Avainsana: kulttuurintuotanto
Työpajan järjestäminen virolaistaustaisille nuorille
Tein ensimmäisen itsenäisen projektini Vironkielisen opetuksen seura ry:lle. Koko projektin ideana on järjestää pääkaupunkiseudulla 12–16-vuotiaille virolaistaustaisille nuorille neljän tunnin verran maksutonta ja monipuolista työpajatoimintaa viroksi, kerran kuukaudessa syyskuusta 2023 toukokuuhun 2024. Haluamme antaa nuorille mahdollisuuden verkostoitua muiden virolaistaustaisten nuorten kanssa, antaa mahdollisuuden oppia uutta tietoa viron kielellä ja harjoitella viroa. Projekti tukee virolais-suomalaistaustaisten nuorten kulttuuri-identiteettiään. Ensimmäinen työpaja järjestettiin syyskuussa 2023 ja osallistujamäärä oli noin 24 nuorta. Työpajan aiheena oli sosiaalinen media. Käsittelimme seuraavia aiheita: eettisen sisällön luominen sosiaalisen mediaan, sosiaalisen median strategia, kyberturvallisuus ja eri ohjelmien käyttö. Halusimme, että työpajassa nuoret pääsisivät kehittämään osaamistaan ja taitojaan käytännön tekemisen avulla. Työpajan vetäjät kutsuttiin Virosta ja osallistujat saivat kielityökaluja eri aiheiden käsittelemiseen. Työpaja auttoi kehittämään viron kielen taitoa käytännön toiminnan kautta. Nuorten oli mahdollista luoda verkostoja muiden nuorten kanssa ryhmätöiden kautta. Toimin kyseisen työpajan vastaavana tuottajana, eli hoidin kaikki työt mitkä liittyivät työpajan toteuttamiseen. Lisäksi hoidin markkinointia ja olin vastuussa jälkitöistä työpajan jälkeen, jotta nuoret tulisivat myös seuraavalla kerralla työpajaan Työpajan järjestäminen oli minulle tärkeää, koska olen myös itse virolaistaustainen nuori ja pääsin tapaamaan muita samanlaisia nuoria ja tekemään töitä myös viroksi eli äidinkielelläni. Kelli Piksar Kutu19
Kulttuurituottajana museossa
Kansallismuseon torni on vaikuttava. Varsinkin, kun seisoo itse hölmistyneenä sekä tornin että oman edessä olevan elämän edessä. Olin juuri astumassa museoon tekemään itsenäistä projektiani ja jännitin, oliko vuosien haavekuva tuottajana museossa työskentelystä totta vai puuterimaista unikuvaa. Työnkuvani projektissa oli helposti lähestyttävä: avustava tuottaja Kansallismuseon tuottaja Viktor Sohlströmille. Projekti itsessään koostui useasta osasta. Kaksi ensimmäistä liittyi Kansallismuseossa avautuvaan Jaakko Heikkilän näyttelyyn Vaurauden filosofia. Sain tehtäväkseni suunnitella non-stop-työpajan näyttelyyn, jossa olisi tarkoitus tehdä pinssi tai rintaneula. Aihe kumpusi Heikkilän näyttelyn yhteyteen liitetyistä kokoelmateoksista, miniatyyrimaalauksista. Ne olivat aikansa luksustuote, joita kannettiin mukana matkoilla ja muisteltiin omia rakkaita. Pajassa sai tehdä oman ”miniatyyrimaalauksen”, jota sai kantaa mukanaan. Oli mielekästä olla käytännön pohdintojen parissa: mikä olisi hauskaa puuhaa niin lapsille kuin aikuisille, helppo toteuttaa, suhteellinen edullinen jne. Pajan lopullinen toteutus jäi avoimeksi, sillä oma osuuteni koski vain suunnittelua. Vaikka se ei olisi toteutunutkaan, sain paljon irti jo tästä vaiheesta. Toinen osa projektista liittyi Avaimia ajatteluun -keskustelutilaisuuksiin, joissa filosofi Sanna Tirkkosen johdolla pohdittiin Heikkilän näyttelyn teemoja eri aiheiden kautta. Heikkilän näyttelyssä oli henkilökuvia Suomen varakkaimmista ihmisistä. Homogeenisuus oli selvä: miesvoittoista ja valkoista. Avaimia ajatteluun -keskustelutilaisuuksissa oli mahdollisuus pohtia juuri näitä sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti kaivertavia kohtia ammattilaisajattelijan kanssa. Tilaisuudet olivat selkeitä: Tirkkonen alusti päivän aihetta filosofisesta näkökulmasta, josta sitten keskusteltiin osallistujien kanssa. Tilaisuudet striimattiin myös museon Facebookiin. Kolmas osa projektiani oli olla mukana Sibelius-Akatemian Kansallismuseossa järjestämissä konserteissa. Niitä oli kahtena päivänä, kolmessa eri museon tilassa. Tilaisuudet olivat avoimia kaikille, mutta ne järjestettiin museon aukioloaikojen ulkopuolella. Yksi tavoite opiskeluprojektissa oli se, että saisin jotain käryä siitä, haluanko työskennellä museossa. Mikä tuottajan rooli on siellä? Millaisia työtehtäviä hänellä on? Minulle valkeni se, että tuottaja on yksi yleisötyön tiimin jäsenestä, joka toteuttaa koko museon, mutta varsinkin yleisöntyön tavoitteita luoda enemmän kerroksia museon kävijäkokemukseen. Monet teokset voivat olla käsitteellisiä, vaikeasti avautuvia tai ne sisältävät yhteiskunnallisesti hankalia ja kipeitä aiheita. Yleisötyö tutkii ja toteuttaa erilaisia tapoja saada näyttely avautumaan katsojalle. Yleisötyön yksi suurimmista asiakaskohteista ovat lapset ja nuoret, joille erilaiset pajat sekä muut aktivoivat toiminnat sopivat erityisesti. Muutenkin yleisötyö tavoittelee sitä, etteivät museot olisi vain passiivisia tiedonantajia vaan paikkoja, joissa kaikenikäiset ja taustaiset ihmiset voivat oppia uutta, inspiroitua, viettää aikaa ja olla omina itsenään. Vuorovaikutteisuus tuo kävijälle tunteen, että on enemmän osa kokonaisuutta. Kuten Kansallismuseossa, voivat museot myydä myös omia palveluitaan ulos ja tuottaa asiakkaille kuratoitua ohjelmaa. Museon tuottaja voi siis tuottaa sisältöä, näyttelytiimin tai yleisötyötiimin eli museon sisäisiä toiveita, mutta myös myyntipalveluna ulkopuolisille tahoille. Tämä on hyvä tulonlähde museoille, joiden tilat saattavat olla ison ajan tyhjillään. Sain kokonaiskuvan, että tuottajan työ voi olla yllättävän monipuolinen museoissa. Tuottamisen tarpeita voi tulla monelta eri tiimiltä museon sisältä ja ulkopuolelta. Jännitykseni Kansallismuseon portailla haihtui ilmaan heti päästyäni kiinni hommista. Kun saa olla ja tehdä työtä rakastamassaan ympäristössä on yksi parhaimmista fiiliksistä ja sillä tiellä haluan pysyä. Terveisin Museotäti in the making, Johanna László
Etätöihin sopeutuminen
Viime keväänä minulle tarjoutui mahdollisuus osallistua Euroopan sosiaalirahaston rahoittamaan hankkeeseen. Tehtävänä oli tehdä kyselytutkimus kulttuurituottajaopiskelijoille. Kyseessä oli jo moneen kertaan opiskelujen aikana vilahtanut Höntsä – Silta eteenpäin! -hanke, joka tukee nuorten osallisuutta tarjoamalla yhdenvertaisempia harrastusmahdollisuuksia. Kyselytutkimuksella haluttiin selvittää, onko kulttuurituottajaopiskelijoilla kiinnostusta ja taitoja työskennellä tulevaisuudessa harrastetoiminnan ohjaajina oppilaitosympäristössä. Tarjolla voisi olla uudenlainen julkisen sektorin tarjoama työnkuva. Tein projektia keväästä loppusyksyyn. Alussa olin yhteydessä oppilaitoksiin hakemalla tutkimusluvat. Siinä sivussa rakentelin jo runkoa kysymyksille. Ohjaajani kanssa pidimme välipalavereita, joissa tsekattiin, että pysytään asian ytimessä ja mitkä ovat projektin seuraavat etapit. Koko aihepiiri oli vielä itselleni tuntematon, eli opettelin sitä samaan aikaan kun tein kyselyä. Se antoi sopivasti haastetta. Vaikka kaikki opiskelu oli jo siirtynyt verkkoon ennen kuin ryhdyin tekemään projektia ja olin tottunut etätyöskentelyyn, itsensä johtaminen korostui kuitenkin enemmän tässä projektissa. Määrittelin itselleni välietappeja niin, että loogisesti eteneminen olisi helpompaa ja näkisin konkreettisesti missä mennään. Projektin eteneminen oli vain itsestäni kiinni, joten koitin keksiä tapoja helpottaa etätyöskentelyä ja tehdä siitä mieluisaa. Parhaiten minulle toimi etukäteen aikataulutetut kahvilahetket, jolloin keskityin pelkkään projektin tekoon. Kaikista kiinnostavinta projektissa oli olla osa ESR-rahoitteista hanketta, soveltaa omaa osaamista, hypätä tuntemattomaan projektiin, ottaa sen kokonaisuus haltuun ja sen pohjalta luoda kysely omille opiskelijatovereille – ja huomata onnistuneensa! Vinkkejä itsenäisten projektin tekijöille: Tartu rohkeasti uusiin projekteihin, vaikka se ei olisikaan sinun ykköskiinnostuksen kohteesi. Opit paljon uutta! Pidä oppimispäiväkirjaa. Se auttaa raportointia myöhemmin. Taulukoi työtunnit, niin pysyt kärryillä omasta ajankäytöstäsi. Aikatauluta myös vapaapäiviä! Varaa tarpeeksi aikaa taustatyölle. Luetuta teksti tarpeen tullen ulkopuolisella. Omalle tekstille saattaa sokeutua, joten ylimääräisitä silmäpareista on hyötyä. Terkuin, Emmi / kutu18
Kutu opiskelijat Koko Jazz Clubin sykkeessä
Kymmenen Metropolia Ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon opiskelijaa vierailivat 29.10.2019 Jazz Connective -tapahtumassa Koko Jazz Clubilla osana Kulttuurityö kolmannella sektorilla -opintojaksoa. Koko Jazz Club, suomalaisen jazzmusiikin toimija, aloitti toimintansa vuonna 2010 ja klubi on tunnettu soittavien muusikoiden yhteisönä, ammattimaisen jazzin päänäyttämönä ja sisällöntuottajana. Koko Jazzin kannatusyhdistys on voittoa tavoittelematon, rekisteröity aatteellinen yhdistys, joka on syntynyt Koko Teatterin sisälle. Koko Jazz Clubin toiminta on saanut näkyvyyttä ja huomiota laajasti niin Suomessa, kuin ulkomaillakin. Koko Jazz Club on tällä hetkellä merkittävin jazzklubi Suomessa, joka toimii konserttiareenana. Jazz Connective -tapahtumassa esiintyi kaksi kokoonpanoa. Ensimmäisen bändin muodosti Joanna Duda, joka on puolalainen säveltäjä-muusikko ja hänen lisäkseen triossa soitti rumpali Slavomir Koryzno ja basisti Maksymilian Mucha. Trio teki Suomen debyyttinsä esiintymällä Koko Jazz Clubilla. Joanna Dudan musiikki yhdistelee raikasta akustista ja elektronista soundimaailmaa. Kappaleet sisälsivät erilaisia rumpusoundeja ja akustista pianoa ja kappaleet olivat tyyliltään rauhallisempaa, jopa hiphop vaikutteista jazzia. Joanna Duda Trion jännittävä uusi puolalainen skene jäi mieleen erilaisen tyylinsä vuoksi. Illan toinen kokoonpano oli värikäs ja energinen trio. Lavalla esiintyivät ranskalainen rumpali Sylvain Darrifourcq ja suomalaisen jazzkentän tunnetut tekijät, basisti Eero Tikkanen ja trumpetisti Verneri Pohjola. Lavalla oli intensiivinen energia ja luonnollinen kollektiivinen toiminta ja arvaamattomuus tempaisi kuuntelijat heti mukaansa. Trion viimeinen kappale oli puhdasta improvisaatiota ja kuulijat pääsivät kuuntelemaan jotain ainutkertaista. Jazz on yllätyksen ääni. Haastattelimme Jazz Connective -tapahtuman jälkeen Timo Hirvosta, joka toimii Koko Jazz Clubin taiteellisena johtajana ja toiminnanjohtajana. Koska Jazz Clubilla ei ole vielä omaa tuottajaa, Timo on tähän mennessä tehnyt klubilla kaikkea baarityöstä taloudenhoitoon itse. Timo kuvailee itseään hyvin yrittäjähenkiseksi ihmiseksi, jonka vahvuuksia on nähdä kokonaiskuva - Jazz Clubin kokonaisvaltaiseen pyörittämiseen viitaten ja Timosta huokui kokemusten kautta rakentunut asiantuntemus ja klubista on kehittynyt alalla varteen otettava asia paikka. Koko Jazz Clubin vierailevista artisteista noin kahdeksankymmentä prosenttia on kokonaan kotimaista tuotantoa, mutta Koko Jazz Club on noussut kansainvälisestikin hyvin korkeatasoiseksi. Heidän soittimistostaan löytyy muun muassa täyspitkä Steinway D flyygeli, jota ei monesta paikkaa maailmalta löydy. Alalla pitkään työskennelleenä Timo tuntee taidekentän henkilökohtaisesti ja tämä onkin yksi merkittävä syy sille, miksi klubi toimii ja voi menestyä. Yksi tärkeimmistä hankkeista KOKO Jazzille on ollut Meet Ylä-Savo Jazz -festivaali vuosina 2018 ja 2019. Klubin Japani yhteistyö on saanut alkunsa Meet Ylä-Savo Jazzin yhteydessä tehdystä lyhytelokuvasta nimeltä Ylä-Savo. Elokuvaa kuvattiin Japanissa ja tämän tuotannossa oli mukana muun muassa Kill Bill -elokuvien koreografina toiminut samuraitaiteilija Tetsuro Shimaguchi. Yhteistyö on jatkunut tiiviisti elokuvahankkeesta lähtien ja tämän avulla myös parhaiden suomalaisten jazzmuusikoiden työtä pyritään viemään Japaniin. Viimeisimpänä kansainvälisenä yhteistyönä Koko Jazz Club ja Timon yritys KJC Iisalmi Oy ovat olleet mukana Jazzliiton hallinnoimassa opetus- ja kulttuuriministeriön Jazz Finland International -hankkeessa, muun muassa äänittämässä Mika Kobayaschia, erittäin isoa tähteä kotimaassaan Japanissa. Hankkeen kolme päätehtävää olivat elokuvan tekeminen, sekä konserttitoiminnan ja opetussisällön järjestäminen. Jazz Finland International -hankkeen kohdemaaksi valittiin Japani ja Japaniin suuntautuva yhteistyö on ollut todella iso kansainvälinen projekti KOKO Jazzille. Iisalmessa järjestettävä Iisalmi Jazz festival ja Helsingin KOKO Jazz Club ovat hankkeen ydin, ja näiden tarkoituksena on markkinoida ja edistää suomalaisen jazzin vientiä. “Haluamme myös tuoda japanilaisia Suomeen, nimenomaan kuuntelemaan jazzia”, Timo kertoo hankkeen tarkoituksesta. “Omaksi hyväksi voin sanoa vain, että sanon enemmän joo kuin ei. Totta kai ihminen voi aina erehtyä, ei se mitään, kunhan osaa riskienhallinnan. Silleen että okei, enhän mä itseasiassa menetä tässä mitään, niin miksi en kokeilisi tätä.” Näistä Timo Hirvosen sanoista voimme kaikki kulttuurituotannon opiskelijat ottaa oppia. -Ella Tähtinen, Thomas Frankton, Nuppu Lehto, Noora Kiiskinen, Renny Mäkinen, Eemeli Pakula, Kelli Piksar, Oona Gil, Wenla Nwajei, Viivi Kilkki
Puistojuhlaa tuottamassa – Helsinki Pride 2019
Helsinki Pride on vuosittain kesäkuun viimeisellä viikolla järjestettävä ihmisoikeustapahtuma. Se on luotu muistuttamaan yhtäläisten oikeuksien kuulumisesta kaikille seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuolesta riippumatta. Helsinki Pride on järjestetty vuodesta 2000 asti ja se on vuosien saatossa kasvanut Suomen suurimmaksi yleisötapahtumaksi, keräten vuonna 2019 noin 100 000 kävijää. Tapahtuman järjestää Helsinki Pride -yhteisö, joka toimii seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi Uudellamaalla. Helsinki Pride 2019 oli viikon kestävä sateenkaarijuhla, joka koostui noin 120:sta eri pientapahtumasta lukuisissa eri lokaatioissa. Viikko huipentui perinteiseen Pride -kulkueesen ja Kaivopuistossa järjestettävään Puistojuhlaan. Itse työskentelin Helsinki Pridella Puistovastaavana. Vastuualueitani olivat mm. alihankkijoiden tilausten koordinointi, erilaiset tarjouspyynnöt ja sähkö- ja vesisopimusten teko, nettisivujen tapahtumakalenterin päivitys, Facebook -tapahtumien päivitys, tapahtuman teknisten karttojen piirtäminen ja kävijöiden opastaminen Puistojuhlassa. Syvennyin projektissa yleisötapahtuman tekniikkaan ja infrastruktuuriin, sillä minulla oli kyseisistä alueista melko vähän aikaisempaa kokemusta. Projektin kuluessa termistö ja sisältö tulivat tutuimmiksi. Opin työtehtävieni ja teorian kautta mitkä ovat tärkeimpiä seikkoja Priden kaltaisen suurtapahtuman tekniikan ja infrastruktuurin tuottamisessa. Opin kuinka tärkeää on tehdä infrastruktuuriin liittyvät kartoitukset tarpeeksi ajoissa, ettei tule turhia yllätyksiä tapahtuman hektisinä edeltävinä viikkoina. Lisäksi opin, kuinka tärkeää tapahtuman turvallisuus on ja kuinka se linkittyy jokaiseen pienenpäänkin osa-alueeseen. Kesäkuu Helsinki Pride -yhteisössä oli onnistunut kokemus, joka selkeytti myös omaa suuntaani kulttuurituottajana. Päällimmäisenä projektista jäi tunne tapahtuman luomasta avoimesta ja kannustavasta ilmapiiristä, jossa jokainen kävijä otetaan huomioon ilman ennakkoluuloja. Yli 100 000 kävijää kertoo myös siitä, että kysyntää Priden kaltaiselle tapahtumalle on. Pride nähdään sateenkaarikansan ja sen tukijoiden keskuudessa tärkeänä tapahtumana. Tapahtumalla voidaan vaikuttaa ja sinne on mukava mennä. Pridessa tapaa ihmisiä samojen aatteiden parista.
Minustakin kulttuurituottajaksi?
Opiskelupaikkaa hakiessasi mietit, millainen olet, mikä kiinnostaa ja millainen työ sinulle sopisi. Mutta entä jos et ole varma? Ymmärrän sinua erittäin hyvin. Ensimmäinen lukukausi uudessa opiskelupaikassa on takana. Voisin taputtaa itseäni olkapäälle. Mennyt syksy toi uusia haasteita, joista tulevan kulttuurituottajan oli totta kai selvittävä. Kun jättää armaan 3 000 asukkaan pikkupitäjän Pohjanmaalta ja muuttaa Kontulaan soluasuntoon, on siinä jo tarpeeksi totuttelua. Mutta miten minä, Tiia, 19, päädyin opiskelemaan kulttuurituotantoa? Hain alalle, joka yllätti itsenikin Yläasteikäistä itseäni kuvailisin myöhästelijäksi, hiukan huolimattomaksi ja haaveilijaksi. Hyvät lähtökohdat suuntautua alalle, missä on oltava täsmällinen, huolellinen ja idearikas. Jos minulle oltaisiin silloin kerrottu, että tulevaisuudessa opiskelen kulttuurituottajaksi, olisin varmaan naurahtanut ja lähtenyt kotiin selailemaan hauskoja videoita. Positiivista on, että meillä ihmisillä on tapana muuttua. Voin rehellisesti tunnustaa olleeni syksyn aikana ainoastaan yhden kerran myöhässä koulusta. Voisin taputtaa itseäni olkapäälle. Vapaus lisää vastuuta. Pikainen päätös Paineet viime kevään yhteishakujen alla olivat niin kovat, että jouduin selaamaan netistä ammattinimikkeitä ja kulttuurituottaja sattui kuulostamaan tarpeeksi mediaseksikkäältä. Mutta hei, olinhan lukiossa tuottanut messuja ja toiminut ohjelmavastaavana, joten ala varmaan sopisi minulle. Lähetin Metropolialle ennakkotehtävään vaaditut tekstit ja video-CV:n. Onnekseni paikka avautui pääsykokeisiin. Olen hämmästellyt muutamaan otteeseen, kuinka ihmeessä valikoiduin opiskelemaan tähän upeiden ihmisten kirjavaan joukkoon. Olen luokkamme kuopus, eikä minulla ei ole tuottamisesta paljoa työkokemusta. Välillä tuntuu, että juukelispuukelis, olisipa sitä kokemusta. Olen elävä esimerkki! Minulla on musiikkitausta, josta koen olleen hyötyä hakuprosessissa. Ihmiskeskeisenä teen myös vapaaehtoistyötä tiiminvetäjänä, joka antaa potkua opiskeluun ja päinvastoin. Vaikka en vieläkään tiedä juuri sitä minun paikkaani tässä yhteiskunnassa, koen tulevaisuuden työni pyörivän lähtökohtaisesti ihmisten hyvinvoinnin ympärillä. Lohduttavaa on, että kaikesta vaivannäöstä on hyötyä ja mitään en ainakaan menetä. Kaikki on vain plussaa tässä elämän pelissä. Moni elämässäsi tapahtunut asia saattaa olla askel kohti tuottajaperhettämme. Kiinnostuksen kohteillasi ja kokemuksillasi on väliä.Olitpa sitten ollut monta vuotta työelämässä, harrastanut teatteria, järjestänyt kotibileitä tai valmistunut juuri toisen asteen koulutuksesta, sinulla on täydet mahdollisuudet päästä osaksi tuottajaperhettämme, jos vain motivaatiota ja kiinnostusta riittää!
Kulttuurituotannon opiskelijat
Tiia Keskinen 19-vuotias Ensimmäisen vuoden opiskelija Kotikaupunkini on Pyhäjoella Pohjois-Pohjanmaalta. Olen käynyt lukion ennen Metropoliaan tuloa. Kulttuurituotanto vaikutti koulutusalana mielenkiintoiselta. Päätös hakea kouluun tapahtui äkkiä, enkä ollut suunnitellut aiemmin hakevani alalle. Metropolian käytännönläheisyys vetosi ja halusin myös oppia lisää talousasioista. Tulevaisuudelle minulla ei ole tarkkoja suunnitelmia, teatteri tai taide ei kiinnosta, joten mahdollisesti jotain johtamiseen tai hankkeisiin liittyvää. Kaikki on kumminkin vielä auki ja ihmiset ovat kiinnostavia aina. Häiden suunnitteleminen on siistiä, mutta en tiedä kuinka kannattavaa on olla hääsuunnittelija Suomessa. Parasta Metropoliassa on ollut saada oppia vähän kaikesta. Tuntuu että tietämys monista käytännöllisistä asioista on kasvanut. Niitä on pystynyt hyödyntämään muissakin asioissa, kuten töissä. Ihmiset ovat mukavia!
Kulttuurituotannon opiskelijat
Vili Mursula 21-vuotias Ensimmäisen vuoden opiskelija Olen ylioppilas vuosimallia 2017. Vietin 2014-2015 vuoden vaihtarina Yhdysvalloissa. Lukion jälkeen pidin yhden ”välivuoden” Laajasalon opistossa media-alaa opiskellen. Olen Riihimäeltä kotoisin. Hain Metropoliaan, koska olin muuttanut Helsinkiin vuotta aiemmin ja halusin päästä opiskelemaan kiinnostavaa alaa mieluiten Helsingissä. Metropolian kulttuurituotannon koulutusohjelma vaikutti kaikkein sopivimmalta vaihtoehdolta. Kaikki urheiluun liittyvä on kiinnostanut koko elämäni ajan. Tulevaisuudessa haluaisin olla mukana tapahtumissa, jotka liittyvät jollain lailla kilpaurheiluun. Erityisesti kasvava e-sportsin kenttä on suuren mielenkiinnon kohteena. Koulutus on vastannut odotuksiani. Luulen, että itselleni parhaat kurssit ovat vielä edessä. Parasta on ollut huomata, miten erilaisia ihmisiä alalle hakeutuu. Kaikki eivät tähtää samaan suuntaan, vaan tulevaisuudessa lähdemme risteyksistä eri suuntiin.
Kulttuurituotannon opiskelijat
Sofia Brilhante Biris 22-vuotias Ensimmäisen vuoden opiskelija Alun perin olen Brasiliasta ja Kreikasta, mutta olen asunut Helsingissä jo 10 vuotta. Olen valmistunut Kallion lukiosta ylioppilaaksi vuonna 2016 . Olen pienestä asti ollut jatkuvasti kulttuurin parissa muun muassa esiintyjänä, vapaaehtoisena ja innokkaana katsojana. Tiesin jo pienenä, että haluan isona tehdä jotain liittyen kulttuuriin. Minulla oli kuitenkin vaikeuksia päättää mitä haluan opiskella, sillä olen kiinnostunut monista asioista. Kulttuurituotanto vaikutti täydelliseltä, koska kulttuurituottajana on mahdollista työskennellä hyvin monipuolisesti erilaisissa työtehtävissä ja erilaisten kulttuurilajien parissa. Olen tällä hetkellä kiinnostunut esittävistä taiteista (tanssi + sirkus) ja urheilusta, joiden parissa haluan kulttuurituottajana työskennellä tulevaisuudessa. Olen tykännyt tosi paljon opiskelusta Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Parasta tähän mennessä on ollut opiskelun käytännönläheisyys ja luokkatoverit. Tutkinnossa opitaan usein tekemällä ja ensimmäiset “oikean elämän” projektit toteutetaan jo ensimmäisenä vuonna. Lisäksi on ihanaa, miten monipuolinen luokka meillä on. Opiskelijat tulevat monipuolisesti eri paikoista ja taustoista ja ovat kiinnostuneet monista eri asioista.
Kulttuurituotannon opiskelijat
Iivari Nenonen 23-vuotias Ensimmäisen vuoden opiskelija Olen Helsingistä kotoisin ja ennen Metropolia Ammattikorkeakoulua olin käynyt lukion. Hain Metropoliaan syventääkseni logistisia taitojani ja oppiakseni enemmän tapahtumatuotannosta. Tällä hetkellä toimin musiikkialalla ja haluaisin tulevaisuudessa työskennellä myös muun muassa keikkamyynnin sekä manageroinnin parissa. Opiskelu Metropoliassa on ollut antoisaa ja vastannut odotuksiani. Ehdottomana ykkösenä on uudet ystävyyssuuhteet samanmielisten koulukaverien kanssa.
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 kutu18 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku