Avainsana: projektityö
Kulttuurin ja sotealan risteyksessä: vertaisohjaajakäsikirjan palvelumuotoilu ja tuottaminen
Keväällä 2021 sain kunnian viedä Kukunori ry:n Kulttuurikongi-hankkeen finaaliin hankepäällikön roolissa. Oli mukava päästä laajentamaan aiempaa rikosseuraamusalan sosionomin ammattiani nykyisen eli kulttuurituottajan puolelle ja risteillä sujuvasti näiden kahden välillä. Hankkeen tarkoituksena oli vähentää vankeihin ja rikostaustaisiin kohdistuvaa negatiivista asenneilmapiiriä ja stigmaa sekä motivoida heitä muutokseen omassa elämässään. Vankien ja rikostaustaisten osallistaminen osaksi ympäröivää yhteiskuntaa on erityisen tärkeä steppi kuntoutuksessa. Koulutimme kulttuuripajamallin mukaisesti vertaisohjaajia, jotka tämän jälkeen alkoivat vetää omia ryhmiä haluamistaan aiheista. Hankkeen aikana pyöri ainakin shakkikerho, räppityöpaja, koodaustiimi ja kokkauskoulu. Omiin opintoihini liittyvän projektin tein hankkeen lopputuotteesta, jonka oli tarkoitus olla verkkokurssi vertaisohjaajakoulutuksesta. Tällä tavoin hankkeesta jäisi jotain konkreettista elämään, jonka avulla kohderyhmämme voisi jatkaa toimintaa itsenäisesti. Suunnittelimme hienon neliosaisen verkkokoulutuksen, joka oli tarkoitus kuvata, editoida ja koota ulkopuolisin ammattilaisvoimin. Rahoitukseen liittyvien haasteiden vuoksi emme kuitenkaan pystyneet palkkaamaan avuksemme tuotantoyhtiötä ja jouduimme arvioimaan verkkokurssi-ideaa uudestaan. Totesimme nopeasti, että vaikka me kolme hankkeessa työskentelevää olemme todella osaava kolmikko, emme osaa toteuttaa visuaalisesti laadukasta kokonaisuutta itsenäisesti. Päätimme siis jättää verkkokurssista video-osuudet pois ja teimme sen sijaan erityisen laajan käsikirjan. Käsikirja sisältää kaikki neljä koulutuskertaa huolellisesti avattuina, lisäksi erilaisia harjoituksia ja lomakkeita. Vaikka prosessiin menikin iso osa hankkeen lopusta, olen todella tyytyväinen. Taitoin koko käsikirjan täysin yksin, tekstejä teimme yhdessä tiimiläisteni kanssa. Ensimmäistä kertaa koskaan en päästänyt itsekriittisyyttäni niskan päälle, vaan päätin että teen parhaani ja sen on riitettävä. Entäs sitten se palvelumuotoilun osuus? Käsikirjan kohdalla sen huomioiminen nousi entistä tärkeämmäksi, koska kirjallisen viestin piti välittyä vastaanottajalle moitteetta. Kohderyhmässämme on paljon oppimisvaikeuksista tai erilaisista neurologisista ongelmista kärsiviä, joille asioiden omaksuminen voi olla hitaampaa tai raskaampaa. Meidän piti ottaa käsikirjan laatimisessa huomioon käytetty kieli, tekstin rytmitys, kuvallinen materiaali, helppolukuisuus ja kurssin vaativuus ylipäätään. Tähän käytimme erityisen paljon aikaa, joka kannatti. Yhteenvetona todettakoon, että tässä projektissa erityisesti olin samanaikaisesti todella mukavasti keskellä omaa asiantuntijuuttani ja todella pahasti epämukavuusalueella. Teki mieli vähätellä omaa tuotostaan jatkuvasti, mutta en suostunut olemaan epävarma. Kiitos siitä kuuluu myös tiimilleni, joka luotti esihenkilöönsä varauksetta. Minä tein sen, me teimme sen ja lopputulos on UPEA!
Juhlan tuntua Arabiassa
Arabian katufestivaali lienee monelle helsinkiläiselle vähintään nimellisesti tuttu. Koko perheelle suunnattu festari järjestetään vuosittain Toukolan kaupunginosassa, jonne se kerää nähtävää ja tehtävää eri alojen toimijoilta, esiintyjiltä, taiteilijoilta ja artisteilta. Alunperin alueella järjestetystä kierrätystapahtumasta Suomen suurimmaksi katutaidefestivaaliksi kasvaneen juhlan perusidea on edelleen yhteisöllisyyden ja mukavan yhdessä olon edistäminen. Festivaalin takana toimii Artova ry, eli Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki kulttuuri- ja kaupunginosayhdistys ry. Olin mukana tuottamassa festivaalia keväällä 2022, kun kahden pandemiasta johtuvan digitaalisen vuoden jälkeen tapahtuma päästiin jälleen järjestämään livenä. Toukokuun puolessa välissä pidettävän festarin tuotanto pyöräytettiin käyntiin helmikuussa. Tuotantotiimimme oli tänä vuonna puolet pienempi kuin tavallisesti. Siinä missä aiempina vuosina jokaista osa-aluetta hoitamassa on ollut työpari, yksi tuottaja oli nyt vastuussa omasta tontistaan. Olin itse vastuussa festivaalin taide- ja työpajaohjelmasta. Meillä oli ihan huippuporukka. Jokainen hoiti oman osuutensa ammattimaisesti ja kunnialla alusta loppuun. Töitä tehtiin pääosin etänä, ja festarin parissa työskentely olikin hyvin itsenäistä ja omaehtoista. Yhteyttä tiimin kesken pidettiin tiiviisti. Apua ja tukea vastaavilta tuottajilta sai aina tarvittaessa. Helmi- ja maaliskuu käytettiin pitkälti ohjelman kasaamiseen. Omalla kohdallani tämä tarkoitti avoimen haun avaamista työpajoja varten, taiteilijoiden lähestymistä sekä yhteistyö- ja sponsoritahojen kontaktointia. Huhtikuussa ohjelma lyötiin lukkoon ja festarialue hahmoteltiin kartalle. Tein tässä vaiheessa paljon hommia etenkin taideteosten eteen, jotta niiden sijoittelu alueelle olisi mahdollisimman toimivaa ja ylipäätään mahdollista. Festivaalin lähestyessä toukokuussa meno oli jo melko haipakkaa. Lisääntyneiden palaverien myötä oli mukavaa nähdä työkavereita useammin kasvokkain ja vaihtaa ajatuksia siitä mitä on meneillään. Festivaalipäivän aamuna huolet luvatusta sateesta kaikkosivat tummien pilvien antaessa tilaa auringolle, ja Arabianmäen kirsikankukat aukesivat kuin tilauksesta koristamaan aluetta. Viimeinen jännitysnäytelmä omalla kohdallani oli, kun alueelle toteutettu AR-teos ei ottanut toimiakseen vielä muutamaa tuntia ennen festivaalin alkua. Asia saatiin kuitenkin korjattua, ja pystyin hengittämään vapaasti kun ihmiset alkoivat valua alueelle. Kuusituntinen tapahtuma tuntui lipuvan ohi hujauksessa. Välillä piti muistuttaa itseä siitä, että fiilistelee menoa ja meininkiä kaiken juoksemisen ohessa. Väkeä ja tunnelmaa riitti, ja ihmiset tuntuivat toden teolla nauttivan livetapahtumasta pitkän tauon jälkeen! Arabian katufestivaalin tuottaminen oli todella opettavainen kokemus. Koska työryhmä on pieni, saa tekemisessä kosketuspintaa tapahtumatuotannon jokaiseen osa-alueeseen aivan eri tavalla, kuin isommassa tapahtumassa. Tuottajilla on myös hyvin pitkälti vapaat kädet ohjelman tuottamisessa, mikä edellyttää vastuunkantoa ja omien hoksottimien käyttöä. Ekologisuutta painottavat arvot pakottavat innovatiivisuuteen ja uusien työskentelytapojen löytämiseen. Festivaalin parissa työskenteleminen kasvatti ammatillista itsevarmuuttani ja antoi paljon oppeja tulevaan.
Kokemuksia keräämässä
Kirpputoritunnelmaa Kuva: Noora Kiiskinen Arabian katufestivaali on keväinen tapahtuma Toukolan alueella. Pääjärjestäjänä toimi Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki kulttuuri- ja kaupunginosayhdistys ry. Arabian katufestivaalien tavoitteena on lisätä eri lähialue-toimijoiden välistä yhteistyötä ja toimia kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Tapahtuma on suunnattu kaiken ikäisille, erityisesti perheille ja alueen asukkaille. Ohjelmaa on tarjolla monipuolisesti ja se koostuu musiikista, esittävistä taiteista, eri ravintoloista, työpajoista ja myös kestävästä kehityksestä. Tänä vuonna tapahtuma saavutti noin 14 000 kävijää. Työtehtäviini kuului ravintoloiden etsintä tapahtumaan, kirpputorialueen suunnittelu, yhteistyökumppaneiden kontaktointi, viestinnän eri tehtävät sekä asiakaspalvelu. Työn tekemisessä vaadittiin runsaasti oma-aloitteisuutta ja aikataulujen seuraamista. Erityisen haastavaa oli, että jokaisen tuli ottaa vastuu omasta osa-alueesta noviisina. ''Arabian katufestivaalin järjestäminen on arvokas kokemus Kulttuurituottajalle'' Tämä lause motivoi minua niinä hetkinä, kun työmäärä kasvoi liian suureksi ja oma ajankäyttö tuntui hallitsemattomalta. Siksi päätin tutustua kirjallisuuteen, jossa motivoitiin löytämään työkaluja ajankäyttöön, ja aikaan saamiseksi. Ajattelutavat ja tekniikat toimivat käsi kädessä ja niistä oli suureksi avuksi itsensä johtamiseen. Projektityöskentely Arabian katufestivaalien kirpputorin, ravintoloiden ja kestävän kehityksen vastaavana vaati juuri näitä taitoja. Opin projektista, että itsensä johtamisessa ja motivoimisessa avainasemassa ovat henkilökohtaiset tavoitteet, miten voin kehittyä ja mitä voin oppia projektista ja oman tavoitteen päämääränä on saavutettu lopputulos. Työskentelystä jäi käteen ammattitaitoa, kokemusta ja uusia ystäviä. Palkaton työ haastoi ajatuksena oman motivaation työskentelylle, mutta kokemus kaiken kaikkiaan on hyvä peili kaikelle tulevalle ammatillisessa kasvussa. Kierrätyskeskuksen tuo ja vie piste Kuva:Noora Kiiskinen
Gaalatunnelmaa Riihimäen Nuorisoteatterissa
Tuotin marraskuussa 2021 Riihimäen Nuorisoteatterin 30-vuotisjuhlagaalan. Illan tarkoituksena oli juhlistaa Riihimäen Nuorisoteatterin uskomatonta taivalta muutaman aktiivisen teatterilaisen temmellyskentästä valtionosuuden turvaamaksi laajaa taiteen perusopetusta tarjoavaksi teatterioppilaitokseksi. Juhlassa nähtiin muistoja matkan varrelta puheiden, kertomusten, tervehdysten ja esitysmaistiaisten kautta. Ohjelma oli Nuorisoteatterin näköinen. Se toi hienosti esiin palasia historiasta nykypäivään, taide-elämyksiä sekä Riihimäen Nuorisoteatterista alkukipinän saanutta osaamista. Gaalasta toteutettiin hybridimuotoinen eli ohjelma streamattiin YouTubeen. Hybriditapahtuma takasi mahdollisuuden osallistumiseen mahdollisimman monelle Riihimäen Nuorisoteatterin ystävälle. Striimin äärelle löysi yhteensä noin 300 katsojaa ja virtuaalinen osallistumismahdollisuus niitti kiitosta. Koska rahatilanne oli loppuvuodesta tiukka, gaalaa rahoitettiin myös ulkopuolisin sponsorivaroin. Juhla toteutettiin yhteistyössä viiden riihimäkeläisen yrityksen kanssa. Paikalle kutsuttiin Riihimäen Nuorisoteatterin entisiä ja nykyisiä jäseniä sekä historiaan vaikuttaneita henkilöitä 30 vuoden matkan varrelta. Lisäksi paikalla oli Riihimäen kaupungin ja kulttuuritahojen edustajia. Juhla oli kaikin puolin onnistunut. Niin ohjelma kuin tarjoilutkin toimivat tarkoituksessaan loistavasti. Vieraista huokui koronaerakoitumisen jälkeinen jälleennäkemisen ilo ja lämpö. Rakas teatterikoti sai arvoisensa juhlan ja herkisti vieraat palaamaan tärkeiden muistojen äärelle, yhdessä. Olen itse aloittanut pienenä harrastajana Riihimäen Nuorisoteatterissa vuonna 2007. Tieni talossa on edennyt viidentoista vuoden aikana aina hallituksen pöytään asti ja pitänyt sisällään laajan taiteen perusopetuksen päättötodistuksen sekä paljon rakkaita muistoja, oppeja, ihmisiä ja kokemuksia. Tuntui henkilökohtaisesti tärkeältä päästä suunnittelemaan ja toteuttamaan tämä merkkipaalu talolle. Koin arvokkaaksi sen, että tulin kummisetäni, showtaiteen arvostetun tekijän, niin ikään Riihimäen Nuorisoteatterin kasvatin esittelemänä lavalle tuottajan roolissa jakamaan kunniamainintoja. Tuntui siltä, että muutuin sekä omissa että monen muun silmissä puuhastelijasta varteenotettavaksi tekijäksi. Näin tärkeän yleisön edessä onnistuminen loi uskoa omaa osaamista ja kasvavaa ammattilaisuutta kohtaan.
Tarinat kulttuurituottajan taikavoimana
"Olipa kerran… Sen pituinen se." Näiden sanojen väliin mahtuu kaikkea sankaruudesta suruun ja menetykseen, kauniista rakkaudesta sielua riipivään tuskaan. Asioita, jotka tuntuvat joltain. Asioita, jotka jäävät mieleen. Mitä jos voisit valjastaa tämän voiman omaan työhösi? Oli kyse sitten pöytäroolipeliharrastuksestani tai elokuviin, sarjoihin ja kirjoihin uppoutumisesta, tarinoiden luominen ja niistä nauttiminen on olennainen osa elämääni. Vuosina 2019–2020 pääsin lähestymään aihetta kulttuurituotannon näkökulmasta, kun tein Suomen perinteistä inspiroituneelle musiikkiyhtyeelle markkinointisuunnitelman. Keskeinen osa suunnitelmaa oli niin sanottu tarinaidentiteetin käsikirja, juonellisempi versio perinteisestä brändikäsikirjasta, jonka laadin Anne Kalliomäen tarinalähtöisen palvelumuotoilun periaatteiden mukaan. Kuten hän määrittelee Tarinallistaminen – Palvelukokemuksen punainen lanka -teoksessaan (2014, Talentum), kyse on yrityksen toiminnan tarinalähtöisestä suunnittelusta, jossa palveluille käsikirjoitetaan juoni, joka sitoo kaiken yhteen. Ja näin todella tapahtui: tilaaja piti työtäni antoisana, minä pääsin leikkimään luovuudella työelämän kontekstissa. Klassinen win-win-tilanne, joka määritteli uudelleen, mitä haluan kulttuurituottajana tehdä. Sinäkin, rakas lukija, pääset osaksi juhlia. Olet itse asiassa jo matkalla, kulkenut yli 150 sanan pituista askelmaa. Muutama harppaus vielä, niin tarinoiden voima on sinun! Tässä kohtaa joudun kertomaan juonenpaljastuksen: juoni ei lopu ikinä. Näillä kuudella vinkillä* voit kuitenkin päästä alkuun tarinallistamisessa tai arvioida uudelleen jo olemassa olevia käytäntöjä: 1. Aitous. Jokainen uskottava brändäyksen teoria rakentuu sen varaan, että tuotetta tai palvelua markkinoidaan sellaisena kuin se oikeasti on. Haluan kuitenkin mainita tämän erikseen, sillä olen huomannut erityisesti musiikkipiireissä asenteen, että tietoinen brändäys tarkoittaa aina sielun myymistä. 2. Kiteytä. Mieti, mitkä ovat juuri teidän toiminnassanne olennaisia ja kiinnostavia asioita. Miksi organisaationne on alun perin perustettu? Entä mikä on sen merkitys kohderyhmällenne? Liittyykö nimeenne jokin erityinen tarina tai hyödynnättekö kenties jonkinlaista symboliikkaa? Onko historiassanne kiinnostavia käänteitä, joissa on kaikki hyvän tarinan ainekset? Mitä ikinä kirjoitatkaan ylös tässä kohtaa, olet päässyt lähemmäs brändinne ydintä. 3. Tee taustatutkimusta. Valitse kolme edellisessä kohdassa listaamaasi tarinaelementtiä ja pyydä niistä palautetta sekä kohderyhmän edustajilta että organisaationne sisältä. Selvitä muutenkin, millainen viestintä puhuttelee kohderyhmäänne. Kun tarinaelementit ovat saaneet vihreää valoa, hanki niistä taustatietoa. Itse esimerkiksi tutkin, miten luonto on koettu suomalaisesta kansanuskosta käsin. Huolellinen taustatyö antaa pelivaraa brändäykseen ja edistää sitä, että brändi puhuttelee kohderyhmää toivotulla tavalla. 4. Muuta asiakaskokemus vertauskuvaksi. Millaista kokemusta tavoittelette tarinanne kontekstissa? Käveleekö asiakas paratiisin porttien läpi vai auttavatko metsänhenget löytämään unohdetun luontoyhteyden? Millainen vertauskuva syntyy juuri teidän tarinaelementeistänne? 5. Juonellisuus. Se on jo merkittävä askel, jos teillä on selkeä ja kohderyhmää kiinnostava teema. Vielä parempi on, jos muutatte sen oikeaksi tarinaksi. Kirjoita fiktiota ja draaman keinoja hyödyntäen ainakin, miten kaikki alkoi, millainen käänne matkan varrella tuli ja miten tämä johtaa edellisessä kohdassa kuvattuun kokemukseen. Tässä hatusta heitetty esimerkki: "Kuu hohtaa kauniimpana kuin koskaan ja verhoaa planeettamme loisteeseensa. Meret ja järvet paljastavat todellisen luontonsa, kun kuu heijastaa niiden pintaan houkuttelevan polun. Seuraat sitä, mutta et uppoa veteen. Et, kunnes askeleesi lipeää ja olet aaltojen armoilla. Mutta ei hätää: olet kohdellut vedenhaltijoita ystävällisesti. He estävät sinua hukkumasta, ja huomaat voivasi hengittää pinnan alla. Olet palannut luonnon aalloille." Tällä tarinalla voisi markkinoida ekologisesti tuotettuja sukellusvarusteita, joiden avulla voi palata elämänlähteelle olematta sille haitaksi. 6. Vie tarina käytäntöön. Tarinaa ei tarvitse tai välttämättä edes kannata julkaista sellaisenaan. Sen sijaan se on ohjenuora, joka sitoo kaiken yhteen aina tuotteista ja palveluista palveluympäristöön ja markkinointiin. Tässä joitakin keinoja, joilla esimerkkitarinan voisi tuoda näkyväksi: Vedenhaltijat ovat tarinan keskeisiä hahmoja ja siten esillä markkinoinnissa ja tuotteissa. Kotisivut näyttävät kuun hohdon peittämältä vesistöltä. Täydenkuun aikana järjestetään yhteisiä sukellustapahtumia, joissa on vedenhaltijoiksi pukeutuneita maskotteja esittelemässä uusia tuotteita. Kivijalkaliikkeen pinnoille heijastetaan aaltoilevaa vettä ja kuun hohtoa, nauhalta kuuluu luonnon ääniä ja veden kohinaa. Kun tarina on rakennettu juuri teidän organisaationne näköiseksi, teillä on loputtomat mahdollisuudet persoonalliseen viestintään ja muihin ratkaisuihin. Tarinan lupaus tulee tietysti olla mahdollista lunastaa, eikä käytännön toimien kannata olla ristiriidassa sen kanssa. Jos koet, että tarinasi jäi kesken tai kaipaisi seuraavaa mullistavaa käännettä, voit jättää alle kommentin tai lukea tarinallistamisesta lisää osoitteessa: https://tarinakone.fi/tarinallistaminen/. Onnea menestystarinasi kirjoittamiseen! – Teemu Esko / Tuottajat 18 * Laadittu Anne Kalliomäen teoksesta Tarinallistaminen – Palvelukokemuksen punainen lanka (2014, Talentum) sekä projektini tulosten pohjalta.
Sometusta lasten ja nuorten urheilutapahtumassa
Stadi Cup on Euroopan suurin tyttöjen jalkapalloturnaus. Turnaus järjestetään yhdistyspohjalla, pääsääntöisesti vapaaehtoisten avulla. Tämän vuoksi heillä on vuosittain useampia opiskelijoita mukana toteuttamassa tapahtumaa. Olin mukana tuottamassa sosiaalisen median sisältöjä turnaukselle työparini kanssa. Pesti oli jaettu kahdelle opiskelijalle. Koska Stadi Cupin organisaatio ei ole kovin suuri, tarvitsivat he apukäsiä Instagramin, Facebookin ja nettisivujen päivittämiseen. Suurin tarve postaamiselle oli tapahtuman aikana, kun haluttiin jakaa paljon aitoa fiilistä pelaajista sekä muista turnaukseen osallistuvista. Mutta toki tekemistä oli myös ennen ja jälkeen turnauksen. Saimme työtehtäviin melko vapaat kädet. Näin saimme luotua oman näköistämme sisältöä, jolloin tekeminen tuntui hyvin mieluisalle ja luontevalle. Pääsin suunnittelemaan esimerkiksi Instagramiin leikkimielisen tietovisan ja luomaan spontaaneita haastatteluita pelaajien turnausfiiliksiä. Työskentely yhdessä toisen opiskelijan kanssa oli antoisaa, sillä hommia ei tarvinnut tehdä yksin vaan ajatuksia sai jakaa helposti myös työparinsa kanssa. Saimme jaettua työtehtävät hyvin sutjakkaasti, ja molemmat saivat vastuulleen osa-alueet, jotka tuntuivat luonnollisilta itselle. Turnauksen aikana päivät olivat pitkiä, mutta palkitsevia. Turnaus jouduttiin perumaan kesällä 2020 koronan tuomien rajoitteiden takia, joten oli ihana nähdä lasten ja nuorten iloa, kun turnaus taas järjestettiin. Myös sää oli turnauksen aikana mitä parhaimmillaan, ja aurinkorasvan käytöstä sekä veden juonnista tuli muistuttaa myös somen puolella. Ensimmäisen vuoden opiskelijalle projekti oli oikein sopiva. Hommia pääsi tekemää toden teolla. Hymyissä suin muistelen kohtaamisia osallistujien sekä muiden työntekijöiden kanssa. Tytti Holopainen, Tuottajat 20
Aurinkoenergialla tuotettu bisse? – Ympäristö tarvitsee kulttuurituottajan osaamista
Tiia Ryynänen Kulttuurituottaja 2018 Itsenäinen projekti: Ekokyselyn toteuttaminen TV-tuotantoyhtiön henkilöstölle - blogi Tein ensimmäisen työharjoitteluni kesällä 2021 TV-tuotantoyhtiössä tuotantoharjoittelijana. Kuvauspaikalla huomioni kiinnittyi toistuvasti puolityhjiin vesipulloihin, jotka elivät omaa elämäänsä. Suretti katsoa, kuinka niiden omistajat olivat unohtaneet niitä eteiseen, auton takapenkille, kannon nokkaan tai puiston penkille. Hylkäsivät ja tarttuivat toiseen. Nämä puolityhjät, muoviset vesipullot ovat symbolinen kuvaus siitä, kuinka ympäristöasiat voidaan ottaa, tai olla ottamatta tuotannoissa huomioon. Kuitenkin fakta on, etteivät muoviset vesipullot itsessään ole niin järkyttävä teko ympäristöämme kohtaan. Suomessa me tykkäämme ansaita hieman taskurahaa viemällä pullot pullonkierrätyspisteelle. Työharjoittelun jälkeen sovin tuotantoyhtiön kanssa, että voisin kartoittaa heidän puolestaan, kuinka toimistolla ja kuvauspaikoilla ekologisuus toimii tuotantoyhtiön työntekijöiden mielestä. Suunnittelin ja tein kyselylomakkeen, lähetin sen työntekijöille ja analysoin saamani vastaukset. Vastausten pohjalta tein tuotantoyhtiölle kehitysehdotuksia, kuinka he voisivat kehittää ekologisia tekijöitä tuotantoyhtiönä. Tapahtumat, festivaalit ja tv-tuotannot ovat mahtavia tilaisuuksia, jotka tarvitsevat entistä enemmän kestäviä tuotantotapoja, ekologisia palveluita sekä materiaaleja toteutuksessaan. Kulttuurituottajilla on oivallinen mahdollisuus hyödyntää koulutusohjelmastamme saatuja taitoja myös ympäristöteemojen edistämiseksi. Pohdi näitä, kun suunnittelet ekologisempaa tuotantoa: Millä saadaan merkittävin vaikutus aikaiseksi? Mitä ekologisia palveluita tai yhteistyökumppaneita voimme hyödyntää? Miten logistiikka hoidetaan? Miten jätehuolto hoidetaan tapahtuman aikana? Miten jälkituotannossa saadaan kierrätys tehokkaaksi? Kuinka viestimme ekoasiosta vaikuttavasti ja innostavasti? Kuvittele festivaali, jonne ihmiset kuljetetaan hybridi-busseilla. Ravintolakojuissa edustavat kotimaista lähiruokaa tarjoilevat yritykset. Bisse kädessäsi on sellaisen panimon tuottama, joka hyödyntää tuotantolinjassaan aurinkoenergiaa. On paljon asioita, joilla voidaan vaikuttaa ilmaston hyväksi, isompia ja pienempiä tekoja. Tärkeintä olisi, että ympäristö huomioitaisiin tekemisessämme. Se, että tuotannoissa pystyttäisiin minimoimaan eniten päästöjä aiheuttava tekijä, on iso askel oikeaan suuntaan. Ekologisten toimintatapojen selvittäminen vaatii aikaa, suunnittelua ja käytännön organisointia. Nämä taidot ovat meillä hallussa. Mikäli ekologisuus kiinnostaa, ehdota, että voisit ottaa harteillesi vaikkapa ekologisuuden koordinoinnin. Katso mitä tapahtuu! Hyödyllisiä linkkejä haltuun otettavaksi: https://ekokompassi.fi/ https://www.hsy.fi/jatteet-ja-kierratys/ https://www.sitra.fi/blogit/vinkkeja-kestavien-tapahtumien-toteuttamiseen-hiihtokilpailuista-kokouksiin/
Palvelumuotoilu tapahtumatuottajan työkaluna
Tapahtumatuottajalla on käytössään erilaisia työkaluja, ja jo opintojen alusta asti meille Metropolian kulttuurituottajille on puhuttu tapahtumatuottajan työkalupakista. Työkalupakki sisältää paljon tuottajalle tärkeitä asioita, jotka auttavat rakentamaan onnistuneen tapahtuman. Haluaisin lisätä tähän työkalupakkiin yhden uuden asian: nimittäin palvelumuotoilun. Palvelumuotoilu on yksinkertaisuudessaan asiakaskokemuksen tarkastelua ja parantamista. Apuna voidaan käyttää esimerkiksi palvelupolkua, johon merkitään kaikki mahdolliset kontaktipisteet, eli hetket, jolloin asiakas on suoraan tekemisissä tapahtuman kanssa. Kontaktipisteiden kohdalla voidaan pohtia, miten tätä kohtaamista voidaan tehdä asiakkaalle esimerkiksi helposti lähestyttävämmäksi, helpommin ymmärrettäväksi, tai helpommin löydettäväksi. Palvelumuotoilu toimi isona apuna oman itsenäisen projektini kanssa. Tuotin Ernubileet-nimisen tapahtuman yhteistyössä Tiivistämön kanssa. Tapahtumassa soitettiin japanilaista rock-musiikkia sekä kävijöille tarjottiin teemaa sopivaa aktiviteettia esimerkiksi pukukisan ja cover-bändin muodossa. Bändi soitti genren tunnettuja kappaleita. Projektissani keskeisenä ideana toimi valmiin tapahtumaidean kehittäminen. Oli oleellista miettiä, mitä aikaisemmista tapahtumista voitaisiin oppia ja miten asiakaskokemusta voitaisiin parantaa. Olin itse ollut kävijänä aikaisemmissa tapahtumissa, joten minulla oli valmiiksi itselläni selkeä kävijän näkökulma siitä, mitä olin jäänyt kaipaamaan lisää, mutta myös siitä, mikä tapahtumassa oli onnistunutta. Aloitin tapahtuman rakentamisen pohtimalla, mitä aikaisemmista tapahtumista oli jäänyt mieleen niin hyvässä kuin pahassa. Tapahtumaa työstäessä pyrin pitämään mielessäni sen, miten tapahtuma olisi mahdollisimman kävijäystävällinen, oli sitten kyse viestinnästä, tapahtuman aikataulusta tai pienistä asioista, kuten tapahtuman drinkkilistasta. Kesäopintoina käymäni kurssi palvelumuotoilusta toimi hyvänä apuna yleisellä tasolla, sillä se oli tarjonnut minulle lisätietoa palvelumuotoilusta. Sieltä saatu tieto tuli vaan soveltaa tapahtumatuotantoon sopivaksi. Pidin mielessä palvelupolun rakenteen. Pohdin kaikkia mahdollisia tapoja, miten potentiaalinen asiakas tulisi olemaan tekemisissä tapahtuman kanssa. Mietin myös sitä, miten tapahtumasta voisi tehdä mahdollisimman houkuttelevan. Tapahtuma oli mielestäni koronan aiheuttamiin olosuhteisiin nähden hyvin onnistunut. Uskon että asiakaslähtöisyyden korostaminen auttoi suunnittelussa paljon. Haluankin kannustaa muita tuottajia tutustumaan palvelumuotoiluun –perustasonkin tietämys aiheesta voi viedä pitkälle. Vaikka asiakaslähtöisyys voi tuntua itsestään selvältä asialta pitää mielessä, asian syvempi pohtiminen esimerkiksi palvelupolun avulla voi tuoda esiin asioita, jotka eivät olisi muuten välttämättä nousseet puheenaiheeksi.
Itsensä johtaminen nopeatempoisessa ympäristössä
Työskentelin syksyn 2021 Tanssii tähtien kanssa -tuotannossa tuotantoassistenttina. Syvennyin projektin aikana itsensä johtamiseen. Vastuualueeni tuotannossa oli TTK-sovellus ja lähetyksen aikana olin kiinni pisteissä. Olin välikätenä siirtämässä pisteet studiosta UT-autoon. Sen lisäksi assistentin pestiin kuului kaikenlaiset avustavat ja juoksevat asiat sekä esiintyjien ja muun työryhmän viihtyvyyden takaaminen. Syventymisalueen valinta oli helppoa, sillä halusin tehostaa työskentelyäni sekä varmistaa oman jaksamisen pitkän tuotannon aikana. Meillä oli syksyn aikana yhteensä 13 suoraa lähetystä, joista ensimmäinen oli syyskuun alussa ja viimeinen marraskuun lopussa. Livepäivät olivat usein hektisiä. Omien työtehtävien lisäksi tuotantotiimin on huolehdittava, että studiossa on kaikki tarvittava ja kameratreenit pyörivät aikataulun mukaisesti. Livelähetyksen alettua pystyin ensimmäisen kerran päivän aikana keskittymään ainoastaan omiin vastuualueisiini sovellukseen ja pisteisiin. Itsensä johtamisesta ja kehittämisestä löytyy paljon aineistoa ja monenlaisia vinkkejä sekä työkaluja. Itselleen sopivimpien työkalujen löytäminen voi olla hankalaa ja siksi monissa aineistoissa painotetaankin itsetuntemusta. Itsetuntemuksen lisäksi aineistoissa toistui useasti hyvinvointi ja tasapaino. Suurta kuvaa katsoessa nämä ovat hyviä vinkkejä, mutta kiireellisessä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa välineet eivät ole hyödyllisiä. Livepäivän aikana ei välttämättä ole mahdollisuutta pitää tasaisin väliajoin taukoja, tehdä to do -listoja tai sammuttaa puhelimen ilmoituksia, jotta oma keskittyminen ei keskeydy. Livepäivät suunnitellaan ja aikataulutetaan tarkasti edellisen viikon aikana. On kuitenkin valmistauduttava ja hyväksyttävä, että työpäivä ei aina tule menemään aikataulun eikä edes suunnitelman mukaan. On etukäteen tiedettävä mitkä tehtävät voi jättää hetkeksi kesken, jos päivän kulkuun tulee muutoksia. Sen lisäksi delegoiminen tai avun pyytäminen tilanteen muuttuessa on todella tärkeää. Itsensä johtaminen nopeatempoisessa ympäristössä täytyy olla tiettyyn pisteeseen asti automatisoitua. Tähän auttaa kokemus ja työtiimin tuki. Lisäksi nopeatempoisessa ympäristössä työskenteleminen vaatii joustavuutta ja pitkää pinnaa. Välillä on laitettava tuotanto kokonaisuudessaan omien työtehtävien edelle, kuitenkaan unohtamatta niitä. Syksyn tärkein oppi oli, että itsensä johtaminen yltää nopeatempoisessa ympäristössä myös tilanteen ulkopuolelle. Edellisen viikon ja jopa koko kauden itsensä johtaminen peilautui livepäivän kulkuun. Pitkän kauden aikana on tehtävä systemaattisesti hyviä päätöksiä niin tuotannon kuin oman jaksamisen eteen.
Sosiaalinen media kirjan markkinoinnin välineenä
Syksyllä 2021 pääsin työskentelemään intohimoni kirjallisuuden pariin, kun sain itsenäisen projektin kustantamo Lasten Keskuksessa. Syyskuusta marraskuun puoliväliin tein osa-aikaisesti töitä uuden fantasiakirjasarjan ensimmäisen osan Mustan Kuun majatalon parissa. Projektiin päätyminen ei ollut ainoastaan kiinnostavaa vaan myös nostalgista: olin itse lapsena suuri fantasiakirjafani. Työssäni keskityin viestintään ja erityisesti Instagram-markkinointiin. Tein Mustan Kuun Instagram-tilille stooreja, julkaisuja ja videoita kirjasta, sen hahmoista ja kirjan tekoprosessista. Sisällöntuotannon lisäksi hoidin yhteistyösopimuksia, erilaisia viestinnän tehtäviä sekä avustavia töitä kirjan markkinoinnin parissa, esimerkiksi kirjan julkaisutilaisuuteen liittyen. Mustan Kuun majatalon Instagram-tilin tarkoituksena oli luoda sarjalle fanikuntaa jo ennen ensimmäisen osan ilmestymistä. Itselleni suurena yllätyksenä tuli, miten heikosti pelkällä orgaanisella toiminnalla tili saavutti ihmisiä. Instagram on hyvin tietoinen siitä, miten applikaatiota käytetään myymis- sekä mainostustarkoituksiin ja se on tehty sitä haluaville tarkoituksella haastavaksi. Paitsi tietenkin silloin, kun on valmis käyttämään rahaa näkyvyyden tehostamiseksi. Aivan alkuun tili tuntui houkuttelevan uusia seuraajia ilman mitään toimenpiteitä, riitti, että tili pysyi aktiivisena. Tuntui hyvältä, innostavalta. Hei, tämähän onnistuu! Sisällöt kiinnostavat ihmisiä! Mahtavaa! Yhtäkkiä uusien seuraajien vana loppui kuin seinään. Tykkäykset vähentyivät. Kuin koko tili olisi jäänyt jonkin näkymättömän vallin taakse. On selvää, että Instagram ei halua, että heidän applikaatiostaan hyödytään ilman, että he hyötyvät siitä myös. Siksi Instagramin kannattaa ensin antaa uusille yritystileille näkyvyyttä ilmaiseksi, vähän kuin vahingossa. Ihmiset tilien takana innostuvat. Ja kun seuraajahanat isketään kiinni, ihmiset säikähtävät, jopa pettyvät. Tällöin he ovat myös valmiimpia maksamaan saadakseen näkyvyyden takaisin. Instagram tarjoaa mahdollisuutta mainostaa jatkuvasti yritystilillä. Pienelläkin summalla pääset valikoimaan kohderyhmää ja päättämään, millaista tulosta mieluiten toivoisit mainonnaltasi. Instagram ja sosiaaliset mediat ovat hyvin potentiaalisia ja oikein käytettynä hedelmällisiä alustoja kirjan markkinoinnille. Mutta samalla ne ovat arvaamattomia ja nopeasti muuttuvia. Instagram on mielestäni loistava väline markkinointiin– mutta se ei voi olla ainoa tapa. Mustan Kuun majataloa mainostettiin myös yhteistyökumppaneiden kautta blogeissa, podcasteissa ja somessa, sekä kirjakaupoissa ja esimerkiksi jakamalla ilmaisia kirjanmerkkejä Helsingin Kirjamessuilla. Taitava markkinoija pitää huolta, että markkinointi tapahtuu monin eri keinoin ja eri väylissä. Katariina, kulttuurituotannon opiskelija 18
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 kutu18 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku