Live like a local – autenttisten kokemusten ja onnellisuuden jäljillä

25.6.2019
Nora Lappalainen.

Monet meistä tunnistavat tarpeen elää matkoilla kuten paikalliset, aitoja asioita kokien. Yksilöllisyys ja uniikit kokemukset, mutta samalla myös yhteisöllisyys ovat tämän päivän trendejä matkailussa. Hektisen elämänrytmin keskellä etsitään erityisesti luonnosta tasapainoa ja mielenrauhaa. Suomi tunnetaan hyvin kauniista luonnosta, mutta voiko siitä saada irti entistä autenttisempia kokemuksia yhdessä paikallisten kanssa? Entä voisiko myös merellisestä Helsingistä löytää kiinnostavaa ja paikallista kaupunkikulttuuria yhteisöllisesti kokien? Näistä kysymyksistä sai alkunsa oma opinnäytetyöni kulttuurimatkailun palvelun kehittämiseksi kansainvälisille matkailijoille.

Voiko onnellisuudella markkinoida Suomea?

Huomioni kiinnittyi keväällä Visit Finlandin hauskaan Rent a Finn -kampanjaan, jossa etsittiin tavallisia suomalaisia onnellisuusoppaiksi kansainvälisille matkailijoille. Pian tämän jälkeen Suomi valittiin YK:n teettämän onnellisuustutkimuksen mukaan jo toisen kerran peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi. Kampanjan ajoitus oli siis täydellinen ja se sai maailmalla valtavasti positiivista huomiota. Mukaan haki tuhansia matkailijoita, jotka olivat kiinnostuneita oppimaan mikä on suomalaisten onnellisuuden salaisuus. Onnellisuus ja autenttisuus vastaavat kuluttajien tarpeisiin Suomen markkinoinnissa juuri nyt ja näen tästä trendistä hiljaisia signaaleja vähän joka puolella.

Irti stressistä luonnossa yhdessä paikallisen onnellisuusoppaan kanssa

Hiljaisuus ja rauhoittuminen luonnon äärellä ovat matkailussa nyt niitä juttuja, joille on kysyntää kaiken hälyn ja stressaavan elämän keskellä. Tuhansien järvien ja mökkien maana meillä on juuri tätä tarjota. Rent a Finn -kampanja vastaa myös erittäin vahvana näkyvään ns. ”live like a local” -matkustustrendiin, jossa etsitään nimenomaan autenttisia kokemuksia ja paikallista elämäntapaa. Mikä meille on arkea, voi vaikkapa aasialaiselle olla vähän outoa, mutta uniikkia luksusta. Mukaan valitut matkailijat pääsevätkin tänä kesänä vieraiksi onnellisuusoppaiden omiin rakkaisiin paikkoihin ja maisemiin kokemaan yhdessä tyypillistä mökkielämää, kuten kalastusta tai vaikkapa marjojen poimimista.

Toimisiko Rent a Finn -tyyppinen palvelu kulttuurimatkailussa?

Mietin, voisiko tämä sama ”live like a local” -ajatus toimia myös kulttuurimatkailussa? Olen kuunnellut kevään aikana monta kiinnostavaa puheenvuoroa Culture Tourism for City Breakers -hankkeen tapahtumissa Metropolian Arabian kampuksella. Siellä on pohdittu muun muassa sitä, miten kansainväliset matkailijat voisivat paremmin löytää monipuolisen ja kiinnostavan kulttuuritarjontamme äärelle? Voisiko yhtenä ratkaisuna olla kaupunkikulttuurin kokeminen yhdessä paikallisen kanssa esimerkiksi meidän merellisessä Helsingissä? Nyt puhutaan kulttuurista siis paljon laajemmassa mittakaavassa kuin mitä pelkästään korkeakulttuuri tarjoaa.

Kulttuurikaveriksi kv-matkailijoille ja vaihto-opiskelijoille

Sain kipinän lähteä kehittämään tähän tarpeeseen vastaavaa kulttuuripalvelua Helsinkiin saapuville kansainvälisille matkailijoille. Kulttuurimatkailun tuottaminen kurssi antoi minulle paljon eväitä idean jalostamiseen. Nyt palvelun suunnittelu on jo hyvässä vauhdissa. Asiakaskokemus ja vuorovaikutus paikallisen kanssa ovat siinä kaiken keskiössä. Tavoitteena on saada tästä valmis opinnäytetyö vuoden loppuun mennessä palvelumuotoilua hyödyntäen. Testaan palvelua syksyllä Metropolian uusien kansainvälisten vaihto-opiskelijoiden kanssa. Onnistunko antamaan heille pienen maistiaisen siitä, miten kaupunkikulttuuri voi näyttäytyä mikrotasolla tietyssä kanta-kaupunginosassa vaikkapa perinteisessä Kotiharjun saunassa tai paikallisessa kahvilassa? Joskus on hyvä laittaa itsensä likoon. Kokemus on varmasti antoisa myös itselleni ja ehkäpä tulevaisuudessa löydän paikkani kulttuurimatkailuyrittäjänä.

Nora Lappalainen.

Nora Lappalainen opiskelee kulttuurituottaja (ylempi AMK) -tutkintoa Metropolia Ammattikorkeakoulussa. nora.lappalainen@me.com

kansainvälinen matkailu kulttuurimatkailu kulttuurituottaja Live like a local mökkielämä Nora Lappalainen onnellisuus Rent a Finn suomen markkinointi

Kommentit

Ei kommentteja

Kommentoi

Sinua saattaisi kiinnostaa myös nämä

Theory and Practice Go Hand in Hand in UAS Studies
30.1.2025 Masterminds - Maisteriainesta
Bridging Worlds & A Journey of Growth Only imagine being uprooted from one's life, leaving behind everything that was familiar, and stepping into an entirely new culture for higher education. It was not only the academic ambition per se, but also a leap of faith. This was where I stood at the crossroads of being an accomplished banking professional and yet a fresh student from Sri Lanka, when entering Finland with a resolution to grow, evolve, and thrive. This was the reason, when choosing to study at Metropolia University of Applied Sciences, why it was so critical for me that this university would have a different approach to learning. I wanted a blend of theory and practical application to prepare my for the real world. It was a promise of not only academic insights but also of a holistic face-lift to my professional trajectory and personal journey. Why Finland? Why Metropolia? These were some of my many questions. I did my choice for reasons including Finland being ranked high in education and Metropolia for connecting the gap between theoretical and practical learning. I chose to risk and go ahead with the application. With more than 18 years of work experience in the banking arena, I grew deeply interested in data analytics and operations efficiency. The Master's programme in Business Informatics at Metropolia was appealing not just for its industry relevance, but also for its practical application and problem-solving approach. Challenges and Triumphs: The First Steps Moving to Finland with my family was not an easy decision, as it would mean leaving behind a well-settled life and starting afresh. But this challenge was simultaneously an opportunity: the possibility of exposing ourselves to a new culture, new ideas, and new opportunities. It all started with a journey of unexpected hurdles. Due to visa delays, I had to begin my studies remotely from Sri Lanka. What could have been an intimidating experience was relatively easy, thanks to the support from Metropolia. Online classes were well structured, keeping everyone engaged and moving forward in a fruitful direction, which the university itself clearly showing the ways how to stay connected and take part in the activities online. Meanwhile, during this period, I also tried on my own initiative to complement my learning with additional activities and completed some optional courses in AI. Such a proactive approach allowed me not only to be on schedule but also enhanced my knowledge of emerging technologies, which proved so valuable later on when I was working on the thesis. Settling in Finland When my family and I finally arrived in Finland, the culture was warm in Reception and welcoming. Finland's emphasis on education and community integration were visible into every aspect of our new life, be it the language classes designed for migrants or the academic environment which felt very welcoming. What really caught my attention when it came to Metropolia was how much they focused on collaborative and work-related learning. The classes are set up to ensure interaction, critical thinking, and practical application to concepts. This is not just education; it is preparation for the future. The Metropolia Advantage: Theory Meets Practice The education at Metropolia is different because it is not just about attending lectures and then doing an exam; it is about understanding how to use your knowledge in a real-life scenario. It was a nice discovery for me that Metropolia also provided learning opportunities beyond just the classroom. It offered opportunities for professional certifications (in Project Management and in Power BI), study tours, and company visits, which made it into a more diverse learning experience and enhanced both my knowledge and skills. This unique blend of academic theory and hands-on application, hallmarks of UAS studies, prepared me for real-world challenges, bridging the gap between classroom learning and workplace demands. The Thesis Experience The culmination of my studies was the completion of my thesis and the project was a real test of everything I had learned at Metropolia. The autumn semester was particularly demanding, as personal challenges tested my resolve. Although I began my thesis work early, the last two months became a race against time. With all credits except my thesis completed, I faced a pivotal decision: to graduate in December or postpone it for one more semester, until next June. The unwavering support of my thesis supervisor and the staff of the Master’s degree programme in Business Informatics, was the turning point. Their professional guidance, empathetic approach, and steadfast encouragement were instrumental in helping me overcome the odds. They exemplified how Metropolia’s faculty truly invests in the success of their students, ensuring no one is left behind. Their belief in my potential and their determination to see me succeed pushed me toward the finish line. It is their guidance, combined with the practical learning approach of Metropolia, that allowed me to complete not only my thesis but also to deliver meaningful results. Reflections & Lessons Learned Looking back, my time at Metropolia has been a journey of growth, resilience, and discovery. Here are some of the key lessons I have taken away: Adaptability is Key: Whether it is starting your studies remotely or integrating into a new culture, flexibility and willingness to adapt are essential. Proactive Engagement Leads to Success: Taking initiative whether it is exploring additional learning opportunities or seeking help when needed can make all the difference. Support Systems Matter: From family and friends to university faculty and peers, having a strong support network is invaluable. Practical Learning is Empowering: Metropolia’s focus on applying knowledge to real-world problems prepares students not just to understand concepts but to use them effectively. Advice for Future International Students To those considering studies at Metropolia, my advice is simple: embrace the journey. Plan Ahead: Whether it is organizing your study schedule or preparing for life in a new country, planning can ease the transition. Stay Open to New Experiences: Finland has a lot to offer, from its education system to its culture. Be open to learning and growing both inside and outside the classroom. Leverage Available Resources: Metropolia offers a wealth of resources, from language classes to career services. Make the most of them! Stay Resilient: Challenges are inevitable, but they are also opportunities to grow. Stay focused on your goals and don’t hesitate to seek help when needed. A Final Word Metropolia is more than just a university, it is a community. It is a place where students from diverse backgrounds come together to learn, grow, and make a difference. My journey here has been one of the most rewarding experiences in my life, and I am so grateful for all the opportunities provided by it. I carry with me, as I move on, not just the knowledge and skills I have learned but also the memories and lessons that have shaped me into what I am today. For everyone considering Metropolia, I´d say: take a leap. It is one decision that will challenge you, inspire you, and prepare you for a better future. About the author Jayampathini Kumarasinghe is a Master of Business Administration in Business Informatics (2024), a Metropolia´s alumnus, and an experienced banking professional from Sri Lanka who refreshed her professional skills in her Master´s studies at Metropolia and continues her professional career in Finland.

Accelerating DEI agenda for companies, their reporting and KPIs
5.9.2024 Masterminds - Maisteriainesta
Both researchers and industry experts concur that workplaces with diverse and inclusive environments make positive impacts on organizations. They point out that having diversity, equity, and inclusion (hence DEI) initiatives at work improves corporate culture, client relations, enables the organization to move into new markets and even positively affects profitability. The three essential components – diversity, equity, and inclusion are interlinked and, when combined with business strategies, can help organizations thrive amid societal changes. (Ely and Thomas 2020.) These topics inspired me during my MBA studies and I chose them as a topic for my Master’s thesis. In my thesis, I collaborated with a company in Finland that has a nascent DEI strategy and was interested to develop a roadmap to amplify the benefits of having DEI in the workplace to the company’s leadership. Why the need to place a focus on DEI? Diversity, Equity, and Inclusion (DEI), as a social pillar of sustainability policies, is part of the global goals in order to make a positive difference in own industry, as well as generate impact on society. DEI topics, as non-financial indicators, may be difficult to measure, unless they are conceptualized and well aligned to the strategy. This may pose a challenge to smaller companies, new to this area, and therefore the experience and developments in big companies deserve attention and dissemination. Especially the appropriate selection of DEI indicators is the necessary step for any organization in the new era of CSRD. For organizations, key performance indicators (KPIs) are the essential managerial tools to determine whether the company is headed into the right direction. Metrics are vitally important, as evidenced by the proverbs "if you can't measure it, you can't manage it" and "what gets measured gets done" (Marr 2022). The DEI KPIs are important not only for reporting, but for implementing and truly “living” the strategy of the organization. They are indicative tools that will shed light on performance and point out the areas that require special care. A look at EU’s Corporate Sustainability Reporting Directive (CSRD) For the last two decades, the EU has been a champion in promoting DEI. The latest CSRD regulation (adopted since 5th January 2023) and its newly adopted EU standards (ESRS) include not only sustainability, but also - profoundly - social issues reporting, including DEI (see ESRS S1). As communicated in the EU Commission’s website on Corporate sustainability reporting: “Companies subject to the CSRD will have to report according to European Sustainability Reporting Standards (ESRS). The standards were developed by the EFRAG, previously known as the European Financial Reporting Advisory Group, an independent body bringing together various different stakeholders. The standards will be tailored to EU policies, while building on and contributing to international standardisation initiatives.” This latest EU CSRD legislation requires that all large companies disclose the information on the opportunities and risks they perceive as emerging from social and environmental issues, as well as their effects of their actions on the environment and human population (EU Commission, Press Corner, Q&A, 2023). At the European Commission's request, EFRAG (European Financial Reporting Advisory Group) drafted the standards to enforce the proposed CSRD, that focus on appropriate due process, transparency, and the knowledge of pertinent stakeholders. The 12 new standards (ESRS) cover the full range of sustainability issues and include the four significant “must-do” reports under the social facet, namely: ESRS S1: Own workforce ESRS S2: Workers in the value chain ESRS S3: Affected communities, and ESRS S4: Consumers and end-users. The ESRS standards point to a range of recommended metrics for disclosures under the social pillar, namely in “ESRS S1: Own workforce” (such as the characteristics of the undertaking’s employees to collective bargaining and social dialogue). Figure 1 shows the range of KPIs in the newly adopted CSRD and ERSRS recommended for corporate reporting. Figure 1. Metrics recommended by EFRAG for ESRS S1: Own workforce” (EFRAG 2022. Educational session on the first set of draft ESRS). In addition, the newly adopted CSRD and ESRS give room for flexibility to organizations which specific aspects of DEI they can select for reporting on their DEI related topics. Especially the gender diversity policies are seen as the most common focus in workplaces and reporting practices. By having a gender-balanced workforce, companies can demonstrate their commitment to having an inclusive and equitable work environment. This condition gives a unique chance to the front-running companies to excel and stand out among competitors by demonstrating their leadership via adopting not just mandatory, but wider reporting practices, beyond the required minimum. Nordic companies are at the forefront in DEI reporting Companies, especially the larger ones, have undergone digital and other transformations in the past decades. These changes were also closely related to sustainability and diversity issues. The organizations that successfully embraced these efforts as part of their business strategy were immediately spotted by other industry players, to a big extent, due to their excellence in reporting. These companies have managed to set examples of reporting that other organizations - as well as students in DEI topics - can learn from. The widely acknowledge examples of DEI leadership from Nordics include, for example, the following front-running companies. AFRY can be considered as an inspiring example of a leading international engineering, design, and advisory company when it comes to sustainability reporting. AFRY´s Annual and Sustainability Report 2023 (published in March 2024) measures and follows us on sustainability commitments through targets that encompasses its solutions, operations, and people. It also monitors its progress on a wide range of KPIs in DEI area (which is especially obvious when comparing to reports on DEI topics published in 2020 or earlier). Also, CGI make an interesting example among the largest IT companies in Finland that emphasizes in its DE&I governance. DEI is endorsed by the CEO and the executive committee, and that accountability for DE&I is a shared responsibility. DEI topics are embedded in the annual business plans for each Strategic Business Unit (for example, in CGI 2022 ESG report, p.45). The company clearly indicates its DEI targets and KPI also in its 2023 Sustainability report (published in 2024) and sets the targets, for example, to achieve the same level of gender diversity representation in  leadership positions  as is present across the entire company by 2025. (CGI 2023 ESG report, p.21). These Nordic examples demonstrate that, by understanding and selecting measurable DEI targets and KPIs, the companies can create and follow more professional development plans, identify the multitude of domains where DEI can bring benefits to an organization, and thus point to a measurable impact of DEI on the overall performance. It makes this topic worth studying, also by the students at universities of applied sciences. About the author: Joan Mhyles Cruz is an MBA graduate in Business Informatics. In her student times, Joan was a student ambassador of Metropolia UAS and an advocate of DEI. She made this topic into her Master´s thesis done for one of the front-runners of DEI in Finland. References: AFRY (2022). Annual and Sustainability Report 2022. Retrieved on 30.10.2023. https://afry.com/sites/default/files/2023-04/annual-and-sustainability-report-2022.pdf CGI (2022). Environmental, Social and Governance Report. Retrieved on 20.11.2023. https://www.cgi.com/sites/default/files/2023-03/cgi-2022-esg-report.pdf CGI (2023). Environmental, Social and Governance Report. Retrieved on 20.04.2023. https://www.cgi.com/sites/default/files/2024-05/cgi-2023-esg-report-en.pdf Cruz, Joan Mhyles (2024). A DEI Roadmap for an Organization and Its Sustainability Reporting:Master´s Thesis. Metropolia UAS. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024053018232 EFRAG (2022). Educational Session on Draft ESRS S1 Own workforce. Educational videos on the first set of draft ESRS (downloaded). Retrieved 30.11.2023. https://efrag.org/Assets/Download?assetUrl=%2Fsites%2Fwebpublishing%2FSiteAssets%2FFINAL_26.01_Long_S1_SR%2520PPT%25201%2520vers230126%2520%281%29.pdf EFRAG (2022). European Sustainability Reporting Standards (Draft). ESRS S1 Own workforce. EFRAG November 2022. Retrieved on 20.11.2023. https://www.efrag.org/Assets/Download?assetUrl=%2Fsites%2Fwebpublishing%2FSiteAssets%2F13%2520Draft%2520ESRS%2520S1%2520Own%2520workforce%2520November%25202022.pdf Ely, Robin J. and Thomas, David A. (2020). Getting Serious About Diversity: Enough Already with the Business Case. Harvard Business Review, Nov-Dec 2020. https://hbr.org/2020/11/getting-serious-about-diversity-enough-already-with-the-business-case EU Commission. Corporate Sustainability Reporting. EU rules require large companies and listed companies to publish regular reports on the social and environmental risks they face, and on how their activities impact people and the environment. (online). Retrieved on 01.02.2024. https://finance.ec.europa.eu/capital-markets-union-and-financial-markets/company-reporting-and-auditing/company-reporting/corporate-sustainability-reporting_en EU Commission (2023). People first – Diversity and inclusion. Fostering a diverse and inclusive workplace. Retrieved on 5.12.2023. https://commission.europa.eu/about-european-commission/organisational-structure/people-first-modernising-european-commission/people-first-diversity-and-inclusion_en#fostering-a-diverse-and-inclusive-workplace EU Press Corner (2023). Questions and Answers on the Adoption of European Sustainability Reporting Standards. 31.07.2023 (Brussels). (online). Retrieved 20.11.2023. https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/en/qanda_23_4043 EUROPA. EUR-Lex. Directive - 2022/2464. Official Journal of the European Union. Directive (EU) 2022/2464 of the European Parliament and of the Council of 14 December 2022 amending Regulation (EU) No 537/2014, Directive 2004/109/EC, Directive 2006/43/EC and Directive 2013/34/EU, as regards corporate sustainability reporting (Text with EEA relevance). 16.12.2022 (online). Retrieved on 10.12.2023. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=uriserv%3AOJ.L_.2022.322.01.0015.01.ENG&toc=OJ%3AL%3A2022%3A322%3ATOC Marr, Bernard (2012). Key Performance Indicators: The 75 measures every manager needs to know. Introduction. KPIs are vital management tools (xxv). Pearson Education Limited.

Ethics in Medical History: How can we understand the history and the choices they made?
12.6.2023 Masterminds - Maisteriainesta
This blog reflects on my impressions ranging from disgust to respect in the Medical Museum of Copenhagen when exploring history and cultural well-being on the study trip with CRASH Master´s students of Metropolia. “The Body Collected” exhibition in the Medicinsk Museion presented the body parts collected from the 18th century to the present. The newest exhibits include dnas, cells and biopsies from bio banks, and the older ones were body parts, deformed foetuses, bones, skeletons, organs, tumours, lungs and so on. Visit to museum in a study trip to Copenhagen I took the stairs down to see the Indsamlade Menneske (“The Body Collected”) exhibition. The first element catching my eye was a full-term foetus in her mother’s womb. The birth had been obstructed due to the placenta being attached to other tissues and thus blocking the way out. I could clearly see the baby's face, hair, finger nails, all the possibilities of a new person being born. And why can I explore these samples, which were collected up to 200 years ago? It made me think if it is ethical to present these now? and what kind of ethical questions existed 200 years ago? Asking questions is a relevant part of ethics I can only imagine what has happened to the mother since her body was left in the hospital. Family might have been poor, or the mother was ill, or she might have gotten pregnant by the wrong man, or without being married. No matter what was the reason, their bodies were left to science, because no one paid the hospital fees and did not collect their corpses for burial; and this is how surgeons learnt the anatomy of the human body and learnt to practise their profession. This was also the way, ethical or unethical, how hospitals operated, and this is how medical science developed. I noticed a lot of unpleasant emotions and thoughts rising in my mind during this visit to the museum. Should I watch these at all? Can I be interested in the anatomy of a human, when it is presented via dead human beings and surely without consent? How many of the human rights and the laws are violated by portraying deceased person’s body parts? I do not have answers to these questions. I can only understand the history from the perspective of my time. This all seems so unethical considering modern time values and guidelines and legislation. From disgust to respect I continued my tour of the exhibition. Slowly, my disgust started to melt down. First, my emotion changed to wonder and interest, then to curiosity and finally to huge respect. It really hit me deeply. I realised that we would not have modern medicine without these scientists. They had the courage to explore human bodies in this way and teach the next generations by exploring these samples. It is way too easy to judge them with today’s ethical criteria and standards. Before these samples, the physicians were trained by exploring animal bodies. But we all can see the difference in the accuracy comparing, for example, the humans’ and the pigs’ anatomy. How many of us would be alive without the development and the research of these earlier generations? The driving motive behind these actions and modern science is nevertheless exactly the same, human’s need to learn, explore, develop, and they have the scientific enthusiasm. All these, of course, in addition to the influence of such much more down-to-earth factors as professional competition, need for funding, reputational considerations, personal ambitions, etc. just like nowadays. Later in the exhibition, I noticed that the museum had a separate room for ethical questions. They pondered on the same questions as I did. They asked from the audience if it is ethically bearable to have these collections presented to the public. The visitors’ answers varied from absolute “no” to “yes, of course”. My opinion swung to acceptance during the 30 minutes I spent watching these beautiful and remarkable samples. What did I learn from ethics? My main learning point was very simple and yet quite revolutionary on a deeper personal level. This experience touched on my physical body, my emotions, my thoughts and my biases. I felt my judgement and the resistance were melting away. My conclusion was that it is not fair to interpret history with current values and criteria. Who am I to say 200 years later that those actions were unethical? I felt that seeing the exhibition offered me a mindset change. I understood the proportionality of ethics, and how all actions need to be evaluated related to that time and place when these actions happened with their participants. How will this insight and experience influence me? How can I generalise this insight to a wider level? I came up with the following reflections from my part. What is ethical at this, modern time? What is ethical in our society and community? What are our values? In politics, values change every four years with the new elections, at least partly. Then, how about science? If science is based on our current understanding and knowledge, how should I think of what happened 20 years ago, and how will it be in 200 years to come? I can only come to the conclusion that ethics and our understanding of ethics needs to be re-evaluated and it transforms constantly. And yes, historical structures need to be dismantled, like the colonisation and the patriarchy. We need to be prepared to ask difficult and unpleasant questions, and see those unbearable painful injustices that happened in our society. Similarly, we will be embarrassed and judged by future generations for the actions of today. But without stepping into the unknown areas and taking risks, there is no development, no creativity, and no new insights. It is for the future generations to judge us. So, be fearless! Be the future-maker and take actions based on the values and ethics of our time and our understanding! Like Sanna Marin, the Prime Minister of Finland, encouraged us all to do in her speech at the New York University’s Commencement 17.5.2023 where she was recognized for her own courage. Similarly, we need to honour those who were before us and our time. They did their very best with all the understanding, the experience and the knowledge they had. Let’s consider their work and actions with respect and learn from them. It sends a clear message to our generation: be bold to change and yet honour the history! Why am I writing this? I’m one of the hope-holders for the future. I believe in the good in human beings. I see it in people’s willingness to respect our future by finding the ways to save our nature and planet. They try their best to find a harmonious and sustainable way of living with other living organisms on earth. So, what does this have to do with my experience in the Medical Museumn? I believe, it is exactly the same. Our enthusiasm is to learn, know, understand, develop, cure, find solutions, and ground them to the solid base of science, rather than contribute to prejudice of randomness. We strive to mix the knowledge and experiences with creativity to generate something new.  We have the courage for new approaches, the tolerance of not knowing, but exploring constantly, and we have the attitude of respecting others and capacity to empathy; the ability to use our instincts and heart among the scientific knowledge. When wandering in the exhibition, I connected to those persons and their imaginary stories, not only their collected body parts in the exhibition. Those persons have a meaning even hundreds of years after their death. They help me to understand the core of ethics, develop my professional and personal thinking, and ground my own life actions more on respect. In short, I have had inspirational moments with ethical questions in my life, work, studies and research! and I encourage you to do the same.   About the writer Hanne Aura is a student in CRASH, Master’s Programme in Creativity and Arts in Social and Health Fields. She has a work history over 30 years, in such roles as nursing in psychiatric care, as a nursing expert and counsellor, as a specialist in social and health care data system development, as a key account manager, and as a therapeutic worker utilising embodiment and other creative approaches. Presently, she is a practitioner and student of the counsellor of Systemic Constellation. References Medicinsk Museion (2023). Medical Museion of København Universitet, Copenhagen. Web-site of the museum: https://www.museion.ku.dk/en/forside/ The Body Collected: Exhibition (2023). Medical Museion of København Universitet, Copenhagen. Web-site of the exhibition: https://www.museion.ku.dk/en/the-body-collected/ Also available as a virtual tour: https://www.museion.ku.dk/en/product/the-body-collected-en/ Speech by Prime Minister Sanna Marin at the New York University commencement on 17 May 2023. Prime Minister´s office (17.5.2023). https://vnk.fi/en/-/speech-by-prime-minister-sanna-marin-at-the-new-york-university-s-commencement-17.5.2023

Sinua kiinnostavia artikkeleita muista blogeista

Edistys antaa syyn elää?
23.5.2016 Tikissä
Yhä useampi meistä kokee, että pitää juosta nopeammin ja nopeammin, jotta pysyisi paikoillaan. Mielenkiintoista on, että rahamme eivät riitä, vaikka olemme vauraampia kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Mitä oikein pitäisi tehdä, että pääsisimme eteenpäin? Mitä on edistys? Edustavatko edistystä suuremmat kuvaruudut, älykkäämmät puhelimet ja nopeammat tietokoneet? Mitä opimme siitä, että suomalaisten kokemus hyvinvoinnista ei ole kohentunut vuoden 1966 jälkeen? Keskivertosuomalaisella on 10 000 hyödykettä. Jos olisi 20 000, olisiko elämä haluttavampaa? Mitä oikeasti tarvitaan enemmän ja mitä vähemmän hyvän elämän elämiseksi? Ilmeneekö aito edistyminen siten, että uuteen päivään on kevyempää herätä? Lisääkö aito edistyminen elämänpaloa? Tavoittaako edistyksen ytimen siten, että tunnistaa oman elämän hienoimmat hetket ja rakentaa tulevaisuuden niitä uusintamalla? Edistystä on kaikki se, mikä auttaa liittämään omaa elämää osaksi itseä suurempaa kokonaisuutta. Sitä on taiteen saavutettavuuden parantuminen, kulttuurin monimuotoistuminen ja sosiaalinen vaurastuminen. Edistys auttaa ylittämään tottumusten rajat ja saa elämän tuntumaan haluttavalta. Edistyksellisessä tuotteessa tai palvelussa yhdistyy oma etu ja yhteinen hyvä. Itsekäs voiton tavoittelu yhteiskunnan, kansalaisten ja luonnon kustannuksella on tullut läpinäkyvyyttä edellyttävässä maailmassa yhä vaikeammaksi. Edistyksellinen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta tunnistaa yhteiskunnalliset ongelmat ja tarttuu globaaleihin haasteisiin. Käydään suoraan tulta päin ja rakennetaan maailma, josta tulevat sukupolvet voivat olla ylpeitä. Tällöin huomion kohteena ovat huono-osaisuus yhteiskunnassa kansanterveydelliset riskit likaiset energiaratkaisut tuhlailevat teolliset prosessit elämäniloa tukahduttava ja latistava ilmapiiri epätaloudellinen talous, sekä kaikenlainen urautunut ja vaihtoehtoja näkemätön ajattelu. Ajallemme tyypillisten viheliäisten ongelmien ratkominen antaa syvempiä merkityksiä jokaiselle toimijalle. Syntyy jaettua arvoa. Se tuo toiminnalle arvokkaan tarkoituksen. Tarvitaan enemmän sosiaalisia innovaatioita ja vähemmän materiaalista vaurautta. Enemmän aineettoman hyvinvoinnin varaan rakentamista ja vähemmän tavaravaurautta. Edistys ilmenee ihmiskunnan toivon lisääntymisenä. Aito edistys kiteytyy kehitykseen, joka lähentää köyhää ja rikasta. Tuloerojen kaventuminen lisää ihmisten välistä luottamusta ja parantaa yhteiskunnan eheyttä. Elämä on miellyttävää sellaisessa yhteiskunnassa, jossa ihmiset luottavat toisiinsa, tekevät yhteistyötä ja huolehtivat toisistaan. Edistys tuntuu elämän haluna luissa ja ytimissä. Se maksimoi tulevaisuuden toivon ja vapauttaa ihmisen täydemmän potentiaalin. Edistyksen ilmapiirissä on mahdollista olla kaikkea sitä, mitä ihminen parhaimmillaan voi olla. Edistys on sivistystä, joka antaa syyn elää. Kuva: Timo Pajunen

Onnellisuus ja (jatkuva) oppiminen
22.12.2021 Hiiltä ja timanttia
Oppimisen teorioita on runsaasti, ja vähintään yhtä runsaasti on viime vuosina kirjoitettu onnellisuudesta. Kansakoulun aikainen oppiminen ei ainakaan vanhempieni ikäpolven mukaan ollut erityisen onnellista; kehuja ja kiitoksia tuli harvoin ja vääristä vastauksista saattoi saada karttakepistä sormille. Onneksi jossain vaiheessa opetukseen ja oppimisen käsitteeseen tulivat mukaan lempeys ja armollisuus. Molemmat teemat kiehtovat itseäni, ja tulkitsen oppimisen hyvin laveasti – oppimista tapahtuu jatkuvasti kaikenlaisissa ympäristöissä. Siksi on kiehtovaa pohtia, miten oppiminen tekee onnelliseksi ja mitkä asiat siihen vaikuttavat. Riman laskeminen oikotie onneen? Blogiteksti-idea syntyi lehtiartikkelista loppuvuodesta 2020. Juttu kertoi downshiftaamisesta, otsikkona oli ”Paine menestyä aiheuttaa rimakauhua” (HS, 6.11.2020). Teksti perustui kasvatustieteilijän ja filosofin Juha T. Hakalan haastatteluun ja kirjaan ”Vähemmällä enemmän: miksi pienet askelet ovat hyvästä ja liiallinen kunnianhimo pahasta”. Hakalan väitteissä omaan korvaan särähti eniten epämukavuusalueen kritisoiminen. ”Unohda heikkoudet ja pysy poissa epämukavuusalueelta. Satsaa omiin vahvuuksiisi ja rakenna työelämäsuhteesi nimenomaan niiden varaan”, Hakala sanoo. Tämä herätti kiinnostuksen, ja osaltaan myös vastustuksen. Olen ollut innokas epämukavuusalueelle hyppijä jo nuoruusiästä lähtien. Jotkut lyhyet kokeilut ovat onnistuneet, jotkut epäonnistuneet surkeasti, ja joskus kyse on ollut vain pitkäjänteisestä puurtamisesta, jossa ei ole mitattu onnistumisprosenttia. Siksi halusin selvittää onko Hakalan ehdotus tosiaan paras mahdollinen tapa elää, opiskella ja työskennellä, vai löydänkö kuitenkin perusteita epämukavuusalueen työstämiseen. Hakala (2020) puhuu paljon kunnianhimosta ja sen kääntöpuolesta, joka voi ilmetä kaikki esteet tieltä raivaavana ahneutena tai asioiden loputtomana viilaamisena, mitkä molemmat tarkoittavat korkeaa rimaa. Tätä riman korkeutta hän nimenomaan kritisoi. Hakala päätyi selvittämään Nobel-palkinnon voittaneiden henkilöiden tieteellistä luovuutta, ja vastauksia saatuaan hän löysi tietynlaisen yhtäläisyyden heidän työskentelytavoissaan. Huipulle edenneet tutkijat saattoivat nivoa kaiken tekemisensä harrastuksia myöten samaan luovaan prosessiin, mutta niin ettei siitä tarvinnut ottaa erityistä stressiä, vaan prosessi saattoi jatkua pitkäänkin, jopa vuosia. ”Oleellista oli havaita ja myös hyväksyä se, ettei kaikkien siihen kytkeytyvien ideoiden ja langanpäiden suinkaan tarvinnut olla jatkuvan intensiivisen pöyhinnän kohteina. - - (Ajatusten ja ideoiden) on annettava marinoitua ja kypsyä hiljalleen, jotta ne voisivat myöhemmin tulla esille jalostuneempina, perustellumpina.” Ajatus Hakalan kirjan taustalla on siis leppoisamman asenteen omaksuminen ja että riman laskeminen on kaikin puolin ok. Liian korkea rima voi saada aikaan, no, rimakauhua, ja tuottaa sen, että henkilö ei saa jotain työtä valmiiksi millään, mikä voi myös johtaa asioiden marinoimiseen vuosikausia. Tässä lienee kuitenkin merkittävä ero: näillä huippututkijoilla ei oletettavasti ollut taustalla vaatimusta tai tavoitetta saada Nobel-palkinto, siinä missä opiskelijalla tai projektityöntekijällä voi olla hyödyllinenkin tavoite saada valmiiksi opinnäytetyö tai tietty työtehtävä. Tällöin riman laskeminen voi olla tärkeää, jotta saa valmiiksi edes jotakin ja tekijä itse ei pala loppuun. Flow-tila ja sopivat haasteet Mihalyi Csikszentmihalyi (2005. Alkuperäinen 1990) on luonut flow’n käsitteen, jossa taitojen ja haasteiden pitäisi kasvaa samassa suhteessa. Jos taitojen karttuessa haasteet pysyvät vähäpätöisinä, se tylsistyttää (kuvassa 1 kohta A2). Vastaavasti liian suurien haasteiden edessä ihminen ahdistuu ja stressaantuu (kuvassa 1 kohta A3). Tässä ”flow-kanavassa” kulkiessaan ihminen on onnellisimmillaan. Myös Hakala (2020) myönsi, että ”mukavat, leppoisat ja helposti saavutettavissa olevat tavoitteet eivät (nekään) ole oikotie onneen”. [caption id="attachment_5295" align="alignnone" width="513"] Kuva 1. Tietoisuuden kompleksisuus kasvaa flow-toimintojen seurauksena. Kuva kirjasta Flow – elämän virta (Csikszentmihalyi 2005).[/caption] Csikszentmihalyi (2005) puhuu optimaalisesta kokemuksesta, joka syntyy siitä kun saamme jotakin vaikeaa ja arvokasta tapahtumaan, eli olemme aktiivisia toimijoita ja onnistumme tehtävässämme, vaikka kokemuksen hetkellä suoritus voikin olla epämiellyttävä. ”Ajan mittaan optimaaliset kokemukset kuitenkin kasvattavat hallinnan tunnetta – tai paremminkin ehkä sitä tunnetta, että olemme osallisia elämämme sisällön määräämisessä; ja se vie meitä lähemmäksi tuota onnellisuudeksi nimitettyä tilaa kuin mikään, mitä kykenemme kuvittelemaan”. Tämän moni tunnistanee omakohtaisesti: kun saa jonkin vaikean ja haastavan tehtävän suoritettua hyvin, on kokemus erittäin voimaannuttava. Tämä saattaa kuitenkin vaatia sitä epämukavuusalueelle menemistä lähtötilanteessa. Flow-kokemus on mahdollinen, jos kasvatamme joko taitojamme tai kohtaamiamme haasteita. Csikszentmihalyi (1997) on tehnyt myös toisen version kaaviosta (ks. kuva 2), jossa flow ei kuljekaan lineaarisesti alakulmasta yläkulmaan, vaan optimaalinen kokemus ilmenee vain siellä missä haasteet ja taidot ovat molemmat jo melko korkealla tasolla. Ihannetilanteessa henkilön taidot ovat täydellisesti käsillä olevan haasteen tasolla. Mielenkiintoinen on erityisesti tuo kuvassa mainittu ”arousal”, jonka voisi kääntää tässä yhteydessä vaikka herätysreaktioksi. Csikszentmihalyin mukaan tämä ei ole lainkaan huono tila: heräämisessä henkilö tuntee olonsa keskittyneeksi, aktiiviseksi ja sitoutuneeksi, mutta ei vielä kovin vahvaksi. Flow-tasolle päästäkseen pitää siis opetella uusia taitoja. [caption id="attachment_5296" align="alignnone" width="458"] Kuva 2. Optimaalinen kokemus, flow, ilmenee kun sekä haasteet että taidot ovat korkealla tasolla. Kuva kirjasta Finding flow (Csikszentmihalyi, 1997). Termien suomennokset: Saija Heinonen.[/caption]   Myös tuoreemmassa Helsingin Sanomien jutussa (15.11.2021) työntekoon liittyvää merkityksellisyyttä tutkinut filosofi Frank Martela sanoo ihmisten haluavan päästä käyttämään omia kykyjään, oppimaan ja kehittymään, ja siksi etsimme uusia projekteja ja haasteita. ”Eivät lapset ole paikallaan, vaan koko ajan keksivät uusia projekteja, oli se sitten tyynyradan oikeaoppinen läpihyppely olohuoneessa tai pallonheitto pihalla”. Pikkulasten voisi todeta hakeutuvan toistuvasti tälle heräämisreaktion tasolle. Ja onneksi näin on, sillä jos ihminen jäisi pienestä pitäen köllöttelemään leppoisasti mukavuusalueelleen, niin ihmiskunta ei taitaisi edes kävellä tai puhua yhteisiä kieliä. Tästä voisi siis päätellä, että ihmisellä on ainakin jonkinlainen sisäsyntyinen tarve oppia uutta.  Kasvun asenne ratkaisee Carol Dweckin (esim. 2006) mukaan ihmisillä on kaksi tapaa asennoitua oman osaamisen kehittämiseen:  kasvun asenne (engl. growth mindset), ja  muuttumaton asenne (engl. fixed mindset).  Jos ajattelet, että oppimispotentiaalisi on teoriassa rajaton, ja harjoittelun ja uusien kokemusten myötä voit aina oppia uutta, olet omaksunut kasvun asenteen. Jos taas ajattelet, että oppimispotentiaalisi on määritelty jo syntymässä tai muissa taustatekijöissä, olet omaksunut muuttumattoman asenteen.  Vastaavanlaisesta minä-käsityksestä on kirjoittanut jo 1970-luvulla Wayne W. Dyer (1977) melko kriittiseen sävyyn: ””Minä olen aina ollut tällainen, se on kerta kaikkiaan minun luontoni.” – Tällainen asenne vahvistaa saamattomuuttanne ja ennen muuta se auttaa teitä pitämään kiinni siitä järjettömästä käsityksestä, että teidän ei kannata tehdä mitään, ellette osaa tehdä sitä todella hyvin.” Dyer lyttää intohimoisesti kymmenen eri määrittelykategoriaa, joita itselleen voi luoda. Oli kyse sitten koulun oppiaineista, kädentaidoista, luonteenpiirteistä tai motorisista taidoista, Dyerin mukaan luomme verukkeita, joiden perusteella meidän ei tulevaisuudessa tarvitse tehdä mitään näistä asioista, tai ainakin ne selittävät sen miksi suoriudumme niistä niin huonosti. Hän muistuttaa, että ”ihminen kehittyy taitavaksi siinä mitä hän harrastaa, ei siinä mitä hän kaihtaa”. Dyer esittää keinoja noidankehästä ulos pääsemiseksi, ja tulee myös maininneeksi sivulauseessa verukkeena vanhempien syyttämisen omista ominaisuuksista. Tästä on kirjoittanut myös Dweck (2016) todeten että vanhempien epäonnistumisen asenteella on vaikutusta lasten (epä)onnistumisen kokemuksiin. Luonnollisesti omien vanhempien lisäksi on muitakin tekijöitä, jotka voivat edistää tai estää miellyttäviä oppimiskokemuksia. Yksilön kannalta triggeri, niin hyvässä kuin pahassa, voi olla mikä vain yksittäinen tekijä tai tekojen sarja, esimerkiksi yksittäinen opettaja ala-asteella, joka on joskus antanut kehuja - tai moittinut väärässä paikassa. Elämässämme voi myös olla tilapäisiä häiriötekijöitä, jotka estävät uuden asian opiskelun juuri sillä hetkellä, vaikka halua olisikin. Tällaisia kielteisiä kokemuksia on varmasti kaikilla, mutta Rick Hansonin (2020) mukaan pystymme kuitenkin vaikuttamaan siihen, miten annamme kielteisen kokemuksen meihin vaikuttaa. Hanson kirjoittaa hyvän vastaanottamisesta, joka kehittää sisäisiä vahvuuksia. Hän mainitsee hyvän vastaanottamisen olevan aktiivista, ei passiivista, ja se vahvistaa huomiokykyä. Kielteisillä kokemuksilla on oma arvonsa, mutta niiden märehtiminen yli tarpeellisen ajan on kuin jäisi tuleen makaamaan. Sen lisäksi että hyviä, olemassa olevia kokemuksia opettelee vastaanottamaan, niitä on myös mahdollista kehittää itse. Kyse on omien ajatusten muuttamisesta ja uudelleen suuntaamisesta. Kirjan tuoma oivallus on se, että se vahvistuu, mihin kiinnitämme huomiomme. Hyvän vastaanottamisen harjoitukset eivät ole helppoja, mutta niillä luomme itsellemme mielenrauhaa ja tasapainoa. Ihmisellä on monesti taipumus keskittyä vain siihen, mikä on huonosti. Sama syy voi estää meitä kehittämästä itseämme, koska olemme joskus saaneet negatiivista kritiikkiä jostain suorituksestamme. Oman asenteen ja ajattelutavan muokkaaminen Loppujen lopuksi Hakalan kehotus riman laskemisesta ei välttämättä liity mukavuusalueeseen, vaan joissain tapauksissa pelkästään ylenmääräisen stressin ja kiireen välttämiseen. Riman olisikin hyvä olla kiinteän korkeuden tai jatkuvan nousun sijaan joustava. Toisin kuin korkeushypyssä, rimaa ei tarvitse joka suorituksen jälkeen nostaa vähän ylemmäs vaan korkeuden voi säätää sen hetkisten voimavarojen mukaan. Jos samanaikaisesti on viisi tärkeää projektia suoritettavana, voit valita niistä sen, joka vaatii erityishuomiota ja keskittyä suorittamaan se huolella. Muiden riman voit laskea siksi aikaa alemmas. Eli kyse voi myös olla vain priorisoinnista.  Epämukavuusalueelle meneminen sen sijaan on tavattoman laaja käsite, ja sekä Dyerin että Dweckin esimerkit liittyvät samaan asiaan. Mukavuusalueella voidaan pysyä, koska on opittu ja totuttu pysymään siellä. Dyerin (1977) sanoin “te olette tottuneet omiin määritelmiinne itsestänne”. Hänen mukaansa niin sanotut “minä olen tällainen” -nimilaput ovat saattaneet estää elämästä elämää niin täydesti kuin voisi, ja näistä nimilapuista pitäisi hankkiutua eroon. Mukavuusalueen ulkopuolinen tutkimusmatkailu ei tarkoita sitä, että kaikkea pitää kokeilla tai syöksyä suin päin mihin tahansa uuteen haasteeseen, vaan myös yhden tavallisen työuran ympäriltä voi löytyä uusia, haastavia asioita, uusien taitojen opettelua. Suosittelen suhtautumaan potentiaaliseen oppimiskokemukseen uteliaasti – epämukavuusalueella voi mennä välillä vain käymään, ja sieltä saattaa löytyä sellaisia vahvuuksia, joiden olemassaoloa ei aiemmin tiennytkään. Csikszentmihalyin (1997) teoriaa mukaillen flow-tila on mukavuusaluettamme ja arousal-tila epämukavuusaluetta. Hänen mukaansa optimaaliset kokemukset (flow) vievät meidän lähemmäksi onnellisuuden tilaa, mutta väitän, että epämukavuusalueella onnistuminen vasta voimaannuttaakin.  Viime kädessä kysymys on pitkälti asenteista, ja asenteet ovat siitä mukavia, että niitä voi muuttaa. Olen koettanut itse omaksua jo pitkään sen ajatuksen, että kun elämässä tulee vastoinkäymisiä niin opinnoissa, työelämässä kuin henkilökohtaisella saralla, pyrin löytämään niistä jotain, mitä voin oppia. Lähes kaikista vastoinkäymisistä löytyy tällainen oppimisen potentiaali. Siksi välttelen termiä “epäonnistuminen”, sillä aina voi vain onnistua tai oppia, ja molemmat ovat eteenpäin vieviä kokemuksia. Näihin vaikuttavat läheisesti myös omat motivaatiotekijät, mutta niistä enemmän ensi kerralla. Kohti epämukavuusaluetta Aseta rima joka joustaa elämäntilanteesi, muiden vaatimusten ja voimavarojesi mukaan. Hankkiudu eroon “minä olen aina ollut tällainen” -leimoista. Harjoittele hyvän vastaanottamista – se vahvistuu mihin kiinnitämme huomiomme. Opettele suhtautumaan epämukavuusalueeseen potentiaalisena oppimiskokemuksena, uteliaasti, mutta liikaa stressaamatta. Voit vain onnistua tai oppia.  Kirjoittaja Saija Heinonen on projektipäällikkö ja TKI-asiantuntija elokuva- & tv-alan töiden ja kasvatustieteen opintojen taustalla. Halu ymmärtää ihmisen käyttäytymistä ja oppimisen mekaniikkaa on herännyt idulle jo nuoruudessa, mutta vasta viime vuosina se on versonut näkyvämmin. Vapaa-aikaan kuuluu muun muassa aktiivista liikuntaa, kamppailulajeja ja puutarhanhoitoa. Lähteet Csikszentmihalyi, M. 2005. Flow – elämän virta. Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu. Rasalas Kustannus. Alkuperäisteos 1990. Flow. Csikszentmihalyi, M. 1997. Finding Flow. The psychology of Engagement with Everyday Life. Basic Books. Dweck, C.S. 2016. Mindset Menestymisen psykologia. Kuinka voimme toteuttaa piileviä kykyjämme. Viisas elämä Oy. Alkuperäisteos 2006. Mindset. The New Psychology of Success. Dyer, W.W. 1977. Hyväksy itsesi - uskalla elää! 1977. Kustannusosakeyhtiö Otava. Alkuperäisteos 1976. Your erroneous zones. Hakala, J.T. 2020. Vähemmällä enemmän - Miksi pienet askelet ovat hyvästä ja liiallinen kunnianhimo pahasta. Alma Talent Oy. Hanson, R. 2020. Onnellisuuden ohjelmointi - hyvinvointia neurotieteen avulla. Viisas elämä Oy. 2. painos. Alkuperäisteos 2013. Hardwiring Happiness: The New Brain Science of Contentment, Calm, and Confidence. (Kirja on aiemmin julkaistu suomeksi nimellä Sisäsyntyinen onnellisuus) HS (Helsingin sanomat). 6.11.2020. Paine menestyä aiheuttaa rimakauhua. Toimittaja Juha Riihimäki.  HS (Helsingin sanomat). 15.11.2021. Vapaalla parempi tehdä kuin olla. Toimittaja Lauri Seppälä. 

Hyvinvointia etsimässä
28.2.2020 Hiiltä ja timanttia
MUUTOS, MUUTOS, MUUTOS KIIRE, KIIRE, KIIRE, STRESSI, STRESSI, STRESSI ALAKULO, MASENNUS JA BURNOUT LÄÄKKEET, SAIRASLOMA JA SAIRASELÄKE Ikävä lista kurjia sanoja, sisällöltään vielä ankeampia. Silloin kun muutos, kiire ja stressi alkavat täyttää mieltä negatiivisin tuntemuksin, on aika ottaa aikalisä. Jos oman pysähdyspaikkansa ohittaa, voi seuraukset olla ankarat ja pysähdys pitkä ja fyysiselle terveydellekin vaarallinen (Puttonen,  2006; Tikkanen, 2017).  Miten nämä samat sanat ja ilmiöt, muutos, kiire ja stressi voisivat tuottaa myös positiivisen prosessin ja hyvinvoinnin kierteen? Miten muutoksen, kiireen ja stressin seuraukset voisivat olla innostus, hyvä mieli ja elämänvoima, hyvinvointi, itsensä toteuttaminen ja tyytyväisyys. Tämän päivän työelämässä ja opettajien arjessa tämän tapaiset kierteet, sekä negatiiviset että positiiviset, ovat hyvin mahdollisia. Jatkuva muutos, jatkuva riittämättömyys ja jatkuva paine voivat sairastuttaa. Sopivasti annosteltuina, ne voivat sen sijaan avata mahdollisuuden itsensä toteuttamiseen, luovuuteen ja hienoihin flown, erityisen läsnäolon, keskittymisen ja ajattoman tilan (Chikzentmihalyi 2005) kokemuksiin. Olennaista on kyky määritellä tapahtumat itsensä ja toisten kannalta armollisesti ja rakentavalla tavalla. Miten muutoksen voi kohdata mahdollisuutena, paineen hyvänä tuuppauksena ja stressinkin eteenpäin vievänä voimana? Tapamme suhtautua uuteen liittyy osin perusturvallisuuteemme, jonka pohja rakentuu jo varhaisissa kiintymyssuhteissamme (Sinkkonen 2004). Usein opimme tietyn tavan katsoa asioita ja tavallemme on ominaista suuntautua joko luottavaisesti tai varauksellisesti. Toiset näkevät muutoksissa ja haastavissa tilanteissa pääosin uhkia ja toiset kykenevät tunnistamaan näissä hetkissä myös mahdollisuuksia.  Koska olemme oppineet jonkin tavan ja tottuneet siihen, voimme oppia myös uusia tapoja ja totuttaa itsemme niihin. Positiivinen psykologia tutkii mm. sitä, miten ihmisen onnellisuuden kokemuksiin voi vaikuttaa (Siegelman 2004) ja narratiivinen terapia antaa välineitä elämän merkitykselliseen määrittelyyn (Morgan 2002; White 2008).  Positiivisen psykologian anti Positiivisen psykologian esiin nousemisen myötä ihmisen käyttäytymistä on alettu tutkia myös mahdollisuuksien, vahvuuksien ja onnellisuuden näkökulmista. Mielen sairastumisen tutkimisen rinnalle on noussut mielen hyvinvointiin vaikuttavien asioiden esille nostaminen. Tämä näkökulma haastaa meitä katsomaan asioita positiivisesta näkökulmasta ja vahvuuksistamme käsin. Aiemmin tutkimuksen pääpaino on ollut mielenterveyteen liityvien häiriöiden ja ongelmien tutkimisessa. Nykyisin tutkitaan vahvasti myös sitä, mikä vahvistaa hyvinvointia ja luo onnellisuutta. (Huusko 2017; Ojanen 2002; Seligman 2004, 2008) Onnellisuuden ainekset Onnellisuuden tutkija (Seligman 2004) on todennut, että onnellinen elämä voidaan määritellä kolmella tavalla ja ihmisten onnellisuus rakentuu seuraavista seikoista: Miellyttävä elämä, jossa elämä sujuu murheitta ja ihmisen tarpeet tyydyttyvät ongelmitta Sitoutunut elämä, jolloin ihmisellä on mahdollisuus mielekkään tehtävän tekemiseen Merkityksellinen elämä, jossa ihminen kokee elämän merkitykselliseksi Joillakin ihmisillä on mahdollisuus elää murheitta ja toteuttaa tarpeitaan monin tavoin. Suurin osa meistä kohtaa kuitenkin monenlaisia hankaluuksia ja vastoinkäymisiä elämässään. Siitä huolimatta osa heistä kokee voivansa hyvin ja elävänsä onnellista elämää. Tärkeimpänä taitona on kyky löytää merkitys sille, mitä omassa elämässä tapahtuu. Merkityksellisyydestä hyvinvointia Narratiivinen, tarinallinen lähestymistapa on yksi  mahdollinen viitekehys, jonka kautta voi oppia rakentavien merkitysten luomista ja vahvistaa niiden avulla hyvinvointiaan. Opetushallituksen (OPH) rahoittamassa ja Metropolian toteuttamassa Taru-hankkeessa (Tarinallisuus opetuksessa turvallisuuden, hyvinvoinnin ja osallisuuden rakentajana) 2017-2019 luotiin narratiivista pedagogiikkaa ja tutustuttiin tämän lähestymistavan hyvinvointia tukeviin elementteihin. Taru-hanke järjesti koulutusta eri koulutusasteilla työskenteleville opettajille tarinallisten menetelmien hyödyntämiseen pedagogiikassa juuri hyvinvoinnin ja turvallisuuden lisäämisen lähtökohdista käsin. Suurin osa koulutukseen osallistuneista opettajista tuli kiireen ja jopa uupumuksen keskeltä etsimään uutta voimaa  uusien pedagogisten lähestymistapojen lisäksi. Hankkeen päättyessä oli merkittävää kuulla, että yhteinen prosessi tarinallisuuden ja narratiivisen pedagogiikan äärellä oli uudistanut omaa opetustyötä ja tuonut uutta hyvinvointia opetustyön arkeen. Laajempi näkökulma voimaannuttaa Koulutuksen myötä opiskelijat tutustuivat Brunerin (2006) ajatuksiin ihmisen ajattelun metaforisesta luonteesta, Morganin (2002) ja Whiten (2008) narratiivisen terapian perusajatuksiin, Pearsonin (1991) arkkityyppeihin sekä toiminnallisiin opetussovelluksiin tarinallisuudesta (Nedzinskaitė-Mačiūnienė, 2017; Ketonen 2006, 2008; Rahmel 2019). Tästä kokonaisuudesta rakentuva narratiivinen lähestymistapa pedagogiikkaan avasi laajemman näkökulman omien kokemusten, elämäntilanteiden, opettajuuden ja opettamisen käytänteiden tarkasteluun. Narratiivinen lähestymistapa antaa mahdollisuuden koetun tarinallistamiseen ja kokemusten moninäkökulmaiseen määrittelyyn. Ihmistä kutsutaan kyseenalaistamaan ja tutkimaan negatiivisesti tulkitsemiaan ja toistuvia eli dominoivia tarinoitaan uusista näkökulmista käsin. Kokemusten totuusluonne muuttuu tällaisessa työskentelyssä ja ihminen voi löytää laajemman näkökulman koko elämäänsä (Morgan 2002). Hän voi oppia tunnistamaan mahdollisuuksia haastavissa tilanteissakin ja havahtuu havaitsemaan positiivisia asioita. Opettajan kyky nähdä niin itsensä kuin oppilaansa monenlaisena on tärkeää pedagogista osaamista.  Tarinallisuus positiivisen aivokemian buustaajana Koulutuksen keskiössä olleesta tarinallisuudesta Phillips (2017) kertoo TED-talkissaan kerronnan vaikutuksesta aivokemiaamme. Tarinoiden henkilöihin samaistuminen, juonen käänteet ja kerronnan jännitteet lisäävät suorastaan hämmästyttävällä tavalla aivokemiaamme dopamiinia, oksitosiinia, serotiinia ja endorfiinia. Näiden hormonien vaikutuksesta mm. ihmisen keskittymiskyky, luovuus ja empatia lisääntyvät merkittävästi. Tällaisten asioiden edesauttaminen lienee itsestään selvästi opettajalle hyödyllistä. Tarinat voivat jossain tilanteissa olla eräänlainen pedagoginen taikasauva, Phillipsin (2017) mukaan  “enkelin cocktail “, jonka käyttöä kannattaa harjoitella niin oppimisen mahdollistamiseksi kuin hyvinvoinnin lisäämiseksikin.   Kirjoittaja Päivi Rahmel, KM, TO (STO ry), psykodraama- ja tarinateatterikouluttaja TEP (trainer, educator and practitioner in psychodrama) on Metropolian musiikin ja kulttuuripalveluiden lehtori. Hän toimi pitkäaikaisesti Esittävän taiteen koulutusohjelman vetäjänä. Hän on kokenut draamallisten työtapojen soveltaja, psykodraamaohjaajien kouluttaja ja suomalaisen tarinateatterin pioneeri. Tällä hetkellä hän kätilöi useita opettajien ja rehtoreiden täydennyskoulutus hankkeita. Narratiivinen ajattelu ja draamalliset työtavat lävistävät hänen ammatillisen identiteettinsä ytimen. Lähteet Bruner, J. 2006. In search of Pedagogy. Volume 1. The selected Works of Jerome S. Bruner. London: Routledge. Csikszentmihalyi, M. 2005. Flow (suomeksi). Rasalas-Kustannus. Ketonen, P, 2006. Kohti Morenolaista pedagogiikkaa. Kandidaatin tutkielma. Helsingin yliopisto. Ketonen, P. 2008. Kokemuksia psykodraaman ja tarinateatterin pedagogisesta soveltamisesta kohti sosiodynaamista oppimista. Pro Gradu. Helsingin yliopisto Phillips,D. 2017. The Magical Science of Storytelling. TED-talk. Stockholm. Katsottu 23.11.2019 Morgan, A. 2002. Suom. Malinen. t., Johdatus narratiiviseen terapiaan. Porvoo: Oy Formato Ab. (What is narrative therapy) Nedzinskaitė-Mačiūnienė, R. 2019. Narratiivinen pedagogiikka: Ideoita opettajan ammatilliseen kehittymiseen. Luettu 22.2.2020 Ojanen, M. 2007. Positiivinen psykologia. Edita. Pearson, C. 1991. Awakening the Heroes Within. Twelwe archetypes to help us find ourselves and transform our world. New Yourk: HarperCollins Publishers. Huusko, l. 2017. Positiivinen psykologia. Luettu 14.12.2019. Puttonen, S. 2006. Stressin fysiologiset vaikutukset. Duodecim 3/06. Luettu 23.2.2020 Rahmel, P. 2019. Narratiivisuutta pedagogiikkaan. Metropolia Ammattikorkeakoulun blogit. Luettu 20.10.2019. Rahmel, P. 2019. Narratiivinen ammatti-identiteetti. Metropolia Ammattikorkeakoulun blogit. Luettu 20.10.2019. Seligman, M. 2004. The new era of positive psychology. Luettu 14.12.2019. Seligman, M. 2008. Aito onnellisuus. Positiivisen psykologian keinoin täyteen elämään. Art House. Sinkkonen, J. 2004. Kiintymyssuhdeteoria; tutkimuslöydöksistä käytännön sovelluksiin. Duodecim, 15/2004. Luettu 22.3.2020. Tikkanen, T. 2018. Pitkittynyt stressi tuhoaa aivoja. Yle. Luettu 22.2.2020.