Avainsana: projektityö
periglitch ⊂ verkko – esitystaidetta epätyypillisessä ympäristössä | projektijohtaminen taiteellisena suunnittelijana
Ohdakkeisen kosteuden kyllästämässä verkossa oliot menettävät ajan myötä silmänsä. Kuoriuduttua omasta hengestään, tahman pulpe valloittaa niiden kudosten jokaisen säikeen. Eheät rihmat hapertuvat, haaveet kerrostuvat ja liukkaus juoksee luiden ympäriltä karkuun. Hajaspektri värähtelee pirskahtelevina hermokimppuina selkärangan jatkeena. Värähtelyn taajuus on kutsu perinnössä vellovaan leikkiin, perimmäisimpään glitchiin. Heinäkuussa 2022 Kumpulan Metsäteatterissa sai ensi-iltansa tahmeana pulppuava performanssi, nykyteatteriesitys periglitch ⊂ verkko (luentatapa: periglitch sisältyen verkkoon). Temaattisesti teos käsitteli luomista, luopumista, perintöä ja valtaa. Teoksen visuaalien ja audion muotoa ja järjestystä voisi luonnehtia jopa installaatiomaiseksi. Kalliota koristivat erilaiset virkatut ja nyplätyt verkot, liitupiirrokset, muoviköydet ja pitsikankaat. Ympäristösyistä halusimme hyödyntää esityksessä mahdollisimman vähän sähköä, joka olisi myös langatonta (Bluetooth-kaiuttimet, taskulamput). Lisäksi luovuimme esimerkiksi kaikesta paperisesta mainonnasta eikä projektista tuotettu julisteita. Verkko on langasta tai köydestä punottu hyvin löyhä isoaukkoinen kudos, hämähäkin pyydystysvälineekseen seitistä punoma staattinen organismi, rakennetyyppi, joka muodostuu solmuista ja niiden välisistä yhteyksistä tai sähköllä varautuneista pisteistä ja niitä yhdistävistä kaarista koostuva aineeton tai aineellinen objekti. Peri- voi merkitä totta, aitoa, vanhastaan kumpuavaa tai puhdasta. Tällaista periä ovat periaate, perisynti, perisokeus, perikuva ja perivihollinen. Peri voi merkitä myös jonkin ympärillä tai lähellä sijaitsevaa tai olevaa, jotakin ympäröivää tai peittävää tai jonkin ympärystä. Tällaista periä ovat periferia ja periskooppi. Glitch on tilapäinen vika tai puute, joka voi toimia toisinaan hyväksikäyttöä tai riistämistä mahdollistavana alustana (lukuohje.) Kumpulan Metsäteatteri on Ilves-Teatterin ja Helsingin Kellariteatterin yhteinen kesänäyttämö, jonka produktiot rakennetaan Kätilöopiston takana sijaitsevalle kallioalueelle. Tilaajat Ilves-Teatteri ja Helsingin Kellariteatteri tarjosivat produktiolle budjetin ja mahdollisuuden käyttää olemassa olevaa kalustoa. Osa työryhmästä oli kahden teatterin jäseniä ja osa teatterien ulkopuolisia taiteilijoita. Esityskausi koostui 13 näytöksestä, joista muutama jouduttiin sääolosuhteiden vuoksi perumaan. Tarjolla oli sekä iltakahdeksan että keskiyön näytöksiä, jotka olivat samasta esityksestä kaksi toisistaan eroavaa versiota. Yönäytöksiin oli esimerkiksi luotu erillinen valosuunniteltu, joka ei ollut iltanäytöksissä mahdollinen luonnonvalosta johtuen. Merkittävä osa katsojista oli opiskelijoita, teatterien jäseniä ja työryhmäläisten läheisiä, mutta produktio tavoitti reilusti myös sellaista yleisöä, joille teoksen työryhmä tai Kumpulan Metsäteatteri ei ollut ennestään tuttu. Utuisena loistavan liejun ja kiemuroina hohtavien ohdakkeiden vajottua upoksiin alkaa pimeässä kuulua pirskahdellen värähtelevä pulpe. Esityksen sivutapahtumana järjestimme myös elektronisen konemusiikin “tanssibileet”. Tavoitteenamme oli käyttää sitä yhtenä alakulttuurityylisenä markkinointikeinona. Tapahtumassa soittivat artistit Ruusu-Aura ja Baeblade. “Kutsu perimmäiseen glitchiin” -reivit olivat maksuttomat. Bileiden tuotantotiimi koostui kuudesta työryhmän jäsenestä, mukaan lukien minä ja molemmat produktion tuottajat. Oma roolini produktiossa oli toimia esitysdramaturgina ja toisena produktion työryhmän koollekutsujana. Vastasin ensisijaisesti teoksen näyttämöllisestä muodosta eli työskentelin taiteellisten sisältöjen parissa. Lisäksi koordinoin tuottajia, ja tein tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan perinteisiä tuottajan töitä. Seurasin produktion omaa sähköpostia, etsin potentiaalisia yhteistyökumppaneita, toimin lipunmyyntitehtävissä, tein tilityksiä yhdessä tuottajien kanssa ja olin osavastuussa sosiaalisen median kanavien ylläpitämisestä. Esityskaudella pääsimme koollekutsujaparini kanssa antamaan lyhyen haastattelun Radio Helsingille. Yhteistyökumppaneiksi saimme Jalotofun, Helsinki Distilling co. ja Nextiilin, joista jälkimmäinen tarjosi merkittävän osan lavastuksessa ja puvustuksessa hyödynnetyistä materiaaleista. Prosessi monine vaiheineen antoi konkreettisia oppeja projektinhallinnasta, sillä tämän kaltaisessa projektissa ei ole vastuussa ainoastaan omasta työskentelystään vaan projektin loppuunsaattamisesta kokonaisuudessaan. En voi kuitenkaan suositella taiteellisen työskentelyn ja käytännön hallinnollisten töiden yhdistämistä ellei tiimi ole itseohjautuva tai tasapäinen. Isoissa projekteissa hierarkiat tuovat selkeämmät rajat ja sitä kautta myös työnjaon, jolloin projektin on mahdollista edistyä tehokkaammin eikä epäolennaisuuksiin jäädä jumiin. Työryhmän potentiaali pääsee todennäköisemmin oikeuksiinsa, kun työskentelyyn käytettävien resurssien jakautumisesta ei tarvitse tehdä jatkuvia kompromisseja. Projekti oli muodoltaan ja sisällöltään kiinnostavimpia mitä olen päässyt tekemään. Poikkitaiteellisten, useiden taiteenlajien elementtejä yhdistelevien kokonaisuuksien parissa on mielestäni kiitollista työskennellä. Mielekästä tästä projektista teki erityisesti sen tulosvapaa luonne ja toisistaan inspiroituvien tekijöiden syväluotaavasta pohdinnasta kumpuava luomisen prosessi. Jokainen mukana ollut taiteilija koki projektin lähtökohdat tarpeeksi kiinnostavana tai innostavana ollakseen mukana sen rakentamisessa. Teoksen vahvuus löytyy mielestäni sen epäkonventionaalisesta muodosta, sisällön metatasoista ja tavasta hyödyntää tavallisesti ei-esitystilaksi miellettyä ympäristöä omaleimaisen maailman synnyttämisen välineenä. Lähtönä meillä oli ruumiillisuus ja ruumiin sisäiset tuntemukset, Vanhan Testamentin luomiskertomus ja syntiinlankeemus, Hedy Lamarr, verkot, verkostot, neo-orgaanisuus ja post-apokalyptisyys. Tekstissä on lainattu periglitch ⊂ verkko -teoksen markkinointitekstejä ja käsikirjoitusta.
Kulttuurituottaja, näin teet hyvän sisältösuunnitelman
Tein opintoihini kuuluvat itsenäiset projektit ollessani tuottajaharjoittelijana Sellosalissa. Syvennyin sisältömarkkinointiin, sisällöntuotantoon ja markkinointiin sosiaalisessa mediassa. Seuraavaksi avaan sisältömarkkinointia tarkemmin ja mitä tulevan kulttuurituottajan on hyvä ymmärtää siitä. Mitä sisältömarkkinointi tarkalleen ottaen on? Lyhyesti, se on strategista työtä, siinä on tarkasti määritellyt tavoitteet ja kohderyhmä, sen tarkoituksena on edistää liiketoimintaa. Sisältömarkkinointi on johdonmukaista, järjestelmällistä ja siinä onnistuminen vaatii aikaa sekä osaamista. Sisältömarkkinointi on asiakkaan mielenkiinnon kohteisiin perustuvaa markkinointiviestintää, jossa viestit suunnitellaan asiakkaan tarpeista lähtöisin. Sen tehtävänä on luoda arvoa kohderyhmälleen. Sisällöt voivat olla neuvovia, opastavia, viihdyttäviä ja inspiroivia. Mitä kulttuurituottajan tulee ymmärtää sisältömarkkinoinnista? On hyvä aloittaa sisältöstrategiasta, joka on suunnitelma siitä, miten sisällöillä toteutetaan strategisia tavoitteita ja millaisilla toimilla niitä kohti mennään. Sisältömarkkinoinnin strategian päivittäminen on ajankohtaista varsinkin silloin, kun halutaan kehittää markkinointia ja saada aikaan vuorovaikutusta, osallistaa ja sitouttaa yleisöä sisältöihin. Kannattaa muistaa asiakkaan näkökulma, sisältöjen ensisijainen tarkoitus on auttaa asiakasta. Sisältöstrategialla on tarkoitus luoda yhtenevät säännöt: miksi sisältöjä tehdään ja kenelle, miten viestitään, mitä sisältöä julkaistaan kuhunkin kanavaan, mitä hashtagejä käytetään ja ketä tahoja liitetään julkaisuihin. Tapauksia löytyy myös, jolloin sisältöstrategiasta saatetaan poiketa. Joskus kulttuurialalla markkinointia tehdään esimerkiksi artistin kuuntelijoille, jotka saattavat poiketa järjestäjätahon vakioasiakkaista. Tällöin tapahtumia markkinoidaan kohderyhmän mukaan, sillä asiakasryhmät kulkevat hyvin pitkälle käsikädessä ohjelmiston kanssa. Yksi hyvä sisältömarkkinoinnin työkalu on julkaisukalenteri. Siinä on merkitty julkaisupäivä, kanava, aihe, sisältö, vastuuhenkilö sekä onko julkaisu mahdollisesti ajastettu. Kalenteriin voi myös lisätä juhla- ja erikoispäiviä, kuten vaikkapa pääsiäinen, vappu, kansainvälinen jazz-päivä, kansainvälinen oudon musiikin päivä, positiivisen ajattelunpäivä sekä lukuisia muita. Sitten vain ideoimaan ja tuottamaan inspiroivia ja auttavia sisältöjä sekä testaamaan niiden toimivuutta. Kannattaa muistaa, että puolet markkinoinnista on testaamista ja toiset onnistumisia. Markkinoinnin kanavat ja asiakkaiden tarpeet muuttuvat jatkuvasti. Laura Matikainen / Kulttuurituotannon opiskelija 18 Lähteinä tässä blogitekstissä harjoittelukokemukseni lisäksi: Asiantuntijamedia 11.4.2022. School Of Content Marketing. Sisältömarkkinoinnin ABC: Sisällöntuotantoa vai sisältömarkkinointia? <https://asiantuntijamedia.fi/sisaltomarkkinoinnin-abc-sisallontuotantoa-vai-sisaltomarkkinointia/> (luettu 18.8.2022). Keronen, Kati & Tanni, Katri 2017. Sisältöstrategia. Asiakaslähtöisyydestä tulosta. Helsinki: Alma Talent Oy. Rummukainen, Mikko; Hakola, Ida & Hilla, Ilona 2019. Sisältömarkkinoinnin työkalut. Helsinki: Alma Talent Oy.
Bit1 vakuuttaa brändiuudistuksellaan
Bit1 on vuosittain järjestettävä opiskelijoille suunnattu valtakunnallinen pelisuunnittelukilpailu. Tapahtuma on vuosien mittaan muuttanut muotoaan, mutta ydin on pysynyt samana: Kilpailun tarkoitus on kohtauttaa alan opiskelijoita alan ammattilaisten kanssa, ja tarjota opiskelijoille käytännön kokemusta tiimityöskentelystä, pelinkehityksestä ja markkinoinnista. Vuoden 2022 Bit1-kilpailu oli kolmas vuosi, kun olin mukana tuottamassa tapahtumaa, eli kilpailun viisivuotisen historian aikana olen ollut todistamassa monia muutoksia. Tänä vuonna suurin ero aikaisempaan oli se, että kilpailu siirtyi EU-hankkeen ja Metropolian alaisuudesta helsinkiläiselle pelijärjestölle Helsinki Games Capitalille. Tämä toi mukanaan tarpeen Bit1-brändin uudistamiselle. Tarvittiin rakenteellisia ja ulkoisia muutoksia ja parannuksia, joiden tavoitteena oli houkutella lisää osallistujia. Tuotantotiimimme koostui HGC:n vetäjästä Antti Salomaasta, vastuutuottaja Iida Toimelasta sekä minusta. Tuotannollisten töiden ohella vastasin brändimme päivityksestä, sosiaalisen median kanavistamme sekä vapaaehtoisten rekrytoinnista. Suunnittelutyö lähti käyntiin jo ennen vuoden vaihdetta, karsintapäivät järjestettiin huhtikuussa ja finaali toukokuussa. Alkuaika kului tiiviissä kokouksissa tuotantoryhmän kanssa brändin uudistuksen saralla. Pohdimme, mitä uusia työkaluja ja -tapoja otamme käyttöön, miten keskitämme kaiken toiminnan HGC:lle ja miten hyödynnämme sen verkostoja, miten viestimme tapahtumastamme ammattimaisemmin, yhtenäisemmin ja vakuuttavammin. Panimme suunnitelmamme konkreettisesti käytäntöön välittömästi ja saimme aikaan suuren muutoksen sekä sisäisesti että ulkoisesti. Kehitettävää on vielä riittämiin, mutta saimme työn erinomaiselle alulle. Uskomme myös, että kehitystyöllä oli suoria ja epäsuoria vaikutuksia tapahtumamme kokonaisvaltaiseen onnistumiseen ja menestymiseen. Saavutimme ennätysmäärät yleisöä ja saimme paljon kiitosta alan ammattilaisilta työmme merkityksellisyydestä. Koko Bit1:n päälle puolivuotinen työrupeama kului nopeasti, tavoitteellisesti ja tehokkaasti. Meillä oli työryhmän keskuudessa hyvä yhteisymmärrys ja keskusteluyhteys, mikä johti selkeään työnjakoon, saumattomaan yhteistyöhön ja lopulta myös hyvin onnistuneisiin tapahtumiin. Bit1 2022 oli ehdottomasti palkitsevin Bit1-vuoteni tähän mennessä, ja se herätteli taas motivaatiotani ja kiintymystäni tapahtuman tuottamista kohtaan. Kuka olisikaan arvannut, että se ei vaatinut muuta kuin kunnolliset resurssit ja hyvän työporukan! Pääsin syventymään osa-alueisiin, joihin en ole ennen ehtinyt panostamaan. Sain kehitettyä huomattavasti taitotasoani niiden osalta sekä yleisestikin kehityin tuottajana. Vaikka kehitimme Bit1 2022 -tapahtumaa roimasti viime vuoteen nähden, voimme tulevaisuudessa edistää ja kehittää brändiämme vielä monin eri tavoin. Brändiasioista on kehkeytynyt aivan uusi intohimon aihe itselleni. Olen iloinen siitä, että olosuhteet tänä vuonna sallivat tällaisen syventymisen brändin kehittämiseen. Suosittelen lämpimästi mahdollisuuksien mukaan oman työalueen rajaamista - se on erittäin opettavaista ja palkitsevaa!
RatikkAppr6 on täällä taas!
RatikkAppr6 on Metropolian kulttuurialan opiskelijayhdistys Demoni ry:n järjestämä vuotuinen tapahtuma, appro, jossa opiskelijat kiertävät pub crawl -tyylisesti ennalta määriteltyjä baareja, ostaen sieltä valitsemansa juoman itselleen. Juomasta saa leiman appropassiin ja kun opiskelija on kerännyt itselleen tarpeeksi leimoja, saa hän vaihdettua passinsa tapahtuman haalarimerkkiin. RatikkAppr6 on avoin kaikille opiskelijoille ja opiskelijamielisille. Se järjestettiin kahden vuoden tauon jälkeen huhtikuussa osana METKAn (kahden) Wiikon Wappua, kuitenkin täysin omana tapahtumanaan. Demoni ry:n tarkoitus on opiskelijoiden edunvalvonnan ohella tarjota opiskelijoille unohtumattomia elämyksiä. Opiskelijapiireissä tapahtumat keskittyvät valitettavan usein alkoholin ympärille, mutta onneksi kulttuuri on muuttumassa. RatikkAppr6n pystyi suorittamaan täysin alkoholittomasti ja kannustimme baareja tarjoamaan myös alkoholittomia juomia. Koronakurimuksen jälkimainingeissa huomasi, että opiskelijat olivat todella kaivanneet tapahtumia. Myimme kaikki liput alle parissa viikossa. Tapahtuman projektipäällikkönä oli ihana huomata, kuinka paljon intoa myös työryhmällä oli pitkästä aikaa tapahtuman järjestämiseen. Saimme avuksemme myös Demonin ulkopuolista väkeä appropassien ja haalarimerkkien jakoon. Projektipäällikön paras palkinto on stressitön tapahtuma, jonka mahdollistaa oma-aloitteinen ja motivoitunut työryhmä, johon voi luottaa. Tapahtumatuottajan mottonani onkin eräältä työharjoittelupaikkani promoottorilta varastettu lause: ”Ongelmat ratkotaan reaaliajassa”.
Kulttuurin ja sotealan risteyksessä: vertaisohjaajakäsikirjan palvelumuotoilu ja tuottaminen
Keväällä 2021 sain kunnian viedä Kukunori ry:n Kulttuurikongi-hankkeen finaaliin hankepäällikön roolissa. Oli mukava päästä laajentamaan aiempaa rikosseuraamusalan sosionomin ammattiani nykyisen eli kulttuurituottajan puolelle ja risteillä sujuvasti näiden kahden välillä. Hankkeen tarkoituksena oli vähentää vankeihin ja rikostaustaisiin kohdistuvaa negatiivista asenneilmapiiriä ja stigmaa sekä motivoida heitä muutokseen omassa elämässään. Vankien ja rikostaustaisten osallistaminen osaksi ympäröivää yhteiskuntaa on erityisen tärkeä steppi kuntoutuksessa. Koulutimme kulttuuripajamallin mukaisesti vertaisohjaajia, jotka tämän jälkeen alkoivat vetää omia ryhmiä haluamistaan aiheista. Hankkeen aikana pyöri ainakin shakkikerho, räppityöpaja, koodaustiimi ja kokkauskoulu. Omiin opintoihini liittyvän projektin tein hankkeen lopputuotteesta, jonka oli tarkoitus olla verkkokurssi vertaisohjaajakoulutuksesta. Tällä tavoin hankkeesta jäisi jotain konkreettista elämään, jonka avulla kohderyhmämme voisi jatkaa toimintaa itsenäisesti. Suunnittelimme hienon neliosaisen verkkokoulutuksen, joka oli tarkoitus kuvata, editoida ja koota ulkopuolisin ammattilaisvoimin. Rahoitukseen liittyvien haasteiden vuoksi emme kuitenkaan pystyneet palkkaamaan avuksemme tuotantoyhtiötä ja jouduimme arvioimaan verkkokurssi-ideaa uudestaan. Totesimme nopeasti, että vaikka me kolme hankkeessa työskentelevää olemme todella osaava kolmikko, emme osaa toteuttaa visuaalisesti laadukasta kokonaisuutta itsenäisesti. Päätimme siis jättää verkkokurssista video-osuudet pois ja teimme sen sijaan erityisen laajan käsikirjan. Käsikirja sisältää kaikki neljä koulutuskertaa huolellisesti avattuina, lisäksi erilaisia harjoituksia ja lomakkeita. Vaikka prosessiin menikin iso osa hankkeen lopusta, olen todella tyytyväinen. Taitoin koko käsikirjan täysin yksin, tekstejä teimme yhdessä tiimiläisteni kanssa. Ensimmäistä kertaa koskaan en päästänyt itsekriittisyyttäni niskan päälle, vaan päätin että teen parhaani ja sen on riitettävä. Entäs sitten se palvelumuotoilun osuus? Käsikirjan kohdalla sen huomioiminen nousi entistä tärkeämmäksi, koska kirjallisen viestin piti välittyä vastaanottajalle moitteetta. Kohderyhmässämme on paljon oppimisvaikeuksista tai erilaisista neurologisista ongelmista kärsiviä, joille asioiden omaksuminen voi olla hitaampaa tai raskaampaa. Meidän piti ottaa käsikirjan laatimisessa huomioon käytetty kieli, tekstin rytmitys, kuvallinen materiaali, helppolukuisuus ja kurssin vaativuus ylipäätään. Tähän käytimme erityisen paljon aikaa, joka kannatti. Yhteenvetona todettakoon, että tässä projektissa erityisesti olin samanaikaisesti todella mukavasti keskellä omaa asiantuntijuuttani ja todella pahasti epämukavuusalueella. Teki mieli vähätellä omaa tuotostaan jatkuvasti, mutta en suostunut olemaan epävarma. Kiitos siitä kuuluu myös tiimilleni, joka luotti esihenkilöönsä varauksetta. Minä tein sen, me teimme sen ja lopputulos on UPEA!
Juhlan tuntua Arabiassa
Arabian katufestivaali lienee monelle helsinkiläiselle vähintään nimellisesti tuttu. Koko perheelle suunnattu festari järjestetään vuosittain Toukolan kaupunginosassa, jonne se kerää nähtävää ja tehtävää eri alojen toimijoilta, esiintyjiltä, taiteilijoilta ja artisteilta. Alunperin alueella järjestetystä kierrätystapahtumasta Suomen suurimmaksi katutaidefestivaaliksi kasvaneen juhlan perusidea on edelleen yhteisöllisyyden ja mukavan yhdessä olon edistäminen. Festivaalin takana toimii Artova ry, eli Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki kulttuuri- ja kaupunginosayhdistys ry. Olin mukana tuottamassa festivaalia keväällä 2022, kun kahden pandemiasta johtuvan digitaalisen vuoden jälkeen tapahtuma päästiin jälleen järjestämään livenä. Toukokuun puolessa välissä pidettävän festarin tuotanto pyöräytettiin käyntiin helmikuussa. Tuotantotiimimme oli tänä vuonna puolet pienempi kuin tavallisesti. Siinä missä aiempina vuosina jokaista osa-aluetta hoitamassa on ollut työpari, yksi tuottaja oli nyt vastuussa omasta tontistaan. Olin itse vastuussa festivaalin taide- ja työpajaohjelmasta. Meillä oli ihan huippuporukka. Jokainen hoiti oman osuutensa ammattimaisesti ja kunnialla alusta loppuun. Töitä tehtiin pääosin etänä, ja festarin parissa työskentely olikin hyvin itsenäistä ja omaehtoista. Yhteyttä tiimin kesken pidettiin tiiviisti. Apua ja tukea vastaavilta tuottajilta sai aina tarvittaessa. Helmi- ja maaliskuu käytettiin pitkälti ohjelman kasaamiseen. Omalla kohdallani tämä tarkoitti avoimen haun avaamista työpajoja varten, taiteilijoiden lähestymistä sekä yhteistyö- ja sponsoritahojen kontaktointia. Huhtikuussa ohjelma lyötiin lukkoon ja festarialue hahmoteltiin kartalle. Tein tässä vaiheessa paljon hommia etenkin taideteosten eteen, jotta niiden sijoittelu alueelle olisi mahdollisimman toimivaa ja ylipäätään mahdollista. Festivaalin lähestyessä toukokuussa meno oli jo melko haipakkaa. Lisääntyneiden palaverien myötä oli mukavaa nähdä työkavereita useammin kasvokkain ja vaihtaa ajatuksia siitä mitä on meneillään. Festivaalipäivän aamuna huolet luvatusta sateesta kaikkosivat tummien pilvien antaessa tilaa auringolle, ja Arabianmäen kirsikankukat aukesivat kuin tilauksesta koristamaan aluetta. Viimeinen jännitysnäytelmä omalla kohdallani oli, kun alueelle toteutettu AR-teos ei ottanut toimiakseen vielä muutamaa tuntia ennen festivaalin alkua. Asia saatiin kuitenkin korjattua, ja pystyin hengittämään vapaasti kun ihmiset alkoivat valua alueelle. Kuusituntinen tapahtuma tuntui lipuvan ohi hujauksessa. Välillä piti muistuttaa itseä siitä, että fiilistelee menoa ja meininkiä kaiken juoksemisen ohessa. Väkeä ja tunnelmaa riitti, ja ihmiset tuntuivat toden teolla nauttivan livetapahtumasta pitkän tauon jälkeen! Arabian katufestivaalin tuottaminen oli todella opettavainen kokemus. Koska työryhmä on pieni, saa tekemisessä kosketuspintaa tapahtumatuotannon jokaiseen osa-alueeseen aivan eri tavalla, kuin isommassa tapahtumassa. Tuottajilla on myös hyvin pitkälti vapaat kädet ohjelman tuottamisessa, mikä edellyttää vastuunkantoa ja omien hoksottimien käyttöä. Ekologisuutta painottavat arvot pakottavat innovatiivisuuteen ja uusien työskentelytapojen löytämiseen. Festivaalin parissa työskenteleminen kasvatti ammatillista itsevarmuuttani ja antoi paljon oppeja tulevaan.
Kokemuksia keräämässä
Kirpputoritunnelmaa Kuva: Noora Kiiskinen Arabian katufestivaali on keväinen tapahtuma Toukolan alueella. Pääjärjestäjänä toimi Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki kulttuuri- ja kaupunginosayhdistys ry. Arabian katufestivaalien tavoitteena on lisätä eri lähialue-toimijoiden välistä yhteistyötä ja toimia kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Tapahtuma on suunnattu kaiken ikäisille, erityisesti perheille ja alueen asukkaille. Ohjelmaa on tarjolla monipuolisesti ja se koostuu musiikista, esittävistä taiteista, eri ravintoloista, työpajoista ja myös kestävästä kehityksestä. Tänä vuonna tapahtuma saavutti noin 14 000 kävijää. Työtehtäviini kuului ravintoloiden etsintä tapahtumaan, kirpputorialueen suunnittelu, yhteistyökumppaneiden kontaktointi, viestinnän eri tehtävät sekä asiakaspalvelu. Työn tekemisessä vaadittiin runsaasti oma-aloitteisuutta ja aikataulujen seuraamista. Erityisen haastavaa oli, että jokaisen tuli ottaa vastuu omasta osa-alueesta noviisina. ''Arabian katufestivaalin järjestäminen on arvokas kokemus Kulttuurituottajalle'' Tämä lause motivoi minua niinä hetkinä, kun työmäärä kasvoi liian suureksi ja oma ajankäyttö tuntui hallitsemattomalta. Siksi päätin tutustua kirjallisuuteen, jossa motivoitiin löytämään työkaluja ajankäyttöön, ja aikaan saamiseksi. Ajattelutavat ja tekniikat toimivat käsi kädessä ja niistä oli suureksi avuksi itsensä johtamiseen. Projektityöskentely Arabian katufestivaalien kirpputorin, ravintoloiden ja kestävän kehityksen vastaavana vaati juuri näitä taitoja. Opin projektista, että itsensä johtamisessa ja motivoimisessa avainasemassa ovat henkilökohtaiset tavoitteet, miten voin kehittyä ja mitä voin oppia projektista ja oman tavoitteen päämääränä on saavutettu lopputulos. Työskentelystä jäi käteen ammattitaitoa, kokemusta ja uusia ystäviä. Palkaton työ haastoi ajatuksena oman motivaation työskentelylle, mutta kokemus kaiken kaikkiaan on hyvä peili kaikelle tulevalle ammatillisessa kasvussa. Kierrätyskeskuksen tuo ja vie piste Kuva:Noora Kiiskinen
Gaalatunnelmaa Riihimäen Nuorisoteatterissa
Tuotin marraskuussa 2021 Riihimäen Nuorisoteatterin 30-vuotisjuhlagaalan. Illan tarkoituksena oli juhlistaa Riihimäen Nuorisoteatterin uskomatonta taivalta muutaman aktiivisen teatterilaisen temmellyskentästä valtionosuuden turvaamaksi laajaa taiteen perusopetusta tarjoavaksi teatterioppilaitokseksi. Juhlassa nähtiin muistoja matkan varrelta puheiden, kertomusten, tervehdysten ja esitysmaistiaisten kautta. Ohjelma oli Nuorisoteatterin näköinen. Se toi hienosti esiin palasia historiasta nykypäivään, taide-elämyksiä sekä Riihimäen Nuorisoteatterista alkukipinän saanutta osaamista. Gaalasta toteutettiin hybridimuotoinen eli ohjelma streamattiin YouTubeen. Hybriditapahtuma takasi mahdollisuuden osallistumiseen mahdollisimman monelle Riihimäen Nuorisoteatterin ystävälle. Striimin äärelle löysi yhteensä noin 300 katsojaa ja virtuaalinen osallistumismahdollisuus niitti kiitosta. Koska rahatilanne oli loppuvuodesta tiukka, gaalaa rahoitettiin myös ulkopuolisin sponsorivaroin. Juhla toteutettiin yhteistyössä viiden riihimäkeläisen yrityksen kanssa. Paikalle kutsuttiin Riihimäen Nuorisoteatterin entisiä ja nykyisiä jäseniä sekä historiaan vaikuttaneita henkilöitä 30 vuoden matkan varrelta. Lisäksi paikalla oli Riihimäen kaupungin ja kulttuuritahojen edustajia. Juhla oli kaikin puolin onnistunut. Niin ohjelma kuin tarjoilutkin toimivat tarkoituksessaan loistavasti. Vieraista huokui koronaerakoitumisen jälkeinen jälleennäkemisen ilo ja lämpö. Rakas teatterikoti sai arvoisensa juhlan ja herkisti vieraat palaamaan tärkeiden muistojen äärelle, yhdessä. Olen itse aloittanut pienenä harrastajana Riihimäen Nuorisoteatterissa vuonna 2007. Tieni talossa on edennyt viidentoista vuoden aikana aina hallituksen pöytään asti ja pitänyt sisällään laajan taiteen perusopetuksen päättötodistuksen sekä paljon rakkaita muistoja, oppeja, ihmisiä ja kokemuksia. Tuntui henkilökohtaisesti tärkeältä päästä suunnittelemaan ja toteuttamaan tämä merkkipaalu talolle. Koin arvokkaaksi sen, että tulin kummisetäni, showtaiteen arvostetun tekijän, niin ikään Riihimäen Nuorisoteatterin kasvatin esittelemänä lavalle tuottajan roolissa jakamaan kunniamainintoja. Tuntui siltä, että muutuin sekä omissa että monen muun silmissä puuhastelijasta varteenotettavaksi tekijäksi. Näin tärkeän yleisön edessä onnistuminen loi uskoa omaa osaamista ja kasvavaa ammattilaisuutta kohtaan.
Tarinat kulttuurituottajan taikavoimana
"Olipa kerran… Sen pituinen se." Näiden sanojen väliin mahtuu kaikkea sankaruudesta suruun ja menetykseen, kauniista rakkaudesta sielua riipivään tuskaan. Asioita, jotka tuntuvat joltain. Asioita, jotka jäävät mieleen. Mitä jos voisit valjastaa tämän voiman omaan työhösi? Oli kyse sitten pöytäroolipeliharrastuksestani tai elokuviin, sarjoihin ja kirjoihin uppoutumisesta, tarinoiden luominen ja niistä nauttiminen on olennainen osa elämääni. Vuosina 2019–2020 pääsin lähestymään aihetta kulttuurituotannon näkökulmasta, kun tein Suomen perinteistä inspiroituneelle musiikkiyhtyeelle markkinointisuunnitelman. Keskeinen osa suunnitelmaa oli niin sanottu tarinaidentiteetin käsikirja, juonellisempi versio perinteisestä brändikäsikirjasta, jonka laadin Anne Kalliomäen tarinalähtöisen palvelumuotoilun periaatteiden mukaan. Kuten hän määrittelee Tarinallistaminen – Palvelukokemuksen punainen lanka -teoksessaan (2014, Talentum), kyse on yrityksen toiminnan tarinalähtöisestä suunnittelusta, jossa palveluille käsikirjoitetaan juoni, joka sitoo kaiken yhteen. Ja näin todella tapahtui: tilaaja piti työtäni antoisana, minä pääsin leikkimään luovuudella työelämän kontekstissa. Klassinen win-win-tilanne, joka määritteli uudelleen, mitä haluan kulttuurituottajana tehdä. Sinäkin, rakas lukija, pääset osaksi juhlia. Olet itse asiassa jo matkalla, kulkenut yli 150 sanan pituista askelmaa. Muutama harppaus vielä, niin tarinoiden voima on sinun! Tässä kohtaa joudun kertomaan juonenpaljastuksen: juoni ei lopu ikinä. Näillä kuudella vinkillä* voit kuitenkin päästä alkuun tarinallistamisessa tai arvioida uudelleen jo olemassa olevia käytäntöjä: 1. Aitous. Jokainen uskottava brändäyksen teoria rakentuu sen varaan, että tuotetta tai palvelua markkinoidaan sellaisena kuin se oikeasti on. Haluan kuitenkin mainita tämän erikseen, sillä olen huomannut erityisesti musiikkipiireissä asenteen, että tietoinen brändäys tarkoittaa aina sielun myymistä. 2. Kiteytä. Mieti, mitkä ovat juuri teidän toiminnassanne olennaisia ja kiinnostavia asioita. Miksi organisaationne on alun perin perustettu? Entä mikä on sen merkitys kohderyhmällenne? Liittyykö nimeenne jokin erityinen tarina tai hyödynnättekö kenties jonkinlaista symboliikkaa? Onko historiassanne kiinnostavia käänteitä, joissa on kaikki hyvän tarinan ainekset? Mitä ikinä kirjoitatkaan ylös tässä kohtaa, olet päässyt lähemmäs brändinne ydintä. 3. Tee taustatutkimusta. Valitse kolme edellisessä kohdassa listaamaasi tarinaelementtiä ja pyydä niistä palautetta sekä kohderyhmän edustajilta että organisaationne sisältä. Selvitä muutenkin, millainen viestintä puhuttelee kohderyhmäänne. Kun tarinaelementit ovat saaneet vihreää valoa, hanki niistä taustatietoa. Itse esimerkiksi tutkin, miten luonto on koettu suomalaisesta kansanuskosta käsin. Huolellinen taustatyö antaa pelivaraa brändäykseen ja edistää sitä, että brändi puhuttelee kohderyhmää toivotulla tavalla. 4. Muuta asiakaskokemus vertauskuvaksi. Millaista kokemusta tavoittelette tarinanne kontekstissa? Käveleekö asiakas paratiisin porttien läpi vai auttavatko metsänhenget löytämään unohdetun luontoyhteyden? Millainen vertauskuva syntyy juuri teidän tarinaelementeistänne? 5. Juonellisuus. Se on jo merkittävä askel, jos teillä on selkeä ja kohderyhmää kiinnostava teema. Vielä parempi on, jos muutatte sen oikeaksi tarinaksi. Kirjoita fiktiota ja draaman keinoja hyödyntäen ainakin, miten kaikki alkoi, millainen käänne matkan varrella tuli ja miten tämä johtaa edellisessä kohdassa kuvattuun kokemukseen. Tässä hatusta heitetty esimerkki: "Kuu hohtaa kauniimpana kuin koskaan ja verhoaa planeettamme loisteeseensa. Meret ja järvet paljastavat todellisen luontonsa, kun kuu heijastaa niiden pintaan houkuttelevan polun. Seuraat sitä, mutta et uppoa veteen. Et, kunnes askeleesi lipeää ja olet aaltojen armoilla. Mutta ei hätää: olet kohdellut vedenhaltijoita ystävällisesti. He estävät sinua hukkumasta, ja huomaat voivasi hengittää pinnan alla. Olet palannut luonnon aalloille." Tällä tarinalla voisi markkinoida ekologisesti tuotettuja sukellusvarusteita, joiden avulla voi palata elämänlähteelle olematta sille haitaksi. 6. Vie tarina käytäntöön. Tarinaa ei tarvitse tai välttämättä edes kannata julkaista sellaisenaan. Sen sijaan se on ohjenuora, joka sitoo kaiken yhteen aina tuotteista ja palveluista palveluympäristöön ja markkinointiin. Tässä joitakin keinoja, joilla esimerkkitarinan voisi tuoda näkyväksi: Vedenhaltijat ovat tarinan keskeisiä hahmoja ja siten esillä markkinoinnissa ja tuotteissa. Kotisivut näyttävät kuun hohdon peittämältä vesistöltä. Täydenkuun aikana järjestetään yhteisiä sukellustapahtumia, joissa on vedenhaltijoiksi pukeutuneita maskotteja esittelemässä uusia tuotteita. Kivijalkaliikkeen pinnoille heijastetaan aaltoilevaa vettä ja kuun hohtoa, nauhalta kuuluu luonnon ääniä ja veden kohinaa. Kun tarina on rakennettu juuri teidän organisaationne näköiseksi, teillä on loputtomat mahdollisuudet persoonalliseen viestintään ja muihin ratkaisuihin. Tarinan lupaus tulee tietysti olla mahdollista lunastaa, eikä käytännön toimien kannata olla ristiriidassa sen kanssa. Jos koet, että tarinasi jäi kesken tai kaipaisi seuraavaa mullistavaa käännettä, voit jättää alle kommentin tai lukea tarinallistamisesta lisää osoitteessa: https://tarinakone.fi/tarinallistaminen/. Onnea menestystarinasi kirjoittamiseen! – Teemu Esko / Tuottajat 18 * Laadittu Anne Kalliomäen teoksesta Tarinallistaminen – Palvelukokemuksen punainen lanka (2014, Talentum) sekä projektini tulosten pohjalta.
Sometusta lasten ja nuorten urheilutapahtumassa
Stadi Cup on Euroopan suurin tyttöjen jalkapalloturnaus. Turnaus järjestetään yhdistyspohjalla, pääsääntöisesti vapaaehtoisten avulla. Tämän vuoksi heillä on vuosittain useampia opiskelijoita mukana toteuttamassa tapahtumaa. Olin mukana tuottamassa sosiaalisen median sisältöjä turnaukselle työparini kanssa. Pesti oli jaettu kahdelle opiskelijalle. Koska Stadi Cupin organisaatio ei ole kovin suuri, tarvitsivat he apukäsiä Instagramin, Facebookin ja nettisivujen päivittämiseen. Suurin tarve postaamiselle oli tapahtuman aikana, kun haluttiin jakaa paljon aitoa fiilistä pelaajista sekä muista turnaukseen osallistuvista. Mutta toki tekemistä oli myös ennen ja jälkeen turnauksen. Saimme työtehtäviin melko vapaat kädet. Näin saimme luotua oman näköistämme sisältöä, jolloin tekeminen tuntui hyvin mieluisalle ja luontevalle. Pääsin suunnittelemaan esimerkiksi Instagramiin leikkimielisen tietovisan ja luomaan spontaaneita haastatteluita pelaajien turnausfiiliksiä. Työskentely yhdessä toisen opiskelijan kanssa oli antoisaa, sillä hommia ei tarvinnut tehdä yksin vaan ajatuksia sai jakaa helposti myös työparinsa kanssa. Saimme jaettua työtehtävät hyvin sutjakkaasti, ja molemmat saivat vastuulleen osa-alueet, jotka tuntuivat luonnollisilta itselle. Turnauksen aikana päivät olivat pitkiä, mutta palkitsevia. Turnaus jouduttiin perumaan kesällä 2020 koronan tuomien rajoitteiden takia, joten oli ihana nähdä lasten ja nuorten iloa, kun turnaus taas järjestettiin. Myös sää oli turnauksen aikana mitä parhaimmillaan, ja aurinkorasvan käytöstä sekä veden juonnista tuli muistuttaa myös somen puolella. Ensimmäisen vuoden opiskelijalle projekti oli oikein sopiva. Hommia pääsi tekemää toden teolla. Hymyissä suin muistelen kohtaamisia osallistujien sekä muiden työntekijöiden kanssa. Tytti Holopainen, Tuottajat 20