Näin markkinoit festivaalia, joka haluaa pysyä mystisenä

Markkinointi ja itsensä johtaminen Ö Festissä Ö Fest on pienikokoinen, vuonna 2025 kuudetta kertaa järjestetty festivaali, joka keskittyy erityisesti kotimaiseen vaihtoehtomusiikkiin ja kentän nousevien ja itsenäisten artistien nostattamiseen. Festivaalin tavoite on täyttää tarve vaihtoehtoisille, intiimeille festivaalikokemuksille verrattuna suuriin festivaaleihin, joita Suomesta löytyy ennestään suuri määrä. Vahvasti Diy-henkisyyteen pohjaava tapahtuma pitää lisäksi kiinni tapahtuman perustamisesta asti sen yllä vallinneesta salaperäisestä tunnelmasta. Tapahtuman sijaintia ei paljasteta julkisesti lainkaan, ja jopa festivaalikävijät saavat sijainnin tietoonsa vasta lipun ostamisen jälkeen. Työskentelin vuoden 2025 Ö Festin markkinointitiimissä, erityisesti sosiaalisen median markkinoinnissa ja viestinnässä. Tiimin tehtävänä oli löytää kultainen keskitie mystisen vähäsanaisuuden ja lipunmyyntiä ja festivaalin brändiä tehostavan markkinoinnin välillä. Projektin aikana opin, ettei festivaalin onnistunut viestintä aina vaadi mahdollisimman aktiivista ja kattavaa sosiaalisen median viestintää. Suuressa osassa festivaalin viestintää nojattiin festivaalilla kuvattuihin, vahvasti diy-henkeä kuvastaviin materiaaleihin, jotka loivat mielikuvaa, tukivat festivaalin brändiä ja sanattomasti välittivät festivaalilla odottavaa tunnelmaa. Teimme tarpeellisen informatiivisemman viestinnän harkittuina täsmäiskuina, joissa panostettiin tehokkaaseen saavuttavuuteen. Tavoitteenani projektissa oli myös itseni johtaminen, koska suurin osa työstä tehtiin itsenäisesti, eikä sitä oltu sidottu perinteisiin toimistoaikoihin. Lisäksi tein työtä kahden muun osa-aikatyön sivussa, joten hyvä itsensä johtaminen oli monessa tilanteessa tarpeellista järjen ja toimintakykyisyyden säilyttämisen vuoksi. Työni projektissa opetti minulle erityisesti aikataulujen hallinnan ja itseni motivoimisen tärkeydestä. Näissä molemmissa tärkeässä roolissa oli myös se, ettei omaa palautumista ja jaksamista sivuuta. Erityisesti liika optimistisuus aikataulujen ja työmääräni kanssa on ollut minulle heikko kohta, ja oli sitä myös projektin alussa. Erityisesti tapahtuman lähestyessä oman jaksamisen priorisointi kuitenkin korostui, kun aikapaine ja koko työryhmän keskeinen stressitaso kohosi. Tajusin onneksi ajoissa olla realistinen siitä, mihin työmäärään pystyn ilman että se nakertaa omasta hyvinvoinnistani tai muista asioista, jotka minun täytyy tai jotka haluan tehdä. Ronjamaija Rodas, Kutu 20

Kesä Ypäjän Musiikkiteatterilla nunnien ja konnien apuna

Ypäjän Musiikkiteatteri on toiminut jo vuodesta 1985. Se on tarjonnut korkeatasoisia näytöksiä aina kesäisin kauniissa kotiseutumiljöössä. Näyttelijät koostuvat harrastajista, ja tuotannossa apuna ovat ammattilaiset.  Vuoden 2025 kesällä teatterissa oli Anu Hälvän ohjaama Nunnia ja konnia -näytös. Sain olla mukana tuotannossa auttamassa erilaisissa juoksevissa tehtävissä. Assistenttina hyvässä porukassa Toimin näytösten aikana apukätenä erilaisissa juoksevissa tehtävissä. Tehtäväni vaihtelivat teknisissä asioissa auttamisesta lavasteiden tarkastamiseen. Hyppäsin mukaan toimintaan vasta, kun näytöksiin oli enää muutama viikko. Harjoitukset olivat siis olleet käynnissä hyvän tovin ja suunnitelmia oli laadittu jo pitkään. Aluksi kesti hetki päästä kaikkeen mukaan, mutta esitys esitykseltä tunsin oloni enemmän kotoisaksi, ja tiesin mitä tapahtuu milloinkin. Pääsin assistenttina ollessa näkemään läheltä, miten Ypäjän musiikkiteatteri toimii ja mitä sen pyörittäminen vaatii. Pääsin paremmin myös sisälle teatterimaailmaan. Näyttelijöillä ja tuotantoryhmällä oli loistava ryhmähenki, ja heidän tiivis yhteistyönsä näkyi yleisölle aina hienona näytöksenä. Ypäjän teatteri vaalii ja edistää teatterikulttuuria Yksi teatterin arvoista ja tavoitteista on vaalia ja edistää musiikkiteatterikulttuuria sen kaikissa muodoissa ja mielestäni se näkyy teatterin toiminnassa. Teatteri pitää perinnettä yllä ja on toiminut jo useamman vuosikymmenen Ypäjän kunnan kotiseutumuseolla tuoden lukuisia ihmisiä katsomaan näytöksiä. Teatteri haluaa antaa mahdollisuuden kaikille päästä näyttelemään halutessaan, ja monet näyttelijät ovat saaneet ensikosketuksensa teatterista Ypäjän musiikkiteatterista. Lisäksi näytöksiin otetaan avustamaan vapaaehtoisia esimerkiksi lipunmyyntiin ja järjestyksenvalvontaan, ja monet ovatkin olleet mukana jo monta vuotta. Mitä opin Ypäjän musiikkiteatteri tarjosi minullekin hyvän tilaisuuden oppia teatterimaailmasta lisää. Pääsin jyvälle siitä, millaisia resursseja teatterin ylläpitämiseen vaaditaan. Opin myös teatterisanastoa ja erilaisia rutiineja teatterimaailmasta. Teatterin toiminnassa oli paljon vapaaehtoisia mukana, joten oli hienoa nähdä, miten vapaaehtoisten voimin saatiin tasokas näytös pystyyn. Kesä oli antoisa ja pääsin tutustumaan kesäteatterin kulisseihin hyvässä porukassa.

Projektinhallintaa ja pikkulapsiarkea

Opintojen edistäminen vanhempainvapaalla uhka vai mahdollisuus? Sitä lähdin selvittämään, kun lähdin mukaan juhlaseminaarin järjestelyihin viime syksynä. Vaikka äitiys on minulle tärkeä rooli ja vauva-aika on yksi parhaita osia siitä, rakastan myös haastaa itseäni. En siis miettinyt hetkeäkään, kun minua kysyttiin mukaan paikallisen yrityksen 25-vuotisjuhlaseminaarin järjestelyihin. Tiesin, että projektityön ja pikkulapsiarjen yhdistämisestä ei tulisi liian helppoa, mutta hyvällä suunnittelulla kaikki on mahdollista. Rakensin mielikuvan, jossa vauva köllöttelee vieressä leikkimatolla ja päiväuniajat ovat tehokasta työaikaa projektin parissa. Nopeasti kuitenkin selvisi, ettei kaikki ollut ihan näin ruusuista, mutta sitäkin opettavaisempaa projektinhallinnan kannalta. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty Koska tilanteeni on työelämän kannalta poikkeuksellinen, kävimme heti ensimmäisessä palaverissa läpi mahdollisuuteni osallistua projektiin. Oma työskentelyni tapahtui täysin vauvan ehdoilla ja tiukat deadlinet eivät toimi siinä yhtälössä. Ennakoitavuuden ja reiluuden vuoksi oli hyvä tuoda asia heti koko tiimin tietoon. Resurssit ja vastuunjako täytyi miettiä tarkkaan, jotta yllättävät tilanteet eivät kaada koko projektia. Päiväuniajat hyötykäyttöön Samalla kun projektille rakennettiin aikataulua, rakensin sitä myös itselleni. Laadin viikko-ohjelman, johon kirjasin ylös, milloin työskentelen projektin parissa sekä varasin aikaa perheelle ja omille menoilleni. Hyvällä suunnittelulla pyrin välttämään liian suurta kuormitusta ja pitämään työtehtävät realistisina toteuttaa. Kuten kaikki sanovat, niin vauva-aika menee nopeasti ohi ja siitä pitää muistaa myös nauttia. Tehokkainta työskentely on silloin, kun saa ajatukset suunnattua vain yhteen asiaan, joten parasta työskentely aikaa oli silloin kun vauva oli unilla. Palaverit yritin sopia vauvan päiväuniaikaan. Tämä oli tietysti vain pelkkää arvailua ja monesti vauva heräsi kesken kaiken tai en ehtinyt saada vauvaa unille ennen palaverin alkua. Toisinaan projektityöskentely oli aikamoista sähellystä ja säätämistä tämän palapelin kanssa, mutta eikö elämä aina ole. Ja mikä sen parempaa harjoitusta tuleviakin tuottajan töitä ajatellen. Riskien hallintaa Ajattelin olleeni hyvin varautunut erilaisiin riskeihin, joita vauva-arjen ja projektityön yhdistäminen voi tuoda tullessaan, mutta henkilökohtaisessa elämässä riskien tunnistaminen oli jäänyt puolitiehen. Olin varautunut hyvin siihen, että välillä asiat saattavat viivästyä tai ottaa ainakin enemmän aikaa, ja omasta jaksamisesta täytyy pitää huolta.  Ihan kaikkea en kuitenkaan tajunnut ottaa huomioon. Projektin edetessä vieressä köllöttelevä vauva muuttui vauhdikkaaksi ryömijäksi, ja työskentelyyn käytettävä aika väheni entisestään. Vaikka sairastumisiin oli projektitiimin osalta varauduttu, en ollut varautunut meidän perheemme osalta syksyn flunssakauteen ja sen vaikutuksiin projektin kannalta. Isossa perheessä on monta sairastajaa, joka tuntui myös tämän projektin osalta. Äitiaivot testissä Äitiaivot ovat tunnetusti pelkkää ilmaa ja hattaraa, joissa mikään tieto ei pysy tallessa ja kaikki tärkeä unohtuu. Toisaalta äitiaivot ovat myös ne aivot, jotka pystyvät hallitsemaan laajojakin kokonaisuuksia ja muistamaan järisyttävän pitkiä listoja koko perheen menoista ja mukaan pakattavista asioista. Miten nämä sitten toimivat projektityöskentelyssä? Opin nopeasti, että kaikki sovitut asiat täytyy kirjoittaa ylös. Vauvan kanssa työskentely on katkonaista ja keskeytyksiä tulee paljon. Kaikki mitä ei ollut kirjoitettu muistiin saattoi unohtua hyvinkin nopeasti. Olin siis aina kaikissa palavereissa kynä tai näppäimistö sauhuten, jotta sain muistiin kaikki läpikäydyt asiat ja tehtävät, ja tieto kulki myös heille, jotka eivät päässeet palaveriin osallistumaan ja läpikäytyihin asioihin pystyi palaamaan myös myöhemmin. Hyvä dokumentointi säästää aikaa ja vähentää stressiä. Yksi tämän projektin oppi oli tehtävälistojen tuplatsekkaus, sillä kaikkea ei vain muistettu tehdä. Siitä huolimatta, että ne oli kirjoitettu ylös.   Onnistuiko? Täydellistä tasapainoa pikkulapsiarjen ja projektityöskentelyn välillä on tuskin mahdollista saavuttaa. Molempiin kuuluu yllättäviä tilanteita ja kaikkea ei pysty ennakoimaan. Mikäli molemmissa mielii onnistua, täytyy omaa jaksamista huomioida. Riittävät resurssit ja joustavuus ovat tässä avainasemassa. Ja oikeastaan nämä samat haasteet eivät koske vain pikkulapsiarjen ja projektityön yhdistämistä. Jokainen tasapainoilee arjessaan työn, opiskelun, perheen ja oman ajan välillä. Omaa työtä ja työskentelyä täytyy myös pystyä tarkastelemaan armollisesti, kaikkeen ei pysty satsaamaan ihan 100 %, välillä on tyydyttävä täydellisen sijaan ihan hyvään. Vauva-arjen ja projektityöskentelyn yhdistäminen ei varmasti kaikkien projektien kohdalla ole mahdollisuus, mutta jos löydät sopivan projektin, niin rohkeasti vain hommiin. Hyvällä suunnittelulla on täysin mahdollista yhdistää sekä äitiys, että tuottajan työt! Kulttuurituotannon vuosikurssi 2023 Sanna Holopainen