Avainsana: Kulttuurialan projektityö
Omaehtoinen tapahtumanjärjestäminen ja rahoituksen hankkiminen
Osana toista itsenäistä projektiani tuotin Pop up installaatioilta -tapahtuman yhdessä ystäväni kanssa Kaffila Bokvillanissa, Helsingissä. Lähtökohtana tapahtumalle oli molempien halu saada esille omia sekä tuttaviemme teoksia. Tapahtuman tavoitteet eivät hiponeet taivaita; halusimme järjestää mukavan ilmaisen illan mukaville ihmisille, saada tapahtumaan mahdollisesti ennalta tuntemattomia kävijöitä sekä itsellemme kokemusta näyttelypohjaisen tapahtuman järjestämisestä. Tapahtumassa oli esillä kolmen eri taiteilijan installaatiot. Yksi oli kissan muotoon tehty maja, jonka sisälle kävijät pystyivät menemään omaan rauhaan. Toisessa kävijöillä oli mahdollisuus osallistua installaation ääniin sekä kuvaan erilaisten sensoreiden avulla. Kolmas työ koostui kultaisesta lämmityspeitosta rakennetusta nurkkauksesta, johon kävijät pystyivät menemään ”lämmittelemään” ja kuuntelemaan installaatioon tehtyä musiikkia. Installaatioiden lisäksi tapahtumassa oli kuvataidetta ja myöhemmin illalla DJ-musiikkia. Vaikka tämän tapahtuman lähtökohtana oli, että se tehdään mahdollisimman matalalla budjetilla ja omakustanteisesti, otin selvää myös ulkopuolisesta rahoituksesta. Tapahtuma ei onneksi tullut kovin kalliiksi. Saimme tapahtumatilan ilmaiseksi käyttöömme, soittamiseen tarvittavat laitteistot ja äänentoistot lainaan sekä tapahtumapaikan koristelut omista varastoista. Ainoana menoeränä oli pakettiauton vuokraus, jonka kulut pistimme ystäväni kanssa puoliksi. Tapahtuman lämpimistä muistoista huolimatta en enää tuottaisi tapahtumia omasta kukkarosta. Tapoja tapahtuman rahoitukseen on useita, esimerkiksi säätiöiltä, kunnilta ja valtiolta on mahdollista saada apua tapahtuman rahoittamiseen. Lisäksi lipputulot, sponsoriyhteistyöt ja mesenaatti-kampanjat voivat olla käteviä mahdollistajia siihen, että lopulta tapahtuman budjetti muuttuu miinuksesta plussalle. Oli kyseessä mikä tahansa rahoitusmuoto, on kuitenkin suunnitelmallisuus kaikki kaikessa. Kilpailu rahoituksesta voi olla kovaa erityisesti pandemian jälkeisinä aikoina. Siksi onkin hyvä miettiä tapahtuman konsepti huolella ja perustellusti alusta loppuun.
Eräväsymystä – työajan seuranta oman jaksamisen mitoittamisessa
Kesäopintoja käynnistäessäni muistan naureskelleeni ääneen sitä, miten itsenäiseen projektiin kaavailemani 10 opintopistettä tulisivat olemaan helpoimmat, mitä olen koskaan ansainnut. Tarkoituksenani oli yhdistää henkilöbrändäyksen ja sosiaalisen median sisällöntuotannon syventymisalueet, eli käytännön tasolla aiheeseen liittyvän kirjallisuuden lukemisen lisäksi keskittyä edistämään urheilijaidentiteettini brändäystä ja päivittää sosiaalista mediaa. Nämä olivat asioita, joita olisin tehnyt kesällä muutenkin, joten tehtävä tuntui mutkattomalta. Kyseessä oli ensimmäinen intohimoprojektini, eikä motivaatiota työn tekemiseen tarvinnut missään vaiheessa juuri kaivella. Ahmin kirjallisuutta nidos toisensa jälkeen, ja toisinaan havahduin siihen, että heräsin sohvalta täydessä unessa opus auvoisen auki sylissäni. Tämän luulisi soittaneen jonkinlaisia hälytyskelloja, mutta ajattelin väsymyksen johtuvan ennemmin jonkin sortin vitamiinin puutteesta. Eihän lukeminen voi olla raskasta. Samoin ajattelin sosiaalisen median sisällöntuotannosta. Minun oli vaikea hahmottaa, että julkaisujen suunnittelu, kuvaaminen ja kirjoittaminen voisi olla jollain tasolla kuluttavaa. Olenhan sentään kilpaurheilija, ja tottunut altistamaan kehoni viikottain merkittävälle rasitukselle. "If you think positively every single day, work hard, strive to become the best version of yourself, surround yourself with inspirational people and never give up, then there are no limits to how exhausted you can become." –Svend Brinkmann Väsymyksen havaitessani pyrin puskemaan vielä kovempaa. Vitamiinit nieluun, lenkille tuulettumaan ja self-help-podcast luureihin pyörimään. Kyllä tämä tästä! Opintojen suorittaminen oli kuitenkin pääpiirteissään mielekästä, sillä olin aiheesta valtavan kiinnostunut ja innoissani. Yöunet olivat rajoittuneet keskimäärin viiteen tuntiin. Olin iloisesti ignoorannut sen, että myös positiivinen stressi on stressiä. Elokuun lopussa oli tunnustettava, että vaikka olin heittämällä täyttänyt kaikki tavoitteeni, myös seinä oli tullut vastaan. Loppuraporttia kirjoittaessani ymmärsin, ettei minulla ollut hajuakaan siitä, kuinka paljon työaikaa olin todellisuudessa kuluttanut projektiini, sillä parhaillaan saatoin työstää sitä lähes yötä päivää. Ymmärsin virheeni. En ollut seurannut tai rajannut työaikaani kesän aikana millään tavalla, sillä olin kokenut tekemisen niin mielekkäänä ja uppoutunut siihen täysin. Aluksi olin turhautunut, sillä ajattelin joutuvani heittämään raporttiin lotolla numeroita työajan arvioksi. Lopulta kuitenkin totesin, että on vain parempi myöntää erheeni, sillä tämä oli paras oppi, minkä kesä minulle tarjoili. Tuottajan työ on luonteeltaan monesti intohimotyötä, ja monesti vaatii tavoitettavuutta lähes kellon ympäri. Hahmotan kuitenkin nyt, että työajan seuraaminen ja raportointi on kriittinen työkalu oman jaksamisen mitoittamisessa. Ensimmäisestä kouluvuodesta lähtien meille on kerrottu tarinaa ”sankarituottajasta”, joka jaksaa, tekee ja menee. Meitä on kehotettu suhtautumaan tällaiseen ajatteluun kriittisesti, ja pyrkimään arvioimaan omaa jaksamista mahdollisimman realistisesti. Kaikesta muusta opiskelusta huolimatta tämä oli kesän merkittävin opetus. Jatkossa aion suunnitella työaikani etukäteen, pitää sen toteutumisesta kirjaa Excel-taulukossa ja suhtautua lepäämiseen samanlaisella vakavuudella, kuin työaikaan. Pitää relaa, ettei delaa. Kirsi Järvilehto Kulttuurituotannon opiskelija vm 19
Yhdistyksen apurahat haussa
Tein projektin Inspis Lahti ry:lle, jossa suuntautumisalueenani oli apurahat. Projektin aikana perehdyin yhdistyksen erilaisiin rahoitusmahdollisuuksiin ja pääasiassa säätiöiden myöntämiin apurahoihin. Projektin tavoitteena oli kartoittaa erilaisia mahdollisuuksia ja sen pohjalta luoda apurahahakemukset sopiville tahoille. Yhdistysten rahoitus koostuu usein hyvin monesta eri lähteestä. Projektissani perehdyin apurahojen maailmaan, joita yhdistykset voivat hakea muun muassa kunnilta, seurakunnilta, eri ministeriöiltä ja säätiöiltä. Apurahojen hakemiseen, siihen mistä haetaan ja mitä haetaan, vaikuttaa vahvasti yhdistyksen aatteet, toimintakenttä ja tavoitteet. Eri toimijat myöntävät avustuksia erilaiselle toiminnalle, joten niihin kannattaa varata reilusti aikaa tutustuakseen. Hakemukset Usein apurahahakemukset ovat sähköisiä lomakkeita, joissa on valmiit alaotsikot ja kysymykset. Käytännössä ne on siis melko helppo täyttää, mutta sisältöä kannattaa miettiä tarkasti. Hakemuksiin kuuluu projektin suunnitelma ja budjetti ja projektin tavoitteet on tärkeä miettiä ajatuksella ja haettavan tahon tavoitteita ja arvoja tukemaan. Jokaisen säätiön sivulla on ohjeet hakemuksen täyttämiseen tai laatimiseen. Tähän olen koonnut yleisiä ohjeita apurahahakemuksen tekemiseen, jotka tulivat ilmi projektini aikana. Kartoita aluksi eri säätiöt ja niiden hakuajat. Tutustu huolella säätiön tavoitteisiin ja kuvaile hakemuksessa, miten oma projektisi edistää säätiön tavoitteita. Laadi rahoitussuunnitelma. Budjetoi tarkasti mistä rahoitus koostuu ja mihin rahaa tarvitaan. Projektin tavoitteet on mietittävä tarkkaan ja tavoitteita tulee tarkastella monesta näkökulmasta, (paikallinen, valtakunnallinen, yhteisö, osallisuus, työllisyys) mitä kaikkea projektisi saa aikaan? Projektisuunnitelma on jopa tärkein osa hakemusta. Käytä sen miettimiseen reilusti aikaa. Toimita hakemus ja liitteet ajoissa! Omasta mielestäni oli hyvin mielenkiintoista perehtyä yhdistysmaailmaan ja toiminnan rahoittamisen mahdollisuuksiin. Suomessa kolmannen sektorin toiminta on hyvin yleistä ja sinne tarvitaan ammattitaitoisia henkilöitä kehittämään toimintaa vielä paremmaksi ja laadukkaammaksi palveluiden tuottajaksi. Neea Järvinen Kulttuurituottaja 2017
Tapahtumasuunnittelua & trendejä
Työpaikkani, TAPAUS, on tapahtumatoimisto, joka suunnittelee ja toteuttaa yritystapahtumia, kuluttajatapahtumia ja messuja Suomessa ja kansainvälisesti. Vuosittain TAPAUS järjestää satoja tapahtumia. Näiden tapahtumien onnistumisesta, luovuudesta ja yksityiskohtia myöten mietityistä kokonaisuuksista saadaan jatkuvasti hyvää palautetta. Se ei ole sattumaa. Olin aika innoissani, kun minulle sanottiin, että trendien seuraaminen ja analysointi olisi osa työnkuvaani Tapauksen suunnittelutiimissä. Kyseinen tiimi koostuu timanttisista ammattilaisista ja luovista neroista, ja siellä tehdään aktiivisesti töitä sen eteen, että ymmärretään ajankohtaisia, kiinnostavia ja ihastusta herättäviä ilmiöitä – trendejä. Trendejä tutkitaan ennen kaikkea sen takia, että kutakin asiakasta halutaan palvella parhaalla mahdollisella tavalla, ja tarjota asiakkaalle – ihmiselle, kuluttajalle – juuri niitä asioita, jotka sillä hetkellä puhuttavat, vaikuttavat ja ilahduttavat. Tavoitteena on luoda laadukkaat ja vaikuttavat puitteet kullekin merkitykselliselle kohtaamiselle. Opintoihini liittyvä projektin puitteissa päädyin lukemaan Elina Hiltusen kirjoittamaa teosta Mitä tulevaisuuden asiakas haluaa – trendit ja ilmiöt (Edita 2017). Voin suositella tätä teosta lämpimästi kaikille, jotka ovat kiinnostuneet trendien vaikutuksesta liiketoimintaan ja erityisesti siitä, miten itse trendejä seuraamalla ja niitä ymmärtämällä voi olla vaikuttamassa oman toimialansa tai yrityksensä tulevaisuuteen. Hiltunen toteaa, että trendejä on haastavaa mitata, ja paras tapa niiden tutkimiseen on havainnointi. Huolimatta työnkuvasta, jokaisen kulttuurialalla kannattaa pitää silmät auki kadulla kulkiessaan ja tarkkailla ihmisten pukeutumista, käyttäytymistä ja mainoksia. Lisäksi eri alojen uutiskirjeiden, sosiaalisen median vaikuttajien, taidekentän ilmiöiden ja medioiden nostojen seuraaminen auttavat kiinnostavien juttujen löytämisessä. Ehdotin havaintojeni perusteella tapahtumasuunnitelmiin erilaisia trendeistä nousevia yksityiskohtia ja kokonaisuuksia, ja monet ideat jalkautuivatkin myyntipresentaatioihin, ja lopulta tapahtumiin. Trendejä, megatrendejä ja hiljaisia signaaleja on käyty kulttuurituotannon opintojen parissa useammallakin kurssilla läpi. Sitran megatrendit muodostuivat melkeinpä yhteiseksi vitsin aiheeksi – tulevaisuus, skenaariot ja megatrendit tuntuivat kaukaisilta asioilta ja olevan irrallaan opiskelijan todellisuudesta. Sitran julkaisut osoittautuivat yhtäkkiä kullanarvoiseksi resurssiksi, kun työni suunnittelun koordinaattorina edellytti trendien ja muutoksen suuntien ymmärtämistä. Kiitos Metropolia, että olitte askeleen edellä ja tuputitte tuottajan työkalupakkiin oikeita välineitä. Koen olevani kulttuurituottajana todella innostavassa työssä, jossa trendien seuraaminen on kiinteä osa arkeani. Tälle haastavalle ja hauskalle tehtävälle mahdollistetaan tilaa kiireisestä aikataulusta, sillä ajan hermolla oleminen on tapahtumatoimistossa jopa onnistumisen edellytys. Kulttuurituottajana voi löytää itsensä muun muassa olemasta tapahtumasuunnittelija, joka seuraa kuumimpia teknologiatrendejä ja sisustuksen uusimpia tuulia. Metkaa. -Marjaana Nieminen, kutu 16
Mitä kuuluu kulttuurille?
Kulttuuriala elää omituisia aikoja. Kulttuuri elää, mutta ei voi tutulla tavalla toteuttaa itseään ja näkyä. Pandemian vaikutuksesta taistelemme muutosta vastaan ja toisaalta yritämme kehittyä muutoksen mukana ja yksinkertaisesti selvitä. Tapahtumia jouduttiin perumaan keväältä ja kesältä, mikä vaikutti tapahtuma-alojen yritysten liikevaihtoon radikaalisti. Jotain hyvääkin pandemia toi toki tullessaan – nimittäin uusia työtapoja ja innovatiivisia ratkaisuja sekä itselleni mahdollisuuden mielenkiintoiseen opiskeluprojektiin. Creathon on Euroopan sosiaalirahasto (ESR) rahoittama hanke, jossa on mukana useita eri korkeakouluja ja yhteistyökumppaneita. Hankkeen tavoitteena oli tukea kulttuuri- ja taidealojen toimijoita teknologisen osaamisen vahvistamisessa. Projektissa oli mukana kolme kulttuurituotannon opiskelijaa ja sen aikana tuotettiin Creathon-hankkeelle kuusiosainen podcast-sarja. Podcasteissa pyrittiin vastaamaan COVID-19 -viruksen aiheuttamaan muutokseen ja ahdinkoon kulttuurin kentällä. Kartoitimme haastatteluilla mitä haasteita kulttuuriala on kokenut pandemian aikana ja mitä ratkaisuja on löydetty ja kehitetty. Haastattelut toteutettiin täysin etänä Zoomia käyttäen. Näkökulma oli Creathon-hankkeelle ominainen: uusi teknologia ja sen hyödyntäminen. Tarkoituksena oli ymmärtää aidot syyt, miksi teknologiaa ei vielä sovelleta tapahtumissa ja elämyksissä sekä, miten vallitseva pandemia vaikuttaa kulttuurialan organisaatioihin. Millaista osaamista tuottajilla tai vaikkapa artisteilla pitäisi olla tässä tilanteessa? Vastustaako kulttuuriala muutoksia vai pystyykö se omaksumaan uusia muotoja? Haastatteltavina oli estetiikan asiantuntijoita, Hack the Chrisis Finland, Helsinki Design Week, Tapaus Oy ja Taku ry. Yleisesti ottaen kaikki haastateltavat olivat toiveikkaita tulevaisuudesta ja nostivat esiin, kuinka tärkeää on osata reagoida nopeasti ja ketterästi kriisin keskellä. Positiivista on, että me tuottajat olemme usein tottuneet nopeatempoiseen toimintaan ja ratkaisemaan ongelmia. Toisaalta pandemia on nostanut esiin kulttuurialan epäkohtia kuten työntekijöiden tukiverkkojen puuttumisen ja pätkätyöt. Lisäksi on hienoa, että ymmärretään, etteivät esimerkiksi artistit työskentele yksin vaan yhtä keikkaa varten tarvitaan myös lavateknikko ja valomies. Kaikki tämä on jo omassa kuplassamme tiedetty, mutta kriisi nosti haasteet esiin valtamediaan. Haastatteluissa yhteisenä teemana oli virtuaalisuus. Pohdimme esimerkiksi miksi kevään ja kesän tapahtumia peruttiin eikä korvattu virtuaalitapahtumilla. Johtuuko se osaamisen puutteesta vai onko se brändin identiteettikysymys? Näihin pohdintoihin emme saaneet suoraan vastausta, mutta esiin nousi totutut tavat. Emme ole tottuneet osallistumaan virtuaalitapahtumiin tai niiden sisältö häviää muulle mediasisällölle. Itse uskon myös siihen, että osaamista ja kysyntää virtuaalitapahtumiin ei ole vielä ollut. Vaikka teknologiset ratkaisut kehittyvät ja tapahtumista saisi suuria spektaakkeleita on otettava huomioon, että virtuaalitapahtumia tulisi suunnitella ennen kaikkea ruutusisällön ja asiakaskokemuksen näkökulmasta. Hienot teknologiset ratkaisut eivät välity katsojalle puhelimen näytöltä, eli lopulta sisältö ratkaisee. Yhtenen ajatus oli kuitenkin, että perinteiset kokoontumiset eivät tule poistumaan ja niillä on tärkeä merkitys yhteisöissä. Pian valmistuvana tuottajana opin tämän viimeisen projektin myötä editoimaan ääntä ja tekemään haastatteluja. Projekti oli loistava tapa tarkastella kulttuurialan luonnetta, sen haasteita, mutta myös havainnoida hyviä puolia sekä verkostoitua alan tekijöiden kanssa. En olisi uskonut vuonna 2016 aloittaessani opintoni, että valmistuisin vuonna, jona tapahtumia ei pystytä järjestämään. Toivotaan, että syksy ja talvi tuovat tullessaan iloisia kohtaamisia ja uusia tapahtumia. Creathon Podcast
Varrelle virran!
Kulttuurimatkaillen Järvi-Suomeen: autotapahtuman ideointi ja suunnittelu Ajat kolmatta tuntia edellisen jaloittelun ja jäätelötauon jälkeen. Viikon mittainen matka Euroopan halki kohti Suomea on loppusuoralla. Vaientamattomassa takaluukussa ryskyttää hiekkatien kuopat ja radiossa soi takavuosien iskelmät. Matka on hikinen ja metsätie keskellä ei mitään tuntuu loputtoman pitkältä. Viimeisten tuntien aikana olet nähnyt aimo katsauksen Järvi-Suomesta; metsän täydeltä puita ja ajoittain puiden lomassa kimmeltävän järven pintaa. Pääsisipä pian uimaan! Mutkainen tie kaventuu ja saavut hotellin pihapiiriin. Tien ylle ripustettu kyltti toivottaa tervetulleeksi vuosittaiseen kansainväliseen autoharrastajien kokoontumiseen. Matkan päämäärä aukeaa vihdoin silmissä. Sisäpihalle asettautuneet autorivistöt toisensa jälkeen saattelevat sinut vuosikymmen vuosikymmeneltä kohti viikonlopun mittaista lomaa moottorien maailmaan uppoutuen. Hyväntuulinen vastaantulija viittilöi ajamaan eteenpäin ja osoittaa autollenne varatun paikan antamienne esitietojen mukaan oikean aikakauden kujalta. Parkkeerattuanne hän toivottaa ryhmänne tervetulleeksi kehoittaen käymään taloksi. Tässä välissä on hyvää aikaa kirjautua sisään hotelliin ja purkaa matkatavarat. Päivä on vasta nuori ja paikalla ollaan ajoissa. Ympäröivien tiluksien tutustumiseen on hyvin aikaa ennen yhteisen ohjelmanumeron alkamista. Viimeinen opiskeluprojektini oli Club Peugeot ry:n autoharrastajien kansainvälisen viikonlopputapahtuman ideointi ja suunnittelu. Tapahtuma järjestetään kesällä 2022 ja siihen odotetaan osallistuvan sata autokuntaa: menneiden vuosikymmenien Peugeot-autoilla saapuvia harrastajia Suomesta ja eri puolilta Eurooppaa. Tämä tarkoittaa noin kolmeasataa eri-ikäistä ja -taustaista osallistujaa. Heitä yhdistää intohimo autoihin, vanhoihin autoihin ja valmius matkustaa harrastuksen perässä tapaamaan samanhenkisiä ihmisiä. Kokoontuminen järjestetään nyt kolmatta kertaa Suomessa. Aiemmin täällä on järjestetty kaksi kansainvälistä Peugeot-kokoontumista: vuonna 1998 Helsingissä ja vuonna 2008 Naantalissa. Toinen päivä kesäisen harrasteviikonlopun vietossa vehreissä järvimaisemissa Tampereen seudulla on alkanut. Lämmin rantakallio kuivaa Näsijärven aallokoissa virkistäytynyttä juhlijaa. Keskipäivän auringonsäteet hellivät kasvoja ja kevyt tuulenvire väreilee koivikossa. Lokki kirkaisee. Mielessäsi häilähtää epäilys, koristaisiko valkea läikkä pian lierihattuasi vai puunatun autosi konepeltiä. Savusaunan tuoksu sekoittuu grillissä valmistuvien herkkujen tuoksuihin. Kauempaa kuuluu rauhoittava diesel-moottorin jyrinä ja rentoutunut, iloinen puheensorina. Laineet liplattavat, järvivesi kastelee varpaat ohiajavan moottoriveneen nostattaessa rantaan kipuavia aaltoja. Havahdut megafonista kajahtavaan kutsuun lähteä seuraamaan alkavaa ohjelmaa. Tapahtuma toimii oivallisena tilaisuutena nostaa Suomen Club Peugeot ry:n profiilia. Tampereella erottaudutaan muista Euroopan toimijoista omannäköisellä, modernilla perisuomalaisella tapahtumaviikonlopulla. Viikonlopputapahtuma tuo yhteen kiireisten metropolien asukkaat yhdessäolon ja yhteisen harrastuksen pariin luonnonrauhaan. Tapahtuman markkinointi kohdistuu ainaostaan kansainvälisten kerhojen jäsenistöihin ja osallistujat vahvistavat saapumisensa hyvissä ajoin ennakkoon. Yksityinen harrastajatapahtuma on satunnaiskävijöiltä suljettu. Teemaviikonloppua vietetään pääosin ulkoilmassa myös suomalaisen kulttuurin helmistä nauttien. Mukana on luontoaktiviteetteja, lähiruokaa ja kauden herkkuja. Lämmintä keskikesän iltaa vietetään suomalaisen kansanmusiikin parissa, ensin konsertista nauttien ja tanssin rytmittäessä kiireetöntä tunnelmaa. Illan kääntyessä yöhön osa vetäytyy nukkumaan. Tunnelmalliset valoketjut valaisevat ulkoilma-autonäyttelyä hämärtyneessä kesäyössä. Autojen parissa viipyillään, joku on intoutunut tunnelmointiin, virittänyt pienen paviljongin istumaryhmineen autonsa eteen. Toisten vieraiden keskuudessa herää kiinnostus kesäyön valoisuuteen ja yhteisellä musisoinnilla ikivihreiden parissa nautitaan yhdessäolosta nuotiolla makkaraa paistaen. Seuraavana päivänä ohjelmassa on yhteenkokoavia ohjelmanumeroita ennen kuin vieraat vähitellen hajaantuvat omille teilleen kohti Eurooppaa. Projekti toi kaipaamani täysin uudenlaisen näkökulman tuottamiseen. Pääsin tutustumaan autoharrastajien tiiviiseen yhteisöön ja alan tapahtumien toimintakulttuuriin. Tämä oli viimeinen projektini Metropolia Ammattikorkeakoulun kulttuurituottajaopiskelijana ennen valmistumistani. Sain mahdollisuuden reflektoida osaamistani ja nivoa intensiivisesti yhteen kaiken tutkinnon aikana opitun. Projekti toimi minulle henkilökohtaisesti siirtymänä opiskelijaelämästä valmistuneen maailmaan. - Katianna Kauppinen, KUTU16
Kulttuurituottaja klassisen musiikin konsertti-instituution ravistelijana
”Mitä puen päälleni konserttiin? Miksi aina tulee istua hiljaa paikoillaan ja taputtaa…tai milloin edes kuuluu taputtaa? Entä saako yskiä jos yskittää?” Ystävät hyvät, mitäpä jos vain loikoiltaisiin ja keskityttäisiin olennaiseen, eli musiikista nauttimiseen. Eiköhän laiteta verkkarit jalkaan ja ruvetaan joogaamaan orkesterin ympäröimänä viiniä siemaillen! Vuosi sitten keväällä toimin tuotantoassistenttina klassisen musiikin kansainvälisessä tuotannossa. Pari kuukautta tuotannon päättymisen jälkeen sähköpostiini kilahti työhaastattelukutsu. Helsinki Sinfonietta orkesteri halusi palkata riveihinsä 10-vuotisen historiansa ensimmäisen tuottajan. Onnistuin saamaan paikan ja aloitin työt elokuussa. Työtehtäviini kuului orkesterin tuotannoista vastaaminen, viestintä, markkinointi, yritysyhteistyö, aikataulutus, verkkosivujen rakentaminen, lisärahoituksen hakeminen, sopimukset, sekä tulevan konserttiviikon veto. Helsinki Sinfonietta on nuorten muusikoiden hallinnoima muusikkokollektiivi, jonka konsertit toteutetaan orkesterin omin ehdoin tai tilaustyönä. Orkesterin olemassaolo on tärkeää, sillä se täydentää musiikinopiskelijoiden koulutuksessa määrällisesti vähentyneen yhteismusisoinnin aukkoa. Helsinki Sinfoniettan säännöllisesti järjestetty konserttiviikko on aiemmin kulkenut nimellä SE-festivaali ja se haluttiin toteuttaa nopealla aikataululla marraskuun lopulla 2019. Orkesterin hallituksen toiveena oli löytää uusia kohdeyleisöjä klassisen musiikin pariin. Sisältöön haluttiin tuoda jotain uutta. Haasteena oli uusien kohdeyleisöjen löytämisen klassiselle musiikille. Toisena merkittävänä haasteena oli, ettei orkesterilla ollut pysyvää rahoitusta tai harjoittelutiloja. Siksi suurempien konserttien järjestäminen näin tiukalla aikataululla vaati hyviä kontakteja, kaupungin konserttitilojen tuntemusta ja lukuisia yhteydenottoja potentiaalisiin harjoittelutiloihin. Konserttiviikon nimi vaihdettiin ja jatkossa se kulkee nimellä Helsinki Sinfonietta Promener. ”Promener” sana on ranskaa ja tarkoittaa ”kävellä, kuljeskella”. Tämän ajatuksen johdattelemana lähdimme pois orkesterille tavanomaisista konserttisaleista ja jalkauduimme sinne, missä ihmiset ovat. Konserttien kohderyhmäksi oli määritelty taidemusiikista kiinnostuneet ammattilaiset ja kokeilunhaluiset ”fiilistelijät” - Ihmiset jotka eivät normaalisti lähtisi klassisen musiikin konserttiin. Viikon ensimmäinen osa oli Sinfoninen viinijooga Musiikkiteatteri Kapsäkissä. Se syntyi ideastani poistaa turhaa vakavuutta ja sosiaalisia esteitä niin klassisen musiikin, kuin joogankin ympäriltä̈. Kävijän ei tarvinnut stressata konserttietiketistä tai joogaliikkeiden haastavuudesta. Elämys kesti noin tunnin. Sen aikana aisteja avattiin joogaohjaajan ohjeistuksessa, tehden kaikille sopivia liikkeitä sekä nauttien upean Helsinki Sinfoniettan sinfonisen äänen värähtelystä ja hyvästä viinistä. Näin yleisö pääsi pelkän vastaanottajan roolista poiketen kokemaan yhteenkuuluvuuden tunnetta esitettävään teokseen. Sinfonisen viinijoogan lisäksi klassinen musiikki viestiin kierrokselle Kallion kuppiloihin. Kamarimusiikkisarjan ensimmäisenä̈ teoksena kuultiin Tarrodin toisen jousikvarteton, sekä Schnittken jousitrio Tenho Restobarissa. Tämän jälkeen siirryimme Ravintola Oivaan tulkitsemaan Georg Otsin rakastetuimpia hittejä̈ sovitettuna baritonilaulajalle ja käyrätorvikvartetille. Ilta huipentui Piazzollan Buenos Airesin neljä̈ vuodenaikaa -sävellykseen ravintola Harju 8:ssa. Näissä kolmessa ilmaiskonsertissa oli paikalla paljon varta vasten niin konserttiin saapuneita kävijöitä kuin satunnaisia ihmettelijöitäkin. Tuotannon edetessä yllätyksiltä tai epäonnen hetkiltä ei vältytty. Kommelluksia riitti niin yhteiskuntaamme vaikuttavien lakkojen, kuin sosiaalisen median kanavien kaatumisen kautta. Opin, että kaikkiin tilanteisiin ei todellakaan voi aina varautua tai vaikuttaa. Siksi tuottajalla tulee olla kyky hyväksyä tilanne ja improvisoida ratkaisu. Yhdistyksen ainoana palkallisena työntekijä, koin ajoittain painetta tuotannon etenemisestä. Vapaalle vaihtaminen oli aluksi vaikeaa ja olin jatkuvasti tavoitettavissa. Luin itsensä johtamisen näkökulmaan liittyvää lähdekirjallisuutta ja se antoi minulle rohkeutta siihen, etten jättänyt omaa hyvinvointiani kokonaan toissijaiseksi. Projektin haasteellisuus kiinnosti minua ja olen iloinen, että sain tilaisuuden kokeilla mihin taitoni tässä vaiheessa opintoja riittävät. Vahvuutena projektissa pidin myös sitä, että työryhmä luotti osaamiseeni ja näkemyksiini koko projektin ajan. Tarkoitukseni on valmistua kulttuurituottajaksi tänä keväänä. Projekti antoi itsevarmuutta ja hyviä eväitä työelämään. Tekemäni verkkosivut löytyvät osoitteesta: www.helsinkisinfonietta.fi
Viestintää Osuma-hankkeessa
Viestintää ja maailman parantamista. Mielestäni tämä on täydellinen kombo kulttuurituotannon opintojen ensimmäistä projektia varten. Pääsin toteuttamaan näitä kahta asiaa Osuma-hankkeessa projektituottajana keväällä 2019. Projektityössä vastuualueeni oli viestinnän suunnitteleminen ja toteutus Nuori 2019-tapahtumaa varten. Nuorten parissa työskentelevien yhteistyötä edistävällä koordinaatiohanke Osumalla oli Turun Logomossa 27.–28.3. järjestetyssä Nuori 2019 tapahtumassa messupiste. Nuori 2019 -kokonaisuuden viestinnän suunnitteleminen täysin yksin oli mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus. Aiemmin olin toteuttanut toisten suunnittelemaa viestintää, mutta nyt pääsin itse rakentamaan viestintäsuunnitelman alusta loppuun. Suunnitelmasta tuli onnistunut kokonaisuus, jota oli helppoa lähteä toteuttamaan sellaisenaan. Suunnittelemisen jälkeen vuorossa olikin viestinnän toteutus, jonka aikana kirjoitin uutisia, kuvasin ja editoin videon, tuotin sisältöä sosiaaliseen mediaan ja kirjoitin blogitekstin vihapuheesta pelimaailmassa. Toteutus oli osuus, johon sain ammentaa todella paljon omia näkemyksiäni ja luovuuttani. Videon kuvaaminen ja editointi toivat hymyn huulilleni ja asiantuntijuuttani pääsin kasvattamaan työstäessäni blogitekstiä yhdessä toimistuskunnan kanssa. Hulinaa messupisteellä Viestinnällisen vastuun lisäksi olin mukana suunnittelemassa Osuman messupisteen kokonaisuutta. Messupisteen rakentuminen oli loistava oppimiskokemus. Pääsin aikatauluttamaan messupisteen ohjelmaa ja hahmotin ensimmäistä kertaa näytteilleasettajan näkökulmasta, kuinka hektinen messuympäristö on. Ihannetilanteessa jokainen messuilija jäisi viettämään aikaa pisteelle. Todellisuus kuitenkin on, että toisen messukävijän aika ei riitä edes nopeaan demoon, vaan hän kaipaa pikakatsauksen asiaan, kun taas toinen messuilija jää mielellään keskustelemaan pitkäksi toviksi kiinnostavasta aiheesta. Näille molemmille ihmistyypeille on oltava sisältöä. Osuman messupisteellä keskusteltiin hankkeiden tuloksista, jaettiin erilaisia esitteitä, korttipakkoja sekä jojoja, pelattiin Osuma-lautapeliä ja kuvattiin Facebookiin livehaastatteluita. Ideasta tuotteeksi Kolmantena kokonaisuutena projektissani osallistuin Osuma-pelin tuotteistamiseen. Yhteiskehittelyyn ja oppimisen tukemiseen luodun lautapelin tuotteistaminen oli mielenkiintoinen prosessi, jossa sain nähdä läheltä tuotteen kehittämistä kuluttajia varten. Lisäksi tuotteistamista monimutkaisti Euroopan sosiaalirahaston rahoittamien hankkeiden säännöt, jotka estävät muun muassa tuotteiden myymisen. Pääsin itse mukaan arvioimaan ja kehittämään tekstejä, joita pelin yhteyteen tuotetaan. Oli erittäin mielenkiintoista kuulla ja nähdä, miten ideasta kehittyy prototyyppi ja myöhemmin valmis lautapeli. Tuotteistaminen on prosessi, johon törmään varmasti urallani jatkossakin. Opin projektityöstä enemmän kuin osasin odottaa. Viestinnän suunnitteleminen, itsensä johtaminen, ammattilaisille viestiminen, tulosten seuranta ja työn aikatauluttaminen olivat asioita, joissa koen ottaneeni harppauksia eteenpäin. Kaiken oppimisen lisäksi tätä projektia oli mukava tehdä! Aurinkoisin terveisin Venla, kulttuurituottaja
Uudenlainen ruokailu tapahtuma – Food Trail
Food Trail on avotuliruokailutapahtuma, joka järjestettiin ensimmäisen kerran lauantaina 15. syyskuuta 2019 Teijon kansallispuistossa Salossa. Food Trail rakennettiin pienen järven ympäri menevän reitin varrella oleville nuotiopaikoille. Lähtöpisteeltä asiakkaat saivat ruokapassin, jonka kanssa he kiersivät kaikki neljä ruokarastia. Food Trailin taustalla on ajatus yhdistää lähiruoka ja ulkoilu. Kaikki ruuissa käytetyt raaka-aineet olivat hankittu lähituottajilta kolmenkymmenen kilometrin säteellä. Ruokapisteillä tarjottiin saaristolaisleipää graavikuhalla, kalkkunakvenellejä juureksilla ja juustolastuilla, naudan ribsiä perunasalaatilla sekä muurinpohjalettuja hillolla ja paikallisen paahtimon kahvia. Tapahtuma saavutti yllättävän suosion ja liput myytiin loppuun kolmessa viikossa. Kävijöitä tapahtumassa oli 180. Food Trail sai paljon positiivista palautetta ja toivottiin että se järjestettäisiin uudelleen. Tänä vuonna Food Trail järjestetään uudelleen. Oma tehtäväni tapahtumassa oli viestintä ja markkinointi, mutta painotin itse viestintää. Tapahtuma herätti ennakkoon niin paljon kyselyitä, että markkinointia eioikeastaan tarvittu lippujen myynnin edistämiseen. Viestinnän näkökulmasta pääasiassa vastailin asiakkaiden viesteihin, olin yhteydessä sähköpostilla sponsoreihin ja päivitin Facebook-tapahtumaan tietoja ja kuvia sponsoreistamme. Lisäksi olin mukana kokkien palavereissa ja tein Food Trailin mainosmateriaalin. Itselleni jäi koko projektista hyvä fiilis. Olin tyytyväinen omaan suoritukseeni ja iloinen koko tapahtuman puolesta, että se onnistui. Olga Tammi. Toisen vuoden kulttuurituotannon opiskelija. 1. itsenäinen projektityö.
Analyysien ja tutkimuksien verkko
Sain kesäksi 2018 toimeksiannon Kaapelitalo Oy:ltä (Kaapeli) tehdä heille kilpailukartoitus heidän toimintaympäristöstään. Yritys oli minulle tuttu jo monesta eri työprojekteista ja otin haasteen vastaan innolla. Projekti oli mitä sopivin kiireisen kulttuurituottajan kesään ja mahdollisuus itsenäiseen työskentelyyn kiinnosti minua. Olin tehnyt vastaavanlaisia liiketoimintaan painottuvia analyysejä muissa opintoihini kuuluvissa kursseissa, mutta ne olivat aina olleet ryhmätöitä. Nyt pääsisin kokeilemaan taitojani yksin, omalla vastuullani oikealle yritykselle. Projektin tavoite oli selkeä: tunnistaa Kaapelin kilpailijat, kerätä kattava tietopaketti heistä ja analysoida heidän vahvuutensa Kaapeliin nähden. Kaapelitalo Oy:n toiminta perustuu erilaisten tapahtumatilojen vuokraamiseen ja näistä tunnetuimmat kohteet ovat Kaapelitehdas sekä kesäisin festivaaleja täynnä oleva Suvilahti. Minun tuli verrata näitä pääkaupunkiseudun muihin toimijoihin ja voin sanoa, että kilpailijoiden määrä oli suuri. Pääsin nopeasti työssä alkuun ja sain heti positiivista palautetta kahdesta analyysistä. Suurin haaste oli sovittaa kiireisen kesän aikataulut yhteen projektin työstämisen kanssa. Lisäksi luin lisää miten varteenotettava kilpailuanalyysi toteutetaan. Oli selvää, että projektista tulisi haastava. Lisäksi syksyllä häämötti ulkomaanvaihto, joten käteni olivat kirjaimellisesti täynnä tämän kesäprojektin myötä. Loppukesästä olin viimein valmis. Kattava analyysi pääkaupunkiseudun toimijoista oli taittoa myöten valmis. Oli oikeastaan vaikea uskoa, että kesän työni oli siinä: 29 kilpailijaa analysoituna yhden kansion välissä. Olin yllättynyt kuinka paljon erilaisia toimijoita meidän pienestä kapitaalistamme löytyykään, juhlahuoneista valtaviin tapahtumatiloihin. Projekti tarjosi minulle jotain, mitä useammat tuottajat saavat vasta useamman vuoden työkokemuksen jälkeen: kattavan tiedon oman työympäristönsä toimijoista ja heidän palveluistaan. Lisäksi sain kehittää omia taitojani niin liiketoiminnallisen analyysin tekemisessä kuin itsenäisen työskentelyn sekä itsensä johtamisen kanssa. Seuraavan projektin kanssa minun ei enää tarvitse miettiä mistä löytää sopiva tila haluamalleni tapahtumalle, voin vain selata itseni tekemää luomusta. Mielestäni tällaiset projekti ovat tärkeitä kulttuurituotannon opiskelijalle, sillä ne antavat hyvän mahdollisuuden omien taitojensa kehittämiseen sekä työkaluja, joita voi hyödyntää pitkään omassa työkentässään. Teemme todella paljon konkreettista työtä, välillä voi olla hyvä katsoa erilaisen perspektiivin kautta ja huomata miten paljon erilaisia toimijoista koostuukaan meidän kaikkien kulttuurikenttä. Työmme pyörii verkostoissa ja joskus luomme verkostoja ihan vain keräämällä tietoa siitä.
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 kutu18 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku