Avainsana: kulttuurituotanto
Jalkapalloa hyvän asian puolesta
Harrastukset ovat erittäin tärkeässä osassa lasten ja nuorten henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Se tuottaa Suomessa iloa vuosittain yli 100 000 pelaajalle ja muille lajin intohimoisille seuraajille. Minullekin tärkeä harrastus on jalkapallo, siksi itsenäisen projektini aiheeksi valikoitui sopivasti jalkapallo ja sen harrastamismahdollisuuksien edistäminen hyväntekeväisyysottelun muodossa. Toimin vuoden 2022 Stadi Cupissa koordinaattorina hyväntekeväisyysottelussa, jonka järjestimme tapahtuman avajaisten yhteydessä, yhdessä Hope Ry:n ja Punainen Kortti Rasismille -hankkeen kanssa. Kaikki varat ohjattiin lasten ja nuorten harrastamisen tukemiseen Suomessa. Päädyin mukaan projektiin, koska olin ollut myös aikaisempina vuosina mukana luomassa hyväntekeväisyysottelun konseptia Stadi Cupille. Stadi Cup ry:n perimmäinen tavoite jo vuodesta 1985 lähtien on ollut vahvistaa tyttöjen jalkapallokulttuuria Suomessa ja tarjota tytöille parhaat mahdolliset järjestelyt, upeita elämyksiä sekä erityistä näkyvyyttä neljän unohtumattoman päivän aikana. Tasa-arvo urheilussa on mielestäni tärkeä asia, joten työskentely Stadi Cup Ry:n kanssa oli hieno kokemus. Hyväntekeväisyystapahtuman koordinaattorina tehtäväni oli vastata ottelun kokonaiskuvasta sekä luoda Stadi Cupin järjestelytoimikunnan nähtäväksi opas hyväntekeväisyysottelun järjestämistä̈ varten. Tavoitteena oli, että ottelusta muodostuu toimiva konsepti, jonka perinnettä voidaan jatkaa Stadi Cupissa myös tulevaisuudessa. Työskentely yhdistyksessä̈, jolla ei ole suurta budjettia tapahtuman ja hyväntekeväisyysottelun järjestämiseen ei ole aina helppoa. Koska Stadi Cup on turnaus, jolla on pitkä̈ historia ja hyvä̈ maine, oli sille työskentely ja sen edustaminen mukavaa ja suuri kunnia. Etenkin otteluun osallistuneilta julkisuuden henkilöiltä̈, sekä̈ heidän vastustajanaan toimineelta juniorijoukkueelta tuli positiivista palautetta onnistuneesta ottelutapahtumasta ja sen tärkeästä̈ missiosta. Valitsin projektin syventymisalueeksi itsensä johtamisen ja projektin aikana opin paljon omasta tuottajaidentiteetistäni sekä̈ omista vahvuuksista ja heikkouksistani. Päällimmäisiä tavoitteita oli kehittää̈ aikataulujen laadintaa ja niissä̈ pysymistä̈ sekä̈ hyvän sisäisen viestinnän hallintaa. Projektin aikana sain kehitysideoita näiden asioiden parantamiseen ja opin esimerkiksi paljon siitä, miten voin itse vaikuttaa projektin kuormittavuuteen laatimalla itselleni selkeät työajat. Uskon, että̈ valitulla projektilla oli merkitystä̈ ammatti- identiteettini rakentumisen kannalta, koska vastaavat projektit urheilun sekä hyväntekeväisyyden parissa vaikuttavat tulevaisuuden kannalta hyvin mielenkiintoisilta
Digimarkkinointia yläasteikäisille
Tein toisen kulttuurituotannon projektityön pitkäaikaiselle työpaikalleni, jossa olen viimeisen kuuden vuoden ajan tehnyt töitä varhaisnuorisotyöntekijänä. Projektissa tein töitä kesän ajan kesätoimintamme parissa. Tarkoituksena on mahdollistaa yläasteikäisille nuorille turvallinen tila, johon he voivat tulla ystäviensä kanssa viettämään aikaa hauskan ja ilmaisen tekemisen äärellä. Työmme ytimessä on ajatus siitä, että haluamme olla edesauttamassa uusien ystävyyssuhteiden synnyn pyrkien vähentämään nuorten yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Samalla syvennyin sosiaalisen median markkinointiin, jonka takia minun vastuulleni tuli muun muassa kesätoiminnan visuaalisen ilmeen luominen, sekä toiminnasta tiedottaminen. Projektin edetessä huomasin mitä kaikkea voisin itse työn johtajana tehdä paremmin, jotta voisin olla auttamassa ja tukemassa vapaaehtoisista koostuvaa mediatiimiä, joka kesäkauden ulkopuolella vastaa viikoittaisen toiminnan markkinoinnista, sekä tiedottamisesta. Kesän aikana opin yläasteikäisille suunnatusta digimarkkinoinnista paljon käytännön tekemisen kautta, sekä hyvien lähteiden avulla. Opin muun muassa seuraavat asiat: 1. Tärkein tehtävä on erottua lukuisten mediaviestien joukosta, sekä löytää oma tie potentiaalisten kuluttajien somealustoille 2. Trendit ja ilmiöt kiinnittävät nuorten huomion 3. Digimarkkinointia tulisi tehdä monilla eri kanavilla 4. Digimarkkinoinnin avulla toimija luo suhteen ruudun toisella puolella oleviin kuluttajiin 5. Digimarkkinoinnin tunnistettavuus ja brändäys on erittäin tärkeää Jäin pohtimaan projektityön jälkeen, että millähän tavoin sosiaalisen median kanavissa tapahtuva digimarkkinointi tulee muuttumaan seuraavien vuosien aikana. On myös mielenkiintoista nähdä minkälaiset trendit tulevat nousemaan pinnalle. Kesän jälkeen pystyin kuitenkin todeta, että yläasteikäisille suunnattu digimarkkinointi on sitä, mitä koko varhaisnuorisotyö kiteytettynä on henkilökohtaista ja hauskaa! Mira / Kulttuurituotannon opiskelija 18
Joskus voi tehdä oikeita asioita, mutta väärään aikaan
Moni haluaa sisällöntuottajaksi, vaikuttajaksi tai ylipäänsä näkyväksi. Alustoja on reilusti ja uusia tekijöitä sataa taivaalta. Haaveena on kenties kaupalliset yhteistyöt ja fanipostien lukeminen, eikä siinä ole mitään väärää. Mielestäni nykypäivänä osaamisen, nimen ja näkemysten myyminen on osa normaalia työelämää, etenkin kulttuurialalla. Itse esitän tässä blogitekstissä oman kokemukseni siitä, että hyviä tuloksia saa helpommin, kun ei juokse niiden perässä. Etenkään aloittelevan tubettajan, podcastaajan tai Instagram-vaikuttajan ei pidä mainostaa itseään kuin alan kokenut tekijä. Ensin täytyy tuottaa sisältöä ja tavoittaa yleisönsä omalla jutullaan. Kun usko omaan juttuun löytyy ja sen tekemisestä nauttii aidosti, on mielestäni kaikki edellytykset menestyä. Tietenkin tuurilla on aina oma osuutensa, mutta mielestäni tuurinkin voi osittain ansaita. Entä sitten, kun yleisö on löytynyt ja tuurikin on ansaittu? Voiko hyvä tuloskäyrä pysähtyä paikoilleen tai laskeutua kohti lattiaa? Opinnollistin uuden harrastukseni samalla, kun perustimme neljän kaveruksen kesken YouTube-kanavan. Kanavan pääasiallinen sisältö oli sketsit ja lyhytelokuvat. Olin itse mukana tässä porukassa, ja halusin toteuttaa sisältöstrategian kanavallemme, jonka avulla jo ennestään erittäin hyviä katsojalukuja ja tilaajamääriä pystyttäisiin kasvattamaan. Meillä kaikilla oli mediaopistosta vuoden koulutustausta ja kehitimme kanavan saadaksemme yhteistä tekemistä. Ainoa tavoitteemme oli hauskanpito ja jonkin aivan tuntemattoman asian kokeileminen. Innostus kasvoi ja sisältömme alkoi kiinnostamaan katsojia melko nopeasti. Ensimmäisen hittivideomme oli sellainen, jota jatkettiin sarjana neljän uuden jakson verran. Sarja on kerännyt 1,2 miljoonaa impressioita YouTubessa. Ensimmäinen TikTok-alustalle ladattu pätkä keräsi miltei 600 000 näyttökertaa, ja YouTuben katsotuimmalla videolla näyttökertoja on 97 000. Seuravana vuonna videoita oli tehty noin 40. YouTuben tilaajamäärä kävi parhaimmillaan lähes 10 000:ssa ja TikTokissa seuraajia oli parhaimmillaan lähes 50 000. Projektin oli määrä kestää aluksi vain kaksi kuukautta, mutta suunnitelmani toteuttamiseen vaadittuja toimenpiteitä ei kyetty tekemään. Asettamiimme toimenpiteisiin kuului muun muassa viikonloppuisin käsikirjoittamista, alkuviikon postausvastuu kaikilla alustoilla, kuvauspäivien lokaatioiden valinta ja mahdolliset lupa-asiat sekä yleinen sitoutuminen. Kanavan toimintaa hiersi jäsenten yhtäaikainen aikataulujen kiristyminen ja harrastustoiminnan ulkopuolisen elämän muutokset. Projektia jatkettiin aina helmikuuhun saakka, mutta harkinnan jälkeen kanavan toiminta päätettiin lopettaa. Joskus elämässä voi tehdä oikeita asioita, mutta väärään aikaan. Projektini olisi voinut olla loistava vielä vuotta aikaisemmin. Kuitenkin tässä tapauksessa tehtiin hyvää vääränä hetkenä. Toteutuneita toimenpiteitä olivat muun muassa sisältöstrategian luonnokset, benchmarkkauksen ja muun teorian avulla saadut tiedot algoritmista ja toimivista julkaisusuunnitelmista. Suunnitelmasta ja sen noudattamisesta kuitenkin lopulta luovuttiin, sillä jokaisen omien kiireiden vuoksi aikataulut eivät pitäneet eikä projektityön toteuttamiselle enää löytynyt tarpeeksi aikaa. Yhteisen harrastuksen päättymisestä huolimatta sain projektista paljon ammatillista hyötyä. Kuinka ollakaan, työskentelen nykyisin YouTuben parissa e-urheiluammattilaisen kanavalla. Nykyinen roolini YouTuben parissa on muuttunut ”sekatuottajasta” editoriksi, mutta YouTube alustana on sitäkin tutumpi. Pystyn teknisen osaamiseni lisäksi myös keskustelemaan asiakkaani kanssa sisällöllisistä valinnoista. Pyrin jatkamaan myös samoissa hommissa tästä eteenpäin ja tietyllä tapaa projektin jälkeen löysin oman juttuni, vaikkei se ollutkaan sitä, mitä alun perin kuvittelin.
Mikä Mitäs Mitäs Mitäs?
Mitäs Mitäs Mitäs -festivaali eli tuttavallisemmin Mitäkset on ennakkoluuloton ja rajoja rikkova taiteiden juhla, joka järjestetään 14.-16.7.2023 Urjalan Nuutajärvellä ja sisältää lähes 100 ohjelmanumeroa, viisi lavaa ja aamukuuteen jatkuvat juhlat. Festivaalin ja sen oheistapahtumien tuottajana on Mitäs ry niminen voittoa tavoittelematon yhdistys ja tämän vuoden festivaali on jo kahdeksas laatuaan! Oma matkani Mitäksillä alkoi kevättalvella 2022 markkinointiviestinnän harjoittelijan roolissa. Kun vanha ohjaajani vei kaljalle ja pyysi minua vuoden 2023 ydintiimiin olin pudota tuolilta. Mitäkset ovat siitä omalaatuinen festivaali, että kukaan tuotantotiimistä ei saa palkkaa (ei edes perustajat) vaan kaikki tehdään vapaaehtoistenvoimin rakkaudesta lajiin. Tämän takia tuotantotiimin välinen ystävyys ja luottamus toisiinsa, yhteinen usko onnistumiseen ja motivaation ylläpitäminen ovat erityisen tärkeitä läpi kevään ja kesän. Samaan aikaan täytyy myös muistaa tehdä ”oikeita töitä” elättääkseen itsensä ja huolehtia omasta hyvinvoinnista, jotta hauskanpidoksi tarkoitettu työ ei vie kaikkia mehuja ja aja ennenaikaiseen burnouttiin. Ydintiimin jäsenten tehtävä on ensisijaisesti varmistaa, että tuotanto pysyy budjetissa sekä aikataulussa. Tämän lisäksi ydintiimin jäsenillä on omia vastuualueita. Minun pääsääntöisiin tehtäviini kuuluu markkinointi, sosiaalinen media, ennakkotapahtumien suunnitteluun ja toteutukseen osallistuminen, nettisivujen pyörittäminen, pari yhteistökumppania ja graafisen suunnittelun tehtäviä. Kevään edetessä otin myös vastuun myyntikojujen organisoinnista, lupasin hoitaa akkreditoinnin ja loin festivaalille turvallisemman tilan toteutussuunnitelman. Kalenteri, To Do -laput ja aamuyöhön asti tietokoneella istuminen tuli taas osaksi arkea, joten ohessa muutama vinkki miten johtaa omaa työskentelyään. Eisenhowerin matriisi auttaa hahmottamaan asioiden tärkeyden ja kiireellisyyden Eisenhowerin matriisissa asiat jaotellaan kiireellisyyden ja tärkeyden mukaan neljään kategoriaan ja jokaiselle kategorialle on luotu oma toimenpidesuosituksensa, mutta päädyin muokkaamaan näitä sopimaan omaan persoonallisuuteeni. Alkuperäisessä matriisissa ei tärkeät ja ei kiireelliset asiat kuului deletoida ja ei tärkeät mutta kiireelliset delegoida. Lisää To Do -listaan pienimmätkin tehtävät Mikään ei ole ihanampaa kuin laittaa raksi ruutuun, joten omalle tehtävälistalle voi kirjoittaa myös yksittäiset sähköpostit ja puhelinsoitot. Valmiin listan tarkastelu auttaa myös silloin kun takaraivoon ilmestyy mörkö, joka sanoo laiskaksi ja aikaansaamattomaksi. Katso mörkö tätä listaa! Ennakoi ja suunnittele! Itse nautin vanhasta kunnon kalenterista, johon saa piirrellä eri väreillä ja liimata jälkikäteen viikon varrelta kerättyjä muistoja. Pitkäaikaista suunnittelua teen niin että merkkaan ylös kaikki tulevat deadlinet ja siirrän nämä tehtävät edellisen viikon ”isoiksi tehtäviksi”. Kun viikko lähestyy ja alan suunnittelemaan pienempiä tehtäviä eri viikonpäiville minun on helppo pohtia paljonko, saan viikolle mahdutettua isojen tehtävien ympärille. Tällä varmistan, että vaikka elämä yllättäisi niin minulla on reilusti aikaa ja normaalisti olen valmis pari päivää ennen deadlinea. Esimerkiksi viikolle 11, jolloin julkaisimme ohjelmistosta 2/3 osaa, en merkannut pienempiä tehtäviä lainkaan. Koska ohjelmistojulkistusviikko on aina kiireinen, suunnittelin myös etukäteen palkkatyöni työvuorot lyhyiksi sekä lähdin sosiaalista elämääni karkuun maalle. Ennakointia! Tunne itsesi Itse aloitin tutustumisen työskentelypäiväkirjalla, johon kirjoitin kaikki turhautumiseni, hymyni ja onnistumiseni, itkuni ja aggressioni. Opin paljon siitä, miten työskentelen ja missä yleensä alkaa menemään mönkään ennen kuin koen tarpeelliseksi ottaa vuorokauden kestävät unet. Päiväkirjaani myöhemmin lukiessa huomasin esimerkiksi, että arvottomuudentunteeni johtaa siihen, että kiukuttelun ja itsesäälin jälkeen yritän todistella tärkeyttäni tekemällä kaiken työn mitä vaan löydän. Tunnistettuani ongelman siihen oli myös helpompi keksiä ratkaisu; Yritä muistaa muiden kehut ja kiitokset. Riittämättömyydentunteen iskiessä muistele mitä kaikkea olet oikeasti tehnyt, ja miltä tilanne näyttäisi, jos et olisi. Mitäs Mitäs Mitäs -festivaali on vielä edessäpäin ja töitä riittää, mutta heinäkuuhun hengissä selviäminen tuntuu paljon helpommalta, kun itsensä johtamisesta on nyt jonkunnäköinen haisu. Oma tavoitteeni on pitää itsestäni sen verran hyvää huolta, että vielä festareiden viimeisenä yönä jaksan tanssia aamukuuteen saakka. Toivottavasti nähdään Mitäs Mitäs Mitäs -festivaaleilla! Kirjoittanut: Anna ”Misku” Meller / Kutu18 Ps. Seuraa meitä @mitasmitasmitas tai tsekkaa suoraa meidän ohjelmisto osoitteesta mitasmitasmitas.fi
Shadowplay – 40-vuotta – Indie-pioneerin juhlavuosi
Suomalaisesta indie rockista ja erityisesti sen pioneereista puhuttaessa, on mahdotonta sivuttaa kulttilegendaksi muodostunutta Shadowplayta. Ulkomaita myöten arvostusta keränneen yhtyeen muun muassa jazzia ja post-punkkia yhdistelevää musiikkia onkin saatu kuulla jo 40-vuoden ajan ja tämän kunniaksi oli tietenkin järjestettävä juhlat. Tästä muodostuikin kulttuurituotannon opintojeni viimeinen itsenäinen projekti. Maaliskuussa 2023 olin mukana järjestämässä Shadowplay-yhtyeen 40-vuotis juhlakonsertteja. Tapahtumat pidettiin 24.3. Helsingin Ääniwallissa ja 25.3. Tampereen Pakkahuoneen Klubilla. Näiden tapahtumien järjestäjänä toimi Stupido Productions Oy, jolle olen tehnyt töitä muutaman vuoden ajan. Päädyin mukaan tuotantoon loppuvuodesta 2022, kun etsin sopivaa ja mielenkiintoista projektia koulutyöksi. Päätin kysyä työnantajaltani vinkkiä ja hän kertoi minulle tästä tapahtumasta. Pian olinkin jo mukana suunnittelemassa maaliskuun toteutuksia! Suunnitelmana oli järjestää kaksi juhlakonserttia, sekä samalla uudelleen julkaista yhtyeen klassikkoalbumi ”Eggs & Pop” vuodelta 1993 ensi kertaa vinyylillä. Tarkoituksena oli, että uudelleen julkaistu LP olisi ehtinyt painosta myyntiin keikkojen merchandise-pisteille, mutta monen mutkan jälkeen näin ei valitettavasti käynyt. Tämä oli kaikille pienoinen pettymys, mutta onneksi tapahtumien sydän oli kuitenkin Shadowplayn live-esiintyminen. Yhtye on tunnettu koko uransa ajan pitkistä toimintatauoista ja nämä konsertit olivat ensimmäinen mahdollisuus nähdä yhtye livenä lähes kymmeneen vuoteen. Tarjolla oli siis varsin harvinaista herkkua faneille ja musadiggareille! Toimin itse projektissa yhtenä tuottajista ja työtehtäviini kuului suunnittelun lisäksi muun muassa tiedottamista, viestintää ja markkinointia. Markkinoinnissa hyödynsimme mediatiedottamisen ja maksettujen mainosten lisäksi myös muun muassa Stupidon omaa postituslistaa, mikä vaikutti toimivan hyvin. Muuten konserttien järjestely eteni hyvin perinteisten rock-konsertin valmistelujen merkeissä, sopiessa käytännön järjestelyistä yhtyeiden ja venueiden kanssa. Kaikkiaan tapahtumat onnistuivat oikein hyvin ja saimme hyvin täytettyä asettamamme tavoitteet illoille. Helsingin Ääniwallin keikka oli lähestulkoon loppuunmyyty, eikä Tampereen Klubin tapahtumassakaan ollut mitään moitittavaa! Mielestäni tämä oli oikein mielekäs produktio ja lopetus itsenäisille projekteille! Ilkka N / Tuottajat 17
Kulttuurin ja sotealan risteyksessä: vertaisohjaajakäsikirjan palvelumuotoilu ja tuottaminen
Keväällä 2021 sain kunnian viedä Kukunori ry:n Kulttuurikongi-hankkeen finaaliin hankepäällikön roolissa. Oli mukava päästä laajentamaan aiempaa rikosseuraamusalan sosionomin ammattiani nykyisen eli kulttuurituottajan puolelle ja risteillä sujuvasti näiden kahden välillä. Hankkeen tarkoituksena oli vähentää vankeihin ja rikostaustaisiin kohdistuvaa negatiivista asenneilmapiiriä ja stigmaa sekä motivoida heitä muutokseen omassa elämässään. Vankien ja rikostaustaisten osallistaminen osaksi ympäröivää yhteiskuntaa on erityisen tärkeä steppi kuntoutuksessa. Koulutimme kulttuuripajamallin mukaisesti vertaisohjaajia, jotka tämän jälkeen alkoivat vetää omia ryhmiä haluamistaan aiheista. Hankkeen aikana pyöri ainakin shakkikerho, räppityöpaja, koodaustiimi ja kokkauskoulu. Omiin opintoihini liittyvän projektin tein hankkeen lopputuotteesta, jonka oli tarkoitus olla verkkokurssi vertaisohjaajakoulutuksesta. Tällä tavoin hankkeesta jäisi jotain konkreettista elämään, jonka avulla kohderyhmämme voisi jatkaa toimintaa itsenäisesti. Suunnittelimme hienon neliosaisen verkkokoulutuksen, joka oli tarkoitus kuvata, editoida ja koota ulkopuolisin ammattilaisvoimin. Rahoitukseen liittyvien haasteiden vuoksi emme kuitenkaan pystyneet palkkaamaan avuksemme tuotantoyhtiötä ja jouduimme arvioimaan verkkokurssi-ideaa uudestaan. Totesimme nopeasti, että vaikka me kolme hankkeessa työskentelevää olemme todella osaava kolmikko, emme osaa toteuttaa visuaalisesti laadukasta kokonaisuutta itsenäisesti. Päätimme siis jättää verkkokurssista video-osuudet pois ja teimme sen sijaan erityisen laajan käsikirjan. Käsikirja sisältää kaikki neljä koulutuskertaa huolellisesti avattuina, lisäksi erilaisia harjoituksia ja lomakkeita. Vaikka prosessiin menikin iso osa hankkeen lopusta, olen todella tyytyväinen. Taitoin koko käsikirjan täysin yksin, tekstejä teimme yhdessä tiimiläisteni kanssa. Ensimmäistä kertaa koskaan en päästänyt itsekriittisyyttäni niskan päälle, vaan päätin että teen parhaani ja sen on riitettävä. Entäs sitten se palvelumuotoilun osuus? Käsikirjan kohdalla sen huomioiminen nousi entistä tärkeämmäksi, koska kirjallisen viestin piti välittyä vastaanottajalle moitteetta. Kohderyhmässämme on paljon oppimisvaikeuksista tai erilaisista neurologisista ongelmista kärsiviä, joille asioiden omaksuminen voi olla hitaampaa tai raskaampaa. Meidän piti ottaa käsikirjan laatimisessa huomioon käytetty kieli, tekstin rytmitys, kuvallinen materiaali, helppolukuisuus ja kurssin vaativuus ylipäätään. Tähän käytimme erityisen paljon aikaa, joka kannatti. Yhteenvetona todettakoon, että tässä projektissa erityisesti olin samanaikaisesti todella mukavasti keskellä omaa asiantuntijuuttani ja todella pahasti epämukavuusalueella. Teki mieli vähätellä omaa tuotostaan jatkuvasti, mutta en suostunut olemaan epävarma. Kiitos siitä kuuluu myös tiimilleni, joka luotti esihenkilöönsä varauksetta. Minä tein sen, me teimme sen ja lopputulos on UPEA!
Vulvasta on vaikea puhua – etenkin poikkeusaikana
Viime vuonna Ylioppilasteatterissa ensi-iltansa saanut yleisömenestys Kielletty Hedelmä keräsi paljon kiitosta sekä valtamediassa että teatterikentällä. Jenni Korpelan ohjaus oli Suomen kantaesitys Liv Strömquistin sarjakuvateoksesta. Esitys käsitteli römpsän riivaamia miehiä, häpyhuulia, orgasmia, kuukautisia ja häpeää. Järjestimme Kielletty Hedelmä -esityksen teemoja käsittelevän paneelikeskustelun Ylioppilasteatterissa lauantaina 12.2.2022. Olimme varautuneet pelkkään streamattuun paneelikeskusteluun, mutta koronarajoitusten hellitettyä paneelikeskustelu saatiin onneksemme toteutettua myös Ylioppilasteatterin studiossa. Vulva pois marginaalista - miksi vulva hävettää ja hihityttää? -nimeä kantavassa paneelikeskustelussa puitiin vulvasta puhumisen vaikeutta, häpeää ja huumoria keinona käsitellä hankalia aiheita. Panelisteina toimivat toimittaja Ina Mikkola, seksuaalikasvattaja Katja Välikangas, feministinen stand up -koomikko Eve Kulmala ja Kielletty Hedelmä -esityksen ohjaaja Jenni Korpela. Paneelin vetäjänä toimi Mona Huczkowski ja moderaattorina Maaria Sainio. Tapahtuman toteuttamiseen osallistui myös Ylioppilasteatterin tuottaja Tommi Kokkonen. Paneelikeskustelun tavoitteena oli löytää Ylioppilasteatterille uusia yleisöjä sekä kehittää Ylioppilasteatterin yleisötyötä. Paneeli järjestettiin esityksen yhteydessä ja sitä markkinoitiin teatterin sosiaalisen median kanavissa sekä Facebook-tapahtumassa. Paneelikeskustelu keräsi studioyleisöön 45 katsojaa ja Facebookin kautta lähetettyyn live-streamiin 30 katsojaa. Koronarajoitusten takia tapahtuman toteutuminen oli epävarmaa koko projektin ajan. Hankaluuksista huolimatta tapahtuma onnistui hyvin ja se keräsi yleisöltä runsaasti kiitosta. Kielletty Hedelmä -paneelikeskustelun avulla käynnistimme perinteen, jota toivottavasti jatketaan osana Ylioppilasteatterin toimintaa tulevaisuudessakin. Kolme vinkkiä toimivaan paneelikeskusteluun Tee taustatyö huolellisesti. Tutustu panelistien viimeisimpiin ulostuloihin ja pyri välttämään kliseet suunnitellessasi keskustelun sisältöjä. Kysymykset on hyvä rakentaa paneelin aiheen ympärille niin, että puhujat pääsevät tuomaan esille omia kokemuksiaan aiheesta. Panosta ulkoiseen ja sisäiseen viestintään. Mitä selkeämpi, sen parempi. Varmista, että yleisöllä on riittävästi informaatiota tapahtumasta hyvissä ajoin ennen tapahtumaa. Kiinnitä huomiota itse tapahtuman informaation lisäksi esimerkiksi saavutettavuustietoihin ja mahdollisiin turvallisemman tilan periaatteisiin. Sisäisen viestinnän toimivuus sujuvoittaa tapahtumapäivän kulkua. Aktiivinen ja informatiivinen viestintä myös tapahtumaan osallistuville puhujille on tärkeää. Mahdollisimman avoimella viestinnällä parannat jokaisen osallistujan, tekijän ja kokijan kokemusta. Suunnittele aina Plan B (ja korona-aikaan myös C ja D). Projektit muuttavat usein muotoaan alkuperäisestä suunnitelmasta. Erityisesti epävarmoina aikoina vaihtoehtoisten toteutustapojen suunnittelu on tärkeää. Vaihtoehtojen olemassaolo lievittää stressiä nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Tutustu toteuttamaamme paneelikeskusteluun Ylioppilasteatterin Facebook-sivuilta: https://www.facebook.com/ylioppilasteatteriHKI/videos/1971395453047199 Mona Huczkowski ja Maaria Sainio / Kulttuurituotannon opiskelijat 18
Kulttuurikesän täydeltä markkinointia ja itsensä johtamista
Tein itsenäisenä projektina Ruukinrannan Kulttuurikesän markkinointimateriaalit sekä digimarkkinointia ja -viestintää tapahtumalle. Ruukinrannan Kulttuurikesä järjestettiin tänä vuonna ensimmäisen kerran ja sen järjestivät Ruukinrannan alueen yrittäjät Mathildedalissa, Salossa. Kulttuurikesä koostui alueen toimijoiden taidenäyttelyistä, konserteista ja muista kulttuuritapahtumista. Kulttuurikesän tarkoituksena on saada näkyvyyttä yhteismarkkinoinnilla ja brändäyksellä paremmin muutenkin järjestettäville kulttuuritapahtumille. Kulttuurikesä alkoi kesäkuun alussa ja päättyi syyskuun viimeisenä lauantaina Mathilda Design -tapahtumaan. Projektin alussa toukokuussa tein julisteen ja some-materiaalit ja loin Facebook-tapahtuman. Kesän aikana tein ajankohtaistiedotteita verkkosivuille ja kirjoitin tekstejä lipunmyyntiä varten verkkokauppaan. Tässä samaan aikaan olin työharjoittelussa Visit Mathildedalilla hoitamassa somemarkkinointia, joten kätevästi pystyin hyödyntämään markkinoinnissa myös Visit Mathildedalin somekanavia. Vaikka tapahtumalle tein pääasiassa markkinointia ja viestintää, niin syvennyin samalla itsensä johtamiseen. Itsensä johtaminen oli täysin uusi asia minulle ja käytin teoria-apuna Pentti Sydänmaanlakan Älykäs itsensä johtaminen teosta. Sydänmaanlakan teos oli erittäin hyvä ja sen avulla sai perusteellisen kuvan itsensä johtamisesta sekä hyviä, käytännönläheisiä vinkkejä hyvään itsensä johtamiseen. Projektin ajaksi poimin käyttöön Sydänmaanlakan seitsemän itsensä johtamisen periaatetta, ja niistä valitsin kohdallani erityistä kehitystä vaativat. Nämä periaatteet olivat nöyryys, itsekuri, aitous ja fokus. Kehityin mielestäni hyvin näissä, koska oli helppo keskittyä vain muutamaan kehityskohtaan omassa toiminnassa. Syventymisalueen vuoksi tämä oli varmaankin opettavaisin itsenäinen projekti minkä olen tehnyt, joten suosittelen kaikille tutustumista itsensä johtamiseen. Olga, kutu-17
Sisällöntuotantoprojekti Instagramiin – aiheena vastuullisempi muoti
Moikka! Projektini oli luoda laadukas Instagram-tili, jolla kerron ajankohtaisista aiheista liittyen vastuullisempaan muotiin ja vaateteollisuuden ongelmiin. Tavoitteenani oli saada aikaan sekä laajempaa keskustelua muotimaailman ongelmista että kehittää omaa ammatillista profiiliani ja vahvistaa omaa brändiäni vastuullisen muodin asiantuntijana. Tein projektiin paljon taustatyötä liittyen vastuulliseen muotiin, mutta perehdyin myös Instagram-markkinointiin ja Instagramin algoritmeihin sekä henkilöbrändäykseen. Projektia oli todella mielekästä tehdä ja aihealue on minulle aidosti kiinnostava, jopa hieman pakkomielle. Suurin osa ajasta meni julkaisujen suunniteluun ja tiedonhankintaan. Halusin, että sisältö eroaa muista kaltaisistaan tileistä laadukkuudellaan ja faktatiedollaan. Sain Instagramiin upeita kuvia, jotka ottivat kaksi ystävääni, jotka ovat erinomaisia valokuvaajia. Vaikka tiedon jakaminen oli tärkein tehtäväni, halusin tilistäni myös kauniin ja inspiroivan, joten lisäsin mukaan kuvia. Kuvissa esittelin vaatekaappini vastuullisempia asukokonaisuuksia, esimerkiksi kirppislöytöjä ja kotimaisten vastuullisten brändien vaatteita. Vaikka olin jo etukäteen aika hyvin perillä vaateteollisuuden ongelmista, opin silti projektin aikana paljon aiheesta. Pikamuoti on yksi aikamme isoimmista ongelmista niin ympäristön kuin ihmisoikeuksienkin näkökulmasta. Tiedätkö esimerkiksi mitä tarkoitetaan termillä living wage? Se tarkoittaa elämiseen riittävää palkkaa. Palkkaa, joka riittää ruokaan, asumiseen, terveydenhuoltoon, koulutukseen, vaatteisiin, kulkuneuvoon ja mahdollistaa edes pienen säästämisen. Tällaista elämiseen riittävää palkkaa ei pikamuotibrändien käyttämien tehtaiden työntekijät saa. Eikä tämä ole ongelma vaan pikamuodin kohdalla, vaan myös arvokkaampien designbrändien. Puhumattakaan vaateteollisuuden vaikutuksesta ilmaston lämpenemiseen. Aiheesta on mediassa yllättävän vähän puhetta sen vakavuuteen nähden. Koen siis erittäin tärkeäksi puhua aiheesta, edes pienelle yleisölleni Instagramissa. Projektillani ei ollut tilaajaa ja tein sen itsenäisesti. Itsenäisessä työssä on tärkeää huomioida motivaation säilyminen, koska kukaan muu ei tule sanomaan, että nyt olisi aika tehdä hommia. Listasin alle kolme vinkkiäni sisällöntuotantoprojekteihin: Tee sisältöä aiheesta, josta olet aidosti kiinnostunut. Silloin sinulla on todennäköisesti motivaatiota saattaa projekti onnistuneesti loppuun. Valitse sisällöntuotantoprojektiisi aihe, josta voit oppia uutta. Kannattaa valita sellainen aihe, josta löydät paljon tietoa sinulle mieleisimmistä lähteistä. Itse kuuntelin taustatyönä paljon podcasteja, ettei tiedonhaku olisi pelkkää netin selaamista. Varaa projektille hyvin aikaa. Sisällöntuotantoa on paljon mukavampaa tehdä, kun sille on sopivasti aikaa. Kiireisesti tehty sisältö ei todennäköisesti ole niin laadukasta. Silloin myös projektia varjostaa stressi siitä, kerkeääkö projektia tehdä kunnolla ja niin, että siitä aidosti oppii uutta. Seuraa työtuntejasi ja kirjaa ylös, mitä olet tehnyt. Silloin saat lopuksi selvemmän kuvan siitä, mitä oikeasti projektiisi kuului ja raportti on myös helpompi ja mielekkäämpi kirjoittaa. Tämä projekti oli todella kiva, ja suosittelen kaikkia luomaan sisältöä aiheesta, joka on oma intohimo. Se, että vielä saa asioiden ääneen sanomisesta kiitosta seuraajilta ja tuttavilta, lämmittää mieltä todella paljon. Kiitos kun luit postaukseni! Käy vielä kurkkaamassa tilini Instagramista: @vastuullisempaamuotia. Minulle voi myös aina laittaa viestiä aiheista, joista toivoisi minun kirjoittavan, tai jos on jotain kysyttävää. Ihanaa syksyä! Lämpimin terveisin, Helmi, Kutu17
Lahjoittajien sitouttaminen – Case: Roosa Nauha
Heissan tuleva, nykyinen tai vanha kulttuurituotannon opiskelija! Seuraava teksti käsittelee itsenäistä projektiani Syöpäsäätiölle, joka on Suomen merkittävin yksityinen syöpätutkimuksen rahoittaja. Toimin erinäisissä tehtävissä, mutta etenkin lahjoittajien sitouttamisen parissa, joten mikäli varainhankintamaailma kiinnostaa niin jatka lukemista! Vuoden 2020 Roosa Nauha kampanja laajentui ensimmäistä kertaa koskemaan jokaista suomalaista syöpää aikaisemman rintasyövän sijasta. Tunnetun nauhan rinnalle lanseerattiin myös uusi tuote: Roosa ranneke. Roosa Nauha ei ole enää vain naisten asialla oleva kampanja, sen tarkoitus on saavuttaa tilanne, jossa yksikään suomalainen ei enää joutuisi menettämään läheistään syövälle. Roosa Nauha -keräys on Syöpäsäätiön vuoden kohokohta ja se huipentui Roosa Nauha Tanssii Tähtien kanssa -ohjelmaan, joka tavoitti 30% suomalaisista. Illan aikana 12 800 katsojaa ryhtyi Syöpäsäätiön kuukausilahjoittajaksi ja syöpätutkimukselle kertyi lahjoituksina 900 000 euroa. Koko kampanjan aikana yli 4,2 miljoonaa euroa lahjoitettiin suomalaiselle syöpätutkimukselle ja sairastuneiden tukemiseen – lähes 1,5 miljoonaa euroa enemmän kuin koskaan aiemmin Roosa nauha -keräyksen historiassa. Perehdytyksen jälkeen pääsin hyppäämään lahjoittajatiimin rinnalla syvään päätyyn. Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa kokeiltiin ensimmäistä kertaa Roosa Nauhan historiassa suurlahjoittajapuhelinta ja ensimmäinen työtehtäväni oli olla yksi puhelimeen vastaajista. Koska puhelinrinkiä ei oltu aikaisemmin järjestetty emme osanneet arvioida sen suurta suosiota. Seuraava viikko kului soitellen heille, joiden puheluun emme olleet pienellä porukalla ehtineet vastata. Tämä ilta oli mahtava alkujysäys projektille, koska koin olevani tärkeä osa tiimiä ja sain kerättyä yli kymmenentuhatta euroa yhden illan aikana. Suurlahjoittajien jälkeen aloin työskentelemään kuukausilahjoittajien sitouttamisen parissa, johon käytin eniten aikaa projektin tunneista. Työtehtäväni vaihtelivat postituksesta sähköpostien kirjoittamiseen, erilaisista puheluista lomakkeiden tarkistamiseen sekä kirjaamiseen ja yhteydenotoista niin yksityis- kuin yrityslahjoittajiin. Tavoitteena oli saada sitoutettua 80% ilmoittautuneista, sillä vaikka 12 800 ilmoittautui lahjoittajaksi niin ennen toimeksiantolomakkeiden aktivointia pankissa ei lahjoittaminen ole konkreettisesti alkanut. Työni ei sisältänyt varsinaista tuottamista vaan se sisälsi avustavaa toimintaa ja varainhankintamaailmaan tutustumista. Näin miten organisaatio kehittyy ja mistä jälkituotanto koostuu suuren kampanjan jälkeen. Opin viestintää niin yksityisille lahjoittajille kuin yrityksille ja yhteistyöstä kiinnostuneille kumppaneille. Pääsin olemaan osana työtehtäviä, joita ei ole aiemmin ollut kyseisessä työyhteisössä ja lopulta kouluttamaan uusia työntekijöitä. Usein ainoana ihmisenä toimistolla sain toimia useamman henkilön juoksutyttönä ja lopulta minusta tuli luotettu osa koneistoa. Opin tuntemaan varainhankintamaailmaa syvemmin ja Syöpäsäätiön toimintakulttuuria. Olen kiitollinen Syöpäsäätiölle siitä ettei minua ikinä pidetty pelkästään kahvinkeittäjänä. Esimieheni kuunteli toiveitani liittyen työtehtäviin ja antoi sopivasti haastetta. Rakastuin työpaikkaan niin että projektin jälkeen jäin töihin lahjoittajapalveluun ja tämän vuoden kampanjassa näkyy jo pieni kädenjälkeni. Mikäli varainhankintamaailma kiinnostaa tai tahtoo etupenkki paikan seuraamaan Suomen tunnetuinta hyväntekeväisyyskampanjaa, suosittelen Syöpäsäätiötä käsi sydämellä.