Masterminds – Maisteriainesta

Ylemmän ammattikorkeakoulutuksen ytimessä Tilaa RSS-syöte

Electric car batteries are considered “dead” when they still have 70% capacity. How to make electric car batteries live a second life.
30.11.2022
Metropolia Master's bloggers

“Circular economy” Master´s course at Metropolia had an amazing guest from Vaasa. Daniel Öster, an electric car enthusiast and a start-up entrepreneur told the students about his passion for EVs (electric vehicles) and his innovation that allows electric car batteries to live up to 22 years, instead of 10 years guaranteed by manufactures. Daniel´s story tells about curiosity, passion, persistence, and a long journey of exploration on the way to realizing his own innovative idea. “I am a car guy, - told Daniel to the students at his presentation at Metropolia, - and I was excited by Tesla.  What an excellent car, no emission!  But there was one problem, I could not afford it. So, I decided to make my on EV, electric vehicle, from scratch.  For this end, I started collecting old laptop batteries that were thrown away in trash. I opened them and looked at their cells, to see which were good or dead. I continued till I collected 2000 cells, it was enough to assemble my own car. I thought, excellent! I will soon start a zero-emission life!” “Out of the collected laptop batteries, I assembled my first power-bank as a proof of concept. It worked”, - continued Daniel, showing his pictures from the past. “It was 2018. As soon as I collected enough second-hand laptop batteries, I went to netti.auto and bought a very cheap e-car. It was a fully electric Nissan “Leaf” manufactured in 2015. The seller was very optimistic (he owned it for 1 year), while I myself did not know much about e-cars yet. I thought, the battery would most likely need a bit of a face-lift… But it was a much bigger disappointment. My new car could only ride for 25 km! (instead of 125 km shown on the tool bar). What could I do? I was truly devastated. You can imagine how it felt. I just spent over 10 000 euros on something that I could not use. After contacting the local dealer, it felt like I did a horrible mistake. Nissan suggested to replace my old battery for another one for 10 000 euro. Oh, gosh!..” - remembered Daniel about his first steps of having an electric vehicle. “I was used to having internal combustion engines, and did not expect this kind of difficulties. But I was determined to have my electric car!” - told Daniel about his brave decision. “Being an engineer by education, I downloaded the app and checked the state of my battery. It was evident that only 2 elements of the battery were low. That was good news. I decided, if I could fix them, I am saved! I deconstructed the battery – and voila! – I fixed my battery! And it worked! And my car could ride for 125 km just by fixing these 2 elements! – and everyone whom I spoke about it could not believe it. How could it really be so easy? People started saying, Daniel you should start a business about it. And I did!” “But let´s say first about the combustion car engine (traditional). The normal engine has many rotating powers and only convert about 30% of liquid energy to movement. To be able to convert it, the traditional engine has more than 2 000 components!  As a result, it needs a lot of maintenance, or it will die prematurely,” - explained Daniel the difference between the combustion and e-car engines. “In the e-car engine, however, there is only 1 rotating part!  It means, there is no need for a periodic service, and it turns 90% of energy into movement! So it is a truly unique solution! (Yes, the initial price is high, but in the total cost of ownership it is much cheaper)”. “Although the solution itself seems to be perfect, there was a practical problem related to my old e-car. For example, in Vaasa, where I live, there is little e-infrastructure (in other words, e-charging stations where I can recharge my e-car). It means I needed to stop quite frequently to charge it. So, very soon after fixing my 2 elements, I started wondering if it could be possible to put a bigger battery into my car? I investigated this problem and purchased a bigger battery from the car scrap, from Norway. It was actually the biggest old e-car battery available. Nissan and all literature would say it is NOT possible (companies do not want people to put bigger batteries). Luckily, since I was Wärtsilä employee at that time, I had wide networks of excellent specialists to consult. It took me many nights to do trouble-shooting – and compare new batteries and old batteries – and making tables comparing them, with graphs and calculations. The software was the most challenging part. Finally, I had found how to communicate to the battery via a CAN-bridge and it was a success! I managed, first, to upgrade my own EV, so that it could go 300 km. It felt so great! No more anxiety that I would get stuck in the night somewhere! And later, I turned it into a service offered by my own start-up,” - told Daniel about the development of his business.   Daniel feels very proud. “By now, I have done 8 successful upgrades myself and also sold hardware, so that my customers can do their own upgrades. I have 45 customers by now who upgraded their batteries themselves using my hardware!  These are not many people, as reverse engineering battery upgrade requires considerable efforts. But I promoted this knowledge. Also, those who cannot do it themselves, can ask for my services,” - tells Daniel about his current situation. “These e-cars that I am serving with my skills and hardware are already over 10 years old. It means my services relate only to these early adopters. At the time of their production, the batteries were not that advanced, and these cars would otherwise be discarded into waste. So, I am happy that I am doing a good thing! Manufactures want to you to drop such cars instead, but why?” - argues Daniel explaining how he can considerably prolong the life cycle of both, the early e-cars and their batteries. Based on his experience, Daniel calculated that the batteries that are considered as “end-of-life” by manufacturers (with still having 70% of original capacity!) with the help of his services can be used for much longer, up to 22 years as Daniel projects. Moreover, when they become worn out even further, Daniel figures out how to continue their second life in various stationary installations, such as power-banks in individual houses. The story about installing “old” e-car batterers in private houses continues after the picture. Figure 5. The extended electric car battery life cycle and the business idea that emerged from Daniel´s experiments with electric car batteries (from own presentation). Daniel continues: “I was very excited about my findings. Just think about it!  Batteries that are considered “dead” still have about 70% capacity. EV manufacturers give 8-10 years guaranty before reaching “end-of-life”. But I have proven that early technologies are still good even after 10 years after the upgrade! That was my initial insight. After that, I was faced with another practical challenge. As a result of my experiments, I ended up with a lot of batteries. I faced a question, what to do with them?” “I decided to try and use these second-life batteries with private individuals and install them into own houses as power-banks. Nowadays, individual households can produce own energy via solar panels, for example, of other small-scale energy technologies. But it turns out to be not cost-effective to sell the excessive power generated by own solar panels back to the grid. It is more efficient to store own energy and then use it later. In other words, private household can basically earn more money by using own energy, in case they have a battery for accumulating it. This is how another idea for using old batteries emerged,” - explained Daniel his innovative idea that sprang from his initial service. The picture below shows a typical customer case for a power-bank. “This is still a very recent idea. One year ago I sold the first set of batteries, and now – 1 year ago – the customer came back to me and bough another set, and now he is fully off the grid! He uses his own energy. (Importantly, in this second life, the old batteries are expected to still stay active for another 10 years),” adds Daniel and demonstrates how the power-bank looks like. “For this purpose, you do not need to have fancy batteries, just old batteries will do”. Daniel says that there could be many more ideas for the second life solutions for old electric car batteries. He shows pictures of the other use cases for Nissan´s “Leaf” and Tesla´s old batteries: This inspirational example of Daniel´s innovations opens a truly new avenue for re-use of car batteries. Daniel´s proposals allow to keep car batteries out of the waste landfills for tens of years.  Moreover, they manage to create new value by facilitating effective energy use. Such proposal directly contribute to  improving sustainability and heading for circular economy. Daniel adds that, when he hears concerns about the challenges related to the manufacturing and recycling of old car batteries, he always wants to remind about the great advantages and a truly huge potential provided by electric cars - from reducing the fossil fuel consumption, cutting emissions and reducing noise, to many other striking features of electric cars.  His message to the world is that the electric batteries can live surprisingly long! And Daniel wants the humankind not to throw away the electric old cars and batteries, but to re-use them wisely and find other benefits in this great opportunity. The story is presented by Daniel Öster and written down by Zinaida Grabovskaia, Master Degree Programme in Business informatics. Daniel Öster - an electric car enthusiast, a former Wärtsilä engineer and now Kempower expert, and a start-up entrepreneur and founder of “Dala´s EV Repair” who participated in the “Circular Economy” course at Metropolia. Daniel develops his innovative ideas around electric car batteries. Daniel has developed a technology to upgrade the early generation electric car batteries that allows to radically extend their life. He is also active in disseminating his knowledge about re-use of batteries: https://www.youtube.com/channel/UCc3g-KhOBoicgOrB4KkMeew  His most recent idea relates to re-using the old batteries as power-banks for energy storage in private households. Daniel lives and works in Vaasa, and continues to generate innovations inspired by versatile use of electric car batteries for various businesses.

Lue lisää

Mistä pitovoimaa kulttuurialan pätkittäin rakentuviin töihin?
30.11.2022
Metropolia Master's bloggers

Covid-19 pandemian ja sitä seuranneiden kulttuurialaan laajojen sulkutoimenpiteiden vuoksi tapahtumasektorin teknisen alan osaajakato on syventynyt (Parviainen, 2022a). Osaavista tekijöistä on kova kysyntä ja sopivan löytyessä työnantajilla on tarpeeseen sitouttaa erityisosaaja nopeasti osaksi produktioitaan. Erityisen haastavaa tämä on ns. keikkatötöissä, joissa pitäisi sitouttaa tapahtumatekniikan ammattilaisia määräaikaisiin pätkätöihin. Kulttuurituottaja (ylempi AMK) tutkinnossa on valmistunut kaksi kiinnostavaa opinnäytetyötä tapahtumateknisen henkilöstön sitouttamisen haasteista. Jenni Juutilainen (2021a) etsi Sun Effects Oy:n tilaamana keinoja ja uusia toimintamalleja, joilla organisaatio saa kerta toisensa jälkeen palkkalistoilleen halutut ammattilaisfreelancerit sitoutumaan organisaation tuotantoihin. Crista Parviainen (2022b) puolestaan etsi keinoja sitouttaa projekteittain tai vakituisesti rekrytoitavaa tapahtumateknistä henkilökuntaa osana perehdyttämisprosessia Oy Aku´s Factory Ltd:n tilaamana. Ei roudari-Reiskoja vaan kovan tason ammattilaisia Ministeri Mika Lintilän lausahdus juhannuksen alla Pyhtäältä pöydältä -tapahtuman paneelikeskustelussa roudari-Reiskoista, ”jotka pyytävät puolet palkasta handuun ja puolet pimeänä, saa nyt vastauksen pitkän linjan roudarilta” jätti syvän jäljen tapahtuma-alaan. Vaikka elinkeinoministeri täsmensikin Helsingin Sanomille, että hänen mainitsemansa esimerkki ”ei kuvannut yleistä mielipidettäni freelancer-kentästä”, lausunto jäi vahvasti mieliin. (Sirén, 2022.) Samalla tuo täsmennys, ettei mielipide koske koko freelancer-kenttää, jätti jäljelle epäilyn, että ministeri Lintilä kokee juuri tapahtumateknisen alan roudari-Reiskoina. Tapahtuma-ala kokonaisuudessaan ja etenkin tekninen henkilöstö järkyttyi syytöksestä, joka leimasi toimialan ammattilaiset pimeän työn tekijöiksi. Tapahtuma-ala on Suomessa 2,35 miljardin euron arvoinen pitkälle kehittynyt liiketoiminnan alue, joka työllistää lähes 200 000 ihmistä ja tuottaa 1,2 % Suomen BKT:sta (Kuusisto & Sahlstedt, 2021). Opinnäytetöiden näkökulmasta tapahtumatekninen osaajakunta on kaukana roudari-Reiskoista. He ovat korkeatasoisia erityisosaajia ja etevimmistä käydään alan yritysten keskuudessa kilpailua. Haasteena on palkkatyöhön tulevien perehdyttämisen rinnalla - etenkin freelancereiden kohdalla - sitouttaminen produktioihin. Vetovoimasta puhumisen sijasta olennaiseksi nousee myös pitovoima, joka on erityisen haastavaa keikkapohjaisessa taloudessa. Miten saada haluttu ammattilainen sitoutumaan myös tilapäisiin tehtäviin organisaatiossa? Keikkatyöläisenä osana yhteisöä Määräaikaiset ja osa-aikaiset epätyypilliset työsuhteet ovat määrällisesti kasvaneet viime vuosien aikana (Leskinen, 2019). Varsinkin kulttuurialalla nämä epätyypilliset työsuhteet ovat normaaleja ja vakiintuneita työn tekemisen muotoja. Tulevaisuudessa keikkatalouden työmahdollisuuksien monipuolistumisen nähdään voimistuvan edelleen esimerkiksi vuokratyön ja alustatalouden myötä (Gaily, 2022). Tapahtuma-alalla vakituista henkilökuntaa on organisaatioissa usein vähän ja freelancereiden tarve on hetkittäin suuri, jotta varsinkin isompia tapahtumia voidaan toteuttaa. Alan ajallisesti epätasainen työvoimatarve johtaakin siihen, että hyvistä ammattilaisfreelancereista kilpaillaan tapahtuma-alan sesonkikausilla kovasti. Tapahtumatekniselle erityisosaajien joukolle on Covid-19 -pandemian aikana avautunut laaja webinaarien ja etätapahtumien ammattikenttä, jonne osan ammattilaisista epäillään myös jäävän. Tapahtuma-alan kyky pitää kiinni kokeneista osaajistaan organisaatioissaan romahti työn muututtua aiempaa epävarmemmaksi pandemian ehkäisemiseksi tehtyjen sulkutoimenpiteiden vuoksi.  Kamppailua käydään tapahtuma-alalla sekä uusien ammattilaisten vetovoimasta että luottamuksen palauttamiseen alan pitovoiman vahvistamiseksi. Yksi pitovoiman keino on keikkatyöläisen tarpeisin räätälöity sitouttamisprosessi, jonka kehittämiseksi Parviaisen (2022b) ja Juutilaisen (2021a) opinnäytetyöt antavat paljon kehittämisehdotuksia. Keskeinen vaihe on uuden henkilön perehdytys (ks. Viitala 2021, Huuhka 2010). Perehdytys palvelee sekä tarvittavan tiedon jakamista että me-hengen luomista. Hyvän perehdytyksen tuloksena uusi henkilö kokee olevansa keikkalaisen sijasta arvostettu porukan jäsen. Parviaisen (2022a) aineistossa ikävimmät puutteelliseen perehdytykseen liitetyt tunteet kertovat ulkopuolisuuden ja helposti korvattavissa olemisen tunteista. Joidenkin kohdalla puutteellinen perehdytys on saanut vastaajia harkitsemaan alan vaihtoa tai jopa myötävaikuttanut alalta lähtemiseen. Toisaalta onnistuneella perehdytyksellä on kauaskantoisia positiivisia vaikutuksia. Perehdytys oman alan ammattilaisen kanssa voi vahvistaa perehdytettävän ammatillista itseluottamusta ja sen myötä rohkeutta kysyä matalalla kysymyksellä apua ja kehittyä osaajana. Perehdyttämisen ketunhäntänä psykologisen sitoutumisen vahvistaminen Vakituisen kokoaikaisen palkan puuttuessa työntekijöiden sitoutuminen tapahtuu projektikohtaisin sopimuksin. Virallisen sopimuksen rinnalla tehdään psykologinen sopimus, jolla pyritään kiinnittämään osaaja tilapäisorganisaatioon. Psykologinen sopimus jää usein ääneen lausumatta ja sisältää ajatuksen vastavuoroisuudesta ja jollakin tasolla sekä työnantajan että keikkatyöläisen tarpeiden huomioinnin ja motivaation yhteiseen työskentelyyn. (Halonen, 2009.) Juutilainen (2021b) kysyy: ”Miten freelanceria, jolla voi olla lukuisia eri työantajia vuodessa, voidaan sitouttaa organisaatioon, kun sitouttaminen on tässä ajassa haastavaa jo vakituisen henkilökunnankin kohdalla?” Freelancerit ovat työn tekijöinä sitouttamisen näkökulmasta erityisen haastava kohderyhmä. Heille sitoutuminen ei tarkoita organisaatioon yksinoikeudella sitoutumista, vaan pikemminkin psykolgoista sitoutumista johonkin laajempaan eri työyhteisöjen kautta muodostuvaan verkostoon, jonka kautta rakennetaan kokonaistyöllisyyttä erilaisten työsuhteiden avulla.  Vastausta sitoutumiseen haetaan molemmissa taustalla olevissa opinnäytetöissä psykologisen sopimuksen avulla. Tiedon antamisen ohella on tärkeää muodostaa sosiaalistavan ja dialogisen perehdytystyylin avulla psykologista sitoutumista tukeva prosessi. Soveltaessaan psykologisen sitoutumisen mallia Parviainen (2022b) ja Juutilainen (2021a) näkevät kumpikin perehdyttämisen haasteena yhteisöön kuulumisen tunteen rakentamisen. Kun perehdytettävä tuntee kuuluvansa työyhteisöön, hän kokee työnsä merkitykselliseksi ja saa sen tuloksena myös arvostusta ja iloa työstään. Tämä haastaa myös työyhteisön. Jotta niin vakituinen kuin freelancer-pohjainenkin uusi työyhteisön jäsen tuntisi itsensä osaksi työyhteisöä, on työyhteisön oltava vastaanottavainen ja avoin. On pohdittava työyhteisön tarpeiden ohella freelancerin monesti perättäisten, päällekkäisten ja limittäisten työkuvien sovittamista järkeväksi kokonaisuudeksi. On tärkeää antaa mahdollisimman aikaisin mahdollisimman paljon tietoa tulevista produktioista, joihin freelanceria toivotaan, jotta myös freelancer pystyy suunnittelemaan omaa työkalenteriaan ja tulevaisuuttaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Juutilainen (2021a) korostaa, että sitouttamisen keskeinen osa on avoin ja läpinäkyvä viestintä. Avoin viestintä luo myös freelancereille tunnetta siitä, että he ovat tärkeä osa työyhteisöä. Jos freelancereille muistetaan viestiä vain silloin, kun organisaatiolla on tarvetta hänelle, jää yhteyden luominen työntekijän ja organisaation välillä heikoksi. Optimaalisessa tilanteessa organisaatio myös käy keskustelua siitä, millaisia tulevaisuuden haasteita tekninen ammattilainen itselleen ehkä toivoo. Ammatilliseen kasvuun —pätkittäinkin— sitoutuminen voi olla tärkeä viesti. Sitouttaminen on tapahtuma-alalla nyt ja lähitulevaisuudessa kriittisessä asemassa Viime kädessä Juutilaisen (2021a) analysoimien freelancereiden sitouttamiseen pätevät hyvin samanlaiset keinot, kuin Parviaisen (2022a) tutkimuksessa olleisiin vakituiseenkin tapahtumatekniikan osaajajoukkoon. Työn tulee olla motivoivaa, mielenkiintoista, haastavaa ja itsenäistä. On tärkeää, että organisaation arvomaailman on samassa linjassa työntekijän henkilökohtaisten arvojen kanssa. Muuten sitoutuminen jää kevyeksi. Samalla työnantajan on tärkeää muistaa, että hänelle työskentelevä freelancer on sitoutunut toimeksiantajan sijasta laajempaan verkostoon, joka edellyttää monipaikkaista lojaaliutta, jatkuvaa aikataulujen ja produktioiden priorisointia ja myös joskus joutumista kilpailevien työtarjousten väliin. Covid-19 pandemia on ajanut suuren osan kulttuurialasta ennennäkemättömään kriisiin. Lukuisat alan freelancerit jäivät tilanteessa yksin. Osa vaihtoi alaa vakaampien tulojen piiriin. Pandemian myötä vahvan epävarmuuden leiman itseensä saanut tapahtuma-ala kamppaileekin sekä veto- että pitovoiman alueilla. On käynyt, kuten Juutilainen toisen koronakesän kynnyksellä ennusti: ”Kun pandemia on kriisinä ohitettu, on kulttuurialalla tämä toinen kriisi edessä, mistä löydetään tarpeeksi ammattilaisfreelancereita tulevaisuuden projekteihin mukaan?”. Elämme aikaa, jossa hyvin toimintaansa teknistä henkilöstä sitouttaneet organisaatiot näyttäisivät selviävän voittajina. Kirjoittaja Katri Halonen (YTT, FL) toimii Metropolian kulttuurituotannon (YAMK) tutkintovastaavana, tukee opiskelijoita kehittymään etenkin ketterän kehittämisen ja osallistavan johtamisen alueella sekä toimii ohjattaviensa kanssakulkijana opinnäytetöiden eri vaiheissa. Lue lisää: Jenni Juutilaisen kulttuurituottaja (YAMK) opinnäytetyö: Illusio vapaudesta?: Ammattilaisfreelancerin sitouttaminen luovan alan organisaatioon Jenni Juutilainen on pitkän linjan freelance-tapahtumatuottaja. Hän on erikoistunut artistituotantoihin, mutta viime vuosien aikana kiinnostus erilaisten tuotantojen tekemiseen on ajanut hänet kokeilemaan tuottajan työtä hyvin erilaisissa projekteissa. Varsinkin kumppanituotannot ja niiden uudistaminen ovat juuri nyt Juutilaisen mielenkiinnon kohteena. Crista Parviaisen kulttuurituottaja (YAMK) opinnäytetyö: Perehdytys psykologista valtuutusta luovana prosessina : asiantuntijan sitouttaminen tapahtumateknisellä alalla Crista Parviainen työskenteli pitkään freelancerinä ennen Tampere-talon ja sittemmin Oy Aku´s Factory Ltdn palvelukseen siirtymistä. Esihenkilöaseman myötä Parviaisen kiinnostus on laajentunut valotekniikasta tapahtumateknisen alan työntekijälähtöiseen kehittämiseen ja alan yhteiskunnallisiin vaikutusmahdollisuuksiin.  Lähteet Gaily, A. (2022). Työn elämä – Tulevaisuuden epätyypilliset työsuhteet. Alma Talent. Halonen, K. (2009) Kulttuurituottajat työn ja identiteettien markkinoilla. Työelämäntutkimus Vol 7 Nro 3 (2009), ss. 182 — 192. Huuhka, M. (2010). Luovan asiantuntijaorganisaation johtaminen. Talentum Media Oy. Juutilainen, J. (2021a). Illusio vapaudesta?: Ammattilaisfreelancerin sitouttaminen luovan alan organisaatioon. Kulttuurituottaja (ylempi AMK) opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Juutilainen, J. (2021b). Sitouttaminen haastaa luovan alan organisaatioita. Tulevaisuuden tuottajat -blogi 26.5.2021. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kuusisto, K. & Sahlstedt, M. (2021) Tapahtumateollisuus vuonna 2021. Selvitys suomalaista tapahtumateollisuudesta, se erityispiireistä, nykytilanteesta ja tulevaisuuden mahdollisuuksista. Toimialaselvitys 5/2021. Business Finland. Leskinen, T. (2019). Osa-aikatyö on yleistynyt, tyytymättömyys siihen ei – pitäisikö muuttaa puhetta? Tieto & Trendit -blogi 9.8.2019. Tilastokeskus. Parviainen, C. (2022a). Onnistunut perehdytys kiinnittää tapahtumateknisen osaajan organisaatioon. Tulevaisuuden tuottajat -blogi 30.9.2022. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Parviainen, C. (2022b). Perehdytys psykologista valtuutusta luovana prosessina : asiantuntijan sitouttaminen tapahtumateknisellä alalla. Kulttuurituottaja (ylempi AMK) opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Sirén, J. (2022) Ministeri Lintilä puhui pimeää rahaa ottavista roudari-Reiskoista – ”aika törkeää”, sanoo Tapahtumateollisuuden hallituksessa istuva Janne Auvinen. Helsingin sanomat 20.6.2022. Viitala, R. (2021). Henkilöstöjohtaminen. Keskeiset käsitteet, teoriat ja trendit. Edita Publishing Oy.

Lue lisää

Mitä on luova johtaminen? Oivalluksia Mahdollisuuksien maisemia -tapahtumasta, osa 1.
23.11.2022
Metropolia Master's bloggers

Koronapandemia, ilmastonmuutos, Ukrainan sota, työvoimapula, väestön huoltosuhde, inflaation kiihtyminen - nämä muutamina esimerkkeinä tilanteista ja olosuhteista, jotka konkreettisesti haastavat meitä päivittäin rikkomaan rutiineja ja löytämään tekemiseen luovuutta niin yksilöinä kuin organisaatioina. Keskustelua organisaatioiden luovuudesta on käyty jo pitkään ja yhteiskunnassamme onkin jo hyväksytty ajatus, että menestymiseen tarvitaan myös muita kuin tehostamisen taitoja (Rahkamo 2022). Luovalla johtamisella mahdollistetaan uusien ratkaisujen löytäminen yhä kompleksisempiin arjen haasteisiin- mistä luovassa johtamisessa oikein on kyse?  Metropolia Ammattikorkeakoulun järjestämässä Mahdollisuuksien maisemia -tapahtumassa  Myllypuron kampuksella kuulimme tutkijoiden puheenvuoroja työelämän luovuudesta kuten esimerkiksi luovuuden roolista ihmisten hyvinvoinnissa ja vaikkapa musiikin vaikutuksesta ihmisen ajatteluun.  Innostavien puheenvuorojen jälkeen kokoonnuimme pohtimaan työpajaan yhdessä monialaisen opiskelijajoukon sekä työelämän edustajien kanssa kahta kysymystä: mitä on luova johtaminen ja miten johtaa luovasti? Kysymykseen siitä, mitä on luova johtaminen, nousi työpajoissa kolme keskeistä kriteeriä: asenne, osaaminen ja tekeminen. Kysymykseen miten johtaa luovasti vastaamme blogimme osassa 2.  Luova johtaminen on asennetta ja myös asenteettomuutta  Pienryhmäkeskusteluissa luovaa johtamista kuvattiin muun muassa leikkimielisyytenä, ennakkoluulottomuutena, avarakatseisuutena, ”hallittuna hulluutena”, rohkeutena tehdä päätöksiä ja toisaalta myös rohkeutena kokeilla uusia asioita. Luovaan johtamiseen kytkettiin myös joustavuus ja muiden arvostaminen. Mielenkiintoista oli se, että luovuus nähtiin myös eräänlaisena asenteettomuutena tai ennakkoasenteiden puuttumisena.  Luovuudella ja uuden kehittämisellä on vahva kytkös. Innovaatiot edellyttävät usein paljon kokeiluja ja näihin tarvitaan niin rohkeutta, sitkeyttä kuin periksi antamattomuuttakin. Vahva sisäinen motivaatio, epävarmuuden ja epäonnistumisten sietäminen niin yksilötasolla kuin kaikilla organisaatioiden tasoillakin on tärkeää (Rahkamo 2022). Rahkamon mainitsemat luovuuteen kytketyt ominaisuudet voidaan hyvin linkittää myös työntekijän asenteeseen - kokeiluilla ja uutta kehittämällä, työntekijä haluaa oppia ja tehdä työnsä hyvin.  Keskusteluissa nostettiinkin esiin, että luova johtaminen mahdollistaa myös ”hiertoa”. Psykologisesti turvalliseksi koetussa ympäristössä uskalletaan olla myös eri mieltä ja tuoda esiin mitä luovempia ja ”hullumpia” ratkaisuja ja kokeiluehdotuksia.   Luova johtaminen on osaamista  Luovuus on läsnä organisaatioissa monella tasolla.  Luovasta johtamisesta puhuttaessa oleellinen kysymys onkin, miten saada organisaatiossa eri yksiköissä, tiimeissä ja henkilöissä oleva luovuus kukkimaan?   Pienryhmäkeskusteluissa luovaa johtamista kuvattiin erilaisten osaamisten kautta, joissa näkyi myös vahva kytkös edellä kuvattuun näkökulmaan asenteista. Ongelmanratkaisu- ja improvisointikyky, systeeminen ajattelu, kyky kytkeä asioita yhteen, kokonaisuuksien hahmottaminen, muiden kuuntelemisen taito ja erilaisten osaamisten tunnistaminen nostettiin luovaan johtamiseen kytkeytyviksi kyvykkyyksiksi ja osaamisiksi.   Sosiaaliset ja viestinnälliset taidot ovat tutkimusten mukaan myös luovuuden johtamisessa keskeisiä. Työelämässä luovuuden johtamisesta puhuttaessa ei voida myöskään unohtaa osaamista, rajallisia resursseja ja tuloksellisia vaatimuksia. Ajanhallinnan taidot ovat läsnä siis myös luovassa johtamisessa. Tutkimustiedon mukaan aikarajoitteilla on myös myönteistä vaikutusta tiimien luovuuteen ja päätöksentekokykyyn. (Liikanen, 2022)   Luova johtaminen on tuloksellista toimintaa ja kollektiivista tekemistä  Organisaatioiden luovuutta tutkineet painottavat luovuudessa olevan kyse toiminnasta ja työstä, jonka lopputuloksena syntyy uusia, hyödyllisiä ja tiettyyn tarkoitukseen soveltuvia tuotoksia. (Liikanen, 2022)  Onnistuakseen pitkällä tähtäimellä organisaatioiden pitää osata löytää vahva tasapaino uutta luovan toiminnan ja tehokkuuden välille. Tärkeää on ymmärtää myös, että asiantuntijaluovuudessa on vain harvoin kyse yksilötekemisestä, vaan usean ihmisen ajattelun yhdistämisestä. Luova ajattelu on kollektiivista tekemistä. (Rahkamo, 2022)  Pienryhmäkeskusteluissa nousikin vahvasti esille yhteisöllisyyden merkitys luovuuden syttymisessä. Johtaja nähtiin luovuuden mahdollistajana ja luovuudelle tilan antajana.  Luovuutta ei myöskään haluttu alistaa kehittämiselle vaan luovuus nähtiin merkityksellisenä jo itsessään. Luovuutta kuvattiinkin työpajassa myös olemisen tapana. Se tapahtuu samanaikaisesti monilla tasoilla, yksilöissä ja yhteisöissä.  Mitä yhteisessä keskustelussa opimmekaan?  Keskustelun polveileminen siivitti meitä ymmärtämään, että luovaa johtamista tulee tarkastella sekä luovuuteen, että johtamiseen kytkettävien ilmiöiden ja tekijöiden kautta. Luova johtaja tutustuu ja tuntee yhteisönsä, innostuu ja innostaa, oppii ja osaa.  Luovasti johdetussa organisaatiossa luovuus on olemisen ja tekemisen tapa. Miten sitten voisimme johtaa luovasti? Siitä lisää seuraavassa blogi-postauksessa.  Kirjoittajat  Heidi Stenberg (KM, Tuotekehittäjä EAT, Th) on Metropolian projektipäällikkönä ja lehtorina toimiva johtamisen kehittäjä, koulutusalan moniottelija ja terveyden edistäjä.  Raisa Varsta (KTM, työnohjaaja, opinto-ohjaaja) toimii Metropolian tutkinto- ja tiimivastaavana sekä kouluttaa ja kirjoittaa oppimisen ja työelämän moninaisista teemoista.  Lähteet   Liikanen Minna, 2022. Miten organisaatioissa voidaan edistää luovuutta? Boardman. Blogi Viitattu 25.10.2022.  Rahkamo Susanna, 2022. Luovuuden johtaminen ja johtamisen luovuus – mitä työelämäluovuudesta pitäisi ymmärtää? Johdon agendalla 2022. Blogi Viitattu 25.10.2022.    

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset