Kulttuurikesän täydeltä markkinointia ja itsensä johtamista
Tein itsenäisenä projektina Ruukinrannan Kulttuurikesän markkinointimateriaalit sekä digimarkkinointia ja -viestintää tapahtumalle. Ruukinrannan Kulttuurikesä järjestettiin tänä vuonna ensimmäisen kerran ja sen järjestivät Ruukinrannan alueen yrittäjät Mathildedalissa, Salossa. Kulttuurikesä koostui alueen toimijoiden taidenäyttelyistä, konserteista ja muista kulttuuritapahtumista. Kulttuurikesän tarkoituksena on saada näkyvyyttä yhteismarkkinoinnilla ja brändäyksellä paremmin muutenkin järjestettäville kulttuuritapahtumille. Kulttuurikesä alkoi kesäkuun alussa ja päättyi syyskuun viimeisenä lauantaina Mathilda Design -tapahtumaan. Projektin alussa toukokuussa tein julisteen ja some-materiaalit ja loin Facebook-tapahtuman. Kesän aikana tein ajankohtaistiedotteita verkkosivuille ja kirjoitin tekstejä lipunmyyntiä varten verkkokauppaan. Tässä samaan aikaan olin työharjoittelussa Visit Mathildedalilla hoitamassa somemarkkinointia, joten kätevästi pystyin hyödyntämään markkinoinnissa myös Visit Mathildedalin somekanavia. Vaikka tapahtumalle tein pääasiassa markkinointia ja viestintää, niin syvennyin samalla itsensä johtamiseen. Itsensä johtaminen oli täysin uusi asia minulle ja käytin teoria-apuna Pentti Sydänmaanlakan Älykäs itsensä johtaminen teosta. Sydänmaanlakan teos oli erittäin hyvä ja sen avulla sai perusteellisen kuvan itsensä johtamisesta sekä hyviä, käytännönläheisiä vinkkejä hyvään itsensä johtamiseen. Projektin ajaksi poimin käyttöön Sydänmaanlakan seitsemän itsensä johtamisen periaatetta, ja niistä valitsin kohdallani erityistä kehitystä vaativat. Nämä periaatteet olivat nöyryys, itsekuri, aitous ja fokus. Kehityin mielestäni hyvin näissä, koska oli helppo keskittyä vain muutamaan kehityskohtaan omassa toiminnassa. Syventymisalueen vuoksi tämä oli varmaankin opettavaisin itsenäinen projekti minkä olen tehnyt, joten suosittelen kaikille tutustumista itsensä johtamiseen. Olga, kutu-17
Tuottajat matkalla tulevaisuuteen!
Kuva: Tiia Keskisen taittamaa mainosmateriaalia käytettiin mm. sosiaalisen median mainoksissa. Lähdin tuottamaa tapahtumaa Tuottajat Matkalla tulevaisuuteen yhtenä itsenäisenä projektina. Sain työparikseni alemman vuosiryhmän opiskelijan Tiia Keskisen ja aloimme yhdessä suunnittelemaan tapahtuman sisältöä. Tiian kanssa kaikki sujui hienosti ja löysimme nopeasti yhteisen sävelen. Tapahtuma järjestettiin uudessa Arabianrannan kampuksessa ja päivään mahtui paljon ohjelmaa ja tekijöitä. Helsinki XR Center, Culture Tourism for City Breakers (CTCB), sekä Creathon olivat kaikki suunnitelleet omaa ohjelmaa päivän sisälle. Johtavana teemana päivää hallitsi tulevaisuudennäkymät esimerkiksi tuottajien ammattikentällä. Aluksi olikin vaikeaa ja samalla hyvin tärkeää hahmottaa kokonaisuus tapahtumalle; kuka, mitä, missä ja milloin? Meillä oli melko vapaat kädet Tiian kanssa pohtia, mitä haluaisimme tuoda päivään. Päädyimme toteuttamaan paneelikeskustelun, johon saimme mukaan kulttuurituotannon alumnit, sekä Kulta Ry:n pääsihteerin Rosa Meriläisen. Paneelikeskustelu itsessään meni loistavasti, josta suuri kiitos kuului paneelinvetäjälle, joka sai pidettyä keskustelun aikataulussa. Ja vaikka itse sanonkin, niin kyseessä oli yksi parhaista paneelikeskusteluista, jossa olen itse ollut osallisena eli hyvä Tiia ja minä! Paneelikeskustelun jälkeen luvassa oli iltajuhlat Tuottamon tiloissa ja jatkot legendaarisessa ravintola Mustassa Härässä. Näin jälkikäteen pohtien, projekti antoi paljon oppia ja vahvisti jo asioita mitkä minulla oli tiedossa; ei ole tyhmiä kysymyksiä, selkeä tehtävänjako alusta asti tiimin kesken, mieluummin ajoissa, kun liian myöhään, kisakunto on tärkeä pitää hyvänä alusta loppuun (projekti starttasi joulukuussa ja tapahtuma oli huhtikuussa) ja kaikki asiat on hyvä tarkistaa vähintään kolmeen kertaan ennen tapahtumaa. Sami Kutu 17
Viihdettä koronan aikaan eli miten pandemia muutti elokuva- ja tv-alan käytäntöjä
Kolmas ja viimeinen itsenäinen projektini eli kulttuurialan tavoin monia erilaisia vaiheita koronapandemian myötä. Alun perin tarkoituksenani oli tehdä itsenäinen projekti yksinkertaisesti tv-tuotannon projektinhallinnasta keväällä 2020, mutta maailma muuttui omia aikojaan. Hyvin pian töideni aloittamisen jälkeen tuotanto, jossa olin mukana keskeytettiin. Olin yksi kulttuurialan toimija lisää, joka jäi pandemian alkuaikoina yllättäen tyhjän päälle. Nyt puolitoista vuotta myöhemmin itsenäisen projektini näkökulma on erilainen. Tv-tuotannon projektinhallinta -näkökulma muuttui yleisesti tutkielmaksi audiovisuaalisen alan riskienhallinnasta. Keskeisenä elementtinä toimi koko alan käytäntöjä muuttanut pandemia ja pohdinta siitä, mitä näin yllättävästä muutoksesta voi oppia. Itsenäinen projektini muuttui ajankuvaksi noin vuoden mittaisesta jaksosta, jota ovat rajaamassa itseltäni keskeytynyt tuotanto keväältä 2020 sekä keväällä ja kesällä 2021 suorittamani työjakso pitkän elokuvan kuvauksissa. Riskienhallinta on yleisesti ennakointia. Pohdintaa siitä, mitä voi tapahtua ja mihin on hyvä varautua. Keväällä 2020 useampi tv-tuotanto keskeytettiin ja siirrettiin tehtäväksi myöhemmin. Yleisesti niin kulttuurialaa kuin koko maailmaa painoi epätietoisuus siitä, miten tulisi toimia. Pandemia ei todennäköisesti ollut yksi sellainen elementti, johon realistisesti varauduttiin riskienhallinnan kannalta vielä muutama vuosi sitten. Toisaalta myös jostain muusta ulkoisesta syystä projektien keskeytyminen olisi voinut olla mahdollista, mutta silti epätodennäköisen tuntuista. Pandemiasta huolimatta viihdettä ei kuitenkaan lakattu tekemästä, vaan tavat muuttuivat. Yksi konkreettisimmista keinoista, jonka elokuva- ja tv-tuotannot ottivat omakseen, oli uuden työnkuvan, hygieniakoordinaattorin, käyttöönottaminen. Hygeniakoordinaattoreita palkattiin erilaisiin tuotantoihin huolehtimaan mm. kuvauspaikkojen hygeniasta sekä ohjeistamaan työntekijöitä turvallisen työympäristön ylläpitämiseksi. Itse näin hygeniakoordinaattorin tarpeellisena keinona pandemian torjunnan kannalta. Kuvausjaksot ovat yleensä kiireisiä, joten oli tärkeää, että tuotannossa oli mukana edes yksi henkilö, jonka päävastuulla tartuntaketjujen ehkäisy työryhmässä oli. Tuotannot tekivät myös omia koronaohjeistuksia, joiden päämääränä oli turvallisen työympäristön luominen. Myös liitot ja muut alan toimijat olivat aktiivisesti mukana edistämässä koko alan toimintaa myös vaikeina aikoina. Tulevana tuottajana riskienhallinta tuntuu välillä haastavalta ajatukselta. Periaatteessa mitä tahansa voi tapahtua eikä mitään voi varmasti ennustaa. Voi vain arvioida ja toivoa, että arviot osuvat oikeaan ja kaikki menee hyvin. Pandemia oli suuri riskienhallinnan haaste, mutta uskon, että tästä opittiin paljon. Esimerkiksi nopeaa reagointia, kommunikointitaitoja ja myös yhteisöllistä otetta tekemiseen. Sain olla koko pandemian ajan turvallisesti opiskelijastatuksen alla. Toisaalta nyt olen nähnyt mitä riskienhallinnan haasteita on mahdollista kohdata ja ajattelen olevani paremmin varautunut erilaisiin riskeihin tulevaisuudessa. Kun pohdin kahta projektia, joissa olin mukana, mutta myös yleisesti alaa, on ihana huomata, että tekeminen ei myöskään pandemian aikana koskaan täysin lakannut. Tuotantoja tehtiin ja hiljalleen levitykseen alkaa pääsemään teoksia, joiden toteutusvaihe on ehkä ollut käynnissä pandemian aikana. Ajatus on toiveikas. Leipää ja sirkushuveja, kulttuurin ja taiteen tekemisen ei ole suotavaa koskaan lakata. Ei edes pandemian takia. Linnea Kulttuurituotannon opiskelija 2017