Avainsana: johtaminen

Mitä on luova johtaminen? Oivalluksia Mahdollisuuksien maisemia -tapahtumasta, osa 1.

Koronapandemia, ilmastonmuutos, Ukrainan sota, työvoimapula, väestön huoltosuhde, inflaation kiihtyminen - nämä muutamina esimerkkeinä tilanteista ja olosuhteista, jotka konkreettisesti haastavat meitä päivittäin rikkomaan rutiineja ja löytämään tekemiseen luovuutta niin yksilöinä kuin organisaatioina. Keskustelua organisaatioiden luovuudesta on käyty jo pitkään ja yhteiskunnassamme onkin jo hyväksytty ajatus, että menestymiseen tarvitaan myös muita kuin tehostamisen taitoja (Rahkamo 2022). Luovalla johtamisella mahdollistetaan uusien ratkaisujen löytäminen yhä kompleksisempiin arjen haasteisiin- mistä luovassa johtamisessa oikein on kyse?  Metropolia Ammattikorkeakoulun järjestämässä Mahdollisuuksien maisemia -tapahtumassa  Myllypuron kampuksella kuulimme tutkijoiden puheenvuoroja työelämän luovuudesta kuten esimerkiksi luovuuden roolista ihmisten hyvinvoinnissa ja vaikkapa musiikin vaikutuksesta ihmisen ajatteluun.  Innostavien puheenvuorojen jälkeen kokoonnuimme pohtimaan työpajaan yhdessä monialaisen opiskelijajoukon sekä työelämän edustajien kanssa kahta kysymystä: mitä on luova johtaminen ja miten johtaa luovasti? Kysymykseen siitä, mitä on luova johtaminen, nousi työpajoissa kolme keskeistä kriteeriä: asenne, osaaminen ja tekeminen. Kysymykseen miten johtaa luovasti vastaamme blogimme osassa 2.  Luova johtaminen on asennetta ja myös asenteettomuutta  Pienryhmäkeskusteluissa luovaa johtamista kuvattiin muun muassa leikkimielisyytenä, ennakkoluulottomuutena, avarakatseisuutena, ”hallittuna hulluutena”, rohkeutena tehdä päätöksiä ja toisaalta myös rohkeutena kokeilla uusia asioita. Luovaan johtamiseen kytkettiin myös joustavuus ja muiden arvostaminen. Mielenkiintoista oli se, että luovuus nähtiin myös eräänlaisena asenteettomuutena tai ennakkoasenteiden puuttumisena.  Luovuudella ja uuden kehittämisellä on vahva kytkös. Innovaatiot edellyttävät usein paljon kokeiluja ja näihin tarvitaan niin rohkeutta, sitkeyttä kuin periksi antamattomuuttakin. Vahva sisäinen motivaatio, epävarmuuden ja epäonnistumisten sietäminen niin yksilötasolla kuin kaikilla organisaatioiden tasoillakin on tärkeää (Rahkamo 2022). Rahkamon mainitsemat luovuuteen kytketyt ominaisuudet voidaan hyvin linkittää myös työntekijän asenteeseen - kokeiluilla ja uutta kehittämällä, työntekijä haluaa oppia ja tehdä työnsä hyvin.  Keskusteluissa nostettiinkin esiin, että luova johtaminen mahdollistaa myös ”hiertoa”. Psykologisesti turvalliseksi koetussa ympäristössä uskalletaan olla myös eri mieltä ja tuoda esiin mitä luovempia ja ”hullumpia” ratkaisuja ja kokeiluehdotuksia.   Luova johtaminen on osaamista  Luovuus on läsnä organisaatioissa monella tasolla.  Luovasta johtamisesta puhuttaessa oleellinen kysymys onkin, miten saada organisaatiossa eri yksiköissä, tiimeissä ja henkilöissä oleva luovuus kukkimaan?   Pienryhmäkeskusteluissa luovaa johtamista kuvattiin erilaisten osaamisten kautta, joissa näkyi myös vahva kytkös edellä kuvattuun näkökulmaan asenteista. Ongelmanratkaisu- ja improvisointikyky, systeeminen ajattelu, kyky kytkeä asioita yhteen, kokonaisuuksien hahmottaminen, muiden kuuntelemisen taito ja erilaisten osaamisten tunnistaminen nostettiin luovaan johtamiseen kytkeytyviksi kyvykkyyksiksi ja osaamisiksi.   Sosiaaliset ja viestinnälliset taidot ovat tutkimusten mukaan myös luovuuden johtamisessa keskeisiä. Työelämässä luovuuden johtamisesta puhuttaessa ei voida myöskään unohtaa osaamista, rajallisia resursseja ja tuloksellisia vaatimuksia. Ajanhallinnan taidot ovat läsnä siis myös luovassa johtamisessa. Tutkimustiedon mukaan aikarajoitteilla on myös myönteistä vaikutusta tiimien luovuuteen ja päätöksentekokykyyn. (Liikanen, 2022)   Luova johtaminen on tuloksellista toimintaa ja kollektiivista tekemistä  Organisaatioiden luovuutta tutkineet painottavat luovuudessa olevan kyse toiminnasta ja työstä, jonka lopputuloksena syntyy uusia, hyödyllisiä ja tiettyyn tarkoitukseen soveltuvia tuotoksia. (Liikanen, 2022)  Onnistuakseen pitkällä tähtäimellä organisaatioiden pitää osata löytää vahva tasapaino uutta luovan toiminnan ja tehokkuuden välille. Tärkeää on ymmärtää myös, että asiantuntijaluovuudessa on vain harvoin kyse yksilötekemisestä, vaan usean ihmisen ajattelun yhdistämisestä. Luova ajattelu on kollektiivista tekemistä. (Rahkamo, 2022)  Pienryhmäkeskusteluissa nousikin vahvasti esille yhteisöllisyyden merkitys luovuuden syttymisessä. Johtaja nähtiin luovuuden mahdollistajana ja luovuudelle tilan antajana.  Luovuutta ei myöskään haluttu alistaa kehittämiselle vaan luovuus nähtiin merkityksellisenä jo itsessään. Luovuutta kuvattiinkin työpajassa myös olemisen tapana. Se tapahtuu samanaikaisesti monilla tasoilla, yksilöissä ja yhteisöissä.  Mitä yhteisessä keskustelussa opimmekaan?  Keskustelun polveileminen siivitti meitä ymmärtämään, että luovaa johtamista tulee tarkastella sekä luovuuteen, että johtamiseen kytkettävien ilmiöiden ja tekijöiden kautta. Luova johtaja tutustuu ja tuntee yhteisönsä, innostuu ja innostaa, oppii ja osaa.  Luovasti johdetussa organisaatiossa luovuus on olemisen ja tekemisen tapa. Miten sitten voisimme johtaa luovasti? Siitä lisää seuraavassa blogi-postauksessa.  Kirjoittajat  Heidi Stenberg (KM, Tuotekehittäjä EAT, Th) on Metropolian projektipäällikkönä ja lehtorina toimiva johtamisen kehittäjä, koulutusalan moniottelija ja terveyden edistäjä.  Raisa Varsta (KTM, työnohjaaja, opinto-ohjaaja) toimii Metropolian tutkinto- ja tiimivastaavana sekä kouluttaa ja kirjoittaa oppimisen ja työelämän moninaisista teemoista.  Lähteet   Liikanen Minna, 2022. Miten organisaatioissa voidaan edistää luovuutta? Boardman. Blogi Viitattu 25.10.2022.  Rahkamo Susanna, 2022. Luovuuden johtaminen ja johtamisen luovuus – mitä työelämäluovuudesta pitäisi ymmärtää? Johdon agendalla 2022. Blogi Viitattu 25.10.2022.    

Miten johtaa luovasti? Oivalluksia Mahdollisuuksien maisemia -tapahtumasta, osa 2.

Tulevaisuus tuo eteemme tilanteita, joissa emme ole aiemmin olleet. Näiden meille täysin uusien ongelmien ratkaisuun tarvitsemme ihmisiä, jotka osaavat ajatella eri tavalla, luovasti. Kun emme pysty työhön ryhtyessämme kuvittelemaan lopputulosta kovin tarkasti, olemme luovan työn äärellä. (Pölönen 2019) Miten voimme johtamistyössä toimia luovasti niin, että haasteisiin löydettäisiin uusia, toimivia ratkaisuja?  Metropolia Ammattikorkeakoulun järjestämässä Mahdollisuuksien maisemia -tapahtumassa kokoonnuimme pohtimaan yhdessä monialaisen opiskelijajoukon sekä työelämän edustajien kanssa kahta kysymystä: mitä on luova johtaminen ja miten johtaa luovasti?  Tässä kirjoituksessa koostamme ajatuksia työpajan jälkimmäiseen kysymykseen siitä, miten johtaa luovasti. Voit lukea siitä, mitä on luova johtaminen blogikirjoituksen osasta yksi.  Työpajaan osallistuneiden mukaan luova johtaminen edellyttää johtajan omaa itsereflektiota ja itsetuntemusta, organisaation luovuuden esteiden ja mahdollisuuksien tunnistamista ja muokkaamista sekä luovuutta tukevien rutiinien ja resurssien viljelyä organisaation arjessa.  Luovuus vahvistuu johtajan itsereflektiosta  Kouluissa oppimamme oikean ja väärän vastauksen ajatusmalli tukahduttaa ajattelua, ja siten myös luovuutta. Kun palkitaan oikeasta vastauksesta, siirtyy tavoite oikean vastauksen löytämiseen ratkaisun löytämisprosessin sijaan. Kuitenkin tulevaisuuden haasteiden ratkomisessa tarvitaan improvisointia ja nimenomaan keskittymistä luomisprosessiin, sillä ratkaisuja ei vielä tiedä kukaan. (Pölönen 2019) Luova organisaation johtaminen edellyttää siis kriittistä ajattelua.  Myös työpajan osallistujat toivat esiin tarvetta ravistella erilaisia uskomuksia luovuuden rattaista. Erityisesti nostettiin esiin johtajan omaa itsereflektiota luovuuteen liittyvistä ajatusmalleista. On tärkeää, että johtaja itse on sinut oman luovuutensa kanssa ja toisaalta malttaa myös kuunnella muiden ajatuksia, olla niille utelias. Se, että johtaja tuntee itsensä ja aidosti arvostaa ja hyödyntää organisaatiosta löytyvää erilaisuutta, on luovuuden reunaehto.  Osallistujat toivat esiin myös johtajan kykyä nähdä luovuutta ympärillään, sillä se, mihin kiinnitetään huomiota, vahvistuu. Johtajan omat vuorovaikutustaidot ja “pelisilmä” ovat luovan organisaation ytimessä, sillä luovuuttakin tulisi johtaa esimerkillä. Luovasti johtavan tulee sietää epämukavuutta, siksi keskustelua itsensä kanssa on hyvä käydä myös esimerkiksi omasta epävarmuuden sietokyvystä, taidosta “luovia ja kulkea reunalla”.  Luovasti johtava on läsnä, samaan aikaan rento ja skarppi. Hän on valmentava johtaja, joka ei pelkää tehdä virheitä myös itse. Luovasti johtavan oma mieli on joustava ja hänen kontrollin tarpeensa ei tukahduta organisaation luovuutta.  Johtaja voi edistää tai estää luovuutta  Tulevaisuudessa niin työpaikkojen kuin koulujenkin tulisi olla luovuuden katalysaattoreita. Yksilön luovuuden tulisi olla vahvempaa työ- tai kouluputken lopussa kuin mitä se oli sen alkaessa. (Pölönen 2019) Lisäksi organisaatiot, jotka keskittyvät olemassa olevien tuotteiden muokkaamiseen uuden luomisen sijaan näyttäisivät pitkällä tähtäimellä häviävän niille organisaatioille, jotka pystyvät tuottamaan kokonaan uutta ja ennen näkemättömiä ratkaisuja (Fernandez-Pol ja Harvie, 2020) Siksi ei ole yhdentekevää, miten luovuutta tuetaan ja johdetaan organisaatiossa esimerkiksi rakenteilla ja resurssien kohdentamisella. Luovuus edellyttää vapautta ja autonomiaa, mutta myös tukea (Liikanen, 2022).  Työpajoissa organisaation luovuutta tukeva, tai tuhoava, kulttuuri nousi esiin monissa kommenteissa. Johtajan tehtävänä on suojella luovuutta ja edistää sen asemaa sekä organisaation kirjoitetuissa että kirjoittamattomissa säännöissä. Luovasti johtava kykenee ottamaan puheeksi luovuutta estäviä uskomuksia sekä muita “jäävuoren pinnan alla” olevia luovuuden esteitä.  Luovuus vaatii myös oikeanlaista ilmapiiriä: avoimuutta, luottamusta ja turvallisuutta. Luovan johtajan keinovalikoimaan kuuluu siis myös turvallisuutta luovat, riittävän matalat organisaation rakenteet ja vaikkapa kyky fasilitoida turvallisia kohtaamisia yhteisten ongelmien äärellä. Luovuus syttyy kunnioituksesta ja arvostuksesta. Luovasti johtava valtuuttaa tiimit ponnistelemaan, mutta ei jätä heitä yksin.  Organisaation rakenteiden tulee tukea riittävää autonomiaa ja vapautta. Mikromanagerointi, tiukka kontrolli ja etäiseksi jäävä johtaminen tukahduttavat luovuuden. Organisaatiossa tulee olla ymmärrys siitä, että ilman virheitä ei synny uutta. Siksi sinnikkäistä ratkaisuyrityksistä tulisi saada kiitosta, vaikka tulos olisi vielä epävarma.  Osallistujat kannustivat organisaatioita yhdessä määrittelemään, mitä luovuus tarkoittaa juuri meidän organisaatiossamme. Mitä sillä tavoitellaan ja miten sitä edistetään? Luovuutta tukevat ratkaisut ja resurssit tulee tuoda jokaisen yksilön arkeen saakka. Jos vaikkapa työaika on täynnä kiireellisiä tehtäviä, ei luovalle ajattelulle jää aikaa tai energiaa.  Luova johtaja rakentaa myös rutiineja ja tarjoaa välineitä Jokainen meistä on luova, mutta toiset kokevat itsensä vähemmän luoviksi. Luovuus on loppujen lopuksi kykyä tehdä valintoja, taitoa valita tuhansien ratkaisuvaihtoehtojen joukosta ne parhaat. Tähän tarvitaan intuitiota. (Pölönen 2019)  Kääntäen voisikin ajatella, että luovasti johdetussa organisaatiossa ongelmanratkaisuprosessi tuottaa Pölösen mainitsemat ratkaisuvaihtoehdot ja varmistaa, että niistä seulotaan parhaat. Silloin keskiöön voisivat nousta rutiinit, joilla ratkaisuvaihtoehtoja tuotetaan rikastavasti ja ennakkoluulottomasti. Ja toisaalta ne työkalut, joilla päätöksiä tehdään intuitiota sekä ongelmanratkaisun reunaehtoja kuunnellen. Luovuus nimittäin aktivoituu silloin, kun välineet, resurssit ja aika ovat rajalliset (Pölönen 2019). Tiukoissa aikaraameissakin voi olla luova (Liikanen, 2022).  Työpajan osallistujat toivat esiin runsaasti erilaisia luovuutta tukevia resursseja, menetelmiä, välineitä ja rutiineja. Todettiin, että luovuus vaatii aikaa ajatella ja väljyyttä myös johtajan työpäivissä. Luovuutta tukee, kun asioita päästään pohtimaan yhteisöllisesti, vaikkapa erilaisten osallistavien menetelmien kautta. Ripaus taidelähtöisyyttä tuotiin myös johtamistyön avuksi luovuutta ruokkiviin kohtaamisiin: sosiodraamaa, musiikkia, voimavaraistavia kuvia, luovaa kirjoittamista.  Osallistujat muistuttivat myös, että välillä myös ympäristön vaihtaminen voi toimia luovuuspurskeena ja, että toisinaan kannattaa johonkin tilanteeseen tai prosessiin soveltaa odottamattomia tapoja. Luovuus syttyy innostavista yllätyksistä.  Luovasti johtava tekee tietoisia valintoja  Työpajojen pohjalta nousee mieleen erityisesti yksi kiteytys: Luova johtaja tekee tietoisia valintoja niin, että luovuus mahdollistuu ja vahvistuu organisaatiossa sekä sen yksilöissä. Tämä on tärkeää paitsi yksilöiden hyvinvoinnin kannalta, myös organisaation menestymisen näkökulmasta.  Reaktiivinen haastavien ongelmien ratkaisu vaatii luovuutta, mutta todellinen happotesti organisaation luovuudelle on vaikeasti ennakoitavien tulevaisuuden tilanteiden hallinta – ja toisaalta hyödyntäminen. Luovasti johtavalla näyttäisi olevan eväitä tarttua näihin kaikkiin.   Mitä yhteisessä keskustelussa opimmekaan?  Työpajojen pohjalta syntyi vahva ymmärrys siitä, että luovuutta johdetaan esimerkin kautta. Luovuuden esteitä poistetaan tarkastelemalla sekä omaa että organisaation ajattelua, asenteita ja toimintaa kriittisesti. Rakenteet, rutiinit ja työkalut tukevat luovaa johtamista silloin, kun ne on valittu tietoisesti juuri luomisprosessia silmällä pitäen. Luovasti johtava osaa myös ajoittain yllättää ja haastaa organisaatiota.    Kirjoittajat  Raisa Varsta (KTM, työnohjaaja, opinto-ohjaaja) toimii Metropolian tutkinto- ja tiimivastaavana sekä kouluttaa ja kirjoittaa oppimisen ja työelämän moninaisista teemoista.  Heidi Stenberg (KM, Tuotekehittäjä EAT, Th) on Metropolian projektipäällikkönä ja lehtorina toimiva johtamisen kehittäjä, koulutusalan moniottelija ja terveyden edistäjä.    Lähteitä ja luettavaa  Fernandez-Pol Jorge Eduardo ja Harvie Charles, 2020. Understanding the Creative Economy and the Future of Employment. Springer Singapore.  Liikanen Minna, 2022. Miten organisaatioissa voidaan edistää luovuutta? Boardman. Blogi Viitattu 11.11.2022.  Pölönen Perttu, 2019. Tulevaisuuden lukujärjestys. Otava.

Itseohjautuvuuskin tarvitsee johtajuutta!

21.1.2020
Jaana Saarela

Itseohjautuvuus puhuttaa ja monessa yrityksessä mietitään, pitäisikö siihen siirtyä. Joissain yrityksissä on jopa hankkiuduttu esimiehistä kokonaan eroon muutosprosessissa. Esimiehet, älkää kuitenkaan vapisko. Teillä on tärkeä rooli itseohjautuvuudessa. Mitä on itseohjautuvuus? Itseohjautuvuus pohjautuu motivaatioteoriaan, joka kehitettiin jo vuonna 1969. Edward Deci ja Richard Ryan kyseenalaistivat ihmisen motivoitumisen ainoastaan oman edun tavoittelijana, jonka motivoitumiseen vaikuttavat lähinnä ulkopuolelta tulevat palkkiot. Tutkijat huomasivat, että ihmisen motivaatioon vaikuttavat vahvasti myös sisäiset tekijät. Sisäinen motivaatio syntyy aidosta kiinnostuksesta, sen kontrasti on kontrolloitu motivaatio, jolloin palkitaan. Suoritus, hyvinvointi ja sitoutuminen ovat kaikki suurempia sisäisessä motivaatiossa. Usein työelämässä työntekijöitä pyritään motivoimaan erilaisilla ulkoisilla keinoilla, kuten bonuksilla. Itseohjautuvuudella tarkoitetaan yksilön kykyä toimia oma-aloitteisesti ilman ohjausta. Tämän toteutumiseksi tarvitaan kuitenkin selkeä päämäärä, jotta sitä voi tavoitella itsenäisesti ja johtaa itseään. Ryhmän tasolla puhutaan itseorganisoitumisesta. Itseorganisoitumisessa ryhmän toimintatavat muokkautuvat tarpeen ja tilanteen mukaan. (Martela & Jarenko 2017, 80.) Johtaminen ilmenee eri muodoissa työelämässä. Toisessa ääripäässä esimies sanelee mitä tehdään, miten ja milloin tehdään ja täysin itseohjautuvassa organisaatiossa esimiestä ei edes ole. Miksi itseohjautuvuus on nyt ajankohtaista? Miksi itseohjautuvuus on nousemassa niin vahvaksi trendiksi juuri nyt? Syynä tähän on yritysten toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset, kuten globalisaatio, tiedonkulun nopeutuminen, automatisaatio ja ilmastonmuutos. Maailma on muuttunut kompleksisemmaksi ja tällaisessa ympäristössä perinteinen ja jäykkä yritysrakenne ei toimi enää. Tutkimukset osoittavat, että organisaatioiden johtamiskäytäntöjä uudistamalla pystytään vastaamaan paremmin nykyisen työelämän haasteisiin. Organisaatio tulisi nähdä sen ihmisistä muodostuvana kokonaisuutena ja antamalla valtaa ja vastuuta enemmän työntekijöille. (Martela & Jarenko 2017, 188 & 197.) Miksi muuttaa toimintaa itseorganisoituvaksi? Itseorganisoituvissa yrityksissä työntekijät ovat tyytyväisimpiä. Työ on mielekkäämpää, kun autonomian ja merkityksellisyyden kokemus kasvaa. Tämä nostaa myös työnantajabrändinä yrityksen arvoa ja yritys saa alan parhaat työntekijät. Organisaation muutoskyvykkyys paranee, kun ihmiset haluavat aidosti kehittää toimintaa ja omaa osaamistaan. Organisaation tehokkuus paranee, kun yrityksen hierarkia madaltuu ja hyväksyttämisketjut lyhenevät (Jarenko 2019). On kolme määriteltyä syytä, jotka selkeästi puoltavat itseohjautuvuutta vs. hierarkkinen johtajuus. Ensimmäinen on se, että henkilökunnan asiantuntemusta ei hyödynnetä. Päätökset tehdään pienellä porukalle useimmiten johdossa. Henkilökunnan asiantuntemus jää hyödyntämättä. Toiseksi, organisaation hierarkia ja hyväksymisketjut estävät hyvien ideoiden käyttöönottoa, kun niiden toteuttamiseksi vaaditaan useamman ihmisen hyväksyntä. Kolmanneksi, byrokraattisen organisaation ongelma on hitaus. Itseorganisoituvassa organisaatiossa muutokseen olisi voinut reagoida heti. (Martela & Jarenko 2017, 19.) Mihin esimiestä tarvitaan, jos kaikki itseohjautuvat? Esimiehen rooli on olennainen osa itseohjautuvuuden rakentamisessa. Esimies on muutosagentti, roolimalli ja tiimin tukipilari. Esimiehellä on paras kokonaiskuva ja hän tuntee ihmiset. Esimies osaa arvioida ihmistuntemuksen kautta millaista tukea kukin tarvitsee. Esimiehen tulee osata luopua omasta vallastaan ja tehdä itsestään mahdollisimman tarpeeton. Esimiehen tulee koko ajan viedä itseohjautuvuutta eteenpäin, miettimällä jokaisen lauseenkin. Jos esimies ei vedä itseohjautuvuutta, se ei etene. Odotukset esimiestä kohtaan ovat olleet aikaisemmin todella suuret. Esimiehiltä on odotettu paljon erilaisia taitoja. Itseohjautuvuudessa esimiehen asema muuttuu valmentavammaksi ja palvelevammaksi. Itseohjautuvuus nojautuu johtamistavan muutokseen. (Sinkkonen 2019). Itseohjautuvuus johtajuuden näkökulmasta Tutkittuani itseohjautuvuutta omassa ylemmän ammattikorkeakoulun kehittämistutkimuksessani ja luettuani opiskelijakollegani opinnäytetyön samasta aiheesta, vahvistui käsitykseni siitä, että kyllä johtajia tarvitaan itseohjautuvuudessakin. Ilman johtajuutta ei ole itseohjautuvuutta. Kyseessä on enemmänkin johtajuuden tyylimuutos, jossa johtaja muuttuu sparraavaksi mahdollistajaksi. Esimiehet eivät häviä, vaan heitä tarvitaan luomaan raamit itseohjautuvuudelle. Miten muuten vedetään itseohjautuvuudelle rajat? Jokaisen työntekijän pitäisi olla tietoinen siitä, missä raameissa saa itseohjautua ts. missä asioissa saa tehdä itsenäisiä päätöksiä ja mitkä asiat pitää hyväksyttää tiimillä tai esimiehellä. Esimiestä tarvitaan myös tunnistamaan tuen tarpeet tiimissä, sillä hän tuntee ihmiset parhaiten. Emme ole samasta puusta veistettyjä. Joku haluaa enemmän omaa päätösvaltaa ja joku toinen taas karttaa liian itsenäistä työskentelytapaa. Lopputulos on kuitenkin selvä, itseohjautuvuus(kin) tarvitsee johtajuutta! Kirjoittaja Jaana Saarela, tradenomi (ylempi AMK), on valmistunut Metropolia Ammattikorkeakoulun Liiketoiminnan kehittämisen tutkinto-ohjelmasta. Hän toimii myyntitehtävissä kotimaisen kosmetiikan parissa. Jaanalla on pitkä kokemus myynnin, markkinoinnin ja asiakaspalvelun tehtävistä. Nykyiset esimiestehtävät ja opinnot herättivät kiinnostuksen työhyvinvointiin liittyviin asioihin. Jaana innostuu uuden oppimisesta, uusien toimivampien ratkaisujen kehittämisestä ja muiden kanssa tekemisestä. Elämään sisältöä antavat perhe, liikunta ja laulaminen. Käytetyt lähteet Jarenko, Katariina 2019. Luento. Kunteko ja Filosofian Akatemia yhteinen Itseohjautuvuus-seminaari ja webinaari 10.5.2019. Martela, Frank & Jarenko, Karoliina 2017, Itseohjautuvuus - miten organisoitua tulevaisuudessa? Sinkkonen, Johanna 2019. Luento. Kunteko ja Filosofian Akatemia yhteinen Itseohjautuvuus-seminaari ja webinaari 10.5.2019.

Master’s tason palliatiivisen hoidon asiantuntijoita tarvitaan

15.10.2018
Minna Elomaa-Krapu

Palliatiivisen hoidon osaamista tulee vahvistaa Palliatiivinen hoito tarkoittaa parantumattomasta tai henkeä uhkaavasta sairaudesta kärsivän ihmisen ja hänen läheistensä aktiivista, kokonaisvaltaista ja moniammatillista hoitoa. Hoidon tavoitteena on kärsimyksen ehkäiseminen ja lievittäminen sekä elämänlaadun vaaliminen. (WHO 2009). Palliatiivisen ja saattohoidon osaamisesta on Suomessa tehty kansallinen suositus, jotta voidaan taata hoidon tasavertainen saatavuus ja laatu (STM 2017). Suosituksessa otetaan kantaa muun muassa saattohoidon osaamiseen sekä järjestämiseen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Suosituksesta huolimatta palliatiivisen hoidon osaaminen ja saatavuus vaihtelevat alueellisesti. Hoitohenkilökunnan osaamiseen voidaan vaikuttaa kehittämällä ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmia sekä amk- että yamk-tasoilla. Kun tarkastellaan ammattikorkeakoulujen opetusta, voidaan havaita, että hoitoalan amk-tasoista tutkintoa opiskeleville opetetaan parantumattomasti sairaan ja kuolevan potilaan hoitotyötä erittäin vähän. Yamk-tasoisissa tutkinnoissa se ei ole kuulunut ollenkaan opetussuunnitelmiin. Palliatiivinen Master`s tason asiantuntija tuo työelämään kehittämisosaamista Palliatiivisen hoidon osaamista tarvitaan potilaan fyysisellä, henkisellä, hengellisellä, sosiaalisella, emotionaalisella, tiedollisella sekä taloudellisella osa-alueella. Tämän lisäksi palliatiivisen potilaan hoitamiseen osallistuvilta vaaditaan kuolevan läheisten tarpeiden tunnistamista ja hoitamista edellä mainituilla osa-alueilla. Ammatilliseen osaamiseen kuuluu myös, että perhettä autetaan sopeutumaan kuoleman läheisyyteen sekä läheisen kuoleman jälkeiseen elämään. (Gamondi, Larkin & Payne 2013, Dahlin 2014 Lipponen & Karvinen 2015) Puhutaan siis hyvin haastavasta osaamisalueesta. Pelkästään se, että ammattikorkeakoulut tuottaisivat vahvempaa perusosaamista hoitoalan perustutkinnoissa ei vielä riitä vahvistamaan palliatiivisen hoidon osaamista. Perustutkintojen opetusta kehittämällä taataan kliininen osaaminen. Master´s-tason tutkinnoissa taas voidaan kouluttaa työelämän tarpeisiin henkilöitä, joilla on tämän lisäksi kehittämisosaamista. Palliatiiviset ja saattohoidon erilaiset yksiköt tarvitsevat ammattilaisia, joilla on innokkuutta, innovatiivisuutta, kykyä tunnistaa oman työyhteisönsä kehittämistarpeet ja osaamisen puute. Master`s tutkinto tuottaa asiantuntijoita, jotka hallitsevat sekä projektin että tiimin johtamistaidot, jakavat asiantuntijuuttaan työyhteisössään sekä kykenevät uuden tiedon ja toimintatavan implementointiin (vrt. Opetushallitus, tutkintojen viitekehys EQF 7). Yhteistyössä palliatiivista hoitoa kehittämässä EduPal-hankkeessa  (palliatiivisen hoitotyön ja lääketieteellisen koulutuksen monialainen ja työelämälähtöinen kehittäminen) Metropolia kehittää ja toteuttaa yhdessä muiden Suomen ammattikorkeakoulujen terveysalan yamk-tutkintojen kanssa palliatiivisen hoitotyön syventävät opinnot ja Metropoliassa tämä  tarkoittaa palliatiivisen hoitotyön suuntautumisvaihtoehdon lisäämistä Kliinisen asiantuntijuuden tutkintoon. Tavoitteena on myös kehittää palliatiivisen hoitotyön koulutuksen osalta ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon ja yliopiston hoitotieteen opintojen välistä yhteistyötä sekä yhteistyötä lääketieteellisten tiedekuntien kanssa. EduPal-hankkeeseen osallistuu 15 ammattikorkeakoulua, viisi lääketieteen koulutusta tarjoavaa yliopistoa sekä Oulun hoitotieteen laitos. Hankkeen tavoitteena on monialainen ja työelämälähtöinen palliatiivisen hoitotyön ja lääketieteen koulutuksen laadun kehittäminen. Hankkeessa yhteistyö tapahtuu ammattikorkeakoulujen, yliopistojen ja työelämän kanssa jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Hankkeen tuloksena saadaan osaamis- ja tarvekuvauksiin perustuvat sekä kansainvälisesti vertailukelpoiset opetusohjelmat ja jatkokoulutusjärjestelmät palliatiivisen hoitotyön ja lääketieteen perustason ja erityistason tarpeisiin.   Kirjoittaja: Minna Elomaa-Krapu, TtT, yliopettaja, tutkintovastaava terveysalan YAMK-tutkinnot, Terveysalan tutkimuspalvelut ja palvelujohtaminen, Metropolian vastuuhenkilö EduPal-hankkeessa minna.elomaa-krapu@metropolia.fi Lähteet: Dahlin  M. 2014. National consensus project for quality palliative care – Promoting excellence in palliative nursing. Oxford Textbook of Palliative Nursing 2014. Oxford University Press 2015. Gamondi C., Larkin O. & Payne S. 2013. Core competencies in palliative care: an EAPC White Paper on palliative care education – part 1.European Journal of Palliative Care 2013:20(2) 86-145. Kansallinen tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien viitekehys. Eurooppalainen tutkintojen viitekehys. Osaamistasokuvaukset. Opetushallitus. Luettu 1.10.2018. https://www.oph.fi/download/191224_Tutkintojen_viitekehysten_osaamistasokuvaukset_FI_SV_EN.pdf Lipponen V.  & Karvinen I.  2015. Palliatiivista ja saattohoitoa koskevat koulutustarpeet hoitohenkilöstön ja lääkäreiden kuvaamina. Gerontologia 29 (3). 152–163.

Vuorovaikutteinen johtaminen onnistuneen ikäjohtamisen edellytyksenä

Oletko joskus kuullut lauseen: "Nuorilla ei ole samanlaista työn tuomaa kokemusta ja osaamista kuin jo pitkän uran tehneillä"? Valitettavasti moni nuori on. Varsinkin vastavalmistuneet nuoret, jotka pääsevät ensimmäistä kertaa työelämään. Miten voisimme taata nuorille mielekkään alun työelämään ja miten nuoret tuntisivat itsensä tervetulleiksi työyhteisöihin? Hyvällä ikäjohtamisella kenties? Ikäjohtamisessa on kyse eri-ikäisten johtamisesta työyhteisössä. Ikäjohtaminen saatetaan kuitenkin nähdä ongelmaksi siinä mielessä, että työntekijät voivat joskus kokea olevansa ikänsä puolesta eriarvoisessa asemassa (kts. mm. Halme 2011, 27). Kyse tulisikin olla työyhteisöjen vuorovaikutuksellisesta johtamisesta ja siitä, kuinka eri-ikäiset voisivat hyötyä toistensa osaamisesta. Avoin vuorovaikutus luo merkitystä ja hyvinvointia Vuorovaikutteinen johtaminen haastaa johtajat toimimaan esimerkillisesti avoimen työilmapiirin luomiseksi. Johtajat voivat omalla toiminnallaan kannustaa työntekijöitä avoimeen, säännölliseen keskusteluun sekä tiedon jakamiseen. Avoimen keskustelun myötä työkavereiden auttaminen nähdään työyhteisöissä merkityksellisenä ja yhteisöllisyyden tunne lisääntyy. (Nuutinen ym. 2013, 60.) Avoimella keskustelulla on myös työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Avoin keskustelu mahdollistaa sen, että vaikutusmahdollisuudet oman työn tekemiseen lisääntyvät. Työntekijät löytävät keskustelun myötä itsestään vahvuuksia, joita voivat hyödyntää oman työn kehittämisessä. (Nuutinen ym. 2013, 61.)    Luottamuksen merkityksestä vuorovaikutteisessa johtamisessa Vuorovaikutteinen johtaminen vaatii luottamuksellisen suhteen työntekijän ja johtajan välillä. Luottamukseen vaikuttaa omalta osaltaan johtajan oikeudenmukaisuus. Käytännössä siis kaikki epäoikeudenmukainen toiminta johtajan osalta rajoittaa luottamuksellisen suhteen syntymistä työntekijän ja johtajan välille. Asioita on vaikea ottaa puheeksi ja avointa dialogia on haastavaa käydä luottamuksen puuttuessa. (Nuutinen ym. 2013, 98.) Luottamuksesta keskusteltaessa voidaan nostaa esille LMX-teoria (leader-member exchange), jossa johtajan ja työntekijän välillä vallitsee molemminpuolinen luottamus, ammatillinen kunnioitus, vastavuoroisuus sekä työhön panostaminen (Nuutinen ym. 2013, 20). Käytännössä siis vuorovaikutteista johtamista on haastavaa toteuttaa ilman luottamuksellista suhdetta työntekijän ja johtajan välillä. Vuorovaikutteisella johtamisella kohti työhyvinvointia Avoimen vuorovaikutuksen merkitys on noussut esille myös työhyvinvoinnista puhuttaessa. Avoin vuorovaikutus ja yhteisten arvojen noudattaminen työntekijöiden kesken sekä johtajan kannustava ja osallistuva johtaminen ovat edellytyksiä työhyvinvoinnin syntymiselle. (Nuutinen ym. 2013, 17.) Tärkeään rooliin nousevat myös työntekijöiden vaikuttamismahdollisuudet sekä toisilta oppiminen (Nuutinen ym. 2013, 20). Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että vuorovaikutteinen johtaminen on onnistuneen ikäjohtamisen edellytys. Teoriasta käytäntöön eli vuorovaikutteisen johtamisen onnistuminen Käytännössä eri-ikäisten johtaminen edellyttää johtajalta:    Arvostavaa kuuntelua ja läsnäoloa    Yhteisiä tavoitteita ja merkityksiä työnteossa    Työntekijöiden tukemista tavoitteiden saavuttamisessa    Huomioimista, kannustamista ja palautteen antoa Yhteisten tavoitteiden pohjalta voidaan käydä keskustelua siitä, millaista tukea työntekijät tarvitsevat ja luoda keinoja niiden saavuttamiseksi (Nuutinen ym. 2013, 104.) Työyhteisön hyvinvointi kasvaa vuorovaikutteisesta johtamisesta. Kerro, mitkä sinusta ovat parhaat käytänteet työyhteisön vuorovaikutteiseen johtamiseen? ____________________ Askelmerkkejä moninaiseen johtamiseen Metropolian hankkeessa Metropolia Ammattikorkeakoulun Tuottavasti moninainen -hankkeessa (2017–2019) kehitetään tuottavuutta ja työhyvinvointia moninaisissa kohderyhmissä - erityisesti kohderyhmänä ovat ikääntyneet yli 54-vuotiaat työntekijät sekä etnistä taustaa olevat työntekijät.  Tule mukaan hankkeen seminaariin Leppävaaraan 27.3.2018! Metropolian vanhustyön ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijat tuovat hankkeeseen omaa osaamistaan. Osana opintojaan he opiskelevat muun muassa johtamista ja viestivät työelämän kehittämisestä moninaisesta näkökulmasta. ____________________ Kirjoittajat:        Marjatta Komulainen, Terveysalan tutkimuspalvelut ja palvelujohtaminen, Metropolia Masters´ tutkinnot, johtamisen asiantuntija-lehtori, VTM, MBA, väitöstutkija Elisa Pitkänen, Omaishoidon koordinaattori, Sipoon kunta ikääntyneiden palvelut, Geronomi AMK, muistihoitaja, Metropolian vanhustyön yamk-tutkinnon opiskelija Lähteet:         Halme Pinja 2011. Iästä johtamiseen - Ikäjohtaminen ja eri-ikäisyys johtajuuden tutkimuskohteena. Jyväskylän yliopisto: Jyväskylä studies in business and economics 105. Verkkodokumentti. Saatavilla: <https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/36737/9789513944230.pdf?sequence=1> Luettu 13.3.2018 Nuutinen Sanna, Heikkilä-Tammi Kirsi, Manka Marja-Liisa & Bordi Laura 2013. Vuorovaikutteinen johtajuus työssä jatkamisen keinona, toimintatutkimus eri-ikäisten johtamisesta kolmessa organisaatiossa. Tampereen yliopisto: Tutkimus- ja koulutuskeskus Synergos. Verkkodokumentti. Saatavilla: <http://www.uta.fi/jkk/synergos/tyohyvinvointi/TSRloppuraportti.pdf> Luettu 13.3.2018

YAMK-opit kantavat pitkälle

Vuodenvaihteessa järkytyin havainnosta, että olen viimeksi varsinaisesti opiskellut ja valmistunut tutkintoon seitsemän vuotta sitten. Työelämän murroksissa työtehtävät ovat entistä vähemmän syviä asiantuntijatehtäviä. Enemmän on silpputyötä, pätkäsopimuksia ja moniosaamista vaativaa tekemistä. Olen tehnyt nyt yksitoista vuotta töitä ammattikorkeakoulussa. Uralle on mahtunut kahdeksan tehtävänimikettä, niin määräaikaisuuksia kuin toistaiseksi voimassa oleva työsopimus. Olen vaihtanut useamman kerran työyksikköä ja vakituisena kertaalleen jo titteliäkin. Työtehtäviini ovat aina kuuluneet jollain tavalla kehittäminen, viestintä, suhdetoiminta ja verkostoituminen. Työnantaja on pitänyt huolta siitä, että omiin työtehtäviin liittyvää täydentävää koulutusta on ollut saatavilla tarpeen mukaan. Omaehtoisesti olen kurssittanut itseäni avoimessa yliopistossa ja opettelemalla käytännössä kokeillen uusia työvälineitä. Tärkeintä on ollut kehittää itseään ja oppia ymmärtämään myös omaa rajallisuuttaan. Kaikkea en voi aina tehdä itse, vaikka olisin kuinka hyvä ja taitava. Kaikkea en ehdi oppia yhden elämän aikana, vaikka kuinka pakertaisin. Työelämän menestyksen salaisuuksia pohtiessani törmään jatkuvasti YAMK-opintojeni tärkeimpään antiin, johtajuuteen. Miten kiteyttää tärkein asia, joka seitsemän vuoden takaa on jäänyt mieleen, mutta toimii tänäkin päivänä? Se on vierailevan luennoitsijamme, tuotantotalouden yliopettaja Thomas Rohwederin lause: ”Pomohomma on palveluammatti.” Tällä hän viittasi siihen, että esimiehen tehtävä on mahdollistaa alaisten onnistuminen, ja kantaa lopullinen vastuu kaikesta päätöksenteosta. Yksinkertaista. Johtajuuden merkitys on työstä puhuttaessa aina läsnä, olipa itse esimies tai alainen. Miten voin työskennellä menestyksellisesti, ellen osaa johtaa itseään? Miten toimin yhteistyössä muiden kanssa, ellen kykene mielekkääseen vuorovaikutukseen? Onnekseni YAMK-opinnot antoivat valmiuksia ryhmätyötaitoihin, sekä itsereflektioon että itsentuntemuksen syventämiseen. Opiskeluvuosien jälkeen ihmisenä kypsyminen, itsetuntemuksen kasvaminen ja peloista irti päästäminen ovat olleet minulle tärkeimmät askeleet menestymiseen ja myönteisen vuorovaikutuksen edistämiseen työympäristössäni. Milla Hakkarainen, kulttuurituottaja (YAMK) Viestintäsuunnittelija, alumnikoordinaattori Metropolia ammattikorkeakoulu