Kategoria: Alumnit
Näkymätön vanhus, miten säilyttää identiteettinsä ympärivuorokautisessa hoivassa?
Vanhuksen identiteetti on vaarassa kadota tämän muutettua ympärivuorokautisen hoivan piiriin. Pienillä muutoksilla hoivatyön arjessa ja ennen kaikkea sen asenteissa voidaan vaikuttaa identiteetin pysyvyyteen, näkyvänä säilymiseen elämän loppuun saakka. Identiteetin säilymisen edellytyksiä Jari Pirhonen on tutkinut väitöskirjassaan vanhuksen hyvän elämän lähtökohtia hoivakoti asumisessa ja identiteetin säilymisen edellytyksiä siinä. (Pirhonen, Jari 2017b. Good Human Life in Assisted Living for Older People). Väitöskirjan keskeisenä sanomana voidaan todeta, että hoivakodissa asuvan vanhuksen identiteetti on vaarassa kadota, jollei häntä kohdata hänen minuutensa kautta, arvostavalla ja kunnioittavalla tavalla sellaisena kuin hän on, osoittaen samalla rakkaudellisuutta hauraudesta huolimatta. Pirhonen puhuukin näkymättämästä ”Martista” verraten tilannetta Tove Janssonin satuun näkymättömästä lapsesta. Tutkimuksellisessa kehittämistyössäni selvitettiin, miten vanhuksen identiteettiä voidaan ylläpitää hoivakotiasumisessa omaisten näkökulmasta. Omaisten näkökulmaa kartoitettiin teemahaastatteluin. Haastatteluista nousseiden tutkimustulosten pohjalta järjestettiin yhteiskehittely tilaisuus hoitajille ja omaisille. Yhteiskehittelyssä luotiin identiteettiä tukevia käytänteitä hoivakodin arkeen. Omaisyhteistyön merkitys identiteetin säilymisessä Räsänen (2011) ja Koivula (2013) korostavat väitöskirjoissaan omaisen roolia vanhuksen elämäntarinan sanoittajana. Varsinkin muistisairaan ja toimintakyvyltään hyvin hauraan vanhuksen kohdalla tämä korostuu, sillä etenkin tällöin elämänhistorian tuntemus on laadukkaan, vanhuksen yksilöllisyyttä tukevan hoidon edellytys. (Koivula &Heimonen 2006: 7; Koivula 2013:186–18; Räsänen 2011: 86; Uronen 2011:57.) Tutkimuksellisessa kehittämistyössäni omaiset pitivät tärkeänä sitä, että hoitaja tutustuu läheisen kanssa yhdessä tämän historiaan ja että omia mieltymyksiä kunnioitetaan. Hoitajan ja asukkaan yhteinen puuhastelu elämänhistoriaan liittyvien teemojen ympärillä koettiin niin ikään tärkeäksi minuuden ylläpysymisessä. Samoin päivärytmin yksilöllisyys ja asukkaan arkisiin valintoihin mukaan ottaminen näyttäytyi identiteettiä ylläpitävänä toimintatapana. Erityisesti hoivasuhteen alussa tutustumisen koettiin tukevan identiteetin säilymistä. Yhteiskehittelyssä nousi esiin ajatus siitä, että hoivakodin hoitaja voisi tavata vanhusta jo ennen hoivakotiin muuttoa tämän kodissa, jolloin tutustuminen lähtisi liikkeelle vanhuksen omassa ympäristössä lisäten näin myös elämänhistorian tuntemusta. Tutkimustuloksistani ilmeni myös elämänhistorian merkitys suhteessa kanssa-asujiin. Omaisten näkökulmasta identiteetin ylläpysymiseen vaikutti se, että asukkaat tutustuisivat hoitajien avustuksella toistensa elämäntarinaan kuten edellisiin ammatteihin, perheeseen ja lapsiin tullen näin tulisivat näkyväksi yksilöinä osana yhteisöä. Tunnustavan hoitosuhteen menetelmillä kohti ihmisyyttä Pelkkä omaisyhteistyö ja sen myötä saatu tieto elämänhistoriasta ei kuitenkaan yksin riitä identiteettiä tukevan hoitotyön toteutumiseen. Tarvitaan myös taitoa ja käytänteitä, joilla hoitotyön kohtaamisissa voidaan vahvistaa identiteetin pysyvyyttä. Tunnustavalla hoitosuhteella identiteettiä voidaan ylläpitää hoivatyön käytäntein. Tunnustaminen symbolisella tasolla ei riitä silloin kun puhutaan persoonana tunnustamisesta vanhoilla ihmisillä, näkyvänä säilymisessä on oleellista tunnustaa vanhus arvokkaana ihmisenä kohtelemalla häntä arvostavalla tavalla. (Pirhonen 2017:149–150.) Tutkimustuloksissani kosketus nähtiin yhdeksi merkittäväksi tunnustavan hoitosuhteen elementiksi. Kosketuksen merkitys välittyi sen ainutkertaisuudessa ja spontaaniudessa ei niinkään tarkoituksellisena toimintatapana. Olkapään taputus ohi kulkiessa tai käden silitys osana keskustelua nähtiin oleelliseksi osaksi tunnustavan hoitosuhteen toteutumista. Tämän opinnäytetyön mukaan tunnustava hoitosuhde sisälsi myös hoitajan läsnäoloa ja tunneilmaisua sallivan yhdenvertaisuuden elementtejä tässä. Näiden merkitys kulminoitui hoitajan ja asukkaan väliseen kahdenkeskisyyteen, jonka myötä vanhukselle välittyi tunne siitä, että hän on siinä hetkessä arvostettu, kunnioitettu ja rakastettu. Yhteiskehittelyn myötä tunnustavan hoitosuhteen menetelmiksi muovautui kuuleva ja kuunteleva läsnäolo, jossa hoitajan aktiivinen rooli, etenkin negatiivisia tunteita sallivan ja ymmärtävän ilmapiirin ylläpitäjänä korostui. Jokapäiväinen kuulumisten vaihto ja myötäelävä dialogisuus siinä, nähtiin oleellisina menetelminä tunnustavan hoitosuhteen toteutumista. Tutkimuksellisen kehittämistyöni tulokset osoittavat vanhuksen identiteetin säilymisen edellyttävän hoivatyön painopisteen siirtymistä ihmisyyttä tukevampaan suuntaan. Ei riitä, että vanhus on fyysisesti hoidettu tai paikalla, jos hän on sosiaalisesti näkymättömissä. Hoivatyön arjessa tämä tarkoittaa sen prioriteettien uudelleen arvioimista niin, että hauraudesta huolimatta, vanhus saa säilyttää identiteettinsä ja pysyä näkyvänä itselleen ja muille juuri sellaisena kuin on. Kirjoitus pohjautuu vanhustyön YAMK-opintojen tutkimukselliseen kehittämistyöhön Näkymätön vanhus. Omaisyhteistyön kehittäminen vanhuksen identiteetin säilymiseksi hoivakodissa. Opinnäytetyö on luettavissa Theseuksessa. Kirjoittaja Jutta Perä, sairaanhoitaja (YAMK), valmistunut Metropoliasta Vanhustyö (YAMK) -tutkinnosta toukokuussa 2022. Lähteet: Koivula, Riitta 2013. Muistisairaan ihmisen omaisena terveyskeskuksen pitkäaikaisosastolla. Tutkimus toimijuudesta. Pdf-tiedosto. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos.Luettu 8.10.2018 Koivula, Riitta & Heimonen, Sirkkaliisa 2006. Dementoituvan omaisena laitoksessa. Oraita 4/2006 Helsinki: Ikäinstituutti. Luettu 21.3.2021 Pirhonen, Jari 2017a. Hyvä elämä vanhojen ihmisten hoidossa. Gerontologia 2/2017. Luettu 30.9.2021. Pirhonen, Jari 2017b. Good Human Life in Assisted Living for Older People. What the residents are able to do and be. Väitöskirja. Tampere: Tampereen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Räsänen, Riitta 2011. Ikääntyneiden asiakkaiden elämänlaatu ympärivuorokautisessa hoivassa sekä hoivan ja johtamisen laadun merkitys sille. Väitöstyö. Lapin yliopiston julkaisuja. Yhteiskuntatieteet. Uronen, Riitta 2011. Omaisten käsitykset yhteistyön rakentumisesta ja tuen tarpeesta dementiakodeissa. Pro Gradu -tutkielma. Tampere: Tampereen yliopisto. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö.
Kuolevalla on oikeus yksityisyyteen
Jokaiselle kuolevalle tulisi taata mahdollisuus olla yksin niin halutessaan. Kuolema on intiimi tapahtuma, joka koskettaa syvästi myös suremaan jääviä läheisiä. Kuoleman lähestyminen voi olla jo pitkään tiedossa ollut asia tai se voi tulla yllättäen. Todella monet kuolevat nykyään hoitoyksiköissä kodin sijaan. Useissa eri hoitoyksiköissä on kuitenkin edelleen käytössä jaettuja esimerkiksi kahden henkilön huoneita. Haluaisitko sinä kuolla vieraan ihmisen huonekaverina? Jo vuoden 2008 Ikäihmisten laatusuositukseen on kirjattu suositus siitä, että ympärivuorokautisiin yksiköihin tulisi mahdollistaa yksin asuminen yhden hengen huoneessa. Vanhojen yksiköiden peruskorjauksissa tulisi huomioida, että ainoastaan maksimissaan 10 % yksiköiden asuinhuoneistoista olisivat muita kuin yhden hengen huoneita. Tämä mahdollistaa ikääntyneen elämänlaadun sekä yksityisyyden kunnioittamisen. Yhden hengen huoneilla myös inhimillinen saattohoito mahdollistuisi. (Ikäihmisen laatusuositus 2008.) Yksityisyyttä kunnioittava saattohoitohuone Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö asukkaalle annettaisi tarvittaessa mahdollisuutta asua esimerkiksi puolison kanssa tai etteikö osa ikääntyneistä kokisi turvalliseksi asua toisen asukkaan kanssa samassa huoneistossa. Tämä kuitenkin on päätös, joka jokaisen tulisi saada tehdä yksilötasolla. Sosiaali- ja terveysministeriön laatimissa perustason yksiköiden palliatiivisen hoidon ja saattohoidon laatusuosituksissa ohjataan yksiköitä mm. mahdollistamaan kuolevalle rauhalliset ja yksityisyyttä kunnioittavat puitteet sekä mahdollistamaan läheisten läsnäolo (STM 2019: 187). Kuolevalle on annettava mahdollisuus olla halutessaan yksin (Seppänen & Vähäkangas & Anttonen 2020: 366). Perustason yksiköissä, kuten ympärivuorokautisissa asumispalveluissa, arvokkaaseen saattohoidon järjestämiseen voidaan varautua mm. suunnittelemalla siihen tarkoitukseen oma erillinen huone, jossa on riittävästi tilaa myös läheisille. Saattohoitoympäristöllä on väliä! Kuolevan ihmisen ja läheisten surutyötä tukee ympäristö, joka tuntuu kodinomaiselta ja tukee yksityisyyttä sekä tunteiden ilmaisua. Saattohoitoympäristön suunnittelussa on otettava huomioon mm. luontoele-mentit, valaistus, värisävyt, taide, kestävyys, muunneltavuus, ajattomuus, perheen läsnäolo, yksityisyys ja viihtyvyys (Väyrynen 2015: 12). Saattohoito ja sen viimeinen vaihe on kuolevalle erityinen ajanjakso, jolloin myös ympäristöllä on väliä. Käypä hoito -suosituksessa on myös mainittu, että läheisten huomioiminen ja tukeminen kuuluvat kokonaisvaltaiseen saattohoitoon (Käypä hoito -suositus 2019). Saattohoitohuoneen suunnittelussa tulee kiinnittää huomiota erityisesti tunnelmaan. Hyvin suunniteltu saattohoitoympäristö auttaa kohtaamaan vaikeita tunteita ja yksilöllisiä tuen tarpeita. Yksityisyyden suojeleminen on juuri tästä syystä erityisen tärkeää. Se auttaa sekä kuolevaa, että myös läheisiä ja hoitohenkilökuntaa käsittelemään kuoleman lähestymistä. (Väyrynen 2015: 5.) Aiemmin on ajateltu, että hyvä hoiva riittää kuolevalle, ympäristöstä viis. Täytyy muistaa, että turvallinen ja kodinomainen ympäristö merkitsee eri ihmisille eri asioita. Siksi saattohoitohuoneen muunneltavuus on oleellista. Joku haluaa olla täysin yksin ja toinen tarvitsee läheisiä ympärilleen. Harvemmin kuitenkaan kukaan haluaa vieraita ihmisiä vierelleen kuoleman lähestyessä. Siksi on erityisen tärkeää, että kaikille olisi tarjolla mahdollisuus yhden hengen huoneeseen saattohoitovaiheessa. Kirjoitus on laadittu osana vanhustyön Geronomi ikäihmisten toimintaympäristöjen kehittäjänä -opintojaksoa. Kirjoittajat Lotta Surakka, geronomi, Metropolia Ammattikorkeakoulu Päivi Metsojoki, geronomi, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Ikäihmisen laatusuositus. 2008. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen kuntaliitto. . Viitattu 31.8.2021. Käypä hoito -suositus 2019. Palliatiivinen hoito ja saattohoito. Duodecim. Viitattu 24.10.2021. Seppänen, Marjaana & Vähäkangas, Auli & Anttonen, Mirja Sisko 2020. Hyvä kuolema. Gerontologia -lehti 34(4), 2020. 363—367. Viitattu 4.9.2021. STM 2019. Suositus palliatiivisen hoidon palveluiden tuottamisesta ja laadun parantamisesta Suomessa. Palliatiivisen hoidon asiantuntijaryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:68. Viitattu 4.9.2021. Väyrynen 2015. Hyvä saattohoitoympäristö on kaikkien etu. Opas suunnittelutyöhön. Karelia ammattikorkeakoulu. Viitattu 4.9.2021.
ARMAS-festivaalit jo viisi vuotta kulttuurisen vanhustyön puolesta
Kolme vanhustyön opiskelijaa, yksi varhaiskasvatuksen musiikkipedagogiopiskelija Metropoliasta, vapaus suunnitella ja toteuttaa luova työpaja ARMAS-festivaaleille. Aihe oli kutkuttavan kiehtova, kulttuurinen vanhustyö yhdistettynä Erik Bruunin taiteeseen. Mitä on kulttuurinen vanhustyö? Tilaisuus oppia uutta kiinnosti meitä jokaista. Metropolia Ammattikorkeakoulun toteuttamassa tutkimuksessa (2017) syvennytään kulttuuriseen vanhustyöhön asiakasosallisuuden edistämisen näkökulmasta. Tutkimuksessa puhutaan siitä, miten kulttuuriin ja taiteeseen on oikeus jokaisella ikääntyneellä. Kulttuurisen toiminnan voidaan katsoa olevan yksi ihmisen perustarpeista. Matkaa on vielä siihen, että kulttuuri olisi osa ikääntyneiden arkipäivää. (Huhtinen-Hilden & Puustelli-Pitkänen & Strandman & Ala-Nikkola 2017:20.) Siksi herättelyyn tarvitaan juuri ARMAS-festivaalien kaltaisia tapahtumia. Mikä on ARMAS? Festivaalit juhlivat vuonna 2021 viisivuotista taivaltaan ja erilaisia tapahtumia oli 160 ympäri Suomea. ARMAS on valtakunnallinen ikääntymistä juhlistava taide- ja kulttuurifestivaali. ARMAS on eri toimijoita yhdistävä organisaatio, johon kuuluu taiteilijoita, erilaisia toimijoita taide- ja kunta-alalta sekä vanhustyön järjestöjä, sekä taidelaitoksia. ARMAS-verkostossa on noin 100 henkilöä ja toimintaa koordinoi Kiinteistö Oy Kaapelitalo. (ARMAS.) Yksi tapahtumista oli lokakuussa 2021 järjestetty näyttely kaapelitehtaalla graafikko Erik Bruunin kunniaksi. Erik Bruun on urallaan ollut erittäin tuottelias, ja hän on voittanut lukuisia palkintoja uransa aikana. Hän on muun muassa piirtänyt Luonnonsuojeluliiton ikonisen norppalogon sekä suunnitellut lukuisia postimerkkejä ja julisteita. (Erik Bruun 90.) Lähes jokainen voi vaikuttua tästä 95-vuotiaasta taiteilijasta, joka työskentelee edelleen ja on myös suunnitellut ARMAS-festivaalien logon. Bruunin voidaankin katsoa olevan täydellinen lippulaiva kulttuurisen vanhustyön juhlaan. Musiikkia, runoutta, äänimaailma – kulttuurisen vanhustyön moninaisuus viehättää Erilaiset taiteelliset toiminnat, kuten maalaus, luovuus ja taide osana vanhustyön kehittämistä. Arvojen ja asenteiden myönteisyys osaksi luovaa vanhustyötä. Sitä kaikkea on kulttuurinen vanhustyö käytännössä. (Huhtinen-Hilden & Puustelli-Pitkänen & Strandman & Ala-Nikkola 2017: 21.) Monialaisessa ryhmässä, jossa on geronomiopiskelijoita ja musiikkipedagogiopiskelijoita, voidaan ilmapiirin todeta olevan rento ja luova. Siksi se loikin hedelmällisen maaperän kulttuurisen vanhustyön osallistavan toiminnan suunnittelulle. Työpajojemme osallistujat olivat tarkoituksella tai sattumalta paikalle tulleita eläkeläisiä. Heitä olisi voinut olla enemmänkin. Luontomateriaalit äänien tuottamisessa Koska luonto on Bruunin taiteessa vahvasti läsnä, halusimme tuoda luontomateriaalit käsin kosketeltaviksi myös työpajoihin. Luontohan tuottaa ympärillemme jatkuvaa äänimaisemaa ja halusimme luoda työpajan, jossa osallistujat tuottavat ääniä luonnonmateriaaleja hyödyntäen. Millainen ääni syntyy, kun maitopurkin sisällä kolahtelee tammenterhot? Miltä kuulostaa veden solina siivilän läpi ämpäriin? Entä miten saadaan aikaan tuulen ja myrskyn äänet? Lisää ääniä oli luomassa mm. sadekeppi, quiro, okariina sekä muutama ksylofonin osa. Työryhmän musiikkipedagogiopiskelija kertoi vapaasti tarinaa, toiset olivat myös mukana tuottamassa ääniä ja luomassa tunnelmaa. Osallistujien tehtävänä oli tuottaa tarinaan sopivaa ääntä – omalla innostuksella onnistuimme luomaan vapautuneen ja luovan ilmapiirin. Pajaan osallistuneet heittäytyivät tarinan pyörteisiin ja loivat luovan kokeilemisen kautta upean äänimaiseman tarinan tueksi. ”Tällaista lisää” ja ”Tunsin olevani merellä” Työpajoissa oli pöydän täydeltä Bruunin upeaa taidetta postikortteina. Jokainen osallistuja valitsi kuvan, jonka koki puhuttelevan itseään. Moni valitsi eläimen tai linnun, joka kuvasti omaa persoonaa. Kuvia valittiin myös sen mukaan mitä eläintä erityisesti ihaili. Huuhkajan terävä ja intensiivinen katse, ilveksestä kumpuava voimallisuus taikka joutsenen kauneus. Minkä eläimen sinä valitsisit? Kortit lähtivät osallistujien matkaan, muistona yhteisestä elämyksestä. Työpajoja pidettiin kaksi ja molempien jälkeen tunnelma oli innostunut. Osallistujien antaman palautteen perusteella tämän tyyppistä toimintaa kaivataan lisää. Osallistujat kertoivat myös, kuinka mukavalta tuntui tavata ihmisiä pitkään jatkuneiden rajoitusten jälkeen. Toisaalta oli halua päästä tekemään ja kokemaan yhdessä. Ensimmäisen työpajan jälkeen osallistujat kysyivät, voisiko joku tulla järjestämään vastaavaa toimintaa heidän omaan kerhoonsa. Tarvetta oli myös keskustelulle. Työpajojen jälkeen osallistujat jäivät keskustelemaan kanssamme ja antamaan palautetta. Palautteen lisäksi osallistujilta tuli myös jatkokehittelyideoita pajan toteutukseen, jossa tuotetut äänet olisi nauhoitettu. Osallistujat kertoivat, että olisivat halunneet kuulla nauhalta omaa äänituotostaan. Lisäksi väläyteltiin ideoita myös huoneen pimentämisestä. Pimeässä äänten aistimukset olisivatkin saattaneet voimistua. ARMAS-festivaalin missioita ovat: SENIOR POWER – ikääntyneiden ääni esiin SEINÄT NURIN – oman näköinen vanhuus, ei rajoja olemiseen tai tekemiseen ILOA ARKEEN – iloinen ja energinen festivaali https://armasfestivaali.fi/ Työpajoissa toteutui jokainen näistä. Ikääntyneet pääsivät kertomaan omia näkemyksiään niin elämästä, kuin työpajoistakin. Työpajoihin osallistuneet osoittivat rohkealla heittäytymisellään, että ei ole iästä kiinni mitä voi tehdä ja mitä ei. Saadun palautteen perusteella mission viimeinenkin osa-alue toteutui, työpajat tuottivat iloa ja energiaa osallistujille. Ihmisillä on oikeus kulttuurin kokemiseen ja luovaan toimintaan iästä riippumatta. Näin todetaan jo YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa. Kulttuurisella vanhustyöllä voidaan vaikuttaa myös ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin laajemminkin, kuten Fancourt & Finn (2019) kirjallisuuskatsauksessaan What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? osoittavat. (Cutler & Karttunen & Räsänen 2021: 5.) Monialaisuus loi pajatyöskentelyyn raikkaan ja innovatiivisen ilmapiirin, jossa jokaisen työskentelyyn osallistuneen oli mahdollisuus saada uusia oivalluksia. Ammatillisesta näkökulmasta tällainen työskentelymenetelmä loi mahdollisuuden oppia uutta ja verkostoitua eri ammattiryhmien välillä. Etenkin opiskelijoiden kanssa tehtävä yhteistyö tukee myös taidealalla opiskelevien ammatillista kehittymistä ja luo tulevaisuuden uramahdollisuuksia erilaisissa moniammatillisissa työryhmissä. (Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019: 35.) Yksi geronomien vahvuuksista on taito nähdä ikääntyvien tarpeita erilaisissa toimintaympäristöissä. Jokaisessa työpajaryhmässä olisi voinut olla yksi geronomiopiskelija mukana suunnittelussa ja toteutuksessa. Tulevien geronomien osaamisesta olisi päässyt täten hyötymään jokainen pajoihin osallistuja. Uskomme, että vähemmän ikääntyneille toimintaa ohjanneet opiskelijat olisivat saaneet tukea geronomiopiskelijan läsnäolosta ryhmässä. Kirjoittajat Camilla Sjöblom, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Susanna Ruuhonen, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Katja Stenholm, geronomiopiskeljia, Metropolia Ammattikorkeakoulu Kirjoittajat valmistuvat geronomeiksi toukokussa 2022. Lähteet ARMAS. ARMAS on valtakunnallinen festivaali, joka juhlistaa ikääntymistä. Cutler, David & Karttunen, Raisa & Räsänen, Jenni 2021. Love in a cold climate. Creative ageing in Finland. London. The Baring Foundation. Erik Bruun 90. Huhtinen-Hilden, Laura & Puustelli-Pitkänen, Anna & Strandman, Pia & Ala-Nikkola, Elina 2017:20—21. Kohti luovaa arkea. Kulttuurinen vanhustyö asiakaslähtöisyyden edistäjänä. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:34. Kulttuuri ja taide hyvinvoinnin edistäjinä̈ sosiaali- ja terveydenhuollossa, työelämässä ja koulutuksessa. Terveyttä ja hyvinvointia edistävän taide- ja kulttuuritoiminnan yhteistyöryhmän raportti ja jatkotoimenpide-ehdotukset. Helsinki: 2019.35
Digitalisaatio ikääntyneiden hoivapalveluissa
Ikääntyneiden määrä kasvaa, eikä hoitajia riitä kaikille ja kaikkialle. Olemmeko valmiita ottamaan vastaan digitalisaation tuomat mahdollisuudet? Entä jos joku ehdottaisi, että uusi työkaverisi onkin robotti? Olemmeko valmiita ottamaan ne osaksi työyhteisöä? Digitalisaation merkitys terveyspalveluissa Valtioneuvosto visioi vuonna 2016, että vuonna 2020 Suomessa otettaisiin laajamittaisesti käyttöön digitalisaatio, automatisaatio ja robotiikka kaikilla yhteiskunnan toimialoilla, myös terveydenhuollossa. Ajatuksena oli, että vuoteen 2025 mennessä saataisiin erilaisia ratkaisuja terveydenhuollon haasteisiin, kuten resurssien riittävyyteen. (Valtioneuvosto 2016.) Myös EU on linjannut vuonna 2019, että yksi tehokas tapa investoida terveyteen on investoida digitalisaatioon. Kuten muissakin palveluissa, on tärkeää arvioida tällaisten digitaalisten terveyspalvelujen vaikutuksia. Päätökset uusien digitaalisten terveyspalvelujen hyväksymisestä, käytöstä tai korvaamisesta terveydenhuoltojärjestelmän eri tasoilla, perustuvat niiden näyttöön suorituskyvystä. Terveydenhuoltojärjestelmän laajojen tavoitteiden saavuttaminen, mukaan lukien laatu, saavutettavuus, tehokkuus ja tasapuolisuus, ovat tavoitteita, joiden perusteella voidaan arvioida uusia digitaalisia terveyspalveluja. (EU 2019: 4.) Digitalisaatio ikäihmisten hoidon ja hoitajien tukena Sosiaali- ja terveysministeriön sekä Kuntaliiton laatusuositus vuosille 2020–2023 luonnoksen mukaan väestöstä vuonna 2018 oli 65 vuotta täyttäneitä noin 20 % ja ennusteen mukaan vuonna 2030 heitä olisi noin 26 % koko väestöstä. Myös iäkkäämmän ikäryhmän eli 75–85 vuotta täyttäneiden osuus kasvaa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020: 12.) Eliniän kasvaessa, myös muistisairauksien määrä kasvaa. Muistisairaudet itsessään eivät kuitenkaan ole lisääntyneet, vaan eliniän kasvu ja sairauksien diagnosoinnin parantuminen on nostanut lukua. Tämä muistisairauksien määrän kasvu tuo omat haasteensa ikäihmisten hoidon kehittämiseen. (Remes 2018.) Terveydenhuollossa automaatio ja robotiikka on jaettu erilaisiin kokonaisuuksiin, joita ovat esimerkiksi potilaiden omahoitoon liittyvä automatiikka, lääketieteen robotiikka ja hoitotyöntekijöiden työtä tukevaan robotiikkaan. Hoitotyöntekijöiden työpanosta pyritään kohdentamaan niihin tehtäviin, joissa tarvitaan hoitajan ammattitaitoa sekä henkilökohtaista olemista ihmisenä ihmiselle. (Kangasniemi 2016: 40–42). Näin ollen muissa työtehtävissä voidaan ottaa avuksi työtä tukevaa robotiikkaa. Digitalisaation käytön lisääntyessä hoitotyössä, on syytä pohtia miksi ja mihin tarkoitukseen teknologiaa käytetään, ja osataanko sen käyttöä arvioida, mutta myös millainen teknologinen osaaminen hoitotyön ammattilaisilla on. (Moisanen & Lintula 2020: 69). Digitalisaation teknisen osaamisen merkitys hoitotyössä korostuu, jotta pystytään tarjoamaan palveluita tehokkaasti, laadukkaasti ja turvallisesti. Robotiikka hoitotyössä Hoitotyöntekijöille tehdyissä tutkimuksissa on selvitetty, miten he suhtautuvat robotiikkaan. Pääsääntöisesti niihin suhtaudutaan myönteisesti, mutta niihin liittyy myös pelkoja. (Kangasniemi 2016: 40–42; Kyrki 2015: 3). Tutkimuksissa osoitettiin, että hoitajat kokevat yleisesti pelkoa teknologiaa kohtaan. He kokevat, että hoidettavan yksityisyys häviää, robotit tekevät puolesta tai ne eivät tunnista sairauksien oireita. Pelätään myös töiden lisääntymistä. Toisaalta pelättiin myös sitä, että robotit vievät kaiken työn, tulee massatyöttömyyttä. Tämä pelko on kuitenkin tutkimusten mukaan turha. (Kauhanen 2016: 10.) Hoitohenkilökunnan asenteilla katsotaan olevan suuri merkitys digitalisaatiota ja robotiikkaa kohtaan liittyvässä kehittämisessä. Asenteilla on joko estävä tai edistävä vaikutus. Tähän vaikuttaa muun muassa henkilökohtainen arvomaailma sekä periaatteet, jotka ohjaavat ammattietiikkaa. Hyväksyttävinä robottien käyttötapoina katsottiin fyysisesti raskaissa työtehtävissä avustaminen. Hyväksyminen oli positiivisempaa myös, jos oli jo aikaisempaa kokemusta roboteista. Roboteilla ei kuitenkaan katsottu voivan korvata hoitajan ja hoidettavan vuorovaikutustilanteita. (Moisanen 2020: 73.) Hoiva-alalla puhutaan kutsumuksesta, joka ohjaa henkilöitä hakeutumaan alalle. Ihmisläheisyys, auttamisenhalu ja empatia ohjaavat kutsumukselliseen hoivatyöhön, ja tämän kutsumuksen katsotaan osittain katoavan robotiikan myötä. Henkilöt, jotka näkevät robotiikan myönteisenä asiana hoivatyössä ja sen kehittymisessä, kokevat kutsumuksen uudella tavalla. Heille robotiikka tarjoaa uusia malleja toteuttaa työtään ja kehittää ammatti-identiteettiään. (Turja 2020: 167–168.) Työkaverina robotti Entäpä sitten se robotti työkaverina, ollaanko siihen valmiita? Tutkimusten mukaan valmiita ollaan, tietyin edellytyksin. Tarvitaan kuitenkin erilaisia kokeiluja, joissa ensin testaajina ovat innokkaimmat kokeilijat. Seuraavissa vaiheissa kokeiluja jalkautetaan niille, jotka ehkä vasta pohtivat mahdollisia hyötyjä, ja tästä kokeilua jatketaan taas eteenpäin heille, jotka suhtautuvat asiaan kriittisemmin. On helpompaa ottaa digitalisaatiota ja robotiikkaa käyttöön, kun on ensin testattu ja niistä saatu tieto avoimesti kerrottu uusille käyttäjille. Jotta robotit halutaan ottaa käyttöön, niiden on oltava helppokäyttöisiä ja niiden on oltava hyödyllisiä oman työn kannalta. (Kyrki ym. 2015: 7.) Kirjoitus pohjautuu kirjoittajan Vanhustyön YAMK-opintojen opinnäytetyöhön, jonka aiheena oli Digitalisaatio ikääntyneiden hoivapalveluissa – Henkilöstön ja johtamisen näkökulma. Kirjoittaja: Päivi Isokoski-Salonen, Vanhustyön YAMK, Metropolian Ammattikorkeakoulu Lähteet: Valtioneuvosto 2016. Valtioneuvoston periaatepäätös älykkäästä robotiikasta ja automatisaatiosta 2016. Valtioneuvoston_paatos_robotiikasta0900908f804c90b7.pdf. Viitattu 1.10.2020. European Union, 2019. ASSESSING THE IMPACT OF DIGITAL TRANSFORMATION OF HEALTH SERVICES Report of the Expert Panel on effective ways of investing in Health (EXPH). Luxembourg: Publications Office of the European Union. Viitattu 1.2.2021 Kangasniemi, Mari, Pietilä, Anna-Maija, Häggman-Laitila, Arja 2016. Automatiikka ja robotiikka hoitotyöntekijöiden työn muutoksessa. Tutkiva hoitotyö. Hoitotieteellinen aikakauslehti 2/2016. Kauhanen, Antti 2016. Teoksessa: Andersson, Cristina, Haavisto, Ilkka, Kangasniemi, Mari, Kauhanen, Antti, Tikka, Taneli, Tähtinen Lauri, Törmänen, Antti. Robotit töihin, koneet tulivat – mitä tapahtuu työpaikoilla? EVA Raportti 2/2016. Helsinki. 2016. Kyrki, Ville, Coco, Kirsi, Hennala, Lea, Laitinen, Arto, Lehto, Paula, Melkas, Helinä, Niemelä, Marketta, Pekkarinen, Satu 2015. Robotit ja hyvinvointipalvelujen tulevaisuus. ROSE-konsortio. Strateginen tutkimus. Tilannekuvaraportti 2015. Suomen Akatemia. Moisanen, Kirsi, Lintula, Leila 2020. Teoksessa, Laanterä, Sari, Sauders, Hannele (toim.), Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten geneerinen osaaminen. Kirjallisuuskatsaus. Viitattu 16.8.2021. Remes, Anne 2018. Muistipotilaan laadukas hoito tulevaisuudessa – mahdoton haaste yhteiskunnalle? Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 2018; 134 (24): 2507–8. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto 2020. Laatusuositus 2020-2023.Viitattu 10.10.2020. Turja, Tuuli 2020. Teoksessa Särkikoski, Tuomo, Turja, Tuuli, Parviainen, Jaana (toim.), 2020. Robotin hoiviin? Yhteiskuntatieteen ja filosofian näkökulmia palvelurobotiikkaan. Tampere: Vastapaino.
Etsivällä vanhustyöllä toimijuuden vahvistumista
Ikäihmisten määrän kasvu ja yhteiskunnan tahtotila tukea ikäihmisten kotona asumista haastavat kehittämään vanhuspalvelujen toimintatapoja ja sisältöjä. Vantaalla lähdettiin ehkäisemään ikäihmisten syrjäytymistä etsivän vanhustyön projektilla. Toiminnalla oli toimijuutta vahvistavia vaikutuksia, jotka tukivat ikäihmisten kotona asumista. Projektin asiakkaiden ja työntekijöiden kokemusten kautta loimme suositukset toiminnan kehittämiseen. Ikäihmisten joukko monimuotoistuu samalla kun yhteiskunnan rakenteita uudistetaan. Ennakoivan ja ennalta ehkäisevän työskentelyn tärkeys ja merkittävyys korostuvat. Vantaan ikääntyneen väestön hyvinvointisuunnitelmassa 2018–2022 nostetaan tavoitteeksi ehkäistä ikääntyneiden syrjäytymistä mm. etsivän vanhustyön keinoin. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023 suosittelee kuntien etsivän työn lisäämistä, jotta toimintakyvyltään heikoimmat ikäihmiset ja tunnistetut riskiryhmään kuuluvat henkilöt löydetään ja heitä tuetaan tarpeen mukaisesti. Myös kansallisen ikäohjelman tavoitteena on, että iäkkäiden toimintakykyisten elinvuosien määrä kasvaa ja riskiväestön tunnistamiseen ja ennalta ehkäiseviin toimiin panostetaan. Etsivän vanhustyön projekti Vantaalla Vantaan etsivän vanhustyön projekti alkoi huhtikuussa 2020 ja jatkuu vuoden 2021 loppuun. Etsivän vanhustyön projektin tavoitteena on etsiä apua tarvitsevia ikäihmisiä ja löytää ratkaisuja hankalaan tilanteeseen yhdessä asiakkaan kanssa toimijuuden vahvistamiseksi ja mielekkään kotona asumisen mahdollistamiseksi. Toimijuus on ihmisen käytössä olevaa toimintakykyä, joka näkyy yksilön osaamisena, voimisena, kykenemisenä, täytymisenä, haluamisena ja tuntemisena (Jyrkämä 2013: 422–424). Projektin yksilötyö perustuu Diakonissalaitoksen malliin ja rakentuu yksilöllisistä kotikäynneistä. Jakson pituus on enintään kuusi kuukautta. Toiminta on ikäihmisen rinnalla kulkemista. Etsivä vanhustyö perustuu kumppanuuteen asiakkaan ja työntekijän välillä. Etsivän vanhustyön vaikutukset Etsivällä vanhustyöllä oli vaikutusta ikäihmisen toimijuuden vahvistumiseen. Projektin asiakkaat kokivat heidän toimijuuttansa vahvistaneen: henkisen tuen lisääntyminen itsenäisyyden lisääntyminen elämän merkityksellisyyden lisääntyminen Henkisen tuen kokemus syntyi arvostuksen, luottamuksellisuuden ja mielenvirkeyden kokemuksesta sekä onnellisuuden ja tyytyväisyyden tunteen lisääntymisestä. Itsenäisyyden lisääntyminen koostui pystyvyyden ja motivaation lisääntymisen kokemuksesta ja haluamisen kokemuksen lisääntymisestä. Elämän merkityksellisyyden lisääntyminen näkyi asiakkaiden elämänhalun, tulevaisuuden uskon ja toivon vahvistumisen kokemuksena sekä tavoitteellisuuden kokemuksen lisääntymisenä. Etsivän vanhustyön vaikuttavat keinot Kokemuksia etsivän vanhustyön keinoista kartoitettiin projektin asiakkailta teemahaastatteluilla ja projektin työntekijöiltä työpajatyöskentelyllä. Alla vasemmalla asiakkaiden ja oikealla työntekijöiden kokemuksia etsivän vanhustyön keinoista asiakkaan toimijuuden tukemiseen. Projektin työntekijöiden kautta saimme myös niiden asiakkaiden äänen kuuluviin, jotka eivät osallistuneet haastatteluun. Suositukset etsivän vanhustyön kehittämiseen Kehittämistyössämme keräsimme etsivän vanhustyön asiakkailta ja työntekijöiltä kokemuksia, jonka pohjalta loimme suositukset etsivän vanhustyön kehittämiseksi Vantaalla. Etsivää vanhustyötä suositellaan vakinaistettavaksi osaksi kunnan ennalta ehkäisevää palveluvalikkoa. Verkostotyötä suositellaan tiivistettäväksi tukea tarvitsevien ikäihmisten löytämiseksi ja monialaisten ratkaisujen mahdollistamiseksi. Etsivän vanhustyön työparityöskentelyä esitetään vahvistettavaksi ammattilaisten asiakaslähtöisen reflektoinnin ja itseohjautuvuuden lisäämiseksi. Suositukset sisältävät myös ikäihmisten yksilöllisyyden varmistamisen, jotta etsivän vanhustyön jakson sisältö ja kesto määräytyy ikäihmisen tarpeiden mukaisesti. Etsivä vanhustyö on ajankohtainen ja tulevaisuuden vanhustyön tarpeiden mukainen palvelu. Eettisesti ja yhteiskunnallisesti kestävien palvelujen kehittämistyössä on tärkeä kuulla sekä asiakkaita että ammattilaisia heidän kokemuksistaan palvelujen oikeasta kohdentumisesta syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Kirjoitus pohjautuu vanhustyön YAMK-opintojen tutkimukselliseen kehittämistyöhön Etsivällä vanhustyöllä syrjäytymistä vastaan. Keskiössä ikäihmisen toimijuus. Kirjoittajat Susanne Laine, fysioterapeutti (YAMK), joulukuussa 2021 valmistunut vanhustyö (YAMK)- opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Sari Juvanen, terveydenhoitaja (YAMK), joulukuussa 2021 valmistunut vanhustyö (YAMK)- opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Lähteet Diakonissalaitos 2020. Etsivän vanhustyön toimintamalli vaikuttavaan verkostotyöhön. Työryhmä: Aalto, Satu & Mäkelä, Anna & Pohjalainen, Sini & Roti, Johanna & Sutinen, Heli (Diakonissalaitos) & Kvist, Elina (Espoon kaupunki) & Paananen, Virpi (Helsingin kaupunki) & Levänen, Reetta (Tampereen kaupunki). Julkaisuksi koonnut Sutinen, Heli. Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö sr 2020. Viitattu 18.11.2021. Jyrkämä, Jyrki 2013. Vanheneminen, arkitilanteet ja toimijuus. Teoksessa Hekkinen, Eino & Jyrkämä, Jyrki & Rantanen, Taina (toim.). Gerontologia. Kustannus Oy Duodecim. 421–425. Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030. Tavoitteena ikäkyvykäs Suomi. Sosiaali- ja ter-veysministeriön julkaisuja 2020:31. Viitattu 18.11.2021. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:29. Helsinki 2020. Viitattu 18.11.2020. Vantaan ikääntyneen väestön hyvinvointisuunnitelma 2018–2022. Osa Vantaan hyvin-vointiohjelmaa 2018–2022. Viitattu 18.11.2021.
Ikääntyneet masentuneet -palveluiden väliinputoajat?
Johanna Weeman kartoitti masennuksen vaikutuksia ikääntyneiden kuntoutuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Masentuneita kohdataan ja masennusta tunnistetaan, mutta mitä sen jälkeen? Lievä- ja keskivaikea masennus on ikääntyneillä yleistä, silti ikääntyneiden mielenterveyskuntoutuksessa on puutteita. Ikääntynyt masentunut voi tarvita samanaikaisesti monen alan asiantuntemusta, siksi masennus tulisi huomioida myös gerontologisessa kuntoutuksessa. Tästä huolimatta ikääntyneiden palvelut saattavat painottua fyysiseen terveyteen. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää Turun kaupungin gerontologisen kuntoutuksen työntekijöiden näkemyksiä siitä, miten ikääntyneiden lievä tai keskivaikea masennus vaikuttaa gerontologisen kuntoutuksen suunnitteluun ja toteutukseen ja millaisia kehittämistarpeita ikääntyneiden masennuksen kuntoutuksessa nähdään. Masentunut gerontologisessa kuntoutuksessa Masentuneita ohjautuu gerontologiseen kuntoutukseen ja masennus vaikuttaa kuntoutusjaksojen sujumiseen. Mielenterveystyön ei nähdä kuuluvan varsinaisesti kuntoutuskeskusten työnkuvaan. Perustyön ohella saatetaan pyrkiä kuntouttamaan myös masennusoireita, koska ei ole tietoa, minne asiakkaan voisi ohjata tai muiden tahojen auttamismahdollisuudet koetaan heikoiksi tai liian hitaiksi. Masentuneiden kohdalla korostuvat esimerkiksi motivoinnin ja ajan antamisen tarve, aiempaan elämään perehtyminen, toivon välittäminen, pystyvyyden tunteen vahvistaminen, osaamisen ja onnistumisen kokemusten mahdollistaminen sekä mielihyvää tuottavien hetkien etsiminen. Gerontologisen kuntoutuksen vahvuuksiksi masennuksen huomioinnissa nähtiin masennuksen tunnistaminen, taustasyiden kartoittaminen, monialaisuus, liikunnan ja toiminnan ohessa keskustelu, kotiympäristössä toimiminen, arjen haasteissa tukeminen ja ryhmätoimintaan ohjaaminen. Masennuksen tunnistamiseen perehdyttäminen on erityisen tärkeää, jos ikääntynyt ohjautuu kuntoutukseen vain yhdelle ammattiryhmälle. Luottamuksen rakentaminen voi olla oleellista masennuksen puheeksi ottamisessa. Vaikka mielialakysymyksiä uskalletaan ottaa hyvin puheeksi, masennus-sanaa ja mielenterveyspalveluiden nimiä saatetaan vältellä. Ikääntyneet saattavat karttaa mielenterveyteen viittaavia palveluita. Tämä voi olla yksi syy siihen, miksi masentuneita ikääntyneitä ohjautuu kuntoutuskeskusten toiminnan piiriin, vaikka kuntoutuksen tarve olisi ensisijaisesti psyykkisen toimintakyvyn kuntoutuksessa. Gerontologisessa kuntoutuksessa käytetään monia elementtejä, joita suositellaan masennuksen kuntoutukseen. Näitä ovat esimerkiksi mielialalääkityksen aloitus, asiakkaan tarpeen mukainen monialainen yhteistyö, liikunnan ja mielekkäiden toimintojen hyödyntäminen, jalkautuminen, kuljetusten organisointi, ryhmätoimintoihin ohjaaminen ja yhteistyö omaisten kanssa. Kuntoutuskeskukset huomioivat myös ravitsemuksen, mikä voi olla oleellista masennuksenkin hallinnassa. Masennuksen kuntoutuksen näkökulmasta gerontologisen kuntoutuksen suurin puute vaikuttaisi olevan keskusteluosaamisen puuttuminen. Askeleita oman toiminnan kehittämiseksi Kuntoutuskeskuksissa kehitetään jatkossa ainakin ohjeistusta masennuksen huomioinnista, järjestetään koulutuksia masennuksesta ja suunnitellaan psykososiaalista ryhmätoimintaa. Kuntoutuksen laadun takaamiseksi tulisi kiinnittää huomiota työntekijöiden suhtautumiseen mielenterveyskysymyksiin ja kehittää työntekijöiden vuorovaikutustaitoja. Tiimiytymistä tukemalla edistetään työntekijöiden jaksamista työskennellä tämän haasteelliseksikin koetun asiakasryhmän kanssa. Työntekijät näkivät hyödylliseksi, että omassakin toiminnassa olisi tarjota enemmän keinoja masennuksen kuntoutukseen. Pääasiaksi nähtiin, että tiedossa olisi joku väylä, josta keskusteluapua saisi nopeasti ja oikea-aikaisesti suhteessa gerontologisen kuntoutuksen jaksoon. Yhteistyön kehittäminen Jos psyykkinen kuntoutus halutaan pitää erillään kuntoutuskeskusten palvelukokonaisuudesta, tulisi kuntoutuskeskuksilla olla selkeämpi käsitys muiden tarjoamista palveluista. Yhteistyön tekemiseen tarvittaisiin selkeämpiä rakenteita, jotta työntekijöiden aikaa ei menisi selvitystyöhön. Tämä edellyttäisi tietenkin sitä, että mielenterveyspalveluiden puolella olisi ikääntyneiden tarpeisiin vastaavia palveluita, mutta sitä ei tässä tutkimuksessa kattavasti selvitetty. Turun kaupungin mielenterveyspalveluissa on toteutettu syksyllä 2021 isoja organisaatiomuutoksia, joiden merkitystä ikääntyneiden näkökulmasta tulisi nyt kartoittaa. Ikääntyneiden kuntoutuksen kehittäminen mielenterveyskuntoutuksen ja gerontologisen kuntoutuksen rajapinnassa voisi parhaimmillaan edistää samanaikaisesti monia toimintakyvyn osa-alueita, elämänlaatua ja kotona pärjäämistä. Kirjoittaja Johanna Weeman (toimintaterapeutti YAMK), tammikuussa 2022 valmistunut vanhustyö (YAMK) - opiskelija Lähteet Weeman, Johanna 2022. Masentunut ikääntynyt gerontologisessa kuntoutuksessa. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Vanhustyön tutkinto-ohjelma.
Ikäystävällinen ympäristö liikuttaa
Johanna Huiko-Lahtinen ja Tanja Marjomaa selvittivät opinnäytetyössään, miten liikuntakeskuksia tulisi kehittää, jotta ne innostaisivat ikääntyviä asiakkaita jatkamaan aktiivista harjoittelua myös ikävuosien karttuessa. Väestörakenteen muuttuessa on tärkeää tunnistaa, millainen ympäristö palvelee mahdollisimman hyvin kaikenikäisiä liikunnan harrastajia. Viime vuosikymmeninä ikänormien merkitys on vähentynyt, mikä näkyy elämäntyylien muutoksena ja nuoruuden ihannoimisena. Entistä useampi ikääntyvä haluaa elää omannäköistä elämää hyvinvoinnistaan huolehtien. Eri liikuntamuotojen yhdisteleminen ja paikallaanolon välttäminen edistävät terveyttä ja hyvinvointia. Monipuolisella liikuntaharjoittelulla jokainen iästä riippumatta voi vaikuttaa kokonaisvaltaisesti toimintakykyynsä ja hyvinvointiinsa. Jostain syystä ikääntyvät henkilöt eivät ole kuitenkaan löytäneet liikuntakeskuspalveluja harjoittelunsa tueksi. Myös osalle kyselyymme vastanneista liikuntakeskusten erilaiset harjoittelumahdollisuudet olivat jääneet vieraiksi. Tieto, vuorovaikutus ja viihtyisä ympäristö lisäävät aktiivisuutta Kyselymme mukaan aiemmin omaksutulla liikunnallisella elämäntavalla ja terveyden edistämiseen liittyvällä tietoisuudella on ikää suurempi vaikutus lajivalintoihin ja liikunta-aktiivisuuteen. Tieto hyvinvoinnin edistämisestä ja mahdollisuudesta vaikuttaa toimintakyvyn säilymiseen oli monille tärkeä liikkeelle saava voima. Vastauksissa korostui myös vaihtelun merkitys liikuntamotivaation ylläpitämiselle. Ryhmäliikuntatuntien ja kuntosaliharjoittelun yhdistäminen tekee harjoittelusta monipuolista ja innostavaa, lisää sosiaalisia suhteita sekä tarjoaa mahdollisuuden liikkua suositusten mukaisesti itselle mieluisalla tavalla. Vastauksissa toivottiin monipuolisia helposti lähestyttäviä liikuntapalveluja, joiden suunnittelussa huomioidaan eri-ikäisten tarpeet ja tavoitteet kokonaisvaltaisesti. Monet kiinnittävät huomiota myös tilojen viihtyisyyteen. Siisti ympäristö osoittaa arvostusta asiakkaita ja kanssaharjoittelijoita kohtaan sekä vahvistaa turvallisuudentunnetta. Harjoittelun turvallisuuteen liittyi myös se, että liikuntakeskuksessa on helppo liikkua ja sieltä löytyvät ergonomiset helppokäyttöiset laitteet. Ikääntyvien asiakkaiden kannalta viihtyisyyttä lisääviksi tekijöiksi nousivat myös tilaan sopiva valaistus ja miellyttävä äänimaisema, jotka auttavat hahmottamaan muuten nopeatempoista ympäristöä. Lisäksi toimintaympäristön suunnittelussa tulisi huomioida sosiaalinen ulottuvuus ja osallistumista tukevat palvelut; neuvonta, ohjaus ja vuorovaikutus. Kyselymme tulokset osoittivat, että terveystiedon jakaminen ja yhteisöllisyyden kokemuksen vahvistaminen ovat keskeisessä asemassa ikäystävällisen ympäristön muodostumisessa ja esteiden purkamisessa. Iäkkäämmät vastaajat kaipasivat muita enemmän kannustusta ja muita ihmisiä harjoittelunsa tueksi. Liikuntakeskuksissa henkilökunnalla on merkittävä rooli vahvistaa asiakkaiden turvallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemusta sekä harjoitteluvarmuutta. Vuorovaikutustilanteet sekä ohjaajan erityisosaaminen ja ohjaustapa muodostavat asiakkaalle liikuntaelämyksen sekä palveluille ominaista vaihtelua. Miellyttävät liikuntakokemukset lisäävät motivaatiota ja tavoitteisiin sitoutumista. Ikääntyvien ryhmät ovat aiempaa vaativampia asiakkaita Ympäristösuunnittelulla ja räätälöidyillä palveluilla voidaan lisätä ikääntyvän väestön liikkumista terveyttä edistävälle tasolle. Ikääntyvät asiakkaat eivät välttämättä koe tarvetta ulkonäkökeskeisille palveluille, vaan heitä houkuttelevat liikuntaympäristöt tarjoavat yhdenvertaisuuden kokemuksen muiden asiakkaiden kanssa. Palvelu, joka auttaa asiakasta tunnistamaan tarpeensa ja saavuttamaan tavoitteensa, sitouttaa hänet yhteisen onnistumisen kautta toimintaan myös tulevaisuudessa. Aidon asiakasymmärryksen luominen edellyttää kuitenkin halua ja kykyä samastua asiakkaan asemaan ja tavoitella yhteisyyden tunnetta. Lisätietoa Huiko-Lahtinen, Johanna & Marjomaa, Tanja 2021. Ikäystävällinen ympäristö. Liikuntakeskukset ikääntyvien ihmisten terveyttä edistämässä. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyöhön liittyvään kyselyyn vastasi 167 yli 65-vuotiasta liikuntakeskusasiakasta. Aineiston analysoinnissa yhdisteltiin määrällisiä ja laadullisia tutkimusmenetelmiä. Kirjoittajat Johanna Huiko-Lahtinen, geronomi AMK, valmistunut Metropoliasta joulukuussa 2021 Tanja Marjomaa, geronomi AMK, valmistunut Metropoliasta jouluna 2021 Lähteet Cerin, Ester & Nathan, Andrea & Cauwenberg, Jelle van & Barnett, Anthony 2019. Neighbourhood built environment and older adults’ physical activity. Teoksessa Lane, Anna P. (toim.): Urban Environments for Healthy Ageing: A Global Perspective. Routledge Advances in Sociology. Oxfordshire, UK; New York, USA: Routledge Taylor & Francis Group. 69–88. Dufva, Mikko 2020. Megatrendit 2020. Sitran selvityksiä 162. Helsinki: Sitra. Hänti, Sirpa 2021. Asiakkaista ansaintaan. Asiakaskeskeinen liiketoimintamalli. E-kirja. Helsinki: Alma Talent. Laine, Antti & Vehmas, Hanna 2020. Fitness in Finland: Department Stores of Healthy Life Styles. Teoksessa: Scheerder, Jeroen & Vehmas, Hanna & Helsen, Kobe (toim.): The Rise and Size of the Fitness Industry in Europe. Fit for the Future? Lontoo, UK: Palgrave Macmillan / Springer Nature. 177–198. Ruuskanen, Timo 2019. Perinteinen kävelylenkkeily edelleen suosituin koko kansan liikuntaharrastus. Tieto & Trendit. Julkaistu 18.4.2019. Helsinki: Tilastokeskus. Saarenheimo, Marja & Pietilä, Minna & Maununaho, Sonja & Tiihonen, Arto & Pohjolainen, Pertti 2014. Ikäpolvien taju: elämänkulku ja ikäpolvet muuttuvassa maailmassa. Elämänkulku ja ikäpolvet -hanke 2011–2013. Helsinki: Vanhustyön keskusliitto. Sippola, Petra 2019. Tavaramerkki liikuntapalvelun tuotteistamisessa: kun jumppa ei ole enää pelkkää jumppaa. Acta Wasaensia 422. Vaasan yliopisto. UKK-instituutti 2020. Liikkumisen suositus yli 65-vuotiaille. Päivitetty: 28.10.2020. UKK-instituutti 2020. Liikunta parantaa muistisairaan liikkumis- ja toimintakykyä sekä kotona että laitoksessa. Päivitetty: 12.11.2020.
Muistimatkaa pelillistämässä
Pelillisyys yhdistetään usein lapsiin, nuoriin, joskus myös aikuisiin ihmisiin, mutta harvemmin ikäihmisiin. Voitaisiinko pelillisyyttä hyödyntää enemmän ikäihmisten kanssa tehtävässä työssä? Entä käyttää mahdollisuutena muistityössä? Mikä ihmeen pelillisyys? Pelillisyydellä tarkoitetaan pelien tavoitteellista käyttämistä asiakastyössä ja oppimisen helpottamisessa. Sosiaali- ja terveysalalla pelillisyyden käyttö on viimevuosina lisääntynyt runsaasti. Pelillisyyden hyödyt ovat hyvin moninaiset: Ongelmakeskeinen ajattelu voi kääntyä voimavaralähtöiseksi ajatteluksi Omaan tilanteeseen saa etäisyyttä Löytää uusia näkökulmia Edistää rentoa ja monimuotoista vuorovaikutusta. (Hytti & Kähkönen 2019: 2–5.) Pelillisyyttä käytettäessä tuodaan peleistä tuttuja elementtejä ja periaatteita tilanteisiin, joissa niitä ei muuten ole. Näin oppimisesta saadaan tuloksellisempaa ja motivoivampaa. Pelien kautta voi oppia turvallisesti itsestä, tunteista ja ympäristöstä. (Ängeslevä 2014: 118—125.) Miksi käyttäisin pelillisyyttä? Pelillisyys tarjoaa mahdollisuuden käsitellä asioita mielekkäällä ja konkreettisella tavalla lisäten välineitä vuorovaikutukseen. Se on keino tukea asiakkaan osallistumista ja syventää keskustelun tasoa. (Pelillisyyden hyödyt sosiaalityössä.) Pelatessa asiakas on itse asiantuntijana ja mukana olevan työntekijän valta-asema väistyy: Kohtaamisesta tulee tasa-arvoista. (Hytti 2019; Pelillisyyden hyödyt sosiaalityössä.) Uskomme pelillisyyden merkityksen nousevan tulevien vuosien ja vuosikymmenten aikana. Minkälaisia pelejä ikäihmisille ja muistikuntoutujille? Ikäihmisiä kiinnostavat oppimista tukevat pelit, jotka eivät tähtää suorituksiin. He haluavat pelien olevan hidastempoisia, yksin tai kahdestaan pelattavia. (Penttinen 2014: 16–18.) Pelien pitää olla selkeitä ja selkokielisiä sekä ikäihmisiä kiinnostavista teemoista (Penttinen 2014: 16–18). Erityisesti muistikuntoutujille suunnitelluista peleistä pitää karsia kaikki epäolennainen pois, yleisilmeen tulee olla pelkistetty (Fua ym.). Muistimatka pelin pohjana Muistimatka on Suomen muistiasiantuntijat Ry:n (SUMU) Lupa puhua -hankkeen pohjalta syntynyt työväline. Sen tarkoituksena on mahdollistaa hyviä ja rakentavia kohtaamisia muistiperheiden ja heidän kanssaan työskentelevien ammattilaisten välille. (Suomen muistiasiantuntijat ry.) Muistimatkan tavoitteita ovat: Tarjota tietoa muistiperheille Auttaa ammattilaista tutustumaan muistiperheeseen Helpottaa vaikeiden asioiden puheeksi ottoa Omien voimavarojen ja taitojen löytäminen Uuteen tilanteeseen sopeutuminen ja Tulevaisuuden suunnittelussa tukeminen (Kataja-Rahko.) Lupa puhua -hanke kuuluu Ikäinstituutin ja Vanhus- ja vammaispalvelun liitto Valli ry:n Elämänote-ohjelmaa (Suomen muistiasiantuntijat ry 2019). Muistimatkan pelillistäminen Pelillistimme muistimatkan suomalaisella mobiilipelialustalla, Seppo io:lla. Käytimme Muistimatkan materiaaleja, mutta lisäsimme peleihin omaa luovuutta käyttäen kuvia ja kysymyksiä. Projektin toteutimme viiden geronomiopiskelijan ryhmänä. Pelin tarkoituksena on auttaa ammattilaista keskustelemaan muistiperheiden kanssa muistisairauksiin liittyvistä asioista, elämänmuutoksista sekä tulevaisuuteen varautumisesta. Teimme yhteensä kuusi peliä Muistimatka -materiaalin mukaisesti. Peleissä pelaaja liikkuu eri kentissä, joissa on erilaisia tehtäviä. Testasimme peliä ikäihmisten kanssa. Pelien tehtävät synnyttivät paljon keskustelua ja osoittautuivat yhdeksi hyväksi keinoksi lisätä tietoa sekä käsitellä asioita. Saamamme palautteen pohjalta muokkasimme peliämme selkeämmäksi. Pelin esittelyvideo löytyy Youtubesta (https://youtu.be/4Q72wSDBjb0). Lopuksi Teoreettista viitekehystä tutkiessa kävi ilmi, että digitaalisuus ikäihmisten hoitotyössä ja viriketoiminnassa on hyvin vähäisessä käytössä vielä, mutta kovasti lisääntymässä. Teknologian käyttöön voidaan yhdistää pelaamisen kautta kognitiota harjoittavia elementtejä, kuten päättelytehtäviä ja motoriikkaa tukevia tehtäviä, esimerkiksi nopan heittämistä. Pelillistäminen on yksi vaihtoehtoinen tapa hyödyntää muistimatkan materiaalia. Pelimme on ensiaskel siihen suuntaan. Peliä voidaan kehittää monella tavalla, esimerkiksi laittamalla ohjaajan etukäteen valitsemat kysymykset sattumanvaraiseen järjestykseen. Myös tehtävien asetteluja voi kehittää; vain mielikuvitus on rajana! Kirjoittajat Salla Lehto ja Tiia Sandberg, Geronomi (AMK), joulukuussa 2021 ja toukokuussa 2022 valmistuvat geronomiopiskelijat Kirjoitus pohjautuu kirjoittajien sekä projektiryhmään kuuluvien Emma Mannisen, Mari Nuutilan ja Emma Valtosen projektiraporttiin. Lähteet Fua, Karl C & Gupta, Swati & Pautler, David & Farber, Ilya. Designing serious games for elders. Psychology, Computer science. Viitattu 13.8.2021. Hytti, Tytti 2019. ”Painavaa kepeyttä asiakastyöhön” – Miksi leikillisyyttä ja pelillisyyttä kannattaa hyödyntää sosiaalisessa kuntoutuksessa ja sosiaalityössä? PRO SOS. Viitattu 13.8.2021. Hytti, Tytti & Kähkönen, Pekko 2019. Pelillisyys ja leikillisyys aikuissosiaalityössä. Socca – Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus. Viitattu 8.8.2021. Jönkkäri, Teemu 2016. Työmuistipelin suunnittelu ikäihmisille. Diplomityö. Tampereen teknillinen yliopisto. Viitattu 7.8.2021. Kataja-Rahko, Minna. Lupa puhua -hankkeen projektipäällikkö. Muistimatka-materiaali. Penttinen, Jari 2014. Kohderyhmän tarvekartoitus. Teoksessa: Arolaakso-Ahola, Sari & Hirvonen, Janne & Könni, Pirjo (toim.). Etäpeliä ikääntyville. EPI-esiselvityshanke. Lapin AMK julkaisuja. Sarja B. Raportit ja selvitykset 24/2014. Rovaniemi: Lapin ammattikorkeakoulu. 11–23. Pelillisyyden hyödyt sosiaalityössä. Socca. Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus. Viitattu 13.8.2021. Suomen muistiasiantuntijat ry 2019. Lupa puhua -hanke kannustaa huolten puheeksi ottamiseen. Päivitetty 20.10.2020. Viitattu 13.8.2021. Suomen muistiasiantuntijat ry. Muistiperheet yhteistyökumppaneina: Lupa puhua -hanke. Viitattu 10.8.2021. Ängeslevä, Sonja 2014. Tosielämän minecraftaaminen. Teoksessa Krokfors, Leena & Kangas, Marjaana & Kopisto Kaisa (toim.): Oppiminen pelissä. Pelit, pelillisyys ja leikillisyys opetuksessa. Tampere: Vastapaino. 118–132.
Etäkuntoutuksella myönteisiä vaikutuksia ikääntyneiden fyysiseen toimintakykyyn ja elämänlaatuun
Kuntoutus tulee ajankohtaiseksi, kun henkilön liikkumis- ja toimintakyky on syystä tai toisesta heikentynyt ja toiminta omassa ympäristössä nykyisellään vaikeutunut. Digitalisaatio, koronapandemia sekä kuntoutuksen resurssien säästö ovat kaikki osaltaan vauhdittaneet etäkuntoutuksen kehittämistä kuntien kuntoutuksen yksiköissä. Etäkuntoutuksen kehittämiseen on ryhdytty myös Länsi-Uudellamaalla Perusturvakuntayhtymä Karviaisen kuntoutuksessa. Karviaisen kotihoidossa etähoito on ollut käytössä jo pidempään. Ennen varsinaista etäkuntoutuksen käynnistämistä toteutettiin etäkuntoutusinterventio selvittämään, vaikuttaako etäkuntoutus ikääntyneen fyysiseen toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Mitä etäkuntoutus on? Kelan mukaan etäkuntoutus on ammattilaisen ohjaamaa etäteknologiaa hyödyntävien sovellusten tavoitteellista käyttöä kuntoutuksessa (Salminen ym. 2016a: 17). Kela onkin ollut muun muassa HUS:n (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri) rinnalla suuri etäkuntoutuksen kehittäjä viime vuosina Suomessa. Etäkuntoutusta voidaan pitää hyödyiltään verrattavana jopa perinteiseen kasvokkain tapahtuvaan kuntoutukseen. (Salminen & Hiekkala 2019: 10; Kela 2021). Etäkuntoutuksen hyvät puolet Etäkuntoutus antaa vaihtoehdon perinteiselle kasvokkain tapahtuvalle kuntoutukselle ja siinä on monia hyviä puolia. Asiakkaaksi pääseminen kuntoutukseen voi olla nopeampaa. Asiakas voi tehdä esimerkiksi verkossa olevia harjoituksia oman aikataulunsa mukaisesti. Mahdollista toteuttaa asiakkaan sijainnista riippumatta. Mahdollistaa moniammatillisen työskentelyn asiakkaan hyväksi ammattilaisten sijainnista riippumatta. Mahdollistaa yhteistyön asiakkaan omaisten kanssa asiakkaan kotiympäristössä. Ryhmämuotoinen etäkuntoutus mahdollistaa vertaistuen saamisen. Vapauttaa työntekijän resursseja muuhun, mitä jää matkustusajasta asiakkaalle. Säästää työntekijän matkakuluja asiakkaan luokse (kustannustehokkuus). Säästää asiakkaan aikaa ja matkakuluja, kun ei tarvitse tulla vastaanotolle. Sopii joillekin henkilöille paremmin kuin perinteinen kasvokkain tapahtuva kuntoutus. (Kela 2021; Salminen & Heiskanen. 2016b: 205; Salminen & Hiekkala 2019b: 293.) Kohti uutta palvelumuotoa Keväällä 2021 fysioterapeutin toimesta toteutettiin kahdeksan viikon etäkuntoutusinterventio Perusturvakuntayhtymä Karviaisen etähoidon vapaaehtoisille asiakkaille (N=24). Tutkimusryhmäläiset (n=12) osallistuivat kerran viikossa fysioterapeutin ohjaamaan etäkuntoutukseen, jonka lisäksi he suorittivat omatoimisesti kerran viikossa määrätyn harjoitusohjelman. Tutkimusryhmäläisten fyysinen toimintakyky ja elämänlaatu paranivat etäkuntoutusintervention vaikutuksesta. Tutkimusryhmän mittaustuloksissa havaittiin tilastollisesti merkitseviä muutoksia fyysisessä toimintakyvyssä (SPPB-testistö ja puristusvoimamittaus) sekä elämänlaadussa (EuroHIS-8-elämänlaatumittari) alku- ja loppumittauksien välillä suhteessa verrokkiryhmään. SPPB-testistössä parannusta tapahtui melko tasaisesti kaikissa testistön osioissa (tasapaino, tuolilta ylösnousu ja kävelynopeus), eikä kenenkään ryhmäläisen pisteet huonontuneet. Asiakaspalautteet etäkuntoutusinterventiosta olivat lähes poikkeuksetta positiivisia ja suurin osa ryhmäläisistä toi esille halunsa jatkaa etäkuntoutusta. Interventio loi hyvän pohjan etäkuntoutuksen käynnistämiselle Karviaisen kuntoutuksen toimesta. Jatkossa vastaavanlainen tutkimus olisi perusteltua toteuttaa isommalle otoskoolle kuin tässä tutkimuksellisessa kehittämistyössä sekä voitaisiin tehdä seurantatutkimusta saavutettujen tulosten pysyvyydestä. Tutkimustietoa etäkuntoutuksesta sovelletaan sen käytännön toteutuksessa (Salminen & Hiekkala 2019b: 293). Kirjoittaja Emma Tuomainen, Fysioterapeutti YAMK, valmistunut Metropoliasta marraskuussa 2021 Ikääntyneiden fyysisen toimintakyvyn ja elämänlaadun muutokset etäkuntoutuksen aikana – Kohti uutta palvelumuotoa kuntoutuksen yksikössä Tutkimuksellinen kehittämistyö on saatavana Theseuksesta. Lähteet Kela 2021. Oletko kuullut etäkuntoutuksesta? Elämässä. Media Kelan asiakkaille. Viitattu 11.10.2021. Salminen, Anna-Liisa & Heiskanen, Tuija & Hiekkala, Sinikka & Naamanka, Johanna & Stenberg, Jan-Henry & Vuononvirta Tiina 2016a. Etäkuntoutuksen ja siihen läheisesti liittyvien termien määrittely. Teoksessa Salminen, Anna-Liisa & Hiekkala, Sinikka & Stenberg, Jan-Henry (toim.). Etäkuntoutus. Helsinki: Kela. 11–18. Salminen, Anna-Liisa & Heiskanen, Tuija 2016b. Suositukset etäkuntoutukseen. Teoksessa Salminen, Anna-Liisa & Hiekkala, Sinikka & Stenberg, Jan-Henry (toim.). Etäkuntoutus. Helsinki: Kela. 205–207. Salminen, Anna-Liisa & Hiekkala, Sinikka 2019a. Etäkuntoutuksen kehittäminen Kelassa. Salminen, Anna-Liisa & Hiekkala, Sinikka (toim.). Teoksessa Kokemuksia etäkuntoutuksesta. Kelan etäkuntoutushankkeen tuloksia. Helsinki: Kela. 9–12. Salminen, Anna-Liisa & Hiekkala, Sinikka 2019b. Etäkuntoutuksen kehittäminen Kelassa. Salminen, Anna-Liisa & Hiekkala, Sinikka (toim.). Teoksessa Kokemuksia etäkuntoutuksesta. Kelan etäkuntoutushankkeen tuloksia. Helsinki: Kela. 289–293.
RAI-arviointimittarin CAP 4-heräte kotihoidossa osaamisen kokemuksen ja -kehittämisen näkökulmasta.
Kotihoidon hoitaja on saanut vastuuasiakkaansa RAI-arvioinnin valmiiksi. Hän tarkastelee arviointimittarin tuloksia ja huomaa joitakin kohonneita mittariarvoja sekä aktivoituneita herätteitä. Hoitaja tarkastelee herätteitä tarkemmin ja huomaa ympärivuorokautista hoitoon joutumisen uhkaa enteilevän herätteen aktivoituneen. Hän myös muistaa asiakkaan usein mainitsevan, että haluaa asua omassa kodissaan niin kauan, kun se on mahdollista. Hoitaja miettii, kuinka hän hyödyntää arvioinnin tarjoaman tiedon, oman kokemuksen asiakkaasta sekä oman ammattitaitonsa, jotta asiakkaan kotona asumista voitaisiin vielä tukea. Iäkkäiden kotona asumista pyritään tukemaan niin kauan kuin se on turvallista ja mielekästä. Se on sekä yhteiskunnallisesti, että inhimillisesti tavoiteltavaa, sillä iäkkäiden määrä kasvaa, hoitotyöntekijöitä tarvitaan yhä enemmän ja kuitenkin myös moni haluaa asua ja elää itsenäisesti. RAI-arviointiväline tarjoaa mainion työkalun asiakkaan toimintakyvyn sekä mahdollisien uhkien arvioinnin helpottamiseksi. Lisäksi laki vaatii sen käyttöä iäkkäiden toimintakyvyn arvioinnissa 1.4.2023 (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 980/2012). RAI-arvioinnin CAP 4-heräte auttaa havaitsemaan asiakkaan ympärivuorokautiseen hoivaan joutumisen riskin. Kiinnostukseni juuri tuohon herätteeseen kumpusi työhistoriastani. Olin huomannut, että aikaisella puuttumisella iäkkään toimintakyvyn muutoksiin voitaisiin vaikuttaa asiakkaan ympärivuorokautiseen hoivaan siirtymistä ehkäistä ja siirtää. Päivittäisistä toimista selviytyminen ennustaa mm. laitos- ja sairaalahoidon ja muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden tarvetta ja käyttöä. Lisäksi se ennustaa elinolojen järjestelyjen tarvetta ja elinaikaa. Hankaluudet päivittäisissä toimissa myös alentavat elämänlaatua, heikentävät itsenäisen elämän edellytyksiä sekä ovat lisäävät riskiä tapaturmille. Näiden syiden vuoksi päivittäistä toiminnoista selviytymisen arviointiin on kiinnitettävä huomiota ja pyrittävä vaikuttamaan ennaltaehkäisevässä mielessä. (Heikkinen & Kauppinen & Laukkanen 2013.) Tutkimuksellisessa kehittämistyössäni halusin selvittää, miten kotihoidon henkilökunta kokee oman osaamisensa herätteistä ja CAP 4-herätteestä. Tavoitteena oli lisätä henkilökunnan tietoutta CAP 4-herätteestä ja sen tulkinnasta. Henkilökunnan kokemusta osaamisestaan selvitin kyselylomakkeella. Lisäksi henkilökunta toivoi perehdytystä, jossa asiakasesimerkin avulla voidaan oppia lisää. Työpajoja järjestettiin kolme. Seurantakyselyllä ja haastatteluilla selvitin henkilökunnan kokemusta osaamisestaan, kun työpajoista oli kulunut kolme kuukautta. Työpajatyöskentely koettiin positiivisena. Työpajaan osallistuneet ilmoittivat työpajojen herättäneen mielenkiintoa aiheeseen ja palauttaneen mieleen herätteisiin liittyviä asioita. Työpajaan osallistumisella näytti olevan monia positiivisia vaikutuksia osaamisen kokemukseen herätteistä. Tulokset osoittivat myös, että työpaja lisäsi siihen osallistuneiden kykyä hyödyntää herätteitä työtehtävissään. Tulokset osoittivat, että henkilökunta koki osaamisensa herätteistä yleisesti tutummiksi, kuin ne kysymykset, jotka kohdentuivat yhteen herätteeseen. Työpajaan osallistuminen ei nimittäin vaikuttanut lisäävän osaamisen kokemusta CAP 4-herätteestä eikä lisäävän CAP 4-herätteen hyödyntämistä työssä. Havaittiin lisäksi, että kotihoidon henkilökunnalla vaikuttaisi olevan intoa ja halua käyttää sekä yleisesti herätteiden, että CAP 4-herätteen tarjoamaa tietoa hyväksi. Työpajoihin osallistuneet jalkauttavat osaamistaan ja oivaltamistaan tiimeissä. Osaamisen ja oppimisen prosessi on kuitenkin aikaa vievää ja nämä tulokset eivät ole vielä mitattavissa. Kehittyminen kohti RAI-asiantuntijuutta on aikaa vievä prosessi. Toimintatapojen ovat mahdollista muovautua hyväksi koettujen käytänteiden perusteella, mutta se vaatii aikaa, sitoutumista ja kehittäjiä. Kirjoittaja: Leena Jaatinen, Sairaanhoitaja YAMK, valmistunut Metropoliasta Vanhustyö YAMK -tutkinnosta tammikuussa 2022. Lähteet: Heikkinen, Eino & Kauppinen, Markku & Laukkanen, Pia 2013. Toimintakyvyn käsitteen ja arvioinnin evoluutio ja kehittämistarpeet. Teoksessa Heikkinen, Eino & Jyrkämä, Jyrki & Rantanen, Taina (toim.): Gerontologia 3.uud. p. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2020. E-kirja. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2012). Annettu Helsingissä 9.7.2020. Viitattu 25.12.2021.
Toimituskunta toimittaa Geroblogin sisällöt ennen niiden julkaisua. Geroblogin toimituskunta on aloittanut työnsä 4.4.2018.
Tuula Mikkola päätoimittaja
VTT, yliopettaja
tuula.mikkola@metropolia.fi
puh. 040 057 8279
Hilla Niemi
koulutussuunnittelija
hilla.niemi@metropolia.fi
puh. 050 567 8049
Marianne Roivas
FT, suomen kielen ja viestinnän lehtori
marianne.roivas@metropolia.fi
puh. 040 714 5153
asiakaslähtöisyys digitalisaatio esteettömyys hoitotyö hoivakoti HyMy-kylä hyvinvointi Hyvissä Handuissa Himassa ikäihminen ikäihmiset ikäystävällisyys ikääntyminen ikääntyneet ikääntynyt itsemääräämisoikeus iäkkäät kehittäminen kodin tuntu kohtaaminen kotihoito kotona asuminen lempeä hoiva monialaisuus moniammatillinen yhteistyö moniammatillisuus monikulttuurisuus motivaatio muistisairaus musiikki omaishoito osallisuus palveluasuminen RAI-arviointi saavutettavuus toimintakyky turvallisuus työhyvinvointi vaikuttavuus vanhuspalvelut vanhustyö vapaaehtoistyö vuorovaikutus yhteiskehittäminen yksilöllisyys yksinäisyys