Avainsana: kulttuurituotanto
XR Roadshow – kulttuurituottajat lisätyn todellisuuden sanansaattajina
Metropolia Ammattikorkeakoulun Arabian kampuksen käytävillä käy kuhina. Toisesta kerroksesta kantautuu letkeä musiikki DJ:eiden soittamana, ensimmäisessä kerroksessa ihmiset kävelevät jännittyneenä lankkua pitkin virtuaalilasit päässään, ja kerrosta alempana tutkitaan monenmoisia lippulappuja älylaitteiden avulla sekä hämmästellään uusia, lumoavan taiteellisia virtuaalitodellisuuksia. Helsinki XR Centerin kiertue – XR Roadshow – on saapunut kampukselle. Helsinki XR Center on vuoden 2019 alussa Metropolian kulttuurikampuksen yhteyteen perustettu keskus, jonka lähtökohtana on nostaa Suomi kärkimaaksi lisätyn todellisuuden teknologioiden ja toteutusten kentällä. Keskus toimii tutkimus-, startup-, ja yritysyhteistyön keskiössä: XR Centerissä kohtautetaan luovia tiimejä, startup-yrityksiä sekä suurempia XR-toimijoita ja rahoittajia. Tavoitteena on tarjota myös opiskelijoille ja muille toimijoille verkostoitumismahdollisuuksia XR-alan asiantuntijoiden, yhteistyökumppaneiden, yritysten ja vierailijoiden kesken. Projekti, jonka me – eli Meeri ja Ossi – saimme toteuttaa Helsinki XR Centerille, oli neljän kampuksen mittainen XR Roadshow, jonka ideana oli jalkauttaa Helsinki XR Center Metropolia Ammattikorkeakoulun viidelle kampukselle: Myyrmäkeen, Leppävaaraan, Viertotielle, Myllypuroon sekä Arabiaan. Koska Helsinki XR Centerin toimintaa operoi Metropolia Ammattikorkeakoulu, oli XR Roadshown missiona tuoda Helsinki XR Centerin olemassaolo ja sen toiminta nimenomaan Metropolian opiskelijoiden, opettajien ja muun henkilökunnan tietoisuuteen. Kiertueella oli mukana runsaasti messumateriaaleja giveaway-tarroista näyttävään messuseinään asti, ja kiertueen sisältöinä toimivat erilaiset kiinnostavat VR ja AR -demot, sekä pääasiassa opettajille suunnatut workshop-sessiot. Demosisällöt valittiin vastaamaan mahdollisimman tarkasti juuri kyseessä olevan kampuksen opiskelijoiden intressejä, jotta mahdollisimman moni voisi löytää näistä teknologioista yhtymäkohtia omaan tekemiseensä. XR Roadshow oli uunituoreen Helsinki XR Centerin ensimmäinen tapahtuma, joten kaikki siihen liittyvä luotiin ja keksittiin alusta alkaen tyhjästä, mutta tiiviisti yhdessä. Lähtökohtana tapahtumakonseptin luomiselle oli se, että sen voisi siirtää paikasta toiseen helposti ja nopeasti, pop-up tyyppisesti. Tekemistä riittää XR Roadshown toteuttamisessa oli luonnollisesti mukana koko Helsinki XR Centerin silloinen seitsenhenkinen porukka, mutta projektin ydintiimiin kuului ainoastaan kolme henkilöä: upea ja ammattitaitoinen ohjaajamme Mira Simsiö, joka vastaa koko Helsinki XR Centerin viestinnästä ja tapahtumista, sekä me kaksi, jotka toimimme projektituottaja-tittelillä. Projektin alussa työnjako oli jakautunut tasaisesti meidän kolmen kesken, jolloin “jokainen teki vähän kaikkea”, mutta projektin edetessä meille muodostui selkeät omat vastuualueet, ja vieläpä omien kiinnostuksen kohteiden mukaisesti! Ossin työnkuva muodostui lähinnä käytännön asioista kuten kampusten yhteyshenkilöiden kartoittamisesta ja kontaktoinneista, tapahtumatilojen suunnittelemisesta, tilavarauksista, logistiikasta, laiteselvityksistä, video-, ääni- ja valolaitteiden hankkimisesta, musiikillisen ilmeen rakentamisesta, videokuvaamisesta ja editoinnista. Meerin työnkuva taas painottui enemmän viestintään ja markkinointiin. Hän vastasi pääasiassa sosiaalisesta mediasta: Instagramin, Facebookin, Linkedinin ja Twitterin päivittelystä ja sisällöntuottamisesta. Somettamisen lisäksi Meeri valokuvasi tapahtumissa, sekä avusti markkinointimateriaalien ja muiden graafisten elementtien suunnittelussa ja toteuttamisessa. Luonnollisesti Meeri pysyi mukana luupissa myös tapahtuman suunnittelun suhteen, ja auttoi roudaamisessa ja kasaamisessa. “Onko nää teknologiat sulle ennestään tuttuja?” Tapahtuman aikana oli äärimmäisen mielenkiintoista tarkkailla ihmisten reaktioita XR-teknologioita kohtaan. Vastaanotto vaihteli kampuskohtaisesti. Toisilla kampuksilla näki nopeasti, että teknologiat oli suurimmalle osalle täysin tuttu juttu, kun taas toisella kampuksella kohtasi useita, jotka eivät olleet koskaan kokeilleet virtuaalilaseja tai AR-teknologiaa. Erilaiset kokemukset herättivät erilaisia reaktioita. Etenkin Richie’s Plank Experience -peli, jossa käyttäjä kävelee virtuaalitodellisuudessa pilvenpiirtäjän ylimmässä kerroksessa lankkua pitkin kaupungin yllä, herätti vahvoja reaktioita. Oli mielenkiintoista kuunnella ihmisten hämmästelyjä ja kokemuksia: ruudulta pelin tarkkailu ei saattanut tuntua missään, mutta heti kun lasit laittoi itse päähän, oli kokemus heti eri ja monelle liiankin aito. Iso osa ei uskaltanut astua lankulle ollenkaan. Kaiken kaikkiaan XR Roadshow oli monelle hyvin kallisarvoinen kokemus ja mahdollisesti se ainoa väylä päästä käsiksi esimerkiksi VR-laseihin, ja kokemaan jotain aivan uutta. Tapahtuma oli monelle hauskaa vaihtelua tavallisen kouluviikon keskelle. Saimme konseptista paljon kiitosta etenkin Metropolian päästä, ja muut ammattikorkeakoulut ja yliopistot lähestyivät meitä toivoen samanlaista kiertuetta omalle kampukselleen. XR-teknologiat ovat selkeästi kuuma juttu, mutta silti monelle vielä hyvin kaukainen asia. Kiertue oli oiva tapa tuoda teknologia lähelle ihmisiä, ja kertoa, miten eri koulutusalat ja työntekijät voivat näistä teknologioista hyötyä. Mutkat suoriksi ja menoksi Näin tuottajan näkökulmasta tapahtuma meni moitteettomasti: kävijöitä riitti, pysyimme budjetissa, demot olivat toimivia ja kiinnostavia, mahduimme ja sijoituimme kampuksien tiloihin hyvin. Ennen kaikkea saimme olla mukana luomassa jotain täysin uutta ja vieläpä jatkuvaa, sillä roadshown kevyttä pop-up -konseptia tullaan käyttämään jatkossakin. Yksi yllättävä käänne projektissa kuitenkin oli, sillä Leppävaaran kampus jouduttiin sulkemaan hieman ennen kyseiselle kampukselle suunniteltua XR Roadshow päivää. Onneksi tapahtumamme oli sama jokaisella kampuksella ja näin ollen hyvin joustava kokonaisuus, joten tämä tilanne ei vaatinut muita toimenpiteitä kuin kyseisen tapahtumapäivän poistamisen kaikesta markkinoinnista. XR Roadshown rakentaminen oli meille kaikin puolin erittäin opettavainen kokemus, sillä saimme tämän yhden projektin aikana mahdollisuuden toteuttaa oikeastaan neljä tapahtumaa. Jokaisesta tapahtumasta pystyimme oppimaan jotain uutta, ja tekemään seuraavasta taas hieman paremman. Työn jäljestämme ja asenteestamme tykättiin lopulta niin paljon, että meidät molemmat palkattiin Helsinki XR Centerille osa-aikaisiksi työntekijöiksi opintojemme oheen! Tämä oli jotain, mitä emme osanneet kumpikaan edes toivoa, mutta tarkka työnjälki ja innostunut asenne tuotti jälleen kerran tulosta. Voimme ylpeänä seistä tämän projektin ja koko Helsinki XR Centerin takana. Nähdään seuraavassa tapahtumassa! Kirjoittanut, Meeri Lehto ja Ossi Hynönen Kulttuurituotannon 2018 vuosikurssilta Seuraa Helsinki XR Centeriä! Facebook: https://www.facebook.com/helsinkixrcenter/ Twitter: https://twitter.com/HelsinkiXR LinkedIn: https://www.linkedin.com/company/35524774/ Instagram: https://www.instagram.com/helsinkixrcenter/ www.helsinkixrcenter.com
Viestintää Osuma-hankkeessa
Viestintää ja maailman parantamista. Mielestäni tämä on täydellinen kombo kulttuurituotannon opintojen ensimmäistä projektia varten. Pääsin toteuttamaan näitä kahta asiaa Osuma-hankkeessa projektituottajana keväällä 2019. Projektityössä vastuualueeni oli viestinnän suunnitteleminen ja toteutus Nuori 2019-tapahtumaa varten. Nuorten parissa työskentelevien yhteistyötä edistävällä koordinaatiohanke Osumalla oli Turun Logomossa 27.–28.3. järjestetyssä Nuori 2019 tapahtumassa messupiste. Nuori 2019 -kokonaisuuden viestinnän suunnitteleminen täysin yksin oli mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus. Aiemmin olin toteuttanut toisten suunnittelemaa viestintää, mutta nyt pääsin itse rakentamaan viestintäsuunnitelman alusta loppuun. Suunnitelmasta tuli onnistunut kokonaisuus, jota oli helppoa lähteä toteuttamaan sellaisenaan. Suunnittelemisen jälkeen vuorossa olikin viestinnän toteutus, jonka aikana kirjoitin uutisia, kuvasin ja editoin videon, tuotin sisältöä sosiaaliseen mediaan ja kirjoitin blogitekstin vihapuheesta pelimaailmassa. Toteutus oli osuus, johon sain ammentaa todella paljon omia näkemyksiäni ja luovuuttani. Videon kuvaaminen ja editointi toivat hymyn huulilleni ja asiantuntijuuttani pääsin kasvattamaan työstäessäni blogitekstiä yhdessä toimistuskunnan kanssa. Hulinaa messupisteellä Viestinnällisen vastuun lisäksi olin mukana suunnittelemassa Osuman messupisteen kokonaisuutta. Messupisteen rakentuminen oli loistava oppimiskokemus. Pääsin aikatauluttamaan messupisteen ohjelmaa ja hahmotin ensimmäistä kertaa näytteilleasettajan näkökulmasta, kuinka hektinen messuympäristö on. Ihannetilanteessa jokainen messuilija jäisi viettämään aikaa pisteelle. Todellisuus kuitenkin on, että toisen messukävijän aika ei riitä edes nopeaan demoon, vaan hän kaipaa pikakatsauksen asiaan, kun taas toinen messuilija jää mielellään keskustelemaan pitkäksi toviksi kiinnostavasta aiheesta. Näille molemmille ihmistyypeille on oltava sisältöä. Osuman messupisteellä keskusteltiin hankkeiden tuloksista, jaettiin erilaisia esitteitä, korttipakkoja sekä jojoja, pelattiin Osuma-lautapeliä ja kuvattiin Facebookiin livehaastatteluita. Ideasta tuotteeksi Kolmantena kokonaisuutena projektissani osallistuin Osuma-pelin tuotteistamiseen. Yhteiskehittelyyn ja oppimisen tukemiseen luodun lautapelin tuotteistaminen oli mielenkiintoinen prosessi, jossa sain nähdä läheltä tuotteen kehittämistä kuluttajia varten. Lisäksi tuotteistamista monimutkaisti Euroopan sosiaalirahaston rahoittamien hankkeiden säännöt, jotka estävät muun muassa tuotteiden myymisen. Pääsin itse mukaan arvioimaan ja kehittämään tekstejä, joita pelin yhteyteen tuotetaan. Oli erittäin mielenkiintoista kuulla ja nähdä, miten ideasta kehittyy prototyyppi ja myöhemmin valmis lautapeli. Tuotteistaminen on prosessi, johon törmään varmasti urallani jatkossakin. Opin projektityöstä enemmän kuin osasin odottaa. Viestinnän suunnitteleminen, itsensä johtaminen, ammattilaisille viestiminen, tulosten seuranta ja työn aikatauluttaminen olivat asioita, joissa koen ottaneeni harppauksia eteenpäin. Kaiken oppimisen lisäksi tätä projektia oli mukava tehdä! Aurinkoisin terveisin Venla, kulttuurituottaja
Johtamiskokemuksia Slushista
Slushia pidetään kovan luokan business-tapahtumana, mutta uteliaan tuottajan ei pidä säikähtää jos innovaatiot ja startup -maailma kuulostavat vieraalta. Slush on sisällöllisesti sekä visuaalisesti todella vaikuttava tapahtuma koettavaksi. Se tarjoaa uskomattoman verkostoitumis -ja työskentelyalustan kansainvälisessä ilmapiirissä. Slush on yksi maailman johtavia kasvuyritys- ja teknologia-alan tapahtumia. Se järjestetään vuosittain Helsingissä joulukuun alussa. Slush tuo yhteen alan yrittäjät, sijoittajat ja innokkaat opiskelijat. Slush työllistää muiden suurten tapahtumien tavoin tuhansia vapaaehtoisia. Poikkeuksellisen tapahtumasta tekee se, että lähes koko organisaatio toimii vapaaehtoisvoimin. Myös suurin osa eri ryhmien ja tiimien esimiehistä ovat mukana vapaaehtoisesti. Mahdollisuutta esimiestehtäviin kansainvälisessä organisaatiossa aina rekrytoinnista tapahtuman purkuun ei tule vastaan ihan joka päivä. Omalla kohdallani työrupeama syyskuusta joulukuuhun oli monipuolinen oppimiskokemus. Työskentelin naulakkopalveluiden yhtenä ryhmänvetäjänä, group leadina. Työkielenä käytettiin englantia ja vapaaehtoisten kirjo oli kaikkea suomalaisen opiskelijan ja intialaisen lääkärin väliltä. Kaikkia vapaaehtoiseksi hakevia yhdisti valtava halu päästä osaksi Slushia. Esimiestehtävissä työskennelleille group- ja team leadeille järjestettiin säännöllisiä johtamiskoulutuksia sekä työpajoja, joiden tehtävä oli tukea rekrytointia ja johtamista. Ennen kaikkea koulutukset tarjosivat foorumin kollegoiden tapaamiselle. Tapahtumissa, järjestöissä ja yhdistyksissä tehdään valtavat määrät palkatonta työtä, aivan vapaaehtoisesti. Vastike tehdystä työstä takaa usein vain pääsyn tapahtumaan, ruoan ja työtodistuksen. Esimiehen tärkein tehtävä onkin alaisen motivointi parhaaseen mahdolliseen työsuoritukseen. Tässä piilee vapaaehtoistyön johtamisen vaikeus. Vapaaehtoisten johtamisessa avain onnistumiseen on oma tietotaito ja kokemus vapaaehtoisena toimimisesta. Ihmistuntemus ja sosiaaliset taidot ovat myös äärimmäisen tärkeitä. Esimiehenä on ymmärrettävä tehtävän työn luonne. Ihmistuntemus puolestaan auttaa ymmärtämään alaisten jaksamista, työkykyä ja mielialaa. On osattava asettua johdettavan asemaan. Slush oli hieno ja rohkaiseva kokemus. Yhdessätekemisen tunne oli vahva läpi tapahtuman ja lisäsi motivaatiota. Omat työtehtäväni pitivät sisällään paljon tiedottamista, työvuorojen suunnittelua ja loppuvaiheessa asioiden koordinointia. Tiimiläiseni osoittautuivat mitä ahkerimmiksi työntekijöiksi ja tekivät johtamisesta lopulta hyvinkin helppoa. Juhana Salminen, kulttuurituotannon opiskelija, kutu16
Kulttuurituotannon opiskelijat
Tämän vuoden ennakkotehtävät ovat julkaistu ja hakuaika lähestyy kovaa vauhtia. Haluamme esitellä kulttuurituotannon opiskelijoita, jotta koulutuksestamme ja opiskelijoistamme saa paremman sekä monipuolisemman näkemyksen. Ensimmäisenä vuorossa on ensimmäisen vuoden opiskelijamme Anna Meller. Anna ”Misku” Meller 21-vuotias Ensimmäisen vuoden opiskelija Olen kotoisin Järvenpäästä ja ennen Metropolia Ammattikorkeaan tuloa valmistuin Keravan lukiosta ja pidin kaksi välivuotta. Hain Metropolia Ammattikorkeakouluun, koska koin, että Metropolia sopii sisällöltään ja opetustyyliltään paremmin minulle kuin esimerkiksi Humanistinen Ammattikorkeakoulu. Halusin myös järjestämään isoja bileitä. Ensimmäinen suunnitelmani oli alkaa hääsuunnittelijaksi valmistuttuani, mutta nyt minua on alkanut kiinnostamaan isojen tapahtumien visuaalinen ilme. Koulu on ollut ihanaa! Parasta on ehdottomasti opiskelijatapahtumat sekä Metropolian avaamien ovien tutkiskelu. Tulin kouluun kotibileiden järkkääjänä, mutta nyt olen päässyt tekemään projektia Kiasmalle, maskeeraajaksi Speksiin sekä Arabian Katufestivaalien decovastaavaksi.
Mitä ovia Helsinki ja Metropolia ovat avanneet kulttuurin kentällä itselleni
Vielä on aikaista sanoa lopulliseksi mitä kaikkea jompikumpi tai molemmat ovat avanneet, mutta kulttuurin kuluttajana ja ensimmäisen vuoden opiskelijana olen huomannut jo eroja menneeseen. Kulttuurituottajan on tietenkin tärkeä tietää ja tuntea kulttuuria ja sen kulutusta ja mikä olisikaan parempi paikka kuluttaa kulttuuria, kuin kaupunki, jossa tapahtuu paljon ja kokoajan. Tuoreena Helsinkiin “pöndeltä” muuttaneena voin sanoa, että olen kuluttanut kulttuuria näiden muutaman kuukauden aikana enemmän, kuin muutamaan vuoteen entisessä kodissani Seinäjoella. Elävä ympäristö pitää mielen virkeänä ja kiinnostus tapahtumia kohtaan saa avaamaan oven ja lähtemään paikan päälle nauttimaan taiteesta eri lajeissaan. Koulu tarjoaa uusia mahdollisuuksia kavereista työmahdollisuuksiin ja projekteihin. On erittäin piristävää päästä ympäristöön, jossa viihtyy. Projektit ja tehtävät tuntuvat tärkeiltä ja eteenpäin auttavilta. Tehtävät eivät tunnu “leikkitehtäviltä”, vaan enemmänkin, että treenaa pohjaa tulevaan mahdolliseen työhön. Esimerkiksi en olisi vuosi sitten osannut odottaa, että olen harjoittelijana Kiasmassa ja että pääsen tekemään oikeita hommia. Tai että ottaisin yhteyttä Live Nationiin siinä toivossa, että pääsisin tekemään niin suurelle yritykselle markkinointisuunnitelmaa harjoituksena. Koulutus tarjoaa tietoa ja kokemus tietoon yhdistettynä lisää taitoa. Helsingissä mahdollisuuksia kokemuksen kartoittamiseen löytyy huomattavasti enemmän - Rymikorjaamo ei ole ainoa paikka harjoitella. Ympäristön yleinen meininki vaikuttaa tottakai omaan mielialaan ja olen huomannut, että Helsinki on huomattavasti aktiivisempi kaupunki. Ihmiset ovat aktiivisempia ja mielestäni iloisempia, avarakatseisimpia ja helpommin lähestyttäviä, kuin Etelä-Pohjanmaalla. Luennot ja presentaatiot saavat innostumaan olemaan parempi ja aktiivisempi opiskelija. Koulutyö ei tiettyyn pisteeseen asti tunnu työltä, kun nauttii tekemisestään. Kulttuurituotanto on alana mielestäni kutsumuspohjainen. Ei täällä talonrakentaja viihtyisi.
Suunnittelua, muutoksia ja uuden opettelua – markkinointikäsikirja tanssiryhmälle
Loppuvuosi on parasta aikaa keskittyä seuraavan vuoden suunnitelmiin. Niin myös itsenäisessä projektissani tehtiin. Olen Metropolian ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon opiskelija ja tein itsenäisen projektini go go -tanssiryhmälle nimeltään GoldenGo. Kuten useilla puoliammattilaisilla toimijoilla, myös tällä tanssiryhmällä oli tärkeää tuottaa hyvää markkinointia pienillä resursseilla. Tekemässäni käsikirjassa määriteltiin käytännön toimia, joiden avulla tehtäisiin ryhmän markkinoinnista ammattimaisempaa ja johdonmukaisempaa. Tuottaja tärkeä työ on tehdä taiteilijoiden, esiintyjien ja yritysten työskentely mahdolliseksi. Näin projektissa tärkeän linkin kulttuurituottajan työhön, jossa ei ainoastaan tuoteta tapahtumia, vaan tehdään myös markkinointia, viestintää ja muita yritykselle tai organisaatiolle tärkeitä osa-alueita. GoldenGo -tanssija Weekend festivaalilla. Kuva: Niki Soukkio Tärkeää projekteissa, oman oppimisen lisäksi, on tilaajalähtöisyys. On tärkeää muistaa, kuka työn on tilannut, onko se ammattilainen, puoliammattilainen vai harrastaja ja etenkin se, millä taiteenalalla ryhmä tai yksilö toimii. Tämän avulla pystytään tuottamaan juuri tilaajan tarpeisiin sopiva työ. Kaiken kaikkiaan myös tilaajan motivaatio on tärkeää. GoldenGo -tanssiryhmä on kiinnostunut kehittämään markkinointiaan ja oppimaan sen saralla uusia taitoja. Tämä tarkoittaa, että yhteistyö sujui mutkattomasti ja markkinoinnin ideoita, kuten Instagram tarinoiden päivitys, tuli paljon. Ryhmän käyttöön saatiin markkinoinnin vuosisuunnitelma, mikä ehdottomasti helpottaa vuoden 2019 loppupuolella markkinoinnin arviointia. Vuosikalenteriin on merkattu muun muassa tavoitteiden seuraamista puolivuosittain ja sosiaalisen median seuraajien tarkastusta kuukausittain. Kaiken kaikkiaan projekti oli onnistunut ja tärkeä osan ryhmän toimimista vuonna 2019. Uudistuminen ja uuden jatkuva oppiminen on välttämätöntä. ei ole aina suora osaaminen, vaan motivoitunut opettelu ja uuden kokeileminen rohkeasti. Lämmintä joulua kaikille sitä viettäville, nukkukaa ja rentoutukaa, uuden oppiminen voi taas jatkua tammikuussa! Terveisin, Sirja Puustelli, kulttuurituotanto
”Kuka teistä on se kulttuurituottaja?”
Ensimmäinen viikko on takana, ja tietoähky taattu. Tiistaina perehdyimme AR- ja VR-tekniikkaan kulttuurituotantolaisten kesken Arabiakeskuksen puolella, Turbiini Yrityskiihdyttämön tiloissa. Saimme pintaraapaisun aiheesta sekä uudesta kulttuurialojen kampuksesta Hämeentiellä Arabiassa. Uusissa tiloissa opiskelun sijaan siirryimme seuraavana päivänä Huopalahteen, jossa sijaitsee yksi Metropolia AMK:n monista toimipisteistä. Saimme sinne seuraksemme lähes 300 muiden alojen opiskelijaa aloittamaan innoprojektia. "Ooksä pitänyt näitä aiemminkin? Sithän sä voit vetää tän" Torstaina pääsimme ryhmäytymään, ja kehittämään ”101 käyttötarkoitusta” eri esineille. Uusista ideoista tai jo kenties innovaatioista ryhmän tehtävänä oli pitää ”pitch” (suom. hissipuhe) koko satapäiselle joukolle. Ryhmämme keksi noin 20 käyttötarkoitusta puiselle ympyräkappaleelle. Awkvard -momentteja koettiin, ja yllättäen kulttuurituottajat olivat järjestään ottamassa vetovastuuta ryhmien toiminnasta. Esiintymiset ja spontaanit tilanteet eivät selvästikään kuulu kaikkien tutkinto-ohjelmien arkeen. Kaikkea voi silti oppia. Asettumalla itselle epämukaviin tilanteisiin oppii eniten, ja välttämättä sen, jolle esiintyminen on luontevinta, ei aina tarvitsisi olla siinä roolissa. Ensimmäisenä vuotena opinnoissamme pääsimme esiintymään lähes viikoittain luokan eteen, joten oma kokemukseni ja varmuuteni esiintyjänä on kehittynyt rutkasti. Sitten lupaamaani aiheeseen. Saimme tietää eilen iltapäivällä projektin, johon kukin pääsee mukaan. Projektivaihtoehtoni olivat seuraavat: Miten robotiikkaa voi hyödyntää varhaiskasvatuksessa – Pilke-päiväkoti Pitäjänmäellä Mehiläisen laboratorion sähköinen perehdytyskortti Miten saada rekrytoitua taitavia ammattilaisia (erityisesti sairaanhoitajia) Kontulan monipuoliseen palvelukeskukseen? Töölön palvelukeskuksen ja päivätoiminnan kehittäminen OH YES pääsin 1. toiveeseeni! Plus siitä kulttuurituottajasta tuli projektipäällikkö! Yllätys, kuten projektinohjaajakin totesi. Fiilis on tällä hetkellä hämmentynyt, mutta innokas. Tätä samaa haastetta on kanssani pohtimassa 17 muutakin opiskelijaa, joten meidät jaettiin neljään eri ryhmään. Omaan ryhmääni kuuluu lisäkseni yksi kätilö, yksi toimintaterapeutti sekä kaksi sosiaalialan opiskelijaa. Kukin ryhmä etenee itsenäisesti, ja pääsemme kaikki tapaamaan asiakasta ensi viikon puolella. Nyt viikonlopun viettoon (lue: töihin) ja ensi viikolla projektin pariin! /Laura Lajunen P.S: Viikon tärkein oppi oli (sen lisäksi että marsu painaa kilon), että pelkkä idea tai keksintö ei itsessään ole innovaatio. Innovaatio vaatii edellä mainittujen lisäksi konkretiaa sekä kaupallistamista tai sen muuta hyödyntämistä. Blogiteksti on julkaistu aiemmin Tuottajan arkea by Laura Lajunen -blogissa.
Klubikulttuuri ei kannusta naisia soittamaan levyjä
Tämä blogikirjoitukseni pohjautuu tekemääni kulttuurituotannon AMK-opinnäytetyöhön Sukupuoliroolit suomalaisessa klubikulttuurissa. Opinnäytetyön tilaajana toimi LiveFIN ry ja tutkimuksessa on haastateltu alan toimijoita ja kartoitettu ongelmaa myös työpajassa. Työni on vapaasti luettavissa osoitteessa www.theseus.fi. Tutkimusongelman avulla tarkoitus oli selvittää, kuinka tunnistaa sukupuolittuneen työelämän haasteet ja kehityskohdat musiikkiklubien toiminnassa tasa-arvoisemman klubikulttuurin saavuttamiseksi. Kiinnostukseni aiheeseen perustuu omiin kokemuksiini tapahtumien kävijänä, asiakkaana sekä järjestäjänä. Kulttuurituottajana koin tämän tutkimuksen suunnittelun, toteutuksen ja raportoinnin kiinnostavana ja omaa ammattitaitoani edelleen syventävänä. Mistä johtuu, että suurin osa tapahtumissa ja klubeilla soittavista dj:istä on miespuolisia? Musiikkiala on perinteisesti miesvoittoinen sekä järjestäjien että esiintyjien osalta. Miehet ja naiset on lokeroitu erilaisiin rooleihin, joiden takia miehet perinteisesti soittavat levymusiikkia tanssivalle yleisölle – joka koostuu naisista. Kyse on meihin varhain iskostetuista asenteista, joiden kautta omaksumme tietynlaiset käyttäytymismallit ja sukupuoliroolit. Vallitseva kulttuuri on kasvattanut meidät siihen, että nimenomaan poikien kuuluu tykätä teknisistä asioista kuten autoista ja tietokoneista, samalla kun tytöt leikkivät nukeilla ja meikeillä. Dj:nä toimiminen voidaan nähdä tekniikkaa vaativana maskuliinisena asiana, sillä se vaatii jonkin verran eri ohjelmien ja laitteiden ymmärrystä. Naispuoliset dj:t kokevat, että verrattuna heidän mieskollegoihinsa heidän täytyy nähdä kaksinkertainen vaiva menestyäkseen. Tämä johtuu siitä, että sekä yleisö että henkilökunta analysoivat heidän soittotekniikkaansa ja tyyliään analysoidaan paljon herkemmin kuin miesten. Tapahtumissa toimivat teknikot, kuten ääni- tai valomiehet, ovat saattaneet olla alalla pitkään ja tottua perinteisiin, jopa ”vanhoillisiin” rooleihin tapahtumaympäristössä. He, tai muu tapahtuman henkilökunta, eivät välttämättä ole tottuneet näkemään naisia soittamassa levyjä. Tämän vuoksi nais-dj:t joutuvat todistelemaan itseään ja kokemaan vähättelyä ja tytöttelyä sukupuolensa takia sekä useasti myös taistelemaan tasa-arvoisen palkan puolesta. Ennakkoluuloisia asenteita vallitsee myös asiakkaiden puolella. Naisia ei ole totuttu näkemään tapahtumassa tai klubilla soittamassa musiikkia, mikä saa yleisön kyseenalaistamaan naispuolisen dj:n kykyjä. Dj:t työskentelevät usein itseoppineina, eikä työlle ole juuri minkäänlaista koulutusta. Miesten keskuudessa usein voimissaan oleva ”hyvävelikerho” kannustaakin miespuolisia kavereita kokeilemaan soittamista matalalla kynnyksellä, kun taas maskuliiniseen tilaan saapuminen voi vaatia paljon rohkeutta naispuoliselta henkilöltä. Myös naiset tarvitsevat yhteisön, jolta saada tukea ja kannustusta. Mikäli tapahtumissa tai klubi-illoissa ei ole yhtäkään naista edustettuna, voi olla vaikea inspiroitua ja lähteä yksin yrittämään musiikillisen kokemuksen ja klubitunnelman luomista levyjä soittamalla. Opinnäytetyön kartoituksessa selvisi, että kuukauden aikana viidellä eri klubilla esiintyneistä dj:istä naisia oli keskimäärin 17 % ja live-esiintyjistä 18,8 %. Asiakaskyselyn mukaan 60,6 % koki suomalaisen klubikulttuurin olevan miesvoittoinen, ja 40,4 % toivoi klubilla soittavien esiintyjien olevan tasapuolisesti kaikkia sukupuolia. 83 % ei välittänyt siitä, mitä sukupuolta esiintyjät ovat. Klubikulttuurin toivottiin muuttuvan yhdenvertaisempaan suuntaan, ja erityisesti lisää naispuolisia tekijöitä haluttiin nähdä jatkossa enemmän. Myös turvallisuus oli asiakkaille tärkeää, ja ahdisteluun toivottiin puututtavan entistä tehokkaammin. Tapahtumien tekijöiden ja asiakkaiden näkemykset suomalaisesta klubikulttuurista ovat melko samankaltaiset ja he jakavat samanlaiset arvot ja toiveet. ”Kun itse järjestää tapahtumia, voi tilasta luoda mahdollisimman turvallisen ja vaikuttaa ilmapiiriin.” – Rebekka Yeboah, artisti ja dj Haastatteluissa kävi ilmi, että myös itse tekijät kokevat Helsingin klubikulttuurin olevan, ainakin rakenteissa, miesvoittoinen. Kaikki naispuoliset haastatteluun osallistuvat henkilöt ovat kokeneet ennakkoluuloja, vähättelyä sekä tytöttelyä työurallaan. He ovat tarttuneet ongelmaan ja alkaneet järjestää tapahtumia itse. ”Kun itse järjestää tapahtumia, voi tilasta luoda mahdollisimman turvallisen ja vaikuttaa ilmapiiriin. Esiintyjänä asioihin ei pysty vaikuttamaan samalla tavalla”, haastatteluun osallistunut artisti ja dj Rebekka Yeboah sanoo. Myös miespuoliset haastateltavat kokivat, että suomalaisella klubikentällä on tilaa kaikenlaisille artisteille. Artisti ja dj Noah Kin kokee, että palautteen antaminen yksitoikkoisesta lineupista on tärkeää, ja konkreettisten numeroiden esittäminen tapahtumajärjestäjälle voi olla todella iso ”wake-up call”. Sukupuolineutraalin taidekasvatuksen avulla näihin asenteisiin voidaan saada muutosta jo nuorella iällä. Tyttöjä ja poikia tulisi kasvattaa siten, että kaikesta saa olla kiinnostunut sukupuolesta huolimatta. Roolimalleja täytyy olla kumpaakin sukupuolta, jotta lapsi tai nuori tietää, että hänkin voi ryhtyä ilman ennakkoluuloja alalle. Naisia tulisi kannustaa enemmän tekniseen tekemiseen kuten tässä tapauksessa levyjen soittamiseen. Sekä promoottoreilla että klubikävijöillä on mahdollisuus vaikuttaa klubien sukupuolittu- neisuuteen. Vaatimalla sukupuolivähemmistöjä esiintyjäkaartiin yleisö voi tehdä selväksi, minkälaisia arvoja klubien toivotaan noudattavan. Promoottori puolestaan voi aktiivisesti vaikuttaa omien tapahtumiensa sukupuolijakaumaan tasa-arvoisilla artistivalinnoilla. Sukupuolten välinen tasa-arvo täytyy näkyä aina ruohonjuuritasolta johtoportaaseen asti ja raha-asioista tulee keskustella avoimesti sukupuolten välisten tuloerojen tasaamiseksi. Tämän opinnäytetyön tutkimustietoa ja tuloksia voidaan käyttää klubitoiminnan kehittämiseen. Luodakseen turvallisen ja viihtyisän klubiympäristön järjestäjätahon täytyy tunnistaa kaikki mahdolliset uhat klubiympäristössä ja tehdä parhaansa niiden ennaltaehkäisemiseksi, mikä on tärkeä taito myös kulttuurituottajalle. Yhdenvertaisuutta voidaan edistää kaikenlaisessa tapahtumatuotannossa, kunhan sen perusteet vain ymmärretään. Aino Niemi, kulttuurituottaja
Tuottaja = monitoiminainen
Kaunis sää helli Arabian Katufestivaalia lauantaina 19.5. Koko kevään kestäneen työrupeaman jälkeen oli mahtavaa nähdä, kuinka tapahtuma-alue ja bookatut esitykset heräsivät henkiin ja toteutuivat käytännössä. Toimin festareilla tanssi-, sirkus- ja performanssitaiteen vastaavana tuottajana, mutta työnkuvani tapahtumapäivänä oli paljon laajempi. Kuten opintojaksoilla olemme puhuneet, tuottajan työnkuvaan kuuluu paljon erilaisia juoksevia asioita. Tuottaja on vastuussa omasta osa-alueestaan ja jos jotain täytyy tapahtua nopeasti, todennäköisesti sen hoitaa tuottaja itse. Arabian Katufestivaali on voittoa tavoittelematon, vapaaehtoisvoimin järjestettävä tapahtuma, joten apukäsiä tapahtumapäivänä on käytössä rajallisesti. Me tuottajat vapaaehtoisten avulla rakensimme ja purimme alueen, jonka lisäksi olin itse vastuussa tanssi-, sirkus- ja teatteriryhmien vastaanotosta ja ohjauksesta sekä tanssilavan äänentoistosta, juonnoista ja puhtaudesta. Eli pääsin siis päivän aikana toimimaan artistivastaavan lisäksi myös ääniteknikkona, juontajana ja siivoojana. Onneksi apunani oli muita tuottajia sekä mahtavia vapaaehtoisia, joista suuri osa opiskelee tai työskentelee myös itse kulttuurituotannon parissa. Heidän työpanoksensa avulla päivästä tuli todella onnistunut ja mukava kokemus sekä tuotantotiimille, esiintyjille että kävijöille. Henna Tikkanen
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 kutu18 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku