Avainsana: projektityö
Mitä sinä pelkäät?
Yleensä tapahtumatuottajan tehtävänä on järjestää kiva tapahtuma. Fasiliteettien tulee olla siistissä kunnossa ja hyvässä järjestyksessä. Elämysten toivotaan syntyvän ilon tai vaikka oppimisen kautta. Tarjoilujen tulee olla maukkaita ja mieluusti seurata trendejä. Kauhuelämyksissä sen sijaan panostetaan siihen, mitä ihmiset pelkäävät ja tahtovat normaalitilanteissa karttaa. After Dark Helsinki, jossa työskentelen tuottajana, on immersiivisiin kauhuelämyksiin erikoistunut tuotantoyhtiö. Yritys sai alkunsa, kun sen perustajat tutustuivat aikuisten kummitustaloihin eli extreme haunts -elämyksiin. Immersiivisen elämyksen määritelmä ei ole yksinkertainen tai kiveen hakattu. Mahdollisesti se voitaisiin määritellä näin: tuotettujen elämysten ketju, jossa yleisöä pyydetään aktiivisesti osallistumaan ja liikkumaan esitystilan ympäristössä. Osallistumista voi olla esimerkiksi moniaistinen stimulaatio, kehotus etsiä jotain tai joku, roolin esittäminen, dialogi, vastavuoroinen toiminta ja tehtävien suorittaminen. Kauhutapahtuman tuottajina siis mietimme, mitä ääniä, hahmoja, tarinoita, tuntoaistimuksia, hajuja ja makuja ihminen pelkää eniten – ja mitä hän ei edes tiedä vielä pelkäävänsä? Hurjimmissa K18-esityksissä "mellakkapoliisit" saattavat viskoa asiakkaita ympäriinsä tai vessassa käydessä naapurikopista saatetaan ruiskia mystistä nestettä asiakkaan päälle. Karmeankin tapahtuman täytyy tietysti olla toimiva. Jos joku ääni- tai valoefekti ei toimi tai tapahtuu liian myöhään, asiakkaalle jäi vain hämmentynyt ja hölmö tunne. Asiakkaiden rajat täytyy ottaa huomioon ja kauhuelementtien pelottavuudesta ja luonteesta tulee viestiä selkeästi etukäteen. Jos tehtävänä on K15-elämyksen luominen toisen yrityksen antamana toimeksiantona, valitut teemat ovat huomattavasti kevyempiä ja esiintyjät eivät tule liian lähelle. K18-elämykset ovat suunniteltu pääasiassa alan harrastajille, joista intohimoisimmat kiertävät ympäri maailmaa Yhdysvalloista Balkanille rajoja koettelevien kokemusten perässä. Kauhuelämysten esituotantoprosessi on yhtä arkista kuin vaikka sisäsiistin promootiotilaisuuden tuotanto. Sopimusluonnoksia sisältävät sähköpostit suhahtelevat suuntaan ja toiseen, pohjapiirroksia ja paloturvallisuustekijöitä pohditaan ajan kanssa ja budjetti-Excelit ovat asianmukaisesti järjestyksessä. Välillä sitten googlataan halvimman mahdollisen teurasjätteen hintoja tai tietoa siitä, mikä on maukkain osa ihmislihasta. Hassua sinänsä, että vaikka olen todella kiinnostunut kaikista rajoja rikkovista alakulttuurielämyksistä ja kummallisuuksista, en ole koskaan ollut puhtaan kauhugenren ystävä. Olen todella säikky ja nössö, enkä uskalla mennä silmät auki edes erään helsinkiläisen huvipuiston kummitusjunaan. Tuottajana joudun usein ensimmäisenä testaamaan tuotetut kauhukohteet ja silloin yritän luikerrella mahdollisimman tiiviisti seinissä kiinni. Ehkä se, että pelkään kaikkea, auttaa miettimään mitä muut voisivat pelätä. Projekteittain joustavasti muuttuvat työryhmämme koostuvat monipuolisesti eri alojen ammattilaisista esimerkiksi erikoistehostemaskeerauksen, valo- ja äänitekniikan, teatteritaiteen ja pukusuunnittelun saralla. Seuraavan kerran kauhuelämyksiämme pääsee kokemaan Särkänniemen Karmivassa karnevaalissa lokakuun 10.–17. päivä. Tekeillä on myös Virtual Reality -laseilla koettava kauhulyhytelokuva. (Muuten: aika usein kun olen kertonut olevani mukana tuottamassa “VR-kauhua”, monet ovat luulleet, että meillä on tulossa uusi juniin liittyvä kauhuelämys. Tästä syystä lyhenne on usein tarpeellista avata.) Mielenkiintoista tekemistä siis riittää! Oikein hirveää lähestyvää halloweenia kaikille toivottaa Iija Eloranta, Kulttuurituottaja 2016
Hostina Ruisrockissa 2019
Työskentelin backstagella artisti-hostina Ruisrockissa heinäkuussa 2019. Ruisrock on kolmipäiväinen musiikkifestivaali, joka järjestetään vuosittain Turun Ruissalossa. Musiikkia löytyy laidasta laitaan, jonka lisäksi alueella on paljon muutakin ohjelmaa. Esiintyjiin kuului muun muassa Travis Scott, Ellie Goulding, Brockhampton, The 1975 sekä lukuisia muita artisteja. Ruisrock tavoittaa jopa 105 000 kävijää viikonlopun aikana ja onkin ollut viime vuosina loppuunmyyty. Oma projektini oli tarkastella sekä kehittää itseni johtamista sisältäen aikatauluttamisen, järjestelmällisyyden sekä stressin sietokyvyn. Vastoinkäymisiä Ruisrock sujui ilman suurempia ongelmia, kuitenkin ensimmäistä kertaa pitkästä aikaan satoi vettä. Tämä ei kuitenkaan festivaalikansaa haitannut, vaan hyvä meno jatkui sateesta ja viileästä säästä huolimatta. Suurin epäonni oli se, että pääesiintyjäksi buukattu Travis Scott joutui perumaan esiintymisensä viime hetkillä. Korvaavaa esiintyjää ruvettiin etsimään heti ja Migos saatiin täyttämään sunnuntain pääartistin paikka. Huono tuuri kuitenkin jatkui, sillä Migos ei päässyt saapumaan paikan päälle logistisista syistä. Ruisrock jäi siis ilman sunnuntain pääesiintyjää. Odottamattomista vastoinkäymisistä huolimatta Ruisrock tanssitti sekä laulatti 105 tuhatta tyytyväistä asiakasta. Itsensä johtaminen Itsensä johtamiseen perehtyessäni käytin lähdeaineistona kirjoja kuten Ajanhallinta : valmennusopas / Merja Takamäki, Itsensä johtaminen / Anita Bischof ja Klaus Bischof sekä Self Leadership / Andrew Bryant ja Ana Kazan. Luin kirjojen teoriaa sekä tein kirjoissa olevia harjoitteita esimerkiksi tavoitteiden asettamiseen sekä ajanhallintaan liittyen. Kirjoista oppi paljon teoriaa, mutta käytännössä on vielä tilaa kehitykselle. I. M. kulttuurituottaja 17
Mitä kuuluu kulttuurille?
Kulttuuriala elää omituisia aikoja. Kulttuuri elää, mutta ei voi tutulla tavalla toteuttaa itseään ja näkyä. Pandemian vaikutuksesta taistelemme muutosta vastaan ja toisaalta yritämme kehittyä muutoksen mukana ja yksinkertaisesti selvitä. Tapahtumia jouduttiin perumaan keväältä ja kesältä, mikä vaikutti tapahtuma-alojen yritysten liikevaihtoon radikaalisti. Jotain hyvääkin pandemia toi toki tullessaan – nimittäin uusia työtapoja ja innovatiivisia ratkaisuja sekä itselleni mahdollisuuden mielenkiintoiseen opiskeluprojektiin. Creathon on Euroopan sosiaalirahasto (ESR) rahoittama hanke, jossa on mukana useita eri korkeakouluja ja yhteistyökumppaneita. Hankkeen tavoitteena oli tukea kulttuuri- ja taidealojen toimijoita teknologisen osaamisen vahvistamisessa. Projektissa oli mukana kolme kulttuurituotannon opiskelijaa ja sen aikana tuotettiin Creathon-hankkeelle kuusiosainen podcast-sarja. Podcasteissa pyrittiin vastaamaan COVID-19 -viruksen aiheuttamaan muutokseen ja ahdinkoon kulttuurin kentällä. Kartoitimme haastatteluilla mitä haasteita kulttuuriala on kokenut pandemian aikana ja mitä ratkaisuja on löydetty ja kehitetty. Haastattelut toteutettiin täysin etänä Zoomia käyttäen. Näkökulma oli Creathon-hankkeelle ominainen: uusi teknologia ja sen hyödyntäminen. Tarkoituksena oli ymmärtää aidot syyt, miksi teknologiaa ei vielä sovelleta tapahtumissa ja elämyksissä sekä, miten vallitseva pandemia vaikuttaa kulttuurialan organisaatioihin. Millaista osaamista tuottajilla tai vaikkapa artisteilla pitäisi olla tässä tilanteessa? Vastustaako kulttuuriala muutoksia vai pystyykö se omaksumaan uusia muotoja? Haastatteltavina oli estetiikan asiantuntijoita, Hack the Chrisis Finland, Helsinki Design Week, Tapaus Oy ja Taku ry. Yleisesti ottaen kaikki haastateltavat olivat toiveikkaita tulevaisuudesta ja nostivat esiin, kuinka tärkeää on osata reagoida nopeasti ja ketterästi kriisin keskellä. Positiivista on, että me tuottajat olemme usein tottuneet nopeatempoiseen toimintaan ja ratkaisemaan ongelmia. Toisaalta pandemia on nostanut esiin kulttuurialan epäkohtia kuten työntekijöiden tukiverkkojen puuttumisen ja pätkätyöt. Lisäksi on hienoa, että ymmärretään, etteivät esimerkiksi artistit työskentele yksin vaan yhtä keikkaa varten tarvitaan myös lavateknikko ja valomies. Kaikki tämä on jo omassa kuplassamme tiedetty, mutta kriisi nosti haasteet esiin valtamediaan. Haastatteluissa yhteisenä teemana oli virtuaalisuus. Pohdimme esimerkiksi miksi kevään ja kesän tapahtumia peruttiin eikä korvattu virtuaalitapahtumilla. Johtuuko se osaamisen puutteesta vai onko se brändin identiteettikysymys? Näihin pohdintoihin emme saaneet suoraan vastausta, mutta esiin nousi totutut tavat. Emme ole tottuneet osallistumaan virtuaalitapahtumiin tai niiden sisältö häviää muulle mediasisällölle. Itse uskon myös siihen, että osaamista ja kysyntää virtuaalitapahtumiin ei ole vielä ollut. Vaikka teknologiset ratkaisut kehittyvät ja tapahtumista saisi suuria spektaakkeleita on otettava huomioon, että virtuaalitapahtumia tulisi suunnitella ennen kaikkea ruutusisällön ja asiakaskokemuksen näkökulmasta. Hienot teknologiset ratkaisut eivät välity katsojalle puhelimen näytöltä, eli lopulta sisältö ratkaisee. Yhtenen ajatus oli kuitenkin, että perinteiset kokoontumiset eivät tule poistumaan ja niillä on tärkeä merkitys yhteisöissä. Pian valmistuvana tuottajana opin tämän viimeisen projektin myötä editoimaan ääntä ja tekemään haastatteluja. Projekti oli loistava tapa tarkastella kulttuurialan luonnetta, sen haasteita, mutta myös havainnoida hyviä puolia sekä verkostoitua alan tekijöiden kanssa. En olisi uskonut vuonna 2016 aloittaessani opintoni, että valmistuisin vuonna, jona tapahtumia ei pystytä järjestämään. Toivotaan, että syksy ja talvi tuovat tullessaan iloisia kohtaamisia ja uusia tapahtumia. Creathon Podcast
Romusta osaksi Slushin visuaalista ilmettä
Mistä koostuu Slush-tapahtuman visuaalinen ilme? Tapahtuman rakenteet ovat muutakin, kuin valmiiksi tilattuja banderolleja, uusia messumattoja tai pystäreitä, joita yritystapahtumissa perinteisesti näkee. Tarkkasilmäiset vieraat huomaavat, että monet visuaaliset elementit koostuvat esimerkiksi elektroniikka-romusta, jota on taitavasti hyödynnetty osana tapahtuman somistusta. Olen työskennellyt useana vuotena osana tuotantotiimiä, jonka vastuulla on Slush-tapahtuman visuaalisen ilmeen toteutus. Opiskeluprojektini tavoitteena oli toimia osana tuotantotiimiä ja tarkastella syvemmin tapahtuman visuaalisen ilmeen merkitystä. Pohdin myös tapahtuman rakennusta ja somistusta ekologiselta näkökannalta. Esituotantovaiheeseen kuuluu aikataulujen ja vastuualueiden tarkka läpikäynti, ja visuaalisten elementtien rakennus. Tiimimme vastuulla on myös pohtia, kuinka elementtejä ja somisteita voidaan toteuttaa mahdollisimman ekologisesti. Tästä esimerkkinä ovat lukuisat romuttamoilta hankitut elementit, jotka heräävät uudelleen eloon pienen käsittelyn jälkeen. Yleensä elementit käytetään seuraavana vuonna jossain muussa tarkoituksessa. Kuusipäiväisen rakennuksen aikana tiimimme vastuulla oli muun muassa tapahtuman rakenteiden ja lavojen koristelu, sekä taideteosten ja erikoisrakenteiden kiinnitys. “Somisteita” on noin viisi rekallista, joten hommaa riitti! Rakennuspäivät olivat intensiivisiä, ja aikataulussa pysyminen vaati pinnistyksiä, mutta saimme kaiken ajoissa valmiiksi. Toivottavasti jatkossa näkisimme yhä enemmän tapahtumia, joissa hyödynnetään kierrätettyjä materiaaleja osana tapahtuman somistusta ja ilmettä. Tämä vaatii tuottajalta kekseliäisyyttä ja aikaa. Monet tahot myyvät onneksi jo nyt esimerkiksi messumattoa käytettynä, mikä tulee myös edullisemmaksi tapahtumalle. TOP3 -listani ekologisempaan tapahtumavisuaalien suunnitteluun: Vuokraa, lainaa, tuunaa ja kierrätä. Osta uutta vain tarvittaessa! Jos ostat, osta ajatonta ja mieti tuotteen jatkokäyttöä. Jos et halua säästää materiaaleja itse, voit kontaktoida esimerkiksi pienempiä tapahtumajärjestäjiä hyvissä ajoin ennen purkua. Monet tahot hakevat mielellään tapahtumista jäävää tavaraa, kunhan tietävät varautua ajoissa kuljetukseen. Tarkista löytyykö tarvittavia somistusmateriaaleja kierrätettyinä, esimerkiksi romuttamoilta ja Kierrätyskeskuksesta. Palkkaa tiimiisi rakennustaitoisia taiteilijoita tai somistajia, jotka osaavat luoda materiaaleista tapahtuman ilmeen mukaisia. Tarkista myös yrityksiltä, löytyykö tarvitsemiasi materiaaleja kakkoslaatuisina. Mieti koko tapahtuman hiilijalanjälkeä; saatko yhdistettyä vuokrakalusteiden kuljetuksia? Kuinka kaukaa vuokrakalusteet kuljetetaan tapahtumaan? Saatko vuokrattua yhdeltä taholta kaiken tarvitsemasi? E. K.
Mainio tapa uusasiakashankintaan
Ensimmäisen itsenäisen opiskeluprojektini suoritin Promootiotoimisto Mainiolle aiheena lääkealan promootio ja asiakashankinta. Mainio on kahden naisen perustama yritys, joka on mukana erilaisten yritysten promootio- ja markkinointitapahtumissa. He tarjoavat mm. hostingpalveluita, juontopalveluita ja tapahtumatuotantoa. Mainion promoottoreita ja edustajia on ympäri Suomea, eikä loppua kasvavalle joukolle näy. Projektin tarkoituksena oli tutustua itsehoitolääkkeitä myyviin lääkealan yrityksiin Suomessa ja saada heitä mieleenpainuvalla lähestymistavalla Mainion asiakkaaksi. Kyseinen ala oli vielä suhteellisen tuntematon, mutta tämä ei ollut este. He olivat päättäneet lähteä kokeilemaan yritysten kiinnostusta ulkopuoliselle promootiotoimistolle. Alun tapaamisissa kävimme läpi projektin aikataulua, suunnitelmaa ja tavoitteita. Päätavoitteena oli saada mahdollisimman monta uutta asiakasta. Myös Mainion tunnettuuden lisääminen yrityksenä oli tärkeässä roolissa koko projektin ajan. Aloitin työskentelyn keräämällä tiiviin, mutta kattavan tietopaketin alasta, sen yrityksistä ja edustajista, sekä yritysten markkinoinnista. Tämän jälkeen keräsin listan Suomessa toimivista itsehoitolääkkeitä myyvistä yrityksistä, valitsimme kymmenen sopivinta ja lähdimme yhdessä ideoimaan uutta tapaa lähestyä valittuja yrityksiä. Syvennyin projektissa näkökulmaan uusasiakashankinta. Uusien asiakkaiden lähestymisessä on kolme vaihetta. Ensin on löydettävä sopiva asiakastyhmä, joka tässä tapauksessa oli lääkealan yritykset. Tämän jälkeen on saatava lähestyttävien yritysten huomio, jonka me toteutimme viemällä upean kukkakimpun ja informaatiopaketin Mainiosta henkilökohtaisesti paikanpäälle. Kolmas vaihe on aikaansaadun huomion kääntäminen kaupaksi. Tässä meidän strategiamme oli muutaman päivän jälkeen lähetyksen toimituksesta ottaa yhteyttä jokaiseen yritykseen. Halusimme näin muistuttaa käynnistämme ja mahdollisesti sopia ajan tapaamiselle. Työ oli hyvin itsenäistä ja oma-aloitteisuuden tärkeys nousi nopeasti esiin. Tämä projekti opetti minulle paljon, varsinkin itsestäni tuottajana ja tavoistani työskennellä. Huomasin, kuinka nautin itsenäisestä työskentelystä mutta samalla kaipasin työryhmää ympärilleni. Opin myös lisää omista vahvuuksista ja heikkouksistani. Aloin tuomaan omia ideoitani paremmin esille ja perustelemaan ajatukseni jonkin idean suhteen. Kehityin myös todella paljon laajan tiedon keräämisessä ja sen tiivistämisessä pieneen, mutta kattavaan pakettiin. Kokonaisuudessaan oli projekti mielenkiintoinen, erilainen ja opettavainen.
Elämää opintojen aikana
Kulttuurituottaja on ensimmäinen korkeakoulututkintoni. En ollut opintojen alussa täysin valmistautunut siihen, mitä opiskelu käytännössä tarkoittaa. Ensimmäinen lukuvuosi oli intensiivinen ja vaati uudenlaisen asenteen omaksumista. Olisin halunnut tehdä jokaisen tehtävän täydellisesti, mutta se ei ollut mahdollista. Kirjoitustaitoni oli ruosteessa. En ollut tottunut jatkuviin ryhmätöihin ja presentaatioihin. Opiskelu kuitenkin keveni kurssi kurssilta, opiskeltavat aiheet olivat kiinnostavia ja niitä oli helppoa tarkastella omasta kokemuksestaan käsin. Kirjoittaminen muuttui helpoksi ja mielekkääksi. Jossain vaiheessa opin nauttimaan jopa luokan edessä puhumisesta. Ensimmäisen opintovuoden aikana koin elämäni mullistuksen, kun minusta tuli äiti. Maailmani täyttyi pienen rakkaan ihmisen tarpeiden tyydyttämisestä. Samalla luokkakaverini tekivät mielenkiintoisia projekteja ympäri kulttuurikenttää, tutustuivat maailmaan ja toisiinsa sekä kasvoivat ammattituottajiksi. Seurasin karaokeiltoja luokan Whatsapp -ryhmän välityksellä ja mietin, kuinka aika juoksee ja minä en. Palatessani kaksi vuotta myöhemmin takaisin opintoihin, olin omasta mielestäni oppinut kotona ainakin 120 opintopisteen verran organisointia, priorisointia, suunnitelmallisuutta ja kokonaisuuden hallintaa. Hakiessani ensimmäisiä vanhempainvapaan jälkeisiä työelämäprojekteja olisin halunnut kirjoittaa isolla hakemuksen alkuun: Olen äiti, hommat kyllä hoituvat. Ammatillinen identiteetti oli vielä hukassa mutta vanhemmuuden mukanaan tuoma realismi osoitti minulle suunnan johon kulkea. Tuottajan opintoihin liittyy kolme itsenäisesti tehtävää laajaa projektia ja kaksi työharjoittelua. Ensimmäiset projektini tein Sun Roba katufestareille. Olimme järjestäneet ystäväni ideoimaa tapahtumaa jo ennen opintojeni alkua. Tuttu tapahtuma tarjosi mahdollisuuden oppia. Syvennyin projekteissani Sun Roba katufestarin viestintään ja yhteistyöhön Helsingin kaupungin kanssa. Työharjoitteluista ensimmäisen tein Metropolialla, EU-hankkeissa ja kulttuurituotannon tutkinto-ohjelmassa. Pienen lapsen äidille palkallinen, joustava työharjoittelu samassa osoitteessa opintojen kanssa oli täydellinen ratkaisu. Harjoittelun jälkeen jatkoin töitä Metropolialla toisessa hankkeessa, hanketuottajana. Tutussa katufestarissa ja omassa opinahjossa työskentelyn jälkeen alkoi tuntua, että ammattilaiseksi kasvaakseen olisi kurkoteltava kauemmas ja kiireesti. Hain työharjoittelua ja projektia, jotka sopisivat elämäntilanteeseeni. Lisäksi halusin tietysti löytää töitä, joiden kautta voisin oppia lisää minua kiinnostavista asioista. Oman suunnan löytämisessä auttoi tärkeimpiin asioihin keskittyminen. Oli suljettava pois monta mielenkiintoista mahdollisuutta ja tehtävä täysillä sitä, mikä tuntui eniten omalta. Suunnan löytämisessä auttoi myös opinnäytetyö, jonka tekemisen lomassa oli aikaa tutkia itselle merkityksellisiä asioita ja syventymisaluetta. Opinnäytetyöni käsittelee elokuvakasvatusta Helsingissä. Ehkä helpompi tie olisi ollut tehdä opinnäytetyö selkeämmästä ja helpommin rajattavasta asiasta. Aiheeseen liittyvä taustatyö oli kuitenkin tärkeää rakennusmateriaalia tulevaa ajatellen. Viimeisessä projektissani pääsin tekemään COMPANYn Secret Universe tapahtumia Designmuseoon. Luovassa yhteisössä työskentely vahvisti omaa haluani kasvaa luovaksi tuottajaksi. Tuottajan oma näkökulma voi löytyä jo opintojen alkuvaiheessa esimerkiksi edellisestä ammatista tanssijana, näyttelijänä tai muusikkona. Oma taustani ravintola-alalta ja artesaaniopinnoista oli hyvä pohja tuottajaksi kasvamiseen mutta vasta opintojen loppuvaiheessa sain vahvistusta omalle ammatilliselle suuntautumiselleni. Designmuseon projektin jälkeen sain työharjoittelupaikan Helsingin kaupungilta, Annantalosta, kulttuurikasvatuksen tuottajana. Viestintään, yhteistyöhön ja kehittämiseen liittyvä tehtävä tuntui omalta aivan ensimmäisestä päivästä alkaen ja sain ilokseni jatkaa tehtävässä myös harjoittelun jälkeen. Helsingin kaupungin suuri organisaatio tuo mukanaan haasteita mutta myös aivan loputtoman määrän mahdollisuuksia. Toivonkin, että saan työskennellä kaupungilla vielä pitkään. Nykyisessä tehtävässäni opin jatkuvasti uutta. Usein tuntuu siltä, että saan olla mukana edistämässä asioita, jotka ovat minulle erittäin merkityksellisiä. Työpöydälläni on tehtäviä, joiden perimmäisenä tavoitteena on lasten tasa-arvoinen mahdollisuus taiteeseen ja kulttuuriin osallistumiseen, esimerkiksi tapahtumien ja harrastusten kautta. Uskon, että lapsena saadut monipuoliset taidekokemukset auttavat kasvamaan omaksi itsekseen. Vaikka koronakevät on tuonut mukanaan epävarmuuden varjoja myös kulttuurialalle, tuntuu minusta pian valmistuvana kulttuurituottajana, että voin olla mitä tahansa. Oma vahvuuteni tuottajana on asioiden yhteen saattaminen ja mahdollisuuksien näkeminen. Muuttuvassa maailmassa on vaikeaa kuvitella työtä, jossa näistä taidoista ei olisi hyötyä.
Tavoitteena hyvät (hää)bileet!
En olisi opintojen alussa uskonut päätyväni suunnittelemaan häitä vuodelle 2021 - ja vielä osana opintojani. Alkuvuonna minulle napsahti kaason pesti, jolloin ensimmäinen ajatukseni oli: ‘’apua!’’ ja toisena ‘’viimeinen tarvittava kouluprojekti on löytynyt!’’. Hääsuunnittelu oli aihealueena minulle täysin tuntematon. Projektin myötä huomasin sen sisältävän paljon samoja elementtejä kuin mikä tahansa tuotanto, joten pääsin soveltamaan oppimaani ja syventämään osaamistani. Matkan varrella fiilistelin projektin ainutlaatuista luonnetta verrattuna yritysmaailman tapahtumiin ja tapahtumamarkkinointiin, jotka olivat minulle entuudestaan tutumpia ympäristöjä. Tutustuin hääbisnekseen lukemalla, surffaamalla, kuuntelemalla ja keskustelemalla. Haastattelin luokkakavereitani Taru Kaartista ja Emilia Joensuuta eli häästailausta toteuttavan HeyLookin omistajia, liittyen hääkenttään ja sen viimeisimpiin trendeihin. Syvensin myös tietotaitojani itsensä johtamisen parissa niin teoriassa kuin käytännössäkin. Olin vastuussa hääparin vision selkeyttämisestä toiveiden osalta, budjetoinnista, selvitysten toteuttamisesta ja projektin etenemisen koordinoinnissa. Läpi prosessin pohdin juhlien visuaalista puolta ja pidin parille tärkeän ympäristövastuullisuuden näkökulman mukana päätöksissä. Asetin projektin tavoitteeksi toteuttaa valinnat budjetillisesti isoimpien osa-alueiden eli paikan, cateringin, valokuvaajan ja esiintyjän osalta. Koska parilla ei ollut alkuun vahvaa tarvetta järjestää juhlia tiettynä vuodenaikana, lähdimme projektiin ’’paikka edellä’’. Paikaksi valittiin ihastuksen fiiliksiä herättänyt Soutupaviljonki Töölöstä. Vastuullisuuden kannalta paikka on näppärästi hyvien julkisten kulkuyhteyksien päässä, eikä kaunis tila vaadi paljon lisäpanostusta somisteisiin. Pian tilan varaamisen jälkeen puhkesi maailmanlaajuinen poikkeustilanne, joka sekoitti myös monen hääparin suunnitelmia. Useiden juhlien peruuntuessa ja siirtyessä ensi vuodelle ovat monen paikan ja palveluntarjoajan kalenterit entistä varatummat. Olen iloinen, että projektin ansioista tärkeät päätökset saatiin näiden häiden osalta tehtyä ennen tilanteen eskaloitumista. Opin projektin aikana teorian kautta näkemään itsensä johtamisen kokonaisvaltaisemmin. Vaikka konsepti on paljon muutakin kuin työskentelytekniikoita ja self-help vinkkejä nautin niiden kokeilemisesta. Löysin itselleni toimivan keinon saada projekti etenemään, kun tekemisen aloittaminen tuntuu vaikealta: mietin mikä on kaikkein pienin asia mitä voin projektin eteen tehdä ja aloitan siitä. Tämän tekniikan avulla ei tarvitse odotella maagisesti ilmestyvää motivaatiota ja aloittaminen sujuu leikiten. Vaikka projekti on nyt ’’valmis’’ saan onnekseni jatkaa juhlajärjestelyitä kaason roolissa. En malta odottaa ensi vuoden elokuista kesälauantaita. Silloin pääsen näkemään kaikki projektin palaset yhdessä ja nauttimaan tärkeiden ihmisten ainutlaatuisista bileistä, joita olen saanut olla mukana tuottamassa!
Muuri – toiminnallinen teos osana Helsinki Biennaalia
Sain puhelun maaliskuussa Zodiak Presents ry:ltä ja he tarjosivat minulle tuottajan paikkaa toiminnallisen teoksen parissa. Kyseinen teos, Muuri, on Zodiakin tuottama ja se tulee sijaitsemaan Töölönlahden puistossa. Muuri toteutetaan osana Helsinki Biennaali –nykykuvataidetapahtumaa, joka on Helsingin kaupungin ja HAM Helsingin taidemuseon tuottama tapahtuma. Muuri on kuvataiteilija Joni Kärkkäisen ja tanssitaiteilija Jukka Tarvaisen yhteinen teos, joka kannustaa kaupunkilaisia kokeilemaan ja kokemaan taidetta liikkumisen, olemisen ja tutkimisen kautta. Teos koostuu liuskoista, rampeista ja muista rakennelmista, joiden tarkoituksena on houkutella vierailijoita ylittää, kiertää ja alittaa Muuri. Muurin yhteydessä tulee myös olemaan esitys: ”Alas sieltä –ja muita huomautuksia”. Esityksessä ammattitanssijat ja -parkouraajat esiintyvät yhdessä tanssin harrastajien kanssa, Muuria ja sen ympäristöä hyödyntäen. Muuri oli yksi kolmesta hankkeesta, jonka Helsingin kaupungin yleiset kulttuuripalvelut –yksikkö valitsi avoimen ideahaun kautta osaksi Helsinki Biennaalin ohjelmistoa. Muurin tuottajana työtehtäviini kuului muun muassa sponsorointiin liittyvien hakemusten kirjoittaminen, teoksen tarvittavien materiaalien hankkiminen sponsoroinnin avulla, viestintä projektin työryhmän, sponsoreiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa, lupien ja hakemuksien tiedonhaku ja kartoittaminen sekä sähköön ja tekniikkakaluston liittyvien asioiden järjestely. Avustan myös esiintyjähaun tiedotuksessa, jossa haetaan tanssin harrastajia mukaan ”Alas sieltä –ja muita huomautuksia” esityksiin. Viestinnän merkitys korostui projektin aikana, koska kaikki työ ja projektin palaverit pidettiin etänä. Pyrin viestimään projektin aikana selkeästi ja johdonmukaisesti sekä toimimaan mahdollisimman tehokkaasti. Koen, että kehityin työtehtävien priorisoinnissa ja omaan työhön liittyvässä ajanhallinnassa. Etätyöskentely mahdollisti kotitoimiston pyörittämisen ja työnteon tehostamiseksi korona-aikana pyrin tekemään samat rutiinit, kuin normaalistikin. Alun perin ensimmäinen Helsinki Biennaali oli määrä järjestää kesällä 2020, mutta vallitsevan koronavirus-tilanteen vuoksi nykykuvataidetapahtumaa siirrettiin vuodella. Tapahtuman uusi ajankohta on 12.6.-26.9.2021 ja tavoitteena on, että Muuri olisi pystytettynä kesäkuun alussa 2021. Toimin projektin tuottajana taas ensi vuonna, kun tuotanto jatkuu ja Helsinki Biennaali pystytään toteuttamaan. Helsinki Biennaalin logo (HAM, Helsingin kaupunki) Lisätietoja Muurista ja Helsinki Biennaalista: https://www.zodiak.fi/uutiset/2020-03/joni-karkkaisen-ja-jukka-tarvaisen-teos-muuri-helsinki-biennaalin-ohjelmistossa https://helsinkibiennaali.fi/ Micaela Koski
Puhetta väkivaltaa vastaan
Olen viittä (opintopistettä) vaille valmis kulttuurituotannon opiskelija Metropoliasta. Viimeisenä projektinani tuotin kuusiosaisen lähisuhdeväkivaltaa käsittelevän Exit -podcastin Naisten Linjalle. Naisten Linja Suomessa Ry on yhdistys jonka toiminnan tarkoituksena on vastustaa ja ehkäistä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, sekä auttaa väkivallan kohteiksi joutuneita naisia ja muita osallisia. Naisten Linja tarjoaa matalalla kynnyksellä muun muassa kriisi- ja tukipalveluita, koulutuksia, neuvontaa ja oikeudellista apua. Projektin tavoitteena oli tukea Naistenlinjan tekemää tärkeää tiedotustoimintaa tuottamalla laadukasta ja mielenkiintoista sisältöä yhdistykselle. Lopputuloksena syntyi kuusi podcast jaksoa. Niissä vaihtuvat vieraat keskustelevat juontajan kanssa lähisuhdeväkivallasta eri näkökulmista. Mukana jaksoissa on useampi kokemusasiantuntija, erovalmentaja ja Naisten Linjan toiminnanjohtaja. Ensimmäinen jakso julkaistiin 28.10.2019. Podcast projekti oli monella tapaa palkitseva. Pääsin työskentelemään tärkeän aiheen parissa, tapasin upeita ihmisiä ja sain olla kuulemassa ja taltioimassa tarinoita vieraiden kokemista synkistä hetkistä, mutta toisaalta myös toivosta ja selviytymisestä. Oli myös mukavaa päästä ottamaan käyttöön osana opintojani käymäni kohderyhmälähtöisten podcastien tuottaminen -kurssin oppeja ja syventää niitä. Projektin tekeminen oli kaikin puolin hyvä kokemus. Suosittelen podcastin haltuun ottamista myös kaikille kollegoille. Podcast on kevyt tuottaa ja formaatti taipuu monenlaiseen käyttötarkoitukseen. Mikäli lähisuhdeväkivalta aiheena koskettaa tai kiinnostaa sinua, Exit -podcast on kuunneltavissa osoitteessa: https://soundcloud.com/ria-siren Tara Nyman, Kulttuurituotannon opiskelija
Väriä Helsingin yöelämään!
Olen itse työskennellyt freelancerina Events 365:lle kahden vuoden ajan tapahtumatuotannon ja digitaalisen markkinoinnin parissa, ja yhteiseen historiaamme on mahtunut useampikin tapahtuma Valkoisessa Salissa. Events 365 Oy järjesti kesällä 2019 Helsingin Valkoisessa Salissa ”Danceteria Summer Session” –kesäklubin, jolle suunnittelin visuaalisen ilmeen ja lanseeraustapahtuman. Klubin tarkoituksena oli tuoda Etelä-Euroopasta vaikutteita ottava housemusiikin kesäklubi Torikortteleissa sijaitsevan Valkoisen Salin sisäpihan kauniiseen miljööseen. Projektin tärkeintä antia oli alun palaverit sekä yökerhon omistajan, että Danceteria –klubin perustajan, Heikki Liimataisen kanssa. Kävimme läpi mitä tahdomme viestiä visuaalisella ilmeellä vieraillemme ja näillä tiedoilla lähdin tekemään taustatyötä. Erityisen mielenkiintoisena koin tutkimukset värien käytön psykologisesta vaikutuksesta ihmismieleen ja ostokäyttäytymiseen. Päädyimme tekemään kesäisen vehreän grafiikan kirkkailla yksityiskohdilla. Ne pistäisivät silmään sekä sosiaalisessa mediassa että julistekampanjassa Helsingin katukuvassa. Tapahtuman lanseerausta varten järjestimme kutsuvierastapahtuman. Kutsuimme sinne musiikkimaailman ja yöelämän vaikuttajia nauttimaan alkuillasta musiikin tahdissa yhteistyökumppaniemme tarjoamien syötävien ja juotavien siivittäminä. Saimme hyvän levikin sosiaalisen median kanaviin ja onnistuneen tapahtuman. Valitettavasti neljän tapahtuman loppua kohden kävijämäärät laskivat ja itse tapahtuma ei onnistunut aivan halutulla tavalla. Visuaaliseen ilmeeseen olivat kuitenkin tyytyväisiä sekä tilaaja, yökerho että allekirjoittanut. Jere Hyvönen Kulttuurituottaja 16
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 kutu18 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku