A Revolution in the Music World Is Waiting Around the Corner: The Internet of Musical Things

4.8.2023
Katri Halonen

A smart guitar, a vibrating wearable metronome, and an LED wristband reacting to your concert experience are all part of a growing phenomenon known as the Internet of Musical Things. In this blog, I explore what this development may bring for music creators, performers, intermediaries, and audiences alike.

The Internet of Musical Things (IoMusT) connects devices such as internet-enabled smart instruments, smartphones, music streaming services, augmented reality devices, and sensor-equipped technologies that collect and transmit data. Communication between these devices forms its own ecosystem — the Internet of Musical Things (see Turchet et al., 2020; 2022).
As this network combining music and technology evolves, a radically new reality is beginning to emerge on the horizon. For example, when you jam with friends using Samsung’s ZamStar smart guitar platform, you are already utilizing the IoMusT ecosystem (Roche, 2022). IoMusT connects music creators and performers not only with one another, but also with intermediaries and audiences. At the same time, communication between devices creates new ways to create, develop, and experience music.

Smart Devices and Collaborative Creativity Among Musicians

The development of intelligent musical devices and systems is advancing rapidly. The music industry already has a long history of digital communication between devices, especially through the MIDI (Musical Instrument Digital Interface) protocol that became widespread during the 1990s (Bateman, 2012). However, from the perspective of IoMusT, MIDI is relatively slow. The future points toward semantic web technologies, which aim to make internet data smarter and more useful for both humans and machines through faster communication systems.

One area of development involves smart guitars. Samsung’s ZamStar, for example, uses LED guidance lights to help players locate correct chords on the guitar neck. Meanwhile, the Sensus Smart Guitar utilizes sensors to register playing techniques and movements such as finger touch, fretboard pressure, and guitar tilt (Turchet et al., 2017). Through the guitar’s signal processor, sound effects can also be added in real time.
Alongside smart instruments, another major development area involves intelligent devices and applications that enable real-time remote collaboration between musicians. Smartphone applications connected to instruments allow musicians to record performances, edit segments, and combine them with the creations of others. This opens new opportunities for international collaboration and creativity among composers, performers, producers, live sound engineers, and even audiences themselves (Turchet, 2019).

Collaborative platforms may also offer opportunities to share and develop music together with other musicians and listeners (Turchet et al., 2022). Perhaps these technologies will even become future tools supporting remote pedagogy for teachers as well.

Sensors have also been used to explore entirely new ways of experiencing music. Wearable haptic devices — technologies based on the sense of touch — can track gestures and enable the control of sound and other parameters through body movements and gestures (Turchet et al., 2020). While these devices can enhance performances, they may also play an important role in musicians’ self-monitoring and wellbeing. Through sensors, musicians can track factors such as stress levels and posture, whose optimization can have important long-term health benefits.

Blockchain and Smart Contracts Supporting Rights Management

In addition to enabling new ways of making music, the Internet of Musical Things also introduces new methods for managing copyrights and royalty payments (Turchet et al., 2022). One key driver of this change is the growing adoption of blockchain technologies.

Within blockchain-based IoMusT systems, copyrights and royalties can be managed through decentralized smart contracts, making data tampering significantly more difficult (Turchet et al., 2022). Information recorded in smart contracts is transparent, and the rules concerning usage rights travel together with the digital content wherever it goes.
Through blockchain systems, compensation for music usage can be transferred as real-time micropayments directly to rights holders according to the terms specified in the smart contract — without intermediaries and without delays or human errors caused by third parties.

As online collaboration becomes increasingly common — often enhanced by artificial intelligence — ensuring clarity and fairness around copyright ownership becomes even more important. While royalties and rights management may become highly efficient through blockchain systems, the very concept of ownership may simultaneously acquire entirely new dimensions (see Turchet et al., 2022). For example, listener data can be used extensively in music development, yet it remains unclear how listeners’ roles and rights should be regulated within IoMusT systems. This creates a need for new regulatory frameworks and technologies capable of protecting the rights of both musicians and audiences participating in music creation.

New Levels of Audience Understanding

A preview of technologically mediated audience participation emerged nearly a decade ago when Taylor Swift organized her 2015 “1989” tour. Fans attending the concerts received LED wristbands upon entering the venue. The wristbands contained infrared transmitters and RFID chips (Marellabudi, 2020), allowing them to light up in sync with both the music and audience movement.
As a result, the audience itself became part of the performance, and the sea of synchronized lights created an increasingly communal concert experience for fans.
Since then, technological development has led to even more immersive music experiences through devices such as VR headsets and haptic technologies. These devices can create new forms of communication between musicians and audiences in both virtual and shared environments.

Using biometric data, musicians may gain remarkably deep insights into audience experiences through measurements such as electroencephalographic (EEG) fluctuations associated with arousal and emotions, heart rate, galvanic skin response, muscle activity, eye movements, and breathing patterns (Turchet et al., 2022, 4). Such insights could help artists select songs and design setlists according to audience emotional responses. At its best, deep knowledge about audience experiences may provide musicians with entirely new tools for designing richer and more engaging concert experiences.

Music may also become integrated into everyday life in new ways. Smart speaker systems, for example, can learn users’ musical preferences in different situations and automatically create adaptive playlists based on these patterns. Speakers may synchronize with other smart home devices, allowing music to follow users seamlessly from room to room. Intelligent music systems may also offer dynamic sound quality that adapts to room acoustics and even to the listener’s mood through biometric data, creating highly personalized listening experiences.The therapeutic benefits of music are already widely recognized. In the future, IoMusT may introduce entirely new tools for integrating these benefits into everyday life. Smart devices could provide personalized music therapy programs that adapt to users’ moods and physiological needs. Such applications could support stress reduction, treatment of sleep disorders, and rehabilitation processes.

Challenges of IoMusT Development

IoMusT creates a world in which countless musical devices are connected and interacting with users and environments while collecting data and automating certain tasks. Music-industry-specific functions such as efficient copyright management and rapid royalty payments may also benefit from blockchain technologies and IoMusT systems. However, this development also contains unresolved questions and risks.

At present, internet latency may become a bottleneck for many applications. IoMusT devices require fast consensus protocols to communicate effectively with one another. If issues related to bandwidth limitations and network congestion remain unresolved, applications such as real-time collaborative music-making across multiple locations will continue to suffer from latency and delays.
The future development of the field requires platform-independent solutions capable of managing interaction between musical devices, blockchain infrastructures, and IoMusT actors. In addition, from a sustainability perspective, energy efficiency in handling massive data flows and peer-to-peer communication is critically important.

In the future, IoMusT may significantly reduce barriers to creating and performing high-quality interactive music across distances and together with audiences. IoMusT is not merely transforming our technical environment — it is reshaping the future of musical creativity and expression itself.

References

Bateman, T. (2012). How MIDI changed the world of music. BBC News 28.11.2012. https://www.bbc.com/news/technology-20425376

Marellabudi, T. (2022). What Is the Internet of Musical Things (IoMusT)? All about Circute News 24.4.2020. https://www.allaboutcircuits.com/news/what-is-the-internet-of-musical-things-iomust

Roche, S. (2022). Samsung is releasing a guitar with LED guide lights on its fretboard. Guitar World news 4.1. 2022. https://www.guitarworld.com/news/samsung-zamstar

Turchet, L., Benincaso, M. & Fischione, C. (2017). Examples of use cases with Smart Instruments. AM ’17: Proceedings of the 12th International Audio Mostly Conference on Augmented and Participatory Sound and Music Experiences, Article No.: 47, Pages 1–5. https://doi.org/10.1145/3123514.3123553

Turchet, L. (2019). Smart musical instruments: vision, design principles, and future directions. IEEE Access 7 (2019) 8944–8963, http://dx.doi.org/10.1109/

Turchet, L., Antoniazzi, F., Fabio, V. &  Fazekas, G. (2020). The Internet of Musical Things Ontology. Web Semantics: Science, Services and Agents on the World Wide Web 60 (2020) 100548. https://doi.org/10.1016/j.websem.2020.100548

Turchet, L. & Ngo, C.N. (2022). Blockchain-based Internet of Musical Things. Blockchain: Research and Applications 3 (2022) 100083. https://doi.org/10.1016/j.bcra.2022.100083

AI esineiden internet IoMusT IoT musiikki tekoäly

Comments

No comments

Comment

You might also be interested in these

Digital Presence, Identity and Avatars in Creative Production

 http://Pelissä%20o%20mustalla%20taustalla%20ja%20pinkillä%20lattialla%20neljä%20pelaaja-avataria,%20joide%20pääksi%20on%20laitettu%20vanhan%20ajan%20TV
21.5.2026 LUME
How does digital presence reshape creative work and art? This text is a summary based on an interview with internet historian and artist John Reis. In the discussion, he explains how game worlds and avatars are evolving from mere entertainment elements into building blocks of professional identity. Digital identity and the use of avatars are no longer limited to entertainment. They have become part of creative work, art, and cultural production. At the same time, they are transforming how people present themselves and build their presence online. This is not only about technology, but also about new ways of understanding existence in digital environments. Avatars are no longer just profile pictures or game characters. They are tools for constructing social, temporal, and spatial experiences. Digital presence no longer adapts to the limitations of the physical world in the same way it once did. It can stretch, layer itself, and transform across different contexts. However, understanding digital identity in creative production requires a broad perspective. Internet historian, designer, and digital artist John Reis (known online as Chaize) offers his own viewpoint on the subject. His expertise lies at the intersection of product design, sociology, and internet art. For six years, Reis has explored what digital existence means for contemporary creators, and in recent years these theoretical reflections have merged into practical experimentation within his own artistic work. From Virtual Theme Parties to Art Concepts Reis’s journey into using sandbox games as tools for cultural production began from a social need during pandemic lockdowns. At first, it involved virtual themed parties organized with friends, where the walls of game spaces were decorated with inside jokes. These experiments quickly expanded into graphic design and immersive concepts, such as a virtual cat exhibition where guests presented imaginary pets that defied the laws of physics. Later, the platform became a meeting place for a long-distance relationship, where Reis recreated, together with his partner, a fake terrace inspired by a photograph taken in Italy. These intimate experiments led to an important realization: game environments attract audiences who are genuinely curious and eager to explore content presented within digital spaces. Years later, Reis’s early sandbox experiments evolved into prototypes for presenting art, eventually leading to the inclusion of his work as part of the Helsinki Festival. Virtual Space as Part of Identity IMAGE: Screenshot by John Reis, Tower Unite (PixelTail Games, 2016) In Reis’s work, the virtual gallery space is not merely a backdrop, but a direct extension of the avatar and digital identity. As a tool for cultural production, the game environment enables the multiplication of the creator’s presence. Visitors entering the exhibition are greeted by a digital guide character (NPC, Non-Player Character) modeled after the artist’s own avatar. Identity and self-portraits are therefore not simply hung on walls; they come alive through the interactive elements of the environment. Space also becomes a tool for shaping identity when physical and digital histories merge together. Reis has, for example, reconstructed his former apartment in Tampere within a game environment. This creates a disorienting illusion between two- and three-dimensionality, blurring the line between real-world history and the digital present. Game mechanics, such as teleporting through walls into hidden rooms, can become methods for choreographing how audiences experience the artist’s digital world. Professionalism and Freedom in a Surreal Environment One of the most fascinating questions surrounding digital presence is how to maintain professional integrity within surreal environments. How does an audience react to an artist who communicates with strong professionalism while operating through an avatar? According to Reis, the absurdity of the environment can actually become an advantage. In game worlds where everyone is already performing some kind of role, the traditional “gallery curator character” can appear surprisingly restrained. In virtual spaces, people often ask more direct and professional questions than they would face-to-face, even when conversing with a flying game character. The digital body also enables faster fine-tuning of one’s personality and communication style. Online, there is freedom to experiment and perform in ways that are much harder in the physical world, where social codes and physical cues are considerably more rigid. In this environment, trolls and disruptive individuals can simply be muted or excluded — the digital gallerist always retains control over their own space. John Reis’s Three Pieces of Advice for Building a Digital Identity Drawing from years of experience designing digital spaces and identities, Reis offers three practical building blocks for creative professionals who want to develop their online presence as a professional tool: The power of rebranding.When thinking about your online persona, remember that you can always rebrand yourself and change direction at any time. Do not worry about whether others notice the changes. It does not matter. Think outside the “human box.”Online, you can be anyone or anything. How would your understanding of yourself change if you began to think of yourself as something other than human? Does that feel good? Play!I believe you can present yourself as anything online and still remain professional. Personally, I draw inspiration from the furry community, which I see as one of the best examples of serious professionals fully expressing themselves through internet personas. Sources Reis, J. (2026). Haastattelu 13.05.2026. Haastattelija: Anna Puhakka. [Julkaisematon aineisto]. Steam. (i.a.). Tower Unite -pelin kauppasivu. Haettu 18.05.2026 osoitteesta https://store.steampowered.com/app/394690/Tower_Unite/

The Crypto Society and the creative industries. What does the Finnish parliamentary report say about the future of the cultural sector?
27.11.2025 LUME
The creative industries are going through a period of transition. Old revenue models are crumbling, the platform economy has changed distribution, and artificial intelligence is challenging the traditions of authorship and creative work. As cultural services increasingly move into the digital world, is it worth considering on whose terms this future will be built? The Crypto Society report by the Parliamentary Committee on the Future, published in November 2025, examines the effects of blockchains, digital money and decentralized systems on the economy, infrastructure and the functioning of society. Although the report does not focus on the creative industries, the changes it describes also directly affect the cultural field: ownership, revenue and on whose terms the digital future will be built. When the report is reflected in the perspective of our LUME project (Creatives in Web3), an overall picture emerges of how these major developments are visible on a practical level for creators and producers in the cultural sector. Here are five takeaways from what these publications tell us about the future of the creative industry. 1. Disruption is part of natural renewal The Crypto Society reminds us that disruptive innovations arise from market inefficiencies and can simultaneously create new value and destroy old. In the creative industry, this cycle is already commonplace: streaming collapsed the record trade but created global digital distribution, while social media took power away from the gatekeepers of traditional media but gave it to algorithms controlled by tech giants. The message of the report is clear: the destruction of the old is often a prerequisite for the new. What matters is what the creative industry wants to build in its place. 2. Digital infrastructure is vulnerable and the cultural sector depends on it The report describes situations where a single tech company’s mistake brought banks, airlines and hospitals to a standstill. This illustrates how dependent we are on digital infrastructure. When Spotify changes the pricing logic of audiobooks or TikTok’s algorithm changes, the impact on an artist’s distribution and livelihood is immediate. When Bandcamp was sold to a new owner, the indie music industry became nervous. The parliamentary report highlights how dependent we are on a few major tech companies. The cultural sector lives on systems that it does not own or control. Web3 and decentralized technologies aim to respond to this vulnerability by reducing the power of centralized actors. 3. The transformation of revenue models: from the platform economy to the creator economy The report talks about “the transformation of value creation” and sees blockchain as “the code behind a new networked economy.” This hits right at the heart of the creative industry’s pain points, as the current internet is focused on a monopoly of a few giants, creatives are left in the shadow of middlemen, and money flows to platforms, not content creators. The ethos of Web3 offers a counterforce: The ideal of decentralization: power is decentralized closer to creators and communities. This can be seen, for example, in clearer ownership: the creator is not just a content creator on the platform, but also the owner of their own data and works Smart contracts: code automatically ensures that rules are implemented and automates trust, also speeding up financial transactions DAOs (Decentralized Autonomous Organizations): digital age cooperatives that enable communal decision-making and asset management Tokenization: Enables micro-ownership and new revenue streams where fans can be investors or share in the success. Any asset, whether it's a painting, a song, or an event, can be broken down into micro-ownerships, opening up new revenue streams. For the creative industry, this can mean, in concrete terms, automation of aftermarket royalties, fan engagement and community funding, and greater direct revenue for the creator. For the creative industry, this can mean, in concrete terms, automation of aftermarket royalties, fan engagement and community funding, and greater direct revenue for the creator. 4. Technology is not value-free and a critical voice is important The report reminds us that technological development is driven by the value choices we make as a society. This also applies to the cultural sector. The crypto society highlights in particular the energy consumption of Bitcoin. In the LUME project, we have noticed how students and artists in the creative sector are concerned about the ecological footprint of the blockchain and how this affects their willingness to use new technology. In addition, uncertain revenue streams and fluctuations in the crypto market are risks that cannot be ignored. New technology creates new risks, and managing them requires regulation, infrastructure stability and shared values. Web3 is not a magic wand, and it will not solve old problems on its own, but it offers alternatives. And above all, a good reason to consider what kind of models we want to build for culture and art in the coming decades. 5. Can we benefit from the cycle of “destruction and renewal”? The publication The Crypto Society helps us understand why the cycle of destruction and renewal is accelerating: technologies, geopolitical climate and cultural change are all happening at the same time. In the creative sector, this can also be an opportunity to map out new models, break away from the monopoly of technology companies, build fairer revenue models and strengthen the sovereignty of Finnish culture in the digital world. This requires national regulation, tax clarity, brave experimenters and new web3 literacy for the cultural sector. Producers, managers and artists need expertise so that we can implement the tools that really benefit creators. Finally The Crypto Society report shows that the digital age and change is not just about technology, but about power, ownership and values. That is why the cultural sector has a special role: the ability to imagine, test and question existing models. Web3 and decentralized technologies are not a ready-made solution. They alone will not fix old structures, and they do not fit all needs. But they open up space for alternatives such as fairer distribution methods, new revenue models and community ownership, which traditional platforms never made possible. Change is inevitable, but its direction can be influenced. If we know how to combine the possibilities of technology with the cultural sector's own values ​​and expertise, the Finnish creative sector can move from an adaptor to an active trendsetter in the next phase of a digitalizing society. Marja Konttinen works as an expert at Metropolia in the LUME project, co-funded by the European Union, which focuses on researching new technologies and revenue models in the creative sector. References Eriksson, Taina et al.: Krypton yhteiskunta. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 3/2025. https://www.eduskunta.fi/FI/valiokunnat/tulevaisuusvaliokunta/julkaisut/Sivut/krypton-yhteiskunta.aspx Halonen, Katri & Hero, Laura-Maija (toim.): Luovat web3-ajassa – Unelmia, haasteita ja ansaintamahdollisuuksia (2023). https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/804590/2023%20Taito%20116%20Luovat%20web3-ajassa.pdf

Are you ready for the Web3 world? Meeting of the digital generations in the cultural sector

 http://Iäkäs%20nainen%20ja%20teini-ikäinen%20nuori%20mies%20tietokoneen%20äärellä
22.5.2025 LUME
Some of us will remember the time when theater tickets were bought at the box office with cash and movies were rented on VHS tapes. For others, TikTok videos and Netflix marathons have been part of everyday life since they were young. The digital divide between generations is visible in many everyday situations: one colleague still prints out emails to read, while a younger team member wonders why information isn’t retrieved from the cloud on a mobile device here and now. In the same workshop, there may be both a digitally savvy young person and a more experienced veteran who remembers a world without the internet. So it’s no wonder that views on the possibilities of new technology can differ. In this blog post, I reflect on how different generations think digitally – and how you could update your own thinking by recognizing these differences Digital worlds of different generations – from analog childhood to the Web3 era Generations have surprisingly different attitudes towards technology. In her book Ihminen 2030: Ihmislähtöisyyden uusi aika (Human 2030: The New Age of Human Orientation), Titta Vaulos (2024) examines different development trends and also considers the digital divides of generations. The technological generational divide – that is, which digital generation you belong to – can have a significant impact on how we relate to the new internet, Web3, and, for example, data sharing or digital ownership. Finnish generations have been defined slightly differently in different publications, so I will continue along the same lines, from a technology perspective: Baby boomers (1945-1960) are known as the large age group that began their working lives without a computer and still remember the widespread use of color television in Finland. They enjoy watching TV, also read printed newspapers, and many can best be found on social media on Facebook. Generation X (1961-1980) prefers to shop in brick-and-mortar stores, but also enjoys the ease of online shopping. They are like bridge builders in the digital world between the analog and digital worlds. Millennials, or Generation Y (1981-1997), have been introduced to the digital world early on: many millennials remember a crackling modem and their first cell phone from their childhood. Now they are creating on social media like a fish in water and are among the first to test innovations. Generation Z (1998-2010), also called the swipe generation, is a completely digital generation. Generation Z youth have grown up surrounded by technology and do not know the world before smartphones and the internet. For the global Generation Z, the internet is part of everyday reality: if a product is not available online, it does not exist. Alpha Generation Alpha (2010–2025) is growing up amidst smart devices, voice control and algorithm-driven content. Their digital world is increasingly built on artificial intelligence and personalized data. Alphas don’t just use technology – they converse with it. Although these generational definitions are inevitably generalizations, they help us to understand phenomena. Still, an individual's attitude, curiosity and experience are more decisive than the year of birth. There are seniors who master the secrets of 3D modeling, and young people who struggle with sending an attachment. Sitra's (2022) digital profile test offers an excellent tool for introspection. It measures information, attitudes and ways of acting in a digital environment – and as a result, you get a digital user profile from among nine types. Web3 challenges all generations – perhaps the alphas least of them all Common to all current adult generations is growing up in Web1 and Web2 environments. Web3, a new kind of internet, challenges our previous ways of thinking about digital. It is based on decentralized technologies such as blockchains, cryptocurrencies and NFTs. While these terms may sound foreign to younger generations, their attitude is often more curious and fearless. They have already used virtual currencies in games and built their identities as avatars. Even if they don't understand everything technically, their mindset is flexible. This doesn't mean that every veteran in the cultural sector should start their own crypto project - but it does mean that it's worth updating your thinking. The younger generation doesn't make such a sharp distinction between the online and the real world. For them, Web3 is a natural continuation. What does Web3 look like in the cultural sector? In the cultural arena, Web3 may mean that audiences expect more participatory experiences: for example, the ability to influence the course of a performance or own a digital collectible that has value in the community. Young people may consider NFTs as valuable as physical fan merchandise. Three ways to bridge the digital generation gap: Talk across generations. Ask your younger colleague, for example, “What do you think about this NFT thing?” and listen with an open mind. Maybe you’ll end up comparing ideas over a cup of tea – and you’ll both learn something new. Try something new. When you come across a new tool, don’t first think “I can’t do this”. Click, try it and be amazed. Create an account on a Web3 service or follow a discussion on the topic. Curiosity is the best digital literacy. Use everyday metaphors. If NFT seems difficult to understand, think of it like a print from a fine art print: a limited, unique piece, but digital. Analogies help you visualize new technology through familiar things. In the midst of all this technology, the human being is still at the center – regardless of age (Vaulos 2024). Generational differences in digital thinking are not obstacles, but opportunities to build bridges. This ability to empathize is already strong in the cultural sector – now it is also needed in understanding technology. So, dare to update your thinking, try something new, and jump in to build bridges between generations. The next creative breakthrough may be waiting right where tradition and new technology meet. And best of all, no one is left alone in this development: together we can ensure that the new internet is equally our internet. Sources DNA (2024). Digitaalinen elämä 2024 tutkimus. https://corporate.dna.fi/documents/94506/11594975/DNA%20Digitaalinen%20elämä%202024_open_päivitetty.pdf/ Kanervo, R. & Soikkeli, E. (2923). Digitaidot – uhka vai mahdollisuus? Laurea Journal 1.3.2023. https://journal.laurea.fi/digitaidot-uhka-vai-mahdollisuus/ Kurio Social media agency (2023). Gen.ALPHA. Meet the Lardest & Wealthiest Generation in History. Simy Alliance. https://samy.com/en/insights/en-landing-page-gen-alpha/ Sitra (2022).  Digiprofiilitesti – digiprofiilit ja vinkkejä. Sitra. https://digiprofiilitesti.sitra.fi/ Suomen Tiedeakatemia. (2022). Digitaalisen median vaikutukset lapsiin, nuoriin ja ikäihmisiin. https://acadsci.fi/tiedeakatemian-julkaisut/sofi-hankkeen-julkaisut/digitaalisen-median-vaikutukset-lapsiin-nuoriin-ja-ikaihmisiin/ Vaulos , T. (2024). Ihminen 2030: Ihmislähtöisyyden aika.  Alma Insights.

Posts from other blogs that might interest you

Hiljainen kansa puhuu – kuulemmeko me?
21.1.2026 Geroblogi
Suomussalmella viitostien kupeessa olevalla pellolla on yli kolmekymmentä vuotta seissyt Hiljainen Kansa – lähes tuhat hahmoa, jokainen erilainen, jokainen ainutlaatuinen. Kansa seisoo paikallaan, hiljaa ja läsnä, kuin odottaen että joku kuulisi heitä. Teoksen merkitystä on arvuuteltu – kuvaako teos syrjäytyneitä, mykkiä kainuulaisia vai unohdettuja? – mutta taiteilija jättää tulkinnan katsojalle. Itselleni kevätpäivänä Hiljaisen kansan kohdatessani mieleeni nousi kysymys: onko meidän hoivaympäristössämme oma hiljainen kansamme? Moni muistisairas elää arkeaan juuri näin, läsnä, mutta usein ilman omaa ääntä. Heidän tarinansa, toiveensa ja kokemuksensa voivat jäädä hoivan ja kiireen taakse. Kommunikoinnin vaikeutuessa ihmisyys ei kuitenkaan katoa, ja tarve tulla nähdyksi sekä kuulluksi säilyy. Virkolan mukaan Tom Kitwoodin uraauurtava työ tarjoaa teoreettisen perustan yksilölähtöisen hoidon toteuttamiselle muistisairaille. Kitwood kiinnitti huomiota hoivaympäristön vaikutukseen muistisairaan hyvinvoinnille, sen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen ulottuvuuteen. Yksilölähtöisen hoidon lisäksi hän esitteli käsitteet persoonuus sekä vahingollinen sosiaalipsykologia. (Virkola 2014: 34.) Persoonuus tarkoittaa muistisairautta sairastavien ihmisten minäkuvan tukemista kohtelemalla heitä arvokkaasti ja kunnioittavasti. Persoonuuden fokus on siinä että muistisairas on ensisijaisesti ihminen. Sen tukeminen on yksilölähtöisen hoidon keskeinen tavoite. Hennellyn, Cooneyn, Houghtonin ja O’Shean (2018) mukaan Kitwood (1997) painottaa että muistisairaan kohtelun ihmisenä ilman persoonuutta vaikuttavan negatiivisesti sairauden vaikutukseen sekä sen etenemiseen. Hoitohenkilökunnan kannalta tärkeintä on nähdä jokainen ihminen yksilönä ja voimaannuttaa häntä tukemalla sitä, mitä hän pystyy tekemään (Hobson 2019: 3). Vahingollinen sosiaalipsykologia Vahingollinen sosiaalipsykologia viittaa hoivaympäristön haitalliseen, osin tarkoittamattomaan, toimintaan mikä asiakkaan minuuden lisäksi voi vahingoittaa fyysistä hyvinvointia (Virkola 2014: 34). Nämä persoonuutta murentavat toimintamallit johtuvat usein henkilökunnan osaamisen puutteesta, eivätkä niinkään pahantahtoisuudesta. Käytösmallit syntyvät koska muistisairaat ihmiset ovat näkymättömiä ja harvoin tunnustettuja yhteiskunnassa. Mitchellin ja Agnellin mukaan Kitwood (1997) myös esitti ensimmäisenä, että hoivahenkilökunnan tulee olla roolimalleja muistisairaan kohtaamisessa, jotta muut muistisairaan kohtaavat voivat omaksua yksilökeskeisiä käytäntöjä. (Ks. Mitchell & Agnelli 2015; 47–48.) Kitwood listasi 16 vahingollisen sosiaalipsykologian piirrettä. joista tässä on kahdeksan: voimattomaksi tekeminen – estetään henkilöä käyttämästä jäljellä olevia kykyjä tai tekemästä päätöksiä eristäminen – henkilön eristäminen fyysisesti tai emotionaalisesti esineellistäminen – henkilön kohtelu esineenä, toiminnan kohteena, ei osallistujana epääminen – juoman ja ruoan saamisen aikatauluttaminen, hoivan saamisen viivyttäminen, soittokellon poisto jatkuvan soittamisen takia, palveluiden epääminen rahan säästämiseksi häiritseminen – henkilön huoneeseen meno ilman kutsua, siellä toiminnan, kuten siivoamisen, aloittaminen lupaa kysymättä keskeyttäminen – henkilön toiminnan tai ajatusten keskeyttäminen kiirehtiminen – toimiminen arkitoimien aikana liian nopeasti, ettei henkilö pysty osallistumaan tai puhua niin nopeasti, ettei puhetta ehdi prosessoida pakottaminen – henkilön pakottaminen tekemään jotakin tai osallistumaan johonkin. (Hobson 2019: 6–8.) Itse ainakin tunnistan useamman tapahtuvan työpaikallani päivittäin. Voitko sinä katsoa rehellisesti peiliin ja sanoa, ettet tunnista mitään yllä listattuja piirteitä? Validaatio – kohtaamisen kieli Validaatiomenetelmä on sosiaaliterapeutti Naomi Feilin vuosina 1963–1980 kehittämä muistisairaiden kohtaamiseen tunnetasolla tarkoitettu arvostava ja ymmärtävä vuorovaikutusmenetelmä. Tarkoituksena on luoda luottamuksellinen suhde muistisairaaseen ja kohdata hänet yksilöllisenä merkityksekkäänä tasavertaisena. Validaatiomenetelmästä löytyy yhtymäkohtia niin Erik Erikssonin kehityspsykologian vaiheista, Abraham Maslowin tarpeiden hierarkiasta, Carl Rogersin humanistisesta ja Carl Jungin analyyttisestä psykologiasta kuin Wilder Penfieldin neurotieteellisestä tutkimuksesta. (Uusitalo & Varjonen 2025: 31–32, 71–72.) Uusitalon ja Varjosen mukaan Naomi Feil (1992) on todennut, että muistisairaille on merkityksellistä kaikki mitä he tekevät, sanovat tai käyttäytyvät. Kun muistisairauden edetessä sanat ja puhuminen vähenevät tai loppuvat kokonaan, tarvitaan vuorovaikutukseen toisia menetelmiä. Keskittyminen, intensiivinen läsnäolo, rytmin käyttö, musiikki ja koskettaminen ovat sanattomia menetelmiä, joilla yhteys ja ymmärrys muistisairaaseen saadaan aikaiseksi. Muistisairaalle tuttu ja merkityksellinen musiikki on tärkeä kehollisesti, sosiaalisesti ja emotionaalisesti toimiva vuorovaikutuskeino, jolla muistisairauden myöhäisessäkin vaiheessa saadaan yhteys yksilöön. (Uusitalo & Varjonen 2025: 29, 130–131, 133.) Hyvä esimerkki musiikin voimasta on Prima ballerina Marta Cinta Gonzálezista kuvattu video, jossa hän vuosikymmenten jälkeen alkaa tanssia Joutsenlammen musiikin tahtiin muistaen elegantit liikkeet ja eleet. Tutkimusten mukaan se osa aivoista, jossa musiikilliset muistot säilötään, säilyvät taudeilta muita osia paremmin. Musiikki linkittyy tunteisiin, jolloin tunteiden herättäminen muistisairaissa herättää heidät eloon. (Brut America 2020.) Jotta musiikin kautta tavoitetaan myös omaan maailmaansa kääntyneet muistisairaat, tulee heille tärkeästä musiikista olla tieto. Tätä varten Kanta-Hämeen Muistiyhdistys kehitti Oman elämäni sävelet – musiikki muistisairaan hyvinvoinnin tukena -hankkeessa Musiikkitahto-menetelmän, jossa oma musiikillinen historia tallennetaan myöhempää käyttöä varten (Musiikki ja muisti). Oletko sinä jo täyttänyt oman musiikkitestamenttisi tai ottanut menetelmän työssäsi käyttöön? Muistiystävällinen ympäristö – ihmisyys näkyväksi Virkolan mukaan Kitwood herätti huomaamaan psykososiaalisen arkiympäristön vaikutuksen muistisairaan kokemuksiin. Muistisairaan voimavarat nostettiin keskiöön menetysten ja vajaavaisuuksien sijaan. (Virkola 2014: 35.) Ympäristö on kriittinen tekijä muistisairaiden hyvinvoinnissa ja identiteetin tukemisessa. Muistiystävällinen ympäristö ei ole vain selkeitä opasteita ja kodikkaita värejä, vaan ihmisyyttä tukeva ympäristö. Turvallinen tila, jossa tuttu musiikki, esineet ja kohtaamiset kertovat, että “minä olen tässä” ja “minä olen edelleen minä”. Kun tila kutsuu osallistumaan ja muistot saavat tilaa, ihminen tulee näkyväksi omana itsenään. Tärkeänä osana muistiystävällisyyttä ja identiteetin tukemista on hoivahenkilökunta. Tänä päivänä muistiystävällisyyden lisääntymisen edistysaskeleet ovat vaarassa, henkilömitoituksen aiheuttama kiire voi johtaa muistiystävällisyyden unohtamiseen. Hoitaja voi huomaamatta toimia tehtäväkeskeisesti ja tehokkaasti, samalla heikentäen muistisairaan henkilön kykyjä. Hoitaja napittaa paidan tai kampaa hiukset, sen sijaan että muistisairaalle annettaisiin itse mahdollisuus tehdä tai osallistua arkitoimiin. Se voi tapahtua myös kielenkäytön kautta, kun arjessa henkilöt leimataan negatiivisesti dementikoiksi tai muistisairaudesta kärsiviksi. (Harrison Dening 2024.) Loput kahdeksan Kitwoodin listaamasta 16 vahingollisesta sosiaalipsykologian piirteestä ovat: infantilisointi – henkilön kohtelu lapsena leimaaminen – viittaaminen henkilöön sopimattomasti, kuten kahden hoidettava, haastava, syötettävä, harhaileva syyttäminen – henkilön syyttäminen asioista, kutsuminen laiskaksi tai huomionkipeäksi mitätöinti – henkilön todellisuuden tai tunteiden sivuuttaminen väheksyntä – henkilölle kerrotaan jatkuvasti mitä hän ei pysty tekemään, muistutellaan virheistä, aiheutetaan arvottomuuden tunnetta pilkkaaminen – henkilökunnan nauraminen tai leikinlasku henkilön kustannuksella stigmatisointi – henkilön kohteleminen yhteisön ulkopuolisena, kuten erillisten muistisairaiden yksiköiden avulla huomiotta jättäminen – ohipuhuminen, puheeseen vastaamattomuus petollisuus – valehtelu tai harhaanjohtaminen. (Hobson 2019: 5–9.) Tunnistatko sinä näitä tapahtuvan työpaikallasi? Muistisairaus ei tee kenestäkään näkymätöntä, mutta me voimme tehdä niin, jos emme kuule. Hoivayhteisöissä elää paljon hiljaisia tarinoita, elämäntyönsä tehneitä, rakkauden kokeneita, arjen sankareita, joiden ääni on hiljentynyt mutta ei kadonnut. Semi, Salmi ja Mykkänen (2016: 33) viittaavat Kitwoodiin (1997), jonka mukaan ympäristön vastuulla on pitää yllä muistisairaan identiteettiä tunnetta ja olemassaoloa. Kun ammattilainen pysähtyy kuuntelemaan, kun musiikki tai tuttu tuoksu avaa oven menneeseen, hiljaisuus alkaa puhua. Kohti inhimillistä vaikuttamista Vanhustyön kehittämisessä tarvitaan tekoja, mutta myös asennemuutosta. Päätöksenteossa tulisi tunnistaa, että muistiystävällisyys ei ole erillinen lisäpalvelu, vaan tapa rakentaa koko yhteiskuntaa. Kun suunnittelemme palveluita, hoivayksiköitä ja kaupunkiympäristöjä, meidän tulisi kysyä: tukevatko ne ihmisen minuutta ja osallisuutta vai tekevätkö ne hänestä passiivisen vastaanottajan? Validaatio, musiikkitestamentti ja identiteettiä tukeva ympäristö ovat pieniä sanoja, mutta niissä piilee suuri vaikuttamisen mahdollisuus. Ne kutsuvat meitä rakentamaan hoivaa, joka ei ainoastaan pidä hengissä, vaan pitää ihmisyyden elossa. Kun seuraavan kerran näet Hiljaisen kansan, pysähdy miettimään hoivaympäristömme muistisairaita. Näe heidät, jotka elävät muistisairauden kanssa – yksilöinä, joilla on tarina, tahto ja tunteet. He eivät ole hiljaisia, jos me pysähdymme kuuntelemaan. Muistiystävällinen arki alkaa siitä hetkestä, kun muistamme, että jokaisessa ihmisessä elää ääni, vaikka sanat olisivat jo kadonneet. Meidän tehtävänämme on kuulla ne. Kirjoittaja Katarina Sjöblom, Metropolia Ammattikorkeakoulu, geronomi (AMK), Ikääntyneiden palvelujen kehittäminen ja johtaminen (YAMK) -opintojen avoimen AMK:n opiskelija. Lähteet Alzheimer’s Research Association 2020. Former Ballerina with Alzheimer's Performs 'Swan Lake' Dance. https://www.youtube.com/watch?v=IT_tW3EVDK8 Viitattu 3.12.2025. Brut America 2020. Ballerina with Alzheimer’s Gets Back Memory of Her Swan Lake Dance Routine. YouTube-video. https://www.youtube.com/watch?v=hvvXom7uqUI Viitattu 3.12.2025. Harrison Dening, Karen 2024. What would Tom Kitwood have thought? British Journal of Community Nursing 29 (6), 257–258. https://doi.org/10.12968/bjcn.2024.29.6.257 Viitattu 18.11.2025. Hennelly, Niamh & Cooney, Adeline & Houghton, Catherine & O’Shea, Eamon 2018. The experiences and perceptions of personhood for people living with dementia: A qualitative evidence synthesis protocol. HRB Open Research 1(18). https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC7219284/ Viitattu 17.11.2025. Hobson, Pat 2025. Enabling People with Dementia: Understanding and Implementing Person-Centred Care. Neljäs painos. E-kirja. Cham: Springer International Publishing. Mitchell, Gary & Agnelli, Joanne 2015. Person-centred care for people with dementia: Kitwood reconsidered. Nursing Standard 30 (7), 46–50. https://doi.org/10.7748/ns.30.7.46.s47 Viitattu 17.11.2025. Musiikki ja muisti. Musiikkitahto. https://www.musiikkijamuisti.fi/musiikkitahto Viitattu 7.12.2025. Niittykahvila. Tarina alkoi jo vuonna 1988. Hiljainen Kansa. https://niittykahvila.fi/hiljainen-kansa/ Viitattu 7.12.2025. Semi, Taina & Salmi, Tuija & Mykkänen, Jukka. Yötaivaan toivo. Muistiystävällinen ympäristö tilasta kokemukseen. Espoo: T & J Semi Oy. Uusitalo, Tuija & Varjonen, Tanja 2025. Muistihäviö. Nurmijärvi: Momentum Kirjat. Virkola, Elisa 2014. Toimijuutta, refleksiivisyyttä ja neuvotteluja – muistisairaus yksinasuvan naisen arjessa. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-5568-7 Viitattu 17.11.2025.

Tanssahdellen terveemmäksi – Mummodiskosta hymyä ja hyvinvointia
10.10.2022 Geroblogi
Musiikki ja tanssi luovat yhteyksiä ihmisten välille. Selvitimme opinnäytetyössämme vapaaehtoisten ja ikäihmisten kohtaamisia diskoympäristössä – sitä miten merkityksellisiä nämä hetket ovat, kuinka niihin voi valmistautua, kuinka tunnelma tarttuu ja kuinka ikäihmisten osallistumista voidaan tukea. Ilmassa oli aistittavissa kutkuttavaa odotusta, kun pitkän ajan jälkeen oli suuri joukko ihmisiä kokoontunut yhteen. Huumorin ja alkulämmittelyn kautta lähdettiin hakemaan ensikosketusta tapahtuman tunnelmaan. Hieman epävarmana, kuin suomalainen vieras kakkupöytään kutsuttaessa, jokainen odotti aluksi sitä, kuka uskaltaa ensimmäisenä vapautua tanssin ja musiikin vietäväksi. Kun rohkeimmat menivät tanssilattialle, oli se kuin rentouttava olkapäitä laskeva huokaus ja lupa itselle heittäytyä hölmöksi – vapautua. Yksitellen ihmiset nousivat ylös tai uskalsivat tehdä aina vain vapaampia liikkeitä omalta paikaltaan. Katse kertoi, jos joku oikein innoissaan odotti tanssiin kutsua – ja katseen välttely taas kertoi, että tapahtumasta voi nauttia myös silmillään, yksin omalta paikaltaan. Musiikin voima tuli jalkoja pitkin koko vartaloon, väriseväksi bassoksi rintakehään, hymyksi huulille ja mielihyväksi aivoille. Hetken aikaa kaikki olivat kuin yhtä samaa massaa – ja miten tapahtuman loppu tuntuikaan kuin kuplan puhkeamiselta, jäljellä naurusta kipeät poskilihakset ja väsyneet jalat. Sen iloisen olon kuljetti varmasti yksi jos toinenkin mukaansa kotiin viemisiksi. Musiikki liimaa ihmiset yhteen Musiikki ja tanssi sekä niiden mukanaan tuomat tunteet kuuluvat kahden geronomin Joni Tammisalon ja Mikko Haapalaisen sekä näyttelijä Tuija Piepposen pyörittämään Mummodisko-toimintaan. Mummodisko järjestää ikäihmisille suunnattuja diskotapahtumia ympäri Suomen. Tapahtumien tarkoituksena on tuottaa iloa ja saattaa ihmisiä yhteen samalla rikkoen fyysiseen ikään liittyviä ennakkoluuloja – täällä ikä on todellakin vain numero. Musiikilla ja tanssilla on suuri rooli yhteyden luomisessa ihmisten välille heidän erilaisista lähtökohdistaan riippumatta. Siinä hetkessä syntyy yhteinen jaettu kokemus, jonka avulla toisilleen tuntemattomatkin ihmiset luovat yhteisen muiston välilleen. Musiikki lisää myös muistelua ja voi antaa ihmisille jotain yhteistä, mistä keskustella. Se voi kuljettaa ikäihmisen matkalle menneisyyteen ja nostaa nuo tutut muistot ja niihin liittyvät tunteet pintaan. Tanssin ja musiikin onkin todettu tutkimuksissa myös lisäävän elämäniloa, osallistumista ja positiivista kokemusta terveydestä (Houni, Turpeinen & Vuolasto 2021). Tanssiessa ihminen antautuu hetken vietäväksi, jolloin omat ehkä aiemmin koetut heikkoudet ja kokemukset sairaudesta saattavat unohtua tyystin ja muuttua sen sijaan kokemukseksi pystyvyydestä (Pohjola 2021). Tanssi yhdistetään myös lukuisiin positiivisiin terveysvaikutuksiin ikäihmisillä, kuten koordinaation parantumiseen sekä voiman, liikkuvuuden ja hienomotoriikan ylläpitämiseen. Musiikki ja tanssi auttavat myös varsinkin muistisairaiden kohdalla lisäämällä sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja turvallisuuden tunnetta. (WHO 2019: 25, 44.) Tunnelma vapauttaa ja vahvistaa Yksi mielenkiintoisimmasta asioista tämän opinnäytetyöprojektin aikana oli, että pääsimme tuottamaan täysin uutta tietoa siitä, miten kulttuuriympäristö vaikuttaa kohtaamiseen. Kohtaamista oli aiemmin tutkittu, mutta paljolti vain hyvin erilaisissa ympäristöissä, jossa kohtaamiseen vaikuttavat taustatekijät ovat hyvinkin erilaisia kuin iloa pirskahtelevassa Mummodiskossa. Siellä tunnelma on vapautunutta ja kaikki nauttivat tapahtumasta omalla tavallaan – tanssien, jutellen tai muita seuraten. Tunnelma tarttuu, koska aistimme koko ajan toistemme ajatuksia, tunteita ja aikomuksia. Kun ilmapiiri on positiivinen, rohkenemme kokeilemaan uutta, tekemään virheitä ja ihan huomaamatta saatamme ylittää itsemme ja odotuksemme. (Rantanen 2018.) Vapaaehtoisilla on tapahtumissa tärkeä rooli hyvän yhteyden luomisessa ensi hetkistä lähtien, jolloin vieraat otetaan vastaan tervetulotoivotuksin, hymyillen ja kuulumisia kysellen. Hetkessä tärkeää on juuri hymy ja iloinen innostunut kehonkieli, jolloin tavoitteena on välittää tunnetta, että haluan tavata juuri tämän ihmisen. Opinnäytetyön haastatteluissa nousikin esiin kommentti, että ”innostaminen lähtee siitä, että olet itse innostunut”.  Innostuminen on huomion ja energian suuntaamista juuri tähän hetkeen, jolloin oma vireystila nousee ja huomio kiinnittyy toiseen ihmiseen (Aalto-setälä & Saarinen 2014). Iloa ja muistoja kohtaamisista Kohtaaminen on siis hienoenergistä toimintaa, missä omat ennakkoluulot ja suhtautuminen vaikuttavat siihen, millainen side ihmisten välille muodostuu. Siinä musiikilla on kyky luoda sanatonta siltaa ja yhteyttä ihmisten välille. Tällöin myös peilaamalla omia tunteitamme, hymyjä ja katseita, voimme viestiä, että nautimme tunnelmasta ja olostamme sekä oma esimerkki voi energisoida myös muita osallistumaan. Näistä tunteista ei tarvitse edes puhua vaan ne näkyvät kyllä, kyyneleenä silmäkulmassa tai hymynä huulilla. On tärkeää myös muistaa, että jokainen nauttii tapahtumasta omalla tavallaan, toiset silmillään ja huomaamattomasti ja toiset isosti ja koko olemuksellaan – ja jokainen tapa on yhtä oikea! Mummodisko merkitsee paljon asioita, se on musiikkia, tanssia ja muistelua, iloa, leikkisyyttä ja tarinointia, katseita, kohtaamista ja läsnäoloa, lupaa hassutella ja innostua. Nämä ihanat muistot viemme kotiin, muisteltavaksi vielä pitkäksi aikaa jälkeenkin. Kirjoittajat Marjo Sillanpää, geronomi (AMK), vanhustyön tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu, valmistumassa keväällä 2023 Soile Kurvinen, geronomi (AMK), vanhustyön tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu, valmistumassa syksyllä 2022 Lähteet Aalto-Setälä Pauli & Saarinen Mikael 2014. Innostu. Myötämanipuloinnin aakkoset. E-kirja. Helsinki: Talentum. Luku 1. Innostuminen. Houni, Pia & Turpeinen, Isto & Vuolasto, Johanna 2021. Taidetta! Kulttuurihyvinvoinnin käsikirja. Taiteen edistämiskeskus. Viitattu 15.9.2022 Kurvinen, Soile & Sillanpää, Marjo 2022. Kohti onnistuneita kohtaamisia – opas kohtaamisen hetkeen vapaaehtoisille. Opinnäytetyö. Rantanen, Marjo 2018. Mitä johdat, kun johdat tunnelmaa. Tunnelmajohtaja. E-kirja. Helsinki: Alma Talent. Luku 1. Mitä johdat, kun johdat tunnelmaa. Pohjola, Hanna 2021. Tarina, sisäinen tanssi ja sairausnarratiivit. Puheenvuorot 4/2021 Musiikki. DOI: 10.51816/musiikki.113251. 66–69. Viitattu 15.9.2022 WHO 2021. HEALTH EVIDENCE NETWORK SYNTHESIS REPORT 67 What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review. 15.9.2022

Lääkkeettömät hoitomuodot työkaluna muistisairaiden iäkkäiden iltarusko-oireilun lieventämisessä
22.6.2021 Geroblogi
On hämärtyvä iltapäivä palvelutalon muistisairaiden yksikössä. Iltapäiväkahvit on siivottu pöydiltä viimeistä murua myöten, ja hoivahenkilökunnalla on meneillään raportti. Muutama muistisairas iäkäs on jäänyt tyhjien pöytien äärelle istumaan, joku on alkanut ruuvata irti pöytälevyn alla olevaa ruuvia, joku toinen on lähtenyt vaeltamaan käytävälle ja kolmas haluaa lähteä kotiin. Tilanne saattaa kuulostaa tutulta joillekin.  Mitä iltarusko-oireilu on? Iltarusko-oireilu on muistisairaiden iäkkäiden neuropsykiatristen oireiden eli käytösoireiden ilmaantuminen ja/tai voimistuminen iltapäivällä ja alkuillasta. Iltarusko-oireilu on jo kauan tunnettu ilmiö, ja sen luultavasti tunnistavat muistisairaiden iäkkäiden kanssa työskentelevät. Iltarusko-oireiluun saattaa liittyä aikaisempi laitoshoitoon siirtyminen, nopeampi kognitiivinen heikentyminen, sekä hoitohenkilökunnalle ilmenevä suurempi hoitotaakka. (Canevelli ym. 2016.) Iltarusko-oireisiin näyttäisi kuuluvan mm. fyysistä ja psyykkistä levottomuutta, hämmentyneisyyttä, ahdistuneisuutta ja aggressiivisuutta. Se näyttäisi liittyvän häiriintyneeseen uni- ja valverytmiin, fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöön sekä heikentyneeseen kognitioon. Neurofysiologisesti oireilu näyttäisi johtuvan hypotalamuksen suprakiasmaattisen tumakkeen eli ”elimistön kellon” degeneraatiosta ja siihen liittyvästä melatoniinin erittymisen heikentymisestä. (Khachiyants ym. 2011.) Iltarusko-oireita esiintyy 10–25 %:lla hoitolaitoksissa asuvista muistisairaista iäkkäistä ja jopa 66 %:lla kotona asuvista. Suuren variaation voi selittää se, että iltarusko-oireilusta löytyy niin paljon määritelmiä. Yhteisymmärrykseen ei myöskään olla päästy iltarusko-oireilun ilmenemisajankohdan suhteen. Osa tutkijoista on sitä mieltä, että iltarusko-oireilua esiintyy ainoastaan iltapäivällä ja alkuillasta, toiset tutkijat sisällyttävät käsitteeseen myös öiset oireet. (Cipriani ym. 2015.) Iltarusko-oireilun lääkkeettömät hoitomuodot Lääkkeettömien hoitomuotojen hyödyntäminen iltarusko-oireilun lieventämiseksi on perusteltua, vaikka tutkimusnäyttö onkin osittain vain suuntaa antavaa. Lääkkeettömät hoitomuodot soveltuvat hyödynnettäviksi pienien riskiensä puolesta, lääkehoitojen, esimerkiksi antipsykoottien, moniin mahdollisiin haittavaikutuksiin verrattuna. Tärkeäksi on osoittautunut, että muistisairautta sairastavan iäkkään henkilökohtaiset tarpeet ja mieltymykset huomioidaan lääkkeettömiä hoitomuotoja suunniteltaessa. Eri käytösoireille löytyy tutkimustiedon perusteella kuitenkin omat tehokkaimmat lääkkeettömät hoitomuotonsa. Alla on niistä pari esimerkkiä. Musiikki ja erilaiset musiikki-interventiot lieventävät kohtalaisen tehokkaasti esimerkiksi kiihtyneisyyttä ja aggressiivisuutta, ahdistuneisuutta sekä yleisesti tarkasteltuna käytösoireiden lieventämisessä. Tärkeää on, että musiikki on kuuntelijalleen mieluisaa. Niin ryhmä- kuin yksilökohtaisestikin toteutetut interventiot sekä elävän ja nauhoitetun musiikin interventiot ovat yhtä tehokkaita yleisesti tarkasteltuna. Ryhmämusiikki-interventiot saattavat kuitenkin soveltua paremmin lievää tai keskivaikeaa muistisairautta sairastaville. Valoterapia on kohtalaisen tehokasta uneen ja nukkumiseen liittyvien ongelmien lieventämisessä ja unenlaadun parantamisessa. Etenkin aamulla annettu valoterapia on kohtalaisen tehokasta unen laadun parantamisessa ja hyvän vuorokausirytmin ylläpitämisessä. Fyysisellä aktiivisuudella ja liikunnalla näyttäisi olevan kohtalainen vaikutus mm. kiihtyneisyyteen ja aggressiivisuuteen, poikkeavaan motoriseen käyttäytymiseen sekä uneen ja nukkumiseen. Liikunta ja fyysinen aktiivisuus on tärkeä osa muistisairaan iäkkään arkea, vaikkei se lieventäisikään kaikkia käytösoireita tehokkaasti. Iltarusko-oireilun muistilista: Iltarusko-oireilu on neuropsykiatristen oireiden ilmeneminen tai voimistuminen iltapäivällä ja illalla. Kyseessä on uni- ja valverytmin häiriö. Tutkimusnäytön pohjalta voidaan todeta, että mielekkäiden aktiviteettien tekeminen lieventää käytösoireita yleisesti tarkasteltuna, vaikka se ei välttämättä ennaltaehkäise niitä. Eri käytösoireille löytyy tutkimustiedon pohjalta omat tehokkaimmat lääkkeettömät hoitomuotonsa. Tässä blogikirjoituksessa mainitut lääkkeettömät hoitomuodot eivät vaadi kattavia, aikaa vieviä ja kalliita koulutuskokonaisuuksia. Aktiviteetit kannattaa järjestää ennen kuin iltarusko-oireilu alkaa, sen aikana, säännöllisesti ja pitkäjaksoisesti. Ryhmämuotoinen toiminta ei välttämättä sovi kaikille, muistisairauden vaikeusasteesta johtuen. Hyvästä vuorokausirytmistä kannattaa pitää kiinni, esimerkiksi vähentämällä päiväunia ja varmistamalla riittävän valon saaminen päivän aikana. Lääkkeettömien hoitomuotojen hyödyntäminen saattaisi vähentää antipsykoosi-lääkkeiden käyttöä. Koska iltarusko-oireilun taustalla näyttäisi olevan mm. yksinäisyyttä, tylsistymistä, vuorokausirytmin muutoksia, kipua, janoa ja nälkää, on perusteltua yrittää vastata edellä mainittuihin tarpeisiin ensisijaisesti. Tämä voi esimerkiksi tarkoittaa sitä, että hoivahenkilökunnassa on välivuorossa oleva, nimetty iltapäivätoimintavastaava, joka huolehtii siitä, että pöydillä on tekemistä, kukaan ei joudu istumaan yksin ja taustahälinä ja muut häiriötekijät on minimoitu. Tällä on positiivisia vaikutuksia iltaruskoileville muistisairaille iäkkäille sekä heitä hoivaaville. Kirjoitus pohjautuu vanhustyön YAMK-opintojen opinnäytetyönä tehtyyn tutkimukselliseen kehittämistyöhön Muistisairaiden iäkkäiden iltarusko-oireilun lääkkeettömät hoitomuodot – systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Kirjoittaja Martina Back-Osmani, fysioterapeutti (AMK), kesäkuussa 2021 valmistuva vanhustyö (YAMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Lähteet Canevelli, Marco & Valletta, Martina & Trebbastoni, Alessandro & Sarli, Giuseppe & D’Antonio, Fabrizia & Tariciotti, Leonardo & de Lena, Carlo & Bruno, Giuseppe 2016. Sundowning in Dementia: Clinical Relevance, Pathophysiological Determinants, and Therapeutic Approaches. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5187352/pdf/fmed-03-00073.pdf Viitattu 21.5.2021. Cipriani, G. & Lucetti, C. & Danti, S. & Nuti, A. 2015. Sundown syndrome and dementia. https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S187876491500073X?via%3Dihub Viitattu 21.5.2021 (kirjautuminen vaaditaan). Khachiyants, Nina & Trinkle, David & Son, Sang Joon & Kim, Kye Y. 2011. Sundown Syndrome in Persons with Dementia: An Update. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3246134/pdf/pi-8-275.pdf Viitattu 21.5.2021.