Avainsana: projektityö
Visuaalinen viestintä tuottajan työkaluna
Sain syksyllä 2021 mahdollisuuden kehittää visuaalisen viestinnän taitojani itsenäisen projektin muodossa. Tein projektin työpaikalleni Kojamolle. Kojamo on Suomen suurin yksityinen asuntosijoitusyhtiö, joka tunnetaan kenties parhaiten asumisen brändistään Lumosta. Projektin aikana tuotin Kojamon vuoden 2021 huippuhetkistä koostuvan animaation visuaalisen ilmeen. Graafisen suunnittelun lisäksi käsikirjoitin animaation. Animoinnista vastasi Pirre Liukka. Työn tavoite oli edistää työnantajamielikuvaa sekä organisaation sisällä että ulkoisesti. Lähdin projektissa liikkeelle animaation sisällön suunnittelusta ja loin sen kulkua havainnoivan aikajanan. Projektin pikaisen aikataulun vuoksi siirryin nopeasti graafiseen suunnitteluun ja lopulta käsikirjoittamisvaiheeseen. Animaatio oli kokonaisuudessaan valmis alle kahdessa viikossa. Intohimo luoda visuaalista sisältöä on kulkenut mukanani jo ennen kulttuurituotannon opintojen alkua. Vaikka opintoni Metropoliassa keskittyivät suurimmaksi osaksi tapahtumatuotantoon ja projektin hallintaan, opiskelin ensimmäisenä opintovuotenani visuaalista viestintää. Kyseisen kurssin jälkeen tajusin haluavani työskennellä visuaalisen viestinnän parissa. Tässä projektissa sain toimia graafisen sisällön tuottajana, mutta myös taiteellisen prosessin johtajana. Vaikka en itse pystynyt animoimaan työtä, oli minulla valtuudet päättää siitä, miltä lopputulos tulisi näyttämään. Visuaalinen viestintä on äärimmäisen arvokas työkalu kulttuurituottajalle. Moni tuottaja tulee uransa aikana työskentelemään viestinnän parissa tavalla tai toisella. Visuaalisuus kuuluu nykypäivänä miltei poikkeuksetta viestintään. Vaihtoehtoisesti tuottaja saattaa löytää itsensä osana projektia, jossa tämän tulee tuottaa visuaalista sisältöä itse tai johtaa siihen liittyvää prosessia. Silloin erilaisten visuaalisen viestinnän tuottamiseen tarkoitetut tietotekniset ohjelmat ja graafisen suunnittelun perusteet tulevat tarpeeseen. Visuaalista viestintää tuottava kulttuurituottaja on organisaatiolle lottovoitto. Tuottaja, joka hallitsee projektin kaaren ja kykenee suunnittelemaan visuaalisia elementtejä on harvinaisuus, jota moni organisaatio ei riveistään löydä. Huolimatta siitä, että graafinen suunnittelu oli aikarajojen puitteissa haastavaa, oli itsenäinen projekti palkitseva. Projekti eteni sujuvasti ja kaikkien mukana työskennelleiden kanssa oli ilo tehdä töitä. Emme vielä tiedä, miten animaatio on vaikuttanut, saati tulee vaikuttamaan ihmisten mielikuviin, koska se on vasta hiljattain julkaistu. Tuloksia odotellessa valmiin animaation voi katsoa täältä: Kojamon vuosi 2021 Ella-Rosa, kutu-17
Tunne Sävelet -lastenlaulukirja on saatettu painoon!
Musiikkipedagogin opintoja Metropolia ammattikorkeakoulussa suorittava Inka Lepistö sai syksyllä 2020 idean: hän tahtoi kirjoittaa ja säveltää lapsen tunne-elämää tukevan laulukirjan. Kyseessä oli hänelle entuudestaan tuntematon projekti, sillä Lepistö ei ollut aiemmin tehnyt vastaavaa projektia. Hän otti yhteyttä minuun, tietäen että olen taittanut kirjoja. Aloitimme suunnittelun syksyllä 2020, saimme työryhmään kuvittajan ja laadimme suunnitelman aikataululle. Opiskelen itse Metropoliassa kulttuurituotantoa ja opintoihimme kuuluu projektinhallintaa. Toimin projektissa graafisen suunnittelijan lisäksi siis myös tuottajan roolissa. Työtehtäviäni olivat työryhmän vetäminen, taittotyöt ja juoksevien asioiden hoito. Hain apurahaa ja hoidin yhteydenpidon painoon. Projekti kuitenkin viivästyi. Elämä tuli väliin ja Covid-19 pandemia repi toisiamme eri suuntiin. Kuvittajan elämäntilanne muuttui ja hän joutui hyppäämään pois junasta. Hain Koneen Säätiöltä työskentelyapurahaa uudelle kuvittajalle mutta apurahoja ei sillä kertaa saatu. Piti laatia uusi suunnitelma kirjan toteuttamiseen. Aiemman käsin piirretyn menetelmän sijasta, päätimme toteuttaa kuvituksen vektorigrafiikkana joka onnistui myös minulta. Kuvittaminen oli haastavampaa kuin olin kuvitellut ja se vei minulta yli 300 työtuntia. Suurin osa ajasta kului suunnitteluun. Lukuisten erehdysten kautta oikea värimaailma ja tyyli kuitenkin löytyi. Tuottajan näkökulmasta syvennyin projektissa myös myyntiin. Selvitin elementtejä, joita myyvä lastenkirja sisältää. Uuden tiedon valossa, päätimme jatkaa kirjan kehittämistä ja käyttää nykyistä versiota vain pilotointiin. Pilotointivaiheessa, laulujen mielekkyyttä testataan musiikkiryhmissä lasten kanssa. Jatkamme myös kuvituksen työstämistä lapsilta saadun palautteen avulla. Tässä muutama kommentti viisivuotiaalta kuvituksesta: Projekti oli mielekäs matka lastenkulttuuriin. Opin paljon uutta kirjallisuudesta ja musiikista. Valmistuneet laulut ovat ihania ja lapset ovat pitäneet niistä. Mielekkäintä projektissa oli lasten parissa työskentely ja heidän tunne-elämäänsä kurkistaminen. Oli hauskaa huomata kuinka eri tavalla lapset tulkitsevat värejä, ääniä ja muotoja. Mukavinta projektissa oli myös sen konkreettisuus. Kun lapsi huomauttaa, että jostain kuvasta tulee mieleen ilo, surun sijaan siihen pitää kuvittajana sopeutua. Neuvottelulle ei ole varaa. -Adelina Lovisa
Viihdettä koronan aikaan eli miten pandemia muutti elokuva- ja tv-alan käytäntöjä
Kolmas ja viimeinen itsenäinen projektini eli kulttuurialan tavoin monia erilaisia vaiheita koronapandemian myötä. Alun perin tarkoituksenani oli tehdä itsenäinen projekti yksinkertaisesti tv-tuotannon projektinhallinnasta keväällä 2020, mutta maailma muuttui omia aikojaan. Hyvin pian töideni aloittamisen jälkeen tuotanto, jossa olin mukana keskeytettiin. Olin yksi kulttuurialan toimija lisää, joka jäi pandemian alkuaikoina yllättäen tyhjän päälle. Nyt puolitoista vuotta myöhemmin itsenäisen projektini näkökulma on erilainen. Tv-tuotannon projektinhallinta -näkökulma muuttui yleisesti tutkielmaksi audiovisuaalisen alan riskienhallinnasta. Keskeisenä elementtinä toimi koko alan käytäntöjä muuttanut pandemia ja pohdinta siitä, mitä näin yllättävästä muutoksesta voi oppia. Itsenäinen projektini muuttui ajankuvaksi noin vuoden mittaisesta jaksosta, jota ovat rajaamassa itseltäni keskeytynyt tuotanto keväältä 2020 sekä keväällä ja kesällä 2021 suorittamani työjakso pitkän elokuvan kuvauksissa. Riskienhallinta on yleisesti ennakointia. Pohdintaa siitä, mitä voi tapahtua ja mihin on hyvä varautua. Keväällä 2020 useampi tv-tuotanto keskeytettiin ja siirrettiin tehtäväksi myöhemmin. Yleisesti niin kulttuurialaa kuin koko maailmaa painoi epätietoisuus siitä, miten tulisi toimia. Pandemia ei todennäköisesti ollut yksi sellainen elementti, johon realistisesti varauduttiin riskienhallinnan kannalta vielä muutama vuosi sitten. Toisaalta myös jostain muusta ulkoisesta syystä projektien keskeytyminen olisi voinut olla mahdollista, mutta silti epätodennäköisen tuntuista. Pandemiasta huolimatta viihdettä ei kuitenkaan lakattu tekemästä, vaan tavat muuttuivat. Yksi konkreettisimmista keinoista, jonka elokuva- ja tv-tuotannot ottivat omakseen, oli uuden työnkuvan, hygieniakoordinaattorin, käyttöönottaminen. Hygeniakoordinaattoreita palkattiin erilaisiin tuotantoihin huolehtimaan mm. kuvauspaikkojen hygeniasta sekä ohjeistamaan työntekijöitä turvallisen työympäristön ylläpitämiseksi. Itse näin hygeniakoordinaattorin tarpeellisena keinona pandemian torjunnan kannalta. Kuvausjaksot ovat yleensä kiireisiä, joten oli tärkeää, että tuotannossa oli mukana edes yksi henkilö, jonka päävastuulla tartuntaketjujen ehkäisy työryhmässä oli. Tuotannot tekivät myös omia koronaohjeistuksia, joiden päämääränä oli turvallisen työympäristön luominen. Myös liitot ja muut alan toimijat olivat aktiivisesti mukana edistämässä koko alan toimintaa myös vaikeina aikoina. Tulevana tuottajana riskienhallinta tuntuu välillä haastavalta ajatukselta. Periaatteessa mitä tahansa voi tapahtua eikä mitään voi varmasti ennustaa. Voi vain arvioida ja toivoa, että arviot osuvat oikeaan ja kaikki menee hyvin. Pandemia oli suuri riskienhallinnan haaste, mutta uskon, että tästä opittiin paljon. Esimerkiksi nopeaa reagointia, kommunikointitaitoja ja myös yhteisöllistä otetta tekemiseen. Sain olla koko pandemian ajan turvallisesti opiskelijastatuksen alla. Toisaalta nyt olen nähnyt mitä riskienhallinnan haasteita on mahdollista kohdata ja ajattelen olevani paremmin varautunut erilaisiin riskeihin tulevaisuudessa. Kun pohdin kahta projektia, joissa olin mukana, mutta myös yleisesti alaa, on ihana huomata, että tekeminen ei myöskään pandemian aikana koskaan täysin lakannut. Tuotantoja tehtiin ja hiljalleen levitykseen alkaa pääsemään teoksia, joiden toteutusvaihe on ehkä ollut käynnissä pandemian aikana. Ajatus on toiveikas. Leipää ja sirkushuveja, kulttuurin ja taiteen tekemisen ei ole suotavaa koskaan lakata. Ei edes pandemian takia. Linnea Kulttuurituotannon opiskelija 2017
Sisällöntuotantoprojekti Instagramiin – aiheena vastuullisempi muoti
Moikka! Projektini oli luoda laadukas Instagram-tili, jolla kerron ajankohtaisista aiheista liittyen vastuullisempaan muotiin ja vaateteollisuuden ongelmiin. Tavoitteenani oli saada aikaan sekä laajempaa keskustelua muotimaailman ongelmista että kehittää omaa ammatillista profiiliani ja vahvistaa omaa brändiäni vastuullisen muodin asiantuntijana. Tein projektiin paljon taustatyötä liittyen vastuulliseen muotiin, mutta perehdyin myös Instagram-markkinointiin ja Instagramin algoritmeihin sekä henkilöbrändäykseen. Projektia oli todella mielekästä tehdä ja aihealue on minulle aidosti kiinnostava, jopa hieman pakkomielle. Suurin osa ajasta meni julkaisujen suunniteluun ja tiedonhankintaan. Halusin, että sisältö eroaa muista kaltaisistaan tileistä laadukkuudellaan ja faktatiedollaan. Sain Instagramiin upeita kuvia, jotka ottivat kaksi ystävääni, jotka ovat erinomaisia valokuvaajia. Vaikka tiedon jakaminen oli tärkein tehtäväni, halusin tilistäni myös kauniin ja inspiroivan, joten lisäsin mukaan kuvia. Kuvissa esittelin vaatekaappini vastuullisempia asukokonaisuuksia, esimerkiksi kirppislöytöjä ja kotimaisten vastuullisten brändien vaatteita. Vaikka olin jo etukäteen aika hyvin perillä vaateteollisuuden ongelmista, opin silti projektin aikana paljon aiheesta. Pikamuoti on yksi aikamme isoimmista ongelmista niin ympäristön kuin ihmisoikeuksienkin näkökulmasta. Tiedätkö esimerkiksi mitä tarkoitetaan termillä living wage? Se tarkoittaa elämiseen riittävää palkkaa. Palkkaa, joka riittää ruokaan, asumiseen, terveydenhuoltoon, koulutukseen, vaatteisiin, kulkuneuvoon ja mahdollistaa edes pienen säästämisen. Tällaista elämiseen riittävää palkkaa ei pikamuotibrändien käyttämien tehtaiden työntekijät saa. Eikä tämä ole ongelma vaan pikamuodin kohdalla, vaan myös arvokkaampien designbrändien. Puhumattakaan vaateteollisuuden vaikutuksesta ilmaston lämpenemiseen. Aiheesta on mediassa yllättävän vähän puhetta sen vakavuuteen nähden. Koen siis erittäin tärkeäksi puhua aiheesta, edes pienelle yleisölleni Instagramissa. Projektillani ei ollut tilaajaa ja tein sen itsenäisesti. Itsenäisessä työssä on tärkeää huomioida motivaation säilyminen, koska kukaan muu ei tule sanomaan, että nyt olisi aika tehdä hommia. Listasin alle kolme vinkkiäni sisällöntuotantoprojekteihin: Tee sisältöä aiheesta, josta olet aidosti kiinnostunut. Silloin sinulla on todennäköisesti motivaatiota saattaa projekti onnistuneesti loppuun. Valitse sisällöntuotantoprojektiisi aihe, josta voit oppia uutta. Kannattaa valita sellainen aihe, josta löydät paljon tietoa sinulle mieleisimmistä lähteistä. Itse kuuntelin taustatyönä paljon podcasteja, ettei tiedonhaku olisi pelkkää netin selaamista. Varaa projektille hyvin aikaa. Sisällöntuotantoa on paljon mukavampaa tehdä, kun sille on sopivasti aikaa. Kiireisesti tehty sisältö ei todennäköisesti ole niin laadukasta. Silloin myös projektia varjostaa stressi siitä, kerkeääkö projektia tehdä kunnolla ja niin, että siitä aidosti oppii uutta. Seuraa työtuntejasi ja kirjaa ylös, mitä olet tehnyt. Silloin saat lopuksi selvemmän kuvan siitä, mitä oikeasti projektiisi kuului ja raportti on myös helpompi ja mielekkäämpi kirjoittaa. Tämä projekti oli todella kiva, ja suosittelen kaikkia luomaan sisältöä aiheesta, joka on oma intohimo. Se, että vielä saa asioiden ääneen sanomisesta kiitosta seuraajilta ja tuttavilta, lämmittää mieltä todella paljon. Kiitos kun luit postaukseni! Käy vielä kurkkaamassa tilini Instagramista: @vastuullisempaamuotia. Minulle voi myös aina laittaa viestiä aiheista, joista toivoisi minun kirjoittavan, tai jos on jotain kysyttävää. Ihanaa syksyä! Lämpimin terveisin, Helmi, Kutu17
Elämyksellinen alueohjelmasisältö parantaa asiakaskokemusta festivaaleilla
Alueohjelma on tänä päivänä entistä olennaisempi osa festivaalikokemusta. Vaikka musiikkifestivaalien asiakkaille tarjottava ydinkokemus koostuu ennen kaikkea musiikkisisällöstä, on hyvä pyrkiä ylittämään asiakkaiden odotukset erottuakseen kilpailijoiden joukosta. Osallistavilla ja yllättävillä alueohjelma-aktiviteeteilla on tässä tärkeä osa, sillä elämyksellisyys on mitä toimivin tapa kohdata asiakkaat yksilöinä ja tuottaa pysyviä muistijälkiä. Fullsteam Agency panostaa Sideways- ja Provinssi-festivaalien alueohjelmaan luomalla kohdeyleisön näköistä, monipuolista ja osallistavaa ohjelmasisältöä. Festivaalit eivät kuitenkaan halua toistaa itseään vuodesta toiseen, joten tuoreet ohjelmaideat ovat aina tervetulleita. Keskityin itsenäisessä projektissani alueohjelmaehdotusten luomiseen Provinssille. Käytin aineistonkeruumenetelminä projektissa asiakaskyselyä ja benchmarkingia, joiden avulla kehitin yli 120 kohdan alueohjelmaehdotuslistan. Elämyksellisyyden trendi todella näkyi analyysin tuloksissa. Parhaassa tapauksessa yleisö pääsee leikkimään festareilla lasten lailla erilaisissa kisoissa ja pihapeleissä sekä tekemään itse taidetta ja käsitöitä. Onnistuneessa alueohjelmassa yleisö voi myös esimerkiksi luoda esteettisiä elämyskokemuksia katselemalla monenlaista visuaalista taidetta, oppia uutta niin tiedetyöpajoissa kuin fyysisiin rajoitteisiin huomiota kiinnittävissä aktiviteeteissakin tai olla osa moniaistillisia elämyksiä muuntautuvissa tilataideteoksissa. Yleisön aktivoinnilla mahdollistetaan odotukset ylittävä asiakaskokemus. Festivaalista jäävä positiivinen mielikuva varmistetaan tapahtuman arvoja edustavalla, yhteisöllisyyttä lisäävällä alueohjelmalla. Itsenäisessä projektissa suorittamani alueohjelmamahdollisuuksien kartoittaminen laajensi tapahtumatuotannon osaamistani luomalla festivaalien ohjelmasisällön tuotannosta kokonaisvaltaisen kuvan. Alueohjelmaehdotuslistaa luodessa sain heittäytyä luovaksi, ja uskon tuloksista olevan hyötyä paitsi projektin tilaajalle, myös omassa tapahtumatuottajan ja kulttuurikoordinaattorin työssäni. Henna Tikkanen Kutu17
Ulkoinen viestintä kolmannen sektorin tuotannossa: Höntsä – Silta Eteenpäin
Tein ensimmäisen projektityön Höntsä – Silta eteenpäin –hankkeelle. Hanke on luotu tukemaan 16-25 vuotiaiden nuorten osallisuutta ja hyvinvointia nuorten lähtökohdista toteutettavalla, avoimella matalan kynnyksen toiminnalla. Hankkeen keskeisimmät toimintamuodot ovat Höntsäklubit, Höntsä coach -koulutukset sekä tutkija-kehittäjäkollektiivi. Projekti alkoi kivisesti jo muutama vuosi sitten. Alun perin oli tarkoitus järjestää vuotuinen Höntsä Fest –festivaali, mutta tapahtuma kaatui resursointiongelmiin. Seuraavavia suunnitelmamme olivat mm. Graffitityöpajat, erilaiset videotuotannot ja kouluissa järjestettävät infotilaisuudet. Näillä kaikilla olisi markkinoitu hankkeen toimintaa ja pyritty lisäämään kohderyhmän tietoisuutta hankkeen olemassaolosta ja sen toiminnasta. Nämä ideat kaatuivat alkaneen pandemian asettamiin rajoituksiin ja edellä mainittuihin resurssiongelmiin. Vallitsevien rajoitusten takia päädyimme toteuttamaan matalan kynnyksen videotuotannon. Tuotannossa teimme hankkeelle promootiovideon, jota voitaisiin käyttää markkinointitarkoituksiin ja edellä mainittuun tunnettuuden lisäämiseen. Videotuotanto oli minulle täysin uusi tuottamisen osa-alue, mutta sen toteutuksessa pääsin käyttämään jokaiselle tuottajalle tuttuja työskentelytapoja. Budjetointi, suunnittelu, vastuualueiden jakaminen ja aikataulutus olivat tuttuja hommia, vaikka ne toteutettiinkin minulle ennestään tuntemattomalla tuotannon osa-alueella. Videotuotannossa vastuualueeni keskittyi lähinnä teknisen tuotannon toteuttamiseen, vastuualueiden delegointiin ja yleisesti tuotannon läpivientiin. Lisäksi pääsin opiskelemaan videoeditointia, kun videoitu raakamateriaali piti saattaa kokonaisen videon muotoon. Syvennyin projektissa ulkoiseen viestintään kolmannen sektorin hankkeessa. Videotuotanto oli tapa tuoda kolmannen sektorin markkinointiin modernia kulmaa ja lähestyttävää sisältöä, josta järjestötasolla toimivat hankkeet ja järjestöt voivat hyötyä paljon. Varasuunnitelmat ja lennosta mukautuminen ovat olennainen osa tuotantokenttää. Tämä projekti oli hyvä käytännön esimerkki, siitä kuinka pitkäjänteisyydellä ja luovuudella voidaan saattaa vaikeistakin lähtökohdista ja töyssyistä ponnistava projekti loppuun hyvällä lopputuloksella.
Itsensä kehittäminen reflektoinnin kautta
Tein kulttuurituotannon opintoihin liittyvän projektin R/H Studiolle syksyllä 2019. R/H Studio on suomalainen naistenvaatebrändi. Se on perustettu vuonna 2010 halusta tehdä hyvin suunniteltuja vaatteita, jotka ovat laadukkaitaja vastuullisesti lähituotettuja. Syvennyin projektissa itsensä johtamiseen. Olin R/H Studiolla studio ja showroom harjoittelija ja vastasin showroomin ja studion päivittäisestä toiminnasta. Projektin aikana pääsin tekemään itselleni uusia ja monipuolisia työtehtäviä showroom lainojen koordinoinnista uuden myymälän avajaisten järjestämiseen. Sain työtehtävissäni paljon vastuuta ja pystyin hyvin projektin aikana havainnoimaan, mitkä seikat vaikuttavat itseohjautuvuuteeni. Itsensä kehittämisessä olennaisessa osassa on omien ajattelutapojen tunnistaminen sekä oman toiminnan reflektointi. Tunnistamalla omia motivaationlähteitäni ja luontaisia taipumuksiani, pystyin tekemään syvällisempää itsearviointia ja kasvattamaan itsetuntemustani. Tunnistin, että itseohjautuvuuteeni työympäristössä vaikuttaa vahvasti haasteiden saaminen sekä omaan ammatilliseen osaamiseeni luottaminen. Luin projektin aikana Satu Pihlajan kirjan Aikaansaamisen taika, Näin johdat itseäsi. Sain kirjasta paljon hyviä konkreettisia työkaluja itsensä johtamiseen. Kirjan avulla pystyin muun muassa selvittämällä omia perusmotivaatioitaan sekä tunnistamaan paremmin omia luonteenvahvuuksiani. Aikani R/H:lla oli kaiken kaikkiaan hyvin opettavainen ja sain itselleni kallisarvoista työkokemusta, josta on ollut paljon hyötyä jälkikäteen. - Ella, kulttuurituotannon opiskelija 17
Hyvä viestintä takaa onnistuneen materiaalituotannon markkinointikampanjassa
Alkuperäissarjan lanseeraus ja materiaalituotannon ohjaaminen Toimin Elisa Viihde Viaplayn markkinointitiimissä materiaalituotantojen vastuuhenkilönä. Tunnen Elisa Viihde Viaplayn brändiohjeistukset, joiden mukaisesti ohjaan graafikoiden työtä materiaalituotannossa. Tämän lisäksi huolehdin, että materiaalituotannot pysyvät aikataulussa, jotta esimerkiksi markkinointikampanjat voidaan julkaista suunniteltuina ajankohtina. Teen tiiviisti yhteistyötä niin sisäisten tiimien kuin myös ulkoisten sidosryhmien kanssa, jolloin myös viestintä on merkittävässä roolissa. Materiaalituotannossa valvon, että kampanjan materiaalit ovat annettujen ohjeiden mukaisia sekä varmistan, että jokainen materiaali sisältää tarvitut brändiohjeistuksen mukaiset elementit. Elisa Viihteen alkuperäissarjan Häräntappoaseen tulevassa markkinointikampanjassa valvoin materiaalituotantoa siten, että kampanjan materiaalit ovat annettujen brändiohjeiden mukaisia. Materiaalituotanto aloitettiin noin 3–4 viikkoa ennen kampanjan aloitusta ja valmiit materiaalit julkaistaan kampanjan aloituspäivänä. Elisa Viihteen alkuperäissarja Häräntappoase tuo vuonna 1984 julkaistun Anna-Leena Härkösen klassikkoteoksen 2020-luvulle. Klassikkoteos tuo tutun tarinan 2020-luvulle ja tarkastelee sen teemoja z-sukupolven kautta. Häräntappoaseen traileri on katsottavissa täällä. Syvennyin materiaalituotannon aikana viestinnän teoriaan ja sen merkitykseen materiaalituotannossa. Päätavoitteenani oli vahvistaa ymmärrystäni viestinnän merkityksestä projektityöskentelyssä sekä lisäksi oppia hahmottamaan paremmin onnistuneen viestinnän roolia myös materiaalituotannon ohjaamisessa. Erityisesti tämän projektin myötä voin todeta, että hyvällä ja selkeällä viestinnällä on merkittävä rooli projektityöskentelyssä — tässä projektissa hyvä viestintä takasi onnistuneen materiaalituotannon tulevaan markkinointikampanjaan. Elisa Viihde Viaplay on suoratoistopalvelu, joka sisältää Suomen laajimman valikoiman kotimaista ja pohjoismaista alkuperäissisältöä sekä kansainvälisiä elokuvia ja sarjoja. Kesäkuussa 2021 lanseerataan uusi Elisa Viihteen alkuperäissarja Häräntappoase, joka saa ensi-iltansa Elisa Viihde Viaplayn suoratoistopalvelussa. Emilia, kulttuurituotannon opiskelija 17
Unelmat treenikämpän ulkopuolella. Kuinka harrastajabändi voi tuoda toimintaansa mukaan lisää ammattimaisuutta?
Moni harrastebändi pitää majaansa autotallissa, koulun musiikkiluokassa, kellarissa tai siirtolapuutarhan pienessä mökissä. Mutta miten toimia, kun unelmat kasvaa neljän seinän ulkopuolelle? Pääsin tekemään projektityönä kartoitusta pienelle lahtelaiselle ukuleleyhtyeelle siitä, millaisin keinoin harrastebändi voisi ottaa seuraavan askeleen kohti ammattimaisempaa toimintaa. Toimintaa ei haluttu kasvattaa paljoa, mutta olisi mukava jos joku treenikämpän ulkopuolelta tietäisi bändin musiikista ja pääsisi joskus nauttimaan siitä keikkojen tai äänitteiden muodossa. Bändi on puhtaasti harrastuspohjainen, mutta keikkaillakseen ja tietoisuutta olemassaolosta lisätäkseen harrastajabändin on suotavaa tehdä muutamia liikkeitä tuomaan lisää vakuuttavuutta toimintaansa. Vakuuttavuuden lisääminen voi lisätä kiinnostusta keikkajärjestäjissä sekä vanhoissa ja uusissa faneissa, sekä avata uusia mahdollisuuksia musiikkikentän sisällä. Tämän lisäksi oman toiminnan päivittäminen ja kehittäminen tuo bändin jäsenille itselleen uutta puhtia toimintaan. Seuraavalle tasolle Kuinka toimintaa lähetetään kehittämään lähes nollista? Tärkeää nykyaikana on tuoda bändi esiin verkossa ja sosiaalisessa mediassa. Hyvin toteutettuna ja alustettuna nämä alustat toimivat päivittyvänä infopakettina ja CV:nä bändin toiminnasta. Hyvä yhdistelmä on tietysti bändistä riippuvaista, mutta oiva esimerkki on omassa projektissani esiin nostama Facebookin ja verkkosivujen yhteistoiminta. Facebook on arkisempi ja rennompi kanava, verkkosivun toimiessa virallisempana, bändin toimintaa laajemmin esiintuovana kanavana. Kun vakuuttavuutta halutaan viedä askel pidemmälle, on hyvä alkaa pohtimaan oman tuotemerkin ja teosten rekisteröintiä. Tuotemerkin rekisteröinti on tärkeää, jotta bändi saa omalle nimelleen ja tuotteelleen suojan, eikä muu toimija voi ottaa näitä käyttöön. Myöskään kukaan uusi alalle tuleva ei voi ottaa nimeä suoraan omaan käyttöön. Mikäli toiminnassa alkaa liikkumaan enemmänkin euroja, tulee kannattavaksi perustaa bänditoiminnan ympärille yritys. Tämä helpottaa liiketoiminnan pyörittämistä esimerkiksi laskuttamisen, laitehankintojen ja mahdollisten tulojen jakamisen osalta. Mikäli bändin omilla kappaleilla nähdään potentiaalia kasvuun ja leviämiseen, on bändin suositeltava liittymään ja rekisteröimään teoksensa Teostoon. Teosto pitää bändin puolesta kirjaa esimerkiksi kappaleiden radio- ja tv-soitoista, sekä jakaa näistä kertyviä tuloja. Kappaleiden julkituominen on myös tärkeää, jotta kuulijoilla on mahdollisuus tutustua bändin tuotantoon. Tämä onnistuu lataamalla kappaleita Spotifyhin, Soundcloudiin, YouTubeen tai vastaaviin palveluihin. Omaa sisältöä on tärkeä tuoda myös esiin aiemmin mainituissa verkkosivujen tai sosiaalisen median kanavissa. Kuulijat osaksi tarinaa Kun toimintaa laajennetaan, on yksi merkittävä kysymysmerkki raha. Rekisteröinnit, verkkosivujen perustamiset ja uuden keikkoihin tarvittavan materiaalin hankinta voi harrastebändille olla kallista lystiä. Matalan kynnyksen ulkopuolinen varainhankintatapa on joukkorahoituksen järjestäminen esimerkiksi mesenaatti.me -sivustolla. Tämän kautta bändi voi hakea rahoitusta esimerkiksi pro bono -keikan järjestämiseen vanhainkodissa tai asuinalueen kevätpäivillä. Tästä voi seurata tuottoja ja tulevia keikkoja, jonka tulojen avulla voi hankkia uutta tekniikkaa tai materiaalia. Seuraava askel tästä on hakea apurahoja vielä vakavampaan tuotantoon äänite- projekti tai kiertueapurahan muodossa. Projektissani heräsin ajatukseen, kuinka pienillä liikkeillä voi saada isoja ja pitkäkantoisia vaikutuksia aikaan. Kehittämistyö vie mennessään ja palkitsee onnistuessaan. Monelle harrastebändille suurin kynnys voi olla uskallus. Onkin hyvä muistaa, ettei omien unelmien tavoittelu ole keltään pois, ja ken tietää, joku voi saada tämän uskalluksen myötä itselleen uuden suosikin soittolistoilleen. Blogin kirjoittaja on kulttuurituotannon neljännen vuosikurssin opiskelija Atte Koskinen. Oman pääintressinsä eli tv-tuotantojen ja tapahtumien ulkopuolelle sukeltanut musiikkialaan liittyvä projekti oli hänen ensimmäinen kosketus uuteen alueeseen. Tämä projektin lähestymistapa sopiikin Koskisen omiin tavoitteisiin ja ajatukseen siitä, että jokainen kulttuurin ala voi oppia toisiltaan ja tätä kautta tuoda jotain mukanaan omaan toimintaan.
Kuvataiteilijan työparina Mäntän Kuvataideviikoilla
Tein opintojeni viimeisen projektin yhteistyössä kuvataiteilija Landys Roimolan kanssa. Teoksissaan Roimola muuttaa arvotonta ja ongelmallista jätettä taideteoksiksi, jotka johtavat yleisön tyystin toiseen maailmaan. Hänen veistoksensa ovat sekä outoja että kauniita - kuin väärinymmärrettyjä olentoja toisesta maailmankaikkeudesta. Rakensimme Roimolan teoksen Floor is Lava Mäntän Kuvataideviikoille, jotka järjestetään 13.6.–31.8.2021. Kuvataideviikkojen teemana tänä vuonna on Erehtyminen / To Err Is Human. Raikkaalla otteella nykytaiteen moninaisuutta esittelevän näyttelyn kuraattorina toimii Anna Ruth. Floor is Lava on installaatiokonsepti ja jatkuva teossarja, joka käsittelee ilmastonmuutosta oivaltavasti, kommunikoiden tulevaisuuden epävarmuuden tuomaa painolastia vyöryttäen öljyisen ja myrskyävän massansa uhkaavana katsojan ylle. Teos pakottaa pysähtymään vääjäämättömän tuhon äärelle. Teossarjan aiemmat osat ovat olleet esillä gallerioissa ja teos toteutettiin nyt ensimmäistä kertaa ulkotilaan. Kuvataideviikoilla teos sijaitsee näyttelytilan katon päällä, valuen sen rakenteita alaspäin kohti katsojia ja tapahtuman pääsisäänkäyntiä. Työskentelin projektissa kuvataiteilijan, kuraattorin ja näyttelymestarin kanssa yhteistyössä. Paikkasidonnaisen teoksen luonne asettaa työskentelylle aina omanlaisensa raamit ja uniikin teoksen muotoutumista visiosta valmiiksi oli valtavan mielenkiintoista seurata. Työtehtäviini kuului taiteilijan työparina toimiminen ja taltioin myös teoksen valmistamisen prosessin. Projekti oli minulle todella mieluisa, sillä sain työskennellä monipuolisten tehtävien ja valloittavien kollegoiden kanssa. Mieleen painui myös paikallisten kaupunkilaisten hurmaava lämminhenkisyys. Opin projektista valtavan paljon ja pääsin syventämään ammattitaitoani kuvataiteen kentällä kattavasti. Lämmin suositus Mänttä-Vilppulan taidekaupungille kotimaanmatkailukohteena! www.kuvataideviikot.fi Victoria / Kulttuurituottaja17