimii jo kestävää kehitystä edistävällä tavalla esimerkiksi lähiympäristöä suojellen tai luomalla asukkaille kohtaamisen paikkoja. Yhteisöihin sisältyvä potentiaali on kuitenkin osittain piilossa, eikä sen valjastaminen kestävän kehityksen tarpeisiin aina onnistu yksinomaan yhteisön omin keinoin. Sosiaalialan toimijoille monet yhteisöt ovat tuttuja, ja he ovat tottuneet toimimaan erilaisissa verkostoissa, olemaan mukana toimintamallien kehittämisessä ja uusien kehittelyssä. (Dhananka 2022.) Sosiaalialan työlle on ominaista se, että työntekijät tuntevat alueen ja sen asukkaiden tarpeita. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole, että työntekijät asettuvat puhumaan asukkaiden puolesta, vaan sosiaalialan ammattilaisten tärkeä taito on innostaa ja tukea asukkaita toimimaan ja viemään eteenpäin heille tärkeitä asioita. Sosiaalialan YAMK-tutkinnossa yhteiskehittäminen asukas- ja asiakasryhmien ja esimerkiksi työyhteisöjen kanssa ovat keskeinen osa tutkintoa. Opintojaksojen oppimistehtävät yhdistävät teoriatietoa käytännön tilanteisiin ja niiden kehittämiseen. Kestävän kehityksen edistämisen kannalta on välttämätöntä varmistaa, että sen keskeiset tavoitteet sisältyvät opintojen kehittämistehtäviin. Tämä tukee kestävän kehityksen levittäytymistä entistä selvemmin osaksi sosiaalialan asiantuntijoiden tekemän työn arkea. Kehittämistyössä on kuitenkin tarpeen olla kriittinen ja ammattilaisten on pysähdyttävä tarkastelemaan millaista kehitystä ja kehittämistä he työllään tukevat. Roger Green (2022) kuvasi sosiaalialan ammattilaisten tulevan pääsääntöisesti yhteisöjen ulkopuolelta, ja heidän on tärkeää miettiä tukevatko yhteisön jäseniä esimerkiksi hiljaisuuteen vai kriittisten äänien esiin tuomiseen. Yhtenä vaihtoehtona Green (2022) esitti sitä, että sosiaalialan ammattilaiset työskentelevät yhdessä sosiaalisten liikkeiden ja aktivistien kanssa. Tämä yhteistyö on sellaista, jota sosiaalialan YAMK-tutkinnossa on tarpeen tarkastella ja etsiä uudenlaisia yhteistyökumppaneita ja toiminta-areenoita. Sosiaalialan YAMK-tutkinnossa opintoihin sisältyy erillisenä opintojakso, jolla opiskelija perehtyy erityisesti sosiaalialan viestintään ja vaikuttamiseen. Tällä opintojaksolla on mahdollista tehdä uudenlaisia avauksia ja kokeiluja kestävän kehityksen kysymysten parissa. YAMKin Kesäkoulussa rohkaistiin tarkastelemaan kriittisesti sosiaalialan omia työkäytäntöjä ja kyseenalaistamaan käytäntöjen lisäksi toimintatapoja ja politiikkaa. Sosiaalialan YAMK-tutkinnossa opiskelijoita tuetaan kriittiseen ja rakentavaan tarkasteluun, jonka myötä avautuu mahdollisuuksia uusien toimintamallien muotoutumiselle. Vaikka alueellinen kehittämistyö onkin kestävän kehityksen kannalta merkittävää, on huomioitava myös globaali ulottuvuus. Kyse ei ole vain yksilöllisistä tai paikallisista ratkaisusta, vaan tehdyt valinnat voivat vaikuttaa ihmisiin ja heidän ihmisoikeuksiensa toteutumiseen maapallon toisella puolella. Kestävässä kehityksessä onkin tällöin kyse ihmisten välisen keskinäisen solidaarisuuden vahvistumisesta ja globaalista yhtenäisyydestä. Sosiaalityön ekososiaalisessa lähestymistavassa (Matthies & Närhi 2016 a,b) ja vihreässä sosiaalityössä (Dominelli 2018) sosiaalinen oikeudenmukaisuus kytkeytyy ekologisen kestävyyden kysymyksiin. Ihmisoikeuksien toteutuminen on riippuvaista terveestä ympäristöstä. (Stamm 2022.) Sosiaalialan YAMK-tutkinnossa ihmisoikeuksiin liittyvät teemat ovat osa tutkinnon perustaa ja sosiaalialan työn lähtökohtia. Kestävä kehitys sosiaalialan YAMK-opiskelijoiden työympäristössä Kestävä kehitys ja YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelma Agenda 2030 on eri tavoin läsnä sosiaalialan ammattilaisten työympäristöissä. Esimerkiksi suomalaisessa varhaiskasvatuksessa kestävän kehityksen tavoitteita on huomioitu useiden vuosien ajan. Valtakunnallisten varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan kestävän elämäntavan periaatteita tunnistetaan ja noudatetaan niin, että sosiaalinen, kulttuurinen, taloudellinen ja ekologinen ulottuvuus huomioidaan ja varhaiskasvatus luo siten perustaa ekososiaaliselle sivistyselle (Opetushallitus 2018). Sosiaalialan YAMK-opiskelijat Tuuli Häärä, Niina Eloranta ja Laura Hyytiä järjestivät Muttenzin kesäkoulussa työpajan kestävästä kehityksestä varhaiskasvatuksessa. He esittelivät kansainväliselle opiskelijaryhmälle Helsingin kaupungin päiväkotien Kettu-mallia, jossa tutustutaan kestävään elämäntapaan kettuperheen kanssa. Kettu-mallissa yhdistyvät ilmasto- ja ympäristökasvatus, tulevaisuudenlukutaito ja uutta luova oppiminen. Esimerkiksi Retki-ketun kanssa vahvistetaan luontosuhdetta, Taiteilija-ketun kanssa luodaan erilaisia tulevaisuuksia ja Keksijä-ketun kanssa tutkitaan kiertotaloutta. Kettu-malli on kehitetty yhdessä lasten kanssa ja sen lähtökohtana on YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelma. (Helsingin kaupunki 2022.) Varhaiskasvatuksessa lapsella on mahdollisuus rakentaa ymmärrystään maailmasta oman päiväkotiyhteisönsä kanssa, mikä luo elinikäistä perustaa yhteisölliselle vuorovaikutukselle ja toiminnalle, myös kestävän kehityksen kysymyksissä. Työpajaan osallistuneet opiskelijat ja opettajat pääsivät myös harjoittelemaan Kettu-mallin soveltamista oman työympäristönsä näkökulmasta. Vaikka Kettu-malli on kehitetty päiväkoti- ja kouluikäisille, sen idean todettiin olevan sovellettavissa erilaisten asiakasryhmien kanssa sosiaalialalla, kun tavoitteena on tarkastella asiakkaiden kanssa kestävän kehityksen periaatteita monipuolisesti ja arjessa helposti lähestyttävällä, keveälläkin tavalla. Kestävä kehitys sosiaalialan YAMK-koulutuksessa Kestävän kehityksen näkökulma on huomioitu Metropolian sosiaalialan YAMK-tutkinnon koulutuksen sisällöissä useiden vuosien ajan, ja sitä terävöitettiin viimeisimmässä opetussuunnitelmauudistuksessa vuonna 2020. Sosiaalisesti kestävä kehitys on sosiaalialan työn keskiössä, mutta esimerkiksi ekologisen kestävyyden tavoitteet on huomioitu sosiaalialan työn orientaatioissa vuosikymmenien ajan muun muassa ekososiaalisen sosiaalityön muodossa. YAMK-tutkinnosta valmistuneella tulee olla ymmärrys kestävän kehityksen ajankohtaisista kysymyksistä ja kyky eritellä ja reflektoida niiden merkitystä omassa ammatillisessa toiminnassa, esimerkiksi pohtia, mitä on sosiaalialan asiantuntijuus vihreässä siirtymässä. Yhteiskunnallinen muutos ja muutostyö ihmisten kanssa ovatkin sosiaalialan työn ydintä. Kesäkoulussa käydyissä keskusteluissa nousi esiin kestävän kehityksen tavoitteiden moninaisuus ja se, kuinka ne kietoutuvat toisiinsa. Tämä edellyttää monipuolista ja -tieteellistä tietopohjaa sekä yhteistyötä eri alojen välillä. Kestävän kehityksen ratkaisut eivät ole vain yksittäisten ammattiryhmien käsissä, vaan ne vaativat entistä parempaa yhteistyötä ja kykyä etsiä ratkaisuja yli maa- ja ammattirajojen. Yhteistyön taitoja sosiaalialan ammattilaiset ovat päässeet harjaannuttamaan jo työelämässä, mutta sosionomi YAMK-opinnoissa heillä on mahdollisuus rakentaa entistä vakaampaa tieteellistä tietopohjaa ja luoda yhteyksiä sen ja käytännön ratkaisujen välille. Riittävän laajan tietoperustan ja innovatiivisen soveltamisen yhdistelmä ovat avaimia siihen, että sosiaalialalla kyetään vastaamaan aiempaa paremmin kestävän kehityksen edellyttämiin kehittämistarpeisiin. Kirjoittajat Niina Pietilä (VTL) toimii Metropolian lehtorina sosiaalialan YAMK- ja AMK-tutkinnoissa ja sosiaalialan YAMK-tutkinnon tutkintovastaavana. Katriina Rantala-Nenonen (YTM) toimii lehtorina Metropolian sosiaalialan YAMK- ja AMK-tutkinnoissa sekä asiantuntijalehtorina sosiaali- ja pedagogiikan alan hankkeissa. Lähteet Dhananka, Swtha Rao 2022. Luento sosiaalityön kansainvälisessä kesäkoulussa Muttenzissa 6.6.2022. Dominelli, Lena (toim.) 2018. Routledge handbook of Green Social Work. England: Taylor & Francis. Green, Roger 2022. Luento sosiaalityön kansainvälisessä kesäkoulussa Muttenzissa 9.6.2022. Helsingin kaupunki 2022. Oppiminen - Kestävä Helsinki. https://kestava.helsinki/oppiminen/. Viitattu 20.9.2022. Hirvilammi, Tuuli 2015. Kestävän hyvinvoinnin jäljillä: Ekologisten kysymysten integroiminen hyvinvointitutkimukseen. Tampere: Juvenes Print. Matthies & Närhi 2016 a (toim.) The Ecosocial Transition of Societies. The contribution of social work and social policy. London: Routledge. https://doi.org/10.4324/9781315615912 Matthies & Närhi 2016 b. The ecosocial approach in social work as a framework for structural social work. International Social Work. Volume: 61 issue: 4, page(s): 490-502. https://doi.org/10.1177/0020872816644663 Opetushallitus 2018. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2018:3a. Helsinki 2019. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf Viitattu 19.12.2022. Stamm, Ingo 2022. Luento sosiaalityön kansainvälisessä kesäkoulussa Muttenzissa 8.6.2022.
Mistä pitovoimaa kulttuurialan pätkittäin rakentuviin töihin?
Covid-19 pandemian ja sitä seuranneiden kulttuurialaan laajojen sulkutoimenpiteiden vuoksi tapahtumasektorin teknisen alan osaajakato on syventynyt (Parviainen, 2022a). Osaavista tekijöistä on kova kysyntä ja sopivan löytyessä työnantajilla on tarpeeseen sitouttaa erityisosaaja nopeasti osaksi produktioitaan. Erityisen haastavaa tämä on ns. keikkatötöissä, joissa pitäisi sitouttaa tapahtumatekniikan ammattilaisia määräaikaisiin pätkätöihin. Kulttuurituottaja (ylempi AMK) tutkinnossa on valmistunut kaksi kiinnostavaa opinnäytetyötä tapahtumateknisen henkilöstön sitouttamisen haasteista. Jenni Juutilainen (2021a) etsi Sun Effects Oy:n tilaamana keinoja ja uusia toimintamalleja, joilla organisaatio saa kerta toisensa jälkeen palkkalistoilleen halutut ammattilaisfreelancerit sitoutumaan organisaation tuotantoihin. Crista Parviainen (2022b) puolestaan etsi keinoja sitouttaa projekteittain tai vakituisesti rekrytoitavaa tapahtumateknistä henkilökuntaa osana perehdyttämisprosessia Oy Aku´s Factory Ltd:n tilaamana. Ei roudari-Reiskoja vaan kovan tason ammattilaisia Ministeri Mika Lintilän lausahdus juhannuksen alla Pyhtäältä pöydältä -tapahtuman paneelikeskustelussa roudari-Reiskoista, ”jotka pyytävät puolet palkasta handuun ja puolet pimeänä, saa nyt vastauksen pitkän linjan roudarilta” jätti syvän jäljen tapahtuma-alaan. Vaikka elinkeinoministeri täsmensikin Helsingin Sanomille, että hänen mainitsemansa esimerkki ”ei kuvannut yleistä mielipidettäni freelancer-kentästä”, lausunto jäi vahvasti mieliin. (Sirén, 2022.) Samalla tuo täsmennys, ettei mielipide koske koko freelancer-kenttää, jätti jäljelle epäilyn, että ministeri Lintilä kokee juuri tapahtumateknisen alan roudari-Reiskoina. Tapahtuma-ala kokonaisuudessaan ja etenkin tekninen henkilöstö järkyttyi syytöksestä, joka leimasi toimialan ammattilaiset pimeän työn tekijöiksi. Tapahtuma-ala on Suomessa 2,35 miljardin euron arvoinen pitkälle kehittynyt liiketoiminnan alue, joka työllistää lähes 200 000 ihmistä ja tuottaa 1,2 % Suomen BKT:sta (Kuusisto & Sahlstedt, 2021). Opinnäytetöiden näkökulmasta tapahtumatekninen osaajakunta on kaukana roudari-Reiskoista. He ovat korkeatasoisia erityisosaajia ja etevimmistä käydään alan yritysten keskuudessa kilpailua. Haasteena on palkkatyöhön tulevien perehdyttämisen rinnalla - etenkin freelancereiden kohdalla - sitouttaminen produktioihin. Vetovoimasta puhumisen sijasta olennaiseksi nousee myös pitovoima, joka on erityisen haastavaa keikkapohjaisessa taloudessa. Miten saada haluttu ammattilainen sitoutumaan myös tilapäisiin tehtäviin organisaatiossa? Keikkatyöläisenä osana yhteisöä Määräaikaiset ja osa-aikaiset epätyypilliset työsuhteet ovat määrällisesti kasvaneet viime vuosien aikana (Leskinen, 2019). Varsinkin kulttuurialalla nämä epätyypilliset työsuhteet ovat normaaleja ja vakiintuneita työn tekemisen muotoja. Tulevaisuudessa keikkatalouden työmahdollisuuksien monipuolistumisen nähdään voimistuvan edelleen esimerkiksi vuokratyön ja alustatalouden myötä (Gaily, 2022). Tapahtuma-alalla vakituista henkilökuntaa on organisaatioissa usein vähän ja freelancereiden tarve on hetkittäin suuri, jotta varsinkin isompia tapahtumia voidaan toteuttaa. Alan ajallisesti epätasainen työvoimatarve johtaakin siihen, että hyvistä ammattilaisfreelancereista kilpaillaan tapahtuma-alan sesonkikausilla kovasti. Tapahtumatekniselle erityisosaajien joukolle on Covid-19 -pandemian aikana avautunut laaja webinaarien ja etätapahtumien ammattikenttä, jonne osan ammattilaisista epäillään myös jäävän. Tapahtuma-alan kyky pitää kiinni kokeneista osaajistaan organisaatioissaan romahti työn muututtua aiempaa epävarmemmaksi pandemian ehkäisemiseksi tehtyjen sulkutoimenpiteiden vuoksi. Kamppailua käydään tapahtuma-alalla sekä uusien ammattilaisten vetovoimasta että luottamuksen palauttamiseen alan pitovoiman vahvistamiseksi. Yksi pitovoiman keino on keikkatyöläisen tarpeisin räätälöity sitouttamisprosessi, jonka kehittämiseksi Parviaisen (2022b) ja Juutilaisen (2021a) opinnäytetyöt antavat paljon kehittämisehdotuksia. Keskeinen vaihe on uuden henkilön perehdytys (ks. Viitala 2021, Huuhka 2010). Perehdytys palvelee sekä tarvittavan tiedon jakamista että me-hengen luomista. Hyvän perehdytyksen tuloksena uusi henkilö kokee olevansa keikkalaisen sijasta arvostettu porukan jäsen. Parviaisen (2022a) aineistossa ikävimmät puutteelliseen perehdytykseen liitetyt tunteet kertovat ulkopuolisuuden ja helposti korvattavissa olemisen tunteista. Joidenkin kohdalla puutteellinen perehdytys on saanut vastaajia harkitsemaan alan vaihtoa tai jopa myötävaikuttanut alalta lähtemiseen. Toisaalta onnistuneella perehdytyksellä on kauaskantoisia positiivisia vaikutuksia. Perehdytys oman alan ammattilaisen kanssa voi vahvistaa perehdytettävän ammatillista itseluottamusta ja sen myötä rohkeutta kysyä matalalla kysymyksellä apua ja kehittyä osaajana. Perehdyttämisen ketunhäntänä psykologisen sitoutumisen vahvistaminen Vakituisen kokoaikaisen palkan puuttuessa työntekijöiden sitoutuminen tapahtuu projektikohtaisin sopimuksin. Virallisen sopimuksen rinnalla tehdään psykologinen sopimus, jolla pyritään kiinnittämään osaaja tilapäisorganisaatioon. Psykologinen sopimus jää usein ääneen lausumatta ja sisältää ajatuksen vastavuoroisuudesta ja jollakin tasolla sekä työnantajan että keikkatyöläisen tarpeiden huomioinnin ja motivaation yhteiseen työskentelyyn. (Halonen, 2009.) Juutilainen (2021b) kysyy: ”Miten freelanceria, jolla voi olla lukuisia eri työantajia vuodessa, voidaan sitouttaa organisaatioon, kun sitouttaminen on tässä ajassa haastavaa jo vakituisen henkilökunnankin kohdalla?” Freelancerit ovat työn tekijöinä sitouttamisen näkökulmasta erityisen haastava kohderyhmä. Heille sitoutuminen ei tarkoita organisaatioon yksinoikeudella sitoutumista, vaan pikemminkin psykolgoista sitoutumista johonkin laajempaan eri työyhteisöjen kautta muodostuvaan verkostoon, jonka kautta rakennetaan kokonaistyöllisyyttä erilaisten työsuhteiden avulla. Vastausta sitoutumiseen haetaan molemmissa taustalla olevissa opinnäytetöissä psykologisen sopimuksen avulla. Tiedon antamisen ohella on tärkeää muodostaa sosiaalistavan ja dialogisen perehdytystyylin avulla psykologista sitoutumista tukeva prosessi. Soveltaessaan psykologisen sitoutumisen mallia Parviainen (2022b) ja Juutilainen (2021a) näkevät kumpikin perehdyttämisen haasteena yhteisöön kuulumisen tunteen rakentamisen. Kun perehdytettävä tuntee kuuluvansa työyhteisöön, hän kokee työnsä merkitykselliseksi ja saa sen tuloksena myös arvostusta ja iloa työstään. Tämä haastaa myös työyhteisön. Jotta niin vakituinen kuin freelancer-pohjainenkin uusi työyhteisön jäsen tuntisi itsensä osaksi työyhteisöä, on työyhteisön oltava vastaanottavainen ja avoin. On pohdittava työyhteisön tarpeiden ohella freelancerin monesti perättäisten, päällekkäisten ja limittäisten työkuvien sovittamista järkeväksi kokonaisuudeksi. On tärkeää antaa mahdollisimman aikaisin mahdollisimman paljon tietoa tulevista produktioista, joihin freelanceria toivotaan, jotta myös freelancer pystyy suunnittelemaan omaa työkalenteriaan ja tulevaisuuttaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Juutilainen (2021a) korostaa, että sitouttamisen keskeinen osa on avoin ja läpinäkyvä viestintä. Avoin viestintä luo myös freelancereille tunnetta siitä, että he ovat tärkeä osa työyhteisöä. Jos freelancereille muistetaan viestiä vain silloin, kun organisaatiolla on tarvetta hänelle, jää yhteyden luominen työntekijän ja organisaation välillä heikoksi. Optimaalisessa tilanteessa organisaatio myös käy keskustelua siitä, millaisia tulevaisuuden haasteita tekninen ammattilainen itselleen ehkä toivoo. Ammatilliseen kasvuun —pätkittäinkin— sitoutuminen voi olla tärkeä viesti. Sitouttaminen on tapahtuma-alalla nyt ja lähitulevaisuudessa kriittisessä asemassa Viime kädessä Juutilaisen (2021a) analysoimien freelancereiden sitouttamiseen pätevät hyvin samanlaiset keinot, kuin Parviaisen (2022a) tutkimuksessa olleisiin vakituiseenkin tapahtumatekniikan osaajajoukkoon. Työn tulee olla motivoivaa, mielenkiintoista, haastavaa ja itsenäistä. On tärkeää, että organisaation arvomaailman on samassa linjassa työntekijän henkilökohtaisten arvojen kanssa. Muuten sitoutuminen jää kevyeksi. Samalla työnantajan on tärkeää muistaa, että hänelle työskentelevä freelancer on sitoutunut toimeksiantajan sijasta laajempaan verkostoon, joka edellyttää monipaikkaista lojaaliutta, jatkuvaa aikataulujen ja produktioiden priorisointia ja myös joskus joutumista kilpailevien työtarjousten väliin. Covid-19 pandemia on ajanut suuren osan kulttuurialasta ennennäkemättömään kriisiin. Lukuisat alan freelancerit jäivät tilanteessa yksin. Osa vaihtoi alaa vakaampien tulojen piiriin. Pandemian myötä vahvan epävarmuuden leiman itseensä saanut tapahtuma-ala kamppaileekin sekä veto- että pitovoiman alueilla. On käynyt, kuten Juutilainen toisen koronakesän kynnyksellä ennusti: ”Kun pandemia on kriisinä ohitettu, on kulttuurialalla tämä toinen kriisi edessä, mistä löydetään tarpeeksi ammattilaisfreelancereita tulevaisuuden projekteihin mukaan?”. Elämme aikaa, jossa hyvin toimintaansa teknistä henkilöstä sitouttaneet organisaatiot näyttäisivät selviävän voittajina. Kirjoittaja Katri Halonen (YTT, FL) toimii Metropolian kulttuurituotannon (YAMK) tutkintovastaavana, tukee opiskelijoita kehittymään etenkin ketterän kehittämisen ja osallistavan johtamisen alueella sekä toimii ohjattaviensa kanssakulkijana opinnäytetöiden eri vaiheissa. Lue lisää: Jenni Juutilaisen kulttuurituottaja (YAMK) opinnäytetyö: Illusio vapaudesta?: Ammattilaisfreelancerin sitouttaminen luovan alan organisaatioon Jenni Juutilainen on pitkän linjan freelance-tapahtumatuottaja. Hän on erikoistunut artistituotantoihin, mutta viime vuosien aikana kiinnostus erilaisten tuotantojen tekemiseen on ajanut hänet kokeilemaan tuottajan työtä hyvin erilaisissa projekteissa. Varsinkin kumppanituotannot ja niiden uudistaminen ovat juuri nyt Juutilaisen mielenkiinnon kohteena. Crista Parviaisen kulttuurituottaja (YAMK) opinnäytetyö: Perehdytys psykologista valtuutusta luovana prosessina : asiantuntijan sitouttaminen tapahtumateknisellä alalla Crista Parviainen työskenteli pitkään freelancerinä ennen Tampere-talon ja sittemmin Oy Aku´s Factory Ltdn palvelukseen siirtymistä. Esihenkilöaseman myötä Parviaisen kiinnostus on laajentunut valotekniikasta tapahtumateknisen alan työntekijälähtöiseen kehittämiseen ja alan yhteiskunnallisiin vaikutusmahdollisuuksiin. Lähteet Gaily, A. (2022). Työn elämä – Tulevaisuuden epätyypilliset työsuhteet. Alma Talent. Halonen, K. (2009) Kulttuurituottajat työn ja identiteettien markkinoilla. Työelämäntutkimus Vol 7 Nro 3 (2009), ss. 182 — 192. Huuhka, M. (2010). Luovan asiantuntijaorganisaation johtaminen. Talentum Media Oy. Juutilainen, J. (2021a). Illusio vapaudesta?: Ammattilaisfreelancerin sitouttaminen luovan alan organisaatioon. Kulttuurituottaja (ylempi AMK) opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Juutilainen, J. (2021b). Sitouttaminen haastaa luovan alan organisaatioita. Tulevaisuuden tuottajat -blogi 26.5.2021. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kuusisto, K. & Sahlstedt, M. (2021) Tapahtumateollisuus vuonna 2021. Selvitys suomalaista tapahtumateollisuudesta, se erityispiireistä, nykytilanteesta ja tulevaisuuden mahdollisuuksista. Toimialaselvitys 5/2021. Business Finland. Leskinen, T. (2019). Osa-aikatyö on yleistynyt, tyytymättömyys siihen ei – pitäisikö muuttaa puhetta? Tieto & Trendit -blogi 9.8.2019. Tilastokeskus. Parviainen, C. (2022a). Onnistunut perehdytys kiinnittää tapahtumateknisen osaajan organisaatioon. Tulevaisuuden tuottajat -blogi 30.9.2022. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Parviainen, C. (2022b). Perehdytys psykologista valtuutusta luovana prosessina : asiantuntijan sitouttaminen tapahtumateknisellä alalla. Kulttuurituottaja (ylempi AMK) opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Sirén, J. (2022) Ministeri Lintilä puhui pimeää rahaa ottavista roudari-Reiskoista – ”aika törkeää”, sanoo Tapahtumateollisuuden hallituksessa istuva Janne Auvinen. Helsingin sanomat 20.6.2022. Viitala, R. (2021). Henkilöstöjohtaminen. Keskeiset käsitteet, teoriat ja trendit. Edita Publishing Oy.
Julkisten hankintojen tutkinto-ohjelmasta potkua organisaation hankintatoiminnan kehittämiseen
Mitä tarkoittaa laatu? Tämä kysymys esitettiin minulle heti hankintaurani alkuvaiheessa silloisen esimieheni toimesta. Siitä alkaen olen työssäni etsinyt tätä laadun määritelmää hankinnasta toiseen – jo 10 työvuoden ajan! Tänä aikana olen ymmärtänyt, että laatu on koettua, tunnettua ja havaittua. Lisäksi laatu on monimuotoista, se kehittyy ja jättää jäljen. Hankinnat ovat toki muutakin kuin laadun määrittämistä, kilpailuttamista ja juridisia sopimusehtoja. Tulevaisuuden hankinnan ammattilaisten työkenttä ja osaamistarve tulevat olemaan mielestäni laajempia kuin koskaan aikaisemmin. Hankinnat ovat keino vastata organisaation muutostarpeisiin. Muutosjohtamisen taidot ja muutoskyvykkyys ovat hankinnoissa asioita, joiden tarve tulevaisuudessa kasvaa. Hankintoihin kohdistuvan roolin muutos organisaation tukitoiminnoista strategisempaan, kumppanuuteen painottuvaan, rooliin luo osaltaan uudenlaista osaamistarvetta niin hankintojen toteuttamiseen, johtamiseen, sidosryhmätoimintaan kuin kehittämiseenkin. Hankinnoissa riskinhallinnan rooli ja asioiden hallinnointiin liittyvät tekijät ovat jo nousseet esille vahvasti viime vuosina. Puolestaan syvyyttä organisaation hankintatoimintaan ja -osaamiseen voidaan luoda sisäisen substanssiosaamisen kehittämisen myötä. (Raunio 2021) Metropolia AMK tarjoajaa ensimmäisenä Suomessa ylempään korkeakoulututkintoon johtavan julkisiin hankintoihin erikoistuneen tutkinto-ohjelman. Koulutusohjelma toimii osaltani ns. sinettinä tähän astiselle julkisten hankintojen parissa työskentelylle. Opinnot ovat tuoneet omaan osaamiskenttääni uusia näkökulmia erityisesti vaikuttavuuden ja strategisen johtamisen osalta. Koulutusohjelmassa saimme tietoa niin hankintojen kategoriajohtamisesta kuin hankintoihin liittyvien erilaisten toimintaympäristöjen vaikutuksista. Kyvykkyys etsiä ja hakea tietoa ovat tärkeitä elementtejä hankinnan ammattilaiselle tulevaisuudessakin, mitkä koulutuksen osalta myös vahvistuivat entisestään. Kun opinnot töiden ohessa ovat mahdollistaneet opitun käytäntöön viemisen, etäopinnot ovat puolestaan sallineet joustavasti opinnot kokonaan noin 350 kilometrin päästä oppilaitoksesta. Tämä osaltaan on välillisesti vahvistanut myös osaamista etätyöskentelyssä. Koulutusohjelmaan pääsy ajoittui juuri oikeaan aikaan, ja koulutus huomioi myös tulevat osaamis- ja kehitystarpeet. Organisaatiomme ensimmäiset hankintatoiminnan linjaukset ovat juuri valmistuneet. Tällä hetkellä organisaatiossamme hankintatoiminnan linjauksiin liittyen on viimeistelyssä varsinaisen toimenpidesuunnitelman valmistelu eli hankintalinjausten vieminen käytäntöön ja organisaation toimintaan. Yhtenä keinona strategistenkin linjausten toteuttamisessa on tiedostettu hankintojen kategorisointi ja hankintojen kategoriajohtamisen kehittäminen. Tutkinto-ohjelmassa toteutettu lopputyöni onkin hyvin vahvasti tukemassa tätä toimenpidettä ja sen jalkauttamista organisaatiossa. Jatkan siis laadun etsimistä hankinnoissa edelleen, mutta laajemman työkalupakin turvin! Kirjoittaja Maria Ruosteluoma työskentelee erityisasiantuntijana (hankintojen kategoriavastaavana) Ruokavirastossa. Työn ohella hän valmistuu julkisiin hankintoihin erikoistuneesta ylemmän ammattikorkean tutkinto-ohjelmasta. Hän työskennellyt vuosia erilaisissa julkisten hankintojen asiantuntijatehtävissä. Tällä hetkellä kiinnostuksen kohteena erityisesti ovat strategisen hankintatoimen toiminnan ja hankintojen kategoriajohtamisen kehittäminen. Lähteet: Raunio, Helena 2021. Hankinta kehittyy kohti erityistehtäviä: haastattelussa Sari Hakkarainen LOGY ry:n hankintafoorumin koulutustiimi. Osto&logistiikka 5/2021, 46–47.
Työelämälähtöisyyttä, palvelumuotoilua ja itsensä ylittämistä koronakeväänä
Kun ammattilaiset jatkavat opintojaan YAMK-tutkinnossa, opinnoissa tartutaan käytännön työelämän haasteisiin ja ratkotaan niitä yhteistyössä. Ryhmässä jokaisen vahvuuksille on käyttöä ja erilaisuus nähdään vahvuutena. Työelämän kehittäminen on opinnoissa keskeistä ja kaikkea aiemmin opittua hyödynnetään opinnoissa. Ryhmässä innostus ja innovatiivisuus lisääntyvät. Opinnot valmistavat meitä tarttumaan uusiin haasteisiin ja etenemään työurallamme. “Pilvipalveluissa ryhmätöiden teko sujuu joustavasti ajasta ja paikasta riippumatta”. Mitä seuraa kun viisi erilaista aikuisopiskelijaa tapaavat Metropoliassa? He lyöttäytyvät yhteen ja nimeävät WhatsApp -ryhmänsä Kriisiryhmäksi. Ryhmää yhdistää innostus, ilon kautta tekeminen sekä palava halu opiskelemiseen ja työelämässä etenemiseen. Kriisiryhmä on hyödyntänyt ryhmäläisten erilaisuutta ja vahvuuksia. Jokaisen osaamiselle on löytynyt käyttöä. Meitä ei edes koronakevät hidastanut - päinvastoin! Etäkokoontumisista tuli osa arkea. Niiden avulla saimme tehtävät valmiiksi ja viimeistellyksi ajallaan. Nykyteknologia mahdollistaa erilaisissa elämäntilanteissa olevien ryhmäläisten sujuvan yhteistyön. Metropolian tarjoamissa pilvipalveluissa ryhmätöiden teko sujuu joustavasti ajasta ja paikasta riippumatta. Mielestämme erityisen hauskaa on ollut yhteiskirjoittaminen yhdistettynä ryhmäpuheluihin. Iloksemme olemme huomanneet e-kirjavalikoiman olevan aivan eri tasolla kuin perustutkintoa suoritettaessamme. Tästä oli merkittävää etua, kun koronan takia kirjastot suljettiin nopealla aikataululla. Opetuspäivät ovat tarjonneet keväällä vastapainoa työlle ja uutisvirralle. “Odotustila ratkaisumme sai Testbed-tiimiltä huomionosoituksen”. Asiakaslähtöisten palvelujen kehittäminen -kurssilla parviäly osoittautui erittäin tärkeäksi, kun innovoimme uutta. Hiihtolomalla jalkauduimme Metropolian Myllypuron kampukselle tutustuaksemme Testbed-tiloihin ja kehittelemään ideoita. Valitettavasti emme päässeet sillä reissulla Testbed-tiloihin, mutta kiinnitimme huomioita odotustilaan, joka oli tylsä ja ankea – ihan niin kuin kaikki muutkin odotustilat! On kiinnostavaa huomata, miten idea lähtee kehittymään ja lentoon kun viisi hyvin erilaista ihmistä antaa siihen panoksensa. Ryhmä tuotti kehittämisideoita ylitsevuotavan paljon. Tehtävänannosta teki miellyttävän se, että se tarjosi meille mahdollisuuden toimia luovasti ja innovoida uusia palveluja. Tiimityötaidoista oli apua, kun monia ajatuksia ja ideoita piti muuttaa yhteistä tavoitetta edistäväksi kokonaisuudeksi yhteistyössä muiden tiimin jäsenten kanssa. Odotustila -innovaatiot saivat Metropolian Testbed-tiimiltä huomionosoituksen ja meidät palkittiin HIMSS-kongressin pääsylipuilla. Tämä kruunasi kevään ja antoi uskoa omaan tekemiseen ja innovaatiokykyihin. Keväällä kurssien päätösseminaareissa on ollut inspiroivaa saada nähdä toisten ryhmien tuotokset ja päästä keskustelemaan töistä sekä saada toisten opiskelijoiden palautetta omastaan. Seminaarien järjestelyt etäyhteydellä ovat olleet toimivia ja niitä soisi hyödynnettävän myös jatkossa. “Kehitimme konkreettista työelämän prosessia”. Laatu- ja turvallisuusprosessien kehittäminen -opintojakso oli mahdollisuus perehtyä aivan uudenlaiseen maailmaan. Valitsimme teemaksi prosessin mallintamisen ja kehittämisen. Kehitimme konkreettista työelämän prosessia mallintamalla viestin kulkua henkilökunnan ja asiakkaan välillä vankiterveydenhuollossa. Työn lopputulos on esitelty työnantajalle, joka otti työn kiinnostuneena vastaan. Tulevaisuuden visiossamme nämäkin ideat vielä joskus toteutuvat! “…kaikenlainen altistuminen uusille tuulille tuo iloa ja hyvinvointia...”. Jokaisen suoritetun kurssin myötä olemme huomanneet, että aiemmin opitusta on ollut hyötyä ja että olemme oppineet enemmän kuin olemme itse huomanneetkaan. Jokainen on voinut hyödyntää uutta osaamistaan myös työelämässä. Ylimääräisenä bonuksena on ollut mahdollisuus suorittaa koulun kautta kansainvälinen PMAF Project Management Foundation -sertifikaatti, kansainvälinen projektinhallinnan sertifikaatti. Suosittelemme jokaiselle YAMK-opintoihin heittäytymistä. Sinnikkyydellä ja toisten tuella pääsee maaliin. Uuden oppiminen ja itsensä kehittäminen on tärkeää, etenkin tällaisena aikana, kun tulevaisuuden työmarkkinat ja työtavat muokkautuvat nopeasti koko maailman ollessa sekaisin. Uudet ystävät ja kaikenlainen altistuminen uusille tuulille tuo iloa ja hyvinvointia elämään. Opettajilta saa opetuksen lisäksi tukea ja palautetta henkilökohtaiseen kehittymiseen. Odotamme kouluttautumisen tuovan uusia haasteita ja mahdollisuuksia edetä urallamme. Kun YAMK-tutkinto on maisteritasoinen tutkinto, odotamme koulutuksen arvostuksen näkyvän tulevaisuudessa myös palkassa. Kirjoittajat Tarja Kuntsi (geronomi (AMK), auktorisoitu seksuaalineuvoja), Amy Leppänen (bioanalyytikko (AMK)), Munir Musse (bioanalyytikko (AMK)), Susanna Pietiläinen (geronomi (AMK)) ja Leena Rautakorpi (terveydenhoitaja (AMK)) opiskelevat Metropoliassa Sosiaali- ja terveysalan palvelujen ja liiketoiminnan johtamisen ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Image by Hannah Busing, Unsplash License.
Lisää laatua itsearvioinnilla
Laatu ja sen arviointi ovat tärkeä osa ammattikorkeakoulun toimintaa. Metropolian sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinto-ohjelman opettajat toteuttivat viime vuonna tutkinnon itsearvioinnin, joka osoittautui mielekkääksi tavaksi tunnistaa kehittämistarpeita ja muistuttaa vahvuuksista. Työkaluksi arviointiin valittiin EU:n rahoittamassa hankkeessa kehitetty Self-Evaluation Handbook. Itsearvioinnin työkalu sisälsi 10 arvioitavaa aluetta, joita olivat muun muassa tutkinto-ohjelman perusta ja filosofia, oppiminen ja opetus, arviointi ja palaute, taitojen kehittyminen ja työllistyminen, tutkimus ja arviointi, opiskelijakeskeisyys sekä opetushenkilöstön kehittäminen. Kokeilu osoitti, että itsearvioinnissa on mahdollista saada kuuluviin niin opettajien, opiskelijoiden kuin sidosryhmienkin ääni. Sosiaalialan ylemmän tutkinnon opettajatiimi koki arvioinnin tekemisen hyvänä tapana tarkastella sekä tutkinnon että opiskelijoiden asiantuntijuuden kehittymisen kannalta tärkeitä ja keskeisiä asioita. Oli mielenkiintoista pysähtyä keskustelemaan kollegoiden kanssa tutkinnon perustasta, opiskelijakeskeisyydestä, arviointi- ja palautekäytännöistä sekä mahdollisuudesta oman työn ja osaamisen kehittämiseen. Opettajien tekemän arvioinnin perusteella eri osa-alueet olivat tutkinnossa pääsääntöisesti hyvää - osittain myös kiitettävää - tasoa. Opiskelijoiden havainnot ja kirjallinen palaute olivat yhdensuuntaisia opettajien tekemän arvioinnin kanssa. Itsearvioinnin toteuttaminen mahdollisti vuosien kehittämistyön äärelle pysähtymisen ja tehtyjen valintojen arvioimisen. Itsearviointi ohjaa kiinnittämään huomiota oleellisiin kehittämistarpeisiin sekä tunnistamaan tutkinnon vahvuudet. Lisää itsearvioinnin työkalun käyttämisestä täältä: Lisää laatua itsearvioinnilla Kirjoittajat: Marjatta Kelo & Katriina Rantala-Nenonen
Uusi julkaisu: Metropolia Master´s – Keskusteluja työelämän kehittämisestä
Ylempi ammattikorkeakoulututkinto eli YAMK-tutkinto on maisteritasoinen koulutus, joka on tarkoitettu jo työelämässä oleville. Tutkinto antaa uutta asiantuntijaosaamista erityisesti työelämän muutos- ja kehittämistilanteisiin. Opinnoissa korostuvat aidossa työelämän toimintaympäristössä – usein omalla työpaikalla – toteutettavat oppimistehtävät, joista keskeisin on tutkimuksellinen kehittämistyö eli opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu on juhlinut vuonna 2018 kymmenettä toimintavuottaan. Sen kunniaksi toteutettiin ylempien ammattikorkeakoulututkintojen maailmaa valottava julkaisu Metropolia Master´s – Keskusteluja työelämän kehittämisestä (toim. Marjatta Kelo & Elina Ala-Nikkola). Julkaisussa tuodaan esiin välähdyksiä siitä, millaisia YAMK-opinnäytetöitä vuosien saatossa on eri aloilla tehty ja millaista osaamista ne ovat tuottaneet tekijälleen, hänen työyhteisölleen ja koko toimialalle. Julkaisu rakentuu ylempään AMK-tutkintoon valmistuneiden alumnien sekä Metropolia Ammattikorkeakoulussa työskentelevien asiantuntijoiden vuoropuhelusta. Ne avaavat ikkunoita siihen, miten työelämään linkitetyt maisteritasoiset opinnot vievät eteenpäin paitsi opiskelijoita yksilöinä myös työyhteisöjä ja koko toimialaa. Lisäksi julkaisussa pohditaan monesta näkökulmasta ylempien ammattikorkeakoulututkintojen merkitystä yhteiskunnalle ja yksilöille ja mukaan on tuotu myös näkökulmia muutamista myös aivan tuoreista tutkinnoista, joista ei vielä ole valmistunut opiskelijoita. Metropoliassa on tällä hetkellä 25 ylempään AMK-tutkintoon valmistavaa tutkinto-ohjelmaa, joista tässä julkaisussa ääneen pääse 14. Koska tarjoamme tutkintoja niin englanniksi kuin suomeksikin, on julkaisussa tekstejä molemmilla kielillä – opetuskielen mukaisesti. Julkaisu on luettavissa Metropolian verkkosivuilla verkkojulkaisuna osoitteessa https://www.metropolia.fi/masters2018 sekä e-kirjana osoitteessa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121922374 Lisätietoja: kehityspäällikkö Marjatta Kelo, marjatta.kelo@metropolia.fi p.040-630 2191 julkaisut@metropolia.fi
Kansainvälistä keskustelua maailmankansalaisuudesta ja kasvatuksesta
Sosiaalialan ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa koulutetaan sosiaalialan ja hyvinvoinnin laaja-alaisia asiantuntijoita, jotka osaavat uudistaa ja johtaa asiakastyötä sekä kehittää sosiaalialan toimintakäytäntöjä ja palveluja yhteistyössä asiakkaiden, monialaisten verkostojen ja yhteisöjen kanssa. Kesäkuussa 2017 sosiaalialan opiskelijoita ja opettajia osallistui Artevelde University Collegen järjestämälle varhaiskasvatuksen kansainväliselle viikolle Gentissä Belgiassa. Viikon teemana tänä vuonna oli ”Education for Global Citizenship.” Vierailu sisälsi muun muassa workshop -työskentelyä (mukaan lukien opiskelijoiden oma workshop) ja tutustumiskäyntejä paikallisiin päiväkoteihin ja kouluihin. Kansainväliselle viikolle osallistuivat lastentarhanopettajat ja sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijat Tiina Lallukka, Saara Salo, Päivi Benjaminsson ja Outi Kakkonen, sekä lehtorit Saila Nevanen, Anna-Riitta Mäkitalo ja Sylvia Tast. Viikon keskeinen yhteinen kysymys oli, miten varhaiskasvatuksessa voidaan sisäistää sellaisia maailmankansalaisuuteen liittyviä teemoja kuten ilmastonmuutos, muuttoliikkeet, kansalaisuus, kestävyys, solidaarisuus tai rauha. Tapahtumaan osallistui varhaiskasvatuksen asiantuntijoita ja korkeakouluopettajia Belgian lisäksi Tanskasta, Saksasta, Hollannista, Sveitsistä, Englannista, Kreikasta, Ecuadorista ja Yhdysvalloista. Luennoilla ja workshopeissa käsiteltiin muun muassa varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa, kulttuurien välisiä kompetensseja, lasten oikeuksia, lapsiperheiden köyhyyttä sekä kestävää kehitystä varhaiskasvatuksessa. Katse kohti sosiaalisesti kestävää kehitystä varhaiskasvatuksessa Metropolian sosiaalialan opiskelijoiden workshopissa ”Building Social Sustainability in Finnish ECEC” opiskelijat esittelivät suomalaista koulutusjärjestelmää sekä varhaiskasvatusta ja sen tavoitteita varhaiskasvatuslain ja uusien varhaiskasvatussuunnitelmien (otettiin käyttöön 1.8.2017) näkökulmista. Kestävän sosiaalisen kehityksen osalta on oleellista painottaa kasvatuksessa ja opetuksessa sitä, että yhä useammilla ihmisillä – taustastaan riippumatta - olisi mahdollisuus osallisuuteen ja omaan ainutlaatuiseen elämään. Ihmisoikeudet ovat siinä keskeisessä asemassa. Workshopissa opiskelijat keskusteluttivatkin osallistujia lasten oikeuksien toteutumisesta arjessa. Lisäksi pohdittiin, minkälaista tietoa, taitoa ja asenteita opettajalta edellytetään sosiaalisesti kestävän kehityksen opetuksessa, ja miten lapsia voi konkreettisesti ohjata ja opettaa osallisuuteen ja aktiiviseen kansalaisuuteen. Esimerkkeinä kestävän kehityksen huomioimisesta suomalaisessa varhaiskasvatuksessa opiskelijat tarkastelivat Vihreä lippu -ohjelmaa sekä Aikamatkalla -projektia. Vihreä Lippu -ohjelma on päiväkotien, koulujen, oppilaitosten sekä lasten ja nuorten vapaa-ajan toimijoiden kestävän kehityksen ohjelma, ja se on osa kansainvälistä Eco-Schools -ohjelmaa. Aikamatkalla -projektin tavoitteena on lisätä lapsen ja perheen sosiaalista hyvinvointia omia juuria ja identiteettiä vahvistavan työskentelyn avulla. Projekti on osa Lastensuojelun Keskusliiton koordinoimaa Emma & Elias – ohjelmaa, ja sitä toteutetaan päiväkotien kanssa. Workshopin kansainvälistä yleisöä kiinnostikin sukupolvien välisen vuorovaikutuksen huomioiminen varhaiskasvatuksessa. Yhteisiä kysymyksiä, erilaisia lähtökohtia Kansainvälisellä viikolla vieraat pääsivät tutustumaan myös kolmeen belgialaiseen päiväkotiin/kouluun, joissa oli 1-7 -vuotiaita lapsia. Vierailujen aikana oli mahdollista perehtyä belgialaiseen päivähoitoon ja käydä keskustelua sen pedagogiikasta ja toiminnasta. ”Opintomatka oli erittäin antoisa, ja workshopin pitäminen vahvisti luottoa omaan osaamiseen. Ohjelma oli mielenkiintoinen ja kansainvälinen. Matkan parasta antia olivat myös keskustelut opiskelukavereiden/kollegoiden kanssa, kokemusten jakaminen ja reflektointi. Keskusteluista sai paljon ajattelemisen aihetta, esimerkiksi miten eri tavoin globaalissa maailmassa lapsuuden käsitys ja arvostus näyttäytyvät”, pohtivat opiskelijat opintomatkan antia. Opiskelijoista oli mielenkiintoista havaita, että eri puolella maailmaa olemme samojen asioiden äärellä, mutta hyvin erilaisista lähtökohdista. Kasvatuksessa ja opetuksessa on tärkeää huomioida, että päätökset joita teemme, vaikuttavat globaalisti. Miten opetamme lapsiamme huomioimaan toiset ja elämään sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävästi, jotta maapallo säilyy myös tuleville sukupolville. Katriina Rantala-Nenonen Sosiaalialan lehtori, tutkintovastaava (sosiaalialan ylempi AMK-tutkinto)
Poimintoja Metropolia Master’sin keväästä
Metropolian ylempien ammattikorkeakoulututkintojen tarjonta ja koulutusvienti laajenee. Kuntoutuksen ylempi ammattikorkeakoulututkinto on saanut tunnustusta erinomaisesta laatutyöstä. Näin se voi toimia hyvien käytäntöjen jakajana kansallisesti ja kansainvälisesti. Alunmi-tapahtuma kokoaa yhteen Metropoliassa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnan suorittaneita. Metropolia Master's-tutkinnoista Kesän kynnyksellä pysähdyn tarkastelemaan Metropolian ylempien ammattikorkeakoulututkintojen ja Master’s -kehittämisverkoston kevättä. Monialaiseen ylempien ammattikorkeakoulututkintojen joukkoon on tullut kolme uutta tutkinto-ohjelmaa Ajoneuvotekniikka, Muotoilu ja Vanhustyö. Lisäksi Informaatioteknologia - Information Technology -tutkinto-ohjelmaan on tullut uutena syventymiskohteena terveysteknologia. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opintojen tavoitteena on tuottaa työelämän kehittäjiä vaativiin asiantuntija- ja johtamistehtäviin. Kevään 2017 aikana Metropoliasta on valmistunut yli 200 maisteritason tutkinnon osaajaa. Onnea tutkinnon suorittaneille! Uutena avauksena on Master's-tason Health Business Management -tutkinnon vieminen Sri Lankaan. Alussa Metropolian osuus koulutuksen toteuttamisesta on laajempi, mutta vähitellen vetovastuu siirtyy Sri Lankan kouluttajalle. Opetus toteutetaan sekä lähiopetuksena että verkko-opetuksena. Tunnustusta Kuntoutuksen YAMK:lle Alkuvuodesta 2017 Metropolia sai Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen toteuttamassa auditoinnissa laatuleiman, joka osoittaa Metropolian laatujärjestelmän sisältävän eurooppalaisten korkeakoulujen laadunhallinnan periaatteet ja suositukset. Auditointikohteista Kuntoutuksen YAMK-tutkinto-ohjelma sai kansainväliseltä auditointiryhmältä parhaan mahdollisen arvosanan. Tutkinnossa on erinomaisesti kehitetty opetussuunnitelmaa yhteistyössä työelämän toimijoiden, tutkinto-ohjelman opiskelijoiden ja heidän työyhteisöidensä sekä TKI-toiminnan kanssa. Opetuksessa hyödynnetään moninaisia menetelmiä ja oppimisympäristöjä. Yhteiskehittely on pedagoginen ratkaisu, jossa opiskelijoiden osallisuus on vahvasti mukana. Laajemmin auditoinnin tuloksia on kuvattu raportissa KARVI_0517. Kuntoutuksen ylempi ammattikorkeakoulututkinto nostettiin esiin myös Kevan Podcast-keskustelussa, joka käsitteli kompleksisuutta oppimisessa ja työn muutoksessa. Kuntoutuksen YAMK:ssa oppimisen ja koulutuksen keskiössä on yhteiskunnallinen haaste: kuntoutuja toimijana. Oppiminen rakentuu tämän haasteen ympärillä olevista erilaisista tekijöistä, joilla opiskelija ja saa välineitä työelämän uudistamiseen ja kehittämiseen. Katse tulevaan syksyyn Vuonna 2015 järjestettiin ensimmäinen Metropolia Master’s -alumnitapahtuma. Nyt Suomi 100 -juhlavuonna juhlistamme työelämäläheistä maisteritasoista korkeakoulutusta ja sen alumneja järjestämällä 2.10.2017 seuraavan Masterminds - Metropolia Master's Alumni -tapahtuman. Lue tapahtumasta lisää Tapahtumat-sivuiltamme tai Facebookista. Marjatta Kelo kehityspäällikkö, Metropolia Master’s Kirjoittaja on toiminut tammikuusta 2017 alkaen Metropolian ylempien AMK-tutkintojen kehityspäällikkönä ja Metropolia Master’s-kehittämisverkoston vetäjänä.
Kohtaamisia kulttuurituotannon kehittämistöiden äärellä
Huhtikuussa 2017 Helsingissä pidettiin seminaari, jossa Metropolian ja Humanistisen ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suorittavat opiskelijat esittelivät valmistuneita opinnäytetöitään. Seminaarin nimenä oli ”Kulttuurikohtaamisia”. Nimeen sisältyvä ajatus kulttuurin tekijöiden ja kokijoiden, yleisön vuorovaikutuksesta kuvastaa hyvin esitelmiin ja kyseisiin töihin sisältyvää tavoitetta ja arvolatausta. Onhan kulttuurituottajan tehtävänä huolehtia kulttuurin ja taiteen asemasta yhteiskunnassa ja vahvistaa sekä kehittää niitä toimenpiteitä, joiden avulla kulttuurisia kohtaamisia rikastutetaan, syvennetään ja laajennetaan. Kulttuurituotannon ylemmän tutkinnon opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa uutta osaamista sekä kehittää työelämää ja alaa innovatiivisella tavalla. Tavoitteet ovat haastavia, mutta onnistuessaan työ palkitsee niin tekijänsä kuin tilaajansa. Tutkimuksellisen kehittämisen työotetta soveltaessaan opiskelija hyödyntää ammatillista osaamistaan vaativassa asiantuntijatyössä. Kulttuurituotannon opinnäytetöissä näkyy se, mitä kulttuuri ja taide merkitsevät tänään ja miltä pohjalta se muotoutuu tulevaisuudessa. Huhtikuun kaksipäiväisessä seminaarissa kuultiin asiantuntijaesityksiä monista keskeisistä nykytilaa määrittävistä haasteista. Yritys- ja verkostoyhteistyötä, uusien yleisöjen osallistamista ja kokeilukulttuuria lähestyttiin niin teattereiden, museoiden, festivaalien kuin varhaiskasvatuksenkin tarpeista. Kehittämistöiden aiheet käsittelivät erityisryhmille, maahanmuuttajille, lapsille ja aikuisillekin suunnattuja kulttuuripalveluita. Kehittämiskohteina olivat myös yksityisellä, kolmannella tai julkisella sektorilla toimivat erikokoiset organisaatiot ja säätiöt. Työn kärki ulottui rahoituslähteiden, markkinoinnin, yhteistyömallien ja -verkostojen kehittämisestä tulevaisuusorientoituneeseen organisaation strategiseen työhön. ”Kehittämistyö oli YAMK-opintojen isoin ponnistus, jonka toteuttaminen antoi mahdollisuuden (ja toisaalta velvollisuuden) tarkastella syvästi, laajasti ja analyyttisesti oman työni aiheita. Kulttuurikohtaamisia-tilaisuudessa oli hienoa kuulla YAMK-opiskelijoiden tekemiä loistavia kehittämistöitä ja nähdä kaikkien opiskelijoiden puolentoista vuoden aikana tekemä työ. Alun hämäristä aihioista oli tässä ajassa syntynyt kirkkaita ja teräviä kokonaisuuksia. Jokainen sai osaltaan kehitettyä opinnäytetyöprosessissaan jotain uutta ja kiinnostavaa oman työkenttänsä puitteissa”, kuvailee Metropoliasta keväällä 2017 valmistunut kulttuurituottaja (YAMK) Ia Pellinen. Seminaarissa kuullut puheenvuorot ja niiden taustalta löytyvät tutkimukselliset kehittämistyöt osoittavat sen, miten keskeisesti ja laaja-alaisesti kulttuurituotannon ammattilaiset ovat osaltaan vaikuttamassa yhteiskuntaan sen taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia rakenteita myöten. Kulttuurituottaja on yhä useammin se taho, jonka välittämänä moni ilmiö konkretisoituu ja ihmiset löytävät toisensa. Seminaarin nimen sisältämä näkemys vuorovaikutuksen tärkeydestä peilautuu kulttuurituottajan ammattikuvaan ja sen myötä meitä ympäröivään ja muotoutumassa olevaan todellisuuteen. Kohtaamisen tematiikkaa jatkaa myös Metropolian ja Humakin tuore yhteisjulkaisu Kulttuurituotannosta kirjoitettua 2017, jossa on sekä laajempia tutkimuksellisia näkökulmia valottavia, opinnäytetöihin pohjautuvia artikkeleita että lyhempiä ja tiiviitä katsauksia kirjoittajien omiin aiheisiin. Pia Strandman, kulttuurituotannon lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu Pekka Vartiainen, kulttuurituotannon yliopettaja, Humanistinen ammattikorkeakoulu Kulttuurituottaja (YAMK) opinnot ovat haussa syksyn 2017 yhteishaussa 5.9.-20.9.2017
The editorial team will provide the content of the Masterminds blog before publication.
The editorial team started its work at the beginning of 2022.
Pia Koirikivi, chief editor in Masterminds blog, Pedagogical Specialist
Minna Kaihovirta, Manager of Dialog
Iira Lankinen, Principal Lecturer
Riikka Wallin, Publications Specialist
Zinaida Grabovskaia, Senior Lecturer
Salla Kivelä, Principal Lecturer
asiantuntija yamk business informatics Business Informatics Master’s Program CERN Bootcamp Construction Business hankinnat hankintastrategia hankintatoimi ilmastonmuutos Industrial Management Industrial Management Master’s program johtaminen koulutus kulttuurituotanto Marjatta Kelo master Master's Thesis masterminds Masterminds blog Master of Engineering Master’s degree Metropolia Metropolia AMK Metropolia Master's Metropolia UAS metropolia YAMK opinnäytetyö osaaminen service design Sharing economy sosiaali-ja terveysala sosiaaliala study trip Sustainability talotekniikka terveyden edistäminen terveydenhuolto työhyvinvointi ura yamk YAMK-tutkinto YAMK opinnäytetyö ylempi AMK ylempi ammattikorkeakoulututkinto Zinaida Grabovskaia
