Masterminds – Maisteriainesta

Ylemmän ammattikorkeakoulutuksen ytimessä

Vuosi: 2023

A More Strategic Approach to Managing a Company’s Patent Portfolio
8.12.2023
Jaana Huusko

Half of the economic growth in industrial countries derives from innovations (Gassmann 2021: 4, 8). As a result, understanding of the significance of intellectual property (IP) rights and the value of patents has been growing during the past decades. Patents come into this picture since it is essential to protect innovations. However, protecting innovations and capturing the underlying value require a more strategic approach to Patent portfolio management. Traditionally, patents have been seen as quite a costly investment, especially for small and midsized companies. But even if many companies invest in patenting, they are not always focusing on managing their patent portfolios strategically. Yet, if managed well, the value produced by patents will probably exceed the costs in the long run and will also prevent financial losses due to lack of IP protection. Strategic Patent Portfolio Management Requires Commitment on All Organizational Levels Patenting strategy should be clear and aligned with the general company strategy. Even more importantly, it should be implemented consistently within a company. This requires cooperation and commitment from different stakeholders, from multiple organizational levels. Here, the company culture and engagement of top management have vital impact. (Jell 2012: 115; Agostini et al 2023: 1055-1056.) When Patent portfolio management is run well, patents can bring such advantages as: Bringing in market revenues (e.g. from product-related patents) Blocking competitors from using the patented technology, which creates comparative competitive advantage Increasing the attractiveness of products in marketing Enhancing the company reputation Bringing in direct licensing revenue Opening access to patent pools and cross-licensing (Gassmann 2021: 10, Jell 2012: 11). To capture the value of patents, different stakeholders, such as technical experts, product owners, business unit decision makers, and patent experts must collaboratively find answers to the questions like: Why is the patent sought? What are costs vs. benefits? How does the patent affect company´s main markets and competitor operations? Intellectual Property Management Systems Facilitate Patent Management Modern Intellectual Property Management System (IPMS) software offers multiple ways for facilitating patent management and make it more interactive for stakeholders. In practice, all the materials, documents, discussions, and decision can be stored within the IPMS in an easy and secure way. IPMS can also be used to keep all materials and decisions, and also the tacit knowledge behind the decisions available for all stakeholders and thus, making the patenting process smoother and more transparent. At the same time, utilizing IPMS as a tool efficiently requires commitment from the stakeholders. Process Development for a More Strategic Patent Management The objective of my Master´s thesis was to improve the patenting process in the case company and increase the commitment of stakeholders by developing a consistent patenting process model. The thesis also discussed utilizing the advantages of a modern IPMS data platform in the context of a defensive patent strategy. The development proposal emphasized the significance of stakeholder training and engagement. The process model which was developed as the outcome of my Master´s thesis offers a structured way to manage patenting process and gather important aspects to consider in each process phase. It also offers a model for evaluating patents during the patenting process, which was developed to meet the needs of the case company. Based on the thesis investigation, the data from each process phase was recommended to be gathered in the IPMS systematically, by utilizing visual tools which are available in the IPMS. The case company approved all the outcomes for implementation and started the change process towards new IPMS already during the final stages of the Master´s thesis. The full-scale implementation will follow early in 2024. The development proposal from the thesis helped the case company to make important commitment to the implementation of a new, more strategic and consistent patent management process. About the author Jaana Huusko is the alumnus of Master´s degree program in Business Informatics. Jaana is keen on managing patents and wants to bring a strategic touch to this exciting professional area. References Agostini, L., Nosella, A., & Holgersson, M. (2023). Patent management: The prominent role of strategy and organization. European journal of innovation management, 26(4), 1054-1070. Available from: https://doi.org/10.1108/EJIM-09-2021-0452 (Accessed 21 September 2023) Gassmann. (2021). Patent Management. Springer International Publishing (e-book). Available from: https://link-springer-com.ezproxy.metropolia.fi/book/10.1007/978-3-030-59009-3 (Accessed 18 February 2023) Jell, F. (2012). Patent Filing Strategies and Patent Management. Gabler Verlag. (e-book) Available from: https://link-springer-com.ezproxy.metropolia.fi/book/10.1007/978-3-8349-7118-0#toc (Accessed 18 February 2023) Huusko, J. 2023 Management and Evaluation of Patent Portfolio in the Context of Defensive Patent Strategy – Development of a Consistent Model for Collecting and Analysing Data Using a Modern Data Platform as a Tool. Metropolia UAS, Master´s thesis, 94 pages. Available from: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023112231005

Lue lisää

Stressaantuneet ja väsyneet ensihoitajat ovat riski potilasturvallisuudelle
26.10.2023
Metropolia Master's bloggers

Ensihoitajien työ on fyysisesti ja psyykkisesti kuluttavaa1. Työlle ominaista ovat pitkät työvuorot sekä ennakoimattomat ja yllättävät tilanteet. Työtehtävät voivat olla stressaavia, työskentelyolosuhteet vaihtelevia (sääolosuhteet, työskentelytilat ja -paikat) ja töitä tehdään usein paineen alaisena1,2,3. Myös työtehtävien määrät ovat viime vuosina kasvaneet. Aikaisemman kansainvälisen kirjallisuuden mukaan yli puolet ensihoitajista kärsii stressistä ja väsymyksestä3,4.   Stressi ja väsymys yhteydessä yhteydessä ensihoitajien tekemiin hoitovirheisiin Ensihoidon kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelmasta (YAMK) valmistunut Jessica Pohjonen kuvasi scoping-katsauksena toteuttamassaan opinnäytetyössä stressin ja väsymyksen yhteyttä ensihoitajien tekemiin hoitovirheisiin. Pohjonen kiinnostui aiheesta oman ensihoitajan työkokemuksen kautta. Stressi ja väsymys ovat selvästi havaittavissa, mutta siitä puhutaan vähäisesti. ─ Minua kiinnostikin lähteä selvittämään, että onko stressin ja väsymyksen yhteyttä tutkittu ensihoidon näkökulmasta, toteaa opinnäytetyössä aihetta tutkinut ensihoitaja (YAMK) Jessica Pohjonen. Katsauksen tiedonhakuvaiheessa ilmeni, että aiheesta ei löydy yhtään suomalaista tutkimusta ja sitä on muutoinkin tutkittu vähäisesti. Katsaukseen valikoitu lopulta mukaan kuusi tutkimusta. Katsauksen tuloksista ilmenee, että stressillä ja väsymyksellä on merkittävä yhteys ensihoitajien tekemiin hoitovirheisiin. Stressin yhteyttä oli tutkittu vähäisesti, mutta väsymystä oli tutkittu laajemmin. Selvisi, että väsyneillä hoitajilla on yli kaksinkertainen riski hoitovirheiden tapahtumiselle kuin ei-väsyneillä ensihoitajilla5. Väsymys oli eniten yhteydessä lääketieteellisiin virheisiin, vammoihin, haittavaikutuksiin ja turvallisuuden vaarantumiseen sekä vahvimmin yhteydessä potilaisiin ja ensihoitajiin kohdistuviin vammoihin sekä heidän turvallisuutensa vaarantumiseen5, 6, 7.   Keinoja stressin ja väsymyksen vähentämiseen löytyy, mutta myös lisätutkimuksia tarvitaan Hyvä uutinen on se, että katsauksessa tunnistettiin myös keinoja stressistä ja väsymyksestä johtuvien hoitovirheiden ennaltaehkäisemiseksi. Väsymyksen vähentämisen keinoja tunnistettiin enemmän. Organisaatiokohtaiset keinot korostuivat tuloksissa, kuten unihäiriöistä kärsivien riskiryhmään kuuluvien seulonta ja tunnistaminen, väsymyksen mittaaminen ja seuranta sekä (mm. ristiriitojen selvittäminen työyhteisössä, aikataulusuunnittelu) ja ohjeet esihenkilöille esimerkiksi väsymyksen vähentämiseksi. Stressiin liittyviä keinoja tunnistettiin melko vähäisesti, mutta henkilökunnan koulutus korostui tuloksissa. Stressin ja väsymyksen yhteyttä ensihoitajien tekemiin hoitovirheisiin on tutkittu vähän, joten lisätutkimuksille on tarvetta tulevaisuudessa. Etenkin suomalaista tutkimusta tarvitaan. ─ Tulokset ovat sen verran merkittäviä, että aihetta tulisi tutkia kattavammin niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa, toteaa Pohjonen. Stressaantuneiden ja väsyneiden ensihoitajien sallitaan hoitavan kriittisesti sairastuneita ja vakavasti loukkaantuneita potilaita. Väsyneenä tapahtuvia hoitovirheitä voidaan verrata alkoholin vaikutuksen alaisina tehtyihin virheisiin. Yli 24 tunnin valvominen vastaa promillen humalatilaa8. Voidaankin pohtia, kuinka monessa työpaikassa sallittaisiin työntekijöiden tehdä työtehtäviä päihtymyksen alaisena. Ensihoitajien kuitenkin sallitaan hoitaa potilaita väsyneinä, lisäksi he ajavat muun liikenteen seassa vaarantaen pahimmillaan useamman henkilön turvallisuutta. Asiaa ei tule sivuuttaa tulevaisuudessa, vaan aihetta tulee tutkia ja pyrkiä ennaltaehkäisemään ja vähentämään näistä tekijöistä johtuvia hoitovirheitä.   Kirjoittajat Jessica Pohjonen on valmistunut toukokuussa 2023 Ensihoidon kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelmasta (YAMK). Hän työskentelee hoitotason ensihoitajana Keski-Suomen pelastuslaitoksella. Jessican opinnäytetyö Stressin ja väsymyksen yhteys ensihoitajien tekemiin hoitovirheisiin on luettavissa Theseus-tietokannassa osoitteessa https://www.theseus.fi/handle/10024/796635 Kirsi Talman toimii yliopettajana Terveyden osaamisalueella ja ohjaa YAMK-opinnäytetöitä eri tutkinto-ohjelmissa. Hän on toiminut myös Jessican opinnäytetyön ohjaajana.   Lähteet 1 Kuisma, M & Holmström, P. & Nurmi, J. & Porthan, K. & Taskinen, T. (toim.) 2017. Ensihoito. 6. uudistettu painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy. 2 Kuisma, M. & Järvelin, J. & Kilpiäinen, E. & Tuukkanen, J. & Pöllänen, R. & Saarinen, M. & Vaula, E. & Wilen, S. & Etelälahti, T. 2019. Laatu- ja potilasturvallisuus ensihoidossa ja päivystyksessä – suunnittelusta toteutukseen ja arviointiin. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2019:23. Helsinki. Saatavana osoitteessa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161737/STM_2019_23_Laatu-_ja_potilasturvallisuus_ensihoidossa_ja_paivystyksessa.pdf. Luettu 22.9.2022. 3 Sofianopoulos, S. & Williams, B. & Archer, F. 2012. Paramedics and the ef- fects of shift work on sleep: a literature review. Emerg Med J. 29. 152–155. 4 Teperi, A-M. & Ruotsala, R, & Ala-Laurinaho, A. 2021. Inhimilliset tekijät turvalli- suudessa – onnistuneen kehittämisen elementtejä. Työterveyslaitos. Saatavana osoitteessa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140997/TTL-978-952-261-967-9.pdf?sequence=5&isAllowed=y. Luettu 29.4.2022. 5 Patterson, PD. & Higgins, S. & Van Dongen, PHA. & Buysse, DJ. & Thackery, RW. & Kupas, DF. & Becker, SD. & Dean, EB. & Lindbeck, HG. & Guyette, FX. & Penner, HJ. & Violanti, MJ. & Lang, SE. & Martin-Gill, C. 2018. Evidence-Based Guidelines for Fatigue Risk Management in Emergency Medical Services. Prehospital Emergency Care 22 (S1). 89-101. 6 Baier, N. & Roth, K. & Felgner, S. & Henschke, C. 2018. Burn-out and safety outcomes – a cross-sectional nationwide survey of EMS-workers in Germany. BMC Emergency Medicine 18 (24). 1-9. 7 Donnelly, AE. & Bradford, P. & Davis, M. & Hedges, C. & Socha, D. & Morassutti, P. & Pichika, CS. 2020. What influences safety in paramedicine? Understanding the impact of stress and fatigue on safety outcomes. JA-CEP Open 2020 (1). 460–473. 8 Partonen, T. 2020. Vireys, väsymys ja suorituskyky. Lääkärikirja Duodecim. Duodecim Terveyskirjasto. Saatavana osoitteessa: <https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01007/vireys-vasymys-ja-suorituskyky>. Luettu 29.4.2022.                                        

Lue lisää

Achieving Sustainability Through Reshoring
12.6.2023
Metropolia Master's bloggers

Globalization and the new global economic system have brought enormous benefits and lifted millions out of poverty across the globe. But it has also started posing significant risks. Particularly the transportation of people and goods illustrate the achievements and the drawback of globalization.  Role of location Humans have been traveling and trading across vast distances for centuries. However, in the XX century, globalization had increased exponentially especially due to advancements in travel. Travel has literally made the world smaller. The XX century led not only to the rise in global transportation, but also of the world wide web, the end of the cold war, trade deals, and new rapidly emerging economies - all these factors combined creating a system that has made nations dependent on each other. To such an extent that, if a nation is hit with a disaster, the effect is felt on the other side of the globe very fast. This interdependence was recently recognized (just think of one example, covid-19), and it has led to a new phenomenon that firms and people operating them have started exploring alternatives closer to their homes. Firms have accepted that cheap price will not help them against volatility in global markets.  Moreover, as the industry’s supply chains lengthened, transporting the products over thousands of miles significantly increased the strain on the environment caused by moving goods around the world. Reshoring - what is it? In business, risk avoidance and vulnerability of supply chains, as well as sustainability concerns started to overweight. Businesses started looking for opportunities in closer locations. This new phenomenon is called reshoring, in other words, a kick-start to bringing the industries back locally. Reshoring, or the act of relocating a firm’s manufacturing operations back to the country of origin or nearby, is gaining popularity in the 2020s. Reshoring offers a chance for businesses to gain a viable balance of environmental sustainability and economic reward. Reducing the Length of the Supply Chain To combat the challenges related to distances, many firms have invested in proximity manufacturing, commonly known as “local for local”. This is a strategy that focuses on creating goods near the locations in which they will be sold. Proximity manufacturing enhances sustainability through greenhouse gas reduction. Increasing Regulatory and Environmental Compliance In previous decades, firms directed their manufacturing toward less developed countries. It was motivated by lower labor costs, as well as less stringent regulations. Less stringent environmental regulations resulted in creating “pollution havens”, a phenomenon in which firms in high-wage countries export dirty manufacturing processes to low-wage countries in an effort to avoid the costs associated with strict environmental laws. This migration to low-cost countries is particularly potent within CO2-intensive sectors, such as steel refinement and cement production. The changes in EU regulations (EU 2023) made it mandatory for all somewhat big companies (500 people employed and more) to publish their corporate sustainability reports, and the situation has started changing. It does not matter anymore where the company pollutes since the results are anyhow made visible and published via the calculations and reporting of CO2 emissions across all three scopes: scope 1, scope 2, and scope 3 (which includes CO2 emissions from all supplies).  For this reason, it is imperative that firms commit to reducing their carbon emissions and environmental footprint toward less harmful operations. Compliance with the new EU regulations (EU 2023) is a tangible method for accomplishing this goal. Innovating for Becoming Agile and Local A third way how reshoring allows for greater sustainability is commonly known as agile manufacturing. This is an approach that allows rapid responses to consumer needs. Agile manufacturing plus automation can provide a competitive advantage for firms that produce their products locally.  In fact, a key element to successfully integrating agile manufacturing is the availability of effective human capital. (Agile, Vorne 2023) The level of efficiency provided by agile manufacturing not only reduces the environmental footprint of an organization through waste reduction but also allows for more sustainable operations through the elimination of unnecessary resource usage. Finally, to stay competitive when producing locally, the firms also have to accelerate innovation in their products and sourcing. Eliminating Geopolitical Risks Also, the trade war between U.S. and China combined with the Covid-19 pandemic has moved companies to actually start considering re-shoring seriously. For example, a robust, secure, domestic industrial base for lithium-based batteries requires access to a reliable supply of raw, refined, and processed material inputs for lithium batteries. In such a business context, the goal is to reduce Europe/U.S. battery manufacturing dependence on scarce materials or materials controlled by unreliable partners. This is necessary for basic risk management, in order to develop a stronger and more secure supply chain. Also, as people around the world are becoming aware of the environmental impact and companies are becoming ever more sensitive to reputational damages, it becomes critical that things are done right in all parts of the supply chain, both upstream and downstream. For example, in the case of producing lithium batteries, it means that new mineral extraction must be held up to modern environmental standards, according to the best-practice labor conditions, based on conducting rigorous community consultation, including with tribal nations through government-to-government collaboration, - and all that begin done while recognizing the economic costs of manufacturing, waste treatment, and processing. A Way Forward The new trend does not mean that globalization will cease or it will be reversed. However, it has definitely slowed down, which is not entirely bad news considering the rapidly rising temperatures and constantly increasing CO2 levels around the globe (WMO 2023). Reshoring enables firms to be more sustainable, and sustainability keeps firms economically and socially viable. This is exactly what the society is looking forward to. At the same time, we must remember that shifting away from commonly accepted offshore supply chains and manufacturing is anything but easy. It requires a clear vision, accountability, and most importantly, commitment from companies to take up the challenge of changing the status quo and willingness to evolve in the ever-changing business landscape. In other words, taking meaningful steps to make the world a better place, and walk the talk.   About the author: Satish Kumar is currently a Senior Sourcing Engineer at Valmet Automotive and a graduate of the Master´s Programme in Business Informatics. His interests are related to developing sustainable supply chains. Satish is co-teaching in the “Corporate Social Responsibility” course at Metropolia Summer School in Business in 2023: https://www.metropolia.fi/en/academics/summer-studies/masters-summer-school.   References: Agile Manufacturing. Overall Equipment Effectiveness Manufacturing Made Easy by Vorne,   https://www.vorne.com/learn/tools/overall-equipment-effectiveness/ Bloom, J. (2020). Will coronavirus reverse globalisation? BBC News, April 2, 2020. https://www.bbc.com/news/business-52104978 Bové, A.-T. and Swartz, S. (2016). Starting at the Source: Sustainability in Supply Chains. McKinsey & Company, https://www.mckinsey.com/capabilities/sustainability/our-insights/starting-at-the-source-sustainability-in-supply-chains EU (2023). Corporate Sustainability Reporting. European Commission: What EU is doing and why. https://finance.ec.europa.eu/capital-markets-union-and-financial-markets/company-reporting-and-auditing/company-reporting/corporate-sustainability-reporting_en WMO, World Meteorological Organization (2023). Global Temperatures Set to Reach New Records in Next Five Years. Press-release. May 17, 2023.  https://public.wmo.int/en/media/press-release/global-temperatures-set-reach-new-records-next-five-years      

Lue lisää

Ethics in Medical History: How can we understand the history and the choices they made?
12.6.2023
Metropolia Master's bloggers

This blog reflects on my impressions ranging from disgust to respect in the Medical Museum of Copenhagen when exploring history and cultural well-being on the study trip with CRASH Master´s students of Metropolia. “The Body Collected” exhibition in the Medicinsk Museion presented the body parts collected from the 18th century to the present. The newest exhibits include dnas, cells and biopsies from bio banks, and the older ones were body parts, deformed foetuses, bones, skeletons, organs, tumours, lungs and so on. Visit to museum in a study trip to Copenhagen I took the stairs down to see the Indsamlade Menneske (“The Body Collected”) exhibition. The first element catching my eye was a full-term foetus in her mother’s womb. The birth had been obstructed due to the placenta being attached to other tissues and thus blocking the way out. I could clearly see the baby's face, hair, finger nails, all the possibilities of a new person being born. And why can I explore these samples, which were collected up to 200 years ago? It made me think if it is ethical to present these now? and what kind of ethical questions existed 200 years ago? Asking questions is a relevant part of ethics I can only imagine what has happened to the mother since her body was left in the hospital. Family might have been poor, or the mother was ill, or she might have gotten pregnant by the wrong man, or without being married. No matter what was the reason, their bodies were left to science, because no one paid the hospital fees and did not collect their corpses for burial; and this is how surgeons learnt the anatomy of the human body and learnt to practise their profession. This was also the way, ethical or unethical, how hospitals operated, and this is how medical science developed. I noticed a lot of unpleasant emotions and thoughts rising in my mind during this visit to the museum. Should I watch these at all? Can I be interested in the anatomy of a human, when it is presented via dead human beings and surely without consent? How many of the human rights and the laws are violated by portraying deceased person’s body parts? I do not have answers to these questions. I can only understand the history from the perspective of my time. This all seems so unethical considering modern time values and guidelines and legislation. From disgust to respect I continued my tour of the exhibition. Slowly, my disgust started to melt down. First, my emotion changed to wonder and interest, then to curiosity and finally to huge respect. It really hit me deeply. I realised that we would not have modern medicine without these scientists. They had the courage to explore human bodies in this way and teach the next generations by exploring these samples. It is way too easy to judge them with today’s ethical criteria and standards. Before these samples, the physicians were trained by exploring animal bodies. But we all can see the difference in the accuracy comparing, for example, the humans’ and the pigs’ anatomy. How many of us would be alive without the development and the research of these earlier generations? The driving motive behind these actions and modern science is nevertheless exactly the same, human’s need to learn, explore, develop, and they have the scientific enthusiasm. All these, of course, in addition to the influence of such much more down-to-earth factors as professional competition, need for funding, reputational considerations, personal ambitions, etc. just like nowadays. Later in the exhibition, I noticed that the museum had a separate room for ethical questions. They pondered on the same questions as I did. They asked from the audience if it is ethically bearable to have these collections presented to the public. The visitors’ answers varied from absolute “no” to “yes, of course”. My opinion swung to acceptance during the 30 minutes I spent watching these beautiful and remarkable samples. What did I learn from ethics? My main learning point was very simple and yet quite revolutionary on a deeper personal level. This experience touched on my physical body, my emotions, my thoughts and my biases. I felt my judgement and the resistance were melting away. My conclusion was that it is not fair to interpret history with current values and criteria. Who am I to say 200 years later that those actions were unethical? I felt that seeing the exhibition offered me a mindset change. I understood the proportionality of ethics, and how all actions need to be evaluated related to that time and place when these actions happened with their participants. How will this insight and experience influence me? How can I generalise this insight to a wider level? I came up with the following reflections from my part. What is ethical at this, modern time? What is ethical in our society and community? What are our values? In politics, values change every four years with the new elections, at least partly. Then, how about science? If science is based on our current understanding and knowledge, how should I think of what happened 20 years ago, and how will it be in 200 years to come? I can only come to the conclusion that ethics and our understanding of ethics needs to be re-evaluated and it transforms constantly. And yes, historical structures need to be dismantled, like the colonisation and the patriarchy. We need to be prepared to ask difficult and unpleasant questions, and see those unbearable painful injustices that happened in our society. Similarly, we will be embarrassed and judged by future generations for the actions of today. But without stepping into the unknown areas and taking risks, there is no development, no creativity, and no new insights. It is for the future generations to judge us. So, be fearless! Be the future-maker and take actions based on the values and ethics of our time and our understanding! Like Sanna Marin, the Prime Minister of Finland, encouraged us all to do in her speech at the New York University’s Commencement 17.5.2023 where she was recognized for her own courage. Similarly, we need to honour those who were before us and our time. They did their very best with all the understanding, the experience and the knowledge they had. Let’s consider their work and actions with respect and learn from them. It sends a clear message to our generation: be bold to change and yet honour the history! Why am I writing this? I’m one of the hope-holders for the future. I believe in the good in human beings. I see it in people’s willingness to respect our future by finding the ways to save our nature and planet. They try their best to find a harmonious and sustainable way of living with other living organisms on earth. So, what does this have to do with my experience in the Medical Museumn? I believe, it is exactly the same. Our enthusiasm is to learn, know, understand, develop, cure, find solutions, and ground them to the solid base of science, rather than contribute to prejudice of randomness. We strive to mix the knowledge and experiences with creativity to generate something new.  We have the courage for new approaches, the tolerance of not knowing, but exploring constantly, and we have the attitude of respecting others and capacity to empathy; the ability to use our instincts and heart among the scientific knowledge. When wandering in the exhibition, I connected to those persons and their imaginary stories, not only their collected body parts in the exhibition. Those persons have a meaning even hundreds of years after their death. They help me to understand the core of ethics, develop my professional and personal thinking, and ground my own life actions more on respect. In short, I have had inspirational moments with ethical questions in my life, work, studies and research! and I encourage you to do the same.   About the writer Hanne Aura is a student in CRASH, Master’s Programme in Creativity and Arts in Social and Health Fields. She has a work history over 30 years, in such roles as nursing in psychiatric care, as a nursing expert and counsellor, as a specialist in social and health care data system development, as a key account manager, and as a therapeutic worker utilising embodiment and other creative approaches. Presently, she is a practitioner and student of the counsellor of Systemic Constellation. References Medicinsk Museion (2023). Medical Museion of København Universitet, Copenhagen. Web-site of the museum: https://www.museion.ku.dk/en/forside/ The Body Collected: Exhibition (2023). Medical Museion of København Universitet, Copenhagen. Web-site of the exhibition: https://www.museion.ku.dk/en/the-body-collected/ Also available as a virtual tour: https://www.museion.ku.dk/en/product/the-body-collected-en/ Speech by Prime Minister Sanna Marin at the New York University commencement on 17 May 2023. Prime Minister´s office (17.5.2023). https://vnk.fi/en/-/speech-by-prime-minister-sanna-marin-at-the-new-york-university-s-commencement-17.5.2023

Lue lisää

Standardoinnilla tehokkuutta rakennusten elinkaaren informaation hallintaan
16.5.2023
Metropolia Master's bloggers

Teknologia kehittyy nopeasti ympärillämme, mutta ihmisten ja organisaatioiden toiminnan kehitys teknologian mukana ei ole usein yhtä nopeaa. Viime vuosina myös rakennusalalla ohjelmistot ovat kehittyneet harppauksin ja tietomallintaminen on jatkuvasti edistyneempää. Standardi ISO 19650 vastaa uusien teknologioiden tuomiin mahdollisuuksiin tehostaa rakennusten suunnittelua, rakentamista ja ylläpitoa. Uudet pilvipalvelut, kiinteistöhallinta- ja suunnitteluohjelmat ovat kehittyneet paljon, mutta rakennusalalla toimivien organisaatioiden ja ihmisten toiminta ei ole muuttunut vastaamaan uuden teknologian luomia mahdollisuuksia. Tätä kehitystä varten on luotu standardi ISO 19650, joka käsittelee informaation hallintaa rakennetussa ympäristössä, jossa hyödynnetään tietomallintamista. Tässä blogissa käsittelen rakennusten elinkaaren aikaista informaation hallintaa ja uudehkon ISO 19650 -standardin käyttöönottoa Sweco Finlandissa ja käyttöönoton tuomia hyötyjä. Standardin otsikko on pitkä: ”Rakennuksia ja infrarakenteita koskevien tietojen organisointi ja digitalisointi, mukaan lukien rakennetun ympäristön tietojen mallintaminen ja hallinta hyödyntämällä rakennettujen kohteiden tietomallinnusta (BIM)”. Tarve selvittää, mitä muutoksia standardin ISO 19650 käyttöönotto vaatii Sweco Finlandin organisaatiossa, oli keskiössä aloittaessani opinnäytetyötä, jonka tekeminen kuuluu osaksi ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Suoritan tutkintoa Metropolia ammattikorkeakoulusta, josta olen valmistumassa talotekniikan tutkinto-ohjelmasta suuntautuen LVI-tekniikkaan. Opinnäytetyöni aihe ilmeni sattumalta, kun työnantajallani Sweco Finlandilla otettiin käyttöön BIM360-pilvipalvelu. Kyseinen pilvipalvelu määritellään ISO 19650 -standardissa yhteiseksi tietoympäristöksi, joka on englanniksi Common Data Environment (CDE) (SFS 19650-1 2019: 12). Pilvipalvelun käyttöönoton aikana ilmeni tarve selvittää, mitä standardi ISO 19650 sisältää ja mitä muutoksia sen käyttöönotto vaatii Sweco Finlandin projektitoimintaan. Opinnäytetyöni otsikoksi tuli ”Standardien ISO 19650-1 ja -2 implementointi Sweco Finland organisaation suunnitteluprosessiin”. Informaation hallinnan haasteet rakennuksen elinkaaren aikana Rakennuksen elinkaari sisältää usein erilaisia vaiheita suunnittelusta käyttövaiheeseen. Käyttövaiheen jälkeen seuraa usein korjaus- ja muutosvaiheita, joiden jälkeen seuraa taas uusia käyttövaiheita. Tavallisesti näissä jokaisessa vaiheessa rakennukseen liittyvää tärkeää informaatiota katoaa ajan kuluessa, koska kaikki oleellinen informaatio ei siirry vaiheesta toiseen (EFCA 2019: 25). Tätä ilmiötä selvitetään EFCA:n (2019: 29) laatimassa kuvassa 1, joka kuvaa projektin elinkaaren informaatiopohjaa. Esimerkiksi suunnitteluvaiheessa osa suunnittelijan tuottamasta informaatiosta ei tavoita käyttövaiheessa huoltohenkilöä, jolle suunnitteluvaiheessa tuotettu informaatio olisi hyödyllinen, kuten laitetiedot tai mitoitusarvot. Toisaalta myös rakennuksen käyttövaiheessa tuotetaan informaatiota, jota olisi mahdollista hyödyntää myöhemmin seuraavassa suunnitteluvaiheessa lähtötietoina, kuten vaihdetut laitteet tai muut tehdyt muutokset. Ongelma tässäkin tapauksessa on se, että tuotettua informaatiota ei tallenneta sellaiseen paikkaan, josta se olisi seuraavassa vaiheessa löydettävissä. Standardoinnin hyödyt informaation hallinnassa ISO 19650-standardi määrittää informaation hallinnalle rakennuksen projekti- ja käyttövaiheiden prosessit sekä niihin liittyvät tehtävät eri osapuolille. Standardin käytöllä varmistetaan, että rakennuksen elinkaaren aikana tuotettu informaatio on hyödyllistä elinkaaren eri vaiheissa, on riittävän laadukasta ja siirtyy eri vaiheiden välillä (EFCA 2019: 28–29). Standardi määrittelee lisäksi paljon uusia termejä, jotka liittyvät informaation hallintaan rakennushankkeissa, joissa hyödynnetään tietomallintamista (BIM). Standardin mukaan toimiminen vähentää suunnitteluhankkeiden ongelmia eri suunnittelualojen yhteensovituksessa ja ristiriitoja suunnittelualojen välillä. Kun kaikki hankkeen suunnittelualat kehittävät suunnitelmiaan yhteisessä tietoympäristössä, on jokaisella suunnittelualalla käytössään aina ajantasainen informaatio, kuten tietomallit, tasokuvat ja muut dokumentit. Kun jokaisella suunnittelijalla on käytössään ajantasainen ja laadukas informaatio, vältetään turhaa työtä, eli hukkaa suunnittelussa. Kun hukka vähenee, toiminta tehostuu. Standardin mukainen yhteisen tietoympäristön (CDE) työnkulku on tähän ongelmaan erittäin tarpeellinen ratkaisu. (EFCA 2019: 15–16.) Standardin käyttöönotolla on mahdollisuus tehostaa rakennusalan tuottavuutta, jonka kehitys on ollut jäljessä useisiin muihin aloihin verrattuna (ETLA 2020). Uusi teknologia luo uusia mahdollisuuksia, mutta vaatii myös uudenlaista toimintaa organisaatioilta ja ihmisiltä organisaatioissa. Standardia ISO 19650 ei käytetä vielä kovin yleisesti Suomessa, mutta Euroopassa eri maissa sen käyttö on jo yleistä (Mwila, L., Rautiainen, J. & Lehtoviita, T. 2022). Työnantajallani Swecolla standardia käytetään useissa Euroopan maayhtiöissä yleisesti ja Suomessa standardi ollaan ottamassa käyttöön, koska on tunnistettu sen käyttöönoton mahdollistamat edut. Sweco-konsernissa standardia ollaan ottamassa käyttöön vaiheittain kaikissa maayhtiöissä. Opinnäytetyössäni havaitsin, että standardin käyttöönotto vaatii henkilöstön kouluttamista, uusia toimintatapoja ja uuden teknologian hyödyntämistä. Opinnäytetyöni oli osa standardin käyttöönottoa Sweco Finlandilla, jossa standardin käyttöönottoa jatketaan edelleen. Kirjoittaja: Blogin kirjoittaja Arttu Sirkka työskentelee projekti-insinöörinä Sweco Finland Oy:ssä ja opiskelee YAMK-tutkintoa Metropolia ammattikorkeakoulussa talotekniikan tutkinto-ohjelmassa. Lähteet: Ahonen A., Ali-Yrkkö J., Avela A., Junnonen J., Kulvik M., Kuusi T., Mäkäräinen K. & Puhto J. Rakennusalan kilpailukyky ja rakentamisen laatu Suomessa -raportti. 2020. Verkkoaineisto. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA. <https://www.sttinfo.fi/tiedote/rakennusalalla-on-merkittava-rooli-suomen-kansantaloudessa-mutta-alan-tuottavuus-polkee-paikallaan?publisherId=3695&releaseId=69879582>. Luettu 24.4.2023. BIM and ISO 19650 from a project management perspective. 2019. Verkkoaineisto. European Federation of Engineering Consultancy Assosiations, EFCA. < https://www.efca.be/sites/default/files/BIM_Flipbook/index.html >. Luettu 24.4.2023. Mwila, L., Rautiainen, J. & Lehtoviita, T. 2022. Benchmarking BIM maturity level in various European countries to develop BIM competence in Finland. Verkkoaineisto. LAB RDI Journal. < https://www.labopen.fi/lab-rdi-journal/benchmarking-bim-maturity-level-in-various-european-countries-to-develop-bim-competence-in-finland/ > Luettu 24.4.2023. SFS-EN ISO 19650-1. Rakennuksia- ja infrarakenteita koskevien tietojen organisointi ja digitalisointi, mukaan lukien rakennetun ympäristön tietojen mallintaminen ja hallinta hyödyntämällä rakennettujen kohteiden tietomallinnusta (BIM). 2019. Osa 1: Käsitteet ja periaatteet. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto.

Lue lisää

YAMK-opiskelija, jarruttaako jumiin jäänyt opinnäytetyö valmistumistasi?
16.5.2023
Metropolia Master's bloggers

Olemme toimineet pitkään terveysalan opinnäytetyön ohjaajina ja kokemuksemme mukaan yksi keskeinen syy valmistumisen viivästymiseen on se, että opinnäytetyötä ei saada valmiiksi. Tässä blogissa pureudumme tarkemmin siihen, mistä se johtuu ja esitämme erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Tutkittua tietoa opinnäytetyön valmistumiseen yhteydessä olevista syistä Opiskelijalähtöiset, opinnäytetyön valmistumiseen yhteydessä olevat syyt ovat monimutkaisia ja vaihtelevat opiskelijakohtaisesti. (Coruth ym. 2019.) Opiskelijan opinnäytetyölle asettamien henkilökohtaisten tai ammatillisten tavoitteiden puute ja motivaation vaihtelu opinnäytetyöprosessin eri vaiheissa voivat viivästyttää opinnäytetyön valmistumista. Myös opiskelijan aiemmat kokemukset opinnäytetyöstä vaikuttavat tähän (Coruth ym. 2019). Opiskelijan voimavarat ja opiskeluvalmiudet saattavat olla puutteellisia.  Itsensä johtamisen haasteet ilmenevät vaikeuksina aikatauluttaa tehtäviä ja saada niitä tehdyksi (Heino 2012), varsinkin jos opiskelijalla on samaan aikaan muita opintoja tai muita sitoumuksia kuten perheen, työn ja opintojen yhteensovittaminen (Coruth ym. 2019, Bayona-Oré & Bazan 2020, Ridlo ym. 2020). Opinnäytetyön loppuun saattamista edistää opiskelijan tarve valmistua (Heino 2012, Ridlo ym. 2020). Myös läheisten tuki (Coruth ym. 2019, hyvä terveys (Bayona-Oré & Bazan 2020, Ridlo ym. 2020 ja taloudellinen tilanne (Bayona-Oré & Bazan 2020) sekä riittävä aika opinnäytetyön tekemiseen (Bayona-Oré & Bazan 2020, Coruth ym. 2019, Ridlo ym. 2020) edistävät opinnäytetyön valmistumista. Sosiaalisen vuorovaikutuksen asiantuntevampien vertaisten kanssa on todettu olevan tärkeä osa onnistunutta opinnäytetyön prosessia (Liechty ym. 2009) samoin kuin positiiviset kokemukset opinnäytetyöohjauksesta (Coruth ym. 2019). Opiskelijat eivät aina koe yhteisöllistä opinnäytetyön ohjaustapaa kuten seminaareja hyödylliseksi. Tämän on kuitenkin todettu olevan opinnäytetyöprosessia edistävä oppimismenetelmä, jos se on hyvin suunniteltu ja perusteltu opiskelijoille. Yhteisöllisen ohjauksen lähtökohtana on se, että vertaiset oppivat toisiltaan dialogissa. Keskeistä on kyky antaa ja ottaa vastaan rakentavaa ja edistävää palautetta. Ohjaajan rooli on toimia tässä mahdollistajana (Rønn & Petersen 2018). Opiskelijat kokevat tarvitsevansa tukea opinnäytetyöprosessin ymmärtämiseen (Coruth ym. 2019) ja sen hallittuun etenemiseen sekä itsenäiseen työskentelyyn ja kirjoittamiseen (Heino 2012). Myös menetelmällistä ja substanssiin liittyvää (Bayona-Oré & Bazan 2020) tukea sekä vertaistukea (Coruth ym. 2019) kaivataan. Vinkkejä opinnäytetyön edistämiseen Varaudu 30 opintopisteen laajuisen opinnäytetyön vaatimaan työmäärään, se on merkittävä osa YAMK-opintoja. Opinnäytetyön tekemiseen kannattaa panostaa, sillä opinnäytetyö on hyvä keino osoittaa omaa osaamistasi ja asiantuntijuuttasi tutkinnon suorittamisen jälkeen. Käynnistä opinnäytetyön tekeminen ryhmäsi ajoitussuunnitelman mukaisesti, älä vasta sitten, kun muut opinnot on suoritettu. Ryhmän tuen lisäksi varmistat opinnäytetyösi valmistumisen opiskeluoikeuden aikana. Osallistu opinnäytetyöseminaareihin. Seminaaripäivät kannattaa pyrkiä järjestämään vapaapäiviksi. Seminaareissa edistät omaa työtäsi eri tahoilta saadun palautteen perusteella. Myös muiden töiden käsittelystä saat vinkkejä omaan työhösi esim. tutkimusmenetelmistä tai tieteellisestä kirjoittamisesta. Varmista omalta opinnäytetyöohjaajaltasi yksilöohjauskäytänteet sillä seminaarit ovat ensisijainen ohjausmuoto. Yksilöohjausta voidaan tarvittaessa käyttää seminaari-/ryhmäohjauksen lisänä. Valmistaudu rakentavan ja kriittisen palautteen antamiseen ja vastaanottamiseen sillä se auttaa sinua opinnäytetyössäsi eteenpäin. Valmistaudu muissa opinnoissa opinnäytetyön tekemiseen. Oppimistehtäviä varten sinun kannattaa harjoitella systemaattista tiedonhakua, asianmukaista lähdeviitetekniikkaa ja harjoitella tieteellistä kirjoittamista. Suunnittele etukäteen opinnäytetyösi aikataulu, mieti myös, missä vaiheessa on tarpeen ajoittaa vuosiloma tai opintovapaa. ”Sata sanaa päivässä” voi toimia kohdallasi. Opinnäytetyöprosessissa osoitat itsenäistä valmiutta tutkimus- ja kehittämistoimintaan, mutta et ole yksin. Ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyö on korkeammalla vaatimustasolla (EQF taso 7) verrattuna ammattikorkeakoulun opinnäytetyöhön (EQF taso 6). YAMK-opinnäytetyössä opiskelija osoittaa kykyä itsenäiseen työskentelyyn ja laaja-alaiseen asiantuntijuuteen. Tämä ei kutenkaan tarkoita työskentelyä yksin vaan tukea kannattaa hakea aktiivisesti ohjaajalta, opiskelijakollegoilta ja työelämäkumppaneilta ammatillisen dialogin muodossa. Tarvittaessa on hyvä muistaa myös erilaiset korkeakoulun tarjoamat tukipalvelut kuten opiskelijahyvinvointipalvelut. Opinnäytetyöprosessissa osoitat itsenäistä valmiutta tutkimus- ja kehittämistoimintaan, mutta et ole yksin.   Kirjoittajat: Iira Lankinen toimii yliopettajana Terveyden osaamisalueella ja ohjaa yamk-opinnäytetöitä eri tutkinto-ohjelmissa. Opinnäytetöiden ohjauskokemusta Iiralle on kertynyt yli 20 vuotta, kokemuksen myötä kiinnostus opinnäytetöiden ohjaamiseen on entisestään lisääntynyt.  Erityisesti opinnäyteseminaarit, joissa työtään esittelevä opiskelija, opponentti ja ryhmän muut opiskelijat keskustelevat toisiaan tukien ja kannustaen saavat Iiran innostumaan. Jukka Kesänen toimii yliopettajana Metropolian Uudistuvan oppimisen yksikössä. Opinnäytetöiden ohjauksesta Jukalla on kokemusta 15 vuotta. Periaatteena opinnäytetyön ohjauksessa on opiskelijan kannustaminen tiedon äärelle ja haastaminen itsenäiseen ja kriittiseen pohdintaan. Lähteet: Alavaikko, M. 2009. Opinnäytetyön ohjaaminen ja opiskelijan motivaatio esimerkkinä sosiaalialan aikuisopiskelijan opinnäytetyö. Aikuiskasvatus 3, 206–213. Bayona-Oré, S & Bazan, C. 2020. Why Students Find It Difficult to Finish their Theses? Journal of Turkish Science Education 17(4), 591-602. Coruth, C. L., Boyd, L.D., August, J. N. & Smith, A.N.  2019. Perceptions of Dental Hygienists About Thesis Completion in Graduate Education. Journal of Dental Education. 83(12), 1420–1426. Heino, H. 2012. Miksi gradu ahdistaa? Tarinoita graduahdistuksesta ja graduprosessista. Pro Gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Liechty, J. M., Liao, M. & Schull, C.P. 2009. Facilitating dissertation completion and success among doctoral students in social work. J Soc Work Educ 45(3):481–95. Rønn, K. V. & Petersen, K. L. 2018. Collective supervision of Master’s thesis students: Experiences, expectations and new departures from the Security Risk Management programme. Dansk Universitetspædagogisk Tidsskrift, 13(25), 179–193. Ridlo. S., Wulandari,R., Hadiyanti, L.N & Setiati, N.  2020. Constraints of Biology students’ thesis completion. Journal of Physics: Conference Series, 1567(2), 22065.

Lue lisää

Ensihoitohenkilöstön mielenterveyshäiriöt huolestuttavat
2.5.2023
Metropolia Master's bloggers

Ensihoitotyö on vaihtelevaa1, mielenkiintoista ja antoisaa, mutta myös henkisesti kuormittavaa, raskasta ja riskialtista. Ensihoitaja kohtaa ammatissaan vakavia traumoja, henkistä hätää, väkivallan uhkaa, kurjuutta sekä kärsimystä samalla kärsien itse vuorotyön haitoista, kuten unenpuutteesta2 ja epäsäännöllisestä rytmistä. Usein paikalle hälytetyllä ammattilaisella on tilanteessa vastuu, ja päätöksillä on selkeä vaikutus niiden kohteena olevan henkilön elämään3. Harmittavan usein ensihoitaja kohtaa tilanteita, joissa ensihoidon käytettävissä olevat keinot eivät sovi tilanteeseen, vaan tehtävän lopputulemana on avun soittajan ohjeistaminen ottamaan yhteyttä muualle 4. Tämä saattaa aiheuttaa ensihoitajan turhautumista terveydenhuoltojärjestelmän5 toimivuuteen. Useissa tutkimuksissa on todettu, että ensihoitotyöhön liittyy useita tekijöitä, jotka ovat yhteydessä mielenterveyshäiriöihin ja niiden esiintymiseen ensihoitohenkilöstöllä 2,3,6,7. Suomessa ensihoitohenkilöstön kokemiksi ammatin vaativuustekijöiksi on tuoreessa tutkimuksessa tunnistettu muun muassa väkivalta- ja uhkatilanteisiin sekä hälytysajoon liittyvät riskit, turhautuminen ensihoidolle kuulumattomien tehtävien määrään, korkea henkinen kuormittavuus, epäsäännöllinen rytmi sekä epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteet8. Ensihoitohenkilöstöllä ilmenee useita mielenterveyshäiriöitä Ensihoidon kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelmasta (YAMK) valmistunut Markus Kauhanen kuvasi opinnäytetyössään ensihoitohenkilöstöllä esiintyviä mielenterveyshäiriöitä ja niihin yhteydessä olevia tekijöitä. Kauhanen kiinnostui aiheesta kiinnittäessään työssään ensihoitajana huomiota kahvipöytäkeskusteluissa toistuvaan aiheeseen uupumisesta, kyynistymisestä ja väsymisestä. Kirjallisuuskatsauksena toteutetun opinnäytetyön tiedonhakuvaiheessa ilmeni, että asiaa on tutkittu, mutta tutkimus keskittyy erityisesti trauman ja ensihoitohenkilöstön mielenterveyshäiriöiden yhteyteen. Katsauksen tuloksista kuitenkin ilmenee, että vaikka ensihoitohenkilöstöllä todetaan korkeaa resilienssiä9,10 (henkinen sietokyky), esiintyy heillä useita erilaisia mielenterveyshäiriöitä, joista yleisimpänä masennus3,6,7,11,12, erilaiset ahdistushäiriöt 3,6,7,11sekä traumaperäinen stressihäiriö (PTSD)3,6,7,12. Muita esiin nousseita mielenterveyshäiriöitä ovat korkeat stressitasot7,11, paniikkihäiriö3 ja uupumus11. Lisäksi ensihoitohenkilöstöllä on runsaasti unihäiriöitä11,13, kohonnut itsemurha-alttius6,7 sekä alkoholin riskikäyttöä6,7. Kun ensihoitohenkilöstön mielenterveyshäiriöiden määriä verrataan muuhun väestöön, on niiden määrä usein kohonnut. Masennuksen3,11,12, ahdistuksen11, PTSD:n6,7 ja uupumuksen11 määrä on korkeampi muuhun väestöön verrattuna. Lisäksi jopa puolella ensihoitohenkilöstöstä on jonkinlainen unihäiriö, ja unen määrä on merkittävästi vähentynyt. Jopa kolmanneksella6 ensihoitohenkilöstöstä on todettu olevan kohonnut itsemurhariski6. Erään tutkimuksen mukaan jopa 7 % ensihoitohenkilöstöstä on harkinnut itsemurhaa14. Näitä tuloksia tulkitessa täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että suurin osa tutkimuksista on tehty Euroopan ulkopuolella (USA6,13, Kanada2,3,15, Australia7,11). Kahdessa eurooppalaisessa tutkimuksessa (Tanska16 ja Norja12) ei ensihoitohenkilöstöllä todettu olevan muuta väestöä enempää mielenterveyshäiriöitä. Katsaukseen ei valikoitunut yhtään suomalaiseen ensihoitohenkilöstöön kohdistuvaa tutkimusta, joten tutkimustieto mielenterveyshäiriöiden yleisyydestä on rajallista. Kuitenkin tuoreen tutkimuksen mukaan loppuun palamisen ja sijaistraumatisoitumisen on todettu suomalaisella ensihoitohenkilöstöllä korreloivan korkeampaan sosiaalisten hätätilanteiden ja traumaattisten tapahtumien määrään8.Kauhanen haluaisikin nähdä, että tulevaisuudessa tätä tärkeää aihetta tutkittaisiin myös Suomessa esimerkiksi vertailemalla ensihoitohenkilöstön mielenterveysdiagnoosien määrää kansallisiin tilastoihin. Ensihoitotyön yhteys ensihoitohenkilöstön mielenterveyshäiriöihin on todettu ja ensihoitohenkilöstöllä on useissa eri maissa kohonneita mielenterveyshäiriöiden määriä. Tästä syystä mielenterveysriski tulisi ottaa tosissaan. Markus Kauhasen kokemuksen mukaan vakavien traumojen jälkipurkua monessa ensihoidon organisaatiossa toteutetaan ja kehitetään. Jälkipurun lisäksi huomiota tulisikin kiinnittää ammatin jatkuviin sekä ”hiljaisempiin” kuormitustekijöihin. Ensilinjan työntekijöille onkin ehdotettu kolmivaiheista mallia, jossa annetaan ennakoivaa koulutusta resilienssin ja henkisten työkalujen kasvattamiseksi, sekä tukea traumaattisen tapahtuman yhteydessä ja jatkuvaa räätälöityä mielenterveyshoitoa17. Kirjoittajat: Markus Kauhanen on valmistunut maaliskuussa 2023 Ensihoidon kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelmasta (YAMK). Hän työskentelee hoitotason ensihoitajana Helsingin pelastuslaitoksella. Markuksen opinnäytetyö Mielenterveyshäiriöt ja niihin yhteydessä olevat tekijät ensihoitohenkilöstöllä on luettavissa Theseus-tietokannassa osoitteessa <https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202303083215>.  kauhanenm(a)gmail.com Iira Lankinen toimii yliopettajana Terveyden osaamisalueella ja ohjaa yamk-opinnäytetöitä eri tutkinto-ohjelmissa. Hän on toiminut myös Markuksen opinnäytetyön ohjaajana. Lähteet: Oliveira AC, Neto F, Teixeira F, Maia Â. Working in prehospital emergency contexts: Stress, coping and support from the perspective of ambulance personnel. International Journal of Workplace Health Management. 2019;12(6):469-482. Angehrn A, Michelle J N Teale Sapach, Ricciardelli R, MacPhee RS, Anderson GS, Carleton RN. Sleep Quality and Mental Disorder Symptoms among Canadian Public Safety Personnel. International Journal of Environmental Research and Public Health. 2020;17(8):2708. Carleton RN, Afifi TO, Turner S, et al. Mental Disorder Symptoms among Public Safety Personnel in Canada. Canadian Journal of Psychiatry. 2018;63(1):54-64. Paulin J, Kurola J, Salanterä S, et al. Changing role of EMS –analyses of non-conveyed and conveyed patients in Finland. Scandinavian Journal of Trauma, Resuscitation and Emergency Medicine. 2020;28(1):45. Smith-MacDonald L, Lentz L, Malloy D, Brémault-Phillips S, Carleton RN. Meat in a Seat: A Grounded Theory Study Exploring Moral Injury in Canadian Public Safety Communicators, Firefighters, and Paramedics. IJERPH. 2021;18(22):12145. Jones S, Nagel C, McSweeney J, Curran G. Prevalence and correlates of psychiatric symptoms among first responders in a Southern State. Archives of Psychiatric Nursing. 2018;32(6):828-835. Kyron MJ, Rikkers W, Bartlett J, et al. Mental health and wellbeing of Australian police and emergency services employees. Archives of Environmental & Occupational Health. 2022;77(4):282-292. Ericsson CR, Lindström V, Rudman A, Nordquist H. Paramedics’ perceptions of job demands and resources in Finnish emergency medical services: a qualitative study. BMC Health Services Research. 2022;22(1):1469. Mann K, Delport S, Stanton R, Every D. Exploring resilience in undergraduate and early career paramedics. Australasian Journal of Paramedicine. 2021;18:1-7. Answering the Call National Survey Beyond Blue’s National Mental Health and Wellbeing Study of Police and Emergency Services – Final Report. https://www.beyondblue.org.au/docs/default-source/resources/bl1898-pes-full-report_final.pdf Courtney JA, Francis AJP, Paxton SJ. Caring for the Country: Fatigue, Sleep and Mental Health in Australian Rural Paramedic Shiftworkers. Journal of Community Health. 2013;38(1):178-186. Reid BO, Næss-Pleym LE, Bakkelund KE, Dale J, Uleberg O, Nordstrand AE. A cross-sectional study of mental health-, posttraumatic stress symptoms and post exposure changes in Norwegian ambulance personnel. Scand J Trauma Resusc Emerg Med. 2022;30(1):3. Feldman TR, Carlson CL, Rice LK, et al. Factors predicting the development of psychopathology among first responders: A prospective, longitudinal study. Psychological Trauma: Theory, Research, Practice & Policy. 2021;13(1):75-83. Kyron MJ, Rikkers W, Page AC, et al. Prevalence and predictors of suicidal thoughts and behaviours among Australian police and emergency services employees. Australian & New Zealand Journal of Psychiatry. 2021;55(2):180-195. Carleton RN, Krakauer R, MacPhee RS, et al. Exposures to Potentially Traumatic Events Among Public Safety Personnel in Canada. Canadian Journal of Behavioural Science. 2019;51(1):37-52. Hansen CD, Rasmussen K, Kyed M, Nielsen KJ, Andersen JH. Physical and psychosocial work environment factors and their association with health outcomes in Danish ambulance personnel – a cross-sectional study. BMC Public Health. 2012;12(1):534. Lanza A, Roysircar G, Rodgers S. First responder mental healthcare: Evidence-based prevention, postvention, and treatment. Professional Psychology: Research & Practice. 2018;49(3):193-204.

Lue lisää

Sosiaaliala ja kestävä kehitys – Kestävää sosiaalialan työtä?
9.1.2023
Metropolia Master's bloggers

YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelma Agenda 2030 ja erityisesti sen 17 laajaa tavoitetta ovat ratkottavina kaikilla aloilla. Myös sosiaalialalla on pureuduttu kestävän kehityksen varmistamiseen. Tätä teemaa tarkasteltiin Sveitsin Muttenzissa kesäkuussa 2022 pidetyssä sosiaalialan  YAMK-tutkintojen kesäkoulussa (https://www.summerschool.hsa.fhnw.ch/). Huomio keskittyi erityisesti siihen, mitä kestävä kehitys sosiaalialan kannalta tarkoittaa. Ympäristöön liittyvät kriisit koskettavat erityisesti heitä, jotka ovat sosiaalisesti heikommassa asemassa. Kyse ei ole vain maiden sisällä tapahtuvista vaikutuksista, vaan kestävän kehityksen kysymykset ylittävät rajoja ja herättävät miettimään esimerkiksi siitä, miten valitut ratkaisut vaikuttavat eri ihmisryhmiin. Pyritäänkö edelleen mahdollisimman laajaan kulutukseen, modernisoimaan kulutushyödykkeitä ympäristöä paremmin säästäviksi vai tavoitellaanko globaalia tasa-arvoisuutta? Valinnoilla on merkitystä siihen, muuttuvatko yhteiskunnat tai maailma laajasti aiempaa epätasa-arvoisemmaksi vai ollaanko kehittyneissä maissa arjen merkittävän muutoksen edessä. (ks. esim. Hirvilammi 2015.) Mitä kestävä kehitys tarkoittaa sosiaalialalla? Kestävän kehityksen edellyttämiä muutoksia ovat pitkään hallinneet talouden ehdot. Tämä on hidastanut muutosvauhtia, vaikka tietoisuus kestävän kehityksen tarpeista on ollut olemassa. Osa ratkaisuista on niitä, joissa olemassa olevaa on tarpeen tarkastella uusin näkökulmin. Yksi kestävän kehityksen kannalta merkittävä voimavara ovat olemassa olevat yhteisöt, joilla on vahva vaikutus erityisesti paikallistason ratkaisuissa.  Osa yhteisöistä toimii jo kestävää kehitystä edistävällä tavalla esimerkiksi lähiympäristöä suojellen tai luomalla asukkaille kohtaamisen paikkoja. Yhteisöihin sisältyvä potentiaali on kuitenkin osittain piilossa, eikä sen valjastaminen kestävän kehityksen tarpeisiin aina onnistu yksinomaan yhteisön omin keinoin. Sosiaalialan toimijoille monet yhteisöt ovat tuttuja, ja he ovat tottuneet toimimaan erilaisissa verkostoissa, olemaan mukana toimintamallien kehittämisessä ja uusien kehittelyssä. (Dhananka 2022.) Sosiaalialan työlle on ominaista se, että työntekijät tuntevat alueen ja sen asukkaiden tarpeita. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole, että työntekijät asettuvat puhumaan asukkaiden puolesta, vaan sosiaalialan ammattilaisten tärkeä taito on innostaa ja tukea asukkaita toimimaan ja viemään eteenpäin heille tärkeitä asioita. Sosiaalialan YAMK-tutkinnossa yhteiskehittäminen asukas- ja asiakasryhmien ja esimerkiksi työyhteisöjen kanssa ovat keskeinen osa tutkintoa. Opintojaksojen oppimistehtävät yhdistävät teoriatietoa käytännön tilanteisiin ja niiden kehittämiseen. Kestävän kehityksen edistämisen kannalta on välttämätöntä varmistaa, että sen keskeiset tavoitteet sisältyvät opintojen kehittämistehtäviin. Tämä tukee kestävän kehityksen levittäytymistä entistä selvemmin osaksi sosiaalialan asiantuntijoiden tekemän työn arkea. Kehittämistyössä on kuitenkin tarpeen olla kriittinen ja ammattilaisten on pysähdyttävä tarkastelemaan millaista kehitystä ja kehittämistä he työllään tukevat. Roger Green (2022) kuvasi sosiaalialan ammattilaisten tulevan pääsääntöisesti yhteisöjen ulkopuolelta, ja heidän on tärkeää miettiä tukevatko yhteisön jäseniä esimerkiksi hiljaisuuteen vai kriittisten äänien esiin tuomiseen. Yhtenä vaihtoehtona Green (2022) esitti sitä, että sosiaalialan ammattilaiset työskentelevät yhdessä sosiaalisten liikkeiden ja aktivistien kanssa. Tämä yhteistyö on sellaista, jota sosiaalialan YAMK-tutkinnossa on tarpeen tarkastella ja etsiä uudenlaisia yhteistyökumppaneita ja toiminta-areenoita. Sosiaalialan YAMK-tutkinnossa opintoihin sisältyy erillisenä opintojakso, jolla opiskelija perehtyy erityisesti sosiaalialan viestintään ja vaikuttamiseen. Tällä opintojaksolla on mahdollista tehdä uudenlaisia avauksia ja kokeiluja kestävän kehityksen kysymysten parissa. YAMKin Kesäkoulussa rohkaistiin tarkastelemaan kriittisesti sosiaalialan omia työkäytäntöjä ja kyseenalaistamaan käytäntöjen lisäksi toimintatapoja ja politiikkaa. Sosiaalialan YAMK-tutkinnossa opiskelijoita tuetaan kriittiseen ja rakentavaan tarkasteluun, jonka myötä avautuu mahdollisuuksia uusien toimintamallien muotoutumiselle. Vaikka alueellinen kehittämistyö onkin kestävän kehityksen kannalta merkittävää, on huomioitava myös globaali ulottuvuus. Kyse ei ole vain yksilöllisistä tai paikallisista ratkaisusta, vaan tehdyt valinnat voivat vaikuttaa ihmisiin ja heidän ihmisoikeuksiensa toteutumiseen maapallon toisella puolella. Kestävässä kehityksessä onkin tällöin kyse ihmisten välisen keskinäisen solidaarisuuden vahvistumisesta ja globaalista yhtenäisyydestä. Sosiaalityön ekososiaalisessa lähestymistavassa (Matthies & Närhi 2016 a,b)  ja vihreässä sosiaalityössä (Dominelli 2018) sosiaalinen oikeudenmukaisuus kytkeytyy ekologisen kestävyyden kysymyksiin. Ihmisoikeuksien toteutuminen on riippuvaista terveestä ympäristöstä. (Stamm 2022.) Sosiaalialan YAMK-tutkinnossa ihmisoikeuksiin liittyvät teemat ovat osa tutkinnon perustaa ja sosiaalialan työn lähtökohtia. Kestävä kehitys sosiaalialan YAMK-opiskelijoiden työympäristössä Kestävä kehitys ja YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelma Agenda 2030 on eri tavoin läsnä sosiaalialan ammattilaisten työympäristöissä. Esimerkiksi suomalaisessa varhaiskasvatuksessa kestävän kehityksen tavoitteita on huomioitu useiden vuosien ajan. Valtakunnallisten varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan kestävän elämäntavan periaatteita tunnistetaan ja noudatetaan niin, että sosiaalinen, kulttuurinen, taloudellinen ja ekologinen ulottuvuus huomioidaan ja varhaiskasvatus luo siten perustaa ekososiaaliselle sivistyselle (Opetushallitus 2018). Sosiaalialan YAMK-opiskelijat Tuuli Häärä, Niina Eloranta ja Laura Hyytiä järjestivät Muttenzin kesäkoulussa työpajan kestävästä kehityksestä varhaiskasvatuksessa. He esittelivät kansainväliselle opiskelijaryhmälle Helsingin kaupungin päiväkotien Kettu-mallia, jossa tutustutaan kestävään elämäntapaan kettuperheen kanssa. Kettu-mallissa yhdistyvät ilmasto- ja ympäristökasvatus, tulevaisuudenlukutaito ja uutta luova oppiminen. Esimerkiksi Retki-ketun kanssa vahvistetaan luontosuhdetta, Taiteilija-ketun kanssa luodaan erilaisia tulevaisuuksia ja Keksijä-ketun kanssa tutkitaan kiertotaloutta. Kettu-malli on kehitetty yhdessä lasten kanssa ja sen lähtökohtana on YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelma. (Helsingin kaupunki 2022.) Varhaiskasvatuksessa lapsella on mahdollisuus rakentaa ymmärrystään maailmasta oman päiväkotiyhteisönsä kanssa, mikä luo elinikäistä perustaa yhteisölliselle vuorovaikutukselle ja toiminnalle, myös kestävän kehityksen kysymyksissä. Työpajaan osallistuneet opiskelijat ja opettajat pääsivät myös harjoittelemaan Kettu-mallin soveltamista oman työympäristönsä näkökulmasta. Vaikka Kettu-malli on kehitetty päiväkoti- ja kouluikäisille, sen idean todettiin olevan sovellettavissa erilaisten asiakasryhmien kanssa sosiaalialalla, kun tavoitteena on tarkastella asiakkaiden kanssa kestävän kehityksen periaatteita monipuolisesti ja arjessa helposti lähestyttävällä, keveälläkin tavalla. Kestävä kehitys sosiaalialan YAMK-koulutuksessa Kestävän kehityksen näkökulma on huomioitu Metropolian sosiaalialan YAMK-tutkinnon koulutuksen sisällöissä useiden vuosien ajan, ja sitä terävöitettiin viimeisimmässä opetussuunnitelmauudistuksessa vuonna 2020. Sosiaalisesti kestävä kehitys on sosiaalialan työn keskiössä, mutta esimerkiksi ekologisen kestävyyden tavoitteet on huomioitu sosiaalialan työn orientaatioissa vuosikymmenien ajan muun muassa ekososiaalisen sosiaalityön muodossa. YAMK-tutkinnosta valmistuneella tulee olla ymmärrys kestävän kehityksen ajankohtaisista kysymyksistä ja kyky eritellä ja reflektoida niiden merkitystä omassa ammatillisessa toiminnassa, esimerkiksi pohtia, mitä on sosiaalialan asiantuntijuus vihreässä siirtymässä. Yhteiskunnallinen muutos ja muutostyö ihmisten kanssa ovatkin sosiaalialan työn ydintä. Kesäkoulussa käydyissä keskusteluissa nousi esiin kestävän kehityksen tavoitteiden moninaisuus ja se, kuinka ne kietoutuvat toisiinsa. Tämä edellyttää monipuolista ja -tieteellistä tietopohjaa sekä yhteistyötä eri alojen välillä. Kestävän kehityksen ratkaisut eivät ole vain yksittäisten ammattiryhmien käsissä, vaan ne vaativat entistä parempaa yhteistyötä ja kykyä etsiä ratkaisuja yli maa- ja ammattirajojen. Yhteistyön taitoja sosiaalialan ammattilaiset ovat päässeet harjaannuttamaan jo työelämässä, mutta sosionomi YAMK-opinnoissa heillä on mahdollisuus rakentaa entistä vakaampaa tieteellistä tietopohjaa ja luoda yhteyksiä sen ja käytännön ratkaisujen välille. Riittävän laajan tietoperustan ja innovatiivisen soveltamisen yhdistelmä ovat avaimia siihen, että sosiaalialalla kyetään vastaamaan aiempaa paremmin kestävän kehityksen edellyttämiin kehittämistarpeisiin. Kirjoittajat Niina Pietilä (VTL) toimii Metropolian lehtorina sosiaalialan YAMK- ja AMK-tutkinnoissa ja sosiaalialan YAMK-tutkinnon tutkintovastaavana. Katriina Rantala-Nenonen (YTM) toimii lehtorina Metropolian sosiaalialan YAMK- ja AMK-tutkinnoissa sekä asiantuntijalehtorina sosiaali- ja pedagogiikan alan hankkeissa. Lähteet Dhananka, Swtha Rao 2022. Luento sosiaalityön kansainvälisessä kesäkoulussa Muttenzissa  6.6.2022. Dominelli, Lena (toim.) 2018. Routledge handbook of Green Social Work. England: Taylor & Francis. Green, Roger 2022. Luento sosiaalityön kansainvälisessä kesäkoulussa Muttenzissa 9.6.2022. Helsingin kaupunki 2022. Oppiminen - Kestävä Helsinki. https://kestava.helsinki/oppiminen/. Viitattu 20.9.2022. Hirvilammi, Tuuli 2015. Kestävän hyvinvoinnin jäljillä: Ekologisten kysymysten integroiminen hyvinvointitutkimukseen. Tampere: Juvenes Print. Matthies & Närhi 2016 a (toim.)  The Ecosocial Transition of Societies. The contribution of social work and social policy. London: Routledge. https://doi.org/10.4324/9781315615912 Matthies & Närhi 2016 b. The ecosocial approach in social work as a framework for structural social work. International Social Work. Volume: 61 issue: 4, page(s): 490-502. https://doi.org/10.1177/0020872816644663 Opetushallitus 2018. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2018:3a. Helsinki 2019. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf Viitattu 19.12.2022. Stamm, Ingo 2022. Luento sosiaalityön kansainvälisessä kesäkoulussa Muttenzissa  8.6.2022.

Lue lisää